Huonekalulöytöjä ja pientä sisustuskuumetta

Johan oli viikko! Jotenkin hirveesti oli koko aika jotain ja nytkin tuntuu, että olis perjantai-ilta, eli olo on kuin joku olisi varastanut multa kokonaisen viikonloppupäivän. Vielä olis tarkoitus tänään siivota, valmistella huomisiin lapsikuvauksiin kukkapannat ja härpäkkeet ja sitten toivottavasti vielä viimeistellä hallinnollisia työhommia.

Pienempi tuli tällä viikolla kolmannen kerran pinniksestä reunan yli (ihme apina), joten meille tuli tänään uusi sänky, minkä kasaamisessa menikin puoli aamua. Bongasin juuri haluamamme sängyn käytettynä Torista, säästin mukavasti reilu 300e,mut voi helkkari mikä homma oli kasata se ilman ohjeita. Esikoinen toivoi talosänkyä ja mä halusin pojille kerrossängyn tai edes osittain kerrossängyn. Niinpä kuopus peri isoveljen juniorisängyn ja isoveli sai puolikorkean talonmallisen parvisängyn. Nyt ei pääse pieni tulemaan turvalleen tonttiin pinniksestä, mutta valitettavasti hän pääsee helposti sängystä pois halutessaan. Ai että. Olipa kiva ku isompi viihtyi pinniksessä lähes 2-vuotiaaksi ilman mitään tarvetta kertaakaan kiivetä sieltä pois.

Jotenki hirveesti oon jännittänyt tuon 3-vuotiaan siirtymistä ”yläkerrokseen” unille ja siksi talosänky oli ainoa vaihtoehto kun tuntui suojaisimmalta. Ja tuo matala parvi on itse asiassa tosi kiva, kun ei ole pelottavan korkealla. Vedettiin juniorisängyn jalat veks ja laitetaan tilalle pyörät, joilla tuota minin sänkyä pystyy siirtelemään helposti parven alle ja esiin, niin ei tarvii nukkua tuon alle metrin korkean parven alla. Eiköhän tästä vielä alkuun riemu repeä kun saa juosta pelastamasta tätä kiipeilijää sängystä. En odota kovin innolla tulevia iltoja ja öitä. Ihme kyllä, tänään tuli vain kaksi kertaa pois tuolta. Meille tuli tosiaan JYSKin Bakhuse, mitä oon kattonu pidempään. Kiva liikuteltava pöytä mahdollisuus ja sängyn alle saa leikkinurkan tai säilytysmahdollisuuden, joten oikein bueno.

Hyviä huonekalubongailuja tuli tehtyä tällä viikolla muutenkin, itse asiassa sen tuloksena kun käytiin lapsen kanssa tutkimassa, tykkääkö Bakhusesta. Löysin just mun toimistoon täydellisen sivupöydän 20 eurolla, pari päivää sen jälkeen kun olin laittanut huonekalut uuteen järjestykseen toimistossani. Ihanan talviauringon paistaessa ikkunasta, halusin laittaa ikkunan eteen kivan pienen hengailu-/lukunurkkauksen, ja se kaipasi kipeästi jotan pientä tasoa. En olis parempaa voinu toivoa, kun tämä sattui silmääni jossai mega-alessa! Just tohon kohtaan kulmankin puolesta sopiva.

Bongasin tän kun oltiin koko perhe kaupassa, mutten jaksanut ees vääntää mieheni kanssa asiasta. Siis miehet ja huonekalukaupat on huono yhdistelmä. Ei mitää mielikuvitusta. Täytyy salakuljettaa kotiin, kasata ja olla silleen ”tadaaa!”, nii yleensä heti tykkää. Samalla reissulla bongasin nimittäin mallituotteen ihan täydellisestä hyllyköstä naurettavan halpaan hintaan, joten kiikutin perheen miehet Hoplopiin, ilmoitin, että menen edeltä kotiin tekemään ruokaa, otin ekstralenkin takas huonekalukauppaan, pakkasin kaiken meidän pikkuruiseen kakkosautoon ja hurautin kotiin.

Oon ollu jotenki tosi ahdistunut tän viikon tästä koko koronatilanteesta, varmaan isosti koska en pysty suunnittelemaan mitään. En tiedä olenko Suomessa vai ollaanko useita viikkoja poissa. Kaikki työasiat tarvii tehdä valmiiksi, vaikka voi olla, ettei päästä reissuun laisinkaan. Nää tilanteet on eläneet niin paljon, että totesin, etten edes suunnittele tai pakkaa mitään ennen kuin mulla on kädessä negatiivinen koronatesti ennen lähtöä ja varmaan hengitän taas vapaammin sitten kun olen matkakohteessa. Oikeestaan koko tän pandemia-ajan henkisesti kuormittavin osuus on ollut se, ettei mitään voi suunnitella. Tai siis suunnitella voi, mut sit kaikki voi muuttua päivässä täysin. Niiiin monta työjuttua on muuttunut viime metreillä, ettei oikeesti ees jaksa laskea. Päivähoidot, kerhot ja menot, suunnitelmat ja muut. Nytkin ollaan viestitty lapsen päiväkotiin koko ajan, että ehkä lähdemme, mutta emme ole ilmoittaneet poissaolevaksi häntä, koska ”mitäjoseimennäkään”. Lisäkustannuksia tulee joka suunnasta, kun on kalliit koronatestit, päikkymaksut poissaolon ajalta ja ihan jo sekin, että auto seisoo lentokentän parkissa, että pääsee suoraan karanteeniin näkemättä ketään.

Nää kaikki asiat on jotenkin esikoisen ollessa vähän isompi, ihan erilaisia myös henkisesti. Toisaalta pienempi ei ole pystynyt taas kohta viikkoon ulkoilemaan käytännössä laisinkaan, toisaalta isommalla tulee varmasti kauhea ikävä päikkykavereita. Ja kun reissun jälkeen ollaan takaisin, niin ei voi nähdä niitä kavereita silloinkaan. Tai isovanhempia tai ketään muutakaan. Nooo, onneksi silloin ei ehkä enää ole pakkasia, niin voidaan sitten koko perheenä pyöriä tossa omalla pihalla ja jossai lähimettässä. Ja onneksi on videopuhelut. Onneksi on! Lapsi vietti tänäänkin aamulla pari tuntia virtuaalitreffeillä Ruotsiin tätinsä kanssa. Olivat reput selässä retkellä huonekaluista kasatussa majassa ja keittivät kolmen ruokalajin illallisen leikkikeittiössä. ”Sitten kun se pöpö on pois, niin X voi tulla meille!” hän ilmoitti niin onnellisena aamutreffiensä jälkeen. Jep, niin voi. Ei nimittäi ole nuorempi edes nähnyt yhtä tädeistään kohta vuoteen. Kun ei ole ollut mahdollista pitää karanteenien mittaisia reissuja, välimatka naapurimaahan onkin ollut älyttömän pitkältä tuntuva. Sikäli oon kyllä kiitollinen siitä, että meillä on töiden puolesta mahdollisuus olla muutama viikko reissussa ja sitten vielä karanteenit päälle kotona.

No, lapset saivat uudistetun makkarin viikonlopun kunniaksi ja minä uuden lukunurkan itselleni. Roudasin kotiin myös kasan tuoreita kukkia ja asettelin kauniisti. Melkeen harmittaa nyt repiä niitä maljakosta kukkapannoiksi, kun on niin kauniita. Jotenkin kukkienkin ostaminen on vähentynyt, kun tuntuu, ettei arki ja viikonloput eroa toisistaan laisinkaan, niin ei tuu ostettua viikonloppukukkia tai siivottua just perjantaina. Torstaina oli sellainen pieni meltdown, että makasin vaan lattialla ensin todettuani, että puin lasta ja itseäni vartin verran ollaksemme ulkona 10 minuuttia, ennen ku oli pakko mennä takas sisälle. Kaiken muun lisäks lapsen neljä kulmahammasta on kaikki päättäny tulla samalla kertaa, eli tässä on unetki ollu rattoisia pari yötä, joten olin torstaina jotenki ihan yrmynä ja mökkihöperönä täällä, kunnes keräsin itteni, siirtelin vähän huonekaluja, siivoilin ja viimeistelin eilen kukkasin ja laittamalla vihdoin verhot toimistooni. Tuli heti jotenki freesimpi olo kaikin puolin.

Ostin kuvauksiin jämäkukkia, koska ne tuhoutuvat käytössä kumminkin. Keräsin punteista parhaat ja poistin kuolleita lehtiä. Ihastuin kerrattuun ranunculukseen ja oon varmaan 20 kertaa tänään huomannut hymyileväni tällekin kimpulle. Ei se mikään kaunis asetelma ole, kukat valittu tarkoitusperän mukaan, ei huviksi, mutta silti. Ne on kaikki yksittäin kauniita ja epätyypillisiä mulle, joten olen huomannut välillä olevani ihan ajatuksissani ihmettelemässä niiden hauskaa kerroksittaisuutta. Ja istunut tuossa tuolissa kasvot käännettyinä kohti talviaurinkoa haaveillen yhtä upeasta talvesta ensi vuodeksi, ilman mitään ylimääräisiä murheita.

Huomenna on luvassa ihania vauvoja, lisää vaaleanpunaisia kukkia ja varmasti pökerryttävän suloisia kuvia! Niiden perään voikin lähteä kokemaan jotain uutta ja ihmeellistä esikoisen kanssa ennen kuin viimeiset viikonloppuvoimat menee varmaankin Hoplopissa.

Miten te muut ehitte kaiken?! Musta tuntuu, että ma-pe mietin, että mä saan viikonloppuna kaiken tehtyä ja sit istun täällä la-iltana silleen, että perkele ei taas ehi nukkumaan, jos haluu ehtiä kaiken 😀 

Kommentit (17)
  1. Etätyöläinen
    7.2.2021, 09:49

    Ottamatta kantaa ulkomaanreissuun, niin olen aidosti hämmästynyt, että ihmiset ilmeisesti edelleen kulkee normaalisti hoplopeissa ja muualla? Kuulostaa hassulta, kun itse on kohta vuoden ollut käymättä oikein missään (paitsi kesällä kun tilanne oli vähän parempi). Varsinkin kun perheessä riskiryhmää ja sairausepäilyjä, niin en ole halunnut ottaa mitään riskiä. Mutta tilanne on tietysti joka puolella vähän eri, joskin paheneva.. Rokotusta odotellessa!

  2. Kertakaikkisen upeita kuvia!! 🤩

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *