Harmaan ja ruskean odottamaton liitto

ruskeaharmaa (2 of 2)

YLLÄTTÄVÄ YHDISTELMÄ. Kun kyselin teiltä takkiarvonnassa ajatuksia konjakinvärisen ruskean yhdistämisestä, niin moni luetteli lempiyhdistelmäkseen harmaan ja konjakin ruskean. Olin vähän hämmentynyt. Jotenkin en ole koskaan ajatellut näin simppeliä ja kaunista yhdistelmää!! Helsingissä yhdistelmä sitten sattui päälle puolivahingossa, ja tykkäsin siitä aivan valtavasti!! Yleensä yhdistelen konjakinruskeaa ja sinistä valkoiseen, ja vastoin omia epäilyksiäni väriyhdistelmä toimi hyvin harmaan kanssa, olematta yhtään liian synkkä tai ”valoton”. Toki kuvausolosuhteet oli sangen valottomat, mutta hei, tervetuloa Suomen syksy 😀 Johan sitä ihanaa valoisaa keltaista ja kultaista lystiä riitti hetken jos toisen. Nyt odotan vaan lumen tuloa ja sitä, että on valkoista taustaa, jossa valokuvata.

Tuntuu jotenkin, että asukuvat laahaa hieman jäljessä, kun nämäkin on siis jo viime viikolta. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Vähän melkeen naurattaa kun ajattelin Kuopioon muuttaessa, että tässähän ehtii vaikka tylsistymään ”siellä landella”. Ja pa*kat 😀 Naisen voi viedä kiireisestä ympäristöstä, muttei kiirettä naisesta. Nyt on ollut sangen reippaasti tekemistä töissä, ja työjuttuja on tullut tehtyä ja pohdittua vapaa-ajallakin. Lisäksi blogi vie aivan yhtä paljon aikaa kuin ennenkin, olisi viikossa parit lentistreenit, muu urheilu, parisuhde-laatuaikaa, ystäviä ja kaikki pakolliset menot. Jotenkin mun suunnitelma rauhallisesta syksystä jäi nyt kyllä aika unholaan.

ruskeaharmaa (10 of 10)

ruskeaharmaa (1 of 10)

ruskeaharmaa (5 of 10)

ruskeaharmaa (6 of 10)

ruskeaharmaa (3 of 10)

En kyllä kadu ollenkaan yhtäkään valintaa. Olen viihtynyt täällä aivan mainiosti, ja olen älyttömän iloinen, että mulle löytyi heti hyvä ja ennen kaikkea haastava työpaikka, jossa pääsee kokemaan ja tekemään. Kiva tiimi ja luova ilmapiiri on kyllä niin mahtava kombo, että ei haittaa, vaikka tässä mä istun klo 21 kirjoittamassa postausta luettuani äsken työmeilit matkalla lentopallotreeneistä kotiin. Oon kuullu kavereilta niin paljon tarinoita ja erityisesti kauhutarinoita hirveistä työympäristöistä ja hämmentävän usein tuntuu olevan tilanne se, että työpaikalla on se yksi hirviö, joka pilaa koko tiimin hengen ja tekemisen. Voin käsi sydämellä sanoa, että meillä duunissa on ihan mahtavia ja ihania ihmisiä, joilla on aina hymyä huulessa ja tekemisessä intoa. Olisi niin inhottavaa mennä työpaikalle, missä olisi negatiivinen ilmapiiri, joten olen niiiiiin onnellinen, että löysin tällaisen helmen. Mun on pitänyt tehdä ”päivä Annan kanssa” -postaus jo iäisyyden, ehkä joku päivä muistan sen aamusta asti toteuttaa.

Tässä päivätyöhön siirtymisessä kotona työskentelystä on kyllä yksi selkeä plussa. Jotenkin blogi tuntuu nyt enemmän harrastukselta ja työ on työtä. Maanantaista perjantaihin tiedän olevani töissä noin kello 14, jonka jälkeen on sitten aikaa bloggailulle. Tämä elämän rytmittyminen on jollakin tapaa tosi vapauttavaa. Nyt odotan ihan eri tavalla viikonloppuja, vapaa-aikaa miehen kanssa ja vaan olemista. Tänään oli treenit, huomenna Laura ja Juti tulee kylään, keskiviikkona menen illalla pitämään pientä luentoa bloggaamisesta, torstaina nään lukijaa ja on treenit ja perjantaina olisi tarkoitus kuvailla miehen kanssa asuja sään salliessa ja illalla mennä salille. Tää tämänhetkinen elämäntilanne luo haasteita bloggaamiselle, kun mies lähtee aamulla 7 ja tulee kotiin 16, eikä tää Suomen valoisa aika tai sen puute ota kyllä yhtään huomioon ammattibloggaajille asettuvia haasteita. Viikonloppuna sisko tulee ilostuttamaan meikäläistä kyydissään mun uusi ihana H&M Balmain jakku. Vois melkeen sanoa, että odotan jakkua enemmän, mutta toisaalta systeri ilmotti jo, että odottaa Jutin tapaamista enemmän ku mun näkemistä, joten se ei edes olisi ilkeetä 😀 Viikonloppuna luvassa pariskuntien lautapeli-ilta tai pokeri-ilta ja todennäköisesti jälleen kerran yks kunnon turpalöyly sulkapallossa poikaystävältä.

ruskeaharmaa (9 of 10)

ruskeaharmaa (2 of 10)

ruskeaharmaa (8 of 10)

ruskeaharmaa (4 of 10)

Btw, ne valokuvakehykset seisoo edelleen tyhjinä. Pitäskö asialle tehdä jotain? 😀 Miten ihmiset ehtii kaiken? Käydä töissä, kasvattaa lapsia, harrastaa ja elää sosiaalista elämää? Millä ajalla? Ihan oikeesti. Jos tällä hetkellä ehdin lukemaan kirjaa tai värittämään vartin ennen nukkumaanmenoa, oon onnellinen. En kyllä toisaalta vaihtaisi hetkeäkään. Tässä rutiinissa on jotain tosi kivaa. Välillä mun rauhaton sielu nostaa päätään ja pieni ääni sisälläni ihmettelee, että tätäkö tämä nyt sitten on? Seuraavat 40+ vuotta, jos oon niin onnekas? Olen aika monta vuotta jahdannut seikkailuja ympäri ämpäri maailman, tajutakseni vasta viime aikoina, että elämä on yksi iso seikkailu. Se, että tekee jokaisesta arkipäivästä pienen palan suurta ja ihanaa seikkailua. Sitä, että nauttii siitä arjesta 🙂 Mä odotan jo innolla sitä, kun voin huomenna paijailla Jutia loputtomiin ja torstaina paukuttaa palloa minkä kropasta lähtee. Ei elämän tarvitse joka päivä olla elämääkin suurempia elämyksiä. Joku ehkä yritti kertoa tätä mulle joskus pari vuotta sitten ja monta kertaa tässä välissä, mutta eikö elämän tarkoitus ole oppia ja huomata nämä asiat itse? Pikkuhiljaa? Aikuistuminen on kai sitä, että oppii ymmärtämään kuka on, mitä haluaa ja miten sen haluaa saavuttaa. Olen ihan älyttömän onnellinen, että mä matkustin ja menin ja näin ja koin. Oon ollu tosi monessa maassa, kokenut ihan mielettömiä hetkiä, ja tiedän, etten osaisi nyt nauttia sekuntiakaan rauhasta ja rutiineista, ellen olisi kokenut kaikkea sitä kiireistä jännittävää seikkailua.

Vaikka olen viime aikoina ollut Suomen epävirallinen spokesperson rauhalliselle elämälle ja mukavalle arjelle, niin kaikille nuorille lukijoilleni haluan silti suositella juuri sitä polkua, jonka olen itse kulkenut! Jos olisin jäänyt 20-vuotiaana elämään sitä mukavaa pikkuaikuista arkea, olisin melko varmasti nyt äärimmäisen tylsistynyt ja onneton. Äitini yksi lempilauseita on venäläinen sanonta ”kaikelle oma aikansa” (onks tää itse asiassa suomekski olemassa?) Kyllä mä varmasti tulen elämässäni vielä matkustamaan ja seikkailemaan, mutta sen aika oli minun osaltani jo aiemmin. Minä näin, minä kasvoin, minä muutuin, minä elin nuoruuteni. En vain ollut, elin sitä täysillä. Nyt tavoitteet, haaveet, toiveet on aikuisemmat, erilaisemmat. Haluan vaan sanoa kaikille nuorille, että ei ole kiire olla aikuinen! Olkaa nuoria, olkaa levottomia, olkaa seikkailunhaluisia. Menkää! Paikallanne ehditte olemaan myöhemminkin 🙂 Ja se paikallaan oleminen on paljon kivempaa, kun siitä on ehtinyt jo hetken jopa haaveilla.

ruskeaharmaa (7 of 10)
ruskeaharmaa (1 of 2)

Oho! Tulipa avautuminen. Ei helkkari. Keittiössä seisoo ämpärillinen karpaloita, jotka pitäisi pakastaa. MILLOIN MÄ EHDIN VÄRITTÄMÄÄN? Rankkaa tää aikuisuus 😀

Mä menen nyt kuulkaa pakastamaan karpaloita. Ja sitten nukkumaan kello 22. Koska mä olen jo aikuinen. Menkää te nuoret jonnekin elämään elämää ja nauttikaa siitä täysin siemauksin! Te kanssani samassa henkisessä iässä olevat, yläfemmat sinne, jos teilläkin on jo yöseerumit nassussa, villasukat jalassa ja illan tärkeimpänä tehtävänä karpaloiden pakastus tai muu yhtä olennainen ;D

Elämä on melkein yhtä ihanaa ja makeaa kuin miehen eteeni tuoma proteiinismoothie itsepakastamista marjoista ♥

Kommentit (37)
  1. Olipas hyvänmielen postaus ja hienoja oivalluksia! Olet upea aikuinen nainen! 🙂

  2. Luulisin että sanonta on suomeksi ”aika aikaa kutakin” 🙂

    1. Niinhän se suomeksi meneekin! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *