Helsinki weekend ahead

Tässä sitä istutaan junassa ja juodaan äidinmaidonkorvikkeeseen tehtyä kahvia. Hups. Kertonee jotain alkuviikosta, että en muistanut edes maitoa ostaa. Yleensä meiltä löytyy aina vähintäänkin juustoa ja maitoa jääkaapista, koska juusto nyt vaan on niin hyvää, että hamstraan aina herkkujuustoja kotiin ja ilman maitoa ei oo elämää, koska juon kahvini aina lattena ja jos en saa kahvia, ei päivä lähde välttämättä yhtään käyntiin. Tää päivä vaati itse asiassa kahta kahvia, nimittäin eilinen venyi aamun pikkutunneille ja tämä päivä vuorostaan alkoi jo 6.30 kellon soidessa. Kun oltiin lähdössä junalle ja kohti Helsinkiä, huomasin, että maitoa ei ollut pisaran pisaraa, mutta ei huolenhäivää, onhan meillä vaikka millä mitalla korviketta! Lehmänmaitoa sekin on, joten sitä siis ja ihan hyvin uppoo 😀 Tulipahan tätäkin testattua. Jääkaapissa on milloin mantelimaitoa, milloin kauramaitoa, milloin mitäkin ja nyt oli tämän vuoro. Epätoivo on hieno asia.

Mä oon tosi valikoiva kahvinjuoja. En yleensä tykkää suurimmasta osasta kahveista ja latenkin voi tehdä todella pahasti väärin. Mähän siis keitän aina itse espressokupillisen lempparinespressojani ja sitten isosti vaahdotettua maitoa joukkoon. Parasta kahvia on itse asiassa Chemexilla tehty kahvi vaahdotetulla maidolla, mutta siitä ehtii nauttimaan ehkä just viikonloppuisin, eikä todellakaa tällaisina aamuina.

Me ollaan tosiaan suuntaamassa kohti Helsinkiä, jossa on aikamoinen aikataulu. Tänään on luvassa ihkaensimmäinen yö erossa Dantesta, sillä illan suunnitelmiin kuuluu treffi-ilta mieheni kanssa; ravintola ja leffa, minkä jälkeen jäädään hotelliin yöksi ihan kahdestaan. Tää on niin outoa, saa nähdä miten mä pärjään. Tänään kun heräsin aamulla aikaisin ja söin aamupalaa kaikessa rauhassa, ihmettelin miten mieheni kestää tuota joka aamu. Ikävä oli ihan riipivä ja olin valmis herättää pikkutyypin uniltaan jo ennen aikojaan. Enpä olis ikinä uskonut, että yö erossa omasta lähes vuodenikäisestä lapsesta aiheuttaisi tällaista jännitystä. Ennen treffi-iltaa on tarkoitus vielä nauhoittaa yksi podcast ja käydä eräässä tapahtumassa, minkä jälkeen täytyy laitta työhommat telakalle ja vaan rentoutua miehen kanssa. Ollaan ihan kunnon pariskuntaviikonloppua viettämässä, kun mies oli ostanut huomiseksi liput keikalle ja mennään sinne kahdestaan. Äitini on huomisen reissussa ja vähän jännittää, miten isäni ja siskoni pärjää Danten kanssa iltahommat. Toisaalta totesin, että keikka loppuu jo 21 aikaan, joten jos oikeen hankalaks menee, niin valvokoot. Tosin, plan B on mennä toinenkin ilta putkeen leffaan, jos pikkumonsteri saadaan unille helposti. Leffassa käyminen on yksi vanhemmuuden hankalia puolia, kun sinne ei oikeen taaperon kanssa pääse. Nytkin on vaikka kuinka paljon leffoja, jotka haluaisin nähdä, mm. Phantom Thread, Red Sparrow ja Black Panther siellä etupäässä. Jos siis lapsenvahdit saa minin unille, niin voipi olla, että leffapoppareita syödään kahtena iltana putkeen. Oh jes, lapsenvahtimahdollisuudesta otetaan kaikki ilo irti 😀

Hauskaa on muuten se, etten mä kaipaa YHTÄÄN baareihin tai jonnekin illanviettoihin ulos. Ehkä mä oon oman osuuteni yöelämästä jo käynyt, koska ei tulis suoraan sanottuna mieleenikään lähteä viettämään jotain remuiltaa kavereiden kanssa. Odotan paljon enemmän kesää, grilli-iltoja pihalla ja rakkaiden ystävien seuraa. Jos jotain kaipaan arjessa, niin sitä, että voi lähteä miehen kanssa illalliselle ravintolaan, leffaan tai vaikka keilaamaan ilman sen kummempia järjestelyjä, mut erinäiset yökerhot ja baarit on kyllä todella kaukana mun toivotuista aktiviteeteista. Oon tässä vähän pohdiskellut jo omien kolmekymppisten järkkäämistä ja tuntuu jopa hassulta, jos loppuillasta päätyisi jonnekin baariin. Saa nähä keksinkö jotakin korvaavaa aktiviteettia. Joku viinibaari-tyyppinen viihtyminen ystävien kanssa kuulostaa kivalta, mutta kyllä sitä naureskellen muistelee entistä menoa. Se oli tietenkin hauskaa silloin ja ehdottoman paikallaan silloin, mutta nyt ihmettelee vaan, miten on jaksanut. Nyt kun viime perjantaina menin nukkumaan kahden aikaan, keräilin itteäni koko lauantaiaamun 😀 Olen virallisesti vanha.

Viikonloppuna on tarkoitus nauhottaa kolme podcastia eri tyyppien kanssa ja nähdä myös Danten kummitätiä, joten aikamoinen härdelli tiedossa. Varsinkin kun ideana on palata kotiin jo lauantai-illalla, että voi sunnuntain vaan ottaa iisisti kotona. Oon aika innoissani tästä podcast-hommasta, musta niitä on ollut tosi kiva tehdä ja on kiva kun tulee koko ajan uusia juttuaiheita ja tyyppejä mieleen tuohon. Toisaalta mietin, että kiinnostaako teitä kuunnella mun podcastia, jossa höpötän itsekseni jostain aiheesta? Mulla oli joku päivä just mielessä joku juttu, mut sit aattelin, että ei kukaan ehkä jaksa kuunnella yhden tyypin puhetta? Vai mitä mieltä ootte? Ne ois tietty paljon lyhyempiä, kun en varmasti saa ite asiaa tunniksi jostain, mutta niin. Podcastien kanssa on vähän sekin, että mun täytyy aika paljon niitä organisoida, että sopii sille vierailijalle aikataulu ja mun täytyy olla Helsingissä ja pitää nauhoittaa sopivassa paikassa yms. niin voi olla, että aina välillä tulee vähän pidempää väliä podcasteissa, kun järjestely ei aina varmaan onnistu. Sikälikin mietin, että olisko se podcast kiinnostava yksin tehtynä? Mitä mieltä ootte? 

AMBER takki
H&M neule
LEE farkut
STUART WEITZMAN saappaat
CHANEL laukku

Asuna tällä kertaa tylsää ja arkista, käytännöllisen lämpimän mukavaa harmaata ja mustaa. Mitäs tykkäätte? Onneksi edes vähän piristää toi kirkas huulipuna 🙂 

Kommentit (25)
  1. Musta on aivan ihana lukea sun blogia. Oot just muutaman vuoden vanhempi ja tää tietynlainen seesteisyys, mikä tästäkin kirjoituksesta kumpuaa, saa mut oikeastaan odottamaan vanhenemista.

    Eli kiitos Anna – sun kirjoitukset viime vuosilta on tuonut uudenlaista perspektiiviä ja huomaan itsekin ikääntyväni niin, että se ei enää ahdista ollenkaan vaan jopa nautin siitä!

    Sun Ausseihin muuton aikaan itsekin vielä haaveilin ulkomaille muutosta ja se kun seurasi toisen tekevän niin oli aika voimaannuttavaa ja uskalsin itsekin. Ja samoin nyt – ajattelin ennen ettei lapset ois mun juttu, mutta näiden kirjotusten myötä huomaan unelmoivani siitä, että sais joskus oman lapsen ja pääsis kokemaan sen onnen ja rakkauden.

    Sun blogi on tosi monipuolinen ja siksi seuraan sitä vuodesta toiseen 🙂 Mukavaa kevään alkua!

  2. En jaksa ikinä kuunnella tunnin pituisia podcasteja, joten toivon lyhyempiä podcasteja! 🙂

    1. Komppaan! Usein 20min on se mitä max jaksaa kuunnella ja siksi monesti jätän ne kesken, vaikka ois kuinka kiinnostava aihe, koska ei vaan jaksa.

      1. Sama täällä! En oo edes vielä ”ehtinyt” kuunnella yhtäkään, kun tuntuu ettei tunnin slottia kuunteluun oikein löydy :/ Tai vaikka varmasti löytyisi, mutta pelkkä kuunteleminen ilman mitään kuvaa tai muuta visuaalista virikettä on mulle liikaa. 30min olisi jo sellainen, että usein tulee käveltyä sen pituisia lenkkejä, jolloin tulisi helposti kuunneltua. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *