I see red // Lempäälä

Mungolife

Mun paino ja koko on ollut lähes pakkomielteinen asia blogihistoriani aikana joillekin lukijoilleni ja seuraajilleni. Tuntuu, että jotkut ihmiset kokisivat parempaa mieltä, jos minä lihoisin ja mahdollista lihomistani on syynätty suurennuslasin alla jo ties kuinka pitkään. Vauvavatsaa bongailtiin kauan ennen kuin perheen perustaminen oli edes suunnitelmissamme ja itse asiassa muistan kuinka aikanaan n. vuonna 2009 koin pakottavaksi laittaa kuvan keskivartalostani blogiin, jotta jo silloiset raskaushuhut loppuisivat. Ne tuntui silloin 21-vuotiaana jotenkin tosi vakavalle. Nyt en ehtinyt edes jälkitarkastukseen, kun kuulemma oli jo huhut liikkeellä toisen vauvan tulosta.

Olen alkanut loppukesästä taas itse valvomaan kommenttejani, ja viime viikkoina olen saanut useamman kommentin, joissa on joko ilkeämielisesti onniteltu toisen vauvan vuoksi tai ihan suoraan vaan lihomisestani. Olen antanut näille kommenteille saman verran painoarvoa (heh heh) kuin aina ennenkin, mutta asia herätti minussa halun kirjoittaa tästä naisten vartalon syynäämisesta. Olen ollut koko aikuisikäni "normaalipainoinen", tai siis painoindeksini on kulkenut viimeiset kymmenen vuotta 19 ja 25 välillä. Aloittaessani bloggaamisen olin alle kahdenkymmenen, nyt kolkuttelen jo kolmeakymmentä.

Nyt tulee muutama tietoisku, jotka voi yllättää erinäisiä ihmisiä. Yleisesti ottaen naisen kroppa käy läpi muutoksia, jotka vaikuttavat myös painoon ja kokoon. Teini-iän jälkimainingeista siirryttäessä kohti kolmeakymmentä, on NORMAALIA, että paino ja koko vaihtelevat ja muuttuvat. Koko ja paino voi vaihdella ihan saman kuukaudenkin sisällä aika paljon, herrajumala, jopa saman vuorokauden aikana. Sellaista se on, hormonien pyörittämä arkemme.

Mun tapauksessa ollaan tultu liian laihasta teini-ikäisestä lähes kolmekymppiseen imettävään äitiin. Aikamoinen muutos. Ja tässä tulee todellinen suuri paljastus. Voi kyllä, minä olen lihonnut!! Se vaan ei tunnu häiritsevän itseäni tai läheisiäni, vaan ihmisiä, jotka eivät tunne minua.

Käsite normaali on musta muutenkin tosi hassu. Mikä on normaalia ja kuka määrää sen? Minä tiedän, mikä on hyvä paino ja koko mulle, ja missä tilanteessa tunnen oloni parhaaksi. Olenko siinä nyt? En ihan. Vaaka näyttää about samaa lukemaa kuin ennen raskautta, mutta kehoni koostumus on muuttunut radikaalisti ja ennen kaikkea kroppani on tällä hetkellä suuressa hormoniryöpytyksessä. Toisia imetys laihduttaa, toisia se päinvastoin lihottaa. Jokaisen naisen vartalo reagoi eri tavalla imetykseen. Mulla jojoilee paino ja turvotus päivänkin aikana mahdottoman paljon, sillä voin herätä aamulla näyttäen mielestäni oikein hoikalta ja jo puolen päivän aikoihin mulla on turpea olo.

Heti Danten synnyttyä kroppani palautui hirveällä vauhdilla omiin mittoihin. Omaan painoon ja vanhoihin farkkuihin. Nähtävästi se laukaisi myös sellaisen fiiliksen vartalossani, että se pitää nyt kaikin keinoin kiinni kaikesta rasvasta ja vararavinnosta, jotta siitä riittäisi myös tuolle jälkeläiselle. Äidilläni oli kuulemma käynyt aivan samoin. Heti synnytyksen jälkeen kutistuminen ja sitten muutamia kuukausia pyöristyneempi olemus. Kun imetys loppui, lähtivät kilot humpsahtaen. En tiedä mitä kropalleni tapahtuu, kun lopetan imetyksen. Sen näyttää aika. Silläkin "riskillä", että imetys lihottaa minua, jatkan imetystä niin kauan kun se sopii minulle ja Dantelle. Pari senttiä vyötäröllä kun ei millään lailla ole merkityksellisempiä kuin lapseni imetys, joka on tärkeää hänelle ja aivan mielettömän ihanaa minulle.

Raskausneuvolassa mulle luotiin aika kova paine painon tarkkailussa, ja nähtävästi tämä on useammankin Kuopion neuvolaterkkarin tapa, sillä eräs raskaana oleva kaverini on saanut terkkariltaan aikamoista syyniä painosta ja hieman ihmeellisiä kommentteja esittänyt. Raskausaikaa ennen en juuri koskaan käyttänyt vaakaa ja mulle aina tärkein mitta kropassani on ollut oma olo ja lempparifarkkujeni mahtuminen. Tällä hetkellä olo on hyvä ja farkut mahtuvat, joten olen sangen tyytyväinen :) Kropan hormonihöyryt eivät suinkaan pääty raskauteen, vaan ne jatkuvat myös imetysaikana, joten mun kropasta minkään johtopäätösten vetäminen ei ole ihan oikea-aikaista juuri nyt. Saatika seuraavan vauvamasun bongailu. Voin pyhästi luvata, että Dantelle ei ole tulossa sisarusta seuraavan yhdeksän kuukauden sisään.

Huomasin näitä asukuvia käsitellessäni, että tämä asu on melkein tässä samassa muodossa näkynyt blogissani jo ennenkin. Kävin mielenkiinnosta katsomassa tätä kaksi vuotta vanhaa postausta, jossa mulla on lähes samat vermeet. Samat housut on, paita on eri. En mielestäni näytä levähtäneen niin pahasti, että asiaa pitäisi kommentoida tai ihmetellä ihan hirveesti. Tässä välissä kun on ollut raskaus, synnytys ja se imetyskin vielä. Mun elämää ei jotenkin ihan hirveästi liikuta, että nuo housut näyttää hieman kireämmältä reisien kohdalla ja konttoriakin on hieman lisää tullut. Olemus muutenkin vähemmän hoikka ja enemmän pehmeä. JA MITÄ SITTEN?

Onko se jokin ihan valtava yllätyskään? Viimeisen kymmenen kuukauden liikuntani on ollut aika vähäistä, on hormoneja, on vanhenemista ja on vaikka mitä.

Ja vaikka olisin lihonnut vaivihkaa suklaalla ja juustolla, niin mitäpä silläkään on kellekään väliä? Painoasiat on mielestäni tärkeitä, ja niitä on hyvä jokaisen miettiä. Ylipaino ei ole hyväksi terveydelle, lähinnä erinäisten komplikaatioiden muodossa. Siinä puhutaan jo aika isostakin liikapainosta, ei jenkkakahvoista ja pömppömahasta. Omistan molemmat, kiitos vaan. Painon ja kropan vahtaaminen vaan on musta jotenkin todella huolestuttava ilmiö yhteiskunnassamme. Minun lihavuuteni ei kuulu kellekään muulle kuin minulle. Tai laihuuteni. On siitäkin tässä blogivuosien varrella syytetty.

Tammikuu 2016 vs. Syyskuu 2017

Itse asiassa näitä kahta kuvaa katsoessa, olen yllättynyt kuinka vähän kroppani on muuttunut. Kroppani on sentään luonut uuden ihmisen tässä välissä. Tämä postaus sinänsä sotii hieman omia periaatteitani vastaan. En koe tarpeelliseksi esitellä kroppani kokoa ja ylläpitää tietoa sen kokotilanteesta pukeutumalla johonkin kokovartalosukkiin tai ylikireisiin vaatteisiin, jotta tuntemattomat voisivat miettiä, onko kroppani pysynyt samana. En koe tarpeelliseksi pukeutua kireisiin vaatteisiin, jottei kukaan sattuisi luulemaan, että piilottelen jotakin leveiden alla tai häpeilen kroppaani. On mulla tiukkojakin vaatteita. Ne eivät arjessa ole minua. Eivät ole nyt, eivät ole olleet vuosi sitten, eivätkä ole olleet itse asiassa jo moneen vuoteen. Mä pidän rennoista neuleista ja muhkeista mekoista. Inhoan, jos vaatteet kinnaavat ja kutittavat. Maailma on menettänyt mussa erinomaisen hyvän burkhaan pukeutujan, sillä tiettyinä päivinä se tuntuisi mukavalta vaihtoehdolta noin niin kuin mallinsa puolesta. Jos mä joudun vetämään paidan helmaa kerrankin päivän aikana paikalleen, tarkoittaa se mulle epäonnistunutta vaatevalintaa. Välillä innostun pukeutua vartaloa myötäilevästi, mutta yleensä arjessa kuljen ihan rentous edellä. Yksi syy, miksi suosin leveitä malleja on yksinkertaisesti se, että harva istuva vaatekappale oikeasti istuu minulle. Mulla on vyötärö todella korkealla, superlyhyt selkä, on tissiä ja persettä, eikä hartiatkaan sieltä pienten naisten osastolta ole haettu. Mulle istuvan yläosaon löytäminen on välillä yhtä tiukassa kuin lottovoitto.

Se miksi kuitenkin halusin kirjoittaa tämän postauksen, on lähinnä avatakseni silmiä. En arvostelijoille, vaan arvostelluille. Joko mä olen sokea tai en näe näiden yllä olevan kahden kuvan välillä suurtakaan eroa. Kuitenkin mä saan jatkuvasti kuulla tästä mun "lihomisestani" ja "massakaudesta". Nyt, viime kesänä ja no, viimeiset kohta kymmenen vuotta. En varmasti ole ainoa. Eiköhän siellä ruutujen toisella puolen ole satoja naisia, jotka painii kroppaongelmien parissa. Toiset haluavat pudottaa painoa, toiset saada sitä lisää. Jotkut ovat ehkä mieli matalana jostakin kommentista tai painokyräilystä.

Paino on helppo kortti käyttää, kun haluaa kiusata toista ihmistä. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka kärsivät erilaisista asiaan liittyvistä häiriöistä ja masennuksista. Aivan täysin turhasta. On surullista, jos yksikin imettäjä lopettaa imetyksen lihomissyistä. On ihan turhaa, jos joku kärsii henkisesti siitä, että ei ole jonkun toisen toiveiden mukainen kooltaan. Tosielämän realiteetti on kuitenkin se, että naisten maailmassa paino on aina syitä nälviä toisiaan. Lauta, lihava, leväperäinen, ripakinttuinen, luuviulu yms yms. Näitähän riittää ja jokaisen kohdalla näen punaista.

Naisten maailmassa on aina sellaista turhaa kyräilyä ja "kritisointia". Jos en ole huono äiti, niin olen huono vaimo. Tai tytär tai ystävä. Vähintäänkin huono bloggaaja. If all else fails, mä oon taas raskaana tai lihonnut. Joko en osaa käyttää ehkäisyä tai sitten en osaa ehkäistä juustohimoani. Ja auta armias, jos tästä painoni tipahtaa sitten joskus kun imetys loppuu tai kun saan juosta lapsen perässä aamusta iltaan. Sitten olen huono roolimalli muille äideille, pakkomielteinen laihduttaja ja kamala ihminen muutenkin.

Todellisuudessa olen omaan kroppaani tyytyväinen lähes kolmekymppinen äiti, joka ei voisi asiasta vähempää välittää. Ellei tiedostaisi, kuinka rankkaa tällainen painokulttuuri naisten joukossa on joillekin.

Ollaan siis hieman armollisempia toisillemme ja itsellemme. Oli juustopöhöä tai ei. Oli sama kropan malli kuin nuorena tai ei. Oli liikaa tai liian vähän kiloja. Toivon kaikille pisaran mun asennetta tähän asiaan. Yksikään läskikommentti ei saa mua nostamaan reitevää olemustani penkistä ja lähtemään lenkille. Yksikään kommentti raskauskiloista tai rakkauskiloista ei saa mua jättämään jälkkäriä tilaamatta ravintolassa. Rakkauskilot kuulostaa itse asiassa aika kivalle. Kyllä mä taidan rakastaa ihan jokaista omaani, kun ne vissiin palvelevat ihan hyvää tarkoitusta tai ovat muistuttamassa hyvänmakuisista hetkistä ;)

LINDEX housut
MARITA HUURINAINEN toppi
CHANEL laukku
GUESS ylipolvensaappaat
ZARA takki
GUCCI aurinkolasit

Kommentit

Bea (Ei varmistettu)

Mielettömän hyvä postaus. Asusi on upea niin vanhassa kuin uudemmassakin kuvassa, nuo housut ovat todella upeat ️

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Sirpa (Ei varmistettu) http://thebabycatsandpricybags.blogspot.fi/?m=1

Hyvä teksti! Munkin poju jo 1v ja 2kk ja imetän yhä suht paljon vaikka olen jo töissä. Imetys ihan selvästi pitää kropan ns. rehevämpänä. :D Ei haittaa. Sen takia en imetystä lopettaisi. :)

Anna (Ei varmistettu)

Nimenomaan näin :)

Varpu (Ei varmistettu)

Sulla on valtavan kaunis, ryhdikäs kroppa ja äärettömän pitkiltä tuntuvat jalat, joista moni olisi valmis antamaan vaihdossa vaikka mummonsa. Ryhti kertoo itsevarmuudesta ja se jos mikä on viehättävää!
Olet upea, kaunis nainen, ja etenkin livenä todellinen katseennaulitsija.

Aina näitä pahanpuhujia riittää - heillä on henkinen kasvu vielä kesken.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :)

Rintintin (Ei varmistettu)

Sä oot upee, oot aina ollut!!! Ihmisten kommentit sun painosta on älyttömiä. Ja aivan varmasti siellä jokaisella kommentoijalla on itellä ihan samanlainen historia; ettei paina saman verran kuin 10v nuorempana, koska se vaan on aika luonnollista.

Anna (Ei varmistettu)

No juurikin näin :)

Sabrina (Ei varmistettu)

Ihana postaus, kiitos !
Terveisin, n 5kk pojan äiti, jolla samat ajatukset ja aivan liikaa kiloja tiputettavana raskauden jäljiltä..sitten joskus. Nyt nautin ihanasta pienestä pojastani, imetyksestä ja herkuista :)

Anna (Ei varmistettu)

No juurikin näin :) Ja hei, suklaa ja imetys kulkee käsi kädessä ;)

hmclehto (Ei varmistettu)

Naiset ovat kyllä tavallisia susia toisilleen. Aina hyökätään ja keksimällä keksitään syitä haukkua muita. Varsinkin tuntuu että Suomessa vielä enemmän. Sorry että olet taas joutunut "haukkujen" kohteeksi. Joku aamu itsellä vatsa kuin jalkapallo ja taas toisinaan lättänä, yritän pukeutua päivien mukaan, mutta ei tulisi mieleenkään muita ruveta kritisoimaan. Se sattuu eikö ole edes käytöstapojen mukaista. Hugs to you hon and to your gorgeous boy

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ja välitän pienelle halit <3

Mirka (Ei varmistettu)

Minut imettäminen riudutti ihan hirveäksi, onneksi lihoin takaisin kun lopetin; olin kuin kuivan kesän kurre :D Sain rintanikin takaisin, vaikka monille käy toisinpäin :)

Olet mielettömän kaunis ja äitiys todellakin pukee sinua <3

Mirka (Ei varmistettu)

Ja piti lisäämäni, että tiedän niin tuon tunteen, kun epäillään raskautta ja huomautellaan painosta, vaikka ei olisi edes yhtään ylipainoinen. Se sattuu, vaikka itse ei asiasta sinällään ottaisi stressiä. Minua siinä harmittaa eniten toisen halu loukata. Ja toki myös käytöstapojen puute!

Anna (Ei varmistettu)

Mä en ymmärrä vieläkään, mikä oikeus kellään on tollasta kysellä. En ekan raskauden enkä kyllä seuraavankaan kohdalla :)

Anna (Ei varmistettu)

Joo, jännityksellä odotan seuraavaa muutosta, eli imetyksen loputtua tapahtuvaa muutosta kropassa :)

Mmuksu (Ei varmistettu)

Kaunis olet! Etkä yhtään lihava. Itselläkin olisi oppimista tuosta sinun asenteestasi. :) Tykkään myös enempi löysistä ja mukavista vaatteista, mutta joskus oma pää ei anna lupaa käyttää sellaisia "kun näytän läskiltä", onneksi kuitenkin useimmiten mukavuus voittaa. ;D

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Ja ehdottomasti suosittelen menemään sieltä mistä tuntuu itsestä parhaalle :)

Heini (Ei varmistettu)

Ei hemmetti! Ihmiset osaa olla ajattelemattomia. Kuten itsekin sanoit, kroppasi on vasta luonut uuden ihmisen <3 Keho käy läpi valtavan muutoksen. Siinä on sulateltavaa aivan ilman muidenkin ihmisten arvosteluja ja ihmettelyjä. Hyvä, kun et anna toisten ikävien kommenttien lannistaa mieltä. Näytät hyvältä! Olen itse samassa elämäntilanteessa kanssasi. Raskaus ja lapsen saaminen sai
minut olemaan armollisempi kehoani kohtaan :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti ja juuri näin, kyllä synnytys saa itsensä todella armolliseksi omaa kroppaa kohtaan :)

Helmiina (Ei varmistettu)

Kaunis oot juuri sellaisena, kuin missä sulla on hyvä olla!
Minä painoin nuorena aikuisena 48kg ja raskauden viime metreillä 76kg ja nyt 63kg. Terve paino on minusta tuntunut aina paremmalta, kuin se laihimmillaan olo, jolloin voin henkisesti pahoin. Mieluummin olen tässä nykytilassa, johon myös kuuluu pieni pömppis ja jenkkakahvat. Mulla on kaks lasta ja synnytyksien jälkeen kroppa tuntui pitkään vieraalta. Luontaisesti pienirintaisena ja kapealanteisena oli jotenkin shokki, kun lantio jäi synnytyksen jälkeen leveemmäksi ja tissit kasvoi järjettömiks maidon noustua :D Sitten laihduinkin 15kg parissa kuussa imetyksen vuoksi ja näytin riutuneelta.. Kun lopetin imetyksen, paino nous taas noin 10kg ja näytin väsyneeltä pullataikinalta. Olen yrittänyt ottaa kropan muutokset huumorilla, keskittyy lapsiin ja olla onnellinen siitä ettei ole ollut mitään pahempia fyysisiä vaivoja vaan olen pystynyt harrastamaan liikuntaa.
Summa summarum: kroppa ei koskaan palautunut teinimäisen kapeaksi ja hyvä niin koska oon Nainen ja Äiti, jossa mun mielestä saakin olla vähän pehmeyttä.

Kaikkien meidän kropat muuttuu eri tavoin äitiyden myötä, toisilla ei paljon yhtään, toisilla radikaalisti. Ollaan lempeitä itsellemme ja toisillemme, asetetaan terveys ja lapset ja oma onnellisuus etusijalle. Ei ole tietenkään väärin tavoitella "parempaa vartaloa" mitä se nyt kellekin on, mutta siitä ei saa tulla pakkomielle, varsinkaan jos se ei lähde itsestä vaan pelosta/häpeästä "mitä muut minusta ajattelee".

Anna (Ei varmistettu)

Aamen :)

S (Ei varmistettu)

Ihana Anna ja ihana postaus. Hyvältä näytät ja näin itselle, joka on kovastikin ehtinyt stressaamaan tulevan perheenlisäyksen aiheuttamista ulkonäkömuutoksista, olet vain ja ainoastaan positiivisesti kannustavaa katsottavaa. Ja kaikenlisäksi, Dante on aivan äärettömän suloisen oloinen vauva :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia <3 Ja ei todellakaan kannata stressata, vaan nauttia tästä ajasta :) Tämä on ainutlaatuista aikaa :)

Outi (Ei varmistettu)

Hyvä teksti,täyttä asiaa. Mut hei, onhan se varmaan monestakin elämäänsä tyytymättömästä ihmisestä epäreilua että noin onnellinen ja elämässään menestynyt nainen on vielä hyvännäköinenkin ;)

Anna (Ei varmistettu)

Hahah, kiitoksia <3

Johanna (Ei varmistettu)

Hyvä Anna!! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Pikkumyyx (Ei varmistettu)

Moikka! Ei juma, tekisi niin mieli nauraa niille kommenteille jota olet saanut "lihomisesta". En ymmärrä missä vaiheessa "normaalivartaloinen" on tarkottanut bikinifitnesskuntoa tai lähes anorektista olemusta. Mitä ovat ne tavalliset naiset, joilla on tissit, pylly ja vähän rasvaa mahassa ja käsissä, mutta ovat kuitenkin normaalin painon rajoissa? Ja minkätakia läpi elämän pitäisi pysyä täysin "samassa" kunnossa ja näyttää samalta? Eihän se ole edes mahdollista, kuten sanoit olemme aika pitkälle hormonitoiminnan vaikutuksen alaisina tässäkin asiassa. Olet kaunis ja aivan sopusuhtaisen ja normaalinkokoinen!

Anna (Ei varmistettu)

No juuri näin, tuntuu välillä, että naisiin yltävät kroppavaatimukset on somen sokaisemia :(

Kiasa (Ei varmistettu)

Yhdyn jokaiseen kommenttiin! Huippu asenne ja pidä se.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Armi

Loistava kirjoitus Anna, taas kerran. Sitäpaitsi, näytät kuvissa hehkuvan kauniilta ja onnelliselta, et tippaakaan ylipainoiselta. Muistathan kun luet ilkeitä kommentteja, että täällä taustalla on paljon lukijoita jotka fiilistelee sua ja sun blogia

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Ja toki muistan, tiedän tasan tarkkaan, että niitä kaikesta nipottavia vihaajia on korkeintaan kymmeniä, kun taas teitä ihania on tuhansia :) <3

Näytät hyvältä! :) Mun mielestä kenenkään ei pidä puuttua toisen ihmisen painoon,ellei hän itse sitä pyydä ja aika harvoin kukaan haluaa tuttujen tai vielä vähemmin tuntemattomien kommentoivan painoaan. Ja mun mielestä ne jotka vertaa 20 vuotiaan ja 30 vuotiaan kroppia keskenään,voisivat mennä takaisin bilsan tunneille :D

Anna (Ei varmistettu)

Juuri näin :D

Petra (Ei varmistettu)

Mäkin taidan olla sokea, koska en näe noissa kuvissa isoa eroa. Mun oma paino on pysynyt samassa jo vuosia, noin koko aikuisikäni. Mutta kropan koostumus ja malli on muuttunut. Entäs sitten? Siinähän muuttuu, samalla tapaa on muuttunut ajatukset ja mielipiteetkin. Persoonallisuus ja ideologia ovat kehittyneet. Näin siinä käy kun ikää tulee lisää ja se on ihan luonnollista.
Musta olet aina näyttänyt upealta ja kauniilta, enkä ole koskaan tullut kuvissa huomanneeksi painon vaihtelua. En tajua miten sellaiseen asiaan voi kiinnittää huomiota kun kuvassa on niin paljon muutakin.

Anna (Ei varmistettu)

No sepä, ja miten jotain voi kiinnostaa se asia niin paljon :D

Anniina (Ei varmistettu)

Hyvin kirjoitettu! Toivottavasti tämä ravistelee monia!
Mä luulen, että koska sä olet noin häikäisevän kaunis ja fiksu nainen, niin joillekin se pinnallisuus, kroppas muutoksien kautta huomauttelu, taitaa olla ainoa (säälittävä) keino tuntea suhun itseään verraten jotain paremmuuden tunnetta... Kateellisten panettelua.

Anna (Ei varmistettu)

Niin, pakko siinä on taustalla olla jotain omaa pahaa oloa :/ Harmi, paljon enemmän saa elämästä irti keskittymällä positiiviseen :)

Maisa (Ei varmistettu)

Mua ei kiinnosta tippaakaan sun paino tai koko, mutta tulin vaan sanomaan, että tää pätkä oli hauskasti kirjoitettu :D "Olen ollut koko aikuisikäni “normaalipainoinen”, tai siis painoindeksini on kulkenut viimeiset kymmenen vuotta 19 ja 25 välillä. Aloittaessani bloggaamisen olin alle kahdenkymmenen, nyt kolkuttelen jo kolmeakymmentä". Piti useamman kerran lukea toi. Ensin luulin, että viimeisessä lauseessa puhutaan painoindeksistä, mutta taitaakin olla kyse iästä :D

Anna (Ei varmistettu)

Hahahhaah :D Joo, ja muutenkin vähän huonosti kirjoitettu. Tarkoitin tolla 19-25 sitä, että se on normaali-bmi ja olen aina osunut sen väliin. En edes muista mitä olen nyt, ehkä 22, enkä ole tainnut siinä 25 käydä ikinä (paitsi ehkä raskaana) ja sikäli siis muutenkin harhaanjohtavasti ilmoitettu. Tuollaiset lokeroinnit on muutenkin aika turhia, sillä bmi 22 voi näyttää kahdella eri ihmisellä hyvin eriltä, sillä kropan rakennetta ja koostumusta tuo ei huomioi.

María (Ei varmistettu) http://www.thebeautybeneath.com

Todella hyvin kirjoitettu teksti! En voisi paremmin samankaltaisia ajatuksiani ilmaista!
Ja ihan mielettömän kaunishan olet, ennen ja jälkeen raskauden (ja raskaanakin!) :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia <3

Krisuti (Ei varmistettu)

Tämä postaus sai kyllä oman vereni kuohahtamaan oikein toden teolla vaikka näin harvemmin käy. Ei yksinkertaisesti mene mitenkään mun ajatusmaailmaan, miten kukaan voi olla niin uskomattoman urpo ja julma, että alkaa tuollaista sontaa julistamaan muutama kuukausi sitten synnyttäneelle naiselle. Tai ylipäätään kenellekään naiselle tai miehelle missään tilanteessa. Argh! Missä lienee taas kasvatus menneen pieleen joidenkin yksilöiden kohdalla... Olet upea juuri tuollaisena ja minusta on ihanaa katsoa, miten oikein hehkut onnea ja autuutta nykyään. Siinä olisi näille kommentoijille tavoittelemisen aihetta. Katsoa kuvista sitä, miten vuosien varrella ajoittain surumieliset silmät yksinkertaisesti ovat alkaneet säteilemään rakkautta ja onnea, miten onnellisuuden aiheuttama hymylihasten aktiivinen jumppaaminen on tuonut kauniita juonteita kasvoille ja elävoittäneet naisen koko olemusta aivan uskomattomalla tavalla. Kertaakaan ei ole käväissyt edes mielessä, että onpas sillä Annalla nykyään valtavat daisarit (= Tallinnan tuliainen tietenkin, kun vasta siellä lomalla olivat obviously!) tai kiristääpä noikin saappaat nykyään pohjetta enemmän kuin silloin viisi vuotta sitten kun viimeksi oli kuvassa samat saappaat jalassa (= jäänyt taas vaunulenkki tekemättä) ja näyttääpäs tukkakin taas ravitummalta ja kiiltävämmältä (on varmaan ruoka maistunut, kun kerran ravintoaineiden saanti näkyy hiuksissa asti). Pienet äidilliset läpyt noiden kommentoijien nassuille ei olisi pahitteeksi.

Ja tähän loppuun vielä kerrottakoon kaikille teille naisille vinkki viitonen, jonka kuulin juuri viikko sitten kun kuuntelin teini-ikäisten poikien juttutuokiota. Poitsut selailivat puhelimillaan ig:tä ja snäppiä ja näistä eräs valioyksilö sitten hetken kuluttua kommentoi näin: "Miksi kaikkien tyttöjen pitää v*ttu ihan koko ajan valittaa, että ne on ihan v*tun läskejä? Se on ihan v*tun ärsyttävää, ei jaksaisi yhtään kuunnella sellaista paskaa.".

Teki mieli halata poikaa. Oltiin asian ytimessä.

Anna (Ei varmistettu)

Hahha, siinä on teinipojat ollu asian ytimessä :)

Jenni (Ei varmistettu)

No olet kyllä melkoinen tankki, ei ihme, että se on kiinnittänyt lukijoiden huomion! Ei vaan :D Ja sitä paitsi vaikka olisitkin, niin mitä väliä. Aivan naurettavaa spekuloida toisten painolla.

Anna (Ei varmistettu)

:D Joo, pitää varmaan leventää ovet varmuuden vuoksi, että mahtuu jatkossakin :D

Tiina (Ei varmistettu)

Olet upea kyllä. Olen seurannut sinua lähes tuon 10v ja minun mielestä kyllä kaunistut enemmän vuosi vuodelta. :)
Ja noita housuja olen ihastellut myös molemmissa asuissa!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti <3

Pages

Kommentoi