Hammaslääkäripeikkoja ja pyjamapukuja

Ai että tekis mieli fiilistellä perjantaita ja ihanan aurinkoisen kevätviikonlopun alkua, mutta ei oikeen tunnu nyt siltä, koska takaraivossa jyskyttää pelko hammaslääkäristä. Oh jeees, huomenna olisi vuorossa pieni kidutus reiän paikkaamisen muodossa. Tai siis, tota yhtä hammasta särkee sen verran, että taitaa olla reikä. Yngh. Mulla on tosi ärsyttävät hampaat, jotka reikiintyy tosi helposti. Tästä on puhuttu eri hammaslääkäreiden kanssa, ja aina tultu siihen tulokseen, että mun sylki ja hammasluu on sellainen yhdistelmä, joka reikiintyy tosi helposti. Mikä on tietenkin aivan fantastinen yhdistelmä tän mun hammaslääkäripelon kanssa.

Mun hammaslääkäripelko juontaa juurensa jo ihan nuoresta, kun osui muutama tosi rajukourainen hammaslääkäri, jotka ei oikeen osannut huomioida mun pelkoa. Mullahan on siis valtavan suuri tukehtumisen pelko (mikä on osittain varmaan myös vaikuttanut siihen, että mulla on oksennuspelko) ja pelkään vähän kaikkea, missä saattaisin tuntea, etten saa henkeä. Se on tosi epämiellyttävä ajatus ja toisaalta sitten mua rauhoittaa ihan hirveesti syvään hengittäminen. Synnytyksessäkin sain kiksini ilokaasun sijaan ehkä enemmän siitä, että hengittelin siihen putkeen ja sain rytmitettyä hengitystäni saaden rauhoittavan fiiliksen. No anyway, tää hammaslääkäripelko on ollut nuorena tosi vahva ja alkanut varmaan siitä, kun on ollut suu täynnä tavaraa ja oon pelännyt, etten saa henkeä. Mulla on tosi ahdas nenä ja hengitän tosi paljon suun kautta, joten hammaslääkärikäynnit on ollu aina tosi pelottavia, kun siellä suussa on hitosti kaikkea. Kun olin nuori, narskuttelin hampaitani unissani ja mulle tehtiin purentakisko. Sen tekeminen oli ihan kamalaa, kun siinä tungettiin sellanen muottihomma suuhun ja olin varma, että kuolen. Se aika lailla eskaloi hammaslääkäripelkoa. Tän jälkeen kävin pari kertaa hammaslääkärillä, mutta mua hirvitti siellä kaikki. Ihan se hajukin oli jo sellainen että pari kertaa käännyin kintereilläni ja maksoin käyttämättömän ajan sakon. En vaan pystynyt. Viimeisin silaus oli kun kerran sitten menin hammaslääkärille ja aloitin heti huoneeseen astuttuani mantrani hammaslääkäripelosta, johon lääkäri tiuskaisi, ettei ”ole sellaista asiaa kuin hammaslääkäripelko, on vain halu olla hankala”. Käännyin ja poistuin, enkä mennyt takaisin kuuteen vuoteen, Yhdellekään hammaslääkärille. Parikymppisyyden alkutaipaleella hammaskalusto ei ollut mitenkään kovin kummoisessa kunnossa ja yksi lapsena paikattu hammas tartti juurihoidon ja bakteeri ehti leviimään ja multa jouduttiin itse asiassa juurihoitamaan peräti kolme hammasta. Yksi niistä on muuten se, joka hajosi sitten silloin vuosia sitten ja jouduttiin poistamaan.

No, onnekseni pääsin melkein kymmenen vuotta sitten erään ihanan hammaslääkärin tuoliin YTHS:llä ja maltilla ja ihanalla lempeydellä hän hoiti meikäläisen kuntoon. Siitä tytöstä, joka ensin käveli vastaanotolle, puristi tuolia rystyset valkoisina ja itki koko tarkistuksen (!) ajan tuli se tyttö, joka kävi poistattaassa viisurinsa ilman mitään hätää. Pariin vuoteen käyntejä kertyi varmaan parikymmentä, mutta niin vaan oli purukalusto kunnossa ja viisurit poissa. Kyseinen lääkäri käsitteli mua tosi varoen, antoi kuunnella musiikkia täysillä kuulokkeilla, jotta en kuulisi välineiden ääniä ja poisti kaiken pois suustani aina muutaman minuutin välein, että saisin hengitettyä iisisti. Tiesin, että kättä heilauttamalla hän ottaisi kaikki välineet pois suustani heti, ja mulla oli aina turvallinen olo. No, mä lopetin yläasteella ja pääsy tälle lääkärille tietenkin katosi. Oon kyllä yllättävän hyvin uskaltanut viime vuosina. Jotenkin se lempeässä hoidossa olo paransi pelkoa ja kyllä kun käy varmaan parikyt kertaa hammaslääkärissä, alkaa se olla niin tuttua, että sinne uskaltaa mennä jatkossakin.

Nyt viimeksi oon ollut hammaslääkärissä poskihampaan ongelmien takia. Hampaani lohkesi näkkäriin (ihan totta, kuinka pehmeä hammasluu voi olla ihmisellä?!) ja se paikattiin kesällä. Nyt alkuvuonna huomasin, että paikka on liikkunut ja lääkäri totesi, että se on melkeenpä poistettava. Oon ollut Sörkän Stardentissä Michal-nimisellä lääkärillä, ja oon tykännyt tosi paljon. Näin btw, jos joku kaipaa hammaslääkärivinkkiä. Jotakin hänessä on sellaista, että minäkään en pelkää. Tosin, oon myös miettinyt, että ehkä mun synnytys vei multa kaikki mahdolliset lääkäripelot, nimittäin jotenkin sen jälkeen mikään ei tunnu siltä, että se voisi sattua yhtä paljon 😀 Laittaa asiat perspektiiviin.

Itse asiassa en tiedä ootteko huomanneet, mutta viime reissulla multa korjattiin vihdoin mun lohjennut etuhammas! Mullahan on ollut jo vuosia pieni lovi etuhampaassa, ja en oo koskaan saanut korjattua sitä. Oon pelännyt, että paikka erottuu ja näkyy, tai että joku menee pieleen tai mitä ikinä. No, ei erotu ja viidentoista minuutin homma sai mun hampaan taas näyttämään ehjältä. Välillä tekis mieli lyödä itteäni, etten saanut asiaa aikaisemmin tehtyä, kun se ei edes sattunut, ja se ei vienyt kuin hetken. Mutta tällainen mä olen. Vaikken enää pelkääkään hammaslääkäriä, niin en mä sinne koskaan mene ilman syytä. Ja yleensä se syy on kipu. Kummasti kyllä, voin käydä soodavalkaisuissa ja hampaiden valkaisussa, mutta hammaslääkäriä välttelen tosi tehokkaasti. Itse asiassa jos oikein mietin, niin mä melkeen mieluummin synnyttäisin uudelleen kuin menisin hammaskiven poistoon. Mut nyt on pakko! Huomenna on siis taas tsempattava ittensä voittaja-mielentilaan, jolla oon käynyt nyt pari kertaa hammaslääkärissä ja toivottava, että kemiat kohtaa lääkärin kanssa. En oo nimittäin taas hetkeen ollut tarkastuksessa, joten en yllättyisi vaikka huomenna löytyisi ton yhden reiän lisäksi joku toinenkin.

Ärsyttävää! Mulla on kauniit hampaat (ei täydelliset, ei välttämättä ihan suoratkaan, mutta ihan nätit) ja vaalea hammasluu, mutta on tää kyllä todella ärsyttävää, miten helposti ne reikiintyy. Mä harjaan hampaat kahdesti päivässä sähköhammasharjalla, syön purkkaa päivän aikana ja lankaankin nykyään aika ahkerasti! Niin ei, silti tulee aina reikiä. Oonkin nyt ottanut Danten hammashoidon todella suurella sydämellä hoitaakseni. Harjaan hampaat, vaikkei se siitä tykkää ja syötän joka ruoan jälkeen Herra Hakkarainen -pastillin per hammaslääkärin suositus. Haluan tehdä kaikkeni, ettei hänellä pääse hampaat reikiintymään lapsena, joten tässä on iso tie kuljettavana.

Sain tossa muuten vähän aikaa sitten kuulla, että mun elimistö on todennäköisesti tosi hapan (niinku mun perusilmekin :D), ja aloin tätä kirjoittaessa miettiä, että onkohan se syynä tähän reikiintymiseen? Tai voiko se vaikuttaa. Täytyy kysellä ja tutustua aiheeseen. Oon joka tapauksessa nyt päättänyt, että mä panostan mun hampaisiin. Hoidan ensin kaikki mahdolliset reiät pois, sitten kruunutan noi kaksi juurihoidettua hammastani ja vihdoin lähden toteuttamaan sitä implanttia. Pelottaa ajatuskin, mutta edellinen hammaslääkärini oli sitä mieltä, että sen laitto on kivuttomampaa kuin hampaan poisto, josta oon selvinnyt jo viidesti (sisältäen viisurit siis).

*Bloggaaja on Ideaparkin kaupallinen blogilähettiläs

CUBUS housut
KAPPAHL toppi
CUBUS takki
CHANEL laukku
OFFICE kengät

Hienosti muuten sain kokonaisen asupostauksen puhuttua hampaista. Se tuli vaan mieleen, koska hymyilen paljon näissä kuvissa ja koska huomenna on se hammaslääkäri. Oikeesti mun piti kertoa tästä asusta. Jokunen saatto varmaan ajatella ruudun toisella puolen, että minkä pyjaman se Anna on taas kiskonut päälle, mut ei. Oon jotenkin ihastunut tällaisiin rentoihin pitkätakkisiin kaksiosaisiin pukuihin. En tiedä onko pirkanmaalaiset huomanneet, että olin valitsemassa Ideapark NYT-lehteen hieman kevättärppejäni? (Luettavissa *täällä) Niitä valitessa *Ideaparkissa ihastuin tähän Cubuksen takkiin, jonka ajattelin pukea farkkujen ja topin kanssa kesällä. Ajattelin, että kokopuku on ehkä vähän liikaa, mutta tulin toisiin aatoksiin ja hankin housutkin. Ja mä tykkään tästä hirveesti, vaikka tässä on vähän pyjamaviboja, varsinkin pitsireunaisen topin kanssa! Kaunis sininen väri, ihanat kukat ja tosi mukava rypistymätön kangas. Ja hei, jokainen äiti tietää, että printtivaatteet on pop! Varsinki tällaiset epäsäännölliset printit, nimittäin niiden keskeltä on vaikeampi bongailla tahroja! Terveisin: mun päälle on tänään aivastettu oranssia sosetta, tiputettu farkuille sitä samaa sosetta ja työnnetty ”hieman ohi” suusta ja siitä paidan rinnuksille yksi vadelma. Ainiin, ja vähän ruisleipääkin sain päälleni tänään. Vaikka toki käytän kotona Danten kanssa peuhatessa eri vaatteita, kulkee hän niin usein mukana muuallakin, että sanotaanko vaikka niin, että kokovalkoiset asut ei oo mun juttu tällä erää 😀

Mitäs mieltä te ootte asusta? Liian pyjama vai just kiva? Ja onko muita yhtä hammaslääkärikammoisia?

Kommentit (34)
  1. Täällä yks hammaslääkärikammonen. Kävin tuossa ehkä vuoden sisään paikkaamassa usiamman reiän, olivat ollu tosi pitkään kun ei oirehtinu yksikään ennen ku tuli kipeäksi. Viisureita ei oo poistettu, pitäs varata tarkastukseen aika vaa en oo saanu aikaseksi. Mulla oli edellisellä paikkakunnalla aivan ihana hammaslääkäri, joka ymmärsi mun pelon ja piti taukoja yms. nii sit jos täällä ei ookkaa nii oon vaa vitkutellu.
    Toi takki vois yksinään mennä itellä mutta ei noiden housujen kanssa. Sulle kyllä sopii toi asu.
    Mistä noi teidän terassikalusteet on? 🙂

  2. Mulla on just toisin päin: ei-niin-kauniit hampaat eikä suorat tai todellakaan valkoiset, mutta tosi kestävät. Mulla on ollu 25 vuotisen elämäni aikana yksi pieni paikattava reikä enkä todellakaan oo ollu kaikkein innokkain hampaiden hoitaja koskaan 😀 kaiken maailman hammasrautavirityksiä on kyllä ollut lapsena..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *