"I wanna ruin our friendship / We should be lovers instead"

Mungolife

 

LAISKA PERJANTAI, LAISKA ASU. Kävimme eilen vähän ulkoilemassa Lontoon yössä Jennin kanssa. Olo on ollutkin koko päivän aika rekan yliajama. Pitääkö sitä oikeesti aina tanssia lihakset kipeeksi ja valvoa neljään? Eilenkään ei tullut mitenkään hirveesti alkoholia nautittua ja silti olo on kuin elävällä kuolleella. Mä en saa ikinä nukuttua myöhään, jos olen ollut rellestämässä. Herään väkisin viimeistään aamuysiltä ja vaikka krapuloista en onneksi pahemmin kärsi, niin ei nää dagenefterit mullakaan ihan niitä freeseimpiä päiviä ole.

Onneksi sain viettää päivän suurimmaksi osin kotona ja uloskin lähtiessä päälle riitti hyvinkin laiskanoloinen pukeutuminen. Ikivanha ryysy Ginasta ja revityt farkut sopi hyvin tähän päivään.

Yksi mun suosikkiyhdistelmiä vuodesta toiseen on sinivalkoinen ja konjakinväriset asusteet. Sininen ja oranssi vastaväreinä toimivat hyvin yhteen, ja konjakki on aika lähellä oranssia tässä tapauksessa. Ajaton yhdistelmä joka toimii vuodesta toiseen ja kaudesta toiseen. Joskin pakko myöntää, että sinivalkoista tulee käytettyä eniten juuri kesällä. Joku siinä on niin kesäistä kuitenkin :) Päiväni on mennyt jotakuinkin niin laiskoissa merkeissä, kuin mitä perjantait vaan voi mennä. Pitkät päikkärit, asioiden hoitamista, yksi tapaaminen ja töitä muutama tunti. Ihana Annika otti musta asukuvat vielä töistä tultuaan, niin saatte kerrankin ihan oikeesti päivälleen tuoretta materiaalia!

Ihanalla omistautumisella Annika otti näitä kuvia pomppiessaan aidan päällä ja välissä ja vähän tippumisen riskilläkin välillä. Nämä onkin varmaan suosikkikuvani taas vähään aikaan nämä. Ihanasti Annika on osannut tallentaa päivän hyvinkin laiskanonnellisen tunnelman näihin kuviin. Niin paljon kun arvostankin siskoni panosta valokuvaajanani enkä ikinä pärjäisi ilman Jannan apua, niin välillä on hauskaa saada jonkun toisen ottamia kuvia eteensä, kun Annikalla on paljon näkemystä ja ideaa. Mee tohon, oo näin, jos mä otan tuolta. Helppo olla kuvattavana, kun toinen tietää mitä kuviltani toivon, mutta osaa samalla tuoda omia ideoita niihin :) 

Nyt lähetään ton wifeyn kanssa Shoreditchiin pyörähtää pariksi tunniksi illallisen merkeissä, mutta kertokaa te sillä aikaa, mitä te tykkäätte kuvista ja asusta? :) 

Photos: Annika

 

Kommentit

mark (Ei varmistettu)

wowzers! you look so stunning! definitely a traffic-stopping, jaw-dropping appeal to how you look this fine day! two thumbs up!

Anna (Ei varmistettu)

Awww, sweetly put! Thanks so much :)

meow (Ei varmistettu)

Ihania kuvia ja söpö asu :>

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

ttaa (Ei varmistettu)

Luen siun blogia aina vähän miten sattuu, joskus päivittäin joskus useamman lukematta jääneen postauksen putkeen. Tykkään siun tavasta kirjottaa, se on jotenkin helppo, ei mitenkään liian hienosteleva. Ja siun kuvat on ihania, niin omakuvat ja noi huone- ja koirakuvatkin. Mietin eka että uskallanko sanoo tän, mutta ite aattelen tän enemmän kehuna kun haukkuna niin aattelin sanoo kuitenki. Elikkä siussa on hauskaa (hauskaa ku hauskaa, sanat vähän hakusessa..) se että välillä tykkään siusta tosi paljon ja välillä en ihan ymmärrä kaikkee siusta. Mut tajusin että se johtuu siitä, että oot niin luonnolinen tässä blogissas. Mikä on siis vaan tosi hyvä juttu. Onnee bloggailuun ja elämään muutenkin! Toivon että lukisin blogiasi vielä pitkään. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti, ja ainakin olet ymmärtäny minut oikein, olen nimittäin todella ristiriitainen henkilö! Sellaisesta ei voikaan aina tykätä :) Ja kiitos samoin toivon minäkin :)

Lulu (Ei varmistettu)

Hei nyt mä kysyn: mikä on tuo koru joka sulla on kaulassa ihan aina, pieni kivi? Olisin veikannut että Birth Stone mutta ehkä ei sittenkään. Kertoisitko mistä se on?

Anna (Ei varmistettu)

Se on Swarovskin koru, jonka sain tyttökavereilta lahjaksi viime vuonna :) Ei ole siis birth stone :)

Katya (Ei varmistettu) http://www.kkatyas.blogspot.com

Ihanan rento asu ja kuvatki on kyllä tosi ihania! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Anna (Ei varmistettu)

Perfect Anna! :) x

Anna (Ei varmistettu)

Thanks :)

Tia (Ei varmistettu) http://deleted

Kuvissa ei mitään pahaa sanottavaa :) aina yhtä ammattimaiset ja hienot ja asukin on onnistunut. Olen itse tänä kesänä tykästynyt merihenkisyyteen, eli raitaa, valkosta, navy sinistä ja yhdistettynä ruskeat ballerinat tai sandaalit niin avot! Todellisuus iski eilen kun tilasin pari kaulaliinaa syksyksi ja talveksi nellystä, apuva, kohta nää ihanat kesäilmat loppuu ja pitää taas pukeutua neuleisiin ja takkiin..toisaalta kiva, mutta toisaalta ei kiva :)

Anna (Ei varmistettu)

Mun täytyy kans alkaa jo kattelee syysjuttuja blogin puolelle, on nimittäin tosiasia se, että nää helteet on kohta ohi :)

av (Ei varmistettu)

Ihanat kuvat ja ihana asu :) tällaiset ihan tavalliset asut/asupostaukset on mun mielestä kivoimpia, blogeissa viehättää (ainakin mua) juuri se arkisuus, josta voi itsekin inspiroitua. Jee. Lisää darrapäiväasuja siis :D

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, ja yritän enemmän taltioida näitä arkisimpia sankarointejani :D

Katariina (Ei varmistettu)

Ihania kuvia ja ihana nainen, mutta...

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että vähän luonnollisempi look voisi näyttää kauniimmalta, freesimmältä? Tuollainen määrä meikkiä ja käherretty tukka ikävä kyllä saa sinut näyttämään ikäistäsi vanhemmalta ja jotenkin väsyneeltä. Olisi mukavaa nähdä sinut joskus suoralla tukalla, luonnollisella kevyellä meikillä ja ilman valtavia ripsienpidennyksiä.

Lisäksi kiinnostaisi saada tietää ajatuksistasi ja mielipiteistä koskien meikkausta ja muuta itsensä laittamista. Teetkö sitä ihan omaksi iloksesi, vai koetko näyttäväsi jotenkin vähemmän viehättävältä ilman meikkiä? Tunnetko itsesi vähemmän itsevarmaksi ilman meikkiä? Itse olen mietiskellyt omaa suhtautumistani meikkaamiseen. Ennen en olisi voinut mennä kouluun/töihin ilman meikkiä, nykyään meikkaan vain silloin kun jaksan tai siltä tuntuu ja muina aikoina painelen menemään täysin luonnollisessa lookissa.

Ei ollut missään nimessä tarkoitus olla ilkeä tai loukata, vaan päinvastoin. Olet kaunis ja inspiroivaa nainen ehostuksella tai ilman! Kiinnostaisi vaan kuulla ajatuksistasi koskien tähä aihetta :)

Anna (Ei varmistettu)

Olen toki ajatellut. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että valitsemani look on se, jonka itse näen itselleni viehättävimpänä? Että meillä on makueroja siitä, mikä on kaunista, ja itse koen itseni kauneimmaksi juuri tietynnäköisenä? Mullakin on kuitenkin oikeus mielipiteeseen, ja omassa ulkonäössäni tai sen arvioinnissa mun mielipide on se tärkein ;)

Tarkoituksesi ei ehkä ollut loukata tai olla ilkeä, mutta luepa kommenttisi alkuosa ja mieti onnistuitko tarkoituksessasi. Mä en IKINÄ, ikipäivänä, sanoisi noin kellekään tuntemattomalle ihmiselle.

Katariina (Ei varmistettu)

Äh, arvasin etten osannut valita sanojani oikein. Tottakai jokaisella on oikeus tehdä omalle ulkonäölleen juuri niinkuin itse haluaa ja mikä parhaimmalta tuntuu. Anteeksi ajattelematon kommenttini. Vaikka saattaisi siltä vaikuttaa, niin missään nimeaaä en halunnut pahoittaa mieltäsi.

Silti haluaisin kuulla vaikka postauksen muodossa noista asioista mitä edellisessä kommentissa jo kyselinkin, eli ajatuksistasi mm. meikkauksesta ja itsetunnosta. Siinä olisi varmasti monia muitakin kiinnostava postausidea!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia tästä ja harkitsen asiaa :)

paulahelena
ALUAP

makeet kuvat kyl! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

-S- (Ei varmistettu)

Lukijoiden kommentteja ei ole julkaistu enää pitkään aikaan - vai eikö niitä nykyään enää tule yhtä paljon? Seuraan jokaisen lukemani blogin kommenttiboksia, sillä se tuo ihan uutta näkökulmaa blogin lukemiseen - on kiva seurata sitä vuorovaikutusta mikä blogin pitäjän ja lukijoiden välillä vallitsee. Joka päivä kun käyn läpi lemppariblogini, selaan jokaisen blogin uusimmat kommentit ihan samalla mielenkiinnolla kuin selaan kuvia taikka luen tekstiä. Oli se sitten kehumista, kritiikin antamista, ajatusten jakamista tms. Miksi siis näin, että lukijoita pyydetään kommentoimaan esim. päivän asua, mutta kommentteja ei kuitenkaan julkaista?

Anna (Ei varmistettu)

Mä lainaan tähän saman vastauksen, jonka kirjoitin yllä jo Katille:

"En tähän ala sen pidempää saarnaa kirjoittamaan, vaan vastaan pitkästi muotoiltuun kysymykseesi lyhyen ytimekkäästi: Mä en koe koskaan lupaavani mitään. Mä kerron mun suunnitelmia blogissa. Kerron suunnittelevani lomaa, tai suunnittelevani tiettyä postausta / kommentteihin vastaamista tms. Suunnitelmat muuttuvat. Valitettavasti lukijoiden kannalta ja onneksi minun kannaltani, blogini ei ole koko elämäni. Jos henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuukin jotain, ja blogisuunnitelmat muuttuvat, niin ne muuttuvat. Tulen AINA menemään henkilökohtaisen hyvinvointini ja henkilökohtaisten menojeni mukaan, en blogini.

Jos siis kirjoitan jatkossa, että aion vastata kommentteihin, eikä vastauksia ole moneen päivään sen jälkeen, lukija voi sitten itsekseen ajatella, että mulla oli vahva tarkoitus tehdä jotakin, mutta on tapahtunut jotain, minkä takia se on estynyt. Jos kerron blogissa, mitä tapahtui, niin great, uteliaisuutenne on tyydytetty. Jos en kerro, niin sitten ei voi mitään. Silloin se oma uteliaisuus pitää laittaa taka-alalle. Voi olla, että mulla oli ihanat treffit ihanan pojan kanssa. Voi olla, että perhepiirissäni on tapahtunut jotain, mikä on vienyt huomioni. Voi olla, että mulle tuli yllättävä mukava meno ystävieni kanssa. Tai voi olla, että avasin kommenttiboksin ja siellä on ollut pahimman stalkkerini uusin kommentti tai muuten vaan vittumaisia kommentteja pari ja olen näiden seurauksena lyönyt läppärin kiinni ja todennut, että kaunis kesäilta on tärkeämpi kuin itseni myrkyttäminen jollakin paskalla. Syitä voi olla monia. Ne eivät kuulu teille. Teidän tehtävänä ei ole lukea mun blogia. Se on oikeus, jonka voitte käyttää. En ole mitään kellekään velkaa, ja elämä on ainakin minulla elämistä varten. Olen spontaani, ja se myös näkyy menoissani ja tekemisissäni.

Olen onnellinen, että suurin osa lukijoistani tuntuu ymmärtävän tämän erinomaisen hyvin.

Haluaisin myös muistuttaa, että jos voisin, pitäisin tämän kommenttiboksin täysin vapaana. Kommentit menisivät läpi heti, ja vastaisin sitten kun ehtisin. Saisitte silloin itse kommunikoida enemmän. Valitettavasti, tietyt ihmiset eivät osaa käyttäytyä saadessaan vapauden moiseen. Mä en ole valmis siihen, että mun pitää olla vahtimassa 24/7 mitä tänne joku suoltaa, oli se sitten läheisteni seksuaalisilla suhtautumisilla arvuuttelu tai vanhempieni työpaikka. MINÄ en ole syypää tähän. Jos siis kiukuttaa tämä meno, niin suosittelen kahta vaihtoehtoa: a) yrittää ymmärtää, että Mungo-bloggaajakin on vain ihminen, jolla on oma elämä, joka on blogia etusijalla, ja parhaansa tekee sekin ämmä tai b) vaihtaa sellaiseen blogiin, jossa ne kommenttiboksit päivittyy päivittäin :)

No, eipä tämä lyhyt tainnutkaan olla tämä vastaus."

lilian (Ei varmistettu)

aika jännä asenne kun tää blogi on kuitenkin sun työsi. aina ei voi mennä treffeille ihanan pojan kanssa tai lasilliselle ystävien kanssa ennekuin duunit on tehty.

Anna (Ei varmistettu)

Tämä blogi ei suinkaan ole mun ainoa työni, ja tämä blogityöni takaa mulle vapaat aikataulut kaikkeen :)

Elisa (Ei varmistettu)

Tykkään kovasti asusta ja itse kuitenkin käyttäisin ballerinoja kun en osaa kävellä korkkareilla. :D Mistä tää sun ihana kaulakoru on?

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Se on Swarovskin :)

Katinka (Ei varmistettu)

Heippa Anna! :) Toivottavasti kommentistani välittyy se, että en halua haastaa riitaa tai sanoa pahalla, mutta mielipiteesi kuulisin mielelläni.

Viiden vuoden lukijataustallani tiedän, ettet koe olevasi velvollinen tekemään lukijoiden takia asioita blogissasi. Tai tällainen käsitys minulle on muodostunut. Itse olen myös samaa mieltä, että blogi on sinun ja sinä päätät sisällöstä ja aikatauluista. Lukijana tyhjät puheet kuitenkin turhauttavat, vaikka sitä saattaa joskus bloggaajana pitää vähäpätöisenä. Viittaan nyt siis siihen kuinka viime aikoina yhä useammin puheesi lomien pitämisestä tai kommenteihin vastaamisesta eivät pidäkään paikkaansa.

Ymmärrän hyvin, että aikataulut muuttuvat ja sinulla on blogien ulkopuolella elämää. Lukijana toivoisin, että olisit avoimempi meitä lukijoita kohtaan näiden edellä mainittujen asioiden suhteen. Ensin puhut suureen ääneen tulevasta lomasta ja salasanojen panttaamisesta, mutta ensimmäisenä "lomapäivänä" jatkatkin kirjoittelua edelleen puhumatta loman skippaamisesta mitään. Tai kerrot vastaavasi kommenteihin "tänään", mutta viikkoon ei tapahdu mitään.

Kyse ei ole siis siitä, etteikö aikataulut tai suunnitelmat saisi muuttua, mutta minulle lukijanasi jää kysymysmerkki pääni päälle näissä tilanteissa. Ehkä pitääkin kysyä miksi ylipäätään pitää luvata mitään? Olisi huippua, jos vuorovaikutus oli reaaliaikaisempaa ja avoimempaa. Ymmärrän, että asiat nykyblogeissa eivät voi olla samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten, mutta toivottavasti meidän lukijoiden fiiliksiä on vielä mahdollisuus kuulla kaupallisuuden ja bloggaajien omien intressien välissä! :)

Kivaa viikonlopun jatkoa toivottaen,
Kati

Anna (Ei varmistettu)

Heippa Kati ja kiitos asiallisesta kommentistasi.
En tähän ala sen pidempää saarnaa kirjoittamaan, vaan vastaan pitkästi muotoiltuun kysymykseesi lyhyen ytimekkäästi: Mä en koe koskaan lupaavani mitään. Mä kerron mun suunnitelmia blogissa. Kerron suunnittelevani lomaa, tai suunnittelevani tiettyä postausta / kommentteihin vastaamista tms. Suunnitelmat muuttuvat. Valitettavasti lukijoiden kannalta ja onneksi minun kannaltani, blogini ei ole koko elämäni. Jos henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuukin jotain, ja blogisuunnitelmat muuttuvat, niin ne muuttuvat. Tulen AINA menemään henkilökohtaisen hyvinvointini ja henkilökohtaisten menojeni mukaan, en blogini.

Jos siis kirjoitan jatkossa, että aion vastata kommentteihin, eikä vastauksia ole moneen päivään sen jälkeen, lukija voi sitten itsekseen ajatella, että mulla oli vahva tarkoitus tehdä jotakin, mutta on tapahtunut jotain, minkä takia se on estynyt. Jos kerron blogissa, mitä tapahtui, niin great, uteliaisuutenne on tyydytetty. Jos en kerro, niin sitten ei voi mitään. Silloin se oma uteliaisuus pitää laittaa taka-alalle. Voi olla, että mulla oli ihanat treffit ihanan pojan kanssa. Voi olla, että perhepiirissäni on tapahtunut jotain, mikä on vienyt huomioni. Voi olla, että mulle tuli yllättävä mukava meno ystävieni kanssa. Tai voi olla, että avasin kommenttiboksin ja siellä on ollut pahimman stalkkerini uusin kommentti tai muuten vaan vittumaisia kommentteja pari ja olen näiden seurauksena lyönyt läppärin kiinni ja todennut, että kaunis kesäilta on tärkeämpi kuin itseni myrkyttäminen jollakin paskalla. Syitä voi olla monia. Ne eivät kuulu teille. Teidän tehtävänä ei ole lukea mun blogia. Se on oikeus, jonka voitte käyttää. En ole mitään kellekään velkaa, ja elämä on ainakin minulla elämistä varten. Olen spontaani, ja se myös näkyy menoissani ja tekemisissäni.

Olen onnellinen, että suurin osa lukijoistani tuntuu ymmärtävän tämän erinomaisen hyvin.

Haluaisin myös muistuttaa, että jos voisin, pitäisin tämän kommenttiboksin täysin vapaana. Kommentit menisivät läpi heti, ja vastaisin sitten kun ehtisin. Saisitte silloin itse kommunikoida enemmän. Valitettavasti, tietyt ihmiset eivät osaa käyttäytyä saadessaan vapauden moiseen. Mä en ole valmis siihen, että mun pitää olla vahtimassa 24/7 mitä tänne joku suoltaa, oli se sitten läheisteni seksuaalisilla suhtautumisilla arvuuttelu tai vanhempieni työpaikka. MINÄ en ole syypää tähän. Jos siis kiukuttaa tämä meno, niin suosittelen kahta vaihtoehtoa: a) yrittää ymmärtää, että Mungo-bloggaajakin on vain ihminen, jolla on oma elämä, joka on blogia etusijalla, ja parhaansa tekee sekin ämmä tai b) vaihtaa sellaiseen blogiin, jossa ne kommenttiboksit päivittyy päivittäin :)

No, eipä tämä lyhyt tainnutkaan olla tämä vastaus.

En muista nimimerkkejäni (Ei varmistettu)

Jos et koe lupaavasi mitään niin miksi käytät lauseissasi kuitenkin sitä sanaa? :) Jos koet että suunnitelmat silloin tällöin muuttuvat ja jotain mielenkiintoisempaa saattaa yllättäen tulla eteen niin miksi tarvitsee mainita että "tänään tulee postaus" tai "tänään vastaan kommentteihinne"? Etkö voi vaan postata kun postaat ja julkaista kommentteja kun ehdit ilman että tarvitsee tehdä ennakkokommentteja ja lupauksia asioista? :)

Sen kyllä hyvin ymmärrän että juttuja tulee tän edelle, enpä itsekään jättäisi välistä esim. iltaa ystävien kanssa mut voihan sitä sit jättää vaan lupaamatta niin kukaan ei voi ainakaan siitä tulla vinkumaan :D Toivottavasti ymmärrät pointtini, aihe tuntuu olevan vähän räjähdysherkkä ja ei, kenenkään ei ole VELVOLLISUUS lukea blogiasi mutta itse ainakin tykkään lukea sitä. En silti itse ymmärrä esimerkiksi sitä, minkä vuoksi lukijat eivät saisi sanoa oikeastaan juurikaan mitään aihepiiriin liittyen vain siksi että tämä ei ole meille velvollista. Blogeissa on just se hienoa että ajatuksia saa vaihtaa itse blogistin kanssa ja monelta bloggaajalta saa sen kuvan että on mukavaa kun lukijatkin kertovat mielipiteitään (ystävälliseen sävyyn tietysti) joiden pohjalta omaa bloggaamista voi pohtia ja _mahdollisesti_ kehittää, koska siihenkään ei tietenkään ole tätä velvollisuutta. Senkin ymmärrän hyvin ettet voi jättää tätä kommenttiboksia moderoimatta, mikä on totta kai p*rseestä mutta sillehän sä et mitään voi.. :/

En muista nimimerkkejäni (Ei varmistettu)

Niin ja sanon vielä sen, että olen eri kommentoija kun tämä ylempi henkilö :D

Anna (Ei varmistettu)

Mä käytän myös termiä "vihaan" ja "rakastan" aika liberaalisti. Ehkä tässä blogissa siis kannattaa jättää kirjaimellinen sanojen vastaanotto vähän vähemmälle :)

Minustakin on ihanaa olla vuorovaikutuksissa lukijoiden kanssa, ja minua itseänikin ärsyttää ja kiusaa, jos kommentit laahaa myöhässä. MUTTA, edelleen, oma elämä menee niiden asioiden edelle ja varsinkin näin kesällä moni asia vaan sattuu osumaan päällekkäin, jolloin väkisin ne lukijoiden kanssa jutustelut jää taka-alalle. Asiasta toki on musta ihan ok kommentoida ja keskustella, mutta en jaksa ollenkaan syyttelyjä asiasta kuunnella.

En muista nimimerkkejäni (Ei varmistettu)

No juu, tuo vaan on esiintynyt sellaisissa yhteyksissä joissa sana yleensä otetaan kirjaimellisesti ja tuntuu hassulta ettei sitä voi välttää jos tämä tiedossa on ja se on niin helppoa ja mahdollisesti työtä helpottavaa. :) Muutoin en toki ota mitään rakkaus/viha juttuja kirjaimellisesti, itsekin vihaan ja rakastan mitä milloinkin aika löyhin perustein :D Ja ymmärrän ettei syyttelyjä asiasta ole kiva kuulla ja se sävy tulee kommentteihin asiasta helposti (tai sellainen sävy on helppo niihin tulkita varsinkin jos suakin vähän kismittää se että kommentit laahavat) vaikkei sitä tahtoisikaan. Pahoittelut jos omissani käynyt niin.

Ja vielä... Lomaa ansaitsee itse kukin. Bloggaaminen on työnä monesti ns. "helppoa" ihmisten mielestä kun aikataulut joustavat, työtä saa tehdä omilla ehdoilla ja materiaali syntyy omasta elämästä jne. Sitä tehdään koska siitä nautitaan ja se tuo tuottajalleen iloa, ainakin toivottava lähtökohta on tämä. Mun mielestä just tämä tekee siitä henkisesti raskasta. Vaikka kuinka bloggaaja nauttiikin työstään niin se on tosiaan työtä. Ja sellaista työtä josta ei "saisi" koskaan pitää lomaa. Lomastakin kuuluisi bloggailla, matkalta kuuluisi bloggailla, pitäisi olla valmius miettiä tämä ja tämä juttu myöhemmin blogiin. Työ on usein mukana ja sitä on huomattavasti vaikeempaa erottaa omasta vapaa-ajasta. Itse en tähän pystyisi, joten hatunnosto teille :) Ja tämä on täysin ulkopuolisena saatu mielikuva ja käsitys, en ole ikinä itse blogannut joten en tiedä ovatko omat tuntemuksesi olleet koskaan tällaisia. Halusin tällä vain sanoa sen, että jotkut kyllä ymmärtävät että lomaakin tarvitaan ja olisin itse suonut sulle mieluusti sen parin viikon totaalisen blogiloman. :) Kesä on aina kesä. Lupailut hiiteen ja vastailet kun vastailet! :)

annap (Ei varmistettu)

"Lupaan muuten vastata kommentteihinne tänään; nyt on kesäloma virallisesti ohi ja aika palata sorvin ääreen täysipäiväisesti! :)"

Toi on suora lainaus sun postauksesta, onko toi nyt sitten suunnitelma eikä lupaus?

Kuten Katinkakin sanoi, tiedän ettet koe olevasi velvollinen lukijoiden tai blogisi suhteen yhtään mihinkään. Kannattaisiko tätä linjausta kuitenkin muuttaa? Jos olen oikein käsittänyt, blogisi on sulle ainakin sivutoiminen työ. Työ useimmiten käsittää velvollisuuksia, joita pitää noudattaa ja jota pitää hoitaa, riippumatta siitä mitä muuta elämässä on meneillään samalla hetkellä. Et ole velvollinen meidän lukijoiden eteen tekemään yhtään mitään - mutta etkö koe olevasi velvollinen edes työnantajaasi (ilmeisesti blogin tapauksessa Rantapallo) kohtaan? Toisaalta kannattaa muistaa myös, että eivät ne lukijatkaan ole itsestäänselvyys. Jos lupailet (=suunnittelet) paljon asioita, jotka eivät toteudu, et julkaise kommentteja, sitten kun julkaiset, vastaat niihin aggressiivisesti, etkä tee postauksia, joita kovasti mainostat (en edes muista mitä kaikkea on julkaisematta, mutta matkapostauksia ainakin useampi), voi olla, että lukijatkaan eivät kovin pitkään jaksa käyttää "oikeuttaan" lukea blogiasi, ja siirtyvät lukemaan blogeja, joista oikeasti saa inspiraatiota ja joissa vuorovaikutus bloggaajan kanssa toimii.

Anna (Ei varmistettu)

Anteeksi, mutta oletko sinä minun työnantaja? Koska minä en muista koskaan allekirjoittaneeni sopimusta, että vastaan kommentteihin tiettynä hetkenä tai postaan tietyn määrän viikossa tai mitään muutakaan. Sun käsitykses mun työtilanteista ei paljoa mua kiinnosta, niin kauan kun mun työnantaja on mun panokseen tyytyväinen. Mun työnantaja on onneksi inhimmillinen ihminen, joka ymmärtää, että kesällä tapahtuu paljon muutakin, eikä meillä ole koskaan ollut mitään ongelmaa mun bloggaamispanoksen suhteen :) Meillä on molemminpuolin valtavan kunnioittava suhde Rantapallon kanssa ja pidän velvollisuuksistani Rantapalloa kohtaan huolta aina. Kuitenkin, lukijoiden mielipide kommenttijulkaisusta tms. ei liity meidän suhteeseen millään tavalla. Arvostaisin siis, että jatkossa suhtautuisit tähän blogiin kuin mihin tahansa muuhun ilmaiseen nettisivustoon. Et vaikuta sisältöön, koska et siitä maksa. Et myöskään voi siis siitä valittaa, etkä ainakaan MISSÄÄN ulottuvuudessa ole oikeutettu arvioimaan minun työsuhdettani työnantajiini. Kuten sanoit, lukijat voivat valita ja äänestää jaloillaan. Olkaa hyvä ja siirtykää muihin blogeihin, jos tämä ei miellytä. Se on teidän vapautenne ollut aina. Minä kirjoitan blogiani lukijoilleni, jotka eivät ole addiktoituneita tähän ja jotka eivät vaadi minulta mitään. Minä kirjoitan tätä niille, jotka saavat tästä positiivista iloa ja sisältöä elämälleen, ja jakavat sitä myös minulle. Riippumatta siitä kirjoitanko kerran vai kolme vai kolmekymmentä kuussa ja riippumatta siitä, onko kommentteja julkaistu viikkoon, vuoteen tai tuntiin.

annap (Ei varmistettu)

Kiitos kun vastasit kommenttiini! En missään nimessä halunnut arvioida sinun ja työnantajasi suhdetta, enhän minä tiedä siitä mitään. Kysyin vain, eikö sinulla ole jonkinlainen velvollisuus Rantapalloa kohtan, kun sivuston alla bloggaat. En suinkaan tarkoittanut, että olisit laiminlyönyt sitä tai että teillä olisi jotenkin huono suhde.

Mietin asiaa lähinnä sinun itsesi kannalta, eikö sinulla ole ammattiylpeyttä blogin suhteen? Eli vaikka olisi tiedossa ihania treffejä, illanistujaisia ystävien kanssa jne., jossain kohtaa myös blogi tuntuisi tärkeältä tai olisi tärkeällä sijalla ja sen haluaisi hoitaa mahdollisimman hyvin? Minä olen vanha lukijasi ja olen lukenut blogiasi innolla. Ymmärrän, että blogi on vain blogi, eikä maailman tärkein asia. Yritän kuitenkin tässä vain antaa toivottavasti edes hieman rakentavaa palautetta, mikä blogissa on mielestäni viime aikoina mennyt huonompaan suuntaan. Olen pahoillani, jos et sitä halua, ajattelin vain että haluaisit kuulla pitkäaikaisten lukijoiden mielipiteitä. Olet mielestäni mielenkiintoinen persoona, sulla on omaleimainen tyyli ja ihailen sinua, mutta blogin lukeminen on viime aikoina tuntunut hieman pakkopullalta. Yritin kertoa miksi, mutta ehkä se on turhaa. . Jostain syystä tunsin tarvetta kertoa, miksi pitkäaikainen lukija ei enää tunne blogiasi yhtä inspiroivaksi ja kivaksi paikaksi kuin ennen. Mutta totta kai teet asiat omalla tavallasi, ja lukijat saavat lukea blogia jos haluavat. Ehkä olen osittain vain harmistunut ja pettynyt, kun monen vuoden jälkeen en enää koe, että saisin blogistasi inspiraatiota. Mutta aika aikaansa kutakin, niin se kai sitten aina menee.

Anna (Ei varmistettu)

Mun ammattiylpeys on jossain ihan muualla kuin blogissa. En koe blogiani mun "ammatiksi", vaan se on vaan yksi mun duuneista. Mun mielestä blogit on alettu ottaa liian tosissaan. Liian jotenkin tietynlaisena. Mun mielestä blogit on kotikutoisia päiväkirjoja, joita ylläpidetään miten halutaan. Niistä ei pidä tehdä naistenlehtiä, joilta vaaditaan hirveesti. Loppujen lopuksi, on täysin unohdettu missä tän koko homman juuret on. Kukaan ei ois nokkaansa kopauttanu jos en ois postannu viikkoon alkuaikoinani. Miksi nyt? Samaa touhua tää on, eri leveleillä vaan.

Rakentavaa kritiikkiä saa ja pitääkin antaa, mutta kannattaa myös miettiä, mistä se kumpuaa. Se, että saan palkkaa blogista, ei pitäisi olla syy sille, miksi sitä antaa. Kannattaa miettiä, olisiko samoista asioista valittanut silloin kuusi vuotta sitten? Kuvien laatu on noussut helisten näiden vuosien aikana. Miksei sitä panosta huomaa kukaan? Valitetaan aina mistä valittamista keksitään, mutta ne positiiviset asiat unohdetaan. Jos ennen kuvien käsittely ja lataaminen kesti 5 min, nykyään se kestää helposti 2-3 tuntia. Ei nääkään muutokset tapahdu itsestään, silloin se aika on pois jostain muualta.

Se, miksi tekstit on höttöä, joissa ei ole sisältöä, ei ole mun vikani. Jos kaikkea mun tekemistä ei riepoteltas pitkin keskustelupalstoja ja minua arvosteltas maailmantuhoajasta koirien laiminlyöjäksi jnejne. jakaisin mielelläni ilojani ja surujani lukijoilleni. Oletko ajatellut, miten riipaisevan rankkaa on mun ollut päästää irti siitä vanhasta Mungolifesta? Siitä, minne pystyi kertoa oikeista asioista ja jakaa ajatuksia? Se oli mulle henkireikä! Nyt joutuu miettimään jokaisen lauseen ja jokaisen sanan, ettei vaan heitä bensaa liekkeihin. Ja vihaajat löytää sen bensan kaikesta. Välillä olisi ihanaa kun arvostelijat hetkeksi asettuisivat mun kenkiin ja miettisivät, että a) olenko halunnut itse tätä muutosta, b) kuinka rankka muutos tämä on mulle ollut ja c) olenko minä syypää siihen vai voiko se johtua jostain muusta :/

Marja (Ei varmistettu)

Huomiothan Anna, että ilman lukijoitasi et olisi siinä asemassa, missä nyt olet. Toivottavasti muistat tämän asian ja osaat sitä myös arvostaa. Vuorpvaikutus lukijoiden kanssa on mielestäni tärkeä osa blogia ja myös ne vittumaiset paskanjauhajat pitävät yllä blogisi mielenkiintoisuutta.

Anna (Ei varmistettu)

Tiedän tuon kyllä. Että ilman lukijoitani, en olisi tässä asemassa. Välillä mietin, kuinka paljon onnellisempi olisin ilman :D Vaikka suurin osa teistä onkin aika ihania. Mutta vaikka lukijoideni määrä vie blogiani vuosi vuodelta eteenpäin, ei se tarkoita, että olisin silti kellekään mitään velkaa.

maikku (Ei varmistettu)

Minua ärsyttää ainakin tässä ko. asiassa vain se, että muutama postaus takaperin kirjoitit: "Lupaan muuten vastata kommentteihinne tänään"

En vaadi että vastaat, en todellakaan. Mutta minua ainakin asiassa ärsyttää vain se, että pitää käyttää sanaa LUPAAN? Eikö "yritän muuten vastata kommentteihinne tänään" olisi parempi? Niin ei kenellekkään lukijoista tulisi "paha mieli" tyhjistä "lupauksista".

Anna (Ei varmistettu)

No, otan tässä välin disclaimerin, että mun käyttämät sanat harvoin on ihan sitä, mitä niistä voisi päätellä. Mä vihaan ja rakastan kaikkea. Ja mä "lupaan" ihan samalla tavalla. Jos nyt haluaa alkaa vääntää jotain sanamuotoja, niin oikeus siihen toki on, mutta itse en jaksa ajatella asiaa niin :)

Öps (Ei varmistettu)

Mites, lupaatko asioita myös omassa elämässäsi? Vapaa-ajalla? Lupaat ystävillesi ja perheellesi tehdä jotain ym. Mutta sitten kun et teekäön, niin sanot vain, ettei kannata ottaa niin kirjaimellisesti lupauksiasi? Kuka enää siis pystyy luottamaan sinuun monien tyhjien lupausten jälkeen? En minä ainakaan pystyisi.

Anna (Ei varmistettu)

Aivan kaksi eri asiaa :) Kun lupaan jotain läheisilleni, niin se on lupaus, jonka pidän.

Jaana (Ei varmistettu)

Vaikka tykkäänkin yleensä eniten asuissa, sekä itselläni että blogeissa, siitä, että niissä on jokin mielenkiintoinen pieni twist.....väreissä, joku kiva pieni asustelisä (koru, huivi....) tms., niin siltikin on kiva, että postasit tämän kivan, aikalailla basic-kokonaisuuden. Kyllä vaan less is more ja hyvin piristävää välillä. Aina ei tarvitse keksiä sitä twistiä, vaan monesti se klassisin ja simppelein on se stylein. Minusta näytät oikein raikkalta näissä kuvissa....ei tule mitään dagen efter fiboja, jos et itse olisi maininnut.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti ja niinhän se on, että useimmiten kuitenkin kulkee aika simppelin näköisenä, eikä viimeisen päälle mietityissä asuissa :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Linda (Ei varmistettu)

Hei Anna! Oon viime aikoina pohdiskellut paljon muotimaailmaa ja sen mahdollista suuntaa tulevaisuudessa. Monia vuosia on jo villinnyt tämä viimeisen päälle harkittu ja huoliteltu look. Tarkoitan tällä lähinnä ripsien- ja hiustenpidennyksiä, tekokynsiä, huoliteltua meikkiä, korkokenkiä, merkkivaatteita yms. Voisitko muodin opiskelijana kuvitella, että tämä suunta muuttuisi takaisin luonnollisempaan? Enkä tarkoita nyt henkilökohtaisia mieltymyksiäsi vaan ylipäätään koko muotimaailmaa. Itse oon vuosia ihaillut juuri näitä kaikkia nykyisiä villityksiä, vaikka itse en tykkääkään niin paljon panostaa. Viime aikoina olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota luonnollisiin ulkonäköihin, värjäämättömiin hiuksiin ja meikittömiin kasvoihin. Miten upeita nämä naiset voivatkaan olla!? Ja he voivat aamulla vain kammata hiukset ja vetää vaatteet päälle, ah miten seksikästä :D Käsittääkseni vielä 90-luvulla saatettiin juhlissa nähdä amerikkalaisia tähtiä meikittä ja paljon huolettomamman näköisinä. Ei tarvitse nähdä vastaukseen paljon vaivaa, mutta olisi kiva kuulla sun näkemys alan opiskelijana. Muotimaailma muuttuu kuitenkin vuosikymmenestä toiseen, joten voiko tämä nykyinen suuntakaan kauaa kestää?

Anna (Ei varmistettu)

Huomaan itsessäni sikäli tätä samaa ajatusmaailmaa, että en ole värjännyt hiuksiani kohta kahteen vuoteen. Pidennyksetkin aion ottaa pois siinä vaiheessa kun tuo tukka on päässyt kasvamaan pituutta tarpeeksi ja värjätyt osat on kasvanu pois, tulee tukkani olemaan mahdollisimman aito ja luonnollinen. Moni pitää mun meikkiä jotenkin vahvana, vaikka oikeastaan mun meikki on aika kevyt; mulla on vaan melko vahvat piirteet, joista aloittaa. Itse asiassa myös käyn paljon asioilla/ koulussa jne. ilman meikkiä, koska viihdyn myös niin. Blogikuviin se ei välity, sillä en jaksa kuunnella tuntematotmien ihmisten turhia arvosteluja ja meikittömät kuvat kirvoittaa niitä aika lailla enemmän. Kynnet otin jo aikoja sitten pois ja ripsiäkin on tässä pikkuhiljaa lyhennetty aidomman näköiseksi. Olen vaan liian laiska ja siksi haluan pitää ripsipidennykset, ne avaa mun katsetta tosi paljon :) Mun näkemys on se, että muodissa on kyllä aidompi suuntaus nyt ulkonäön suhteen menossa, mutta samalla tulee kaikkea villiä räikeistä hiusväreistä mustiin kulmiin jne. Mun mielestä ulkonäkö ja kauneus ei ole trendeissä, vaan omassa mielipiteessä siitä, mikä näyttää hyvältä kellekin. Mä ainakin haluan vaan näyttää kivalta omasta mielestäni, ja omilla ehdoillani, sillä mikä sopii mulle. Mun mielestä jokaisen pitäisi elää sen mukaan :)

Linda (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksesta! :) Ihailtavaa ettet ole värjänny hiuksia niin pitkään aikaan, itsekin haluaisin pois tästä värjäyskierteestä.. Hyväkuntoiset, vahvat ja kiiltävät hiukset on tavoittelemisen arvoiset! :)

Pages

Kommentoi