I do ♥ Kuopio

Mungolife

Hihhei, kuten arvelittekin, ei tosiaan olla muuttamassa vauvan kanssa Helsinkiin ja eroon isistä. Vaikkei edes olisi vauvaa tulossa, niin toi postaus nyt olis aika lailla sitä itseään kokonaisuudessaan :D Meillä ei todellakaan ole ikävä Helsinkiin, ja korkeintaan täällä Kuopiossa on tullut ymmärrettyä, miten Helsinki-sentristä on välillä ajattelu Kehä III:n rajojen sisäpuolella. Koko Helsinki-fiilistely aiheuttaa lähinnä ällötystä, sillä omat kokemukset viime aikoina Helsingistä on sellaiset, että sinne ei kyllä tekisi yhtään muuttaa takaisin. En edes mene niihin jatkuviin ruuhkiin keskustassa, auton mahdottomaan pysäköimiseen, talven mustaan tuuliseen ja sateiseen ilmaan ja kaikkiin niihin pieniin asioihin. Mulle riitti viimeksi ekana päivänä Helsingissä muutama tunti siihen, että tuli Kuopiota ikävä. Menin metrolla Puotilasta keskustaan ja olin järkyttynyt, kuinka turvattomalta Helsinki tuntui. Jo valmiiksi hieman erikoista porukkaa kuskanneeseen metroon hyppäsi Itiksessä porukka kakskymppisiä kundeja, jotka mellasti ja uhoili. Tämän kruunasi sitten Sörkän piripäät ja keskiviikkoaamulla klo 12 aivan kännissä pyörivät ihmiset, ja kun pääsin keskustaan, olin jo ihan valmis lähtemään takaisin tänne lintukotoomme. En tiedä onko Helsinki muuttunut pahemmaksi vai onko Kuopio avannut silmiäni. Rakastan Kuopion rauhallisuutta, turvallisuutta ja tätä elämäntyyliä täällä. Koko "Helsinki on Suomen napa" on jo ajatusmaailmaltaankin jotenkin ällöttävä mulle nykyään. Ei Helsingissä siis sinänsä varmasti ole mitään vikaa, se on varmasti monille rakas kaupunki, mutta ärsyttää sellainen "ei ole elämää tämän ulkopuolella" -asenne ja ihmisten kauhistelu siitä, miten muka Helsingin ulkopuolella voi asua.

Toki Helsingissä on paljon hyvää. Se on kaunis kaupunki, siellä on ihania ravintoloita ja kivoja kauppoja ja siellä on hyviä ystäviä. That's it. Muuta annettavaa Helsingillä ei juuri nyt ja tässä elämäntilanteessa ole meille. Vaikka ravaammekin pk-seudulla usein, on se yleensä tarpeen sanelemaa, ei halun. Työasioita on hoidettava ja siinä samassa on kiva nähdä perhettä ja läheisiä. Kun kuitenkin tulimme maaliskuun alussa takaisin Kuopioon ajatuksella, että seuraava Helsingin reissu on toukokuun lopussa, olin todella helpottunut. Vaikka tunnen Helsingin edelleen erinomaisen hyvin ja se on mulle "kotikaupunki" Suomessa, en kyllä kaipaa sinne ollenkaan. En vaan tajua sitä Helsingin hehkutusta, vaikka itsekin syyllistyin siihen varmasti vielä pari vuotta sitten. Nyt toteaisin, että kaikille tekisi hyvää muuttaa pariksi vuodeksi pois ja ihan oikeasti päättää juurtua ja asettua uuteen paikkaan. Melko nopeasti saattaa huomata, että Mattolaituri ja Stockmann ei ole maailman keskiö.

Enkä edes aloita sitä, miten hulluna pidän järjestelyä, jossa pieni vauva vietäisiin toisen vanhemman luota pois syyllä "Kuopiossa on tylsää" :D Toivottavasti sen verran minua siellä ruutujen toisella puolen tunnetaan, että tämä viimeistään paljasti aprillipilan. Oon valmis muuttamaan vaikka mihin pikkukylään tässä maassa, jos se tarkoittaa, että perheeni pysyy yhdessä. En ymmärrä tai jaksaisi edes kahden aikuisen välistä kaukosuhteilua, ellei kyseessä ole väliaikainen ratkaisu, mutta perheen hajottaminen eri osoitteisiin ilman pakottavaa syytä on minusta tyhmää. Toki joskus taloudelliset tai muut syyt edellyttää tällaista, mutta joku naisen "täällä on tylsää ja kaikki on perseestä" -mentaliteetti syynä kokonaisvaltaiselle perheen muutokselle on ihan käsittämättömän typerä. Ymmärrän tietenkin, että ihmisiä on erilaisia, mutta tässä on mielestäni avainasemassa myös ihmisen tapa käsitellä asioita. Jos haluaa uhriutua ja jäädä tuleen makaamaan, on se jokaisen oma valinta. Sitten ei myöskään voi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Mulle Kuopioon tulo oli iso päätös. Lontoosta Helsinkiin oli helpompi ratkaisu, sillä siellä mulla oli ystäviä ja perhettä. Tänne tullessamme mulla oli vain yksi ihminen, joskin tietenkin sitäkin rakkaampi. Olen toki sosiaalinen ihminen, ja ymmärrän, että hieman ujommalla tai sisäänpäin vetäytyvämmällä ihmisellä voisi olla huomattavasti vaikeampaa. Mutta silti. On vain päätettävä yrittää sopeutua. Mä etsin työpaikkaa suureksi osin sen takia, että tuntisin kuuluvuutta. Löysinkin tosi kivan paikan ennen kuin muuttolaatikot oli saatu purettua. Meillä oli ihan mahtavia tyyppejä töissä, ja olen pitänyt heihin yhteyttä myös lopettamiseni jälkeen. Olin aktiivinen tutustumaan ihmisiin, miehen työkavereiden puolisoihin ja niihin lukijoihini täällä, jotka laittoivat viestiä. Olen Kuopiossa elomme aikana tavannut tosi kivoja tyyppejä ja yhden naisen, joka on älyttömän rakas ystävä ja kuin sielunsisko täällä Kuopiossa. Nyt Sokoksella saatan törmätä työtuttuun Savon Sanomilta, Cittarissa johonkin mainostoimistomme asiakkaaseen tai kuntosalilla johonkin hyvänpäivän tuttuun miehen työpaikan kautta. Kuopiossa tapana on jäädä juttelemaan, kyselemään oikeasti kuulumisia ja keskittymään, ei pelkästään huikkaamaan moi-sanaa. Lisäksi mulla on ihan oma sosiaalinen elämä. On tyttöjen iltoja, kahvitteluhetkiä ja Matkuksessa pyörähtämistä. Jouduin melkein pahoittelemaan tuossa joku päivä miehelle, kuinka paljon olen ollut menossa näkemässä kivoja ihmisiä, kun olin luvannut siivota kotona alkuviikosta. Ei se mun kalenteri ammota tyhjyyttään täälläkään (paitsi nyt, kun en tee suunnitelmia kahta päivää pidemmälle) ja eilisillalla käytimme varmaan puoli tuntia siihen, että mietimme, minne menisimme illallistreffeille tänään, koska täällä ON paljon kivoja ravintoloita, joista valita. Ei tätä kaikkea olisi tapahtunut kotisohvalla röhnöttämällä ja elämäni surkeutta pohtimalla. Aikuinen ihminen tekee ratkaisunsa ja sitten päättää jääkö sinne tulilieskoihin uhriutumaan, vai käveleekö tulen läpi ja toteaa, että tää on aika jeppis ihan näinkin.

What matters most is how well you walk through the fire. Eikä Kuopioon (tai minne tahansa muualle) muutto ole edes kovin kummoinen lieska, jonka yli pitäisi kiivetä vuosia. Asenne ratkaisee.

Itse asiassa Kuopiossa tuntuu siltä, että täällä oikeasti tekee asioita ihan eri tavalla. Kun ei ole niitä iänikuisia saakelin turhanpäiväisiä kissanristiäisiä, jonne "pitää" vaan mennä näyttäytymään, tekee niitä juttuja, mitä haluaa tehdä. Pitää hauskoja koti-iltoja ystävien kanssa, käy ulkoilemassa kauniissa maastoissa, pelailemassa sulkapalloa, puutarhamyymälöissä suunnittelemassa omaa pihaa ja kaikkea muuta kivaa. Se ei ole ehkä Instagram-elämää, mutta alan olemaan aika täynnä sometodellisuutta eläviä ihmisiä. Se pinta on vain pintaa. Ihan sama kuinka monta kuvaa merkkituotteista tai muusta sinne kanavaansa työntää, jos ei ole valmis kohtaamaan todellisuutta. Tai jos todellisuus ahdistaa, koska se ei ole kissanristiäisiä "cooleissa" paikoissa ja muutenkin elämä on kaikin puolin tavallinen. Mun todellisuus on kaikin puolin tavallinen. Mä teen töitä, elän meidän kivassa rivarikolmiossa, käyn Cittarissa verkkareissa tekemässä ruokaostokset, käyn treffeillä mieheni kanssa leffassa ja syömässä jossakin kivassa paikallisessa ravintolassa, lyllerrän menemään maha pitkällä pitkin Saaristokaupunkia koiran ja miehen kanssa ihastellen auringonlaskua ja nautin siitä, että elämä on aitoa. Aitoa. Kuopio on tuonut aimo annoksen aitoutta mun arkeen, ja sitä mä rakastan täällä kaikista eniten.

Jos joku sanoo, että Kuopiossa ei ole mitään kivaa tai yhtään hyvää ravintolaa, niin haastan menemään vaikkapa perjantai-illalla Trattoria Sorrentoon. Siellä päätyy keskelle Italiaa täällä Savossa, saa helvetin hyvää ruokaa eteensä, samalla kun omistajaveljekset esittelevät uusia tuontiviinejä Italiasta ja laittavat koko ravintolan laulamaan yhteislaululla tai taputuksin italialaisia biisejä. Ei ole tunnelma kyllä yhdessäkään Helsingin ravintolassa ihan tolle tasolle päässyt. Ja jokainen mun helsinkiläinen ystävä on todennut tän käydessään. Fine diningia saa niin edullisemmin Introssa kuin tyyriimmin Mustassa Lampaassa, just to name a few. Musta Lammaskin on sellainen ravintola, joka ei kyllä kalpene yhtään etelän kilpakumppaneilleen. Lähituotettua, kauden herkkuja ja aivan äärimmäisen hienosti toteutettuja annoksia mielettömän hyvällä palvelulla. On oman kokoluokkansa voittava elokuvateatteri, on tehokas ja hyvin palveleva Matkus, on ihania pieniä putiikkeja ja ketjuliikkeitä. Kyllä täällä aika hyvin pärjää.

Tulipahan paatoksellinen I ♥ Kuopio -teksti. Mutta kun minä voin ihan käsi sydämellä sanoa viihtyväni täällä. Toki Kuopiossa on omia huonoja puolia. Työllisyys ehkä ensimmäisenä tulee mieleen. Tosin olen seuranut vierestä, kun paikkakunnalle vähän aikaa sitten muuttanut ystävä löysi alle kuukaudessa kaksi työtä ja on kokopäivätyöllistettynä tälläkin hetkellä. Jonkin verran tuokin voi olla asenteesta kiinni, ja työttömyys nyt vaivaa koko Suomea muutenkin. Mutta niin, kuten kaikissa kaupungeissa, on Kuopiossakin omat huonot puolensa. Meille häiritsevin on ehkä etäisyys, sillä perheisiin ja osaan rakkaista ystävistä on oikeesti matkaa. Siskojen synttärit, äitienpäivät jne. aiheuttaa päänvaivaa, kun etäisyyttä on menopaluuineen 10 tuntia. Loppujen lopuksi tuo on kuitenkin pieni miinus.

Nojoo, toivottavasti kovin moni ei siis uskonut tuohon mun aprillipilaan ja ne jotka uskoivat, ovat varmasti halunneet ymmärtää, että inhoan Kuopiota. Ennakkoluuloisuus taisi siis kilahtaa vain omaan nilkkaan, niin kuin sillä usein tapana on. Ja ihan oikeesti nyt! Mä oon aprillannu joka ikinen vuosi viimeisen kai kuuden vuoden ajan, mutta aina näihin joku menee. Se tekee tästä niin hauskaa mulle :D Terveisin: "en mene Lontooseen kouluun, koska lomaromanssi Ausseissa", "menin kihloihin keski-ikäisen arabiemiraatin kanssa" ja "muutan Venäjälle". Aina huhtikuussa tapahtuu isoja asioita selkeesti mun elämässä :D Ehkä hämmentävintä oli kuitenkin se, kuinka moni pahoitti mielensä Kuopion puolesta ja siitä asiasta kommentoi, mutta vain pari huolestui siitä, että veisin vastasyntyneen vauvan pois isänsä luota vain koska "Kuopiossa on tylsää".

Asuna tällä kertaa parin päivän takainen vaaleanpuna-harmaa yhdistelmä, josta iste tykkäsin todella paljon! Juuri tältä haluaisin nyt näyttää jokainen päivä.

STUART WEITZMAN saappaat (2nd hand, samantyyppiset *täällä ja *täällä)
CUBUS mekko (tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
ZARA takki (viime vuoden, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
COS kaulahuivi (loppuunmyyty, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
MULBERRY laukku (tämä hopeisin yksityiskohdin, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
LOUIS VUITTON koristehuivi(tämä, samantyyppiset *täällä ja *täällä)

Mitäs tykkäätte asusta? :)

Kommentit

Mira (Ei varmistettu) http://munpalasia.blogspot.com

Mua niin jotenkin huvitti noi kommentit siihen edelliseen postaukseen. Ite tajusin pilan jo alkumetreiltä kun some pursusi tänään piloja niin ettei aprillipäivää voinut unohtaa. Mutta vaikka en sua henkilökohtaisesti tunne, oon lukenut sun blogia jotain 7+ vuotta ja jo sen perusteella rivien välistä viimeistään arvasi ettet oo tosissaan koska en usko että koskaan kirjoittaisit siihen sävyyn. :) Tyylistä jotenkin paistoi sarkasmi, mutta myös sellainen välinpitämättömyys ja pinnallisuus joka ei sulle oo yhtään tyypillistä, varsinkaan kun kyse on perheestä. Mutta, hyvä homma sillee et joku uskoi ni pila oli onnistunut :D

Anna (Ei varmistettu)

Haha, joo, musta on aina hauskaa, miten herkästi tohon sit kuitenkin mennään, vaikka oon tunnettu siitä, että aprillipila tulee joka vuosi :)

Aino (Ei varmistettu)

Ihanan raikas ja keväinen asu :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Tsasse (Ei varmistettu)

Mun piti kommentoida jo aprillipila-postaukseen mutta en naurultani kyennyt! Kommentit oli _vähän_ ylitseampuvia :D Nää sun aprillipilat paranee vuosi vuodelta, mistä sä revit näitä?!? Tähän en uskonu, mut muutamaan aikasempaan kyllä. Mut nää on oikeesti hyviä ja osa tais vetääkki jo hernemaissipaprikat nenään :D niin ja asu on ihanan keväinen!

Anna (Ei varmistettu)

Hahahaha, no kyllä ne aina jotenkin liittyy johonkin ajankohtaiseen, reissuun tai oman elämän tapahtumiin :D Ja kiitoksia :)

Leeloo (Ei varmistettu)

Ihana että viihdyt!

Kuopio <3

Anna (Ei varmistettu)

:)

Unna (Ei varmistettu)

Apua putosin tähän kokonaan Oon koko päivän tyytyväisenä aatellu etten mee yhteenkään aprillilankaan tänä vuonna ja toi sun postaus kilahti kunnolla tunteisiin ilman et kävi mielessäkään että kyseessä vois olla prank Hehee hyvä että viihdyt!

Anna (Ei varmistettu)

Hahhahaha, soriii :D

Jessika (Ei varmistettu)

Mä kun luin tota edellistä postausta, niin hieman ihmettelin, että mites nyt lähteä niin kauas isästä ja just kun ootte saanut rempattua teidän asunnon vauvahuonetta myöten (mungobabysta päätellen). Huomaa että aivot ei toimi, vaikka tiesin aprillipäivän olevan. Terveisin hieman valvonut äiti alle 2 viikkoisen vastasyntyneen kanssa. :D

Anna (Ei varmistettu)

Hahha, saat anteeksi tuolla syyllä :D

Mukava postaus, ihan tuli ikävä Kuopioon! Olen Kuopiosta syntyisin ja meillä meni niin päin, että muutin kolmisen vuotta sitten miehen perässä Helsinkiin, kun miehen työt ovat täällä. Eniten kaipaan Kuopiosta sitä kiireetöntä fiilistä ja kuopiolaisten ihmisten asennetta: bussipysäkillä tai liikennevaloissa voi päätyä juttelemaan tuntemattoman kanssa, joka kysyy kelloa :D Onneksi Kuopiossa tulee yhä käytyä, kun oma suku on siellä.

Anna (Ei varmistettu)

Jep, täällä on jotenkin nimenomaan kiireetöntä ja paljon välittömämpää tietyllä tavalla muiden ihmisten kanssa jutustelu ja törmääminen :)

Merja (Ei varmistettu)

Ihana Anna, sydän paikallaan.

Anna (Ei varmistettu)

<3

Marjut (Ei varmistettu)

Tuli jotenkin tosi hyvä mieli tästä postauksesta, olet niin onnellisen oloinen:) ja ihanat värit asussa!

Iina (Ei varmistettu)

Nimenomaan! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Sanna (Ei varmistettu)

Saako sua tulla moikkaamaan mikäli joskus satun näkemään? :)

Anna (Ei varmistettu)

Saa toki :)

Hannu (Ei varmistettu)

Olenkohan blogin ainoa miespuolinen seuraaja, mutta en voinut olla nauramatta aprillipilan kommentteihin ja tuntea pientä mielihyvää etten miehenä mennyt lankaan :D Nauratti kun "ajatuksella" blogia lukevat seuraajat, eivät tajunneet kirjoituksen olleen aprillipila ja sulloivat nenäänsä pakasteherne pusseja, vaikka teksti poikkesi täysin Annan aikaisemmista kirjoituksista ja hänen mielipiteestään Kuopiosta :D Ehdottomasti "rajuin" aprillipila vuosiin mikä on tullut vastaan :D

Anna (Ei varmistettu)

Hahaahha, no se rajuus oli ehkä juuri niissä kommenteissa heiltä, jotka sen uskoivat :D Ja niitähän mä odotinkin :)

Annaa (Ei varmistettu)

Helsingissä on tosiaan kiva käydä ja välillä pakko, mutta en voisi kuvitella sellaista elämäntyyliä.. I love Kuopio too!

Anna (Ei varmistettu)

Juuri tämä. Tai tässä elämäntilanteessa oon itse vaan tosi vieraantunut tuosta elämäntyylistä :)

IraCassandra (Ei varmistettu)

Yks lemppareimmista asuista ikinä! Tuli heti innostus kokeilla itsekin vaaleanpunaisen, harmaan ja valkoisen komboa :)

Anna (Ei varmistettu)

Se on ihan mun lempiväriyhdistelmä tällä hetkellä :) Ja kiitoksia! :)

Anna (Ei varmistettu)

Ihana lukea tämmöinen teksti omasta kotikaupungista! Itse muutin aika äskettäin takaisin Kuopioon ja olen vieläkin niin fiiliksissä asiasta. Rakastan tätä paikkaa! Ja ihan mahtava kuulla että säkin viihdyt täällä. Oon lukenu sun blogia kaaaauan (apua miten nopeesti aika meneekin!) ja oon kyllä tosi iloinen sun ja teidän puolesta, koska susta vaan huokuu nykyään puhdas onnellisuus tänne ruudunkin toiselle puolelle:).

Tulee harvoin kommentoitua, vaikka sun blogi on mun ylivoimanen lemppari ja tää piristää aina mun päivää. Kiitos siis parhaasta blogista sulle!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti <3 Ja tervetuloa takaisin! :)

Anniina (Ei varmistettu)

Hupsista vaan, täällä yksi lankaan mennyt! Eihän tässä auta kuin nauraa ja myöntää (nolosti) narahtaneensa :D

Anna (Ei varmistettu)

Hihiiii, musta on aina hauskaa, kun nää pilat menee kuitenkin yllättävän monelle, vaikka otsikon alla on päivämäärä :)

Hennitee
Erityisen herkkää

Minua huvittaa suuresti, että menin pilaasi vaikka tiesin aprillipäivästä! Onneksi asiat olikin näin päin ja voin vain naurahtaa omalle typeryydelleni :D En ole seurannut blogiasi niin ahkerasti, että tietäisin aikaisemmista piloista, joten voin ehkä selittää kommenttiani sillä.. Ihanaa loppuodotusta teille :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :D Ja joo, mä oon kai nyt kuusi vuotta putkeen räjäyttänyt jonku jutun aprillipilaksi, joten tää on pitkäaikaisille lukijoille tuttujuttu :D

Mmuksu (Ei varmistettu)

En tohon pilaan jaksanut edes kommentoida, kun siitä selvästi näki, ettei ole oikeasti sun ajatusmaailmasta. En ole koskaan sinulta yhtä tylysti kirjoitettua postausta lukenut. :D Silloin joskus, kun olit lontoon koulun jättämässä miehen takia ja jäämässä ausseihin, nii jouduin jo miettimään, että oikeasti. :D

Alunperin olin tulossa kommentoimaan noita tämän postauksen ensimmäisiä kappaleita siitä, kuinka olet päässyt siitä helsinki keskeisestä ajatuksesta irti. Ihanaa! Kaikki helsinkiläiset saisivat tosiaan kokeilla asua jossain muualla hetken, niin ei tarttis aina mollata meitä maalaisia. Mun mielestä se on vaan jotenkin niin hassua ajatella, että me kehä kolmosen ulkopuolella olisimme jotenkin kummallisia tai tietäisi muodista mitään tai muuten vain tolloja. :D

Anna (Ei varmistettu)

Niin, se on kyllä jännä ajatus. Ja myönnän, että itsekin olen ollut tosi HelsinkiHelsinkiHelsinki -ihminen :) Kummasti sitä kuitenkin silmät aukeaa, ja varmasti tämä elämäntilanne on myös vaikuttanut asiaan paljon :)

Laura (Ei varmistettu)

Pakko avata toinen kulma asiasta ! :D
Oon alunperin kuopiosta, asunut muutamalla eri paikkakunnalla suomessa ja nyt helsingissä. Tää tuntuu mulle enemmän kodilta kun mikään muu kaupunki. Riippuu tietysti täysin asuinalueesta, mutta oma on tosi rauhallinen, kaunis ja luontoakin löytyy.
Voisin sanoa muualla asuville, että ei täällä pääkaupungissa kaikki dissaa muuta suomea :D useammin kuulen tämmösiä turhia "haukkumisia" nimenomaan pk-seutulaisista, kuin muualla asuvista. Moni ystäväni asuu muualla kun helsingissä. Jos joskus poistuu tuosta kampin ja forumin kulmalta voi löytää monia ihmeellisiä ja rauhallisempia paikkoja :) ! Jokainen tykkää mistä tykkää ja omaa kotiaan saa ylistää, mutta ei dissata muiden! :D

E (Ei varmistettu)

Samoin myös niiden maalaisten kannattaisi kokeilla asua joskus jossain muualla kuin siellä omalla kotipaikkakunnalla, ehkä jopa siellä hirmuisen kauhessa Helsingissä, niin ei aina tarvitsisi mollata Helsinkiä ja kehä kolmosen sisäpuolella asuvia :)

Tilda (Ei varmistettu)

No joo, me taas tullaan olosuhteiden pakosta asumaan eri maissa mieheni kanssa ainakin varmaan ekat puoli vuotta pian syntyvän vauvan elämästä... Miehellä kun on töitä ulkomailla, mutta Suomesta vaikeampi löytää, ja itselläni ei töitä taas ole tällä hetkellä. Enkä haluaisi asua pienen vauvan kanssa siellä ulkomailla ilman mitään verkostoja, kun on masennukseenkin taipumusta. Toki ei ole ihanteellinen tilanne ja miestä on ikävä, mutta tällaista tää on.

Sori avautuminen, mutta itseäni vaan ihmetyttää pariskunnat, jotka ei edes Suomen sisällä pysty olemaan yhtään erossa toisistaan :D Itse olen ollut kaukosuhteessa suunnilleen puolet tästä koko suhteesta, ja eihän se helppoa ole, mutta kyllä siitä selviää.

Emma (Ei varmistettu)

Voimia sulle tähän tilanteeseen! Kaikesta varmasti selviää, kun asennoituu oikein. Annahan sanoikin, että huonosta syystä on hölmöä asua erillään ja ymmärtää tilanteet, joissa ei voi valita. Ymmärrän kyllä sua, viime vuonna vietin puoli vuotta erossa poikaystävästäni ja samalla veljeni valitteli ikäväänsä, kun ei näkisi tyttöystäväänsä viikkoon. Päätin vain hymyillä hänelle ja tsempata, onhan tilanteet jokaisella erilaiset. Ja aina on joku, jolla on vielä vaikeampaa. Tsemppiä vain kaikille vastaavissa tilanteissa oleville! <3

Tilda (Ei varmistettu)

Kiitos :) Onneksi aika kuluu nopeasti!

Anna (Ei varmistettu)

Niin, siis ymmärränhän minä toki tuollaisen tilanteen. Niin kuin postauksessakin kirjoitin, että vauvan isiltä vieminen sen vuoksi, että on tylsää jossain, on mun mielestä naurettavaa, mutta olosuhteiden pakolle ei voi mitään.

En tosin osaa sanoa, miten itse toimisin tilanteessa. Jotenkin koen itse niin tärkeäksi tuon vauvan ja isän kiintymyssuhteen rakentamisen, että itse joutuisin miettimään, mikä on tärkein turvaverkko; vauvan isä vai omat läheiset. Itselleni mies on se tärkein pala turvaverkkoa, ja voi olla, etten osaisi päätyä tuollaiseen ratkaisuun, jos vaan mitenkään olisi mahdollista olla samassa maassa. Huonommassa taloudellisessa tilanteessa tai sitten ilman muuta tukiverkkoa. Puoli vuotta kun on kuitenkin aika lyhyt aika. Tosi vaikea tilanne, ja toivon teille kaikkea hyvää! Toivottavasti voitte kaikki hyvin! :)

Tilda (Ei varmistettu)

Joo toki pelkän tylsyyden vuoksi en erossa olisi lapsen isästä :D Ja kyllähän tämä järjestely nyt entistä enemmän mietityttää kun se laskettu aika lähestyy... Mutta toivon että mies pääsee pian taas Suomeen, ja tulee se toki tänne vauvan synnyttyä joksikin aikaa :)

Anna (Ei varmistettu)

Paljon paljon tsemppiä teille, kaikki menee varmasti hyvin! <3

Riikka (Ei varmistettu)

Mä niin samaistun tuohon tekstisi alkuun. Näin koko ikänsä Kuopiossa asuneena ja teini aikoina varmasti kovinkin vakuuttavia päätöksiä Suureen Helsinkiin muuttamisesta tehneenä niin en voi kun todeta että kyllä Kuopio vaan on hyvä.
Tällä hetkellä kun Helsingissä käyn ehkä kerran vuodessa teatterissa, tai muutoin vaan niin ahdistaa se ihmisten kiireellisyys. Tuntuu että ihmiset on todella kiireisiä juoksentelemalla metroihin ja ratikoihin yms, niitä kuitenkin kulkee sen 10 min välein noin. Ja se jatkuva hälinä keskustassa sielläpäin, liikenne, liikennevalot, hältysajoneuvot yms. Ei voi ihminen ymmärtää. Kyllä on hyvä siinä vaiheessa kun junaan hyppää ja laskeutuu rauha ja hiljaisuus ja Helsingin pölyt jää taakse. :D

Anna (Ei varmistettu)

Niin, Helsinki on mielestäni tiettyjen ajanjaksojen kaupunki, Kuopio sitten taas sopii toisiin elämäntilanteisiin paljon paremmin :)

E (Ei varmistettu)

Mutta Helsinkikin on niin paljon muutakin kuin se keskusta ja Mansku ja Stocka, eikä siitä Helsingin arjesta kyllä saa kiinni jos käy siellä kerran vuodessa jossain tapahtumassa :) Oon ite maalta kotosin ja asunut sittemmin Helsingissä, ei se ihmisten elämä Helsingissä oo mitenkään rauhattomampaa tai kiireellisempää kuin landellakaan. Oon ite kasvanut alueella, missä busseja meni se kaks päivässä eli tottunut odottelemaan ja kyllä silti tasan tarkkaan Helsingissä juoksen siihen metroon/ratikkaan/junaan/bussiin vaikka kuinka tulis parin minuutin päästä seuraava, koska miksipäs ei! :)

Anna (Ei varmistettu)

Monet kun tulee helsinkiin töihin muualta pk-seudulta ja työmatka voi olla sen 45min-1h per suunta, niin voi olla kiire siihen metroon koska siitä pitää sitten ehtiä junaan/bussiin, niitä ei välttämättä mene 10 min välein. Itsekin inhoan sitä keskustan kiirettä, onneks itse asun kuitenkin muualla pk-seudulla, jossa on rauhallista. Ja on Helsingissä myös rauhallisia seutuja. Itse en tykkää asumisen kalleudesta ja esim. jostain päin Helsinkiä voi kestää töihin keskustaan ihan yhtä kauan kuin esim. Vantaalta tai Espoosta tullessa, joten ihan periaatteesta en muuta Hkiin, en halua maksaa sijainnista, kun muuallakin on rauhallisia paikkoja. Itsekin muualta päin Suomea muuttaneena kaipaan niitä lyhyitä välimatkoja. Ja samaa mieltä, metro on nykyään todella pelottava paikka, mielestäni koko rautatieaseman tilanne on muuttunut turvattomammaksi tässä reilussa 10 vuodessa mitä oon pk-seudulla asunut ja yritän aina mahdollisuuksien mukaan välttää metroa ja asematunnelia :/

M (Ei varmistettu)

Oiii, kirjotat kyllä ihanasti Kuopiosta ja tästä huokuu sellanen hyväntuulisuus. :) Mää oon muutaman kerran käyny siellä, mutta siitäkin on aikaa joku 15vuotta varmaan. Helsingissä oon myös käyny joitain kertoja ja tykkään myös siitä, joskus harkittin muuttoa, mutta ne kauhiat vuokrat ei oikeen innosta. :/ Täällä Oulussa on hyvä olla ja kaikki tarpeellinen löytyy. :) Ainahan sitä voi reissata ja nettikauppoja hyödyntää.

Anna (Ei varmistettu)

Näinpä juuri, parasta on kun on tyytyväinen siihen, missä on :)

NIKKI (Ei varmistettu)

Äitiys on tehnyt sinusta vähän positiivisemman ja rakastavamman ihmisen. Se heijastuu hurjasti lukijoille, ja en sano ettet ole aikaisemmin ollut tällainen mutta nyt se rakkaus huokuu sinusta. Tätä elämää täynnä olevaa asennetta on ihana lukea. Ihanaa kevättä perheellenne.

Pages

Kommentoi