Hearts Burst Into Fire

Mungolife

Tulin tässä juuri kotia. Aivan ihanan illan päätteeksi. Lysähdin sänkyyn ja avasin kommenttiboksini. En koskaan oikolue tekstejäni, enkä koskaan lue uudelleen kirjoittamaani blogipostausta. Vois tehä ihan hyvää, kun kirjottaa niin monelle tuhannelle. Nyt luin teidän ihanien kommentit ja luin uudelleen sen, mitä kirjoitin päivällä.

Ja mulle iski ihan hirvee pakko kirjoittaa tänne nyt. Ei tässä varmaan olla mun blogiurani parhaan postauksen äärellä. Ollaan varman todella kaukana siitä. Mulle tää blogi toimii yhä edellen tietynlaisena päiväkirjana, ja mä halusin kirjottaa itelleni pienen muistutuksen tästä hetkestä.

On niin paljon asioita, jotka menee pieleen. Ei mee suunnitellusti. Kulissien takana tapahtuu niin paljon ja kaikki mahdollinen paine niskassa ei osaa käsitellä asioita ehkä oikein. Tekee virheitä, jotka on vaikeita myöntää. Tekee asioita, jotka ei ehkä oo parhaita ratkaisuja ulkopuolisten silmin. Elää itselleen, mutta julkisesti niin monen nähden. Koko todellisuudentaju hämärtyy, ja hukkuu jotenkin siihen maailmaan, jonka on oikeastaan itse luonut. On se persoona, jonka on itse luonut. Joka on 100 % aito, mutta vaan pieni osa sitä täyttä kokonaisuutta.

En koskaan ajatellut, että tästä blogista tulee näin iso juttu mulle. En koskaan ajatellut, että tästä tulee se juttu, joka osaltaan tappaa uskoa ihmisiin ja hyvyyteen. En koskaan ajatellut, että tästä tulee oljenkorsi ja se juttu, joka luo ne parhaat asiat ja hetket elämään.

Mulla on jotenkin tosi outo olo tänään. Hyvällä tavalla. Otin pienoisia tanssiaskelia kuulokkeista blastaavan musiikin tahdissa tänään kaupungilla kävellessä. Oli vaan jotenkin niin iloinen olo. Huomenna iskee päälle PMS tai joku muu vastaava ja vihaan varmaan koko maailmaa ainakin hetkittäin. Siksi mä halusin nyt kirjottaa tän ylös. Itselleni.

(Fiilikseen paras biisi ois ehkä Hearts Burst Into Fire..)

On jotenkin mielen täyttävä tunne, kun tajuaa istuvansa keskiyöllä omassa sängyssä läppäri sylissä vuodattamassa julkisesti syvimmät ajatuksensa. Sanomatta oikeastaan mitään loppujen lopuksi. Toivottavasti osaan itse lukea myöhemmin rivien välistä.

Tää vuosi on ollut nii uskomaton tähän mennessä. Ei oo vielä ees puoliväli, ja tuntuu, että on tapahtunut enemmän kuin ikinä. Mä oon niin kiitollinen niin monesta asiasta. Mä olen niin onnellinen niin monesta sattumasta. Jokaikinen päivä mä tajuan enemmän ja enemmän siitä, miten helvetin ihanaa, on olla minä.

Istuin äsken metrossa kotiin, ja leikin puhelimellani. Kävin läpi puhelintani, ja mietin miten paljon ihania ihmisiä mun elämässä on.

Mun lifeline. Mun perhe. Mun siskot alkaa olla vihdoin siinä iässä, että meillä on ihan oma keskinäinen maailmamme heidän kanssa. Jos mä oon joskus tehnyt jotain oikeen, niin se oli se muutaman vuoden nillitys vanhemmille siitä, että haluan pikkusiskon. Sain kaksin kappalein. Enkä kumpaakaan vaihtaisi pois mistään. Yö ja päivä keskenään, yhsitävänä tekijänä se, ettei kukaan eikä koskaan tuu koskaan olemaan mulle näin tärkeitä. Mun herkkä ja taiteilijasieluinen sisko, äitimme kopio, jonka sydän on puhdasta kultaa ja joka erilaisuudellaan täydentää meitä. Mun rämäpää urheilijatyttö, mun lailla isin tyttö, joka on niin samanlainen kuin mä olin, että melkeen hirvittää, ja jonka koko elämänkatsomus on täynnä positiivista intoa. Mä rakastan teitä tytöt niin paljon. Mä oon joka ikinen päivä niin huolissani teistä. Samalla niin ylpeä teistä.

Mun äiti. Joka aina vastaa hymy äänessä puheluun, jolle tyttäret on aina maailman tärkeimmät olennot, elämän kulminaatiopiste, ja johon voin aina luottaa kun seinään. Sukset käy ristissä enemmän ku ois tarvetta, mutta AINA on päässä se, että äiti rakastaa. Enemmän ku mitään. Isi, jonka kanssa on omat vitsit, omat läpät. Joka tulee hakemaan tyttären kentältä joka viikko nurisematta, vain, että saa viettää aikaa yhdessä. Joka noukkii ruoasta pois vuohenjuuston, eikä valita. Joka tulee mieleen, kun katsoo huonoa jenkkidraamaa, jossa isä uskoo vuosia kuolemantuomitun poikansa syyttömyyteen ja taistelee sen puolesta. "Munki isi tekis noin". Se on ihan sama kuinka usein tyrii. Kuinka pahasti tyrii. Kuinka eri tavalla elää, kuin perhe toivoisi ja odottaisi.

Mun jaksaminen tulee siitä, että mä tiedän, että Vantaalla on neljä ihmistä ja yksi karvakasa, joille mä olen kaikki kaikessa. Koska nekin on mulle.

Mun ystävät. On ystäviä, jotka oli. On ystäviä, jotka on. Niistäkin, jotka "oli" toivottavasti muutama jatkossa "on". Mä en ole helppo ystävä. Ja silti oon saanu elämääni jotain ihan mielettömiä tyyppejä. Vivve, jota ilman en just nyt osais kuvitella millasta mun elämä olis. Paljon paljon surullisempaa. Viivi, vuosikausia eri maissa ja silti välillä tuntuu, että on kaksi kroppaa, yksi mieli. Noora, jonka sydän on puhdasta kultaa. Meri. Jokapäiväinen hymynaihe Whatsappissa ja se tyttö, josta oon eniten ylpeä tällä hetkellä. Liisa, mun täältä löytynyt sielunsisko, jonka kanssa asiaa on enemmän kuin aikaa jakaa sitä. Laura, jota on kauhee ikävä.

(Näin tän kuvan. Ja ainoa ajatus oli se, että tossa se on. Mun pieni, suuri, vanha, nuori, utelias, malttamaton, intohimoinen sydän. Ja sitä pitää sykkeessä kaikkien mun rakkaiden kädet. Jokainen yhtä tärkeässä roolissa.)

Noonis, Sampsa, Virpi, Markus, Josefin, Vilma, Kiri, Saara, Hanna ja Hanna... Toisten kanssa on yhteyksissä koko ajan, toisten kanssa harvemmin, jokainen omalla tavalla niin tärkeä! Mä oon niin helvetin huono pitämään yhteyttä. Sukellan omaan maailmaani, uppoudun kiireeseeni ja unohdan maailman itseni ympäriltä. Just nyt mä toivon, että jokainen tietää, kuinka tärkeä mulle on, kuinka paljon on antanut mun elämään. Uskoa elämään, rakkauteen, viisauteen, kauneuteen, hyvään, luottamukseen, lojaaliteettiin, hauskanpitoon, nauruun, sydämellisyyteen. Toivottavasti oon osannu antaa takaisin edes jotain.

Mun työ, mun koulu, mun tuttavat ja kaverit, joita ei täällä mainita sen tarkempia erittelemättä. Jokainen tuo mun elämään niin paljon positiivista.

Tää blogi on antanut mulle niin hirveesti. Upeita tuttavuuksia, joista toivottavasti kehkeytyy pitkiä ystävyyssuhteita. Ihana Alexa, sydämellinen Anniina, ihana Marika, supersymppis Emmi, valloittava Annika... Ja lista jatkuu. Multa puuttus elämästä niin monta mahtavaa tyyppiä. Niin monta mahtavaa hetkeä. Oon epäsuorasti blogin kautta tavannut niin monta elämääni kääntänyttä ihmistä, joita ei täällä ole edes mainittu. Ihan sama monta kertaa mut ammutaan alas. Kun mä selaan mun puhelimen kontaktilistaa, mä tajuan, että mun elämäni olisi niin erilaista ilman Mungolifea. Mä välillä inhoan koko sanaa. Mungolife. MungoAnna. Mungo. Et sitten vittu parempaa keksiny. Mutta. Mä löysin itteni tästä hommasta. Mä tajusin ja tajuan joka päivä lisää siitä, kuka mä olen, millanen olen. Mä oon ihan helvetin kaukana täydellisestä, yhä vieläkin. Mutta joka päivä mä opin lisää.

Välillä mun päätä pyörryttää tää kaikki. Katon mun kesän kalenteria ja jokaisen päivän kohdalla on iCalissa pieni pallo. Pieni ympyrä merkitsemässä sitä, että jotain tärkeätä, joku tärkeä, jotain mielenkiintoista, joku kiinnostava. Niin ihania ihmisiä. Niin ihania hetkiä.

Mä oon aina halunnut ajatella, että paras tapa olla, on jalat maassa, pää pilvissä. Välillä tuntuu, että tää hyvän meiningin levitaatio vie niin pirun korkeelle, että niiden jalkojen kahlitseminen maan pinnalle on vähän vaikeeta. On niin paljon siistejä juttuja tapahtumassa. Jokanen päivä ku Sampsa alottaa viestit kutsumalla mua Anskuks ja jokanen kerta kun nään ystäviä sen jälkeen, kun en oo vahingossa muistanu kahteen kuukauteen niitä sanallakaan. Kun jokaikinen kerta tajuaa, paljon hyvää on saanut ympärilleen.

Voi olla, että mulla ei oo mitään tehtävää täällä. Voi olla, että mä en koskaan saavuta mitään tän enempää. Mutta ainakin just nyt, melkeen neljännesvuosisata takanani, voin sanoa, että mä istun keskiviikkoyönä omassa sängyssäni ripsarit poskilla sen takia, että mun sisällä on vaan mieletön hehku onnea ja hyvää oloa. Jos joku kysyis multa nyt, mikä on elämän tarkoitus, mä sanoisin, että sen tehtävä on säteillä positiivisuutta. Mun lähipiiri tekee niin ja tänään pitkästä aikaa mä havahduin siihen, miten se on kerääntynyt valtavaksi voimavaraksi mun sisälle.

Tuntuu, että oon niin paljon vuodattanu tänne kaikkea sitä, mikä on raskasta ja hankalaa ja ärsyttävää. Nyt kun mun tekisi mieli tanssia ympäri asuntoa hyvien biisien soidessa taustalla, mä halusin edes jotenki yrittää taltioida tän fiiliksen.

Kauniita unia ja ihania fiiliksiä! (tai vaihtoehtoisesti hyvää huomenta :D)

Kommentit

Cccc (Ei varmistettu)

Eikä! Samoin tein tippa tuli linssiin kun kirjoitit siskoistasi niin kauniisti <3 Olet ihan uskomaton, oot niin upea ja kirjoitustesi perusteella niin huikee persoona! Oon aina palavasti halunnut lähtee reppureissaa ja sinun siistit reissusi on vaan nostanut kuumetta. Nyt on sitten varattu Ausseihin lentoliput:--)

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia! :) Ihana kuulla, ihanaa aikaa sulle Ausseihin sitten, oon kateellinen!! :D

S-Charlotta (Ei varmistettu)

Hei, mä harvemmin kommenton blogeja, tai oikeastaan taitaa olla ehkä ensimmäinen kerta kun ikinä kommentoin. Mutta nyt asiaan, kun luin tän tekstin niin kyyneleet vaan juoksi valtoimenaan pitkin poskia. Tuo missä kirjoitit sun perheestä ja ystävistä... ois voinut olla mun itse kirjoittama. Asun itsekkin ulkomailla ja tuntui vaan niin hyvin hyvin henkilökohtaiselta tuo mitä kirjoitit. Kiitos siitä, että muistutit miten tärkeitä ympärillä olevat ihmiset on. Ihanaa kesän odotusta sinne!

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kuulla! Kiitoksia paljon, että kommentoit ja ihanaa kesää sinnekin!! <3

Julia (Ei varmistettu)

Moi Anna.
En ole ennen oikeestaan kommentoinut blogiasi, vaikka olenkin sitä jo monta vuotta lukenut. Olen yrittänyt pitää kiinni ajatuksesta, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei tarvitse sanoa mitään. Olen ollut ehkä helposti aika arvosteleva sinua kohtaan, tietenkin tuntematta sinua blogin antamaa kuvaa enempää. En edes tiedä miksi, ehkä se on joku pieni alitajuinen kateuden siemen..
Halusin nyt kuitenkin kommentoida tätä tekstiä, sillä vaikket kertonut tekstissäsi varsinaisesti mitään itsestäsi, tuntui että ymmärsin sinua paremmin kuin koskaan. En tiedä, ymmärrämmekö tekstisi samalla tavalla, mutta siten miten minä sen ymmärsin, pystyin samaistua siihen täysin.
Itselleni heräsi tekstistäsi kysymys, että kun itse on onnensa kukkuroilla ja niin täynnä elämää, miten sitä onnea voisi jakaa niille rakkaille takaisin, keneltä lopulta olet sen onnesi itsellesi ammentanut.
No joo, tulipa pitkä kommentti.
Kaikkea hyvää sulle Anna! Olet ihanan inspiroiva ihminen :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti todella rehellisestä kommentistasi :) Ja mä oon miettiny samaa :) Varsinki jos jollai rakkaalla on vaikeeta, niin on jotenki tosi rankkaa, kun haluaisi vain hyviä asioita luoda sille toiselle. Mutta, mä olen ottanut tavakseni vaan sen, että yritän olla mahd. positiivinen, ja toivoa, että se auttaa sitä toista :)

Elina (Ei varmistettu)

Aivan mahtavia sanoja! Aloin melkeimpä pillittämään metrossa??:D
Oot IHANA!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos samoin! <3

O (Ei varmistettu)

Sä oot vaan niin upee! :) Ihana lukee näitä sun tekstejä, kun itelleki tulee sit niin positiivinen fiilis. Haluaa vaan unohtaa vanhat asiat, jotka on satuttanu, ja jatkaa eteenpäin nauttien elämästä. :) Kiitos, kun jaat tuota ihanaa energiaasi myös muille!

Anna (Ei varmistettu)

<3

Keijukaisen (Ei varmistettu)

Oi kun ihanan syvällistä tekstiä. Mä olen todella syvällinen, tunteellinen ja kaikkia rakastava persoona. En halua kenellekään pahaa ja haluan olla kaikkien ystävä, olkoon tuntematon tai ei tuntematon. Toi sun tekstis oli niin mieleenpainuva, että teki mieli itsekin perustaa blogi jossa avautua kaikesta elämän ihanuuksista ja pahuuksistakin miksei. Mulle synty tammikuussa pieni tyttö, joka on pelastanut mun päivät ja elämän ihan täydellisesti. Ilman häntä en ois iloinnurt eilisestä auringonpaisteessa tai aamukahvilla jotain join pinkistä muumimukista. Elämä on nyt parhaimmillaan ja jatkossakin tulee olemaan. Kiitos sulle tästä blogista. Vaikutat todella mukavalta ja symppis ihmiseltä. Toivon sulle kaikkea hyvää ja haleja tälläseltä 28 vuotiaalta äipältä.

Ai niin.. Olen myös intohimoinen muodin seuraaja ja muoti on ollut mulle rakas harrastus pienestä pitäen. Olen koulutukseltani parturikampaaja ja merkonomi, hyvä yhdistelmä tulevaisuutta ajatellen. Tykkään sun vaatteista, haluaisin joskus itsekin ostaa jonkun kivan vähän laadukkaimman laukun. Ehkä ostan pienelle tytöleni jonkun pikkuveskan kun kasvaa vähän isommaksi.m

Anna (Ei varmistettu)

IHanaa kuulla, kiitoksia kovasti sulle ja ihania hetkiä pikkuisesi kanssa :)

petraliini (Ei varmistettu)

Aivan mahtava postaus! Aivan mahtava sinä! :) kyynel tuli silmäkulmaan kun luin tätä. Istun juurikin kuukauden ikäinen ihana siskon tyttöni sylissäni ja tajusin, että elämä on parasta tässä ja nyt. On aivan mahtavaa voida rakastaa jotakin/joitakin (kuten tätä nyyttiä sylissä) niin ehdottomasti ja tulla myös rakastetuksi juuri omana itsenään :)

Anna (Ei varmistettu)

Awwww, ihanaa <3

taija (Ei varmistettu)

Aivan ihana kirjoitus! Todella koskettava, piti vetistellä tätä lukiessa heti aamusta :D Ja saa myös miettimään omaa elämää samasta näkökulmasta, kiitos. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos paljon :)

Anna (Ei varmistettu)

Haha, tiedän kiitos :)

Jasmin (Ei varmistettu)

Voi että aivan ihana postaus tää sai mut itkemään. Enempää en osaa sanoa, eikä varmasti tarvitsekkaan :)

Anna (Ei varmistettu)

<3

Salla (Ei varmistettu)

<3 <3 <3

Anna (Ei varmistettu)

<3

Minka (Ei varmistettu)

<3

Anna (Ei varmistettu)

<3

ella (Ei varmistettu)

Ihana Anna <3 Tän tekstin innoittamana soitin just yhdelle vanhalle kaverille johon on pitäny ottaa yhteyttä jo monta viikkoa mut aina jotenkin unohtunu tän kiireen keskellä. Että kiitoksia vaan sulle :)

Anna (Ei varmistettu)

Ihana kuulla!! :)

Riikka (Ei varmistettu)

Ihana Anna! Tuli niin hyvä fiilis, sai mutkin ajattelemaan et hitto miten elämä on ihanaa :)
Älä ikinä koskaan menetä tota intoa ja iloa, aina on ihmisiä jotka jaksaa tsemppaa!!

Anna (Ei varmistettu)

En varmasti!! :)

Nāiádes
Naiádes

Voi, en ymmärrä miten susta voi joku sanoa niitä kauheita asioita mitä ympäri keskustelupalstoja ja blogin kommenttiboksia sanotaan! Oot niin sydämellinen ihminen.

Ja vielä edelliseen postaukseen:
Häät on aivan ihania! Mun yksi unelma-ammateista on aina ollut hääsuunnittelija. Ja mun siskoni on menossa myös elokuussa naimisiin, ja oon saanut kunnian toimia kaasona! Oon jo nyt ihan innoissani ja oijettä, pääsee suunnitteleen häitä ja polttareita ja koristeleen hääpaikkaa ja kaikkea! Ne tulee oleen niin ihanat, vihkiminen tapahtuu ulkona hääpaikalla järven rannalla ja oih ja voih <3 Ja kaikista parasta on se, että samoin kun minä, siskoni ei pidä mistään "hauskoista" hääleikeistä, morsiamenryöstöstä ja pikkukivoista visailuista. Ei tarvitse siis myötähäpeillä tälleen Satuhäät-tyyliin, kun ketään vierasta ei kiinnosta osallistua niihin hassunhauskoihin leikkeihin ; )
Häät tulee oleen ihanien ihmisten yhdessäoloa, ja noin 100 eri bändin kuuntelua, ja tanssimista ja illanviettoa : ) Ja koska hääpaikan yhteydessä on vielä mökkejä, jää pienempi porukka vielä seuraavaksi päiväksi juhlimaan : ) Jee! Huomaako että oon aika innoissani? : D

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ihana <3

Ihanaa lukea ku joku on ihan yhtä sekaisin toisen ihmisen häistä ku mäki :D Ihania hetkiä teille suunnittelun lomassa, tulee varmasti upea päivä!!<3

mjs (Ei varmistettu)

Vau mikä teksti.
Sun herkistelykirjoitukset on avain avaamaan mun kyynelkanavat.
Osu ja uppos.

Anna (Ei varmistettu)

<3

net (Ei varmistettu)

mä niin rakastan sun tapaas kuvailla jotain tiettyjä asioita! viime postaus oli musta ihanaa luettavaa, mutta tää sai kyyneleet myös mun poskille. kun sä kuvailit sun siskojas se oli niin kauniisti sanottu. sä vaikutat anna aivan uskomattomalta ihmiseltä ja toivon sulle vain kaikkea hyvää ja positiivisuutta tästä eteenpäinkin :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ihana <3

lovelife (Ei varmistettu)

WAU.

Anna (Ei varmistettu)

:)

Iitu (Ei varmistettu)

Ihana. Toivottavasti muistat tän jatkossa, ja uskot siihen mitä kirjotit, myös sillon kun sulla ei oo tollanen fiilis. Ihan sama kuinka paljon "tärkeitä" juttuja ehtii elämänsä aikana tehdä, mut jos hehkuu sellasta positiivista energiaa kun tää teksti, niin tekee jo ihan tarpeeks. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti, ihana kuulla :) Ja kaikkea ihanaa sinne!

Laura (Ei varmistettu)

Mulla on viime aikoina ollut tosi samankailtaisia ajatuksia. Ehkä se on myös sitä, kun kesä lähestyy :D Ihana kuitenkin kuulla, että oot onnellinen. Ja hei, onnea häävalmisteluihin, tulee varmaan ihan mahtavat kekkerit.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti, ja varmasti tulee olemaan mieletön päivä!! :)

kirstenlove (Ei varmistettu) http://cinderellao.blogspot.fi/

Sun positiivisuus tarttuu, mua alko ihan itkettämään !<3 Parasta sun blogissa ei ole hienot meikit, vaatteet ja laukut, vaan tekstin takana säteilevä positiivisuus, joka saa mut lukemaan tätä. Ihanaa Anna että sun kaltasias hyvän mielen lähettiläitä on!!

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihanaa, kiitoksia kovasti! :)

anskuuu (Ei varmistettu)

wau mikä postaus <3 mun mielestä nimenomaan sun blogin parhaita postauksia! sait mut kyllä kyyneliin kun puhut niiiin kauniisti sun läheisistä ja varsinkin sun kommentit sun siskoista oli niin ihania ja kahen siskon omistavana voin vaan kompata :) tän jälkeen ei voi muutaku lähtee hymysuin treeneihin vaikka ulkona sataakin vettä ja on pirun kylmä ja edessä rankat treenit ja takana vähäset yöunet! mut mitä väliä sillä on? tän postauksen myötä tajusin ettei mitään väliä kun elämä on muuten niin ihanaa :)

Anna (Ei varmistettu)

Juurikin näin! :) Ja kiitoksia kovasti <3

jenna (Ei varmistettu)

Taas kerran kirjoituksesi pelasti päivän jonka luulin olevan aivan perseestä! Juuri tämän takia luen blogiasi, saat aina ainakin tämän lukijan hyvälle fiilikselle, inspiroitumaan ja muistamaan, miten rakkaita ihmisiä itselläkin on ympärillä. :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihanaa kuulla :)

h (Ei varmistettu)

Kui et halunnu mainita rakasta Meriä tekstissäsi? :(

Anna (Ei varmistettu)

" Meri. Jokapäiväinen hymynaihe Whatsappissa ja se tyttö, josta oon eniten ylpeä tällä hetkellä. " Välillä auttaa ku lukee tätä eikä keskustelupalstoja ;)

NN (Ei varmistettu)

No niin, se oli sitten siinä! Muutaman kuukauden urakka, blogi luettu.. Pientä taustaa ensin, bongasin sut tosiaan vasta iltalehden (vai sanomatko se oli) ikävästä Barcelona-jutusta ja ajattelin silloin tulla vaan kurkkaamaan kukas se suosittu bloggari on ja mitäs se kirjoittelee.. Noh, niin siinä kävi, että koukkuun jäin! Ahmin sun aikasempia kirjotuksia, kuin jotain mielettömän hyvää ja koukuttavaa kirjaa, jota ei vaan voi lopettaa kesken.. Muutaman kerran yön hämärässä oon siis havahtunut, kuinka kello on TAAS juossut eteenpäin ja mä vielä koneella ahmin sun tekstejä.. "yks viä, no tää seuraava viä... no mä ton yhden tosta luen nopeesti, si lopetan.. noh tää yks viä, sit riittää!"

Joten, KIITOS! Kiitos siitä, että oot luonut näin paljon viihdyttävää ja kiinnostavaa tekstiä, sä oot kyllä kaikin puolin erittäin mielenkiintonen persoona :) Sun asenteessa on jotain sellasta, josta useimpien ihmisten pitäis ottaa mallia.. Tiedä sitten johtuuko se sun juurista vai mistä, mutta meissä "täysin suomalaisissa" tuntuu olevan se vika, että kaikki hyvä/onnellisuus/menestyminen pitää piilottaa. Tiedäthän sanonnan kel onni on, se onnen kätkeköön... Kaikin puolin ollaan varmaan välillä niin negatiivista sakkia, etten yhtään ihmettele kommentteja, joita säkin osaksesi oot saanu! Mutta, pahoista tavoista on vaikeeta päästä eroon ja varsinkin kun se on tällänen ns. kansantauti, niin täytyy vaan yrittää kestää ;) Ymmärrän kyllä senkin, että se joskus ärsyttää, jos jatkuvasti luet onnistumisista ja siitä, että kun menee vaan niin pirun hyvin all the time.. Täytyis sillon vaan muistaa, että tääkin mitä tänne kirjotat, on vaan osa totuutta, pintaraapasu ja jos kovasti pännii, kannattaa sitä omaa elämää miettiä ja että, mikä siinä on vikana. Sä oot mulle ainakin toiminu innoittajana ja esimerkkinä, paljon on tullut funtsittua sun postausten myötä :)

Jotenkin nyt on niin tyhjä olo, urakka takana, ei enää yhtään vanhaa postausta luettavana, takki tyhjä :D No, oma vika, ite en ymmärtäny tahtia hidastaa, niin että luettavaa olis riittäny pidempään, ei vaan pystyny. Joten uusia postauksia odotellessa, täytyy miettiä josko ottais toisen kierroksen. Tästä kommentista tuli nyt romaani, ja jatkoahan seuraa nyt, kun viittin kommentoida ajan tasalla, ei ihan viittinyt noihin vuoden vanhoihin heittää tekstiä ;) tätä nimimerkkiä tulee siis vilahtelemaan täällä tasasin väliajoin, oon kova "puhumaan"! Koita kestää :D

Pages

Kommentoi