"He pulled you closer said he'll never let go / You couldn't trust him but you never said no / In that moment he made you forget how it feels when he's gone"

Mungolife

KORISTEELLINEN NEULE MUSTAN ASUN PIRISTYKSENÄ. Iltaa ihanat! Tässä ollaan juuri kotiuduttu ensimmäiseltä tankotanssitunnilta, ja säärissä on koristeenä pari pientä jälkeä siitä, mitä mieltä mun iho on metallitangon osumisesta iholle. Kaunista. Koska oon ollu säälittävän huono asukuvien määrän perusteella viime aikoina, niin ajattelin nyt täyttää tän höpöttelypostauksen yhdellä asulla Helsingistä ennen lähtöäni tänne. Kävin palaveeraamassa mielenkiintoisia mahdollisia tulevaisuuden yhteistyökuvioita tässä asussa, ja sen jälkeen maman kanssa tutkimassa Helsingin alejen tarjontaa. Äiti on aina kauheen huolissaan, kun mä voin hiihdellä tunteja "koroissa", mutta nää Kurt Geigerit on vaan niin täydelliset jalkaan, ettei tunnu ollenkaan siltä, että on korot jalassa. Päinvastoin näissä käveleminen on jotenkin paljon mukavampaa kuin täysin matalilla kengillä :) Asu on tuikitavallinen musta perusasu, mutta vähän jujua siihen tuo uusi puseroni Bubbleroomilta, jonka esittelin postauksessa joskus joulukuun alussa. Pusero istui päälle vielä paremmin kuin osasin kuvitella, ja siinä on tuollaisen kiiltävän kirjailun lisäksi korotetut olkapäät, jotka yhdessä luovat jotenkin arvokkaan vaikutelman, sellainen kuninkaallinen fiilis tulee paita päällä :)

Mulla oli isot suunnitelmat tälle päivälle. Olin jotenkin hirveen hyvällä tuulella koko päivän, ja odotin vaan tän uuden harrastuksen aloittamista. Ei edes kiukuttanut se, että nää tankotanssitunnit osuu juuri tiistaille, joka on meillä rankin koulupäivä viikolla, ja aikaa ei tiistaisin ei hirveesti muulle oo, ku sännätä koulusta vaihtaa vaatteet kotiin ja sitten talsia tanssitunneille. Sekään ei häirinnyt, että nukuin aamulla pommiin, ja heräsin 10 min ennen kuin piti lähteä luennolle. Ja olin silti ajoissa. Sen lisäksi, että riitelin yhden pojan kanssa, kun se ei vaan tajua (miehet!! ne ei tajua ikinä mitään), sain taas otettua pientä terveydellistä takapakkia. Luentotauolla napostelin vihannessipsejä (Pretistä saa ihan parhaita vihannessipsejä, joista punajuurisipsit on melkeen yhtä hyviä ku ruissipsit, melkeen) ja yhden porkkanasipsin kohdalla iski hirvee kipu hampaaseen. Tai oikeestaan ikeneen. Tutkin sitten naisten vessassa peilille irvistellen missä vika. Ei löytynyt. No ajattelin, että tosi terävä sipsin kulma on nirhassu mun herkkiä ikeniä, ja siksi sattui hetken. Mulla on ihan naurettavan helposti haavoille menevä suu. Syöpä kaksi tikkaria ja kärsi kaksi päivää kun kitalaki huutaa hoosiannaa. Aikanaan pahimmissa Turkkari-addiktioissani oon melkein itkenyt kun oon syöny niitä jotenki hirveesti kerralla, ja sitten en oo voinutkaan syödä mitään lämmintä pariin päivään. Urpo mikä urpo. No, se kipu unohtui ja pureskelin toisella puolella loput sipseistäni. Pääsin himaan ja heitin Dumlen matkaevääks suuhun. AU! Instagramiani  (@mungoanna) seuraavat tietävät loput. Se, mitä olin alkuun ajatellut iensäryksi, on HALJENNUT hammas.

Mulla on juurihoidettu kaksi hammasta muutama vuosi sitten, kun lapsuuden paikat on jotenki liikahtanut ja hampaiden hermot on tulehtunut. Ja nyt toinen näistä on nähtävästi päättänyt haljeta palasiksi. Ei siinä mitään, jos se pala ois tullut kokonaan ulos. Mutta kun se pala on edelleen kiinni. Ja tuntuu perkeleen ikävältä. Sain tähän yhteen hammaslääkärikeskukseen ajan itselleni huomisaamuksi, ja tää ilta meneekin sitten keittolinjalla varmaan :D En oo hammaslääkäri, niin en nyt tiedä, onko siinä juurihoidetussa hampissa ollut vaan tosi iso paikka, joka on irronnut, vai onko hammas oikesti haljennut. Ymmärrän asiasta about yhtä paljon ku Syyrian politiikasta. Kuitenkin kipu on tosi ikävä, ja sanomattakin selvää, että ekasta tankotunnista katosi se paras hohto tän myötä.

No mutta, huomenna pitäisi vaan kestää pari luentoa, ennen kuin voin karata hammaslääkärille, ja sitten toivottavasti homma kursitaan kasaan. Toivottavasti koko hammasta ei jouduta poistamaan :(

Muuten mulla on ollut kyllä jotenkin ihan mielettömän kiva olo. Käytin tänään yhden tylsän osan luentoa piirrellen mind mapia mun muistikirjaan. Mind mapia siitä, mitä kaikkea haluan blogiin tuottaa tässä lähiaikoina. Kummasti tällaiset parin päivän tauot luo hirveen inspiksen kirjoittaa. On siis tulossa ainakin tällä viikolla mun ainoa uuden vuoden lupaus teille kerrottuna, kun ajattelin jakaa teidän kanssa mun tankotanssi/saliharrastus/terveellisempiruokavalio -linjausta. Mua on jotenkin ihan hirveesti nimittäin piristänyt ajatuksena se kaikki, ja toivottavasti voin inspiroida muitakin. Sain myös pari hankalaa kouluhommaa järjestettyä, ja saatoin jopa keksiä mun dissen mahdollisen aiheen. Meillä on ensi jaksossa yksi parityönä tehtävä tosi iso projekti, ja olin vähän stresseissä kenen kanssa sen teen, mutta tänään sain sovittua yhden kivan tytön kanssa siitä, ja nyt siihenkin on pari. Ko. kurssi ei vaikuta meidän lopulliseen arvosanaan (kuten ei mikään muukaan kahden ekan vuoden kursseista, palaan tähän myöhemmin :), mutta on supertärkeä kurssi, koska on tavallaan pohjustus meidän disseen, ja nää projektit tehdään tiiviissä yhteistyössä muotitalojen kanssa.

Mä ajattelin muutenkin taas avata lisää mun kouluvuodesta varmaankin torstaina, kun meille selvii meidän edellisjakson arvosanat vihdoin. Näin jo unta aiheesta, sen verran riukasti oon vatvonut sitä, mitäköhän tulen arvosanoikseni saamaan noista kahdesta työstä. Tosi ärsyttävää, kun ei ole yhtään tietoa siitä, millainen arvosana on tulossa. Tai siis ei edes jotain fiilistä. Voin rehellisesti saada mitä tahansa A:n ja D:n väliltä molemmissa mielestäni, joskin tuon torstaina saatavan suhteen luulen, että arvosana on jotain B:n ja C:n väliltä. Se mun inkkaripäähine-tutkimus mua vielä enemmän kiinnostaa arvosanan puolesta, mutta se saadaan vasta ensi viikolla. Kun tuossa listailin, mitkä asiat on muuttunu nuoruudesta, niin yksi asia on pysynyt samana. Olen aina pyrkinyt parhaisiin arvosanoihin, mihin voin ja vaikka viime vuonna otin vähän lungisti asian suhteen, niin jostain se kilpailuhenkisyys itseäni vastaan on taas tullut takaisin.

Muutenkin olen tänä vuonna päättänyt muuttaa monta asiaa, jotka oli jotenkin aivan väärin viime vuonna. Oon muuten huomannut, että oon alkanut puhumaan vuosista kouluvuosina, en kalenterivuosina :D No anyway, huomasin, että ensimmäinen lukuvuoteni meni monelta osin harakoille. Ei niinkään opiskelun, vaan kaiken muun. Viime vuoden kaikki kurssit oli kaikki B-kirjaimella alkavia, joten se meni oikein hyvin. Mutta jotenkin muu elämä junnasi paikallaan. Jonkun verran nuolin haavojani sydänsuruissa, mutta ennen kaikkea uuden elämän aloittaminen Lontoossa ei sopinut minulle yksin tehtäväksi. Kun opiskelu tapahtuu paljoljti myös itsenäisesti ja kun työ on kotona läppärin ääressä tehtävää, ei ihmisiä hirveesti tule tavattua. Huomasinkin viime vuonna huolestuttavan piirteen itsessäni, kun aloin erakoitumaan. Saatoin viettää pari-kolme päivää suoraan vaan yksin kotona, ja välillä en esim. maanantaina tiennyt, että sunnuntaina oli satanut koko päivän, kun en ollut raottanut verhoja tai käynyt ulkona. Nyt olenkin kovin onnellinen kun saan asua ihanan Annikan kanssa, ja mulla on kotona joku ystävä, jonka kanssa voi höpöttää illallisen äärellä, ja olla seurallinen, olla oma itseni. Lisäksi vaikka tykkään hirveesti mun Suomi-tytöistä täällä ja mun koulukavereista, niin haluan laajentaa mun tuttavapiiriä ja tavata uusia ihmisiä. Eilen tutustuin juuri aivan ihanaan suomalaiseen tyttöön täällä, ja toivottavasti tulemme jatkossakin näkemään enemmän. Mä oon loppujen lopuksi tosi sosiaalinen olento, ja jotenkin se katosi viime vuonna. Koulukavereidenkaan kanssa en nähnyt koulun ulkopuolella juuri ikinä, vaikka ne on tosi kivoja tyyppejä. No, nyt aion tehdä parannuksen tähän ja poistua himasta vaikka väkisin välillä. Osittain erakoituimiseni saattoi johtua siitä, että mulle oli ehkä isompi shokki kuin suostuin myöntämään kaiken australialaisen taakse jättäminen. Jotenkin lapsimaisella kapinalla ajattelin, etten enää halua tehdä sitä ikinä uudelleen. Pidin kynsin hampain kiinni siitä, että mun YSTÄVÄT on Suomessa, ja kaikki muu on väliaikaista ja minähän menen takaisin Suomeen. Nyt kun en todellakaan ole ihan varma, missä haluan loppuelämäni asua, olen kääntänyt kelkkani (iso ylläri). Olen ehkä saanut vihdoin nuoltua ne Australia-haavat, ja todennut, että jos rakentaisinkin tänne elämän, ei minun tarvitsisi sitä koskaan jättää. Vaikka lähtisin ulkomaille. Tosiasia on se, että näin 25-vuotiaana olen yhden asian kanssa aika varma. Mä haluan asua Euroopassa. Mä haluan voida lentää kotiin perheen luo, jos jotain tapahtuu, ja mä rakastan niin montaa asiaa tässä meidän maanosassamme. On niin paljon mielenkiintoisia kaupunkeja ja kulttuureja, kaikki on lähellä ja kaikki on jotenkin niin kehittynyttä. Vaikka päätyisin siis muualle, niin Lontooseen olisi todennäköisesti aika halpa ja mukavan lyhyt lento aina takaisin. Ja jos nyt täysin rehellisiä ollaan, niin tällä hetkellä olen vähän salaa sitä mieltä, että tännehän mä jään. Tosin olin vielä viime vuonna sitä mieltä, että minähän muutan takaisin Suomeen sitten opintojen jälkeen. Kuka tietää, mitä mieltä olen sitten ensi vuonna.

Tiedän kuulostavani naurettavalta, mutta mulle suurin asia Australiassa oli se, että kaikki ne pienet tärkeät asiat, olisi jäänyt jakamatta perheen kanssa. Mä purskahtelin itkuun kun näin sheltin viilettävän rannalle tai kun näin raskaana olevan naisen kävelemässä äitinsä kanssa. Koska mä en olisi voinut jakaa niitä hetkiä. Hei, mä en edes tiedä haluanko mä lapsia ja tulenko sellaisia koskaan saamaan, ja silti vollotin välillä silmät päästäni, että enhän mä voi jäädä Ausseihin, koska mun äiti ei voi paijata mun raskausmahaa. Valot päälle Vanhanen. Nyt mun siskoni voi lentää tänne vaikka miten usein, ja toinenkin tulee käymään heti kun kiireiseltä urheiluaikataululta saa lomaa. Eli varmaan kesällä :D Mä voin lentää Wanhojen tansseihin, ja tähdistöpeleihin  ja ylppäreihin ja synttäreille ja äidin tärkeisiin juttuihin ja isin kanssa lätkää katstomaan. Mä voin ottaa ja lähteä huomenna Suomeen, jos tilanne sitä vaatii, eikä siinä mene sen pidempään kuin jostain Jyväskylästä. Ja äitikin ilmoitti jo, että jos hän lapsenlapsia joskus saa, niin on valmis lentämään lapsenvahdiksi ihan minne vaan, kunhan on tässä Euroopan sisällä :D Mä olen aina rakastanut tätä kaupunkia, ja vaikka viime vuosi erakoitumisineen onkin kaivanut tälle rakkaussuhteelle kuoppaa, niin tänä vuonna olen ollut taas kuin vastarakastanut. Rakastan kaikkia näitä jänniä rakennuksia, niitä punaisia busseja, koppakuoriaistakseja, joka kulman takaa pilkistäviä kauniita kirkkoja, pieniä puistoja ja omituisia pikkuputiikkeja. Rakastan sitä, miten kaupan täti huikkaa "darling, how are you?", rakastan sitä, että taksikuski kertoo parhaan fish & chips -paikan ja Lontoon historiasta, ja rakastan sitä, miten kulmapubissa saa hyvän burgerin 4,95 punnalla. Mä rakastan sitä, että minne tahansa Eurooppaan pääsee helposti, nopeasti ja halvalla. Ja pidemmällekin reissut on superhalpoja verrattuna Suomen hintoihin. Ja mä vaan rakastan sitä, että tässä kaupungissa on kaikki. Kaikki. Teatterikulttuuri, musikaalit, näyttelyt, keikat, muoti, kaupat, puistot, kahvilakulttuuri, pubikulttuuri, tehokas city-elämä ja taitelijasieluinen bohoilu. Kyllä tämä vaan on minun kaupunkini aina ollut.

Kun kävelin tuossa viime viikolla kouluun tammikuussa tennarit jalassa ja pörröliivi päällä, kädessäni kahvitermari (okei, siinä oli Finrexiniä) ja vierelläni satoja ihmisiä säntäämässä kuka minnekin, oloni oli jotenkin niin hienostuneen keskieurooppalainen ja vaan yksinkertaisesti onnellinen. Mä olen eläväinen ihminen ja sykkivä suurkaupunki tekee minut iloiseksi. Ehkä kymmenen vuoden päästä asun Taka-Hikiällä pellon laidalla, mutta se on sen ajan Anna. Tämä on tämän ajan.

Herrajumala, että tuli pitkä pohdinta. No, ehkä tämä on luontevaa. Alun ensihuuman jälkeen meidän suhde Lontoon kanssa oli koetuksella, ja elämä oli jotenkin hieman harmaata. Nyt tuntuu, että se vaihe on ohi. Vaikka löydänkin itseni välillä leikkimässä ajatuksella siitä, että haluaisin asua lämpimässä maassa, niin miten mä sitten pitäisin mun Joien saappaita!? Niinpä, kyllä tämä Lontoon kahden vuodenajan meininki sopii mulle sittenkin paremmin ;)

Mutta niin, siinäpä se asu ja niitä pohdintoja. Taas karkasi vähän ajatus päästä, kun tuijottelin mun superkaunista kukkakimppua työpöydälläni ja kahvikuppi  kädessäni unohduin unelmoimaan.

Palataan näihin ajatuksiin eri osien puolesta pian, mutta sitä ennen kertokaa toki, mitä mieltä olette asustani? :) 

Ja jos joku siitä tykkää, niin tässä tuttuun malliin pientä kollaasia, miten sellaisen voisi itselleen loihtia :)

*Kollaasi toteutettu yhteistyössä Nelly.comin kanssa ja sisältää tuotesijoittelua*

Bubbleroomilta on valitettavasti loppunut tuo mun paitani, mutta Nellylla on tosi hurmaava bleiseriasia, joka on tosi samanhenkinen :)

1. Takki, 2. Koristeellinen yläosa, 3. Pitkä takki, 4. Laatikkomainen nahkalaukku, 5. Farkut, 6. Saappaat (nahkaa), 7. Celine-henkinen tekonahkalaukku 

Mitä mieltä te muuten olette näistä teemoitetuista kollaaseista? Iskeekö vai turhaa tilanviemistä? :)

Kommentit

Jenna (Ei varmistettu)

"valot päälle Vanhanen" :D ihanaa :D
kyllä siihen on lupa luottaa, että oma äiti tukee ja auttaa raskauden aikana, mä ainakin luotan :) Ja Lontoo on parasta! Toivoisin että joskus itsellekin aukeaisi tilaisuus muuttaa sinne... todennäköisesti jäisin sille tielle :D

Anna (Ei varmistettu)

Näinhän se on :D Ja joo, onhan tää aika ihana kaupunki :)

milja (Ei varmistettu)

oi kuinka ihana toi paita on! :o oon aina kans halunnu päästä kokeilee tankotanssia! en vaan oo saanu aikaseks mutta ehkäpä vielä tässä joku päivä .. :D ja voi ei toi hammas :s itelläni on lähteny toisesta etuhampaasta pala ja se vasta oli mukavan näköne :D

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Voi ei, saatiinko se hoidettua? :)

sitruuna (Ei varmistettu)

Moi, onko tuon paidan korotetut olkapäät poimutuksesta vai esim. olkatoppauksista johtuvaa? Pitää varmaan harkita tuon tyyppisen paidan tekoa, kun niin kivalta näyttää :) Kauhean syksyisen näkösiä kuvia, mutta onneks aurinko jo pilkahtelee ja kevättä kohti mennään!

Ja kyllä noi mielipiteet ja tulevaisuuden haaveet muuttuu. En itekään olisi uskonut, että oon tässä tilanteessa, missä oon nyt, kun 10 vuotta sitten mietiskelin. Mut se kuuluu kasvuun :) Ja tulevaisuutta kun ei voi ennustaa... toki haaveita saa ja pitää olla, mutta mun mielestä on tärkeintä olla onnellinen ja tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen. :)

Anna (Ei varmistettu)

Poimutuksesta :) Ja hei, anna mennä jos taidot riittää, mä en ikinä osaisi :/

vilmouu (Ei varmistettu)

Nyt tulis yks kehittämisehdotus blogiin! Muuten ei olen mitään valittamista ja raaaaakastan sun pitkiä tekstejä, mutta noita kilometripitkiä kappaleita on tosi rasittava lukea. Ois kiva jos niitä sais pätkittyä jotenkin silmää miellyttävimmiksi :)

Odotan asukuvia uusista saappaista! Kivaa viikon jatkoa sinne :)

Anna (Ei varmistettu)

Joo, täytyy vähän alkaa jakamaan noita paremmin :) Kiitoksia kovasti, ja eiköhän niitä pian tule :)

IraCassandra (Ei varmistettu)

Toi paita on tosi kiva, piristää kokomustaa asua mukavasti :) Ja kiva kuulla että olet löytänyt nyt paikkasi Lontoosta alkukankeuden myötä! Suomen neljä vuoden aikaa tuo musta kivasti vaihtelua elämään ja pukeutumiseen, mutta eilen kun mittari näytti - 22 C ja auto rupesi temppuilemaan olinkin hieman eri mieltä! ;D

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Ja joo, mä en enää mitenkään nauti pidemmällä ajanjaksolla noista Suomen vuodenajoista :D

satu (Ei varmistettu)

Tykkään näistä sun pohdiskeluista, alan usein itsekin niitä lukiessa pohtia samoja, omasta elämästä :) Nätti neule!

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, kiitoksia :)

:) (Ei varmistettu)

Okei, haluan muuttaa Lontooseen! Ihanan positiivnen postaus (vaikka kärsitkin hammasvauriosta, auts!). Ja jee, kirjoitapa ihmeessä terveellisestä elämäntavastasi. Itsekin olen siihen suuntaan menossa, ja sellainen ylimääräinen tsemppaus tän blogin kautta ois vallan tervetullutta :) !!

Anna (Ei varmistettu)

Joo, tässä on ottanut nyt postaukse takapakkia, kun hereilä pysyminen vaatii työtä, mutta eiköhän kohta päästä niiden kimppuun :)

Mint (Ei varmistettu)

Ihana pohdiskeleva postaus! Tällaisista tykkään! :) Mullakin on juuri tulevaisuuden pohdinnat meneillään. Kesällä toivottavasti koittaa valmistuminen oikiksesta ja muutto pääkaupunkiseudulle ja samalla muutto yhteen poikaystävän kanssa. Paljon muuttuu samaan aikaan. Jännittää ja vähän pelottaakin!

Anna (Ei varmistettu)

Oho, isoja muutoksia :)

Anna (Ei varmistettu)

Get well soon with your tooth! I've seen the picture on Instagram :( and such a lovely outfit. Classy and simple. :) have a lovely rest of the week! x

Anna (Ei varmistettu)

Thanks !:)

riikkamaria (Ei varmistettu)

Tuli todella hyvä mieli lukiessa tätä. Itsellänikin mennyt viime vuosi painaen töissä ja siinä sivussa vain haaveillen muusta. Ehkä tänä vuonna on aika aloittaa tekemään unelmien puolesta jotain :) Hymysi on todella nätti!

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, kiitoksia kovasti :)

Tiiaanna
cake & copper

(Toivottavasti tämä ei nyt tule kahteen/kolmeen kertaan...)

Tiedän niin tuon tunteen! Mulla oli samanlaiset fiilikset, kun vietin vuoden Amerikassa ja palasin Suomeen. Tällä hetkellä haluaisin muuttaa Lontooseen tai jonnekin muualle Eurooppaan töihin tai vaihtoehtoisesti opiskelemaan lisää. Suomeen en halua pysyvästi jäädä, mutta en kuitenkaan halua lähteä liian kauas. Jos saan itseni jollain keinoin sinne Lontooseen, niin mennään kyllä kahville :D

Anna (Ei varmistettu)

Hahahah, sitten vaan ilmotusta kehiin niin mennään ihmeessä :)

Päikkis (Ei varmistettu)

Mulla on käynyt samalla tavalla juurihoidetun hampaan kanssa (juurihoito haurastuttaa hammasta). Ja muuta keinoa ei ollut kuin poistaa hammas :( Eli kannattaa varautua siihen. Nyt mulla on tyhjä kolo sen hampaan paikalla ja pitäisi varata aika hammaslääkärille, koska haluan siihen hammasimplantin. (Kuinka typerältä näytänkään ilman yhtä hammasta!)

-Päikkis-

millamainen

Oiii, upea asu! Näytät oikein erityisen ihanalta ja hehkeältä siinä. :))

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Lottie (Ei varmistettu) http://lottiediaries.blogspot.fi/

Jee, oon aina luullu että oon ainoo jonka kitalaki on riekaleina kovien karkkien syömisen jälkeen mutta en olekaan! Ihan kamala, kun niitä on pakko syödä ja sen jälkeen kaikki muu syöminen on ihan tuskaa.

Anna (Ei varmistettu)

No aijaa, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, tai ainakin suu :D

meow (Ei varmistettu)

Aikamoista ajatusryöppyä, mutta ihan mielenkiintoista luettavaa :) Olin aika yllättynyt, kun kerroit siitä, että olet viettänyt paljon aikaa yksin. Jotenkin en ole saanut susta sellaista kuvaa ihmisenä vaan enemmän semmosena, että olet "aina menossa". Tosin ihan loogista, että kovan kiireen vastapainoksi stoppaa mahdollisesti moneksi päiväksi :)

Tykkään tosi paljon asustasi; toi paita on upea!

Anna (Ei varmistettu)

Joo, oon aika liikkuvainen ehkä suomessa, mutta täällä huomasin erakoituvani viime vuonna :) Kuten huomata saattaa, blogi ei todellakaan kerro kaikkea :)

NAL (Ei varmistettu)

Tälläset on kyl tosi kivoja postauksia. Joku kaunis asu kuvina ja paljon mielenkiintosta, ja ehkä vähän syvällisempääki, tekstiä. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, ja eiköhän näillä mennä jatkossakin :)

Jas (Ei varmistettu)

Siis.. siis.. *sanaton* Aivan UPEA asu! Muhun kolahti jotenkin ihan kympillä. Tuo paita on äärettömän kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta toisaalta se on niin yksityiskohtainenkin! Vetäisin tuon päälleni anytime. :) Itse asiassa koko asukokonaisuuden voisin pistää päälleni. Mun mielestä musta on aina ollut todella hyvännäköinen väri (no okei eihän se väriopillisesti ole oikea väri mutta kuitenkin), jotenkin niin tyylikäs ja ryhdikäs eikä ollenkaan tylsä. Erityisesti tykkään kun tässä asussa olet monia eri tekstuureja ja materiaaleja yhdistänyt toisiinsa! Kiiltelevämpää nahkaa ja vähän mattapintaisempaa muuta. :) Täysi kymppi multa!

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten kiva kuulla, kiitoksia kovasti :) <3

Tykkään kovasti tosta paidasta. Itseasiassa oon etsinyt vähän ton henkistä paitaa. Aivan ihana toi kuvioitu bleiseri, kävin kattoo nellystä mutta isoja kokoja enää jäljellä :/ vitsi mä oon niin kade mun 22 vuotiaalle pikkusiskolleni kun hän kertoi että lähtee meidän vanhempien kanssa 5 päivän lomalle lontooseen. Kerto jo että missä meinaa käydä ym.

Anna (Ei varmistettu)

Voi harmi, mutta kyllä säkin varmasti pääset sitten tyttösi kanssa reissuun pian :)

Toivottavasti tuo hammasasia selviäisi helpoimman kautta. Nämä pitkät pohdinta-/kuulumispostaukset on aina kivoja, sen takia blogiasi luen. :) Ja kiva asu, paita on hieno! Muuten(tämä on nyt vähän turhahko mainita, mutta mainitsen kuitenkin), tässä kun selasin Stockan tammikuun kanta-asiakaslehden, niin en vaan voinut mitään sille, että sivun 24 nähdessäni muutamat postauksesi kävivät mielessäni: https://imaging.stockmann.com/cache/viewer/fsi.swf?&cfg=pages_presets/catalog_links&pages_dir=ecatalogs%2FTavaratalot%2FLC_etuvihot%2F2014_01_FI&skin=hobbyhall_nt&intro=intro_stockmann_circle&language...

Anna (Ei varmistettu)

Ahhmmm, onkohan tässä joku virhe :D Kun sivu 24 on urheiluvaatteita, ja mä en oo kovin profiloitunut niihin :D

Niin, siis se s. 24:n viereinen sivu toi ne vatsalihaspostaukset mieleen...

Anna (Ei varmistettu)

Ahhh :D Ei ihan kulkenu hissi ylimpiin kerroksiin nyt tällä blondilla :D

parsakattilajavillasukat

Moikkamoi! Mikä mahtaa olla tuo sun musta takki? Malli vaikuttaa todella kauniilta:)

Anna (Ei varmistettu)

Se on Cristelle & CO.:n oisko noin neljä vuotta vanha takki :)

Lillyann (Ei varmistettu) http://ilmavirta.blogspot.fi

Mulla tuli ainoalla Lontoon reissullani sama fiilis. Pidin siitä ilmapiiristä mikä kaupungissa vallitsi. Jotenkin niin avoin ja rento, ystävällinen. Vaikka kyseessä oli vaan pidennetty viikonloppu, se oli kuitenkin mun ensimmäinen reissu jollain tasolla itsenäisesti, kun lähdettiin kahdestaan kaverin kanssa ja mä sain olla se kuka aina puhu ja hoiti asioita. Oli oikeesti ihanaa, kun pysty menemään kenen tahansa luokse ja aina joku neuvo jos vaan osas :D Musta ehdottomasti parhaita hetkiä oli ne, kun istu kahvilassa ja vaan katseli ihmisvilinää. Sanoinkin sillon kaverille, että tänne on pakko päästä uudelleen! En vaan ollu ihan varma, puhuinko lomasta vai jostain vähän pysyvämmästä... :D

Mä luulen että jokaisen asuinpaikan kanssa tulee niitä viha-rakkaus aikoja. Helsinki tuntu jossain vaiheessa siltä, että sinne on pakko päästä asumaan ja sitten kun siellä oli vajaan vuoden asunu, totesin että ei tää nyt ihan ollu sitä mitä ajattelin :D Sikspä pistettiin tavarat kasaan ja palattiin takasin omakotitaloon Vantaalle ja vaikka tää onkin täällä melkosta kommuuniasumista, niin on se vaan aina yhtä ihana nähdä, kun koira kirmaa takapihalla pallon perässä tai ei tarvii miettiä häiriintyykö naapurit jos valvoo myöhään. Onhan täältä vähän huonommat kulkuyhteydet, mutta ei ne nyt äärettömän huonotkaan ole :D

Ja ps. Asu on ihana! Musta on aina musta :D

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Ja hei, kohta nähdään josko sustakin tulee lontoolainen :) Milloin saatkaan tietää ne tulokset!?

It's not a phobia

Mulla on kanssa juurihoidettu hammas kerran lohjennut. Se kyllä irtosi kokonaan, ehkä 1/4 koko hampaasta. Hammaslääkärissä ne taikoi siihen jostain materiaalista sen lohjenneen palan enkä enää edes muista mikä hammas se oli! Kaikki hampaisiin liittyvä kipu on kyllä kurjaa :(

Anna (Ei varmistettu)

Niin on, terveisin nyt yli viikon kärsinyt :/

Iitu (Ei varmistettu) http://iitu-lifeisaholiday.blogspot.fi

Ihan sama setti täällä. Aluksi oli kova rakkausvaihe, sitten alkoi vituttaa kun koulukaverit ovat 5 vuotta nuorempia (vaikkakin kivoja kyllä), että ikkunasta tuulee sisään ja kaikkea muuta vastaavaa.

Nyt taas 1,5 vuoden jälkeen on sellainen olo, että ei jumantsuikka kun onkin ihan uskomaton kaupunki ja kuinka paljon enemmän tää kuitenkin antaa.

Anna (Ei varmistettu)

No niinpä! :)

Siru (Ei varmistettu) http://www.ontheedgeofforever-siru.blogspot.fi

Voi jestas kuinka ihana paita! :) Tekee simppeleiden asusteiden kanssa kokomustasta asusta kunnon katseenkääntäjän. Sun tyyli on kyllä erehtymätön!

Itse tutustuin vasta sun kautta Bubbleroomiin ja tälläkin hetkellä pari aivan täydellistä ja kimaltavaa korkokenkä- ja mekko-jumaluutta on matkalla rakastavaan kotiin ;)

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia :) Se on kyllä kiva nettikauppa :)

Jossu (Ei varmistettu)

Tosi kaunis asu :)
Luetko itse paljon blogeja? Ootko koskaan lukenut Xenia's day blogia?

Pages

Kommentoi