Bloggaajista, ahneudesta ja turhuudesta

En malta minäkään olla työntämättä lusikkaani tähän Elle Darby – The White Moose Café -soppaan. Jokainen blogiskeneä yhtään tietävä tietänee mistä on kyse, ja jos ei, niin googlaamalla noilla kahdella tiedolla, löytyy varmasti jonkin verran tietoa asiasta. Myös esim. Nata on kirjoittanut hyvän postauksen tähän liittyen (Nata on kirjoittanut lähiaikoina parikin postausta mielenkiintoisista ilmiöistä ja mun on pakko ottaa kantaa myös tuohon unikukkuja-juttuun lähipäivinä :D). Jotenkin tämä taas muistui eilen illalla mieleeni, kun törmäsin keskusteluun asiasta Facebookin naisyrittäjien ryhmässä.

Tutustuin itse koko kohuun Dubaista palattuamme ja olin ihan hölmistynyt. Olen tässä kohta kymmenen vuoden bloggaamisen aikana törmännyt jos jonkinmoiseen asenteeseen ja varsinkin mitä tulee kaupallisiin yhteistöihin, mutta kyseinen ”Paulie” vetää kyllä kovimman kortin mitä tulee mauttomuuksiin. Samoin hänen vanavedessään kulkeva yleisö, joka tuomitsee bloggaajat suorilta käsin etuoikeutetuiksi kusipäiksi ja ahneiksi ilmaisten tavaroiden tavoittelijoiksi.

On jotenkin ihan järkyttävää huomata, miten moni koki, että hotellinomistajan temppu oli ”ihan oikein ahneelle bloggaajalle”. Monella tuntuu olevan sellainen asenne, että bloggaaminen on turhaa p%€#aa, ja että bloggaajat vaan haalivat itselleen rahaa ja esineitä tekemällä ei-mitään. Olen kyllästymiseen asti hokenut blogiurallani sitä, että jos bloggaaminen ja vloggaaminen ja sillä menestyminen on helppoa, niin miksei jokainen tee sitä itse? Aivan. Ja vaikka jokin ala olisi ”merkityksetöntä viihdettä”, ei se tee siitä turhaa. Blogit kuuluvat ihan samaan viihdekategoriaan kuin TV-sarjat, elokuvat, lehdet ja verkkosivustot. Lisäksi moni bloggaaja on markkinoinnin kokenut osaaja. Jos bloggaajat haluaa suoralta kädeltä tuomita turhaksi, niin samantien voi tuomita turhaksi melkein kaikki viihdetaitelijat. Niin kauan kuin blogeilla on satoja tuhansia, kansainvälisesti arvioiden miljoonia, seuraajia, emme ole turhia. Olemme viihdeammattilaisia, media-ammattilaisia, markkinointiosaajia ja mielipidevaikuttajia. Ja tiedän viimeisimmän sanan silittävän monia vastakarvaan, mutta eipä voi mitään. Pidän minäkin joitakin aloja turhana juuri minun mielestäni, mutta niin kauan kuin niillä on käyttäjänsä, eivät ne ole turhia.

Tää koko sirkus tämän asian ympärillä on herättänyt muutamia ajatuksia.

1. Kaikilla ilmiöillä on kaksi puolta

Ensinnäkin, Darbyn meili oli mielestäni täysin asiallinen ja normaali yhteistyökontaktointi. Itse kuvittelisin jonkin sortin kirjesalaisuuden myös suojelevan moisia yhteydenottoja, mutta en toki ole varma erinäisistä teknisistä asioista tähän liittyen. Kuitenkin, mielestäni Darby ei ollut röyhkeä tai ahne, vaan hän ehdotti yhteistyötä, jossa hotelli saa mainosnäkyvyyttää mediassa ja hän saa korvauksena veloituksettomia öitä. Verotuksellisista ja käytännön syistä itse pyrin tekemään yhteistöitä niin, että rahaa liikkuu molempiin suuntiin. Minä ostan tuotetta tai palvelua ja laskutan sovitun mukaisesti antamastani mainostilasta ja brändini valjastamisesta yrityksen markkinoinnin tavoitteisiin. Yritys maksaa näkyvyydestä markkinointibudjetistaan ja minä käytän yrityksen tuotteen markkinointiin työaikaani, josta laskutan. Kukaan ei tee tai anna mitään ”ilmaiseksi” tai ”ruinaa mitään ilmaista”. Olen ollut useita kertoja oma-aloitteisesti yhteyksissä yrityksiin, joiden kanssa toivon voivani tehdä yhteistyötä. Olen tästä kirjoittanut oman postauksenkin. Mielestäni se palvelee kaikkia. Markkinoija saa rehellistä ja aitoa mainosta bloggaajalta, joka on oma-aloitteisesti ihastunut tuotteeseen tai palveluun. Lukija saa rehellistä ja aitoa mielipidettä ja suositusta bloggaajalta. Minä voin hyvin omatunnoin kehua palvelua tai tuotetta, josta on ollut minulle iloa ja samalla voin laskuttaa siitä, että markkinoin yritystä. Mielestäni kaikki osapuolet voittavat.

Ehkä tässä Darbyn tapauksessa olisin itse ensin kokeillut hotellissa asumista, todennut sen kivaksi/epäkivaksi ja sen perusteella ehdottanut yhteistyötä. On hyvä tietää ja tuntea tuote tai palvelu ennen markkinoinnista sopimista, ainakin mun mielestä, mutta ehkä hotelli oli hänelle jo ennestään tuttu, sitähän tämä tarina ei kerro.

Sen lisäksi, että itse kontaktoin yrityksiä, saan lukemattomia yhteistyömeilejä ja pyyntöjä. Erilaisilta yrityksiltä ja hyvin erilaisin lähestymiskeinoin. Viikossa on vähintään pari sellaista yhteydenottoa, joissa halutaan 2-5 yhteistyöpostausta ja Instagram-näkyvyyttä sitä vastaan, että saan tuotteen, jonka arvo on vaikkapa sata euroa. Välillä näissä meileissä vielä lukee, että olisi kiva, jos en kertoisi kyseessä olevan yhteistyö. Olen mielessäni sadatellut meilejä, mutta vastannut asiallisesti ja selittänyt välillä yhteyttä ottaneelle, miksi hänen tarjouksensa ei ole sopiva.

Pari esimerkkiä tulee mieleeni.

Eräs bikinifirma, joka halusi minun järjestävän Instagram-arvonnan lukijoilleni. Jos saisin 110 osallistumista arvontaan (ja meilissä vielä luki, että varmasti saan, koska on paljon seuraajia), saisin heiltä ilmaiset bikinit. (Arvo alle 100 €) ja joka tapauksessa saisin alennuskoodin, jolla saisin 50 % alennusta bikineistä. Jouduin hieraisemaan pari kertaa silmiäni, että luin varmasti oikein. Ihanko siis saisin järjestää arvonnan itselleni tuntemattomasta tuotteesta, jotta voisin ehkä saada moisen, jos tarpeeksi moni osallistuisi? Ja minun olisi omakustanteisesti hankittava tuote, jotta voisin mainostaa sitä? Ei kiitos.Vastasin hyvin asiallisesti yritykselle takaisin, että olette ehkä ymmärtäneet hieman väärin sisältömarkkinoinnin ja lähetin liitteeksi mediakorttini hinnastoineen, siltä varalta, että yritys ei oikeasti ole kovin perillä asioista. Ei paljon vastausta kuulunut.

Eräs iso huonekaluyritys otti yhteyttä tarjoten 10 % alennusta valikoimastaan, jos kirjoittaisin yrityksestä postauksen blogiini. Tarjous oli mielestäni pöyristyttävä, mutta vastasin siihen hyvin ystävällisesti, että yritys on varmaan erehtynyt ehdotuksessaan ja että hinnastoni löytyy liitteenä ja voin antaa 10 % alennuksen hinnastostani jos voimme järjestää mahtavan arvonnan blogiini 😀 Ei paljon kuulunut siihenkään vastausta.

En ole tunnettu kaunopuheisuudestani vaan ennemminkin suoruudestani ja kärkkäydestäni. Ei kuitenkaan tulisi mieleenikään julkisesti vetää lokaan kyseisiä yrityksiä ilkeiden saatesanojen kera. Olen asiallisesti ilmaissut, että tarjous ei täytä millään lailla vaatimuksiani yhteistöille ja näyttänyt vastatarjoukseni.

Olen saanut tarjouksia niin tanssivasta dildosta kuin kasinoista ja nettipeleistä ja vaikka mistä. Olen jokaiseen vastannut asianmukaisella asiallisuudella. En ole käskenyt edes niitä, jotka ovat halunneet piilomainontaa, suksimaan kuuseen vaikka mieleni on tehnytkin.

Jos joku kovasti nyt ajattelee, että onpas ne bloggaajat ahneita, niin voin kertoa, että aika ahneita ja eriskummallisia mainostajiakin löytyy melko paljon.

2. Bisnesmaailmassa mikään ei ole ilmaista

”Taas se sai sen ja tän ILMAISEKSI”, ”nyt toi kinui sitä ja tätä ILMAISEKSI”. Mikään tällä alalla ei ole ilmaista.

Mitä minä tarjoan yhteistyökumppaneilleni? Kampanjoita, joiden toteutukseen panostan aikaa ja brändini ja sitoutuneita, oikeita aitoja seuraajia, jotka ovat kiinnostuneita lukemastaan. Yhteistyökumppanini saavat tuotteensa tai palvelunsa näkyviin kymmenille tuhansille seuraajille minun esittelemänä. Olen rakentanut seuraajakuntaani viimeiset kohta kymmenen vuotta, en ole koskaan ostanut seuraajia vaan minulle on vuosien varrella jäänyt kymmeniä, satoja, tuhansia ja kymmeniä tuhansia seuraajia, teitä lukijoita, jotka luotatte minuun mainostajana. Blogini tavoittaa kuukaudessa 70 – 100 000 uniikkia seuraajaa. Se on aika suuri yleisö, jos vertaa vaikkapa aikakauslehteen tai moneen muuhun kanavaan. Teen päivittäin töitä brändini ja kanavieni eteen. Kun mainostan tuotetta tai palvelua, on kyseessä markkinointikanava siinä missä naistenlehden sivumainos (huomattavasti kalliimpi kuin yhteistyö kanssani), TV-mainos (huomattavasti kalliimpi kuin yhteistyö kanssani), Facebook-mainos tai mikä tahansa muu media. Asiakas maksaa saamastaan mainoksesta ennalta sovitun summan.

Sen lisäksi, että yleisön rakentaminen on vaatinut työtä ja vaatii sitä jatkuvasti, on kyseessä hyvin erityislaatuinen suhde. Tietyllä tapaa luottamussuhde. Lukijani luottavat mielipiteeseeni ja kokevat sen arvokkaaksi, jolloin minulla bloggaajana on velvollisuus mainostaa tuotteita ja palveluita, joihin luotan ja jotka koen omakseni. Minun palveluni on monella tapaa minun henkilöbrändini. Kun kampaajasi suosittelee vaikkapa shampoota, otat hänen suosituksen vastaan ja teet mahdollisesti hankinnan suosituksen perusteella. Et ehkä ajattele, että kampaajasi saa provisiota siitä, kuinka paljon tietyn merkin tuotteita myy. Kampaaja kuitenkin melko varmasti haluaa palaavia asiakkaita, joten hän suosittelee tuotteita, jotka kokee hyväksi. Sama tilanne bloggaajalla. Bloggaajan yleisö vaan on hieman suurempi, varsinkin suositun bloggaajan.

Jos tässä hotellitapauksessa bloggaaja olisi ehdottanut saavansa asua viisi päivää hotellissa ilmaiseksi, eikä hotelli saisi siitä mitään vastineeksi, olisi se jonkin asian ilmaista ruinaamista. Hän kuitenkin tarjosi vastineeksi omaa työtään ja omaa markkinointipalveluaan. Oravannahkakauppaa.

Usein törmää blogeja vihamielisesti seuraavien joukossa asenteeseen, jossa joku saa jotain ilmaiseksi. Jos siis vaikka kirjoitan postauksen esimerkiksi saamastani viinipullosta, ajattelee tietyt ihmiset, että taas se sai sitä ja tätä ilmaiseksi. Erikoinen merkitys sanalle ilmainen. Todennäköisesti postauksen julkaisua on kuitenkin edeltänyt yhteistyöstä sopiminen, palaveeraaminen tai verkkopalaveeraaminen, useat sähköpostit, kampanjan suunnittelu, mahdollisen reseptin tai kuvausrekvisiitan hankkiminen ja postauksen ideointi ylipäätään. Työtunteja. Lisäksi minä käytän materiaalien tekemiseen laitteistoa, joka on arvokasta. Yritys ei palkkaa erikseen kuvaajaa, vaan minä kuvaan itse kuvat kampanjaan.

Lista on itse asiassa aika pitkä, kun mietitään mitä bloggaaja tarjoaa aina alkaen yhteydenpidosta ja kampanjasuunnittelusta lopputuotteeseen. Toki sen voi ajatella ilmaiseksi, jos kokee, että me emme ole oikeutettuja saamaan työtunneistamme korvausta. Jotkut bloggaajat veloittavat korvauksen summana tilille, toiset oravannahkakaupalla. Niissäkin tapauksessa bloggaaja todennäköisesti toteaa, että hotellissa majoittumisen arvo on X. Hän laskee, mitä hänen työpanoksessaan on määrä X ja tarjoaa sitä vastineeksi majoituksesta. Onko sillä niin väliä, tekeekö postaukset tuote/palvelukorvauksella, vai kulkeeko rahaa molempiin suuntiin?

3. Kukaan muu ei voi määritellä toisen yrittäjän työn arvoa paitsi yrittäjä itse

Oon tän keskustelun osalla törmännyt aika usein ajatukseen siitä, että ”jos olisi pyytänyt yhtä yötä, olisi OK, mutta viisi oli liikaa”. Okei. Mun mielestä moni lääkäri, kampaaja, taksikuski ja muu yrittäjä pyytää palvelustaan liikaa, mutta en minä oikein voi ulkopuolisena mennä arvottamaan heidän työtään. Jokainen laskee omalle työlleen arvon. Jos palvelua ei käytä kukaan, on hinta ehkä hyvä tarkistaa, sillä silloin se ei vastaa kysyntää. Jos taas tuntuu, että halukkaita on liiaksi, voi ehkä miettiä hinnankorotusta. Kuitenkin jokainen meistä yrittäjistä on oikeutettu laskemaan oman arvonsa.

Tässä tapauksessa Darby on voinut hyvinkin laskea, että jos hän tekee tästä yhteistyöstä määrän X työtä, veloittaisi hän yhteistyöstä Y määrän rahaa. Hän on voinut laskea, että okei, Y:tä vastaa viisi yötä ko. hotellissa. Tai en minä tiedä mihin Darby on ehdotuksensa pohjannut, mutta onko sillä väliäkään? Kyseessä on tilanne, jossa yrittäjä A on ehdottanut yrittäjälle B kauppaa, jonka arvo on X. Jos yrittäjä B pitää kyseistä hintaa tai arvoa yli- tai alimitoitettuna, hän voi tehdä vastatarjouksen tai asiallisesti kieltäytyä koko asiasta. Se on niin yksinkertaista.

4. ”Bloggaajat ei edes tunne yrityksiä joita mainostaa ja koko mainostus on feikkiä”

Okei, tässä asiassa on ehkä pientä totuuden siementä tässä Darby-keississä. Ehkä. Omaan silmääni on hieman hassua luvata näkyvyyttä palvelusta, jota ei ole vielä käyttänyt. Tosin emme voi tietää, vaikka Darby olisi joskus viettänyt hotellissa aikaa ja sikäli tuntee palvelun. Eniten ihmisiä on ehkä pistänyt silmään tässä se, että Darby ei tiennyt kyseisen hotellin seuraajamääriä tai heidän provosoivaa tyyliä, joka on ilmennyt mm. vegaanigatella.

Tässäkään emme voi tietää kuinka paljon Darby tutki yritystä ja tiesi heidän toimintamalleistaan. Ehkä hänelle on riittänyt kivat kuvat ja suositun hotellin status, ehkä hän tiesi enemmän hotellista ja ajatteli, että hotellin tyyli seuraisi hänen seuraajilleen kivasti. Emme voi sitä tietää. Kuitenkaan, kaikkia bloggaajia ei voi tiivistää samaan kategoriaan kuin Darbya. Lähes kaikki tuntemani suomalaiset bloggaajat ovat todella tarkkoja mainostajia, joilla on pitkä liuta vaatimuksia ja toimintamalleja. On toki suomalaisessakin blogiskenessä erikoisia mainostajia, mutta tuntemieni bloggaajien joukossa lähtökohta on aina se, että mainostetaan vain tuttua ja hyväksi havaittua. En itse lähtisi tarjoamaan yhteistyötä palvelusta, jota en ole vielä kokeillut ja kokenut hyväksi, vaan teen yhteistyöt aina niin, että kokeilen palvelua, ja JOS tykkään siitä, voidaan katsoa sopiva yhteistyö. Taannoinkin eräs ravintola tarjosi yhteistyötä. Kävin illallisella kokeilumielessä ja sain siihen ravintolalta lahjakortin. En kokenut paikkaa omakseni ja kerroin sen suoraan ja samalla myös pyysin maksaa takaisin saamani lahjakortin. Mielestäni tämä on vastuullista bloggaamista, mutta mielestäni tällaisessa tapauksessa ei bloggaajalla olisi edes velvollisuutta korvata illallista. Palvelua on voitava kokeilla, jotta siitä voi tehdä itse analyysin siitä, haluaako lähteä asian tiimoilta yhteistyöhön. Itse en vaan kokenut haluavani jäädä yritykselle ”velkaa”, joten maksoin illallisen takaisin.

5. Me ei olla pahoja

Tuntuu usein, että meitä bloggaajia kohtaan on jokin ihmeellinen kollektiivinen viha tietyillä ihmisillä ja tässäkin asiassa on päästy revittelemään kunnolla, kun on löydetty syytä ilkkua bloggaajille. Ella Darbya ja hänen vanavedessään kaikkia bloggaajia, vloggaajia ja somejulkkiksia haukuttu ahneeksi, ilmaisruinaajaksi ja ties miksi. Tuntuu unohtuvan, että ihan siinä missä kauneusyrittäjät, kampaajat, asiantuntijat ja vaikka yksityislääkärit olemme mekin yrittäjiä, jotka yritämme luoda elinkeinoa parhaaksi katsomallamme tavalla.

Näin naisena olen aina ylpeä omasta naisvoittoisesta ammattiryhmästä, jossa nuoret naiset ovat luoneet Suomeen menestyvän ammattiryhmän, joka luo välillisiä ja välittömiä työpaikkoja sen lisäksi, että työllistää meidät. Se on mielestäni hienoa, eikä ansaitse yhtään niin paljon kuraa kuin mitä bloggaajat ammattiryhmänä joutuvat kestämään. On ihan helvetin siistiä, että meillä parikymppiset bloggaajamimmit istuu isojen jehujen pöydissä suunnittelemassa kamppiksia ja luomassa uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. Sen alentaminen ilmaisruinaamiseksi on vaan surullista ja säälittävää. Samaan aikaan kun peräänkuulutetaan Hollywoodin voimanaisten toimesta tasa-arvoa, annetaan jonkun ilkeästi provoilevan hotellinomistajan ”näyttää kaapin paikkaa tytönhupakolle” ja vielä kannustetaan siihen. Jotenkin todella surullista, että tässä asiassa ei oikein koskaan haluta nähdä sitä kuuluisaa isoa kuvaa.

Kyllä me bloggaajat sen kuran kestämme, mutta välillä tuntuu jotenkin todella surulliselle, että niin iso ryhmä ihmisiä leimaa koko ammattikunnan suoralta käsin ja suorastaan lietsoo vihaa sitä kohtaan. Me bloggaajat emme ole mitään ikäviä ja inhottavia ahneita tyyppejä, vaan markkinointialan yrittäjiä siinä missä kuka tahansa muukin.

No, tämäkin tapaus menee ohi ja unohtuu, mutta ikävää kieltä se puhuu monien ideologiasta. Vaikea kuvitella tällaisen ilmiön tapahtuvan, jos ison yrityksen miespuolinen toimari lähestyisi toisen yrityksen johtohenkilöitä tarjouksella, joka sen jälkeen ryöpytettäisiin näin. Kyseessä on kuitenkin ihan normaali b2b-markkinointiin liittyvä yhteydenotto, joita lähetetään päivittäin ympäri maailman tuhansia ja tuhansia. Eri alojen yritysten välillä.

Mielestäni koko asiaa leimaa tietynlainen kiusaaminen ja kiusaamisen hyväksyminen ja siihen lietsominen jopa. Koska ”bloggaajat on valinnu tehdä tällaista ja sellaista työtä” (tai kuten joku tuolla Facebookissa eilen asiaa kuvasi bloggaajien olevan ”täydellisen elämän opportunisteja”) on heitä ihan oikein kiusata. Mitään muutahan tuo Paulien ulostulo ei ole kuin bloggaajien kiusaamista. Ja sitten ryhmänä nyökytellään, että joojoo, ihan oikein. Lähdin minäkin ryhmäpaineen alla ala-asteella ryhmän mukana kiusaamaan heikompaa, mutta jopa silloin minulla oli ajoittain ymmärrystä puuttua ja yrittää olla kaveri kiusatulle. Joillakin ihmisillä ei näköjään vieläkään ole ymmärrystä siitä, mitä kiusaaminen on ja he osallistuvat siihen pillastuneena ryhmänä ymmärtämättä itsekään puolia siitä alasta, jota niin mielellään negatiivisesti painavat alas.

Kommentit (87)
  1. Bisnes is bisnes aina ja kaikkialla. Mikään ei ole ilmaista, koskaan. Et saa ilmaista hotelliaamiaista, vaikka niin luvataan. Politiikka on suurimmaksi osaksi bisnestä, kukaan ei pyöri sielläkään ilmaiseksi. Eikä kukaan mainosta mitään ilmaiseksi. Ilmaista ei ole kuin hymy, eikä aina sekään.

    1. Juuri näin 🙂

  2. Todella hyvä kirjoitus, kiitos 🙂

    1. Kiva kuulla, kiitoksia 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *