Eduskuntavaalit 2019, ketä äänestän?

Kuva TÄÄLTÄ

Multa on kysytty mun ajatuksia vaaleista ja äänestämisestä ja vaikka yleensä tätä aihetta pyrin välttelemään blogissani, ajattelin ottaa tähän ”lyhyehkösti” kiinni.

Rehellisesti sanottuna, meinasin jättää kokonaan äänestämättä. Musta olis huikeeta jos joku kaunis vuosi äänestettäisiin niin heikosti, että alle 30 % äänioikeutetuista äänestäisi. Silloin mun mielestä ei enää voisi sanoa, että eduskunta nauttii kansan enemmistön luottamusta ja olisi korkea aika uudistaa systeemiä. Nykytilanteessa eduskuntaan voi pääästä julkkisstatuksella tai näyttävällä kampanjoinnilla, tietämättä politiikasta tai valtion tilanteesta mitään. Hell, mulle heitetään usein, että mun pitäis hakeutua politiikkaan. Naurahdan aina koko asialle enkä ikimaailmassa hakisi politiikkaan, mutta en kyllä ihmettelisi, jos joku bloggaaja hakisi ja pääsisikin joskus. Ei tarvii olla asiantuntemusta tai tietoa, jos on julkisuusarvoa tai jotain muuta syytä, miksi ihmiset äänestää. Demokratian suurin ongelma on se, että ihmiset on välillä hölmöjä, minkä takia populistit menestyy vetämällä ihmiset omaan lankaansa ja suosioonsa ja se käy ilmi kyllä erittäin hyvin vaikkapa siitä, että meillä on Suomessa hyvinkin erikoisia edustajia eduskunnassa (en nyt rupea erikseen nimeämään) ja USAn presidenttinä on Donald Trump. Ei tarvii tietää tai osata mitään, jos saa ihmisten päät pyörälle tai uskoteltua osaavansa jotakin.

Mun mielestä koko eduskunta vaatisi isolla kädellä uudistamista. Meillä on tällä hetkellä käytännössä katsottuna neljä valtapuoluetta (SDP, KOK, Kesk, PS) ja lisäksi vielä monta pienempää ja pari keskikokoista puoluetta, eikä yksikään puolue näytä tänä vuonna saavan yli 20 % äänistä. Tämä on musta oikeasti isoin syy sille, miksi mitään järkevää ei koskaan saada aikaiseksi vaan pyöritellään vuodesta toiseen jotain, minkä joku toinen puolue hallituksen sisällä blokkaa. Kun meillä on todella jakautunut puoluekenttä ja 200 ihmistä eduskunnassa, tarvitaan enemmistöhallitukseen aina väkisin sellaisia puolueita, jotka eivät keskenään ole samaa mieltä oikeastaan mistään. Ja me kansalaiset pääsemmekin sitten todistamaan miten yhtäkään vaalilupausta ei pidetä ja mitään ei saada aikaiseksi neljän vuoden aikana. Oppositiolla alkaa olemaan aika turha rooli, kun hallitus ei itsekään saa asioita yksimielisesti tehtyä.

Toinen ongelma on mun mielestä kansanedustajien laadussa. Harvassa on poliitikot, joita voin arvostaa. Vaikka en lämpene mielipiteillä ja ajatuksilla Halla-Aholle tai Päivi Räsäselle yhtään, niin he ovat mun mielestä harvinaisia edustajia, jotka oikeasti tekevät sitä oman kannatusjoukkonsa hommaa, vaikka se veisi heitä mediahässäkästä toiseen. Harvoja politiikkoja, jotka uskaltavat sanoa suoraan ja olla epäsuosittuakin mieltä. Harmi, että meidän ajatukset ei kohtaa muuten yhtään. On helpompi luetella niitä kansanedustajia, joita en arvosta ollenkaan kuin niitä, joita arvostan. Tai kaikista helpointa ois varmaan todeta, että puolia en edes tiedä ja kyseenalaistaa käykö he edes töissä. Ministereistä multa puhtaat paperit saa Antti Häkkänen ja Jussi Niinistö, mut aika hiljaista on tosiaan positiivinen palaute muuten edustajien suuntaan. Eikä sitä laatua voi nykytilanteessa sinänsä kyseenalaistaa. Aina valitetaan kansanedustajien palkoista, ja olen toki samaa mieltä, että monelle työpanokseen ja -osaamiseen nähden palkka on aivan liian korkeaa. Mutta sinänsä palkka on mun mielestä aivan liian matala siihen, että sinne houkuteltaisiin oikeasti osaavia ja asiantuntevia ihmisiä, jotka tienaa yksityisellä sektorilla tuplia tai triploja tai enemmänkin. Mun mielestä 200 kansanedustajaa, joista ainakin 150 on melko lailla osaamattomia/aikaansaamattomia ei toimi. Mun maailmassa olis eduskunta, jossa olis n. 50-100 edustajaa, jotka sais tuplasti kovempaa palkkaa ja joiden pitäisi läpäistä pääsykokeet ennen asettumista ehdolle. Palkkauksen lisäksi ongelmallinen on myös kansanedustajien asema median hampaissa, mikä varmasti osaltaan karsii päteviä halukkaita tehtävään. Vaikka ajatuksena se, että eduskunta edustaa kaikkia tuloluokkia, erilaisia ammattikuntia ja erilaisia elämiä, on kaunis ja hyvä, se ei mun mielestä toimi käytännön tasolla. Hallitus johtaa maatamme ja Suomen poliittista päätöksentekoa, ja mun mielestä siihen pitäisi olla erityisosaamista, tietotaitoa ja asiantuntijuutta olennaisilta sektoreilta. Antaisin lapseni hoitoon lastentarhanopettajalle, mutten kyllä antaisi talousasioitani hänen ratkaistavaksi arjessa. Näin niinkuin esimerkkinä.

Yksi mua perustavanlaatuisesti kiusaava juttu on se, että jokainen ääni menee puolueelle. Eli vaikka oma ehdokas ei menestyisikään, ääni menee puolueelle ja sitä kautta mahdollisesti sellaiselle ehdokkaalle, joka ei ole omaan makuuni ollenkaan. Varsinkin kun koen, että yksikään puolue ei ole tällä hetkellä hyvä, vaan jokaisessa on isoja puutteita ja ongelmia.

No, tästä huolimatta, tilanne on mikä on ja tältä pohjalta pitää nyt toimia. Rehellisesti sanottuna suurin motivaattori mun äänestämiselle on se, että käyn antamassa ääneni sille puolueelle, joka on lähimpänä omia näkemyksiä (joskaan ei täydellinen sekään) ja jolla on mun mielestä jotain mahdollisuuksia mennä SDP:n edelle. Oma ääneni menee siis Pirkanmaalla yrittäjäasiat nostavalle Kokoomuksen edustajalle. Mun mielestä SDP-vetoinen hallitus on oikeastaan huonoin mahdollinen ratkaisu. On toki helppoa maalailla hyvää kuvaa puolueesta ja tavoitteesta puhumalla lapsiperheistä ja vanhuksista ja näiden tukemisista, mutta valitettavasti usein ne tuet valuu myös aika moneen muuhun paikkaan. Sellaisiin, mihin en niitä haluaisi suunnata. Vaalikoneissa olen selvästi enemmän oikeammalla kuin vasemmalla, eikä tämä ole mulle mikään yllätys. En usko sellaiseen yhteiskuntamalliin, jossa ollaan kuin valtiollinen Robin Hood. Otetaan parempituloisilta ja annetaan köyhille. Sille on myös termi, kommunismi, ja mun mielestä aika moni esimerkki on osoittanut, että se ei toimi. Mun mielestä ainoa tie ylöspäin ja eteenpäin on yrittäminen, yrittäjien tukeminen ja uusien työpaikkojen luominen. Juu, toki vähävaraisille perheille tuet ovat tärkeitä, mutta olishan se hienoa, että työpaikkoja tulisi lisää. Jatkuvalla verojen kiristämisellä saadaan vaan kiristettyä yrittäjien vöitä ja haluja palkata uutta väkeä ja valutetaan osaamista ja menestymistä ulkomaille. On yksinkertainen ratkaisu aina todeta, että ”otetaan sieltä mistä on” ja rankaistaan sillä paremmin tienaavia ja kallistetaan tuotteita ja palveluitakin. Se ei ole kuitenkaan kestävä tai hyvä ratkaisu pitkällä aikavälillä.

Jos jokapaikasta kiristetään veroja, niin toki siitä saadaan kassavirtaa valtiolle päin, mutta minkä hinnalla? Välillä tuntuu, että vasemmiston monet ajatukset ei oo ihan loppuun asti mietittyjä ja vaikka oikeistoa usein syytetään siitä, että tuloerot kasvavat, niin mun mielestä koko ajan kiristämällä kaikkialta veroja luodaan vaan tilanne, missä vähempivaraisilla ei ole varaa tehdä juuri mitään ja se nimenomaan kasvattaisi jakoa rikkaisiin ja köyhiin.

Mä en ole mitenkään radikaalin oikealla, mutta mun mielestä menestymisestä ei pidä rankaista superkorkeilla veroilla ja yrittämistä pitää päinvastoin helpottaa. Mitä olen vaaliohjelmiin tutustunut, niin eniten kolahtaa Kokoomuksen ajatukset. ”Kokoomuksen tavoitteena on Suomi, jossa sääntely ei ole toimeliaisuuden este.” osuu ainakin hyvin tällaiselle holhous- ja sääntelyvastaiselle ja myös ”Hyvinvointi perustuu työhön”. Yksinkertaistettu malli, jossa verotetaan tuloja jakaakseen tukia unohtaa työn merkityksen henkisen hyvinvoinnin puolella. Sen takia ei pitäisi pyrkiä vaan turvaamaan kaikille rahaa vaan pitäisi pyrkiä rakentamaan yhteiskunta, jossa jokainen voi tienata työtä tekemällä. Pienillä paikkakunnilla ja erilaisissa olosuhteissa yrittäjyys on avainasemassa ja mikään muu puolue ei nosta yrittäjyyden asemaa samalla tavalla kuin Kokoomus.

Ihan oman esimerkin kautta. Olen asunut Australiassa ja Englannissa ja maksanut veroja Suomeen. Olen muuttanut Helsingistä Kuopioon ja sieltä edelleen Lempäälään, eikä mun oma tienaaminen ja verojen maksaminen ole ikinä katkennut, sillä olen voinut yrittäjänä toimia hyvin vapaasti ja liikkuen. Toki joka alan yrittäjille tämä ei olisi mahdollista, mutta yrittäjyyttä tukemalla syntyy erilaisia ja uudenlaisia mahdollisuuksia, mahdollisesti uusia aloja ja uusia työpaikkoja. Sen sijaan, että veroja kiristettäisiin, pitäisi hieman miettiä mihin kaikkeen tukia yletetään ja missä mittakaavassa. Esimerkiksi universaali lapsilisä on sellainen asia, jota ei mun mielestä tarttisi maksella yli tietyn tulotason. Myös tietyn tason ylittävässä kahden ansiotulon perheessä ei mielestäni välttämättä olisi tarvetta maksaa kotihoidontuen perusosaa, vaikka lapsi olisikin kotihoidossa. (Huom, nää on molemmat sellaisia etuuksia, joista itsekin hyödyn, mutta jotka on mun mielestä sellaisia, joista voisi luopua.) Nää nyt tällaisia oman elämän tuttuja esimerkkejä. Toisaalta lapsiperheiden tukeminen on mun mielestä yksi parhaista tukikohteista, joten sikäli lähtisin kyllä kiristämään kukkaronnyörejä monesta muustakin. Niillä kiristyksillä sitten voisi helpottaa yrittäjien arkea ja mahdollisuuksia palkata uusia ihmisiä töihin. Yhteiskunnan pitäisi perustua siihen, että autetaan hädän hetkellä, mutta ei siihen, että kannetaan vuodesta toiseen terveitä ja työkykyisiä ihmisiä. Musta on esimerkiksi hämmentävää lukea kommenteissa esimerkiksi siitä, että jos lapselle on säästetty pääomaa ”menettää” hän tiettyjä tukia, jos omistaa omistusasunnon ja että olisi taloudellisesti hyödyllisempää olla omistamatta. Tää antaa mun mielestä aika hyvin kuvan yhteiskunnastamme, jossa tukijärjestelmät koetaan vähän erilaisena kuin itse ne haluaisin nähdä. Kun on vaikea tilanne tai ajanjakso, hyvinvointivaltion tuki on tärkeä, mutta nykyisellään paikoitellen tilanne on hieman vääristynyt.

Rehellisesti sanottuna, valittiin millainen eduskunta tai hallitus tahansa, en usko, että se saa mitään sen kummempia muutoksia tai ainakaan parannuksia aikaiseksi. Mun mielestä eduskuntamme kaipaisi kunnon uudistamista ja myös yhteiskunnalliseen keskusteluun pitäisi tuoda mahdollisuus realismiin ja suoranaisiin epäsuosittuihin mielipiteisiin ikuisen ruusunpunaiseksi maalaavan utopian tilalle ja pitäisi priorisoida asiat. On myös ymmärrettävä, että uudistuksia ja parannuksia ei välttämättä voi saavuttaa luopumatta jostakin. Suomessa ollaan hyvin vahvasti tottuneita etuoikeuksiin ja etuihin, eikä mistään haluta luopua. Nyt vaan tuntuu tilanne olevan sellainen, että jostakin on luovuttava, että voitaisiin saavuttaa jotain parempaa.

Asiallinen keskustelu vaaleista ja puolueista on tervetullutta, mutta kaikki haukkuvat tai toisiaan nimittelevät ja syyllistävät ajatukset tulen poistamaan kommenteista. Jokainen saa äänestää itselleen mielekästä ehdokasta ja puoluetta, ja varmasti monella on eri mielipiteet kuin minulla. Mulla on kuitenkin oikeus mielipiteeseeni ja äänestää sen mukaisesti. Vaikka joku olisi eri mieltä, se ei tee kummankaan mielipiteestä väärää. Kuten jo gallupitkin näyttävät, Suomi on jakautunut hyvin vahvasti ja tässä asiassa ollaan hyvin pitkälti mielipiteiden varassa. Eikä mielipiteiden pitäisi riidellä, sillä jokaisella on oikeus omaansa.

Kommentit (138)
  1. Hei, mielenkiintoista kutsua Suomea kommunistiseksi valtioksi, sillä minun mielestäni se on yksi maailman maista joka parhaiten toteuttaa sosialismia (vrt. Suomen sosialismi ja Venezuelan sosialismi). Mielestäni tämä on paras yhteiskuntamuoto. Ei ole oikein siirtyä kapitalistisemman yhteiskunnan suuntaan, kuten Jenkkejä tai Brittejä katsoessa voi todeta. Ongelma leikkauksissa on se, että nytkin on jo liikaa leikattu mm. sosiaali- ja terveyspalveluista. Nämä palvelut kuuluvat minun ajatuksissani niihin, joista ei missään nimessä saa leikata. Näitä ei myöskään saa yksityistää (vaan julkisten palvelujen osuutta pitäisi lisätä), ettei palveluilla ajeta ulkomaisten osakkeenomistajien etua, vaan Suomen valtion ja kansalaisten etua. Tämän takia ääneni saa vasemmisto. Uskon että sieltä löytyy ”talousosaamista” yhtälailla kuin oikeistopuolueista. Toivottavasti et koe näitä syyllistäviksi ajatuksiksi, sillä myös minulla on oikeus mielipiteeseeni. Vain keskustelemalla erilaisista mielipiteistä voimme yrittää ymmärtää toisten ajatuksia.

    1. Kerrotko missä kohtaa kutsun Suomea kommunistiseksi valtioksi? 😀 En koe tätä syyllistäväksi, mutta koen tämän kyllä sanojen suuhun laittamiseksi.

      1. ”En usko sellaiseen yhteiskuntamalliin, jossa ollaan kuin valtiollinen Robin Hood. Otetaan parempituloisilta ja annetaan köyhille. Sille on myös termi, kommunismi, ja mun mielestä aika moni esimerkki on osoittanut, että se ei toimi.”

        Otetaan parempituloisilta ja annetaan köyhille. Kuulostaa tämän hetkiseltä ja jo pitkään vallinneelta tilalta Suomessa. Jälkimmäisessä lauseessa nimeät tällaisen toimintamallin kommunismiksi. Sanoja en ole suuhusi laittanut, vaan ihan itse olet kirjoittanut.

        1. Eihän tuolla ole mitään tekemistä kommunismin kanssa. Kommunismissa on periaatteena, että rikkaita ei ole. Keskeistä on, että valtio omistaa kaikki tuotantovälineet, NL:ssa valtio omisti jopa maatilat. Markkinataloudella pyörivissä maissakin on usein jonkinlainen sosiaaliturva, koska se vähentää tyytymättömyyttä, estää siten levottomuuksia ja tuo yhteiskunnallista vakautta.

  2. Ihan ensimmäiseksi,pitää äänestää!,Jos ei käytä äänioikeuttaan ei myöskään ole silloin oikeutta arvostella eduskunnan/hallituksen päätöksiä.
    Ehdokkaan löytyminen on hankalampaa,muttei suinkaan ylivoimaista.Olen näissä vaaleissa päätynyt ihmiseen jolla on vahva turvallisuuten keskittyvä osaaminen ulkopoliittisesti.Olen varmasti poikkeuksetta äänestänyt naisehdokasta,mutta nyt on mies.Uskon läpimenoon 🙂

    1. Mun mielestä ehdokkaan löytäminen on todella haastavaa. Ainakin täällä nykyisessä vaalipiirissäni. Rehellisesti sanottuna en haluaisi ketään noista tyypeistä eduskuntaan. Muutama vähemmän paska tapaus olisi, mutta nekään eivät täytä kriteerejäni riittävällä tavalla.
      Äänestämättä jättäminen voi muuten olla myös poliittinen valinta. Ja niin kauan kun on osa tätä yhteiskuntaa, niin on myös oikeus ottaa kantaa sen asioihin.
      Itse aion luultavasti äänestää. Vaikka nämä tyypit täällä ovat kaikki enemmän tai vähemmän ärsyttäviä, niin valitsen sitten edes puolueen, jolle ääneni mieluiten annan ja toivon, että se mun antama ääni menis jonkun paremman tyypin pussiin. Samalla mun ääni on poissa niiltä puolueilta, joita en missään nimessä voisi kannattaa.

      1. Hei, kannattaa ehdottomasti äänestää, mutta tiedäthän, että suhdeluvut lasketaan vain kunkin vaalipiirin sisällä. Eli äänesi ei ns. voi mennä kenenkään muun pussiin kuin jollekin muulle saman puolueen ehdokkaalle samassa vaalipiirissä. Esimerkiksi puolueelle X annetut äänet Helsingissä eivät auta puelueen X ehdokkaita Espoossa. Äänesi on kuitenkin ”pois”muilta puolueilta, siinä olet oikeassa.

        1. Joo tiedän 🙂

    2. Äänestäminen ja sananvapaus ovat kaksi ihan eri asiaa. En jaksa ymmärtää miksi ihminen ei saisi kritisoida poliitikkoja ja heidän päätöksiään vaikka ei äänestäisi, koska poliitikkojen päätökset vaikuttavat meihin kaikkiin. Itse en äänestä, koska järjestelmä ei ole demokraattinen: 200 eniten ääniä saanutta ehdokasta eivät ole ne samat 200 jotka menevät eduskuntaan. Ensin tämä valuvika pitäisi korjata ja antaa oikeasti valtaa yksilöille puolueiden kustannuksella. Minusta on järjetöntä, että sananvapautta yritetään rajoittaa niiltä jotka ovat valveutuneita ja tietävät, että mikään ei todellakaan muutu paremmaksi jos lammasmaisesesti vain tehdään samoja asioita vuodesta toiseen. En äänestä ja aion todellakin älämölötä aina kun näen yhteiskunnallista riistoa tai epätasa-arvoa tässä yhteiskunnassa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *