Heinäkuu

Heinäkuun ensimmäinen. Apua, miten niin kesäkuu meni jo? Mulla on sellanen olo, että kesä on jo lopuillaan, mut tavallaanhan se on vasta alkamassa? Eikö? Meidän heinäkuun suunitelmat ja aikataulut koki muutoksen viime viikon flunssan myötä ja jouduin vekslaa koko heinäkuun uusiksi. No, ei se mitään, elämä muuttuu ja suunnitelmat sen mukana. Me ollaankin nyt koko heinäkuu molemmat miehen kanssa kotosalla, joten Dante oli vikaa päivää tänään päikyssä ja on koko heinäkuun pois päikystä. Meidän oma päikkyhoitaja jää kanssa lomalle ensi viikolla, niin vietiin tänään päikkyyn kiitos-lahja ihanasta vuodesta jo vähän niinkuin hyvästeltiin päikky. Siitä tulikin mieleen, että haluaisin kirjoittaa omasta kokemuksesta ajatuksia lapsen ekasta päikkyvuodesta, vinkkejä ja ideoita ja kokemuksia, mutta palaan siihen vaikka lähipäivinä. Dante olisi joka tapauksessa vaihtanut isompien ryhmään päikyssä nyt elokuussa eri hoitajan ryhmään, niin tartuimme mahdollisuuteen vaihtaa päikkyä tässä välin, kun meille tuli mahdollisuus, joka oli kaikilla mittapuilla arvioituna parempi meidän perheelle. Niinpä tänään hyvästeltiin meidän päiväkoti pienellä haikeudella ja suunnattiin itse asiassa suoraan kurkkaamaan uutta päiväkotia, johon pääsi tutustumaan ja onneksi poika oli tosi innoissaan siitä. Tunteikas päivä äitille, kun meillä oli niin ihana päikky ja henkilökunta siellä, vaikka meidän +/- -listalla tämä uusi veikin selkeästi voiton. Saisko vaan sen oman hoitajan mukaan sieltä vanhasta päikystä? 😀 On jotenkin niin ihana nähdä ihmisiä kutsumuksessaan ja olen vuoden ihastellut kuinka hellän ihanan lämpimiä ja lasta upeasti kohtelevia ihmisiä onkaan varhaiskasvatuksessa mukana. Toki varmasti kokemuksia on laidasta laitaan ja ihmisiä laidasta laitaan, ja oli meidänkin päikyssä vaihtuvuutta, mutta Danten oma hoitaja oli koko ajan sama ja päikkyarki meni meillä kyllä tosi ihanasti. Mä oon aina hirveen tunteellinen tollasissa tilanteissa ja kun tuo pieni ihminen antoi lahjaa ja kukkia hoitajalle, tuli ihan sellainen ääääääää-itkettää -olo 😀

Nyt kun tosiaan ollaan koko perhe heinäkuu yhdessä miehen jatkaessa vanhempainvapaan jälkeen kesälomalla hetken, niin ollaan suunniteltu kaikkea kivaa. Sukulaisia, perheen kanssa aikaa, läheisten näkemisiä ja kotimaan reissaamista. Okei, teknisesti ottaen myös ulkomaan matka, kun käydään sukuloimassa Viron puolella pitkästä pitkästä aikaa. Säiden varaan ei olla laskettu oikeen mitään, mutta toki hyvät säät ois tervetulleita, niin päästäis uimaan paljon ja puuhailemaan ulkoilma-aktiviteetteja. Mulla toi mun viime viikon flunssa aiheutti vähän pidemmän ärsytyksen keuhkoihin ja sain onneks jonkun astmaatikoilla käytettävän inhalaattori-homman, joka autto heti ja helpotti, niin ehkä mäkin nyt vihdoin pääsen paremmin tekemään sellaisiakin juttuja, jotka tavallaan rasittaa hengitystä. Mulla on tullut ekaa kesää ikinä sellainen fiilis, että haluan uida täällä Suomessa ulkovesissä, niin haluan hyödyntää koko kesän sille.

Oon yllättänyt miten vähän mulla on draivia tai hinkua ulkomaille. Korona-kevät oli perseestä, mutta olen kiitollinen siitä, mitä se teki mun ajattelulle. Toki näin ADHD-diagnoosin jälkeen olen tehnyt paljon itsetutkiskelua ja pohdiskellut omaa elämää ja vetänyt tiettyjä viivoja asioiden välille, eli en voi sanoa, että välttämättä kaikki on koronan tuomaa uutta näkemystä. Mutta niin ihania kun monet matkakohteet onkin, tuntuu jotenkin ihan pysäyttävän hyvältä kun kalenterissa on aika tyhjää ainakin reissujen osalta. Juu, Viro on ulkomaa, mutta meille se on vähän kuin sukulaisten mökille menemistä, eikä varsinainen ”ulkomaan matka”. Lisäksi on suunnitteilla ensimmäisiä isompia illanistujaisia ystävien kanssa, ja ensimmäinen hääkutsukin tuli postissa tälle vuodelle. Tykkään muutenkin Suomen kesästä, mutta silti aina kesäänkin on kuulunut ulkomaanmatka, lähinnä loma-aikataulujenkin syistä. Nyt on kuitenkin tosi kiva olla kesä Suomessa, vaikka melkein vaikea itsekään uskoa, että mä sanon näin. Tulee lähinnä valinnanvaikeus siitä, mihin Suomessa ehtii tänä kesänä, kun haluaa nauttia ihan tästä omastakin kodista ja kesästä täällä.

Tuntuu, että koko ajan tätä kirjoittaessa meinaan eksyä niihin ajatuksiin, mitä viimeiset pari viikkoa on synnyttänyt, kun olen kokeillut ADHD-lääkettä, koska se on vaikuttanut tosi paljon elämään. Samalla en jotenkin halua syöttää teille hirveesti siihen liittyviä asioita, kun se ei monia kiinnosta ja onhan se vähän raakaa avata tuhansille omia ajatuksia siitä, miten nyt arvioi omaa käyttäytymistä, ajatuksia ja tekoja jälkiviisaana sekä tiedon, että myös oman erilaisen hyvinvoinnin puolesta. No, palaan siihen kyllä, omana postauksenaan. Joka tapauksessa, tässä on ollut tosi ihanat pari viikkoa flunssasta huolimatta ja on ollut mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi vuosien sokerikoukkuni lakkasi olemasta oikeasti yhdessä päivässä ja olen nukkunut viimeiset pari vuotta ehkä parhaiten ikinä. Määrällisesti ihan surkeita aikoja ja pätkissä, kun Adrianilla on kaksi etuhammasta aivan pinnassa ja hänellä on ollut välillä tosi rauhattomia öitä. Mutta laadullisesti! Ai että! Stop. En mene nyt siihen 😀 Luon ehkä oman kategorian tälle aiheelle ja palaan siihen aina niin, että sen voi skipata, jos ei kiinnosta 🙂

Mutta niin, heinäkuu. Säiden puolesta alkoi nihkeästi, mutta ehkä ihan paikallaan tän kesäkuun jälkeen pieni helle-paussi. Saa ehkä taas elämästä kiinni eri tavalla, kun ei ole koko ajan ulkona nauttimassa kesästä. Tai no jaa. Meidän äiti tuli just meille lapsenvahdiksi ja päästään miehen kanssa viettämään ravintolailtaa kaksin ilman lapsia. Olen innoissani! Nyt siis laitan läppärin pois, avaan meikkipussin ja lähden miehen kanssa nauttimaan tästä kesäillasta.

Mulla on jotenkin viime aikoina ollut mielen päällä tietenkin paljon tämä ADHD ja sen mukanaan tuoma asioiden pohdiskelu ja tietenkin lapset, kun ollaan koko ajan perheenä yhdessä. En halua pommittaa teitä kaikella siihen liittyvällä ja iso osa lapsiin liittyvästä sisällöstä menee muutenkin sellaiseksi, mitä en halua jakaa blogissa, kun Dantellakin alkaa olla vahva oma persoona ja hänen kanssaan käydään mielenkiintoisia keskusteluja, jotka jääköön blogin ulkopuolella.  Kun oma arki on ollut vähän näitä asioita, pyjamassa kotona hengailua ja pihalla lorvimista perheen kanssa, mua kiinnostaiskin kuunnella kovasti, millaista on teidän heinäkuu ja minkä tyyppistä sisältöä te kaipaisitte? Nautitteko itsekin kesästä ja blogit jää vai onko nyt juuri aikaa kaikelle tällaiselle? Mistä haluaisitte lukea? 🙂 Tuon päikkylistan teen lähipäivinä, mutta mitä muuta? 

Kommentit (15)
  1. Mua ainakin kiinnostaa ihan sellaiset arkiset asiat kuten reseptit, kesälukemiset, miten valmistaudutte syksyyn esim. lastenvaatteiden osalta.

    Mua kiinnostaa myös ADHD asiat, koska olen ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja 😊👌

  2. Sokerikoukku asia! Kerro lisää!!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *