Hassu asu ja ajatuksia läsnäolosta

Mungolife

Voihan väsymys! Se on nyt palannut! Alkuraskauden superkova väsymys on tehnyt paluun, ja meikäläinen onkin tällä viikolla loistanut lähinnä päiväunien nukkumisessa. Ykskaks ilmestynyt kaatoväsymys on kaatanut sängynpohjalle nukkumaan paritkin päikkärit päivässä, eikä tilannetta auta se, että mun kotiapulainen Benji on nähtävästi tartuttanut taudin itseensä. On vieläkin vaikeampaa perustella, miksi pitäisi siivota tai tehdä jotain työhommia, kun vieressä kuorsaa yksi lämmin pomeranian ja omat silmät lurpsahtelee kiinni. En ala, en suostu. Jos viimeiset viikot menee samassa zombie-tilassa kuin ensimmäinen kolmannes, mä en yksinkertaisesti ala. Ymmärrän toisaalta, että vauva kasvaa nyt niin kovaa vauhtia, ettei ole mikään ihmekään, että energiat on vähissä. Mutta olis niin kauhean kiva, jos jaksaisi edes muutaman tunnin painaa täysillä!

Oon nukkunu sellasia 10-11 tunnin yöunia (toki heräillen aina sen kolme-neljä kertaa yössä..) ja parit tunnin päikkärit päivässä ja silti olo on sellainen, että vaan väsyttää. Toisaalta ehkä nyt on hyvä nukkua varastoon, kun kohta pitkät yöunet ovat historiaa. En toisaalta tiedä onko tää vaan jotain kevyttä flunssaa, jonka ainoana oireena on hieman vetämätön olo. Ehkä se on vain toiveajattelua. Oon selvinnyt koko raskauden tähän asti ilman yhtäkään flunssaa tai muutakaan pientä sairastelua, ja tuntuu melkein mahdottoman onnekkaalta, jos tilanne jatkuu vaan. Nytkin on puolet ystävistämme taas influenssassa tai flunssassa, ja oon kyllä jotenkin hyvin tyytyväinen siihen, että mun ei tarvii poistua kotoa, ellen halua. Rehellisyyden nimissä en pariin päivään ookkaan poistunut muualle ku kävelylle Benjin kanssa.

Välillä pieni erakoituminen tekee ihan hyvää. Oon normaalisti tosi sosiaalinen ihminen ja vietän paljon aikaa ystävien kanssa. Monen päivän kotona olo ajaa mut yleensä vähän mökkihöperöksi ja kaipaan sitä, että voin olla aktiivinen tai sosiaalinen. Nyt oon ollut pari päivää kotona ihan yksikseni ja illat miehen kanssa, ja oon onnellisesti viihtynyt pari päivää kotierakkona. Benkku on parasta seuraa, kun se lepäilee vieressä ja täsmää mun energiatasoja. Tykkään välillä siitä, että voin olla vaan ja olla tekemättä mitään. Se on itse asiassa aika harvinaista. Useimmiten on aina puhelin kädessä, kännykkä edessä tai vähintäänkin telkkari päällä. Eilen pidinkin läppärittömän päivän ja kännykkääkin käytin paljon vähemmän. Viestittelin siskon ja ystävän kanssa ja illalla soittelin äidille ja anopille. Muuten otin taukoa muista ihmisistä, somesta ja kaikesta. Teki ihan hyvää. Ollaan miehen kanssa huomattu, että some ja netti on niin vahvassa osassa elämää, että ollaan tehty tietoinen päätös hieman vieroittaa itseämme kaikesta siitä. Kun ruokailemme yhdessä, puhelimet ja läppärit on ehdottomasti kiellettyjen listalla. Se on ollut jo pitkään meille selvää, ja puhelinta käytetään tilanteessa korkeintaan siihen, kun keskustelun aiheena oleva asia on vaan pakko googlettaa :D Mulle on hirveän tärkeää saada oma puhelimenkäyttö ja muutenkin netissä roikkuminen minimoitua, koska en halua olla sellainen äiti, joka on aina somessa. Lapsen kanssa tärkeintä on mun mielestä aina läsnäolo, eikä katse ruudulla oleva äiti ole läsnä. Varmasti meidänkin lapsen elämään tulee jossakin vaiheessa iPadi tai muu vastaava, mutta toivottavasti ei vielä pitkääääään aikaan. Mä tykkään ihan kunnon vanhanaikaisista kirjoita, värikirjoista ja muista. Haluan, että lapsemme saa arjen, jossa luetaan, jutellaan ja tehdään oikeasti käsin ja itse. Ei tuijoteta liikkuvaa kuvaa ja pelailla tabletilla. Tässä onnistuminen nykymaailmassa on haastavaa, mutta se on hyvä tiedostaa jo nyt. Eikä se riitä, että jokin kielletään tai jotakin ei anneta leikittäväksi. Jos äidillä on koko ajan puhelin kädessä, ei lapsikaan ymmärrä, miksei hän saa moisella leikkiä.

Mä en usko, että oon kamalan tiukka äiti, mutta joitakin asioita meillä on, mistä ei luovuta. Ihan jo meidän nykyisessäkin perhearjessa, ja toivottavasti myöhemminkin. Meillä ei nousta pöydästä ennen kuin muutkin ovat lopettaneet. Tästä monilla on vaihtelevuutta; laitetaanko astiat heti koneeseen ja siivoillaan vai istutaanko yhdessä. Me ollaan otettu tavaksi, että kun syömme yhdessä, istumme oikeasti yhdessä pöydän ääressä ja odotamme hitainta ruokailijaa. Yleensä siis mies odottaa minua :D Sitten vasta yhdessä siivotaan. Ei puhelimia ruokailun ajaksi, aina ei tarvitse olla tavoitettavissa. Roskat viedään joka ilta tai vähintäänkin bio-roskis. Ennen nukkumaanmenoa käydään vähintään puolen tunnin happihyppelyllä Benjin kanssa. Satoi, paistoi tai oli -20 pakkasta. Raikkaan ilman jälkeen on paljon kivempi mennä nukkumaan. Puhelimet lentokonetilaan yöksi. Siivoamisen voi jättää aina seuraavaan päivään, paitsi keittiön siivous. Se on tehtävä ennen nukkumaanmenoa, koska mikään ei ole niin vastenmielistä kuin aloittaa aamu likaisilla astioilla. Jos mitenkään mahdollista, nukkumaan käydään aina yhdessä samaan aikaan.

Osa säännöistä liittyy pieniin pakkomielteisiin kodin siisteyden suhteen, mutta suurin osa meidän kodin "pelisäännöistä" liittyy toisen osapuolen kunnioitukseen. Mä oon esimerkiksi ihan täydellinen yökukkuja, ja olisin tehokkaimmillani n. 19-03 välisenä aikana. Miehen herätys on kuitenkin aina 6 aikaan aamulla, ja olen ottanut tavaksi mennä hänen kanssaan melko aikaisin nukkumaan. En äkkiseltään edes keksi poikkeusta tähän tai milloin oltaisiin viimeksi yhdessä kotona ollessamme menneet eri aikaan nukkumaan. Mun mielestä perhesuhteissa tärkeintä on läsnäolo, eikä sellainen puolella korvalla roikkuva "joojoo" -meininki, ja siksi meillä on ne valikoidut hetket, kun ollaan ihan 100 % läsnä. Kun syödään yhdessä ja jutellaan. Kun käydään Benjin kanssa kävelyllä ja jutellaan kaikesta mahdollisesta. Kun mennään nukkumaan ja jutellaan ennen nukkumaanmenoa päivästä, elämästä, tulevaisuudesta, kaikesta. Läsnäolo tuntuu nykyään olevan monille suuri haaste, ja oon itse pyrkinyt siihen muutamin tietoisin ratkaisuin. Mulla ei lähes ikinä ole kännykässä äänet päällä. Ellen odota jotain todella tärkeää puhelua, kännykkäni on äänettömällä. Tsekkaan sen kun mulla on siihen sopiva hetki. Jos näen ystäviä, en juuri ikinä vilkuile puhelinta, ellei ole jotakin hirveän tärkeää. Silloinkin pahoittelen asiaa ja yritän vaan saada sen pois päiväjärjestyksestä hetimmiten. Inhoan sitä, jos kaveriporukalla nähdään ja joku selailee Instagramia tai muuten vaan on seurassa mukana, mutta poissaolevana tsekkailee jotain jonninjoutavaa. Joitakin se ei häiritse, mutta itseäni ärsyttää ja siksi pyrin itse olemaan tekemättä niin.

ZARA camo-takki (samantyyppinen *täällä ja *täällä)
LOUIS VUITTON City Steamer-laukku (tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
H&M pitsimekko (*tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
STUART WEITZMAN ylipolvensaappat (samantyyppiset *täällä, *täällä ja *täällä)
CRISTELLE & CO. takki (vanha, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
H&M lakki (vanha, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
CHANEL rintaneula (second hand)

Läsnäolo. Se tuntuu olevan nykyään niin vaikeaa. On niin paljon ärsykkeitä, ettei aina osaa olla läsnä. Huomaan sen jatkuvasti itsessäni. Ajatukset harhailee puhelun aikana tai istuskellessa kahvilla. Lapsen kanssa läsnäolo on mun mielestä ehdotonta. Se, että vanhemmat kuuntelee ja ennen kaikkea kuulee. Että huomataan, kiinnitetään huomiota ja ollaan läsnä. Lapsen murheet voivat tuntua mitättömän pieniltä, jos samalla ei katso kasvoilla olevaa hätää. Tai jokin ilo ei rekisteröidy tarpeeksi voimakkaasti jos samalla tekee jotakin muuta. Toki lapsiarjessa on niin paljon puuhaa, tekemistä ja hääräämistä, että täydellinen läsnäolo 100% ajasta ei ole mahdollista. Eihän se ole herranjumala tässä kahden aikuisen ihmisen arjessakaan. Mutta juuri sen takia on musta niin tärkeää ottaa ne erilliset hetket, kun tiedostaen panostaa siihen, että on ihan täysin kyseiselle ihmiselle läsnä ja kuuntelee. Osallituu ja on mukana. Niin haluan tehdä jatkossa lapsenikin kanssa.

Mä eksyin nyt täysin tähän läsnäolo-ajatukseen, vaikka asustahan mun piti kirjoittaa. Mulla on ollut joku hassu päähänpinttymä armeijakuosisesta takista. Löysin jo yhden kivan Balilla, mutta siinä oli jotain ärsyttävää kirjoitusta selässä. No, onneksi kivempi löytyikin sitten Zaran alennuksista superhalvalla. Jokin päähänpinttymä sen yhdistämisesti rvittyihin sinisiin farkkuihin ja valkoiseen paitaan on kummitellut jo ties miten kauan. Nyt ei ehkä ole ihan kelit sille, mutta toinen päähänpinttymäni oli pitsin ja camo-kuosin yhdistäminen. En itse asiassa visioinut sitä tapahtuvaksi ihan tällä tavalla, mutta jokin tässä todella yhteensopimattomassa ja hassussa yhdistelmässä oli musta kauhean kivaa. Lakki eksyi päähän koska ulkona oli kostean lumista ja tukka näytti kamalalta. Ja takki valikoitui sen mukaan, mikä mahtuu menemään vielä kiinni mahan ja ohuen takin kanssa. Ja siinä se asu sitten oli. Jokin hempeän vaaleanpunaisen ja armeijakuosin kontrastissa oli mielestäni kovin viihdyttävää, mutta myönnän itsekin, että tämä saattaa hyvinkin olla vuoden päästä sellainen asu, jota katson ja mietin "what was I thinking?!" Katsotaan sitä sitten. Nyt se on musta asuna aika kiva. 

Mitä mieltä te olette asusta? Onko kiva vai särkeekö silmiä? :) Ja kertokaa teidän ajatuksia läsnäolosta, miten te yritätte olla enemmän läsnä arkisissa tilanteissa? 

Kommentit

mirka (Ei varmistettu) http://nerdicnails.blogspot.fi

Paljon hyviä ajatuksia! Ymmärrän itse täysin tuon, että seurassa puhelimen selailu ärsyttää, mutta itse olen porukassa aina se, jolla puhelin on pöydällä ja välillä sitä näpyttelen. Tämä johtuu kuitenkin siitä, etten pysty kahta ihmistä suuremmissa porukoissa enää keskittymään vaan tarvitsen ehdottomasti sen muutaman sekunnin tauon pystyäkseni taas keskittymään muihin. Muuten vain tuijotan tyhjyyteen kuuntelematta. Itselleni se on pakollinen juttu ja samalla ymmärrän muiden ärsytyksen asiasta. Tässä on kuitenkin vain itse valittava kahdesta pahasta se pienempi ja edes yrittää maksimoida se keskittymisen määrä :)

Anna (Ei varmistettu)

Hmm, jännä, en olekaan ajatellut sitä noin. Miten sitten puhelimen katsominen auttaa sinua keskittymään tilanteessa? Etkö voi käydä esim. vessassa tai ulkona hengähtämässä? Eikö se puhelin vaan tarjoa lisäinfoa prosessoitavaksi? Kysyn, koska tämä on musta oikeesti tosi mielenkiintoista :)

Anniina (Ei varmistettu)

(En ole Mirka enkä tiedä hänen selitystään asialle, mutta hänen kirjoituksensa kiinnosti minuakin ja siksi tämä väliin huutelu :D) Vastoin yleistä luuloa esimerkiksi ylivilkkautta omaavan ihmisen aivot eivät ole ylivireystilassa vaan päin vastoin, ja uutta oppiakseen/keskittyäkseen hänen aivonsa tarvitsevat paljon ärsykettä --> "vireystila" on kyllin korkealla --> keskittyminen oppimiseen. Eli ehkäpä tuo puhelimen tarjoama lisäinfo on juuri siksi se, mikä auttaa keskittymään :)

Anna (Ei varmistettu)

Okei, mielenkiintoista :)

Laura (Ei varmistettu)

Joo kuulostaa munkin mielestä jännältä. Eli jos oot kahen kaverin kanssa, sun pitää välillä keskittyä muuhun, esim puhelimeen, että voit taas keskittyä kavereihin? Toi kuulostaa ihan siltä, kun ennen poltin tupakkaa ja lähin joskus seurasta pois tupakalle ihan vaan kun halusin välillä "hengähtää", vaikka olis tutuista kyse. Nykyään tunnen itteni paremmin (sitä myötä ystävätkin tuntee) ja käyn vaikka vessassa tai hakemassa vettä tms. Ei siihen facebookkia tarvita?

Anna (Ei varmistettu)

Kaikki on tietty erilaisia ja tarvii erilaisen keskittymisen suuntaamiskanavan :)

Anna (Ei varmistettu)

Kaikki on tietty erilaisia ja tarvii erilaisen keskittymisen suuntaamiskanavan :)

Joku vaan (Ei varmistettu)

Kyse on todennäköisesti keskittymishäiriöstä (adhd/add jne.). Adhd-ihmisen aivot nyt vaan tarvitsevat jatkuvaa stimulaatiota, pystyäkseen keskittymään. Itse en esimerkiksi pysty näkemään ollenkaa kavereita kahviloissa tai muissa paikoissa, joissa joutuu istumaan paikallaan, koska muuten vaivun horrokseen. Pelkkä keskusteleminen ei ole tarpeeksi stimuloivaa, vaan aina on oltava myös jotain oheistekemistä, kävelylenkit on esim. hyvä tapa nähdä kavereita.

Anna (Ei varmistettu)

Mielenkiintoista. Oon aina ajatellut, että tilanne olis päinvastoin, että keskittymishäiriöiset vaativat hiljaisemman ympäristön keskittyäkseen paremmin. Jännä oppia uutta :)

mirka (Ei varmistettu)

Hui täällähän on tullut monta kommenttia lisää :D Ensi alkuun: ei ole diagnosoitua keskittymishäiriötä, mutta epäilyksiä on kyllä. En osaa sanoa, miksi puhelimen selaus on se "the juttu". Tarkennetaan nyt vielä, että kyse ei ole mistään 10 minuutin Facebookin selailusta ja kommentoinnista, vaan saatan avata vaikka instan, selata kaksi kuvaa ja sulkea puhelimen. Näin olen todella pieneksi hetkeksi irrottautunut tilanteesta, saanut tauon ja pystyn jatkamaan. Kuten sanoin jo aiemmin, ymmärrän miksi se ärsyttää muita, mutta omat tuttuni ovat tähän jo tottuneet ja itselle se on ihan pakollinen selviytymiskeino.

Kuten Joku Vaan tuossa kommentoi, keskustelu ei itsekseen riitä pitämään minua "hereillä", vaan jonkun muun sivutoiminnon tekeminen keskittää ajatuksia lisää ja pystyn olemaan paremmin läsnä. Esimerkiksi luennoilla lehtiöön piirtely oli pakollinen juttu myös :) Olipa sillisalaatti tämä vastaus, mutta toivottavasti selvitti taas vähän enemmän.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos tarkennuksesta, mielenkiintoinen ajatus, täytyykin ehkä hieman avartaa omaa näkökantaa sille puhelimen näpräämiselle :)

Jepa (Ei varmistettu)

Nykyisen poikaystäväni kanssa mun oli aluksi todella vaikea ymmärtää sitä kun kundi näpytti puhelinta vähän väliä ja esim. leffaa tai sarjoja katsoessakin oli puhelimessa joku peli samaan aikaan menossa. Tulikin sitten tentattua, että "katotko sä tätä/ mitä tapahtui/ mitä mä sanoin?" ja aina tuli kuitenkin oikeat vastaukset :D Pikku hiljaa aloin oppia ymmärtämään, että kyse ei tosiaan ole siitä, ettei toista kiinnostaisi tms. vaan hän saa keskityttyä asioihin paremmin, kun saa juurikin esim. näpyttää puhelinta. Pelkkä istuminen ja vaikka leffan tuijottaminen veisi ajatukset aivan muualle. Hänellä siis on jonkinasteinen tarkkaavaisuushäiriö.

Lotta (Ei varmistettu)

Tosi kauniita ajatuksia! Meillä on kotona ollut aina tosi vahva läsnäolo ja jos joskus mulle siunaantu mini-ihmisiä niin toivon, että pystyn pitämään kiinni just tommosesta "vanhanaikaisesta" perhearjesta, jossa tekniikka ei ole keskiössä :)

Anna (Ei varmistettu)

Sama :) Meillä on aina yritetty pitää kotonakin siitä, että syödään ilman kännyköitä koko perhe ja ollaan yhdessä ja keskustellaan asioista :) Haluan tuoda sen omaankin perheeseen ja onneksi mieheni on samaa mieltä :)

Ems (Ei varmistettu)

Yleensä pidän myös vähän erikoisemmista asuistasi mutta tässä vaatekappaleet ovat mielestäni liian eri tyylisiä. Ehkä jos pitsimekko olisi musta, olisi kokonaisuus harmoonisempi?
Tekstisi sen sijaan jälleen kerran osui ja upposi! Itseäkin häiritsee kännykän käyttö seurassa ja tuntuu että viime aikoina "yhteinen aika" avokin kanssa on mennyt siihen että molemmat tuijottavat omaa ruutua. Täytyisi varmaan yrittää sopia säännöt siitä, milloin puhelinta ei käytetä ja että juurikin yritettäisiin syödä enemmän yhdessä. Läsnäolo on sitä kuuluisaa laatuaikaa!

Anna (Ei varmistettu)

Hmm, voi olla. Mietin myös ruskettuneita sääriä ja valkoista pitsimekkoa :) Täytyypi kokeilla :) Me molemmat toivottiin enemmän läsnäoloa ja yhdessäoloa ja varsinkin mä huomasin voivani paljon paremmin vähennettyäni kännykkää. Me ei varsinaisesti sovittu mitään sääntöjä, vaan ennemmin vaan joskus nostettiin asia pohdintaan ja molemmat haluttiin ehdottomasti panostaa ja kokeilla olla läsnä enemmän :)

Jii (Ei varmistettu)

Tsemppiä väsymyksen kans! Samat tunnelmat on täälläkin... Mulla enää muutama viikko laskettuun aikaan, joten toivon, että energiatasot ois synnytyksen alkaessa edes vähän paremmat. Tänään tosin kävin tk:ssa pitkittyneen kurkkukivun vuoksi ja selviskin, että mulla on poskiontelontulehdus. Jospa tää väsymys helpottais samalla kun saa tulehduksen pois! Nyt vaan on pohdinnassa, et oottelenko josko tulehdus menis ohi ittestään vai alotanko antibioottikuurin. Hankalaa, kun ei tiiä millon vauva päättää syntyä ja sillon sitä kyllä haluais olla terveenä ja paremmissa energioissa. :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi eiii, tsemppiä sinne! <3

Maria (Ei varmistettu)

Mä itse arvostan läsnäoloa ihan sikana. Ja mua tosi paljon ärsyttää se, että mies on koneella lähes koko ajan. Töissä koneella, kotona konella, jos lähdetään johki, on se kannettava sitten mukana. Ennen oli niin paljon ihanempaa, kun elektroniikkaa oli vähemmän :'(
Olen sanonut asiasta, mutta aina tulee se "joo joo". Jeejee

Anna (Ei varmistettu)

Voi eiii :/ Sun täytyy nyt vahvasti ja vakavasti puhua sen kanssa asiasta, eihän tollanen oo mitenkään kehittävää suhteen kannalta :/

-A- (Ei varmistettu)

Meidän 7-vuotiailla ei ole omaa kännyä/tablettia ja kotoa löytyykin itseasiassa vain 1 tabletti joka on miehellä työkäytössä. Pleikkaria/Wii:tä saa pelata n. 1 x viikossa ja tv:tä katselevat harvakseltaan. Tv:n katselu on myös eräänlainen 'palkinto' joskus. Lapset ovat lapsia vain kerran. Silloin kuuluu leikkiä, pelata, askarrella ym. ym. Näin me olemme toimineet ja muut perheet tekevät ehkä toisin. :)

Anna (Ei varmistettu)

Juuri näin, oon 100 % samaa mieltä sun kanssa :)

Julianna (Ei varmistettu)

Erikoinen tuo roskat joka päivä juttu! :D Näin eräänlaisena ympäristöhihhulina a) miten 2hlö taloudessa tulee niin paljon roskaa että pitää viedä joka pv (ehkä kannattaisi meittiä kulutustottumuksia) b) jos ei ole täydet roskikset niin hukkaan menee (ja kuluttaa taas luontoa) puoliksi täynnä oleva pussi joka kerta :D en mitenkään siis halua tuomita tms mutta tulpas mieleen

37 (Ei varmistettu)

Samaa miettisin! :) Meillä kahden hengen taloudessa kierrätetään pahvi, paperi, metalli, lasi, lamput, paristot, biojäte ja muovi, joten normaali roskikseen ei saada juuri mitään. Roskisauto käy kerran kuussa ja silloinkaan 140 litran astia ei oo täynnä. En koe olevani mikään maailman ekologisin ihminen, mutta roskien lajittelu on ihanan helppoa ja saa aikaan hyvän fiiliksen. Suosittelen! :)

Läsnäolossa itellä onki opeteltavaa, koska töissä pitää olla läsnä koko työpäivän ajan ja samoin urheilulajini parissa, on kotona välillä pakko uppoutua omaan maailmaan.

Anna (Ei varmistettu)

Mistä päättelet, että meillä ei kierrätetä? :) Tai siis miten sellainen johtopäätös syntyy tuosta mun tekstistä?

Meillä kierrätetään kaikki samat, erilliset lokerot roskiksessa pahville, paperille, metallille ja lasille (jotka jaetaan sitten roskiskatoksessa oikeisiin osastoihin), energiajätteelle ja biolle. Minähän kirjoitin, että se biojäte on sellainen, joka viedään joka ilta. Välillä siinä samassa heitetään kertyneet maitokartongit ja lasipurkit samalla. Nehän ei ole missään pusseissa, mitä väliä sillä on, vaikka ne veis tunnin välein suoraan sinne katokseen? Perusroskis ei kerrykään kovin nopeasti, tosin meillä ei ole mitään 140 l astiaa, vaan tuo taitaa olla 30 litrainen. Meillä on ainakin niin monta pientä roskista, että ne täyttyy nopeasti, ja mielestäni biojäte on kiva viedä pois haisemasta. Mitään epäekologista en näe siinä, että vie biopussissa bioroskat bioroskikseen vaikka useamman kerran päivässä, mutta ehkä olen ymmärtänyt jotakin väärin. Meillä syödään niin paljon salaatteja ja hedelmiä, kuoritaan niihin tulevia aineksia ja valmistetaan paljon ruokaa kasviksista, että kyllä se bioroskis on vaan päivän päätteeksi ihan vähintäänkin puolillaan. Biopussit ei muutenkaan kestä kovin painavaa satsia, niin en oikein ymmärrä tätä pientä valistusta asiassa, jossa on ehkä nyt liian nopeasti vedetty johtopäätökset ja arvioitu sen perusteella. Roskien kierrättämisestä ja miten saan siitä ihan typerää nautintoa, oon kirjoittanut jo aiemminkin blogissa, eli ei tämä mikään uusi juttu ole itselle ainakaan :)

37 (Ei varmistettu)

En siis missään kohtaa ajatellut, että teillä ei kierrätettäisi. Oon vaan ite niin innoissani muoviroskien kierrättämisestä, että kirjoitin kommentin. Kierrätysmääristä päätellen aika harva suomalainen kierrättää muovia niin paljoa kuin voisi, vaikka muu kierrättäminen olisikin täysin kunnossa. Muoviroskat on kuitenkin usein se, joka roskikset täyttää.

"Roskat viedään joka ilta tai vähintäänkin bio-roskis." Tuosta saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että roskat viedään todella usein. Sen nopean johtopäätöksen toki tein oman kokemuspohjani mukaan, että jos roskis pitää viedä vaikka useammin kuin kerran viikossa, ei muovia todennäköisesti kierrätetä. Ainakin itse sain ennen muovikierrätystä olla viemässä roskista paljon useammin. Eri tulkinnan tuosta toki saisi, jos siinä lukisi esimerkiksi "Bioroskis viedään joka ilta ja roskatkin aika usein."

Ei varmaan kenelläkään ole 140 litran roskista sisällä kotona (se oliski näky :D), mutta omakotitalojen ulkona olevat roskisastiat ovat usein noita tai sitten vielä isompia.

Meillä on toiminut kannellinen bioastia, joten ei tarvitse erikseen ostella pusseja, vaan voi vaan käydä kaatamassa biojätteet kompostiin. Ei haise eikä tartte niin usein edes tyhjätä.

Koen kuitenkin, että täällä kommenttiosiossa ihmisten on tarkoitus keskustella ja levittää hyväksi havaitsemiaan vinkkejä - niistä saa halukkaat ottaa ideoita oman elämän helpottamiseen. Esimerkiksi "Suosittelen!"-tokaisuni oli suunnattu niille, jotka kokevat kierrättämisen vaikeaks, ei itse bloggaajalle.

Julianna (Ei varmistettu)

Eka roskiskommentoija tässä :D Idea siis siinä että ei vie puolityhjiä pusseja on tässä http://yle.fi/uutiset/3-5914759, ne eivät hajoa kompostissa, eli eivät oikeastaan ole yhtään parempia kuin tavalliset muovipussit. Eli jos odottaakin päivän enemmän että pussi 3/4 tai kokonaan täynnä, tulee säästöä vuodessa about sata pussia. :)

Anna (Ei varmistettu)

No mitäs perkelettä? Miksi niitä sitten myydään biokasseina? :/ Entä jos vaihtaa paperikasseihin, onko se sitten parempi? Mä en vaan tässä mun yliherkässä hajuaistissa kestä tuota hajua ja meidän roskakatoksen biokoriin ei saa viedä pussitonta biojätettä :/

Anna (Ei varmistettu)

En ihan ymmärrä mitä epäekologista on viedä biojäte roskiin päivittäin? Se menee bioroskikseen biopussissa, joka ei muutenkaan kestä suurta painolastia. Me jaetaan muutenkin roskat bioon, lasiin, metalliin, pahviin ja paperiin, ja kaikille on omat pienet roskikset. Tekstissähän nimenomaan kirjoitin että pakkomielle on viedä se bioroskis, enkä kyllä siinä näe mitään epäekologista :)

-A- (Ei varmistettu)

Kyllä minäkin vien bioroskista harva se hetki. :) Taittelen esim. sanomalehden sivusta pussukan perunoiden kuorille tmv. Myös kokonaan pahviset/paperiset lahjakassit (ne ruskeat joita saa jostain kaupoista) menevät meillä aina 'bioroskiksina'. Kun tekee joka päivä ruokaa ja leipoo usein niin kyllä sitä biojätettä tuleekin. :) Ei jaksa katsella niitä 'jätöksiä' pidempään. ;)

Anna (Ei varmistettu)

jjep, ja mulla on varsinkin nyt raskaana ollut niin herkkä hajuaisti, että pakko pitää asunto mahdollisimman hajuttomana :)

Elsa (Ei varmistettu)

Siellä luki aluksi vain roskis eikä bioroskiksesta mitään,. :)

Anna (Ei varmistettu)

Itse asiassa postaus on ihan täysin muokkaamaton, en ole siihen koskenutkaan julkaisun jälkeen.

"Roskat viedään joka ilta tai vähintäänkin bio-roskis. Ennen nukkumaanmenoa käydään vähintään puolen tunnin happihyppelyllä Benjin kanssa. Satoi, paistoi tai oli -20 pakkasta. Raikkaan ilman jälkeen on paljon kivempi mennä nukkumaan. Puhelimet lentokonetilaan yöksi. Siivoamisen voi jättää aina seuraavaan päivään, paitsi keittiön siivous. Se on tehtävä ennen nukkumaanmenoa, koska mikään ei ole niin vastenmielistä kuin aloittaa aamu likaisilla astioilla. Jos mitenkään mahdollista, nukkumaan käydään aina yhdessä samaan aikaan."

Noin on siinä lukenut koko ajan. Jos ei ole huomannut tuota "tai vähintäänkin bio-roskis" -kohtaa vaan heti hypännyt omiin johtopäätöksiin "roskat viedään joka ilta"-kohdasta, niin se on ihan oman lukutaidon parissa oleva juttu sitten :)

Ja ennen kuin ehdit syyttämään valehtelijaksi, niin: http://aijaa.com/HBuBqG
Siinä on postauksen versiot. Ensimmäinen tallennettu luonnos ilman kuvia, toinen kuvilla. Sen jälkeen ei ole muokkauksia tehty.
Ensimmäinen roskiksiin liittyvä kommentti on tullut 16.20 ;)

Inhottaa tuollainen syyllistävä asenne, vaikka ongelma on luetun ymmärtämisessä tällä kertaa.

Elsa (Ei varmistettu)

:) ok. Multa ainakin jäi siis se huomaamatta. Ihmettelin vaan että miten roskis liittyi läsnäoloon, mutta en miettinyt edessitä sen enempää. :) kierrätys on pop, siitä pointsit. :)

Anna (Ei varmistettu)

Se nyt oli vaan listattu esimerkiksi erinäisistä säännöistä mitä meillä on, joista yksi on tuo läsnäoleva ruokailu :)

S (Ei varmistettu)

Heippa!
Kysyisin aiheen vierestä, että ootko nähnyt missään kivoja matalia saappaita, joiden varsi ei olisi ylipolven vaan sellai perinteisempi alle polven tuleva varsi mutta kuitenkin selkeesti saapas? Oon monia vuosia yrittäny löytää kivoja 'alle polven' saappaita jotka olisi myös mielellään matalat, ilman mitään korkoa. Sellaisia vähän 70 luku henkisiä himoitsisin, mielellään vielä mokkanahkaisia hieman väljällä varrella. Ahh täydelliset mekkokengät. <3 heh. En tiedä onko sullekaan tullut missään vastaan, mutta aattelin vielä kysästä. Nykyään tosiaan lähes kaikki kivat saappaat tuntuu olevan ylipolven, mikä ei oo mun juttu laisinkaan. :)

Anna (Ei varmistettu)

No vitsi, ei oo kyllä tullu vastaan, kun katselen yleensä vain ylipolven saappaita :/ Mutta Zalandolla on tosi laaja valikoima eri merkkien saappaita, niin heillä voi hyvinkin olla, jos yrität sieltä katsoa?

AnnaS (Ei varmistettu)

Tosi hyviä ajatuksia läsnäolosta sulla! Meillä on ollut aiemmin kans tuo, ettei kännykkää ruokapöytään, mutta jotenkin nyt vauvan myötä ollaan lipsuttu kun monesti syödään vauvan ollessa päivä-/yöunilla, niin se on sit just se hetki kun ehtii selata somea. Täytyypä nyt ottaa miehen kanssa puheeksi, että ryhdistäydyttäis tässä!
Mä haluan kyllä venyttää mahdollisimman pitkään tuota ipadin/läppärin käyttöä lapsella ja sitten kun se on ajankohtaista, haluan että sillä lähinnä pelataan kehittäviä pelejä jotka tukee esim. matematiikan ja lukemisen oppimista (ekapeli alkuun oon tutustunut hoitolasten kautta ja voin suositella!). Tv:tä meillä ei ole, mutta varmasti joskus tulevaisuudessa tyttö saa ipadilta silloin tällöin katsoa lastenohjelmia. Ymmärrän kyllä, että monelle tv/tabletti on pelastus, kun pitäisi vaikka ruokaa tehdä ja lapset roikkuu jaloissa, mutta ehkä tärkeämpää on se, että ruutuaika pidetään lyhyenä. :)

Anna (Ei varmistettu)

Just samoja ajatuksia tuosta, paitsi että TV meillä on, mut sitä kyllä katsotaan todella harvoin :) Mun mielestä se ipad ei myöskään saa nousta pelastukseksi, vaan lapsella pitää olla jotakin muuta, mitä hän pitää palkitsevana, joka vie hänen huomion. Esim. värittäminen tai kirjat tai rakennuspalikat :)

AnnaS (Ei varmistettu)

Tuo on kyllä totta, ei pitäisi aina sitä ipadia kaivaa esiin, mutta kokemukseni mukaan joskus vain on niitä päiviä kun mikään leikki ei lasta kiinnosta ja on pakko turvautua niihin videoihin. Yleensä siinä kohtaa keksin (siis esim siskoni lasten kanssa, en siis tuon oman vauvan :D) lapsen tasolle sopivan pikkuhomman, jonka suorittamalla saa palkkioksi katsoa videota sen hetken kun vaikkapa laitan sen ruuan valmiiksi tai nukutan pienintä päiväunille.

Anna (Ei varmistettu)

Niin, onhan se välillä varmasti vaan helpompi ja kaikille paras tapa :)

Anne-Mari (Ei varmistettu) http://www.pochetteroulette.com/

Olin pari vuotta sitten just sellanen seurassa puhelimen räplääjä, kunnes kerran ravintolassa hoksasin että koko pöytäseurueella oli luurit kourassa, itseni mukaan lukien. Mietin että täähän nyt on täysin naurettavaa, ja sen jälkeen aloin tietoisesti pitää puhelinta äänettömällä ja usein vielä laukussa piilossa, kun tarkoitus on viettää laatuaikaa tärkeiden ihmisten eikä puhelimen kanssa. En muutenkaan sosialisoi paljon töiden jälkeen, introverttina tarvii paljon omaa erakkoaikaa, joten mieluummin ottaa kaiken irti niistä hetkistä, kun kerrankin lähtee ihmisten ilmoille. Tosi hyvä postaus! :) Ja asu on todella kiva, eka ajatus oli että aika erilaista, mutta heti perään tykästyin komboon jossa yhdistyy camokuosi ja tyttömäisyys! :)

Anna (Ei varmistettu)

Joo, on se välillä aika surullista, kun koko seurueella on puhelimet esillä. Tulee sellanen olo, että jossakin on ihmisiä, joiden kanssa nämä mieluummin sosialisoivat kuin ne joiden kanssa on siinä sillä hetkellä :)

meow (Ei varmistettu)

Hyvää pohdintaa läsnäolosta ja ruutuajasta ja oon sun kanssa täysin samaa mieltä! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla :)

Satu (Ei varmistettu)

En myöskään kestä sellaisia ihmisiä jotka selaa puhelinta seurassa. Niin ärsyttävää ja epäkohteliasta. Yleensä näistä henkilöistä huomaa että ajatukset ja läsnäolo on todellakin ihan muualla. Itse pidän puhelimen tietoisesti poissa porukassa ollessa. Kotona ollessa tulee kyllä itsekin selattua puhelinta liikaa... Älypuhelimet on kyllä nykyajan vitsaus!

Anna (Ei varmistettu)

Elektroniset käsiraudat :D Mutta kun tekee sen tietoisen valinnan, ettei anna sen hallita elämää, onki ykskaks tosi vapaa siitä :)

primrose (Ei varmistettu)

Muhun tää asu osui ja upposi ihan täysin! Asussa on taas kivoja jujuja (väriyhdistelmät, lakki, rintaneula) ja se tosiaan on vähän erilainen kuin muut viime aikoina nähdyt asut. Oot kyllä rohkea pukeutuja ja tääkin menee ihan suoraan inspiraatiokategoriaan. Armeijakuosi ei kyllä ole yhtään mun juttuni mutta sulle sopii tosi hyvin. Ja armeijakuosin, vaaleanpunaisen ja lakin yhdistelmä on jotenkin tosi hauska. Ja Chanelin rintaneula kyllä kruunaa kokonaisuuden. :) Pakko vielä todeta, että mä tilasin tuon saman mekon Hennesiltä jo ennen joulua ja koska olen aika paljon vaaleampi kuin sä, multa juuri tuo sävy vei kaiken värin kasvoista ja palautin mekon vähän haikeana. Sulla näyttää ihanalta!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia <3 Pakko kyllä sanoa, että odotan ehkä pientä ruskettumista, koska en ole raskaana käyttänyt mitään itseruskettavia ja olen lomallakin värjötellyt lähinnä varjon alla. Kyllä tuokin väri nimittäin sopisi paljon kauniimmin, jos kantaja ei olisi samanvärinen itse :D

J! (Ei varmistettu)

Tosi kivoja ajatuksia tässä tekstissä. Läsnäolo on kyllä niin tärkeetä niin parisuhteessa kuin lapsenkin kanssa. Itsellä ei lapset ole vielä lainkaan ajankohtainen asia, mutta meistä jokainen on lapsi ollut ja voi vaan kuvitella jos vanhemmat olis roikkuneet samalla tavalla tekniikan ääressä kuin nykypäivänä ihmiset. Koska niin paljon lapsena on niitä hetkiä ja tilanteita kun toivoo vaan että äiti ja isi näki mitä just tein tai opin. Tai että tehdään yhdessä, pelataan, leikitään, ulkoillaan. Oman mieheni kanssa meidän pitäis todella opetella tota molemminpuolista läsnäoloa. Tuntuu että toinen haluaa vaihtaa ne päivän kuulumiset just kun itse tarvis hetken sitä omaa aikaa vaikka heti työpäivän päätteeks, ja toisin päin. Juurikin pari päivää sitten jouduin ihan kysymään että "missä välissä voidaan vaihtaa päivän kuulumiset" kun toinen tuli vähän myöhemmin töistä ja alkoi saman tien kännykästä kattomaan lätkää ja katsoi vielä kaikki mahdolliset jälkipuinnit siihen päälle. Me ei myöskään ikinä mennä samaan aikaan nukkumaan, koska mä menen kuulemma mummojen aikaan sänkyyn (22-22:30) koska herätys on tosiaan kuudelta. Ja kun tuntuu, ettei toinen koe näitä asioita samalla tavalla rasitteeksi, niin on vaikea saada häntä ottamaan huomautukseni tosissaan...

Pages

Kommentoi