Ihana viikonloppu

Mikä ihana viikonloppu! Niin kivaa kun tavallaan olisi ollut nähdä kaikkia ihania kollegoja Blog Awardseissa, niin vielä ihanampaa kun rakkaat ystävät oli (ja on edelleen) käymässä. On ihanaa, kun häiden, nimijuhlien ja muiden jälkeen rakkaimmat tyttökaverit eri kaveriporukoista ovat tutustuneet keskenään ja on sellainen ihana naisten porukka, joiden kanssa voi höpistä mitä vaan politiikasta huulipuniin. Viikonloppu on mennyt siis viettäen aikaa läheisten kanssa, Danten kanssa matolla loputtomasti pyörien ja illalla vähän viiniä hörppien ja kakkua maistellen. Tänään askartelin Halloween-kurpitsat ihan vaan koska olin niin leikkisän hyvällä tuulella ja oli niin kiva viikonloppu 🙂 Siellä ne nyt on palamassa etupihalla ja tuomassa iloa joka kerta kun kävelen sisään 🙂

Perjantai meni vähän silleen miljoonan inhottavan sattuman summassa, joten tämä ihana viikonloppu oli todellakin tarpeen. Rakas ystäväni tuli Brysselistä käymään Suomessa ja matkusti luoksemme Jyväskylästä Onnibussilla. Oli vähän ikävä yllätys sitten täällä Lempäälässä, kun Onnibussissa ei enää ollutkaan hänen matkalaukkuaan. Mä en oo koskaan ymmärtänyt, olisiko se niin vaikeaa implementoida siihen Onnibusiin vaikka sellaista samanlaista narikkalappu-maista systeemiä, joka on hotelleissa kun jättää laukut luggage roomiin. Saat numerolapun ja toinen osa kiinnitetään siihen matkalaukkuun. Sitten saat sen sun matkalaukun sitä lappua vasten. Nyt ei kukaan tiedä, onko joku vaan napannut sen matkalaukun kyydistä jossain pysäkillä, vai onko bussikuski antanut sen väärälle matkustajalle tai jättänyt vaan jollain pysäkillä olettaen, että sen omistaja jäi sillä pysäkillä. En tiedä, en tajua miten voi olla mahdollista, ja olihan se aika ikävää ystävälleni. Siinä sitten metsästettiin dödöjä, hammasharjoja, pikkuhousuja ja muuta sitten kaupoilla heti ensimmäiseksi. Todella inhottavaa ja surullista ystävälle, jolla on muutenkin kiireistä, eikä nyt perustarvikkeiden täydentäminen ja lemppareimpien vaatteiden metsästäminen uudelleen ole se ihan nopein homma. Matkalaukkua käytiin metsästämässä varmuuden vuoksi vähän siellä täällä ja ystävällä menikin perjantaista iso osa siihen, että selvitti asiaa Onnibusin kanssa ja vakuutusyhtiön kanssa. 

Muutenkin perjantai sisälsi miljoona pientä ärsytystä, kuten esimerkiksi sohvapöytämme kanssa. Ollaan odotettu meidän sohvapöydän saapumista kymmenisen viikkoa, ja nyt se saapui vihdoin perjantaina. Kivalta näyttää, mutta… Siinä kuuluisi olla mukana pieni pussi, missä on ruuveja ja jalkoja ja kaikennäköistä, mitä tuon kasaaminen nyt vaati. Eipä ollut. Tuossa se nyt seisoo kasana jalkoja ja levyä. Awesome. Todennäköisesti odotetaan kymmenen viikkoa lisää noita ruuveja. Huoh. Ja ei, ei ole mitenkään rinnastettavissa ystävän kadonneeseen omaisuuteen, mutta kyllä kiukuttaa tuollainen. Jotekin perjantai sisälsi vaan paljon kaikkea tollasta ärsyttävää. No, mieli muuttui kivemmaksi, kun aurinko laski kauniisti ja ilta sisälsi porukalla pelailua ja hyvää fiilistä ja ruokaa. Kaikki tuollainen materialistinen ärsytys kyllä unohtuu nopeasti, kun lähellä on ihania ystäviä.

Tytöt lähtivät hieman ripotellen täältä tänään ja rakas Kuopio-ystäväni jäi spontaanisti meille vielä täksi illaksi, ja tänään on ehkä pakko hieman pelailla SMART10 ja nauttia ihanasta kodikkaasta seurasta. Hieman painaa ehkä mielessä se, että tulevalle viikolle on hirveästi töitä, jos haluan unohtaa läppärin tulevan Välimeren risteilymme ajaksi. No, toisaalta, mieluummin teen pari päivää ahkerammin töitä sen jälkeen kun olen ladannut henkiset akut täyteen tätä ihanaa fiilistä, joka ystävien kanssa on 🙂 Dante on saanut olla loputtoman paljon kauniiden tyttöjen sylissä ja Benji on saanut paijailuja ehkä kokonaiseksi kuukaudeksi eteenpäin. ♥

Meidän viikonloppu on ollut siis täynnä ystäviä, kauniita hetkiä, lämmintä tunnelmaa, hyvää ruokaa, viiniä ja kukkia. Ja tietenkin vauvan paijailua, Benjin kanssa hassuttelua, hymyileviä kurpitsoja ja spontaaneja ideoita. Sanoinkuvaamattoman ihanaa. Päätimme, että tästä tehdään jokavuotinen perinne. Ja on kyllä ihanaa, kun nykyään on niin iso koti, että tänne mahtuu helposti neljä ihmistä kylään nukkumaan mukavasti 🙂 Tämä on kyllä ehdottomasti hyvä puoli tässä uudessa kodissamme ja kaupungissamme. Se on joka suuntaan melko lähellä (okei, paitsi sinne Kuopioon, mut sehän vaan tarkoittaa, että ystävämme joutuu kerralla viipymään pidempään pitkän matkan takia :D) ja kaikki pystyy melko hyvin irtoamaan ja majoittumaan tänne. Tästä on siis tehtävä perinne ♥

Aivan ihanaa aloittaa huomenna viikko tällaisen ihanan viikonlopun jälkeen. Nyt saunaan ja SMART10:n pariin erinomaisessa seurassa 🙂

Oliko teillä ihana viikonloppu? 

Kommentit (16)
  1. Ikävää tuo ystäväsi matkalaukun katoaminen 🙁
    Kun olin pieni, alle kouluikäinen, matkustin äitini ja siskoni kanssa bussilla mummolaan pohjoiseen. Matkan varrella oli aika monta pysähdystä, kilometrejä tuli kuitenkin reilu 500km. Jäimme pysäkillämme ja odottelimme laukkuja kunnes äitini näki yhden miehen lähtevän meidän laukun kanssa! Kuski oli antanut äitini nimellä varustellun matkalaukun tälle miehelle eikä kumpikaan huomannut erehdystä! Onneksi jäimme samalla pysäkillä ja äitini oli hereillä 😀 muistan edelleen kuinka ”järkyttynyt” olin kun ajattelinkin että olisin menettänyt rakkaimman uninalleni ja 101 dalmatialais- housuni :'( 😀 😀 nyt kun tapahtuma tuli mieleeni niin edelleen ihmettelen miten tämä oli mahdollista ja kuinka paljon tällaisia tilanteita pääsee tapahtumaan ja vielä huonoin seurauksin, niin kuin ystäväsi kohdalla! Eli todellakin liputan ideasi puolesta!! 😀

    1. Voi eiii, ihana kun on vieläkin noin vahva muisto 😀 Ja joo, tosi inhottavaa, että noin kävi :/

  2. Onneksi teillä oli kaikesta huolimatta hyvä viikonloppu! 🙂
    Itse olen ottanut tavaksi onnibussilla matkustaessani että istun sellaiseen paikkaan (jos vain mahdollista siis) josta näen siihen missä matkalaukut jaetaan ja yritän aina tarkkailla tätä tapahtumaa varmuuden vuoksi. Ikinä ei onneksi laukkuni ole kadonnut enkä ole kuullut että näin olisi jollekin käynyt.. mistä lienee tullut tämä tapa/ajatus vahtia laukkujen jakoa..

    Ikävä juttu tuo ystäväsi laukku.. toivottavasti vielä löytyisi..

    1. Joo, mäki teen sitä bussin kyydistä ja aina mietin, olisko sellainen narikkasysteemi hirveän hankala muka. Saisi rentoutua eikä tarttis miettiä omien laukkujen kohtaloa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *