Hyvää tehden

(Kuva täältä)

Joulun lähestyessä kaupalliset blogit täyttyvät mainoksista ja koko maailma on vähän ”osta, osta, osta”-mentaliteetissa. Niin täällä Mungolifen puolellakin, en sitä yhtään kiistä. Kuitenkin samalla haluan ajatella heitä, joille ostaminen ei ole helppoa ja yksinkertaista ja joille joulu on myös vaikeaa aikaa ja raskasta sen takia, että pankkitilin saldo on kaikkea muuta kuin ”joulumielinen”. Mielestäni hyväntekeväisyyttä on hyvä tehdä läpi vuoden, mutta erityisesti joulun alla itselläni tulee vimma lahjoittaa ja paketoida tuntemattomille paketteja. Jotenkin itselleni joulu on niin lämminhenkinen ja ihana juhla, että toivon voivani tuoda hyvää myös muille silloin.

Kehotan siis kaikkia osallistumaan mieleisiinsä joulukeräyksiin, oli kyseessä ruokajakelu tai lahjoja vähävaraisille, aikaa eläkeläisten kanssa tai eläinsuojelun puolella. Mikä nyt sydäntä lähellä sattuu olemaankaan. Itselläni näin tuoreena äitinä on tietenkin erityisesti lapset lähellä sydäntä tänä jouluna. On jotenkin todella surullista ajatella heitä, joiden joulu ei ole yhtä etuoikeutettu kuin oma. En missään nimessä tarkoita, että joulun onni olisi materiassa, mutta toki nykymaailmassa lapsi tiedostaa erilaisen tilanteen vaikkapa luokkakavereihin verrattuna, eikä vielä osaa kaiken kuvitetun mainonnan hyppiessä silmille ymmärtää yhtään mitään tuloeroista tai syistä, miksi joulupukki ei ehkä tuokaan kiiltäviä ja kauniita uusia leluja kotiin. Ulkopuolisena ihmisenä minulla ei tietenkään ole rahkeita vaikuttaa koko perheen elämään niin paljon, että muuttaisin heidän elämänsä. Mulla on kuitenkin mahdollisuus muuttaa lapsen joulu pikkiriikkisen paremmaksi.

Yksi asia minua kuitenkin aina hieman nyppii suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen suhtautumisessa hyväntekeväisyyteen. Tätä kaikkea antamisen iloa ja hyvää mieltä nimittäin varjostaa ajoittain sellainen ”kun mikään ei riitä” -kyräily. Mielestäni hyväntekeväisyyden pitäisi tulla suoraan sydämestä, omasta halusta ja mielenkiinnosta asiaa kohtaan. Me kun elämme maassa, jossa koko kansan hyvinvointia ohjataan pakollisista verorahoista (tai ainakin näin pitäisi olla), niin tavallaan jokainen meistä veronmaksajista tekee rahallisesti hyvää yhteiskunnan eteen jo veroja maksamalla. Se on sitä ns. ”velvoitettua” hyväntekeväisyyttä jo, joten mielestäni mitään hyväntekeväisyyden velvoitetta ei pidä ylettää kellekään tai vaatia pyyytettömiä hyviä tekoja keneltäkään. Progressiivinen verotus pitää huolen siitä, että eniten tienaavat maksavat myös eniten veroja, eikä hyväntekeväisyyteen pidä ylettää samanlaista progressiivisuuden odotusta. ”Pienikin teko on tärkeä” on mielestäni kirjaimellisesti juurikin niin. Varmasti todella monella olisi mahdollisuus tehdä enemmän, mutta heillä olisi myös oikeus tehdä vähemmän.

Liian usein mielestäni törmää ajatuksiin, missä joku kaunis ele tai teko saa kyräilyä osakseen. ”No olis sillä varaa enemmän lahjoittaa / useammalle lahjoittaa / yms., kun koko ajan ostaa sitä ja tätä / tienaa niin hyvin yms.” Niin varmasti olisi. Jos osallistuu johonkin tukevaan toimintaan, on se erinäisten ihmisten mielestä kuitenkin väärää toimintaa, väärille hyötyjille, liian vähäistä tai muuten vaan jotain teeskentelyä tms. Jotenkin tästäkin asiasta pitää löytää jotakin negatiivista, ja väheksyä toisten tekoja. Se, että voisi tehdä enemmänkin, ei kuitenkaan vie arvoa siltä, että tekee edes jonkin verran hyvää. Vaikka lahja tuntemattomalle voi olla todella pieni panostus jollekin vakavaraiselle perheelle, voi se olla tärkeä hetki sen saajan joulussa. Tämä ajatustapa tekee hallaa kaikille, sillä moni ajattelee varmasti, että ei viitsi lahjoittaa/osallistua, kun ei se oma lahjoitus kuitenkaan ole merkittävä. Jollekin 10 euroa tuntuu merkityksettömältä, toiselle se voi olla hyvinkin merkityksellinen. Niinpä mielestäni jokainen hyvä teko ansaitsee positiivista suhtautumista, lahjan tai osallistumisen suuruudesta viis. On jotenkin todella surullista, jos joku antaa omastaan ja tekee hyvää, mutta joutuu samalla nolostumaan sitä, että ”ei tee tarpeeksi”. Kaikki pienet teot ovat tärkeitä. Mä ostan yleensä kortteja partiolaisilta, vaikken koskaan niitä käytä 😀 Ostan suklaata tai keksejä luokkarahakeräyksiä varten ja muista sen tyyppisistä tai kun tullaan kauppaamaan ovelle. Odotan innolla virpojia (joita tulee aina liian vähän) ja Halloweeninä oli karkkikippo valmiina, mutta ketään ei näkyny. Höh. Musta on ihanaa ilahduttaa muita ihmisiä, varsinkin lapsia, enkä koe sitä mitenkään isona tai pienenä asiana. Se vaan on. Jotenkin mulle hyväntekeväisyys on tietyllä tapaa myös oman kiitollisuuden osoitusta. Kiitän jotain korkeampia voimia siitä, miten hyvin meillä on mennyt ja pyrin edes hieman jakamaan siitä omastani.

Toinen ääripää on sitten se, joka toteaa vaan kaikesta lahjoituspuheesta ja hyväntekeväisyydestä, että ”brassailua ja leijumista”. Ihan yhtä ärsyttävää sekin. Se on myös yksi syy, miksi puhun hyvin vähän mistään lahjoittamisesta tai hyväntekeväisyydestä blogissani, sillä aina se kuitenkin käännetään huonoksi. Mikä on tosi harmi, sillä suosittuna bloggaajana tämä on aihe, jota ylpeästi tekisi mieli nostaa esille 🙂

Mielestäni hyväntekeväisyyden pitäisi tulla hyvää tarkoittavasta antamisen ilosta, ei pakosta, velvoitteesta tai siitä, että haluaa ostaa hyvän omantunnon.

Hyväntekeväisyyskohteita ja -ideoita en ala sen kummemmin lisäämään tähän, jokainen löytänee omansa. Pupulandian Jenni teki tosi hyvän listan asiaan liittyen vähän aikaa sitten.

Itse osallistuin tänä vuonna Joulupuu-lahjakeräykseen viemällä lapsille lahjoja ja vien Danten hyväkuntoisia käytettyjä vaatteita ja leluja Hope ry:lle. Oon yrittänyt tutkia, miten lahjoja saisi vietyä Tampereen sairaalan lasten osaston potilaille, jotka joutuvat olemaan joulun sairaalassa, mutta en ole vielä löytänyt tietoa tähän. Jos joku tietää, olisin kiitollinen tiedosta 🙂

Sain ihan mielenkiintoisen kysymyksen kun julkaisin IG:ssä kuvan tuosta Joulupuu-keräyksestä. Miksi otin vain pienten lasten lippusia? Jotenkin niitä oli paljon siinä puussa ja tuon ikäisen sielunmaailma on mulle edes joten kuten tiedossa, toisin kuin vaikkapa 7-vuotiaan. En edes tiedä, mistä sen ikäinen tykkää tai mitä tarvitsee. Jotenkin musta tuntui myös kauhean surulliselta niiden vanhempien puolesta, jotka eivät voi lapselleen hankkia lahjoja ensimmäisenä jouluna. Joten napsin oman lapseni kanssa samanikäisten laput tietämättä sen tarkemmin keräyksestä. Kuitenkin lukijani kertoi, että yleensä vanhempien lasten lahjat jäävät viimeiseksi, tai niitä ei tule, joten jos vielä on itsellänne kohde joululahjoituksille hukassa, niin tästä voi ottaa vinkin vastaan. Kuulin myös ihanasta kamppiksesta Helsingissä, missä Joulupuun tavoin lähetetään kukkia vanhuksille. Ihana ♥ (Jennin listassa oli tästä muuten tarkemmin tietoa 🙂 

Toivotan kaikille hyvää mieltä ja paljon hyviä tekoja joulun alla! Ollaan kaikki pieniä tonttuja, niin saadaan mahdollisimman monille kaunis ja lämminhenkinen joulu 🙂

Kommentit (31)
  1. Siirirosmariini
    10.12.2017, 18:14

    Minäkin lahjoitin joulupuukeräyksen kautta. Arvelin, että teineille osoitetaan vähemmän paketteja, joten hankin lahjan 15 -vuotias teinityttö mielessäni 🙂

    Aina tuntuu, että antaa omastaan liian vähän. Mutta pienistä noroistakin kasvaa puro 🙂

    1. Joo, kuulemma just kaikista vanhimmille lapsille on eniten pulaa lahjoista 🙂 Ja varmasti arvostetaan 🙂

  2. Olen niin samaa mieltä kanssasi. Olen itse opiskelija, eli en todellakaan kieriskele rahoissa, enkä valitettavasti pystynytkään viemään jouluapua toivoville perheille oikein mitään, toiveet kun pyörivät ruokalahjakorteissa ja muissa. Kävin kuitenkin ostamassa mahdollisesti juuri koulunsa aloittaneelle, pienelle naisenalulle jotain kivaa ja kimaltavaa, käärin sen paperiin ja vein meidän lähi-Prisman Joulupuu-keräyspisteelle. Nainen tiskin takana hymyili lämpimästi ja kiitti. Tuntui hyvältä. Toivon, että se pieni, vähän huonosti paketoitu lahja ilahduttaa saajaansa. Jokainen ansaitsee edes sen yhden paketin kuusensa alle <3

    1. Voi miten ihanasti tehty! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *