I just wanna fall again

Mungolife

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa siitä, miten ajatukseni kuluttamisesta ja shoppailusta ovat muuttuneet viime aikoina. Jotenkin tämän aiheen aloittaminen blogissa on aina vaan koko ajan ollut vaikeeta. Nytkin tuijotin ruutua varmaan vartin saamatta yhtäkään sanaa ylös. En tunnu saavan muotoiltua ajatuksiani niin kuin haluaisin. Samalla koko ajatus tuntuu niin hankalalta aloittaa. Vähän kuin silittämisen aloittaminen. Sitä vaan siirtää ja siirtää hamaan tulevaisuuteen, toivoen, ettei sitä tarvitsekaan koskaan kohdata. Havahduin muutama kuukausi sitten jotakin asupostausta kirjoittaessa siihen, että mun blogista on tullut tylsä. En kerro enää juuri mitään, en kirjoita oikeastaan mistään. Jos joku kysyisi, mistä kirjoitin tänään, niin oikein vastaus olisi varmasti "enmistään". Kyllähän tikustakin saa asiaa, mutta nykyisellään blogiin yhtään mistään olennaisemmasta kirjoittaminen tuntuu ihan lasinsiruilla tanssimiselta. Menee sieltä, missä reitti tuntuu selvimmältä. Siinäkin on matkan varrella hienoisia siruja siellä täällä, mutta ne saa pyyhkäistyä jalkapohjasta ja jatkettua matkaa korkeintaan pienellä nirhauksella varustettuna.

Kai osittain kyse on turtumisesta. Jatkuvaan negatiivisuuteen turtuu, ja sitten sitä vaan välttelee. Parhaansa mukaan. Vähän kuin koulukiusattu, joka menee joka päivä kouluun tuntien turtumusta tulevaa piinaa kohtaan. Jos haluaisikin laittaa punaisen paidan hauskalla printillä, ei viitsi. Pukeutuu harmaaseen, koska vaikka sekin herättää nälvimistä, herättää se sitä huomattavasti vähemmän kuin se punainen printtipaita. Nettikiusaaminen ei oikeastaan pahemmin siitä erotu. Nettikiusaamista vastaan on aloitettu jo useita kampanjoita, ja nettikiusaamisen traagisista seurauksista on ollut uutisointia milloin missä. Tuntuu kuitenkin, että bloggaajia ei näissä keskusteluissa yletetä ikinä uhrin asemaan, tai edes rinnasteta uhreihin. Me olemme vaan tyhmiä akkoja, jotka ovat itse halunneet olla esillä, joten meillä ei ole väliä. "Sellasta se on, kun tunkee itsensä esille, pitää varautua negatiivisiin kommentteihin". Asiallinen kritisoiva palaute on edelleenkin asia erikseen, mutta jatkuva, viikkoja ja vuosia kestävä nettikiusaaminen onkin jotakin aivan muuta.

Olen ehkä ennen ollut vahvempi kaiken tämän suhteen. Nykyään mietin ehkä enemmän ihmismieltä ja sitä, miten ihmiset käyttäytyvät. Ja miksi. On ollut todella ikävä nähdä joitakin bloggaajia lopettavan nettikiusaamisen takia. On ollut rankka seurata vierestä, kuinka bloggaavat ystävät kärsivät saamastaan negatiivisesta arvostelusta. Tuntuu, että meidät on ajettu nurkkaan. On ihan sama minkälaisia olemme, meissä on kuitenkin vikaa. Vaikka emme edes sanoisi mitään, niin sekin olisi väärin.

Blogi oli joskus vähän kuin tippumista. Helppoa ja vaivatonta. Oli helppoa tipahtaa blogin sivuille, kertoa ajatuksistaan, mietteistään, suruistaan ja iloistaan. Oli helppo heittäytyä sinne, mennä koko tunteella ja nauttia pudotuksesta. Nykyisin blogi on usein kuin kiipeämistä. Jokainen liike on harkittu, jokainen liike on vaikeampi ja vaikeampi. Putoaminen ei ole enää vaihtoehto, koska entisten hattarapilvien sijaan alhaalla odottaa piikit, jotka vievät viimeisenkin elämänilon.

Havahduin eilen huolestuttavaan tietoon. Olen blogannut melkein viisi ja puoli vuotta. Yli kolme vuotta on blogissa mukana kulkenut ihminen, joka kommentoi vähintään kerran viikossa äärimmäisen pitkiä ja loukkaavia kommentteja. Kolme vuotta. Joka viikko. Yli 150 viikkoa. Kertaakaan en ole yhtäkään julkaissut. Olen blogannut melkein viisi ja puoli vuotta. Viimeiset reilu kaksi vuotta blogistani on ollut jollakin keskustelupalstalla keskustelu, jonka päätavoite on ollut arvostella minua. Olen blogannut melkein viisi ja puoli vuotta. Noin 350 vuosipostauksen vauhdilla, olen siis kirjoittanut vajaa 2000 postausta. Minusta on ollut tänä aikana yli 100 000 negatiivista viestiä internetin eri puolella. Sata tuhatta. Olen blogannut melkein viisi ja puoli vuotta. Viimeisen kahden vuoden aikana keskustelupalstoilla on pyörinyt reilu 20 aktiivia, jotka ovat vähintään kaksi kertaa viikossa suoltaneet sinne negatiivista asiaa minusta. Useilla heistä viestejä on kertynyt yli kymmenen viikossa. Tiedän nämä statistiikat, koska asiaa tutkitaan. Eilen käytyäni läpi numeroita paperilla, nämä numerot satutti enemmän kuin yksikään kommentti tai keskustelu ikinä.

En tule koskaan ymmärtämään, mitä bloggaajat ovat tehneet ansaitakseen tämän. Blogimme keskittyvät meihin, persoonaamme ja identiteettiimme, ajatuksiimme ja kuviimme. Yli viiden ja puolen vuoden historian aikana, olenko suoraan loukannut ketään? Olenko kirjoituksillani ottanut uhrikseni tietyn ihmisen tai ihmisryhmän? Olenko tuottanut internetiin valheellista sisältöä kenestäkään toisesta ihmisestä? En ole koskaan yhdessäkään blogissa lukenut, että tästä IPstä tullut lukija on ihan lehmä, jolla on ruma nenä ja paskat mielipiteet. Meistä bloggaajista näitä viestejä on satoja tuhansia. Millä helvetin oikeudella?!

Mistä helvetistä joku löytää oikeuden kokea niin valtavaa ylemmyydentunnetta, että kokee tarpeelliseksi itsensä nostamisen bloggaajien yläpuolelle? Arvostelemaan bloggaajia sieltä pilveltä ja pönkittämään sitä omaa paremmuuttaan? Kuinka bloggaaja voi olla huono ihminen, kun hän nauttii elämästään ja haluaa jakaa sen kauniit asiat lukijoidensa kanssa? Kuinka positiivisen ja pinnallisen ympärille rakentuneiden blogitekstien perusteella on oikein riisua toiselta ihmiseltä, tuntemattomalta sellaiselta, ihmisarvo ja nauraa hekottaa, osoitella ja ivailla? Miten tämä eroaa siitä päiväkodin poikajoukosta, joka vetää yhdeltä kalsarit korviin ja rinkiä ympärillä nauraa tämän kustannuksella? Kuinka kiusaaja voi olla "parempi ihminen", kun hän kaivaa bloggaajasta kaiken minkä ehtii, kääntää sen huonoksi ja sitten käsi lipassa kumartelee muille kanssakiusaajille, että "katso nyt miten paljon parempia ihmisiä me ollaan"? Kuinka myös bloggaajaa tukevat lukijat ovat kaikki huonompia ihmisiä, tyhmempiä ja lampaita, joilla ei ole omaa persoonaa tai järkeä, ihan vaan koska he pitävät tuntemattomasta bloggaajasta? Ja kertovat sen hänelle. Olen melko looginen ihminen, mutten näe tässä mitään logiikkaa. En niin mitään.

En olisi koskaan uskonut, että minua koskevat nettikirjoittelut ja kommentoinnin satuttaisivat minua. Eivät ne kyllä satuttaneetkaan. Mutta nyt kun useasta bloggaajasta on tullut minulle sydänystävä, on tämä asia ilmiönä minulle jotenkin niin paljon ikävää oloa aiheuttava. On kamalaa lukea toisten miehistä, lapsista, ystävistä ja perheistä negatiivisia asioita. Olen osannut sulkea oman kiusattuna oloni tosi kauas jonnekin omien ajatuksieni ihan takahuoneeseen. Sieltä nämä asiat eivät ole osanneet häiritä. Nyt kun koko tämä ilmiö on jotenkin niin paljon isompi, ja yltää niin moniin ympärilläni, koen yksinkertaisesti voimattomuutta.

Miksi kirjoittaisin kulutustottumuksista, kun voin vaan kirjoittaa denimin muodikkuudesta tai söpöistä kynttilöistä? Miksi ihmeessä asettaisin itseni pisteeseen, jossa kiusaajat saavat bensaa liekkeihinsä? Miksi pukisin sen punaisen printtipaidan, kun voin mennä harmaassakin? Halu ja pelko kohtaa oikeastaan päivittäin nykyään kirjoittamisessa. Halu kirjoittaa vaikka kuinka monesta asiasta ja ilmiöstä. Pelko, että joku niistä kirjoituksista jää äkkiä viimeiseksi, kun painan punaista ruksia ohjauspaneelissa ja poistan koko sivuston. Sitten kun joku päivä menee viimeinenkin usko ihmiskuntaan ja ei vaan enää kiinnosta. Välttelen aiheita, jotka saattavat johtaa tähän reaktioon.

Kyse ei ole enää edes siitä, että joku asia loukkaisi. Veikkaan, että se koulukiusattu pieni tai iso ihminen reagoi huomattavasti säyseämmin kun sadannen kerran kuulee olevansa luuseri. Ensimmäinen kolaus sattuu eniten, ne tuhannen jälkeiset ei oikeen enää tunnu edes nirhaisuna. Kyse on siitä, että ensimmäistä kertaa bloghistoriani aikana tunnen oikeesti voimattomuutta. Ei ole aihetta, josta voisi kirjoittaa ns. "turvassa". Eikä ole mitään, mitä voisi tehdä oikein.

Sain joskus aikaisemmin kesällä linkin erääseen keskusteluun itsestäni. Ystäväni nauroi sisällölle ja käski tsekkaamaan pari kohtaa. Aiheena oli minun kuva lentolipun kera. Paikka taisi olla 6F tai vastaava. Kolme ensimmäistä keskustelun kommenttia kertoi miten lehmä minä olen, kun lennän Helsinki-Lontoo -välinkin business-luokassa. Kermaperseinen horo, eikö voi mennä tavallisten kuolevaisten kanssa. No, jos on liikaa millä mällätä. Neljäs kommentti kertoi muille, että itse asiassa Finnairin koneissa vain rivit X-Y on businessta. Että tuo on ihan normaali paikka. Seuraavien kolmen kommentin sisältö olikin sitten "eikö tolla ämmällä oo varaa lentää businneksessa?!" ja "miksi se esittää rikasta, vaikka oikeesti lentää ihan säästöluokassa?" Silloin tämä nauratti minua. Nyt se ahdistaa. Tuo on loistava, joskin sangen viaton, esimerkki siitä, miten bloggaaja ei voi tehdä koskaan oikein. Ostat lentolipun, ja se on väärin. Ja vaikka oletus siitä lentolipusta on väärä, niin se on silti väärin, vaikka se olisikin toisin kuin alunperin oltuaan "väärin".

Ongelma on siinä, että mikään aihe ei ole enää tarpeeksi diplomaattinen blogiin. Se, miten paistan katkaravut on ihan täysin oikeutettu aloitus keskustelulle, jossa käydään läpi minun ihmissuhteeni, mahdolliset rakastumiseni, perheeni, kulutustottumukseni, ulkonäköni ja älykkyyteni taso. Kun kerron blogissani, että joudun mahdollisesti septoplastia-leikkaukseen, saan lukuisia kommentteja siitä, että olen valehtelija ja kuvittelenko lukijoiden uskovan, etten vaan mene korjaamaan rumaa nenääni. Enhän ole koskaan maininnut blogissani siitä johtuvista ongelmista, jotka oletin joko normaaliksi tai allergiasta johtuvaksi. "Valehtelija!!!" Kun kerron mitä tahansa Simbasta, saan aallon ihmisiä, jotka ovat poistaneet elämästään matkustamisen ja muun tuollaisen, jotta voisivat olla täydellisiä koiranomistajia, ja kuinka huono ihminen olen. "Huohon ihminen!!!!" Ja auta nyt armias, jos kirjoittaisin sanallakaan yhdestä miehestä. Viinilasi kuvassa on alkoholismi-ongelma, sarkastinen huomautus mistä tahansa loukkaus koko ihmiskuntaa vastaan. "Alkoholisoitunut huora!!!" Kuulin, että jollakin hevosfoorumilla oli käytetty minun kuvaani ja käsketty ihmisiä arvuuttelemaan läheisillään ikääni. Parinsadan viestin sisältö oli se, että minun kuvaani oli riepoteltu pitkin työpaikkoja ja sukulaisia, jotta saatiin kyllä yhteispelillä satojen ihmisten gallupilla päätettyä, että minä näytän kyllä selkeästi nelikymppiseltä. Jouduin pohtimaan varmasti sata kertaa ennen kuin julkaisin ystäväni hääkuvat. Olen niin varautunut siihen negatiiviseen meininkiin, joka blogien ympärillä jyllää, että en edes halunnut tuoda sen keskelle jotakin minulle niin rakasta ja kaunista.

Onko siis mikään ihmekään, ettei enää tunnu luontevalta ottaa kiinni aiheista, joista sitten saattaa syntyä meteliä? Kommentit pystyn kyllä estämään, ja pitämään blogini jotenkuten säädyllisenä alustana. Mutta entä kaikki se muu, kuten keskustelupalstat? Paikat, joissa bloggaajat on täysin puolustuskyvyttömiä. Mä nään kyllä niiltä tulevan liikenteen, sen ihmismäärän, ja ne kommentoijat, jotka sieltä tulevat. Sisältöä en tule jatkossakaan sieltä lukemaan. Jokin itsepuolustusvaisto pitää sieltä poissa.

En edes yritä vedota näihin kiusaajiin. Minulle he ovat sieluttomia olentoja, joiden ainoa tarkoitus on imeä muista hyvä fiilis ja energia, koska he ovat kykenemättömiä itse sellaista luomaan. Kai tämä ajatusvirta on lähinnä pahoitteluna teille ihanille lukijoille, jotka olette vuosia seuranneet Mungolifea, ja pitäneet tätä pystyssä ihanilla kommenteillanne. Pahoitteluni, että blogi on muuttunut sieluttomaksi, niin kuin kiusaajansakin. Pahoittelut, että en ole pitkään aikaan oikein jaksanut laittaa sitä punaista printtipaitaa päälle, ja uhmata kiusaajia olemalla vieläpä tyytyväinen se punainen printtipaita päälläni. Osaatte varmasti ymmärtää miksi. Kuinka moni menee joka päivä työpaikalleen tietäen saavansa kuulla kuinka ruma ja tyhmä on, ja kuinka voisi lakata olemasta ja kuullen ympärillään toivotuksia siitä, että jotakin ikävää tapahtuisi? Kuinka moni menee joka päivä harrastuspaikalle tietäen, että siellä arvostellaan ei pelkästään jokainen liike, mutta myös silmärypyt, kasvot, ruumiinrakenne, perhesuhteet ja ammatti? Kuinka moni kestää tuollaista joka päivä omassa elämässään? No itse asiassa, koulukiusatut. My heart goes out for you.

Ehkä mulla on vaan tänään herkkä fiilis asian suhteen, kun mun ystävä, jonka blogi olisi mitä mainioin, päätti eilen olla ikinä siirtämättä sitä julkiseksi. Kai mua tänään harmittaa, että me vanhat bloggaajat olemme panoksellamme luoneet uuden, menestyvän, alan Suomeen, ja joku muu on tullut sotkemaan sen rumaksi ja luotaantyötäväksi. 

(Kuvat: www.knoowgle.com

Kommentit

Ellli (Ei varmistettu)

Jotkut ihmiset osaavat kyllä käyttäytyä niin huonosti. Se on niin helppo nimettömänä tulla haukkumaan toisia netissä, vaikka oman mielipiteensä voisi pitää itsellään. Pari kaverianikin on lopettanut bloggaamisen ihan vain jatkuvien ilkeiden kommenttien takia. Älä sä kuitenkaan ikinä lopeta tuot piristystä päivään, vaikka en ihan kaikista asioista samaa mieltä aina olekaan. :)

Iida (Ei varmistettu)

Tämä on niin totta. Lisäksi jatkuva nettikiusaajien ilmiö imee mehut myös uusista blogaajista, sillä hekin saavat oitis kaiken paskan niskaansa. Itse en ole uskaltanut aloittaa blogia vaikka se on ollut jo viiden vuoden ajan suuri intohimoni, sillä pelkään sitä mistä voin kirjoittaa ja mitä entiset paikkakuntalaiseni minusta puhuvat.
Lisäksi ilmiö on tavallista myös oikeassa elämässä eikä vain netin puolella. Jos joku ostaa uuden Michael Korsin kellon, hienon auton tai uuden Pradan laukun, hänet tuomitaan kateellisten ja kasvottomien ihmisten piriissä huomiohuoraksi tai kermaperseeksi. Eikö ihminen saa menestyä tai saavuttaa unelmaansa? Kaikki voivat aloittaa blogin, perustaa yrityksen tai siirtyä opiskelemaan alalle, joka on menestyessään rankka mutta tuottoisa. Kysymys on se, kuinka monella oikeasti on kanttia ja jaksamista tähän. Ehkä kasvottomien ihmisten ongelma on juuri se, että he eivät koe itseään siihen kykeneviksi ja ovat niin katkeria toisten saavutuksista, että alkavat uskoa omiin ja muiden valheisiin.
Sinä, Anna, olet kuitenkin upea nainen ja olen seurannut blogiasi ja unelmiesi saavuttamista jo monen vuoden ajan. Eikö juuri tällaisten ihmisten kuuluisi olla esikuva ja motivaation lähde, eikä pilkanteon kohde itseensä kyllästyneiden ihmisten parissa jossakin nettikeskustelufoorumeilla? Unelmia kuuluu uskaltaa tavoitella, ne pitää saada saavuttaa ja niistä pitää saada nauttia ilman ilkeiden ihmisten purnaamista. Itsellänikin tästä ilmiöstä on paljonkin kokemusta, mutta sellaiset kommentit ja kirjoitukset kannattaa jättää huomiotta, eikä niitä kannata edes lukea. Sääli, että yhteiskunnassa on niin monia läpeensä mätiä ihmisiä, jotka hakevat mielihyvää muiden maahan polkemisella. Älä kuitenkaan kadota voimaasi, vaan jatka unelmasi elämistä, blogisi on mahtava eikä lainkaan tylsä! :)

wipsu (Ei varmistettu)

Mitähän tähän voisi vastata? Tuli itsellenikin paha mieli tästä postauksesta. Se on uskomatonta, kuinka ihmiset löytää pienimmistäkin asioista jotain haukuttavaa ja morkattavaa. Sä olet Anna upea, kaunis ja menestyvä nuori nainen- ehkä juuri se antaa anonyymeille oikeutuksen haukkua ja kiusata mielin määrin, eihän Annaa mitkään pahat kommentit hetkauta. Moni varmaan unohtaa, että bloggaajakin on ihan tavallinen ihminen, jolta löytyy myös tunteet. Ei tähän voi muuta sanoa kuin koita jaksaa, äläkä välitä. :)

Hanna (Ei varmistettu)

:( En oikein osaa sanoa tähän yhtään mitään muuta kuin että osa ihmisistä on idiootteja. Hämmästyttävää, että päivästä toiseen jotkut kokevat tarpeelliseksi riepotella (tuntematonta) bloggaajaa keskustelupalstoilla. En usko, että yksikään kyseisistä ihmisistä haluaisi lukea itsestään sellaisia juttuja.

Ehkä typerää toivoa näin, mutta kunpa jokainen muiden ulkonäköä tms. arvosteleva ihminen saisi joskus kokea miltä se tuntuu.

Hirmuisesti tsemppiä ja toivottavasti sie et nyt iske blogia kiinni muutamien typerien tyyppien takia :)

heielina (Ei varmistettu)

Mä oon lukenut sun blogia melkein alusta asti, juuri koskaan en ole kommentoinut ja suhteellisen harvoin edes lukenut kommentteja. Jotenkin itseäkin alkaa ärsyttämään miten joka asiasta osataan tehdä niin väärää ja kamalaa ja huonoa. Mulla on jopa muutama tuttu ihan oikeassakin elämässä keitä kiinnostaa puhua paskaa ja spekuloida sun kaikkia tekemisiä ja ostoksia sun muuta. Mä en voi ymmärtää tollasta. Mä en käsitä miks pitää lukea blogia minkä kirjoittaja vituttaa eniten maailmassa, tai jos lukee niin miksi pitää kommentoida. Ei niitä asioita tosiaan koskaan tultais sanomaan päin naamaa. Ei ikinä. En mäkään välttämättä piittaa kaikista ja kaikesta, mutta en näe tarpeelliseks tuoda sitä esille. Jokainen saa kuitenkin olla just sellainen kuin haluaa ja mitrn tylsää elämä oliskaan josme kaikki oltais samanlaisia! Mä nautin sun blogista ja aion lukea tätä jatkossakin, vaikka luultavasti jätän kommenttiboksin edelleen katsomatta. Musta sä olet ihana.

Milperi (Ei varmistettu)

Tämä teksti oli parasta mitä tässä blogissa on koskaan ollut! Ja yleensäkin sun jutut on hyviä, mielenkiintoisia ja ajatuksia hetättäviä. Oon täysin samaa mieltä su. Kanssa kaikesta mitä sanoit ja toivon todella että tämä saa ne kiusaajatkin ymmärtämään oman typeryytensä. Musta on todella sääli,ettet sää voi enää rehellisesti sanoa mitä ajattelet koska siitä nousee aina kauhee haloo.
Musta sää olet fiksu, kaunis ja tyylikäs ihminen. Näät ihan uskomattoman vaivan tän blogin eteen ja tää on ihan mielettömän kaunis. Kaikki noi kuvien tekstit ja muut on tosi hienoja. Toivottavasti jaksat jatkaa bloggaamista ja olla välittämättä kiusaajista! :)

stina (Ei varmistettu) http://stinablogi.blogspot.fi/

Hieno kirjoitus! Uskomatonta, kyllä miten joidenkin ihmisten "harrastus" voi olla sinun (ja muiden bloggaajien) mollaaminen. Kyseisten henkilöiden oma elämä taitaa olla mallillaan ;) Ihailen sitä miten hyvin olet kestänyt näinkin pitkään ja on ihan normaalia, että jossain vaiheessa se raja tulee vastaan, kun tuntuu ettei enää jaksa. Täältä hirmusti kiitosta näistä vuosista ja tsemppiä jatkoon :)

stina (Ei varmistettu) http://stinablogi.blogspot.fi/

mitähän toi kyllä tekee tuolla välissä, sori :D

Maarit T.

Kamala kuunnella tuollaista mutta tottahan se on. Nää ihmiset on kyllä selkeästi sairaita ja niillä on joku isompiki ongelma! Sun blogi on aivan ihana ja luen sitä joka päivä! Sun persoona vaikuttaa just siltä että voisit olla mun parhaita kavereita, siksi siitä saaki niin paljon iloa :D kirjoitat tosi hyvin ja kuvat on superkauniita! Aiheet matkustelusta, koulusta ja kaikesta on hyvällä maulla valittuja. Oot vaan huikea! Jatka samaan malliin :)

Pakko kompata tätä. Pidin joskus blogia, ollessani vaihdossa ulkomailla, ja kommenttiboksi oli täynnä vihaajia siihen asti, kun poistin anonyymikommentoinnin mahdollisuuden. Ja mistä aiheista olin postannut? Siitä miten kivaa on olla vaihdossa eri kulttuurissa ja mukavista asioista mitä olin kokenut siellä. Mutta eihän sellainen käy laatuun - se oli joltakulta toiselta näköjään pois. Poistin blogin, koska negatiivinen ilmapiiri oli liian tukahduttava. Siitä lähtien (ja muutaman stalkkausepisodin jälkeen) olen pitänyt netissä matalaa profiilia. Rakastan kirjoittamista ja haluaisin ilmaista itseäni esim. just bloggaamalla, mutta täytyy tyytyä ns. pöytälaatikkorunoiluun, koska netissä hengaavien ihmisten vihan ja pahan olon määrä on niin suuri, että se varmasti tukahduttaisi halun kirjoittaa.

Itse näen blogisi (ja monet muut blogit) inspiraationa ja mukavana ajanviettotapana, ja toivon sinulle elämässä kaikkea hyvää ja voimia tavoitella unelmiasi tästäkin eteenpäin :). Toivon myös nettivihaajille kaikkea hyvää - siinä mielessä, että löytäisivät elämäänsä positiivista sisältöä ja lakkaisivat vihaamasta.

Tulipas pitkä kommentti, no ei voi mitään, halusin itsekin vähän avautua tästä tärkeästä aiheesta. :)

hanna (Ei varmistettu)

Mä oon niin miettinyt blogin aloittamista mutta taas lykkään sitä kertomasi perusteella. Niin paljon haluiaisin herättää kirjoituksillani keskustelua monista vääryyksistä mutta taivat jäädä vielä toistaiseksi koneeni uumeniin. Mä ymmärrän jos keskusteltaisiin järkevästi, asiallisesti ja suoraan mutta ei. pitää puhua paskaa, mollata, keksiä omiaan. Kaikki tää tehdän kuvattomilla nimimerkeillä. Ei uskalleta seistä omien sanojen takana :/

snni (Ei varmistettu)

Tämä pysäytti. Nuo mainitsemasi luvut järkytti vielä enemmän. En pysty ymmärtämään, mitä ihmiset saavat bloggaajien haukkumisesta, arvostelusta ja kaikesta siitä negatiivisesta paskasta. En pysty ymmärtämään, miten jotkut ihmiset näkevät sen vaivan vain tuottaakseen toisille mielipahaa. En ymmärrä, mitä nämä ihmiset luulevat saavuttavansa toiminnallaan.
Bloggaajat antavat itsestään aivan valtavasti ja näkevät paljon vaivaa bloginsa eteen. Jokaisen bloggaajan menestys on kovan työn ja panostuksen tulos. Sitä ei ole saavutettu helpolla. Jokaisen ihmisen pitäisi arvostaa bloggaajia ja sitä, mitä he antavat lukijoilleen. Nämä kiusaajat voisivat miettiä tekojaan ja sitä, mitä he saavat siitä itselleen. Paljon enemmän saisi, kun olisi kiitollinen bloggaajille heidän työstään ja arvostaisi sitä.

Maria (Ei varmistettu)

Voi Anna, kun ihan melkeen tippalinssissä jouduin tuon postauksen lukemaan, sen verran surullinen olo siitä tuli :( Ymmärrän täysin, ettet tahdo blogissasi enää juuri mitää sen syvällisempää jauhaa sillä eihän sitä kukaan halua paskaryöppyä niskaansa! Itse olen aavistuksen samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä, sillä olen yksi työpaikkani nuorimmista naisista (silti lähemmäs 30v) ja aina yhden vanhemman rouvan hampaissa ja saan kuulla tyylistäni, hiustenpidennyksistäni sekä siitä, kuinka pukeudun liian hienosti töihin, olen itseäni täynnä jne. ja jopa, että pinnalisuuteni takia en koskaan voisi olla hyvä äiti... Tässä on kyseessä kuitenkin VAIN yksi henkilö, sillä muuten tulen kaikkien kanssa loistavasti toimeen, mutta kun jo tuon yhden ihmisen mielipiteet satuttavat, niin voin vaan kuvitella kaikki nuo sinun kohtaamat kommentit, kuinka ne voivatkaan satuttaa ja tekevät voimattomaksi. En voi sanoa sinulle muuta kuin, että pyri olemaan oma itsesi ja koita olla välittämättä (vaikka se onkin helkkarin vaikeaa!) kaikista noista ilkeistä ihmisistä sekä pidä lippu korkealla. Olet USKOMATTOMAN kaunis ja fiksun oloinen nainen ja en voi toivoa sulle kuin pelkkää hyvää ja lähettää sylin täydeltä virtuaalihalauksia ja tsemppiä! <3 Jos vaan tulen jossain vaiheessa suhun Helsingissä törmäämään, niin tulen varmasti kyllä halaamaan myös livenä :)

LindaT (Ei varmistettu)

Tsemppiä ja jaksamista!! :)

em (Ei varmistettu)

Tulin tosi surulliseksi tästä tekstistä.

Mielessäni pyörii nyt, että miten sairaita ihmiset voi olla? Miksi täytyy olla niin ilkeä toiselle?

Harmittaa kun lempibloggaajat joko lopettavat kokonaan tai sitten muuttavat blogin sisällön mahdollisimman neutraaliksi ja tylsäksi nettikiusaajien takia.

Huolestuttavaa tässä ilmiöissä mielestäni on se, että kaikki muut paitsi nettikiusaajat huomaavat ettei tämä ole enää normaalia. Nettikiusaajat saavat jotenkin puolustetua käytöstään, että se olisi mukamas oikeutettua ja normaalia.

Mitä pitäisi tehdä, että asiaan puututaan, ennenkuin tapahtuu jotain todella kamalaa?

Minusta on kiva, että jaksat kuitenkin blogata vielä ja toivon, että nettikiusaajat saataisiin jotenkin kuriin.

Karo (Ei varmistettu)

Hyvä teksti täynnä asiaa. Sun kohdalla syy negatiiviseen kommentointiin (tietenkään se ei sitä oikeuta kuitenkaan) lienee se, että elät hyvin erikoista ja erilaista elämää, mutta olet silti liian tavallinen ja samanlainen kuin lukijasi noustaksesi varsinaisen superjulkkiksen tiettyyn koskemattomuuteen. Osa negatiivisista kommentoijista varmaankin omaa hyvin erilaiset arvot ja lifestylen kuin sinulla, joka sitten motivoi jollain kierolla tavalla kohdentamaan avointa kritiikkiä juuri sinuun. Kuitenkin jaksavat tulla lukemaan blogiasi, koska saavat jotain kummaa tyydytystä arvostelemisesta. En tunne ihmismielen psykologiaa ymmärtääkseni mistä kiusaaminen johtuu ja miltä kiusaajasta tuntuu, mutta näitä teorioita varmaankin voi yhtä hyvin soveltaa netti- kuin työpaikka/koulukiusaamiseen.

Tuli mieleeni, että joskus voisi olla hyvä tehdä kooste vaikkapa kuukauden vittumaisimmista kommenteista ja julkaista ne blogitekstinä. Loppuun voisi laittaa kysymyksen: "How would you feel?".

Anna (Ei varmistettu)

Tavallaan tosi hyvä idea, mutta samalla ne on sellaisia, joita ei kyllä halua julkaista, ja samalla why? Miksi pilata muidenkin päivä? Mä jotenkin kuitenkin tätä postausta ajattelematta yritän pitää tän mun blogin positiivisena :)

hheinih (Ei varmistettu)

Mun tekis mieli itkeä, tää on niin väärin. Tiedän ton tunteen, oon joskus ollut koulukiusattu ja mikään mitä sanon ei voi auttaa sua. Mikään ei saa sitä paremmaks. Ei auta "koita kestää" ei "kyllä se siitä" eikä varsinkaan "älä ota niin tosissaan, kyllä se siitä ohi menee" No kun ei se mene! Kiusaaminen ei lopu, ellei siitä tehdä loppua! Yleensä kiusattua vain hyssytellään ja viedään kuraattorille tms. Sillä kiusaajallahan on joku ongelma, ei kiusatulla! Kiusaajat pitäisi AINA saada vastuuseen teostaan. Ja tuo että tuo joku on muutaman vuoden ajan joka viikko jaksanu kommentoida negatiivisesti, on sairasta. Ei tuota tehdä enää edes yrityksenä aiheuttaa keskustelua, vaan pelkästään henkisesti loukata sua. On se niin helvetin väärin olla onnellinen, siitähän se yleensä on kyse. Ollaan niin katkeraa kansaa, ettei kestetä sitä kun joku menestyy, etenee elämässään ja oon onnellinen. Eikö oo mitään millä noi saatais kiinni, poliisi vaikka oven taakse että nyt loppu tommonen, onhan se kuitenkin henkistä väkivaltaa ja se on rankaistava teko. Varsinkin kun sullahan on sitä todistusaineistoa, että se on ollut jatkuvaa. Syyte menemään jos ei muu auta.

Terveisin
Uskollinen lukija, vaikka harvoin kommentoinkin<3

Veera (Ei varmistettu) http://www.deinonychosauria.blogspot.fi

Yksi sana: kateus. Valtaosa negatiivisista kommenteista oikeasti johtuu kateudesta, jota ei itselleen myönnetä, ja joka purkautuu vasta haukkumalla tämä kateuden kohde lyttyyn. Se pönkittää omaa egoa. Itse en ole koskaan jättänyt yhtäkään negatiivista ano-kommenttia mihinkään blogiin, koska voin hyvin kuvitella miltä se tuntuu. Ja olen saanutkin jo kokea, miltä se tuntuu, vaikka oma blogini niin alkutaipaleessa onkin. En vaan voi käsittää kuinka helvetin kateellisia ja ilkeitä anonyymit voivat olla. Miksi se kateus pitää projektoida silkaksi haukuksi bloggaajaa kohtaan, joka ei ole koskaan tehnyt mitään ansaitakseen sen? Ehkä se saa bloggaajan putoamaan "kuolevainen"-kastiin tämän anonyymin silmissä. Ei kukaan täysijärkinen mene sanomaan niitä asioita suoraan kasvotusten vaikka naapurille, miksi ne sitten saisi sanoa bloggaajalle?

Mullakin on ollut ikävä sun blogin syvällisempiä juttuja. Niitä hauskoja sattumuksia ja sulle tapahtuneita asioita joista kirjoitit. Ja parhaimpana ne mielipiteet joita jaoit avoimesti aiemmin, ja joihin pystyi samaistumaan. Mua niin harmittaa, että nämä kateelliset ihmiset ovat typeryydellään rajoittaneet sun sananvapautta blogissa. Ymmärrän aivan täysin, että et halua syvällisempiä kirjoittaa, kun jokaista sanaa spekuloidaan. Ja se pistää sun puolesta oikeasti vihaksi.

Kiitos, kun pidät vielä blogia, kuulut lempparibloggaajiini. Ihan mahtavaa, että olet noin vahva ihminen!

Noora (Ei varmistettu)

Aika sanaton olo tän postauksen lukemisen jälkeen, koska oma ymmärrys ei vaan riitä tajuamaan sitä, miten jotkut ihmiset kuvittelee että heillä on oikeus tulla haukkumaan bloggaaajia ja kirjoittamaan heistä suoraan sanoen paskaa. Ihan uskomatonta, Muistan kun kirjotit enemmän kuulumisistasi ja syvällisemmistä asioista ja nautin paljon sellasten postausten lukemisesta! Tosi harmillista että niin monet blogit on muuttunut paljon pintapuolisemmiksi, mutta toisaalta se on enemmän kun ymmärrettävä. Iso hatunnosto teille bloggaajille, jotka kaikista noista negatiivisista kommenteista huolimatta ootte jaksanu pitää blogianne yllä! Ite oon seurannut sun blogia pari vuotta ja tää blogi on yks ehottomasti yks mun lemppareista. Saan niin paljon inspiraatiota täältä pukeutumiseen. Oon myös aina halunnut kiertää maailmaa ja matkustella paljon ja nähä ja kokea mahollisimman paljon mun elämäni aikana, ja tää blogi on luonut uskoo tälläseen käpykylästä kotosin olevaan tyttööön, että unelmat voi toteutua!
All in all tsemppiä sulle ihan tosi paljon! Toivon, et kaikki ne nettikiusaajat sais tästä postauksesta vähän näkökulmaa, ja että tää postaus pistäis vähän miettimään, millaseks ihmiseks on tullu jos pitäää oman elämän vaikeet asiat purkaa nettikiusaamisena. Toivon myös että jaksat kirjottaa tätä blogia vielä monta vuotta, kaikista negatiivisista kommenteista huolimatta. :) tsemppiä!!

Jenni (Ei varmistettu)

Loistava kirjoitus! Mahtavaa, että rohkaistuit kirjoittamaan tuon kirjoituksen ja rehelliset ajatuksesi. Nettikiusaaminen/kateus on asia, josta ei todellakaan kannata vaieta.

Ongelmahan on siinä, ett ihmiset paljastavat kurjemman, pimeän puolensa anonyyminä erilaisilla nettikeskustelupalstoilla. Siellä on niin helppo dissailla ja löytää kumppaneita kiusaamiseen ja kateuteen. Niin, kateus -- tuo sana, jota harvemmin uskaltaa heittää, koska heti tulee kitinää kateuskortin esiin vetämisestä.

Mun mielestä on kuitenkin väärin, ettei voida sanoa ja tunnustaa suoraan, että ihmiset ovat kateellisia ja ovat siksi niin ilkeitä. Tottahan se on, ei siitä mihinkään pääse. Sen lisäksi ehkä se, että jotakuta kiusataan kateuden vuoksi tekee kiusaamisen uhrista ehkä vähemmän symppiksen, kuin jos kiusattaisiin vaikkapa jonkin fyysisen vamma, köyhyyden tai epäonnistumisen vuoksi. Kateus taitaa kuitenkin olla yleisin syy kiusaamiseen aikuisten ihmisten ollessa kyseessä.

Itse olen blogeja seuranneena huomannut, että aika moni suositun blogin pitäjä joutuu keskusteluissa kateellisen kanalauman vihan kohteeksi. Mielestäni ihmisten pitäisi joutua vastuuseen nettikirjoitteluistaan, varsinkin kun hyökätään toista ihmistä vastaan.

Ella (Ei varmistettu)

Hello! Täällä yksi lukija noin vuoden ajalta!

Käsittääkseni bloggarit pitävät blogiaan yleensä RAHAN takia. En näe mitään muuta syytä kertoa elämästään kaiken ulkopuolisille. Tottakai ihmiset arvostelevat "julkkista". En tiedä oletko tähän ryöpytykseen alunperin halunnut, mutta takuulla raha ja lahjukset laittavat jatkamaan.

Lukijat haluavat vain viihdettä. Tälläinen valituskin on "viihdettä" toisinaan. Bloggaajien haukkuminen on vain viihdettä:(

Et sitä saa mitä tilaa, kukin.

ps. edelleen viihdytystä odotteleva

Anna (Ei varmistettu)

Aloitetaanpa siitä, että kyllä minä kirjoitin elämästäni ulkopuolisille n. 3 vuotta, ennen kuin sain mitään rahaa tästä. Se, että sinä et näe mitään muuta syytä, ei tarkoita, etteikö sitä syytä olisi. Moni tykkää tästä harrastuksesta.

Sun kommenttisi kiteyttää kaiken tän paskan, mitä teidän, kiusaajien, päässä kulkee. Te saatte viihteenne toisten kiusaamisesta. Uskomatonta. Onneksi itse saan sen ihan muualta.

Ja jos vaikka leikitään, että joku bloggaakin RAHAN takia, alun alkaen alkanut bloggaamaan tienatakseen, sekään ei oikeuta tähän. Mutta koska sinä olet sitä mieltä, että se oikeuttaa, niin tehdäänkö niin, että meilaat mulle sun työpaikan ja harrastuspaikan tiedot, niin mä kerään kaikki mun tutut ja kaverit ja kadun varrelta mukaan löytyvät, ja me tullaan porukalla dissaamaan sua sinne? Koska hei, sähän käyt siellä töissä RAHAN takia. Niin kyllä mä saan sinne tulla sua kiusaamaan jokaikinen päivä, monta kertaa päivässä. Oikeastaan, kiusataan vaan kaikki bussikuskeja, kaupan kassoja ja muita. Koska siellähän ne paskiaiset on töissä, RAHAN takia, mikä siis oikeuttaa kaikki dissaamaan heitä.

Uskomaton ajattelumaailma sulla. Onneksi en itse ole noin kieroutunut ja julma ajatusmaailmaltani. Mun maailmassa kun toista ei kiusata. Piste.

Tiia (Ei varmistettu)

Oikein. Siis Annan kommentti, ei tämän dissaavan ihmisraunion.

jep, mä tuun mukaan =D

Anna (Ei varmistettu)

Odottelen innolla tuota osoitetta :D

eenja (Ei varmistettu)

Olipa hyva vastaus Anna! Oon ite joskus kaynyt niilla keskustelupalstoilla lukemassa ja kylla niista kateus paistaa lapi vaikka muuta sanoisivatkin. Ne elamiinsa kyllastyneet Ihmiset vaan ei kesta sita, etta joku tienaa elantonsa tekevansa sita, mista nauttii.

Oot mun lempibloggari just siks, etta kirjotat muustakin kun vaan paivan asuista. Voimia sulle kiusaajien kestamiseen! Netissa niista ei valitettavasti paase eroon, mutta toivon, etta positiiviset kommentit kirkastaa sun paivaa sillon kun ilkimykset yrittaa sita tummentaa. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Ja vaikka aina inhoan kateuskorttia, niin kyllä olen löytänyt selityksen mielestäni moneen asiaan. Mun elämä ei ehkä aiheuta ihmisissä kateutta, ei kaikki halua mun elämää. Mutta se, että minä rakastan mun elämää usein aiheuttaa sitä. Varsinkin ihmisille, joiden elämässä on jotakin korjattavaa.

Mushu (Ei varmistettu)

Tästä taas näkee ettei näiden kiusaajien "perustelut" kestä päivänvaloa ollenkaan. Hyvin vastattu, Anna!

Mä voin vain pelkästään kuvitella miltä susta tuntuu varmasti joka päivä kun jotain paskaa tulee niskaan, sulla on hyvä fiilis tänään ja sitten joku pilaa sen jollain niin turhanpäiväisellä ja loukkaavalla kommentilla. Kuinka se ihminen jaksoi ja vaivautui tuhlaamaan aikaa elämästään kommentoimalla sulle jostain asiasta vaikka ei edes tunne sinua. Pelkästään sen vuoksi mitä olet kirjoittanut blogiin ja kuvien perusteella. Sain tossa muutama päivä sitten tietää että mun äiti on joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi. Hän on hoitoalalla töissä ja tietenkin naisvaltaisella alalla on todettu olevan eniten työpaikkakiusaamista. Tässä tapauksessa pääkiusaaja onkin miespuolinen henkilö, joka on kuulemma pahimmasta päästä oleva juoruakka jolla on kahvihuoneessa porukka hänen kätyreitään juoruamassa ja puhumassa paskaa toisten työntekijöiden selän takana ja tuhlaamassa työaikaa. Tästä miehestä on kuulemma tehty jopa rikosilmoitus mutta mitään ei ole tehty asian hyväksi, surullista on se, että yleensä se kiusattu joutuu lähtemään pois ja kiusaaja jää tekemään pahojaan työpaikalle ja pääsee kuin koira veräjästä.

Lise (Ei varmistettu)

Äh jotenkin sanattomaksi vetää.. Oon paennut tänään opiskelua miettimällä mikä tässä yhteiskunnassa on vikana ja sekoittanut oman pääni onnistuneesti(:D) Jotenkin vaan ihmisten paha olo on jotain niin arkipäiväistä että jotain tälle asialle pitäis tehdä.. ja pää sekoa miettiessä että mitä. Jotenkin koko systeemiä pitäis muuttaa vastaamaan näitä haasteita, eikä kukaan saisi vaan elää siellä omassa pienessä kuplassaan. Työtä ei ole, opiskelupaikkoja ei ole, unelmia ei ole, yhteisöllisyyttä ei ole. Sen sijaan on ongelmia, katkeruutta, kateutta ja pahoinvointia. Mitä tälle voi tehdä?!

Lise (Ei varmistettu)

ja tajusin että eksyin hieman aiheesta mutta antaapa olla:D kiva oli avautua..

sasu (Ei varmistettu)

Kylmiä väreitä vaan meni pitkin kroppaa tätä lukiessani! Anna oot vaa nii super. Mun suurin pelko oli et jos jatkan tän tekstin lukemista niin jossain vaiheessa luen, ettet halua enää blogata. Onneksi et niin kirjoittanut ja toivottavasti et tule niin kirjoittamaankaan (ainakaan seuraavaan 2000 postaukseen ;) Voi Anna, pelkään, että kiusaajat rutistaa susta sen kaiken hehkun ja elämän pois :( Eiku printtipaita päälle ja menoks!!

Dani (Ei varmistettu)

Huh huh, järkyttävää! Oot kyllä rohkea :) yritä olla ottamatta itteesi vaikka se vaikeaa onkin..

Laura (Ei varmistettu)

Tää on tosi hankala asia. Ensinnäkin, ihminen netin käyttäjänä on toisinaan aivan eri ihminen kuin oikeasti on: ilman omia kasvojaan on pienempi kynnys mennä huutelemaan mitä sattuu. Mun mielestä kaikille täytyisi opettaa etikettiä miten käyttäytyä netissä, helpointa se olisi lisätä kouluopetukseen sekä vanhempien kuuluisi näyttää hyvää esimerkkiä ja opettaa lapsiaan käyttäytymään - niin netissä kuin oikeassakin elämässä! Mä oon satavarma, että käyttäytyminen netissä tulee parantumaan ajan myötä, sillä omasta nettipersoonasta - ja elämästä tulee koko ajan suurempi osa kanssakäyntiä. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja blogillesi ja jaksamista! Blogi antaa kuitenkin sinulle (sekä meille lukijoille) enemmän iloa kuin harmia :)

Sonja (Ei varmistettu)

Voi vitsit Anna, mitä sanoja. Kylmät väreet virtas läpi kehon ja kyyneleet nous silmiin. Olen itsekin miettiny pitkään tätä ilmiötä, bloggaajiin kohdistuvaa nettikiusaamista, vaikka en itse bloggaakkaan. Viimeksi eilen kahvitteluhetkellä mainitsin asiasta ystävättärelleni että pistää vain mietityttämään millaisia ihmisiä siellä monien tuhansien ruutujen takana on, jotka oikeasti tuntuvat saavan jotakin mielihyvää ja tyydytystä tuntemattomalle bloggaajalle aiheutetusta pahasta mielestä (tai sen yrittämisestä). En vain voi ymmärtää.

Hirveästi voimia! Olet todella, TODELLA vahva ihminen kun olet näinkin pitkään jaksanut tätä kaikkea. <3

Minna (Ei varmistettu)

En osaa edes ajatella, miten kamalaa olisi lukea tuollaisia ilkeitä kommentteja itsestään :( Itkuhan siinä tulisi, ja kiukku. Jos kritiikki olisi edes aiheellista, sen voisi yrittää niellä, mutta valitettavasti nämä kilipäät kommentoivat ainoana tarkoituksenaan loukata ja aiheuttaa pahaa mieltä.
Olen lukenut blogiasi jo pitkään ( paras blogi! ) ja olin aivan pöyristynyt siitä keskustelusta, jota ihmiset kävivät aikoinaan liittyen Barcelonan matkallasi tapahtuneeseen rikokseen. Aivan järjettömiä, julmia ja kertakaikkiaan typeriä kommentteja! Ja vielä naisten kirjoittamia, en voi ymmärtää.
Tuntuu, että on olemassa ihmisiä, joiden elämä on jotenkin niin vinksallaan, että heidän täytyy hakea hyvää oloa itselleen puhumalla pahaa muista. En tiedä, miten tämä ihan toimii, sillä kyllä negatiivisuus synnyttää vain lisää negatiivisuutta.
Ihan varmasti suurin syy tälläisiin kommentteihin on kateus. Sinä Anna elät sellaista elämää, josta nämä henkilöt voivat vain unelmoida. Lisäksi olet vielä tehnyt senkin virheen, että olet syntynyt harvinaisen hyvännäköiseksi ja vielä fiksuksikin :) Kateus siellä siis jyllää. Toivon, että nämä ilkeät ihmiset eivät vaikuttaisi sinuun kirjoittajana, mielestäni blogisi on mahtava juuri siksi, että se sisältää kauniin turhamaisuuden lisäksi myöskin tiukkaa asiaa :)

Saikku (Ei varmistettu)

Oot huippu. Oon tiennyt sun blogista kauan ja sillon tällön lueskellut, mutta vasta joku aika sitten alkanut kunnolla seuraamaan. Tsemppiä kovasti! <3

sooy (Ei varmistettu)

Tää asia harmittaa just niin lukijoidenki puolesta, koska omasta mielestäni se bloggaajan oma elämä ja persoonallisuus on se juttu joka vetää lukemaan aina uudestaan ja uudestaan ja ilman niitä blogit muuttuvatkin samanlaisiksi massoiksi :/ Joten harmittaa nämä ihmiset jotka purkavat oman pahan olonsa netin keskustelupalstoille ja sillä tavalla pistävät bloggaajan karsimaan sitä mitä kirjoittaa. Mutta toivottavasti jatkat vielä bloggailua, koska blogisi on yksi lemppareistani! :)) Tsemppiä!!

Tiia (Ei varmistettu)

Moi
Olen lukenut blogiasi anonyyminä noin vuoden,enkä ole kertaakaan kommentoinut aiemmin,mutta nyt tuntui et ois hyvä hetki.... Mä henkilökohtaisesti tykkään tästä blogista, ja erityisesti sun kirjoitustyylistä tosi paljon,ja joka kerta kun huomaa et on tullu uusi päivitys päivä piristyy kummasti. Mä nostan hattua et jaksat pitää tätä blogia,vaikkei se ilmeisesti kovin helppoo olekkaan,ja mä uskon etten oo yksin mielipiteeni kanssa. :) Ja ne nettikiusaajat on vaan säälittäviä ihmisiä joilla ei oo omassa elämässään tarpeeks mielenkiintoo,joten niiden täytyy puuttua muiden elämiin.
Mä toivon et sä jaksat näistä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jatkaa bloggaamista.
Kiitos aidosta ja (yleensä) elämäniloisesta blogista :)

Aleksi Rautiainen (Ei varmistettu)

Tai ehkä edustat jotakin arvoja, meriittejä tms, jotka laman aikana tuntuu epärealistisilta normitallaajien keskuudessa.

Blogin kirjoittaja, ainakin jos siitä saa leipänsä voi olla verrattavissa julkisuuden henkilöön, yhtälailla he saavat jokaisella keskustelupalstalla lokaa niskaansa.

Tuskin kovin monet julkkishenkilöt ahkerasti googlettelevat juttuja itsestään.

Sinun täytyy nostaa hattua itsellesi, kun olet luonut yhdessä vanhojen bloggaajien kanssa menestyvän alan Suomeen.

Ehkä jotkin ihmiset kaipaavat vähemmän kaupallisia blogeja ilman mainoksia, mutta kukas sitä nyt ilmaiseksi alkaisi bloggailemaan?

Onnea kuitenkin

Truu (Ei varmistettu)

Ja nyt tietenkin keskustelupalstoilla valitetaan kuinka heikko ihminen olet kun et kestä "pikku vitsailua" ja kommentteja.. Kyllä sitä on itsekin lukijana saanu ihmetellä miten keskustelupalstoilla tavallisista ihmisistä syntyy katkeria ja ilkeitä ihmisiä.. Kamalaa luettavaa mutta hienoa että silti kirjoitit tämän postauksen mikä toivottavasti avaa joidenkin silmiä! :)

Mä itse koen, että tämä postaus sulta, oli tapa pukea se punainen printtipaita päälle.

Ymmärrän täysin mistä tämä lähti, vaikken edes yritä väittää tietäväni miltä se tuntuu. Olen ollut kiusattu, mutta se että jokaistakin pienintä liikettä arvostellaan julkisesti... En voi edes käsittää.

Koita pitää mielessä se fakta että suurin osa sun blogia lukevista ihmisistä todella arvostaa sun panosta blogin eteen eikä näe siinä mitään negatiivista. Itse henkilökohtaisesti en koe että blogista olisi tullut sieluton tai tylsä, kaikkia asiat kuitenkin muuttuu kirjoittajan elämän mukana.

Surullinen asia on se että maailmasta löytyy liian paljon ihmisiä jotka saavat ilo siitä että pystyvät lannistamaan muita ihmisiä.

Koita jaksaa ja löytää se oma ilo ja energia blogista, koska jos lopettaisit näiden pikkumaisten ja sieluttomien ihmisten vuoksi, he tavallaan saavat sen mitä ilkeillä kommenteillaan hakevat. Ja me muut jäätäisiin ilman päivittäisiä energia pläjäykisä :)

iidaannamaria

Ei oo varmaan mikään blogipostaus ikinä riipaissut näin paljon. Aivan järkyttävää. En todellakaan ymmärrä ihmisiä. Ihme sikoja. Älä vaan lopeta bloggaamista, oot mun lemppari!
Kaikkea hyvää sulle

Tanni (Ei varmistettu)

Mistä vetoa, että tämäkin teksti saa keskustelupalstoilla myrskyn aikaiseksi. "Nyt se kalastelee säälipisteitä yhy yhy."

Mun mielestä kaikki kiusaaminen ja haukkuminen on täysin tarpeetonta. Miten kellään voi olla omasta mielestään varaa arvostella toisten tekemisiä? Olen myös pohtinut sitä, miksi bloggaajia saisi arvostella ihan surutta? Koska heillä on jokseenkin julkinen elämä? Ja että MITEN se kutittaa jonkun toisen persettä, jos sinulla on uusi laukku? Ei se ole keltään _mitenkään_ pois. Mua sitten kiukuttaa, ja suruttaa.

Pukeuduthan kuitenkin silloin tällöin siihen punaiseen printtipaitaan :)

Loppuun vielä jostain elokuvasta tuttu elämänohje: fuck everything.

Anonyymi (Ei varmistettu)

En oo pitkään aikaan lukenu sun blogia, mutta nyt päätin lukea pitkästä aikaa ja tää postaus osu ja uppos! Mua on kiusattu 1-9luokat ja se on jättäny muhun todella syvät haavat, pelkään edelleen 23-vuotiaana, että tuun kiusatuksi uudessa porukassa. Musta se on kauheeta ja oon yrittäny päästä siitä tunteesta eroon, mutta ei se ole niin helppoa.

Muutenkin on järkyttävää, miten nykyään teitä bloggaajia puidaan ja haukutaan eri keskustelupalstoilla ja teidän kommenttipokseissa Mitä helkkaria ne siitä saa, että pääsee haukkumaan teitä? Mun pääkoppaan ei vaan mahdu se, että pitää arvostella ja kiusta ihmistä, joka haluaa tuoda omia asioitaan, mielipiteitään, esitellä tuotteita jne. esille. Jos on pakko haukkua, niin tarviiko sitten edes lukea ko blogia? No ei todellakaan! Jos mä en jostain blogista tykkää, nii emmä sitä lue.

Oon usein just miettiny sitä, miks ihmiset kiusaa toisia. Kai ne haluu vaan pönkittää omaa egoaan? Tai onks niillä sitten niin huono itsetunto, että ne yrittää parantaa sitä kun näkee, että kiusauksen kohde pahottaa mielensä. Vai miks ne sitä tekee? Ehkä siihen ei löydy ikinä vastausta, mutta kiusaaminen on yks asia, mitä en voi sietää.

Tanja (Ei varmistettu)

Hei Anna,

Aivan upea kirjoitus!

Ensiksi haluan sanoa, että pidän kovasti blogistasi ja luen erityisesti matkajutut kiinnostuneena. Toivon, että sinulla riittää voimia jatkaa kirjoittamista kaikesta ikävästä huolimatta. Olen valitettavasti törmännyt joihinkin mainitsemiisi keskustelupalstoihin, ja voi elämän kevät, millaista tekstiä siellä onkaan ollut!

Itsellänikin on blogi, todella pieni sellainen, jota kirjoitan lähinnä ystävieni ja työkavereideni iloksi. En kuitenkaan uskalla blogata omalla nimelläni, saati kasvoillani, koska pelkään juuri sitä, mitä kirjoituksessasi hienosti käsittelit. Olin aikanani koulukiusattu, ja sen kymmenen vuoden helvetin jälkeen en ole valmis ottamaan pienintäkään riskiä sen suhteen, että sama piina alkaisi taas. Ulkonäöstäni nimittäin varmasti riittäisi kommentoitavaa... Todennäköisyys sille, että pikkuruinen blogini päätyisi keskustelupalstojen aiheeksi, on toki minimaalinen. Kun internet on kuitenkin julkinen ja kaikille avoin, ei koskaan voi tietää.

Kiitos, että otit tämän tärkeän asian esille. Kunpa vain ihmiset ymmärtäisivät, että kiusaaminen, netti- tai koulu-, jättää pahimmillaan elinikäiset arvet. Olen sinua jonkin verran vanhempi, 33-vuotias, ja edelleen ne ikävät muistot kulkevat mukana.

Mukavaa joulunodotusta sinulle! :)

jonna (Ei varmistettu)

Ihan uskomattoman hieno kirjoitus! :)

Varsinkin tämä pysäytti:
"Kuinka moni menee joka päivä työpaikalleen tietäen saavansa kuulla kuinka ruma ja tyhmä on, ja kuinka voisi lakata olemasta ja kuullen ympärillään toivotuksia siitä, että jotakin ikävää tapahtuisi?"

Itse oon ollut varmaan aikalailla Mungolifen alusta asti mukana, mutta ethän sä sitä tunne kuinka mä henkisesti täällä komppaan ja tuen sua, joten pitäisi muistaa useammin jättää sitä kommenttiakin :) :D Mä vaan oon niin huono siinä. Saatan kirjoittaa kommentin mutta sit loppujenlopuks pyyhkiä sen pois ja ajatella että no ketä tämäki kommentti kiinnostaa :D

Nyt mä äkkii lähetän tän kommentin enne ku tääki pyyhkiytyy.

Heidi (Ei varmistettu)

Aivan upea ja totuudenmukainen kirjoitus. Tsempit!

Hiljainen lukija (Ei varmistettu)

En ole IKINÄ kommentoinut. Nyt komentoin.
KIITOS, ETTÄ JAKSAT KAIKESTA HUOLIMATTA <3

Pages

Kommentoi