Extend me

Mungolife

Olen varmasti monesti kertonut, kuinka paljon rakastan kampaajaani Johannaa? En enää tiedä mitä tekisin ilman ko. naista! Tämä postaus onkin omistettu nyt tukalle, nimittäin moni moni teistä kyselee tukastani paljon, ja pieni informaatiopläjäys lienee paikallaan. Varsinkin kun QHair lupasi avokätisesti aika mukavan palkinnon yhdelle lukijoistani ;) Sitä varten kannattaa tsekkaa postauksen loppu, mutta tutkitaan ensin vähän aihetta "bloggaajan reuhka".

Kaikki alkoi epäonnisesta kampaamokäynnistä Kanadassa. Monen kuukauden reissun jälkeen tukka oli hirveässä kunnossa ja halusin käydä leikkaa latvoista pahimmat pois. Valitettavasti onnistuin asettamaan takalistoni kamalimman mahdollisen hiustentuhoajan penkkiin. Lähtiessäni kampaamosta itkin kuin pikkulapsi! Mun tukka oli kamalan lyhyt, jotenki ihan kynitty ja olin aivan maani myynyt. Soitto QHairiin pelasti mun tukan, myös pidemmällä tähtäimellä ajateltuna.

Mä oon vaalentanu tukkaa monta monta vuotta, ja kun istuin Sedinin tuoliin ensimmäisen kerran, Sedin näytti lähinnä kauhistuneelle. Ylimmät hiukseni olivat vajaa kymmenen senttiä pitkät, siis oikeasti todella todella lyhyet. Mun haaveilema luonnollisemman värinen ombre jäi vain unelmaksi, koska tukka oli niin eripituista. Ensin siis laitettiin varmaan vuoden verran pidennyksiä, alkuun keratiinikiinnityksellä ja sitten teipeillä. Siirryimme teippeihin, koska ne palveli mua enemmän. Mä halusin, että tukka saisi olla mahdollisimman rauhassa; saisi kasvaa ilman ongelmia. Keratiinit repi tukkaa vähän ikävästi kasvaessaan ja niiden laitto ja poisto kesti ihan tuskallisen kauan. Prosessi ei siis ollut hirveän edullinen. Teipeillä tukkaan sai myös ihan eri tavalla volyympiä. Mä rakastan, että mun hiukset on sellainen paksu leijonanharja, ja teipeillä sitä tuuheutta niihin saatiin ihan eri mittakaavassa kuin keratiineilla.

Nyt on mennyt kaksi vuotta ja kolme kuukautta siitä, kun astelin QHairiin, enkä voisi hiuksiani enempää rakastaa! Johanna on taikuri, ja mun suunnitelma oman värin ja oman tukan kasvatuksesta on hyvässä vaiheessa. Mun hiuksia ei ole värjätty nyt vuoteen ja neljään kuukauteen :) Sinänsä hauskaa, koska multa kysellään lähes päivittäin hiusteni väristä. Johanna kikkailee eri sävyjä pidennysten muodossa, mutta oma tukkani on saanut kasvaa rauhassa siinä kaiken tohinan keskellä.

Havainnollistavat kuvat eivät ole sieltä parhaasta päästä, mutta antakaa se meille anteeksi :)

Tällä hetkellä omassa tukassa alkaa olla pituutta ja tuuheuttakin ihan hyvin. En silti ole vielä valmis luopumaan jatkoista. En tiedä olenko ihan heti luopumassa niistä ikinä, koska niillä saa niin hyvin tuuheutta omiin hiuksiini! Johanna on värjännyt osan mun pidennyksistä latvoista samanväriseksi kuin mun oma tukka, niin ne saadaan sopimaan tuonne oman tukan joukkoon ongelmitta. Liukuvärjäys tulee tällä hetkellä niin, että omasta tukasta enää latvat on oikeastaan vaaleat (asia ei oikein hahmotu noissa kuvissa, kun valo tulee ikävästi pilaamaan sen)

Ensimmäisen QHair-kertani jälkeen siirryin käyttämään Label. M:n tuotteita hiustenhoidossa, ja pidennysten lisäksi en voisi enempää suositelle ko. tuotelinjaa. Käytän Labelin luomushampoota ja hoitoainetta, ja tukkani voi äärimmäisen hyvin! Otimme nyt pois kaikki pidennykset, kun niitä nostettiin ja siinä oikein huomasi sen oman tukan pehmeyden ja kuinka hyväkuntoisena se on saanut kasvaa, kun en ole sitä joutunut värjäämään ollenkaan.

(Superblondista luonnollisempaan kahdessa vuodessa. Pidennysten pituus on kasvanut mukana, sitä mukaa kun tuo oma tukka kasvoi sellaisiin mittoihin, että sitä pituutta pystyi lisäämään kunnolla :) 

(Toimii rennoilla laineilla tai hillittömillä kiharoilla. Volyymi mahdollistaa minkä tahansa kampauksen :) 

Rakastan tuota reuhkaa ja värikin on minusta nykyään täydellinen. Sekoitus omaa ja lainattua :)

Pidennyksissä usein huokaillaan hintoja, mutta rehellisyyden nimissä pakko sanoa, että eipä tuo paljon kalliimmaksi tule. Käyn tällä hetkellä kampaajalla n. kerran kahdessa - kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Tyveä ei tarvitse värjäillä joka kolmas / neljäs viikko, vaan istun Johannan penkkiin silloin, kun pidennykset täytyy nostaa. Sama tukka kestää mun melko brutaalissakin käsittelyssä puolisen vuotta kerrallaan, eli kaksi nostoa. Oman tukan kasvaessa pidennysten kohta siirtyy alemmaksi, ja siksi niitä siis nostetaan :)

Vaikka mä kiharran ja suoristan tukkaa jatkuvasti, niin mulla noi pysyy hyvässä kunnossa, eikä takkuuntumisongelmia ole koskaan ollut. Vaikka takutan tyven lähes päivittäin, ei pidennykset ole mulla menneet koskaan takkuun sen pahemmin. Hoito ei ole mitenkään liian rankkaa. Muistat vaan vältellä öljyjä kiinnityskohdissa, harjaat aina läpi ja nukut hiukset kiinni. Easy. Lisää hoidosta ja pidennyksistä voi lukea QHairin sivuilla, jossa samalla on esillä Qhairin pidennysten kesäkampanja :)

Tällä hetkellä pidennykset saa QHairissa paljon edullisemmin, ja voin suositella jokaiselle, joka kaipaa lisää volyymiä / pituutta / apua oman tukan kasvatusprojektissa. Toimii.

Ja koska QHairissa on maailman paras tiimi, lupasivat he minulle, että yksi halukkaista lukijoista saa pidennykset ilmaiseksi! :) Arvontaan voi osallistua kertomalla parhaan / pahimman hiustarinansa tämän postauksen kommenttiboksiin, ja arvon ensi viikolla vastanneiden kesken tuon yhden täyspidennyksen, jonka arvo on siis 350 euroa! Lycka till kaikille tasapuolisesti :) 

(Postauksesta puuttuu mainos-ilmoitukset, koska tämä ei ole maksettu mainos. Uskon QHairiin kuin seinään ja olen heille velkaa järkeni ja hyvän mieleni; tukkani kohtalo olisi ollut hyvin eri vähemmän osaavien kampaajien palveluksessa. Siksi mielelläni aina kerron QHairista korvauksetta! :) 

Kommentit

Hiustarinani on jokapäiväistä elämää ohentuvien hiusten kanssa. Asettelua, muotoilua, peilaamista, rullaportaissa pohtimista huomaako takanatulija hiusten läpi kuultavan päälakeni. Kaikenlaista hiustenlähdön lopettamiseksi olen kokeillut, mutta pysyvää ratkaisua ei ole löytynyt. Haaveilen pitkistä hiuksista joka päivä. Hiuksissani on ammattitaitoisen kampaajan myötä aina kiva väri ja malli, mutta se ei korvaa pituutta ja tuuheutta.Tällä hetkellä tukkaa on vielä sen verran, että pidennysten laitto onnistuisi. Muutaman vuoden päästä tuskin on mitään mihin ne kiinnittää. :)

Sonja (Ei varmistettu)

Voi apua! Pakko kertoa, mun nuoruuden hiuksista. Teininä 90-luvulla mulla oli lyhyet hiukset, joita sitten vääntelin geelillä eri muotoihin. Paras (pahin) muisto noilta ajoilta on kuitenkin piikikäs tukka, jonka värjäsin vihreäksi sellaisella sprayvärillä, joita sai ostettua vapputorilta...tai sitten värjäsin sen vihreällä kreppipaperilla. APUA!

Pia McKeown (Ei varmistettu)

Mulla on parikin karmaisevaa hiustarinaa. Pahin oli ehka lahestyvat koulun paattajaiset joskus yla-asteen lopulla -99. Olin haaveillut kauniista kiharaparvesta jo pidempaan silla siskollani oli ihanaa luonnonkiharat. Buukkasin budjetilleni sopivan ajan kuppaiseen pikkukylan kampaamoon..sain permiksen joo ja hiuksiani kerrostettiin joo mutta lopputulos ei ollut luonnollinen hehkea kiharaparvi vaan osittain kihara osittain suora laja hiuksia leikattuna Dingomaiseen kasari tyyliin pitkalla takatukalla. Astuin ulos jarkytyksesta mykkana. Opin laksyni ja nykyaan valitsen kampaajani pitkallisen taustatutkimuksen jalkeen. Lontooseen muutettuani luottokampaajani on ollut John Friedan oppilas jonka valitsin vainoharhaisen googletuksen jalkeen.

aurora (Ei varmistettu)

Mulla on montakin hirveetä hiuskokemusta :D eka oli kun menin kampaajalle joka on ennenkin leikannut mun hiukset,sovittiin että tohon leuan alapuolelle asti vois leikata,luin siinä rauhassa lehteä ja kun katsoin lopuksi peiliin mun tukka oli kynitty korvan yläpuolelle saakka (ns.miesten tukka malli)!! Katoin peiliin suu auki järkyttyneenä ja kampaaja sano vaan että "Siitä tuli VÄHÄN lyhyempi,mut toi sopii sulle" :D se tukka oli ihan järkyttävä! Ja pidin hattua tai lippistä monta viikkoa päässä sen jälkeen... Ja toinen juttu : pistettiin kerran kaverin kanssa teippipidennykset kiireellä mulle ku olin lähdössä juhliin,menin suihkuun ( en muistanu ettei saa kastella heti) kuivasin ja muotoilin tukkaa juhlapaikalla vessassa ja ne lähti irtoilemaan ja jäi mun käteen :D 2 osaa jäi kiinni niin oli tosi hienon näköset :D

Pahin hiustarinani on ihan tuore, tältä keväältä/kesältä, sairastuin pahasti keväällä ja jouduin syömään päivittäin n. 10 eri lääkettä. Lääkitystä rukattiin useampaan kertaan ennen kuin se saatiin sopivaksi, ja joidenkin pillereiden sivuvaikutuksena oli hiustenlähtö! Mulla oli ennen pitkä ja paksu tukka, nyt enää säälittävä hiirenhäntä. En ole edes uskaltanut värjätä tyveä piiloon, kun pää on niin surkeassa kunnossa... hillitön karvakato on onneksi loppunut nyt, mutta varmaan kolmannes ellei enemmän hiuksistä ehti lähteä... olisin siis kipeästi tuuhennoksen tarpeessa!

Karoliina (Ei varmistettu)

Pahin hiustarina on kun joskus vaaleasta päätin värjätä hieman tummempaan. No tyhmänä otin jonkun perusruskean sävyn ja hiuksista muuttu vihreät... Itkua pidätelleen kampaajalle ja ainot keino oli värjätä hiuksia tummemmalla ruskealla. Muutos oli hirveä, varsinkin kun oli elänyt vaaleatukkaisena pitkään ja lisäksi vihreä kuulsi vielä hieman hiuksista. Onneksi nykyään osaa jo vähän miettiä millä värjää! Ja pidennykset olisi täydelliset, itse kun omaan hiirenhännän :)

Laura (Ei varmistettu)

Pahin hiustarinani on ikävä kyllä tätä hetkeä. Olen pilannut omat hiukseni jatkuvalla (eikä kovin hellällä...) tupeerauksella, suoristamisella ja kihartamisella. Ennen niin pitkistä ja paksuista hiuksista on jäljellä enää puolet ja päällimmäiset hiukset on katki. Tällä hetkellä on meneillään hiusten kasvatusprojekti ja pidennykset olisi ihan huippu juttu siksi aikaa! :)

Johanna (Ei varmistettu)

Mieleeni tulis montakin enemmän tai vähemmän kamalaa hiustarinaa, mutta tässä yksi.

Nuorempana, yläasteikäisenä, päätin haluta blondit hiukset. Ja eikun kauppaan ja väriä ostamaan. Vaalennus pikimustasta blondiksi -jokainen varmaan arvaa lopputuloksen. Pää oli ku sateenkaari: oli punasta, oranssia, vaalean ruskeaa, tummanruskeaa ja jopa vihertävävää väriä :D Paniikki-itkussa soittelemaan kampaajaa ja otin ensimmäisen vapaan ajan. Kampaaja oli vanhempi rouva, joka ehdotti värioperaation yhteydessä, että paremman loputuloksen saamiseksi kannattaisi hiuksia vähän myös lyhentää, koska latvat olivat kärsineet. Lopputulos oli kynityt, epätasaiset sekä edelleen sateenkaaren väriset hiukset. Itkin vielä enemmän kun ekan vaalennusoperaation jälkeen :D Ennen kauniit yli olkapäiden ulottuvat tuuheat hiukset oli viikossa muuttuneet hamppuisiksi, lyhyiksi ja kamaliksi.. :D

Vahingosta onneksi viisastuneena, olen jättänyt hiusteni värjäyksen ja leikkauksen alansa ammattilaisille, mutta edelleen ajoittain pelkään hiusten leikkaamista :D

mirvaannamaria

Paras/pahin hiustarina liittyy tietty vaalennukseen, oma tukka oli vihdoin kasvanut yli puoleen selkään, värjätty mustaksi viimeiset 5 vuotta vain tyvestä, siis loistavassa kunnossa. Kunnes keksin vaalentaa. Parissa kuukaudessa mustasta platinablondiksi, eli hyvästi hyväkuntoiset latvat. Erään baari-illan hyvän idean seurauksena leikattu polkkatukka, vaalea edelleen. Heti maanantaina musta väri takaisin. 2 viikkoa kestin lyhyttä polkkaa kunnes laitoin mustat pidennykset yli puoleen selkään. Turha hiusten "räjäyttämis"projekti siis takana, parasta siinä oli että tajusin ettei enää ikinä vaaleaa, saati lyhyttä. Pahinta superhuono kunto ja neljän vuoden uudelleenkasvatus.

Eerika (Ei varmistettu)

Muistan aina kun pentuna löysin kummitädin parturisakset keittiön pöydältä ja päätin kokeilla omatoimisesti miten ne toimii.. Lopputuloksesta voin kertoa, ettei äiti pomppinu ilosta sekä Titanicin Jack soitti ja pyys hiuksiaan takasi. Tulihan niistä tietysti vielä toispuoleiset, oh boy how charming :D

vemppuliisa
vemppuliisa

Pahimpiin kuuluu hollywoodkiharoista haaveilleen teinin permanentti: ikäloppu kampaaja teki tytöstä ymmärtämättömyyksissään sellaisen säkkäräpään, että rippipävänä oli itkussa pidättelemistä.

liinta (Ei varmistettu)

Mä menin pari vuotta sitten kampaajalle ja halusin sellasen kauniin punertavan vaalean sävyn, sellaisen luonnollisen. Korostin koko ajan sanoja luonnollinen, ja punertava ja sanoin ettei missään nimessä mikään punainen. Kun väri pestiin pois, oli mun tukka tummanpunainen, melkeen viininpunainen. Sellainen, mitä kenelläkään ihmisellä ei ole luonnostaan. Ja kampaaja oli kaikenlisäksi tyytyväinen työhönsä eikä huomannut mitään virhettä... :--D

Katja (Ei varmistettu)

Pahin tukkatarinani: Menin lähiökampaamoon 15 vuotiaana luonnollisella tukallani kaivaten vähän piristystä ja "fressausta". Lähdin violetin sävyisellä, kynityllä pehkolla ulos. Sen jälkeen en uskaltautunut kampaajalle lähes 10 vuoteen.

Ansku (Ei varmistettu)

Jälkeenpäin ajateltuna suurimman hiusvirheeni tein ala-asteella kun annoin äidin suostuteltua leikkaamaan hiukseni lyhyiksi (siis ihan sellainen poikatukka). Tämän takia en osaa vieläkään tehdä mitään hienoja kampauksia tai edes ranskanlettiä kun en silloin päässyt harjoittelemaan niinkuin muut pikkutytöt. Sain myös vuosia kuulla ventovierailta pojittelua, mikä oli ihan ymmärrettävää kun siihen aikaan ei ollut tietenkään mitään naisellisia muotoja tms. Ainakin opin etten tee samaa virhettä omien lapsieni kohdalla! :D

lurpu (Ei varmistettu)

Taisin olla neljä tai viisi kun mummo lähti hetkeksi käymään kaupassa. Halusin sitten sen aikaan leikkiä kampaajaa ja nappasin ne oranssit fiskarsit käteen ja kävelin ympäri asuntoa leikaten napsun sieltä ja napsun täältä. Lyhimmillään olin tukkani napsaissut muutaman sentin pituiseksi ja pisimmillään tukkani oli alle olkapäiden. Noh kampaajalla ei sitten muita vaihtoehtoja ollut tilanteen korjaamiseksi kuin ottaa kone käteen ja ajella minulle sellainen muutaman sentin poikatukka.

murmeli (Ei varmistettu)

Mun kamalin kokemus pidennyksistä oli about vuosi sitten. Laitatin sinettipidennykset kampaajaopiskelijalla, joka ei osannut sanoa tietämättömälle asiakkaalle ettei mun hiuslaadulle vaan sovi sinetit ei sitten niin ollenkaan! Kahden kuukauden jälkeen hiusten tyvi oli täysin rastoittunut hyvästä hoidosta huolimatta.
Sitten itkien osaavammalle kampaajalle poistattamaan pidennykset joka osasi sitten sanoa ettei kannata mun hiuslaadulla lähteä sinettejä edes harkitsemaan, että jos haluan pidennykset niin jatkosssa sitten teipit päähän.
Sen jälkeen kun sain sinetit pois päästäni, vannoin etten ota enää ikinä pidennyksiä.
Mutta koska on häät tulossa niin mielelläni kokeilisin nyt hyvissä ajoin (häät ensi kesänä) teippipidennyksiä jotta sit jos ne toimisi mulla niin voisin pitää niitä myös häissä joten hääkampauksesta sais just sellaisen ihanan leijonanharjan.
Joten nyt vaan sormet ristiin että voitto osuis tälle ensi kesän morsiamen kohdalle. :)

sonkku (Ei varmistettu)

Kamalin hiuskokemukseni oli yläasteiässä tehty päätös ottaa Thaimaan reissulla hiustenpidennykset. Tuloksena oli paksuja hiustuppoja sinne tänne kiinnitettyinä mustalla kuumaLIIMALLA... Traumat on jäänyt pidennyksiä kohtaan :D

Suski (Ei varmistettu)

Vaalentamalla kotona purkeista pilasin omaa tukkaani monta vuotta, se oli samalla tavalla päältä vain muutaman sentin pituinen. Nyt kaksi vuotta takana ilman vaalentamista hiusten kasvu on normalisoitunut ja oma väri miellyttävän näköinen.

neila
Aavistus sinusta

Teini-ikäisenä olin mukana eräässä musikaalissa, jossa mun roolihahmon hiukset tupeerattiin isoksi palloksi joka näytökseen. Musikaalin ollessa ohi, mun hiukset olivat rastoittuneet tuosta tupeerauksesta niin pahasti, että ei auttanut muu kuin leikata koko takkupesä pois. Teininä oli kauheaa olla siilitukkainen tyttö, mutta onneksi hiukset kasvavat. Jätin värjäämisen kokonaan pois tuon episodin jälkeen. Olisi kuitenkin ihana saada kokea joskus pitkän ja paksun tukan ihanuus, joten pidennykset kyllä kelpaisivat.

Pinja P. (Ei varmistettu)

Mulla on ollut aina blondit hiukset ja ajan myötä kyllästyin niihin. Halusin hieman luonnollisempaa hiekan sävyä tukkaani muttai jotenkin kampaaja onnistui saamaan päästäni vihreä/harmaa sävyisen. Eipä siinä sitten auttanut kun värjätä punaiseksi että sai sen kaiken piiloon... Nyt olen taas joutunut vaalentamaan blondiksi että sain punaisen pois ja hiukset eivät ole ihan parhaimmassa kunnossa tämän kaiken jälkeen. Pidennykset voisi tuoda vähän helpotusta tässä hiusten elvytys urakassani:D

Maria (Ei varmistettu)

Vuosia olin täysin platinablondi. Rakastin sävyä, mutta vihasin ylläpitoa. Omat hiukset kasvaa huimaa vauhtia ja tyvikasvu oli koko ajan järkky. Päätin vaihtaa suuntaa ja palata ruskeaan sävyyn. Tukka oli kampaamon astellessani platinablondi ja yli olkapäiden, käynnin jälkeen harmaa pixie-cut. Vihasin sitä ja itkin monta päivää. Onneksi hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, ja tänä päivänä ollaan taas yli olan mittasilla hiuksilla. Olisi ihanaa palata blondiksi, mutta luonne ei salli lainkaan tyvikasvua jolloin jatkuva värjäily tuhoaa hiukset. Siksi tyydyn nyt ombreen, vähän best of both worlds-ajatuksella. Pituutta ja tuuheutta voisi toki olla lisää!

Sini Poutanen (Ei varmistettu)

Moikka,
mä niin tiedän mitä tarkoitetaan tukkakriisillä, olen itse värjännyt luonnostaan suhteellisen vaaleat hiukset tummiksi ja muutaman vuoden jälkeen takaisin vaaleiksi. Sanomattakin selvää, että hiukset noiden kotiolosuhteissa tehtyjen käsittelyiden jälkeen ovat olleen armottoman huonossa kunnossa, ja entien tuuhea,paksu ja hyväkuntoinen pehkoni on nyt ohut hiirenhäntä. Pidennysten saaminen tähän hätään olisi minulle aivan lottovoitto ja uskon sen suoraan heijastavan myös omaan itsetuntooni ja hyvinvointiiini joka pitkälti hiusten tämän hetkisen kunnon johdosta aika heikko :/

Kivaa kesän jatkoa sulle Anna!

Sini

Laura (Ei varmistettu)

Pahin hiuskokemus oli, kun istuin Malesiassa paikallisen kampaajan tuoliin. Hiusten leikkuuseen kului vain vartti, jonka jälkeen hän suoristi hiuksiani n. tunnin.Lopuksi huomasin, että hän oli pyytämäni sivuotsiksen sijaan leikannut otsatukkani suoraksi. Kun pyysin häntä korjaamaan tilanteen, hän vain toisteli, kuinka kamala tästä tulee ja kuinka kuivat hiukseni ovat. Ihmekö tuo, 10 päivän rantaloman jälkeen ja kun aasialainen hiuslaatu muutenkin on rasvaisempi. Sen jälkee olen vältellyt ulkomailla hiusten leikkuuta.

Juuli Ruokolainen (Ei varmistettu)

Muutama vuosi sitten tilasimme kaverini kanssa teippipidennykset ebaysta, ja laitoimme ne itse kotona toinen toisillemme päähän youtube videoiden avulla.. Voitte vaan kuvitella miltä näytimme:D Jouduin olemaan niillä hiuksilla muutaman viikon ennenkuin sain teipit itse otettua irti.. Hiukseni olivat ohentuneet ja lyhentyneet jo siinä ajassa aika paljon ja minä järkevänä tyttönä menin pidennykset irti otettuani lyömään jo valmiiksi hauraisiin hiuksiini platinablondi kotivärin.. Ei herranjumala:D

Katti (Ei varmistettu)

Kauhein hiustarinani liittyy vaaleiden hiusten raidoittamiseen. Halusin hiuksiini vaaleanruskeita ohuita raitoja, mutta värjäyksen jälkeen tukkaani koristi violetit paksut raidat jakauksen molemmin puolin. Ei muuta kun hiusväriä ostamaan.

Emmi (Ei varmistettu) http://emkremarti.blogspot.com

Mä oon säästynyt elämäni aikana pahimmilta hiuskatastrofeilta, tosin en olekkaan koskaan mitään radikaaleja muutoksia lähtenyt tekemään. Vuonna 2012 kuitenkin otin hiustenpidennykset ja melkein 6kk ne päässä olivat, jonka jälkeen niistä kesäksi luovuin. Rakastin noita pidennyksiä yli kaiken, mulla ei koskaan ole ollut pitkiä hiuksia (aina puolipitkät olkapäille asti), joten toi oli ihan luksusta mulle! Rakastan tehdä erilaisia kampauksia , lettejä, kiharoita yms. ja tolla pitkällä tukalla kaikki oli vaan niin paljon helpompaa kun ei omaan tukkaan niin kivoja kampauksia saanut. Nyt oon sitten väkertänyt muiden hiuksiin kaikenlaisia juttuja ja unelmissa olisi, että joskus vielä saisin aikaseksi laittaa pidennykset.

essi (Ei varmistettu)

Vähän aikaa sitten jouduin kans ihan painajaismaisen kampaajan käsittelyyn, joka leikkas pituutta pois ihan liikaa ja lisäksi kyni mulle ihan ihmeellisen otsiksen. Sen jälkeen oon yrittäny epätoivosesti kasvattaa tukkaa, mutta eipä paljon muutosta näy.. pidennykset olis siis tarpeen! Korkean hinnan takia ne on tähän mennessä jääneet hankkimatta.

noom (Ei varmistettu)

Pahin katastrofi taisi tapahtua kun uskaltauduin antamaan poikaystäväni levittämään kotivärin päähäni.. Hahaha, myöhemmin ajateltuna en ymmärrä mitä ajattelin. Sanomattakin selvää siis, että seuraavana päivänä marssin hattu päässä oikealle kampaajalle paikkailemaan tuhoja.

Emmi (Ei varmistettu)

Pahin tukkatarina löytyy lapsuudesta. Viisivuotias Emmi omasi pitkän, vaalean tukan lisäksi myös palavan halun kampaajaksi ryhtymisestä. Leikkasin omasta tukastani kasvojen vasemmanpuoleisen osan n. 10cm pituiseksi kunnes tulin katumapäälle. Veljeni siili koki myös kädenjälkeni hienouden muutamina koloina siellä sun täällä. Äidin palatessa kotiin istuin keittiön pöydän alla hysteerisesti manaten että "Kyllä se kasvaa, kyllä se kasvaa". Kampaajalla ainut vaihtoehto oli tasapitkä pottatukka, joka ulottui kulmakarvojen korkeudelle.. Ainiin, olihan takana vanha kunnon takatöyhtö -- mitä helvettiä se kampaaja ajatteli?! Voit varmaan arvata, ettei kampaajan ura edennyt sen pidemmälle..

memma (Ei varmistettu)

Tämän postauksen innoittamana aloin selailemaan vanhoja hiuskuvia, ja kiroan täällä sitä ettei kommentteihin voi lisätä kuvia.. Katastrofeja on vuosien varrella ollut monia. Olen hävinnyt hiukseni vedonlyönnissä, jota ei pitänyt voida hävitä. Hävisin kuitenkin, ja pää sheivattiin paremmin kuin sääret ikinä.

Vuosia tämän jälkeen olin saanut kasvatettua tukan jo pidemmäksi, kun uusi kampaajani ehdotti minulle osallistumista hiusmalliksi. Hain, ja pääsin. Into loppui kuin seinään katsoessani päätäni lavalla tehdyn, aplodien saatteleman, leikkauksen ja värin jälkeen. Puoliselkään ulottuvat paksut oman väriset hiukseni oli värjätty toiselta puolelta vihreäksi, ja toiselta puolelta mustaksi vihrein VAAKARAIDOIN. Keskijakaus siis, ja toinen puoli toista, toinen toista. Raitapuoli oli leikattu leuan tasalle ja suoristettu, kokovihreä puoli sen sijaan jätetty pitkäksi mutta kiharrettu aivan säkkäräksi. En oikeastaan koskaan jää sanattomaksi, mutta tuolloin en löytänyt mitään sanoja. Näytin ihan piriä vetäneeltä turtleszombielta. Sen jälkeen en ole hiusmalliksi lähtenyt.

Pinski (Ei varmistettu)

Mulla oli joskus teippipidennykset, jotka takkuuntui pahasti. Oma tukka oli kasvanut jo aika pitkäksi, ja se pääsi takkuuntumaan teippikohdasta. Kivuliaan kolmen tunnin jälkeen sain tukan selvitettyä (ja varmasti elämäni parhaan käsitreenin). Nyt olen ollut ilman lisätukkaa jo hetken. Bittersweet suhde siis pidennyksiin, mutta superohuen tukkani takia kaipaan taas tuuhennusta elämääni ja lisää painoa päähän ;D

Saltsu (Ei varmistettu)

Sain kampaamokäynnin synttärilahjaksi, odotin innolla uutta tukkaa ja astelin onnellisena kampaajan tuoliin. Selitin tarkasti vaatimukseni. Hiukset eivät saa lyhentyä, vain sentti pois. Ja väriksi vaaleanruskea vaaleilla raidoilla. (Oma värini oli blondi).
Noh, kampaaja värjäsi ja leikkasi. Ja leikkasi järjettömän paljon. Lapaluihin ulottuvat hiukseni olivat leukaan saakka pitkät! Ja väri, voi hyvää päivää! Tyvestä banaaninkeltainen, muuten oranssihtava ja seassa pari kellertävää ja ruskehtavaa raitaa. En ole eläissäni itkenyt niin paljon. Kampaaja ei mielestään tehnyt väärin, vaikka asiasta valitin. Ja parasta tässä farssissa oli se, että seuraavana päivänä oli koulun luokkakuvaus ja oma syntymäpäiväni, 16v tytölle ei todellakaan kiva ja muistorikas kokemus.
Jäi niin hirveä trauma, että pitkään sen jälkeen en uskaltanut astua kampaajan tuoliin.

Jenni (Ei varmistettu)

Pahin hius-kokemus on ehdottomasti tämä: viidennellä luokalla minulla oli värjäämätömät ruskeat-hiukset, jotka ulottuivat melkein puoleenselkään.
Äitini oli sitä mieltä, että hiuksia piti lyhentää. Ja sai minut puhuttua kampaajalle, tosin aivan muulle kun missä
yleensä kävin.
Lähdin kampaamosta kotio mummo/poikatukassa, aivan lyhyeksi kynityssä siis!
Muistan olleeni viisi päivää pipo päässä, jonka jälkeen raidoilla saatiin hieman pelastettua tilannetta. Mutta aivan kamalaahan se oli! Ja ne kuvat ja hiusten takaisin kasvatus..

Tiina Grönroos (Ei varmistettu)

Oho onpa tosiaan osannut kampaaja asiansa! Pahin hius"moka" tapahtui kun olin valmistautumassa tuplatreffeille. Minulla on blondit hiukset ja äidilläni vaihtele ruskean ja punaisen väreissä. Tällä kertaa hänellä oli punaista. No minä menin suihkuun ja pesin hiukset. Hoitoaineena käytin ruskehtavan väristä ainetta joka lupasi parantaa hiusten väriä ja ohjeessa luki "käytä varoen vaaleisiin hiuksiin". Tulin suihkusta ja aloin kuivaamaan hiuksiani kunnes katsoin peiliin ja huomasin, että hiukseni olivat oranssit!!! Olin käyttänyt punaisille hiuksille tarkoitettua hoitoainetta. Olin järkyttynyt ja shokissa..Miten laittaisin hiukset ettei väri näkyisi? Soitin ja yritin perua treffit mutta turhaan. Siinä sitten taiteilin jonkinlaisen nutturan josta ei väri niin hyvin näkyisi. Samana iltana kävin Hairstoressa ostamassa syväpuhdistavan shampoon ja pesin hiukset 3 kertaa jolloin väri alkoi hieman lähtemään. Niillä hiuksilla mentiin kuitenkin seuraavat neljä päivää. Järkyttävää en halua edes ajatella tuota :D

pauliina (Ei varmistettu)

Mun pahin kampaajakokemus tapahtui muutama vuosi sitten. Halusin vaalentaa hiuksiani ja marssinkin päättäväisesti kampaajan penkkiin. Vaalennusoperaatio kesti yli neljä tuntia ja tuloksena oli ruvelle palanut päänahka, tukan purkkamainen olomuoto ja kellertävä väri. Pariin vuoteen hiukset eivät kasvaneet milliäkään - päinvastoin. Ne katkeilivat latvoista ja ohenivat päivä päivältä. Loppujen lopuksi oli turvauduttava pidennyksiin. Nyt hiukset ovat toipumassa tästä pahoinpitelystä ja meneillään on operaatio oman värin takaisin kasvatus.

Laura (Ei varmistettu)

Ehdottomasti pahin hiustarinani on, kun nuoruuden värjäysvillityksessä halusin vaalentaa hiukseni aivan vaaleiksi. Valitsin värin aivan värikartan laidalta, joskin kampaaja totesi sen olevan liian vaalea minulle ja ehdotti tummempaa ja "lämpimämpää" sävyä, vaikka kerroin minulla olevan punaista pigmenttiä, joka tuo lämpöä väriin itsestäänkin. Lopulta kuitenkin nuori ja hölmö ja asiasta mitään tietämätön suostui kampaajan ehdotukseen - tuloksena täysin keltaiset, jopa hieman oranssiin taittavat hiukset. Näitä hiuksia saan edelleen ihastella ylä-asteen koulukuvista, voin kertoa ettei silloin naurattanut :D

Nykyisin olen elellyt jo lähes 5 vuotta värjäämättä hiuksiani ollenkaan. Omat luonnonraidat tulivat värjäyskierteen jälkeen takaisin noin vuodessa, enkä voisi olla tyytyväisempi :)

Minna (Ei varmistettu)

Morjesta! Noin äkkiseltään ehdottomasti pahin hiuskokemus liittyy jokaiselle tuttuun otsatukkakokeiluun..

Sain siis päähäni leikata itselleni otsatukan viikkoa ennen rippijuhlia joskus vuonna kivi ja keppi. Koska yksi äidin tuttavista sattui olemaan kampaaja, uskaltauduin istumaan hänen penkkiinsä saksittavaksi. Huge mistake. Jollain ihmeen kaupalla kampaaja onnistui kynimään otsatukasta AIVAN liian lyhyen sekä ohkaisen. Siinä sitten pidättelin itkua penkissä kun en tutulle kehdannut mitään vastaan sanoakaan ja rippikuvat ovat sitten sen mukaisia :D

Anniina (Ei varmistettu)

Käytin ennen clip on pidennyksiä aina sillon kun halusin pitää hiuksia auki, koska omat hiukset on aika pitkät mutta tosi ohuet. Nyt kesän alussa ajattelin, että haluan ottaa sinettipidennykset koska ne olis päässä kokoajan. Kaveri suositteli mulle yhtä kampaajaa ja menin sinne ottamaan sinetit.. Kampaaja ei välittänyt yhtään lopputuloksesta vaan ainoastaan rahasta, koska hän laittoi pidennykset nopeasti alle puolessa tunnissa ja ihan miten sattuu..
Tykkään pitää hiuksia töissä kiinni ettei ne ole tiellä ja nyt en voi sitä tehdä, koska pidennykset on laitettu niin eteen, että ne näkyy ärsyttävästi aina kun hiukset laittaa kiinni. En muutenkaan ole yhtään tyytyväinen näihin, joten olis ihan mahtavaa voittaa ja saada tukka sellaiseksi kuin halusinkin.

*Kirsikka* (Ei varmistettu)

Annoin kampaajalle vapaat kädet ja kävelin parturista ulos toinen puoli polkkana, toinen pitkänä. Ei hyvä :D

Potu (Ei varmistettu)

Huonokuuloinen kyläkampaaja ja otsatukka.

Joskus tulee esteettisen elämän pakkotilanteita, jolloin tarvitsee ajan karvuriin nyt ja heti, mutta mahdollisuudet liikkua julkisilla ovat täällä maalla aika rajalliset. Kerran päivässä pääset bussilla kaupunkiin ja kerran päivässä takaisin. Halusin koulukuvaan otsatukan ja sellaista sitten lähdin hakemaan "koko kylän kampaajalle".
Rouva oli sitten jo ehtinyt elämänsä ehtoopuolelle ja kuulonkin kanssa ilmesesti oli niin ja näin. Sanoin, että haluan otsatukan ja 1cm voi tasata muuta tukkaa, joka oli silloin noin solisluille asti. Istuin alas ja aloin lueskella = kutsutaan myös rentoutumiseksi.

Jossain vaiheessa nostin katseeni, kun tunsin, että onpas ilmava olo. Rouva oli ehtinyt hyvän loen jo vetää, siinä missä piti olla otsatukka, oli tosiaan otsatukka! Pituudeltaan reilun sentin mittainen. Ei auttanut itkeä ei nauraa, sillä sentin sängellä mentiin kuvaan.

Natalie (Ei varmistettu)

Muutama vuosi sitten ajattelin hiukan säästää ja niinpä kampaamokäynnin sijasta siskoni saikin tasottaa tukkaani. Tarkoituksena oli vain napata muutama sentti ja päästä kaksihaaraisista eroon. Noh, tulos ei ihan ollut odotetunlainen, kun noin puolentunnin napsimisen jälkeen sisko vain totesi, että hups, tais tulla vähän lyhyempi. Tuloksena olikin sitten 90-luvun tyylinen polkkatukka. AArgh! Parin kirossanan ja kyyneleen siivittämänä oli pakko vaan alistua kohtaloon, leikattuja hiuksia kun ei voi saada takaisin. Nyt hiukset on taas saatu kasvatettua entisiin mittoihin, mutta sen olen ainakin oppinut, että tästä lähin hiuksiini koskee vain koulutettu kampaaja ja sisko saa saksineen pysyä kaukana.

Heidi (Ei varmistettu)

Pahin hiustarinani on ehdottomasti se kun yritin kerran kotona värinpoistoa. Olin värjännyt tukkaa tummaksi jo pari vuotta. Olin ollut myös hiusmallina ja värinpoisto toi esiin myös silloin värjätyn kirkuvan punaisen otsatukan jonka olin tyystin unohtanut ja jota en meinannut saada vaalenemaan millään.

Elisa (Ei varmistettu)

Hei!
Minulla on ollut noita hiuskatastrofeja useampiakin, ja tuntuu että tukka on edelleen huonona noista ajoista. Minulla on luonnostaan todella vaaleat, lasiset hiukset, joita inhosin ja värjäsin tummemmaksi yläasteelta lähtien. Päädyin lopulta tummaan ruskeanpunaiseen, jossa viihdyin useita vuosia, vaikka väriä pitikin lisätä parin viikon välein. Jossain vaiheessa (ja silloisen poikaystävän toiveesta) halusinkin omat vaaleat hiukseni takaisin - heti! Töiden jälkeen suuntasin kauppaan ja ostin värinpoiston ja vaalean hiusvärin. Molempien ammoniakkiaineiden jälkeen hiukseni kyllä vaalenivat, mutta tuloksena oli koominen porkkanapää. Eieiei, lähdin hattu päässä uudelleen kauppaan hakemaan lisää tuhoainetta. Toisen värinpoiston ja vaalean hiusvärin jälkeen hiukseni olivat vähän vaaleammat, lähes keltaiset! En kuitenkaan ollut vielä tyytyväinen, ja vaikka päänahkani punoitti ja tuntui aralta, puhumattakaan ohuen ohueksi kuminauhaksi menneestä tukastani lähdin hakemaan vielä kolmannen värinpoiston ja hiusvärin. Aineet päässäni mietin, että mitä olenkaan mennyt tekemään, ja varsinkin pesuvaiheessa päänahka tuntui olevan tulessa. Pelkäsin kuollakseni irtoaako hiukset päästäni. Peiliin katsoessa näin todella tyhmän tytön, jolla oli kirkkaan keltaiset hiukset. Tilannetta pahensi vielä se, että oli lähdettävä TJ0-bileisiin toiselle paikkakunnalle. Häpesin pissanväristä tukkaani koko illan ja seuraavat viikot, kunnes kuulin hopeashampoosta kampaajaystävältäni.
Onneksi hiuksia ei kuitenkaan irronnut kamalan paljoa, vaikka ne ohentuivatkin mikroskooppisiksi. Edelleen kampaamokäynneillä aiheutan väristyksiä kertomalla noista kolmesta värinpoistosta samana päivänä. Nykyään viihdyn taas tummana :D

Ellen

Kamalin, järkyttävin ja mieleenpainuvin hiuksiin liittyvä muisto ajoittuu n. 15 vuotta taaksepäin, kun olin vielä ala-asteikäinen. Minulla oli pitkään kasvatettu ja paljon rakastettu pitkä vaalea tukka, jonka äitini (ilman lupaani) kyni niin, että pisimmät latvat osuivat juuri ja juuri olkapäilleni. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan kirsikaksi kakun päälle piti nappasta etuhiuksista järkyttävä otsatukka...Noh, "hieman" äkkipikaisena ihmisenä juoksin kiljuen kylpyhuoneeseen saksien kera ja enempää ajattelematta leikkasin otsatukan pois :'D En ikinä unohda sitä tunnetta, kun tuijotin peiliin ja tajusin, että leikkasin juuri itelleni siilin keskelle hiusrajaa. Sen jälkeen se otsatukka ei olisikaan ollut niin huono vaihtoehto :)

Rules

Paras tukkaoivallukseni on ollut pari vuotta sitten tekemäni päätös antaa oman värin kasvaa ja panostaa oikeanlaiseen, terveelliseen ruokaan. Vaikka vaaleat kutrini eivät ole edelleenkään maailman tuuheimmat, ne ovat huomattavasti paremmassa ja paksummassa kunnossa kuin koskaan ennen! Silti pidennykset ovat edelleen haaveissa ;)

Milla (Ei varmistettu)

Pahin hiustarinani....

Omistan luonnostaan erittäin vaaleat hiukset ja olin värjäämättä niitä 7 vuotta. Jostain kumman syystä sain pari vuotta sitten loistavan idean värjätä ne kirkkaan punaisiksi. Kyllä. No, väri oli mielestäni kaunis, mutta useammankin värjäyksen jälkeen se blondius paistoi etenkin auringon valossa läpi ja punainen väri myös haalistui todella nopeasti. Tämä vasti tietenkin useasti värinaamioita ja jatkuvaa tyven värjäämistä. No, sitten se pahin moka -osuus. Yksi kaunis sunnuntai-iltapäivä, päätin, että haluan takaisin ne blondit ihanat hiukseni. Fiksuna tyttönä tein kotona kerralla kaksi värinpoistoa ja värjäyksen päälle. Voitte muuten kuvitella sen shokin ensimmäisen värinpoiston jälkeen: MUN TUKKA OLI ORANSSI!! Lopputulos oli sitten kauniin pissankeltainen, jota epätoivoisesti yritin taittaa hopeashampoolla ja -naamiolla kylmenpään. Ja voitte varmaan kuvitella, missä kunnossa hiukset oli tuon jälkeen. Kamala hamppukasa, josta pituutta on ollut pakko leikata monta kymmentä senttiä vähitellen pois kuivien ja kuolleiden latvojen vuoksi.
Tällä hetkellä hiuksiani ei ole värjätty liki kahteen vuoteen, ainoastaan viime toukokuussa laitettu hiukan tummempia raitoja tuomaan sävyä. Hiukseni alkavat nyt olla taas melko hyvässä kunnossa, mutta ne ihanan pitkät ja paksut hiukset ovat vain muisto; nykyisin hiukseni ovat juuri olkapäiden alapuolelle ja pidennyksistä todellakin haaveilen.

elina.m (Ei varmistettu)

Oon mokaillut hiusteni kanssa liiankin monta kertaa just itse värjäilyjen ja huonojen kampaajien valinnalla, mutta tyhmin juttu oli yläasteella leikata otsatukka siiliksi......siis en tiedä mitä ihmettä ajatteli. Hiukset oli kai mielestäni aina silmillä ha sitten napsahti päässä ja nipsaisin kunnon kaistaleen otsalta. Oli sitten ihan hanurista kasvattaa sitä takaisin, sellainen sojottava töyhtö otsalla aika pitkään ennen kuin sai pinneillä kiinni.

Lotta (Ei varmistettu) http://Notallthosewho.blogspot.com

Minulla ei oo maailmaa järisyttäviä kertomuksia kampaamoista, koska... En ole koskaan käynyt kampaajalla! Leikkauksen on hoitanut aina lähisukulainen ja päässä on väriä vain omasta takaa, ei purkista. Oon haaveillut liukuvärjäyksestä, mutta rohkeutta siihen ei ole ollut. Hiukset on ohentunut ajan mittaan ihan kauheesti, joka vaivaa enemmän kuin ehkä saisi. Siksi kampaamoneitsyenä olisi ihana päästä ammattilaisen käsittelyyn ja saada ne paksut hiukset, joista olen haaveillut jo pitempään!

jonna (Ei varmistettu)

Pahin kampaamomuistoni.. Olin siirtymässä kahdeksannelle luokalle. En ollu kovin suosittu, hiukan tylsänpuoleinen ja näkymätön ruskeissa, melkeim vyötäröön ulottuvissa hiuksissa. Äiti lupasi elämäni ensimmäisen kampaamokäynnin itsetuntoani nostamaan. No, muutama päivää ennen koulunalkua istuin kampaajatuoliin ja pyysin hiusten kerrostusta, tummanruskeaa pohjaväriä ja pari sinistä raitaa. Erikseen pyysin, että pituutta otettaisiin mahd vähän.. Istuin selin peiliin, koska tahdoin nähdä muutoksen kerralla enkä vähitellen. Kahden tunnin istumisen jälkeen meinas kyllä perse revetä kun peiliin katsoin. Keskellä päälakea loisti vihertävänsivinen läiskä, lyhimmät hiukset ulottuivat korvalehden tienoil.. eripituisia tupsuja roikkui siellä täällä. Pienenä extrayllätyksenä se sininem läntti muuttui 2 pesun jälkeen kirkkaanvihreäksi! Voi varmaan aevata etten hyvillä mielin koulua aloittanut :D

Säde (Ei varmistettu)

Annoin puolitutulle kampaajalle vapaat kädet ja poistuin mustien hiusten kanssa, joissa oli viininpunaisia raitoja. Kyllä kadutti...

Pages

Kommentoi