Hello Lempäälä!

Näin kauniisti Lempäälä otti meidät vastaan, kun tänne lauantai-illalla köpöttelimme Lempäälän asemalta. Näkymä takapihaltamme oli se asia, joka hurmasi meidät talossa heti ensimmäisenä, varsinkin kun sitä pääsee ihailemaan koko olkkarin seinän kokoisista ikkunoista. Taloa etsiessämme kävimme useammassa näytössä, mutta tässä yhdistyi niin monta asiaa, mitä halusimme. Kaunis alue, jolla ei tarvitse tuijotella naapurin ikkunoista sisään ja oma tontti. Ihan hassu ajatus, minä omistan palan maata! Tässä on sulateltavaa. Minä omistan myös pari omenapuuta ja luumupuita ja aivan ihanan upean talon. Näin pari vuorokautta uudessa kodissamme käyttäneenä täytyy sanoa, että tämä on ehkä vielä ihanampi kuin mitä koko kesän olen muistellut.

Täällä on aika paljon puuhaa vielä ennen sitä aitausta, nimittäin vielä tällä hetkellä olkkari on aivan pahvilaatikoiden räjäyttämä ja kaikki muutenkin ihan vaiheessa. Eilen pelattiin kaappitetristä koko päivä, kun oli muuttoapulaisia paikalla. Nyt ollaan saatu huonekalut paikalleen siihen järjestykseen kun haluttiin ja tulipa sitä eilen jätettyä aika sievoinen summa rahaa myös huonekalukauppohin. Onneksi oltiin katsottu ja tilattu juttuja valmiiksi, niin saatiin hommia vauhdilla eilen edistettyä. Nyt olisi illan tavoitteena kasailla terassille tuleva pöytä, nimittäin meidän ruokapöytä tulee vasta kuukauden päästä. Siihen mennessä pitäisi pärjätä ja ajateltiin pitää terassipöytää sen aikaa sisällä. Olis ihan kiva myös löytää jostain jotain muutakin vaatetta ku verkkareita 😀

Olo on äärimmäisen väsynyt mutta ihan mahdottoman ihana samalla. Tää todella on aika lailla meidän unelmien talo. Toki jokaisessa talossa on joitakin puutteita, ellei itse rakenna, mutta täällä ne on kyllä minimissä ja kaikki korjattavissa. Mun pitäisi vaan malttaa tehdä asioita pikkuhiljaa, vaikka sormet syyhyäisi laittaa paikkoja aamusta iltaan. Toisaalta otin tänäänkin hetken vapaata kaikesta, käperryin nukkuvan Danten kanssa sohvalle ja join hetken rauhassa teetä katsellen tuota maisemaa. Rakastan sitä, että ikkunoista ei näy naapureita, vaan peltoja ja metsää, omenapuita ja vihreää nurmikkoa. Se tekee ihan älyttömän rauhallisen mielen. Ennen kuin jätimme tästä tarjouksen, soitimme kunnalle ja tiedustelimme tulevaisuudesta. Näin nimittäin jo sieluni silmin, miten tuohon eteen iskettäis koneet ja ruvettais rakentamaan kerrostaloa about heti kun tekisimme tarjouksen 😀 Onneksi tähän ei ole kaavoitettu mitään ja kuulemma viljeltävää maata muutenkin ”suojellaan” niin, ettei tähän pitäisi tulla mitään tulevaisuudessakaan. Hyvä niin. Talossa on niin paljon isoja ikkunoita, että se menisi ihan hukkaan täyteenrakennetussa kaavassa. Ja kun aurinko paistaa lähes koko päivän ja illan tonne takapihalle, on ihan mielettömän ihanaa katsoa näitä maisemia ja nauttia auringonlaskusta.

Syksyn mittaan vaihdetaan hieman kalusteita yhteen vessaan ja pukeutumishuoneeseemme ja pitää teettää yksi ovikin vielä mittatilauksena kuraeteiseen, mutta se on sitten lokakuun murhe, kun miehellä jatkuu taas vanhempainvapaa. Syyskuun ilona on lähinnä laittaa tavarat paikalleen ja pari seinää pitää vielä maalata. Tavoitteena olisi saada koti valmiiksi ennen joulua, mikä on kerrankin ihan fiksu aikataulu muuttohommille, varsinkin kun otetaan huomioon pienen vauvan asettamat aikataululliset rajoitteet tekemiselle. No, onneksi tyyppi on tuntunut ottavan uuden kodin vastaan hyvin ja nukkunut ennätyspitkiä öitä omassa uudessa huoneessa! Hieman inhimmillisempää painaa pitkää päivää, kun ei heräile öisin 🙂

Benji otti tän muuton vastaan aika ihmeellisen stressittä. Olin varautunut jotenkin pieneen stressaamiseen, mutta tyyppi nauttii tästä luonnon helmassa olosta jo nyt ja voin vaan kuvitella miten onnellisena istun täällä ensi kesänä katsomassa kun Dante ja Benji temmeltävät pihalla! Benji on myös löytänyt suosikkipaikkansa kotona. Se chillailee päivät auringonpaisteessa isojen ikkunoiden edessä. Ikkunat on lattiasta kattoon, niin pienelle auringonpalvojalle on aina mukavan lämmin läntti lattiaa tarjolla. Silloin siis kun ei olla oltu sen kanssa ulkona. Ei olla tosin vielä ehditty aitaamaan tonttia, joten eräs karkulainen on käynyt jo moikkaamassa naapureita pariinkin otteeseen. Aina välillä silmäkulmasta vilahtaa joku varjo ja tajuan aina liian myöhään, että se oli muuten Benji 😀 Ensimmäisen kerran ajattelin, että ulkona meni pupu, mutta ihan oma rusakkomme se siellä loikki menemään. Toisella kertaa tiirailin ikkunasta sivukulmalla keittiölaatikoita purkaessa ja mietin, että ”awww joku koira siellä perheen kanssa leikkimässä”. Noin 20 sekuntia myöhemmin seurasi se ”se on muuten mun koira!” -ajatus. Hitaimmillani kävin kyllä toissailtana, kun Dante oli äitini sylissä ja olin tuomassa sille tuttia. Yritin kuitenkin väsymyksissäni ja ajatuksissani tunkea tutin äitini suuhun. No, tulipahan naurettua ihan kaksin kerroin äitini hölmistynyttä ilmettä ja omaa hidasta sytytystä, että ei tää nyt ihan nappiin mennyt 😀 Täällä on useammasta huoneesta ovi pihalle ja vikkelä vintiö on käyttänyt hyväkseen tätä rempan ja purkamisen yleistä kaaosta singahtaen ovesta ulos, jos sellainen sekunniksikin jää auki. Me todella tarvitaan joku aita.

Huhh, jos ensin laitetaan tää sisältä kuntoon ja katotaan tota pihaa vasta sitten. En oo ees vielä kertaakaan ehtinyt kävelemään tonttia ympäri katsoakseni kaikkia kukkia ja istutuksia. Ensimmäisen omenan omista omenapuista söin tosin tänään 🙂 Saa nähdä saako viherpeukalo-äitini mut innostumaan puutarhan laitosta, entinen emäntä nimittäin laittoi homman jo aika vauhdikkaasti alulle.

Tänään vedetään varmaan vielä kerran aika pitkälle yöhön kaiken tekemisen kanssa, mutta huomenna toivottavasti alkaa elämä normalisoitumaan. Tavoite on lopettaa sokkelo olohuoneessa, ja pahimmat laatikkokasat purkaa pois häiritsemästä. Kyllä tämä tästä 🙂

Nyt takaisin hommiin!

Kommentit (11)
  1. Tervetuloa Pirkanmaalle! Teidän maisema näyttää ihan hurjan kauniilta 🙂

  2. Onnea! ️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *