BLACK & GOLD

Mungolife

Ihan uskomatonta, että on jo helmikuu. Tammikuu meni niin nopeesti ohi, etten ehtinyt oikeen tajuumaankaan. Kirjoittelin edelleen vähän joka asiaan kuukauden paikalle 12 ja vuoden paikalle 18. Ja yks kaks onkin jo 2.2. ja kevät ihan nurkan takana vaikkei lumimääristä uskoisikaan. Ei oo paljoo ulkona tullut käytyä tässä viimeisen viikon aikana kaiken sairastamisen keskellä, mutta huomasinpa tuossa joku päivä, että mulla oli vielä nämä asukuvat julkaisematta koneellani. Jostain syystä kuvausvaiheessa en tykännyt näistä, mutta nyt ne ei enää haittaa. Tosin ärsyttää toi Australian jäljiltä lämpimäksi värjääntynyt tukka, joka on onneksi jo hetken ollut tuhkansävyinen. Mutta muutenhan tää on oikein kiva arkiasuni, jonka mielelläni jaan kanssanne! 

Tuo paita on itse asiassa sellainen, mikä mulla on ollut jo monta vuotta. Piti oikein kaivamalla kaivaa joku vanha asu tässä paidassa ja sellainen löytyi neljän vuoden takaa, tosin siinäkin nimitän paitaa jo "vanhaksi". En edes muista mistä asti tuo paita on ollut mulla, mutta tykkään siitä yhä edelleen. Sinänsä hassu sattuma, että olin täysin jo unohtanut tuon asun, mutta puin edelleen päälleni ihan samantyyppisen asun. Ylipolvensaappaat, musta hame ja pitkä takki yhdistettynä tuohon neuleeseen. Ei oo ihan hirveesti tyylini muuttunut tässä vuosien varrella :D Hiukset eläneet omaa elämäänsä värien vaihtelun keskellä, kiloja tullut jokunen lisää ja sormessa on pari sormusta muistuttamassa siitä, että 2015 neiti on 2019 rouva ja äiti. Mut silti sama tyyppi, jonka vaatekaapissa on edelleen samat vaatteet kuin vuosia sitten. Nimittäin katsellessani noita vanhoja kuvia, tajusin, että mulla on noi kaikki asusteet ja vaatteet edelleen käytössä. On edelleen ne Joien saappaat, tämä Bubbleroomin paita, tuo Chanelin Boy ja se Burberryn trenssi. 

Yksi juttu, mistä mä saan osakseni aina vähän väliä hieman ihmeellistäkin kommenttia, on se, että olen "jämähtänyt". En ihan ymmärrä sitä. Viisi vuotta sitten elin Lontoossa sinkkuna vuokrakämpässä kämppisten kanssa yliopistossa opiskellen ja vapaa-aaikanani baareillen, matkustellen, shoppaillen ja treenaten. Viisi vuotta myöhemmin asun omakotitalo-omistajana Lempäälässä aviomieheni ja lapsemme kanssa käyden töissä ja blogaten ja viettäen vapaa-aikani leikkitreffeillä, perheen kanssa hengaten ja ystäviä nähden. Mun mielestä mun elämässä on tapahtunut aivan hurjasti viidessä vuodessa! Ehkä se ei tunnu siltä, kun yhteen aikaan joka viikko tuntui tapahtuvan jotakin, oli se sitten joku seikkailu, matka tai muu. Nyt elämäni tuntuu paljon rauhallisemmalta, jopa tylsältä, mutta kun katsoo viiden vuoden muutosta, huomaa sen olevan aikamoinen. Ainoa asia, joka on samaa, on Mungolife-blogi, joka on edelleen arjessani vahvasti läsnä, edelleen yksi töistäni ja edelleen mulle tärkeä. Jos se on jämähtämistä, niin myönnän, guilty as charged! 

Mutta kun katson näitä vaatteitani neljän vuoden takaa en voi olla ajattelematta väitettä jämähtäneisyydestä. Olenko tyylillisesti jämähtänyt jonnekin vuosien taakse? Voi olla. En vaan itse näe siinä mitään pahaa. Mä tiedän olevani ääääääääärimmäisen ennalta-arvattava pukeutuja. Jos jonkun pitäisi veikata, mitä puen arkena päälle, veikkaan kaikkien ajattelevan "ylipolvensaappaat, mekko tai neule ja hame, pitkänmallinen takki, huivi ja merkkilaukku". Ja niinhän se on, 80 % mun ei-kesäasuista on tohon kuvaukseen sopivia. Mä tykkään tietynlaisista vaatteista, tietyistä asuista, tietyistä jutuista. Ne sopii mun nykyiselle kropalle ihan yhtä hyvin kuin sille 10 kiloa kevyemmälle kropalle viiden vuoden takaa. Mun leveälle lantiolle, pitkille jaloille ja jenkkakahvoilleni. Musta on hassua kuulla olevansa jämähtänyt tyyliin samaan aikaan kun koko ajan bloggaajia syytetään trendien perässä epäekologisesta juoksemisesta. En toki väitä, että olisin lopettanut shoppailun viisi vuotta sitten, mutta väitän, että voisin pukea esimerkiksi tuon neljä vuotta vanhan asuni juuri sellaisena päälleni juuri tänä päivänä. Se on mun mielestä omalla tavallaan kestävää kuluttamista. Se, että vaatteet pysyvät vuosia hyvänä ja käyttökelpoisena ja ennen kaikkea sellaisena, joita tykkään pitää. 

Mä tein tossa vuodenvaihteessa itselleni lupauksen ennestään pienentää mun vaatekaappia. Yritin tuossa joku viikonloppu repiä sieltä vaatteita ihan kunnolla pois. Sain muistaakseni viisi vaatekappaletta karsittua. Alko ärsyttämään luopumisen vaikeus. Sit alko itse asiassa hymyilyttämään se, että sovitettuani koko vaatevarastoni yhä edelleen tykkään niistä kaikista. Joistakin vielä vuosienkin jälkeen. Sama kävi tuossa asusteosastolla. Satuin löytämään hyvin lyhyen ajan sisään aivan liian monta unelmieni listalla ollutta Chanelia. Totesin, että en jätä tilaisuutta nyt käyttämättä, vaan hankin haluamani laukut ennen kuin niitä ei saisi mistään ja ennen kuin niiden hinnat jälleen nousisi. Lupasin itselleni pyhästi, että möisin pari laukkua uusien alta pois. Olen nyt pari viikkoa tehnyt pohdintaa tän tiimoilta ja en vaan osaa erota mistään jo olemassaolevasta. Joka kerta kun "otan itseäni niskasta kiinni" ja päätän myydä yhden mustan Chanelini, en haluakaan tehdä sitä. 

Mä en oo todellakaan mikään Konmari-ihminen, mutta samalla huomaan tekeväni sitä omalla tavallani aina vähän väliä. Tilasin Oura-sormuksen. Se ei vastannutkaan odotuksiani älykelloni rinnalla, sillä se ei mielestäni tarjonnut mulle ihan hirveesti eikä malli tuntunutkaan sellaiselta, jonka kanssa haluaisin nukkua. Laitoin kellon palautukseen. Siinä ei sinänsä ollut vikaa, mutta se ei ollut musta täydellinen. Sitä logiikkaa oon yrittänyt viime aikoina noudattaa hankintojeni kanssa. Toinen hyvä esimerkki on eräs Zaran bleiseri, jonka ostin ja palautin joskus syyskuussa. Nyt huomasin 79 euroa maksaneen bleiskan maksavan 15,95 € alessa kävellessäni Zaran ohi ja jatkoin silti matkaa. Jos se ei kelvannut mulle täyshintaisena, sitä ei ole syytä ostaa alennettunakaan. Oli syynsä, miksi palautin sen. 

Mut niin, eksyin vähän asiasta. Onko tyylini jämähtänyt? Oon pitänyt lyhyttä kokeilua lukuunottamatta hiuksiani samalla tavalla jo vuosia. Oon meikannut samalla tapaa, pukeutunut samoin ja tykästynyt samoihin vaatteisiin ja asusteisiin kuin 2010-luvun alkupuolellakin. Oonhan mä varmasti jämähtänyt, mutta en koe sitä mitenkään pahaksi asiaksi. Päinvastoin. Musta on ihanaa, kun tiedän, mitkä jutut sopii mulle, mitkä hankinnat on melko ajattomia ja mitkä tuotteet palvelevat pitkään. Musta on ihanaa, ettei mun tarvii miettiä mitä laittaa päälle ja miten laittaa tukka. Hiustenlaittoon menee vartti, meikki taittuu 10 minuutissa ja vaatteet löytyvät kaapista pimeällä puoliunessa. En pode tukkakriisejä tai vaatekriisejä tai itsetuntokriisejä. Ei ulkonäkökriisejä tai ikäkriisejä. Musta tuntuu, että mun tapauksessa jämähtäminen tarkoittaa itseni hyväksymistä, itsestäni pitämistä ja sitä, että olen kokeiluni kokeilut. Tiedän mistä tykkään, kenestä tykkään ja mitä haluan elämältäni. Ehkä senkin takia elämäni vaikuttaa seesteisen tylsältä. Isojenkin muutosten keskellä oon nimittäin kokenut aika isoa rauhallisuuden tunnetta, enkä oikein osaa stressata. Se on aika kivaa :) 

Asuna tällä kertaa: 

BUBBLEROOM neule / H&M STUDIO hame / GUESS saappaat / ZARA takki / CHANEL laukku / ACNE huivi

Mitäs te tykkäätte asustani? Ja samaistutteko ajatukseei jämähtämisestä tiettyyn tyyliin? 

Kommentit

Minski (Ei varmistettu)

Oi mä rakastan tätä asua! Ja onko tosta edellisestä asusta jo 4 vuotta!!! Muistan kun ihailin jo silloin sitä. Olispa tuota paitaa vielä olemassa. Ja se 2015 burberryn trenssi mulle kiitos!

Sit ihmettelin tota "jämähtämistä". Mun mielestä sulla on selkeä oma tyyli ja pukeudut tyylisi mukaan! Eiköhän aika monella ole. Ihailen kyllä aina sun tyyliä ja saan siitä inspistä ️

Miraa (Ei varmistettu)

Täyty tulla kommentoimaan juurikin sitä että musta on ihana aina nähdä sun asuja kun niissä on selkeä tyyli, samoja vaatteita näkee uudelleen ja samalla saa itselle inspiraatiota miten uudelleen käyttää omia vaatteita tai yhdistellä niitä erilailla. Itselle on käynyt monen muun blogin kanssa että en enää saa samanlaista inspistä kun tyyli on tavallaan liian pitkällä tai ei vaan sovi itselle.

Enkä kutsuisi sitä jämähtämiseksi, vaan juurikin oman tyylin löytämiseksi. Se on minusta iso saavutus johon itsekin pyrin, vaikka huti ostoksia välillä tulee vielä. Eli jatka vaan omalla tyylillä, se on juuri täydellinen sinulle ja inspiroi muita!

Prom Dresses (Ei varmistettu) https://promdresshut.com

Cheap Prom Dresses Near Me, UK USA Canada | Prom Dress Hut Shop Short and Long Prom Dresses, 2019 Cheap plus Size Junior Prom Dresses Buy Prom Dress USA UK Canada Australia Germany Near Me Online Store at PromDressHut

Lauramariap (Ei varmistettu)

Oikein nätti ja sinulle sopiva asu :) Oli jo silloin aiemmin ja on edelleenkin. Mielestäni on kiva nähdä kaiken kulutushysterian ohessa jotain hieman vanhaakin vaatetta/asustetta jonkun päällä.Enkä nyt puhu pelkästään bloggaajista vaan ihan yleisestikin somekuvista. Tykkäsin myöskin siitä ideastasi, että laittaisit vaatteisiin ja asusteisiin hankintavuoden, jos vain sellaisen muistat.

SaanaVee (Ei varmistettu)

Ehdottomasti minäkin sitä mieltä että olis pönttöö vaihtaa tyyliään vaan inspiroidakseen muita uusilla trendeillä, sun tyyli on nykyisellään jo inspiroiva vaikka vanhoja vaatteita esiintyis uudelleen postauksissa :)
Mulla on aika samanmallinen vartalo sun kanssa ja nimenomaan sen puvustamiseen oon saannut sut vaatteista hyviä ja toimivia vinkkejä, kiitos siis siitä. Oma esteettinen silmä ja taju sen suhteen mikä pukee mun vartaloa ei näet ole yhtä hyvällä tasolla sun kanssa :D
Tässä kulutusmaailmassa on vaan ilo seurata tälläistä blogia :)

Helmipalmu (Ei varmistettu)

Mun mielestä on vain hyvä että on löytynyt oma tyyli ja juuri se mistä tykkää ja on varma ostaessa että tää on se mun juttu ja tän mä haluan ja pidän vuosia. Mutta...jos jostain saan ja voin sanoa niin sun tukka...joskus harvoin olet laittanut kuvia kun sulla on tukka jotenkin eri tavalla, ylhäällä tai ponkkarilla tms ja musta se on ihan SUPER raikas tuulahdus näihin sun kuviin, sulle sopii niin kauniisti tukka ylös laitettuna, kauniit kasvot tulee paremmin esille ja se rikkoo vähän tätä kaavaa että tukka on AINA samalla tavalla :) Älä ymmärrä väärin, mun sisko on samanlainen jolle koetan survoa tätä asiaa että laita se tukka JOSKUS kiinni for God's sakes. Toivottavasti et loukkaannu, se ei ole tarkoitukseni :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Pidän kirjoituksistasi, koska pyörittelet asiat eri kantilta ja perustelet mielipiteesi. Sinulla on kyllä elämänkokemusta ja - katsomusta. Kiitos näistä.
Tänä päivänä puhutaan paljon kestävästä kehityksestä ja ekologisuudesta. Minusta se ei ole ihan viisasta tuon kaappien tyhjennysvimma. Jos vaatteille on vielä itselle käyttöä, miksi kaappeja pitäsi siis tyhjentää. Moni KonMarittaa ja heittää esim. kuusi uunivuokaa menemään ja jättää yhden. Tämä ainoa menee rikki ja ostetaanko sitten uusi tilalle. Järki käteen näissäkin asioissa. Kiitos sinulle ja jatka omaa tyyliäsi.

Kommentoi