Helsinki calling!

article

Kun nyt lähes kaksi vuotta olemme Kuopiossa viettäneet, on hyvä hetki hieman katsoa tilannetta uudelleen ja miettiä lähivuosien suunnitelmiamme. Tässä ajassa on tapahtunut ihan hirveän paljon kaikkea, ja olen aivan eri ihminen kuin se 26-vuotias Anna, joka muutti Kuopioon miehen työn perässä.

Varsinkin tämä loppuraskaus, kun en ole päässyt liikkumaan niin paljon kuin yleensä, enkä ole päässyt Helsinkiinkään iäisyyksiin, on allekirjoittanut sen, mitä olen salaa halunnut koko ajan. Ei minua ole tehty asumaan näin pieneen kaupunkiin, jossa ei tapahdu mitään, ja jossa elämä tuntuu pysähtyneen. Olemme kokeilleet eri asuinalueita ja vaikka aina hetkellisesti olenkin Kuopiossa viihtynyt, niin eihän tämä minun paikkani ole. Nyt kun olen joutunut olemaan paikallani täällä huomattavasti enemmän raskauden takia ja joudun olemaan lähes kesään asti ihan vaan Kuopiossa ja pois Helsingistä, huomaan kaipaavani kotikulmille ihan valtavasti. Olemmekin siis tehneet sen päätöksen, että me muutamme vauvan kanssa alkukesästä Helsinkiin, perheeni lähelle ja tutuille kulmille.

Miehen työ kun on täällä Kuopiossa, niin hän jää tänne ainakin joksikin aikaa. Ei tuo matka nyt ihan älytön ole, kyllä mies sen jaksaa viikonloppuisin kulkea. Sitä paitsi lapsi saa ihan eri tavalla virikkeitä elämään pk-seudulla, ja kyllä se kiintymyssuhde isään varmasti syntyy ihan samalla tavalla viikonloppuisinkin 🙂

Desktop77

En kyllä malta odottaa! Kuten jokunen olikin jo Facessa bongannut, olemme myymässä kotiamme. Olemme löytäneet meille osaomistusasunnon Helsingissä, ja pääsemme vauvan kanssa muuttamaan jo kesäkuun alusta tuttuun naapurustoon! Miehelle on katsottuna Kuopiosta pienempi asunto, jossa on sitten työpäivisin. En meinaa malttaa odottaa, että pääsen viettämään aikaa ystävieni kanssa, tekemään vaunulenkkejä Kaivarissa, shoppailemaan Stockan Deliin ja viettämään unohtumattomia kesäiltoja Mattolaiturin ja Löylyn terassilla. Toki muuttorumba on taas oma juttunsa, mutta kyllä siitä aina jotenkin selviää. Sitten kun ei mahakaan ole enää tiellä, niin jaksaa hyvin hoitaa sen muuton alta pois, ja jäähän meille tavallaan kaksi kotia. Aina voi tulla sitten tänne Kuopioon ja ottaa tämän parhaista puolista kaiken irti. Jos siltä siis tuntuu.

Kyllähän se oman jännityksensä luo, että mies on Kuopiossa ja minä Helsingissä. Miten parisuhteemme pärjää ja miten pärjään arjet vauvan kanssa kaksin? Tosin onneksi mulla on ihan mahtava turvaverkko Helsingissä, niin ei se ole mikään ongelma sekään. Ihanaa päästä taas tuonne sivistyksen keskelle, kun eihän Kuopiossa ole mitään. Ei kivoja rafloja, ei kivoja kauppoja, ei mitään. Onneksi pääsemme vauvan kanssa muuttamaan lähelle keskustaa, sillä kyllä olen kaivannutkin jo Helsingin melskettä! Kuopiossa vaan on loppujen lopuksi tosi tylsää.

Kuten sanoin, 2017 on muutoksia täynnä, ja yksi niistä rouviintumisen ja vauvan saamisen myötä on paluu pelipaikoille Helsinkiin ja etäsuhteessa elämisen kokeilu jälleen kerran. Hyvä tästä tulee 🙂

Kommentit (317)
  1. Kjehkjeh, en tunne sua, ei olla koskaan tavattu mut voisin vaikka vannoo et tää ei kuulosta yhtään sulta 😀 että aprillia vaan 😉

  2. Kääk! Hitsi, että meni hetki miettiessä, että no huhhuh, kai te olette sitten tämän asian loppuun asti miettineet ja Helsinkiin pääseminen on sulle tällä hetkellä niin tärkeää, että olette valmiita moiseen etäsuhteeseen tässä kohtaa. Sitten hoksasin tämän päivämäärän… mikä helpotus! XD Toivon, että tämä oli aprillipilaa ja jos ei, niin toivon, että kaikki sujuu teille parhain päin! 😀 Hahaha, loistava! Toivottavasti en joudu tätä enempää aprillipilojen kohteeksi, en kestä niitä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *