Häissä

Häät vastasyntyneen kanssa kuulostaa aika pelottavalta ajatukselta ja se vähän jännittikin, tosin vain ennen itse hääpäivää. Siskoni meni tosiaan toissapäivänä naimisiin ja koko tämän alkusyksyn olen jännittänyt, pääsenkö paikalle. Alunperin siskoni ja miehensä olivat valmiita menemään eri aikaan naimisiin eri paikassa, mutta lupasin, että en synnytä ennen kuin olen pitänyt puheeni, ja että heidän pitäisi ehdottomasti ottaa unelmiensa juhlapaikka. No, lupauksia ei aina pystykään pitämään, mutta paikalle sentään pääsimme 🙂

Kun raskauden seurannassa selvisi, että tämä tyyppi tulee todennäköisesti aiemmin kuin myöhemmin, niin tilasin varuilta vastasyntyneille suunnatut kuulosuojaimet. Mitään muuta en oikeastaan suunnitellutkaan ja ne suojaimetkin olivat Postissa odottamassa yli viikon ajan. Kun sitten poika syntyi ihan viime metreillä ennen häitä ja kotiuduimme vihkimistä edeltävänä päivänä, oli aikamoinen päätös tehtävänä. Vielä perjantaina emme nimittäin edes illalla olleet varmoja siitä, lähdemmekö häihin lainkaan. Jos kyseessä olisi ollut mikä tahansa muu häppeninki tai juhlat, ei olisi tarvinnut edes miettiä. Synttäreitä ja muita tulee aina lisää. Mutta oman pikkusiskon häät on jotain, mitä ei toivottavasti tule todistettua kuin kerran elämässä ♥

Kuten kirjoittelin eilen, synnytys meni omalta osaltani niin nopeasti ja helposti, että oma olo oli mitä mainioin ja vauva terve ja hyvinvoiva. Maito nousi sopivasti perjantain ja lauantain välisenä yönä, joten vauvalle piisasi ruokaa pinkein rinnoin ja kaikki oli muutenkin hyvin. Moni asia aiheutti varautuneisuutta ton reissun puolesta, mutta onneksi menimme 🙂 Jos synnytys olisi ollut mulle yhtään rajumpi, tai jos vauvalla olisi ollut mitään merkkejä mistään vaikeuksista, niin ei olisi voinut edes ajatella tuota reissua.

Ensimmäinen mun huolenaiheista oli matka. Toisaalta vauvoja nyt kuskataan ympäri Suomen aika pitkiäkin matkoja synnäriltä kotiin ja kun on huipputurvallinen ja mukava turvaistuin, niin miksi ei voisi ajaa tuota puolentoista tunnin matkaa vauvan kanssa? Toisaalta tuo pieni on vielä niin myttynen, että teki pahaa ajatella häntä niin pitkään kaukalossa, mutta ennen kaikkea jotenkin tuo hapenpuutteen riskikin sai mut haluamaan vähemmän ja vähemmän kulkea pidempää matkaa autolla. Junassa ei sitten taas kiinnostanut se ihmismäärä flunssakautena, kunnes keksin allergiahytin! Varasin siis meille paikan allergiahytistä ja vauva kulki turvakaukalossa ensimmäisen junamatkansa. Meillä on makuuasentoon aukeava Cybexin Cloud Z kaukalo, joka on superhyvä kun sen saa avattua (ei tietenkään autossa), mutta ennen kaikkea junan ihanuus oli siinä, että vauvan sai milloin tahansa syliin ja syömään ilman pysähdyksiä jonneki huoltsikalle. Meidän lisäksi hytissä oli mennessä yksi ihminen ja takaisin tullessa kaksi, ja matka meni erittäin kätevästi näin. En tosiaan veisi allergisille tarkoitettuja paikkoja muuten, mutta kun hytit eivät olleet täynnä, niin en potenut huonoa omaatuntoa varatessani sieltä yhtä paikkaa vastasyntyneeni kanssa.

Mun suurin toive oli päästä edes kirkkoon toimitukseen. Vauva veti ruokakoomat tunti ennen vihkimistä ja nukkui hyvin rauhallisena sylissäni koko toimituksen ajan kuulosuojaimet päässään urkujen ja muiden äänien varalta. Vastasyntyneellä meni ensimmäinen käynti kirkossa erittäin hyvin. Tämä vastasynnyttänyt vuorostaan vollotti silmät päästään hormonihyökyisessä itkussa, kun ensin taapero käveli ison pojan näköisenä sulhaspoikana heittämään sulhaselle yläfemmat ja sen jälkeen puhuttiin kaikkea pehmeetä ja pumpulista ja sisko pyyhki silmäkulmiaan. Onneks en meikannut kovin vahvasti muutenkaan, sillä kaikki oli itketty ekan viiden minuutin aikana muutenkin 😀

Kun kirkossa meni niin kivasti, niin päätimme mennä käväisemään juhlissakin. Imetin vauvan kirkon pihalla auton takapenkillä ja suuntasimme juhliin. Vauva nukkui kaksi ja puoli tuntia putkeen rattaissa vaunuverhon suojissa heti juhlan alkuun ja senkin jälkeen viihdyimme paikalla vielä jonkin aikaa, sillä tämä pieni lähinnä nukkui rattaissa tai sylissäni imetyssuojan takana aina välissä vetäen maitoöverit 😀 Siskoni oli miettinyt istumapaikat sen mukaan, että kaikki toimi meidän osalta erinomaisesti ♥ Pieni Myttynen on ainakin vielä ollut kovin rauhallinen, heräilee lähinnä parin-kolmen tunnin välein syömään ja nukkuu rauhallisesti. Vähän jännitti ihmispaljous näin aikaisessa vaiheessa,mutta toisaalta esikoinen tuo varmasti kaikki mahdolliset taudit päikystä ja harrastuksista, enkä aio pitää häntä karanteenissa seuraavaa paria viikkoa. Ja kun vauva vietti suurimman osan juhlasta sylissäni imetyssuojan suojissa tai rattaissa, viihdyimmekin juhlissa paljon ajattelemaamme pidempään. Vauva ehti vierailemaan siskoni sylissä (pukluvaara morsiuspuvussa ei kuulemma haitannut :D), tulevan kummitätinsä sylissä ja äitini hellässä huomassa, ja muuten hän viettikin aikansa melko lailla rinnalla tai rattaissa.

Olen niiiiin onnellinen, että uskalsimme mennä! Pääsin näkemään siskoni vihkimisen, häätanssin ja hääkakun leikkauksen ja vieläpä uskomattoman ilotulituksenkin juuri ennen lähtöämme. Vauva veteli hirsiä isänsä huomassa samalla kun taapero hyppi tasajalkaa onnesta sekaisin. Sain nähdä poikamme tanssimassa mumminsa kanssa trubaduurin tahtiin ja pienen ihmisen onnellisen suklaakakkuöverin, jossa sitä kakkua oli kulmakarvoissa asti 😀 Olin paikalla siskolleni elämänsä tärkeimpänä päivänä, ja se tekee mut valtavan onnelliseksi. Meidän pieni on ollut morsiuspukuisen tätinsä sylissä ja heidän ensimmäinen kohtaaminen oli erittäin liikuttava kun pääsimme onnittelemaan hääparia juhlapaikalla ♥

Itse asiassa vauva olisi varmaan jaksanut vaikka kuinka pitkään, oma sisäelimet väärille paikoille järjestänyt keskivartaloni alkoi lähinnä väsymään iltaa kohti mentäessä. Taapero jaksoi aivan mielettömän hyvin ilman päikkäreitä ja ehti vielä hoitamaan normaalit iltarutiinit ennen nukkumaanmenoa sitten mummolassa ja vauvan kanssa saimme nukuttua oikein hyvän yön, vaikka maitoa tankattiinkin lähes joka tunti tai joka toinen tunti kun meijeritilausta tehtiin ihan urakalla näköjään.

Suunnittelulla ja varautumisella tässä saatiin kuin saatiinkin ”best of both worlds”. Suosittelen muuten lämpimästi noita meidän vastasyntyneelle sopivia kuulosuojaimia (ihan superkevyet ja pehmeät!) ja maailman parasta imetyssuojaa, jota joku teistä mulle suosittelikin! Ostin SÖPÖ-suojan jo kauan ennen kuin vauva syntyi ja häissä ei ahdistanut yhtään, vaikka iso osa mun juhlissa olostani meni vauva rinnalla. Tuo on aivan superhyvä ja peittävä, mutta ilmava ja tarjoaa kunnon näkymän vauvaan eikä tarvii häslää mitään. Jopa tällaiselle ei-julki-imettäjälle ihan mielettömän kivaa imettää jossain, missä ihmisiä läsnä.

Nyt on sellainen viikko takana kaikkine onnenhetkineen, ettei paremmasta väliä ja onkin ihanaa nyt aloittaa arki täällä vauvantuoksuisessa kodissa mies isyyslomalla, taapero aivan vauvasta innoissaan.

Mä en ehkä halua koskaan tulla pois tästä vauvakuplasta, missä haluan vaan pusutella tuota maailman ihaninta myttyä ja olla hänen vieressään koko ajan ♥ 

Kommentit (32)
  1. Varmasti oli paljon jännitystä ilmassa ja haasteitakin, mutta jotenkin myös aika ihanaa, että kahden tärkeän ihmisen, sinun ja siskosi kaksi noin tärkeää elämän tapahtumaa yhdistyivät ajallisestikin noin läheisesti <3 Todella koitte ne yhdessä 🙂
    Ihanaa onnea teille kaikille!<3
    Ida Kotona kaupungissa -blogista

    1. Kiitoksia <3 Ja kyllä, oli ihana päivä, vaikka hieman alkuun jännitti 🙂

  2. Ihana toi ensimmäinen kuva! Sun silmistä oikein paistaa onnellisuus! Onnea koko perheelle <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *