"Dreams are nothing on my reality"

Mungolife

URHEILULLISTA. Mä harvoi poistun mun mukavuusalueen ulkopuolelle. Nyrpistelen nenääni Birkenstockeille ja lenkkareille arkikäytössä, ja ylipäätään sporttivaatteet kuuluu mun mielestä vaan ja ainoastaan urheiluun. Ja koska olen tuuliviiri kaikessa, mitä rakastan ja inhoan, niin toki on samaan hengenvetoon todettava, että tästä huolimatta mun oli tietenkin pakko kokeilla jotain urheilullisen lisäämistä mun jokapäiväiseen asuun. Vaikka mun mielestä verkkarit yhdistettynä korkkareihin toimii monilla muodin jumalattarilla, itselleni en tätä yhdistelmää vaan näkisi. Täysin loogisesti päätin siis kokeilla, miltä urheilutoppi näyttäisi arkiasussa vilkkumassa. Ja omasta mielestäni se näytti yllättävän kivalta.

Suomessa suhtaudutaan mun mielestä jotenkin kauheen konservatiivisesti siihen, että asuissa vilahtaa vähän ihokaistaletta. Kunhan mielikuvituksen varaan jättää enimmän, voi mun mielestä huoletta näyttää vähän midriffiä tai reittä. En näe mitään pahaa siinäkään, että rintakehääkin on auringon säteiden syleiltävänä näin kesällä. En ole koskaan ollut makkarankuori-mekkojen puolestapuhuja, mutta hyvällä maulla toteutettu vilauttelu ei mielestäni ole keneltäkään pois. Toki "hyvä maku" on makuasia sekin, mutta niin.. Itse tykkään tästä valloilla olevasta midriff-trendistä ja revityt farkut nyt on kuulunut arsenaaliin jo vuosia. Okei, myönnän, ei ne ehkä koskaan ihan noin pahoinpidellyn näköisiä olleet kuin nämä nykysuosikkini. En kuitenkaan näe loukkaavani kenenkään silmäraukkoja vilauttamalla arkikäytössä nilkkojen lisäksi hieman reittä. On muutenkin jotenkin hauskaa, että hieman paljastavammat vaatteet saavat aikaan aika paljon keskustelua juuri siinä maassa, jossa ventovieraiden kanssa käydään saunassa ilkosillaan. Ulkomaalaiset ystävät ovat tätä aina ihmetelleet. Paheksutaan lyhyitä hameita ja avoimia paitoja tai navan vilkkumista, mutta sitten hypitään avantoon sukukalleudet viuhuen. No, toisaalta, onhan tää maa takapajula vähän monessakin asiassa usein, kuten tässä Kauppahalli-keskustelussakin on huomattu. Voisin aloittaa tähän syssyyn lässytyksen siitä, miten aivokuollutta on suomalainen ravintolakulttuuri viineineen (tai niiden puutteineen) verrattuna Keski-Eurooppaan, mutta jos tämän kerran pitäydyn vaatemussutuksessa ja teen aiheesta vaikka sitten ihan oman postauksen.

En oikein osaa keskittyä nyt jauhamaan vaatteista. Ei niissä oo mitään mielenkiintoista. Oon viimeisen kuukauden pukeutunut siihen, mikä ensimmäisenä sattuu käsiin ja motivaationi pukeutumiseen on aika lailla nolla. Onnistun jotenkin aina säheltämään aikataulut ja päädyn lähtemään ovesta ulos meikittä tukka takussa jossain tylsissä vaatteissa, joissa on ruokatahroja ja parhaassa lykyssä Jedin hampaanjäljet. Sellasta sattuu. On vaan jotenkin liian ihanaa maata tunteja terassin keinussa poikien pyöriessä pihalla ja miettiä kaikkia tärkeitä kysymyksiä elämästä. Kuten esimerkiksi miten joku voi tykätä maksalaatikosta tai miksi kesäkuu menee n. 13 minuutissa ja marraskuu kestää 13 kuukautta. Tai ainakin se tuntuu siltä. Kävin eilen illalla syömässä mun hyvän ystävän Markuksen kanssa ja jauhettiin taas kaikkea supersyvällistä (mm. pizzatäytteistä), mutta tajusin siinä jutellessamme olevani liian hyvä fiilistelemään. Olen täysin överi jokaisessa lausunnossani, joka liittyy positiiivisiin tunteisiin. Mä rrrrrrakastan jokaista asiaa ja joka tapahtumaa. Ymmärrän, jos se kirjoitetussa kielessä persoonaa tuntematta usein kokee aikamoisen inflaation ku ämmä rakastaa kaikkea hammasharjasta sipulinkuorimiseen.

Oon joskus myös kuullut yheltä pojalta olevani tunteeton. Vaikeissa tilanteissa sulkeudun itseeni, vedän päälle ongelmanratkaisu-moodin, enkä "kärsi tilanteista tarpeeksi". Olen jääkuningatar. En ole. En vaan jaksa jäädä tuleen makaamaan. Mitä hyötyä on kiukutella ja itkeä ja rutista ja valitella? Ei se tilanne siitä miksikään muutu, kuin korkeintaan vittumaisemmaksi. Porhallan yleensä pettymyksestä toiseen aika väsymättä eteenpäin, ja se varmasti luo tunnevammaisen kuvan. Kompensoinkin sitten sitä sillä, miten naurettavan hyvä olen riutumaan onnesta. Ihastuessani mä olen tän planeetan raskain ja ärsyttävin ihminen. Oon just stereotyyppinen jenkkileffojen sankaritar, joka laihtuu kun ei syö, nukkuu kolmen tunnin yöunia ja voi helposti käyttää kuusi tuntia saman biisin kuunteluun ja unelmointiin. "Mä en nyt ehdi, mä unelmoin". Käytin tota viime viikolla kerran ja systeri tuli potkasee mua. Oli ihan ansaittua mahdollisesti. Sillon kun mulla on kivaa, niin mulla on melkein kivuliaan kivaa. Ihastumisen lisäks toi pätee ihan jokaikiseen tilanteeseen, joka on musta jotenkin ihan helvetin siisti. Jotenki pelottavaa varmaan vierestä seurata ku mimmi hymyilee rankkojen koettelemusten jälkeen ku Hangon keksi, muttei saa hyvässä fiiliksessä itseään kuorittua sohvalta kuuntelemasta rakkausballadeja. Se on vaan mun tapa. 

Mä oon aina onnellisimmillani kaikista tehottomin. Kun elämä lyö märällä rätillä turpaan, saisin varmaan kehitettyä kaavan, jolla parannettais nälänhätä maailmasta. Laukatessani vaaleanpunaisissa pilvilinnoissa ja ollessani rentoutuneen iloinen, voin tuhlata neljä tuntia tuijottamalla auringonsädettä. Onneksi kesällä voi lomailla. Mä kun saan mitä ihmeellisimpiä onnellisuushepuleita jo siitä, että syön pehmistä auringossa ja löydän maasta Pikachu-avaimenperän. T: Anna, melkein 26 vuotta. (Maanantaina on varmaan postissa pyyntö saapua Hesperian vastaanottoon lukijoiden aloitteesta..)

Paljon taas puhuin muuten vaatteista. No ihan sama. Puin tollasen liivimaisen topin alle urheilutopin vilkkumaan hyvin säädyllisesti ja nyt voin sanoa kokeilleeni tuota urheiluvaatetrendiä. Kertokaa te, oliko se yhtään onnnistunut :) 

Biisin otsikko Poetsilta, ja sopi tähän jotenkin liiankin hyvin :D 

Kommentit

"Oon joskus myös kuullut yheltä pojalta olevani tunteeton. Vaikeissa tilanteissa sulkeudun itseeni, vedän päälle ongelmanratkaisu-moodin, enkä ”kärsi tilanteista tarpeeksi”. Olen jääkuningatar"

Oon aina ihmetellyt tuollaisia ihmisiä jotka valittaa muiden olevan tunteettomia tai ilmeettömiä... itse ainakin säästän ne itkut ja raivarit niihin hetkiin kun olen yksin, en todellakaan viitsi alkaa pilaamaan muiden iltoja sillä että vingun jostain. No, lähimpien ystävin/seurustelukumppanin seurassa ehkä joo, jos on joku akuutti kriisi meneillään, mutta... no joo.

Anna (Ei varmistettu)

No just näin, en itsekään tajua aina tollasta "syyttelyä" :/

Elisa (Ei varmistettu)

Mä rrrrakastan tätä asua!! Ja tätä postausta, aivan mahtia!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia <3

Tessa Rosa

Mun mielestä on ihana aina lukea tai kuunnella onnellisen ihmisen kuulumisia, siitä tulee itsellekin aina hyvä mieli. Suomessa on usein todella negatiivinen ilmapiiri ja toisen onnellisuuteen suhtaudutaan ikään kuin se olisi itseltä pois, harmi sinällänsä.

Oon jäänyt koukkuun blogiisi sun ihailtavan elämänasenteen takia, vaikka en niin muotijutuista edes välitä. Keep it up girl!

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kuulla, kiitoksia kovasti! :)

jemina (Ei varmistettu)

Mutta elämässähän on erittäin tärkeetä ilahtua pienistä asioista ja pikachu-avaimenperistä sekä unelmoida tarpeeks!<3

Anna (Ei varmistettu)

NIMENOMAAN näin! :)

TanjaP (Ei varmistettu)

Noup,pitkään jo postausta lukiessa ihmettelin mikä juttu tää nyt on.Urheilurintsikat ei mulle vaan toimineet tällaisella "vilauttelulla".

Anna (Ei varmistettu)

No, aina ei tarvitsekaan miellyttää :)

Liina (Ei varmistettu)

Mietinki että kullosti tutulta tuo otsikko! Ootakohan sä yhtä täpinöissäs kun mä Poetsin uutta levyä? Mä en malta odottaa! Liput Tavastian levynjulkkarikeikalle ostettu! ;)

Anna (Ei varmistettu)

OLEN! Ja liput on jo myös :D Taisin ostaa ekana päivänä kun ne ilmesty :D

Liina (Ei varmistettu)

Loistavaa! Tuun moikkaamaan jos bongaan sut ;)

Anna (Ei varmistettu)

Love it Anna! <3

Anna (Ei varmistettu)

Thanks :)

Minna (Ei varmistettu)

Ei ei ei! Nyt meni pahasti pieleen tuo; Näytän kaikille urheilurintsikat-tyyli. Vaikka ne oli Cleinit, niin olihan hölmön näköistä. Ja itseasiassa tuo teksti liiveissä teki vielä hölmömmän näköiseksi.
Aina on mautonta, jos lähetään pukeutumisessa siihen, että alusvaatteet on se punainen lanka.
Muuten asu olisi ollut erittäin hyvä, ellei täydellinen, kunhan rintsikat olis pysynyt piilossa :)

Anna (Ei varmistettu)

Onneksi vaateasioista ei sovi kiistellä, mielipiteitä saa olla kaikilla :)

Suvi (Ei varmistettu) http://tavallinenruokablogi.blogspot.fi/

Tosi kivasti sopii toi toppi tuonne alle, kiva idea! :-) Ja aivan mahtava postaus muutenkin, tuli tosi hyvä mieli näin aamuvuoron kynnyksellä. :-D Onnellisuuskohtauksissa vain on sitä jotain, ja tää postaus sai mussa aikaan pienen sellaisen! Ehkä se pääsee töiden jälkeen vielä paremmin valloilleen. :-)

Anna (Ei varmistettu)

Hahah, mahtavaa!! :D

Nasu (Ei varmistettu) http://nasseigoteborg.blogspot.fi/

Näin unta että törmäsin suhun ja Jediin siellä Vantaa huudeilla (munkin vanhemmat asuu siellä lähellä) ja rapsuttelin Jediä ties kuinka kauan ja se nakersi mun etusormea taukoamatta. Aamulla kun heräsin niin etusormessa olikin ollut hyttysenpurema ja olin raapinut sen ihan punaseksi:P Mielummin kyllä ottaisin Jedin purskelemaan sormiani kuin hyttysen..

Anna (Ei varmistettu)

Hahahahaha, tänne vaan. Toi kiskas tänään mulle käteen 4 cm haavan, että hampaat kyllä löytyy :D

Omppu (Ei varmistettu)

Halkolaituri <3
Heittämällä helsingin paras lokaatio, mun sydämessä<3
Ingeborg ja Linden. Perinnepurjelaivat kunniaan

Anna (Ei varmistettu)

Ne on kyllä niin kauniita :)

KatiC (Ei varmistettu) http://aroundtheworldwithafinn.blogspot.com/

Sinussa parasta on just toi unelmointi ja elämänmakuinen hehkutus. Siitä säteilee myös meille lukijoille. Kiitos:) Tunnistan niin hyvin ton, että ihastuessa on ihan tosi rasittava ihminen. Sellaista se on. Ja osittain se on parhautta.

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kuulla, kiitoksia :)

johanna / max &amp; moses (Ei varmistettu) http://www.maxandmoses.fi

Tämä on nyt varmaan tosi närkästyttävästi sanottu, mutta luulen, että Suomessa ns. paljastavien asujen paheksunnan syynä on kaksi asiaa: joko asu ei ole kantajan muodoille sopiva eikä siten kauheasti miellytä silmää, tai sitten kantajan muodot ovat liiankin hyvät, jolloin perisuomalaiseen tapaan vähän kateudesta paheksutaan. Enkä tällä tarkoita sitä, etteikö minun mielestäni kukin saisi pukeutua miten tahtoo.
Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, on hyvin sanottu. Oma suosikkini on Ei tässä nyt itkut auta - se kun harvoin auttaa, että surkutellaan ja valitellaan, parempi yleensä tehdä asioille jotain!

Anna (Ei varmistettu)

Olet varmasti oikeassa :) Ja jälkimmäisessä varsinkin!! :)

Gabriela (Ei varmistettu) http://anetagabriela.blogspot.cz

WOW!! The pictures are so adorable u look so beautiful there and the outfit is just perfection

Anna (Ei varmistettu)

Thanks so much! <3

Liina (Ei varmistettu) http://liinalovesit.blogspot.com

Urheiluvaatetrendi on onnistuessaan tosin hyvän näkönen, mutta hirveän useasti se sitten näyttää vähän kummalliselta. Omaa silmääni ei asusi ehkä miellyttänyt, mutta kuten sanoit, makuja on monia :). Eikä kohdallani se edes johdu siitä, että se olisi mitenkään paljastava, asu on vain mun mieleeni hieman liian erikoinen :). Ja sitten ihan toiseen asiaan, paljonko noissa korkkareissa on korkoa? :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia mielipiteestäsi :) Noin kymmenen senttiä noissa on korkoa :)

Sanna (Ei varmistettu)

Ton tunnevammainen-kappaleen allekirjotan täysin! Mä kyllä itse olen tällaisen päätelmän tehny omasta itsestäni :D Tunnen kaiken tosi vahvasti, ja pienetkin arjen ilot on mulle tosi suuria ja hehkutan niitä suureen ääneen. Kuitenkin pettymykset yritän unohtaa (vaikken niin tee) ja porhallan eteenpäin... Tiedostan kyllä esim. surun, mutten halua antaa sille valtaa, tuntuu että jäisin vaan rypemään murheissani. Parempi siis jatkaa eteenpäin :) Saatan kyllä näyttää juuri siltä, etten tunne yhtään mitään. Tai siis... Tiivistettynä, että pienet mielen ailahtelut on mulle niitä mistä kailotetaan suureen ääneen, mutta kaikki suurempi on sitä minkä suljen pois :D #avautuminen

Anna (Ei varmistettu)

Aivan näin. Se on vain yksi tapa ilmaista itseään tai käsitellä omia ajatuksiaan :)

kake (Ei varmistettu)

Olen vähän tälläinen "vanhanaikainen", mutta minusta tuo urheilutoppi + normivaatteet yhdistelmä on erikoinen, jopa karmaiseva. Luokallani oli ammattikoulussa tyttö, joka puki normivaatteiden alle bikinit, ja se vasta karmaisevaa olikin. Ylipäätänsä kaikki mahan/urheilurintsikoiden/oman rintavarustuksen tms. vilkkuminen on mielestäni vähän mautonta. Pidän kyllä kuvista, rakastan tuollaista seilorimeininkiä, mutta tämä normivaatteet+urheilurintsikat villitys on inhottavaa :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia joka tapauksessa asiallisesta kommentistasi :)

Kate (Ei varmistettu)

Minä jostain syystä just tykkään tällaisista urheiluvarusteiden ja normaalien vaatteiden yhdistämisestä :D ensin en tykännyt ja sit yhtäkkiä tykkäsin kun joka puolella näin (jopa siitä kun Englannissa näin pukumiehen lenkkarit jalassa! Tosin vaikutti varmaan siihen myös se kuinka hot kyseinen mies oli jotenka eihäh hän olisi voinut väärinkään pukeutua :D sen jälkeen tykkäsin siitäkin) enkä näe siinä mitään kummallista jos rintaliivit näkyykin, onhan ihmiset rannallakin bikineissä ja siinä näkyy enemmän ihoa...minusta vaan mukava "yksityiskohta" sen enempää ajattelematta mitään rintaliiveistä

Anna (Ei varmistettu)

Näinpä! :)

Kommentoi