Final Exams?

gif-happy-dance

Nyt ne on ohi!!!

Seikkailutta ei nytkään selvitty. Tietenkään. Olisi ihan yliarvostettua moinen 😀 Jatkan vielä pari päivää blogilomaa, kun järjestän pari päivää tässä vielä muuttojuttuja, ja lähden jo huomenna takaisin Suomeen, mutta lyhyt välipäivitys. Tentit tuntuivat menevän hyvin. Ainakin asiaa ja tietoa tuntui riittävän, aika vaan tuntui olevan kovin lyhyt.

Meillä oli tosiaan lopputenteissä Nikesta case study, ja kuusi eri strategiaa aiheina. Corporate strategy ja marketing strategy ekassa tentissä; people management, retail strategy, supply chain strategy ja financial strategy tässä toisessa. Ensimmäisessä tentissä piti vastata molempiin kysymyksiin, tokassa sai valita kaksi neljästä. Ekan tentin osalta ainakin oli ihan huikea fiilis, tokastakin jäi hyvä mieli. (Vastasin people managementiin ja retail strategyyn). Saa nähä korreloituuko arvosana sen mukaan. Mulla kävi jotenkin sikäli mahtava mäihä, että toivoin ja veikkasin ekan tentin kysymyksiksi sustainable competitive advantagee, marketing communicationsia ja positioningia, ja ne kaikki kolme osuivat. Tokassakin tentissä veikkaukseni osuivat täysin oikeaan. Tosin, väitän, että oli helppo veikata kysymykset, kun tutustui yritykseen kattavasti. Oli helppo veikata mitä kysytään, kun Nikella on tiettyjä erityispiirteitä, jotka liittyy vahvasti tärkeisiin strategisiin teorioihin.

Tentit oli open book, eli meillä oli tuo case study Nikesta, johon sai tehdä muistiinpanoja. Tilaa oli rajoitetusti, n. 1/4 A4:sta joka sivulla. Case study on about 50 sivua pitkä. Käytin siis tässä pari viikkoa siihen, että tihrustin mahdollisimman pienellä käsialalla muistiinpanoja, teorioita ja muita case studyyn aboout kymmenen tuntia päivittäin. Jo ensimmäisessä tentissä viikko sitten ranne reistaili kirjoittaessa ja kipu oli aika v***mainen. Sisulla läpi! Viikonloppuna kuitenkin kun valmistauduin toiseen tenttiin ja jatkoin kirjoittelua, kipu voimistui ihan mahdottomaksi ja kirjoitus oli kyllä ihan kamalan kivuliasta. Kävin sitten lääkärillä ja jännetupentulehdushan se siellä, vanha ystäväni menneisyydestä.

Pakko tässä välin nostaa meidän koululle hattua. Otin yhteyttä meidän johtolehtoreihin eilen päivällä kun iski paniikki. Ensimmäisessä tentissä jo tuntui, että kirjoittamani yhdeksän A4:sta oli pintapuolinen raapaisu siihen kaikkeen, mitä olisin voinut kirjoittaa. Aika ei vaan riittänyt. Nyt kun rannetta suojeli kauhee möhkäle ja kirjoitusvauhti oli rajoitetumpaa, tuntui, etten olisi mitenkään pärjännyt kahdessa tunnissa. (Meillä on ihan naurettavan lyhyt aika varattu tehdä todella kattava analyysi.) Lehtorit suositteli samantien Extenuating Circumstances -hakemusta, jolla olisin saanut mennä uusintaan. Lääkärin todistuksella olisin sen varmasti saanut. Meillä tosiaan jos ei pääse tenttiä läpi, niin uusinnasta paras mahdollinen arvosana on D-. Sillä lailla. EC:llä uusittaessa uusintatentti arvostellaan ikään kuin ensimmäinen. En halunnut mennä tenttiin vasta parin kuukauden päästä, vaan halusin saada sen tehtyä nyt, kun tiedot on tuoreena mielessä. Tenttien jälkeen haluan keväällä keskittyä täysillä dissertationiin.

Lehtorit oli tosi ymmärtäväisiä ja kehottivat hakemaan koululta disability passia. Meillä lukihäiriöiset opiskelijat saa tenteissä lisäaikaa, ja heillä on ISA-passit sen takia. Mulle järjestettiin yliopistomme puolesta väliaikainen ISA-passi huomiseksi alle kuudessa tunnissa! Oon niin kiitollinen, sain nyt sen 25 % lisäaikaa kokeen tekemiseen, mikä ehkä juurikin tasasi tuon mun hitaamman vauhdin. Kesken se aika jäi nytkin, mutta aika samalla tavalla kun siinä ekassa tentissä. Olin oikeesti lukenut tosi ahkerasti tentteihin ja olisi kyllä harmittanut, jos olisi mennyt tämän takia pieleen. Nyt tuntuu tosi hyvältä 🙂 Oon kiitollinen koulun nopeasta toiminnasta ja kiireisten lehtoreiden paneutumisesta ongelmaan. Oli jo pientä epätoivoa ilmassa, mutta yliopiston toiminta oli ehdottomasti kiitoksen arvoinen.

Sain eilen tähän tulehdukseen jonkun superstydin tulehduslääkkeen, mutta en sitä ole eilisen jälkeen ottanut. Jotenkin tuli ihan vastenmielisen oksettava olo lääkkeestä, ja nyt kun ei enää tarvitse käsin kirjoittaa, voin lepuuttaa rannetta ja pärjännen Panadol Fortella vaivan kanssa 🙂 Nää tulehdukset kai useimmiten aika hyvin nujerretaan levolla ja perus tulehduskipulääkkeillä. On se jotenkin ihan käsittämätöntä, miten rappeutuneita tietyt lihakset ja jänteet nykyään on. Koneella voi kirjoittaa tuntikausia, mutta otapa kynä käteen ja tuntuu, että koko kroppa hajoaa kuin korttitalo. En edes aloita käsialasta, se on nimittäin luokatonta nykyään, varsinkin kun yhtään nopeammin yrittää kirjoittaa.

Käsituesta ja väsymyksestä huolimatta, olo on sangen onnellinen. Nyt se on ohi! Arvosanaa en tiedä, mutta fiilis on odottavan jännittynyt. Tulokset selviää maaliskuun alussa, ja innolla odotan. Tiedän, että läpi olen päässyt, ja uskon, että arvosana voi olla mitä tahansa A:n ja C:n väliltä. Aika näyttää.

Villejä voitontansseja siis vietetään tämä ilta 🙂

Kommentit (13)
  1. Onnea sulle ja tsemppiä muuton kanssa! Ja hienoa toimintaa yliopistoltasi 🙂 en malta odottaa sisustusaiheisia- ja niitä enemmän reaaliaikaisia postauksia.

  2. ONNEA! 🙂 🙂 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *