Ikuisuusprojekteja

pahoja tapoja (4 of 4)

Mulla on ikuisuusprojekteja, jotka eivät koskaan nähtävästi toteudu tai ainakin odottavat toteutumistaan hyvin pitkään. Aina löytyy syy tai tekosyy vältellä niitä projekteja, ja sitten niistä tulee jo niin mittavia ja vaikeita ja ärsyttäviä, että mieluummin tuntee päänsä pensaikkoon ja esittää, ettei ole olemassakaan.

1. Villavaatteiden huolto.

Mikä siinä voikaan olla niin vaikeeta? Mulla on niin nyppykone (mikäikinäonkaan) kuin myös kashmirkampa. Arvatkaa miten usein muistan käyttää niitä? Mulla on aina pari neuletta kasassa, joka odottaa pientä käsittelyä, eli suomeksi kasassa, josta en koskaan käytä vaatteita. Siis yhden neuleen käsittely vie aina sen 3-5 minuuttia, joten jos kerran ottaisi tunnin projektin, niin saisi kaikki kashmirneuleet ja muut arvokkaammat neuleet käsiteltyä, eikä niissä olisi nypyn nyppyä seuraavalla käyttökerralla. Mutta ei.

2. Meikkisivellinten pesu

Okei, tässä on pakko skarpata. Mä oon joskus käynyt ostamassa uuden BeautyBlenderin vaan koska en oo jaksanut/ehtinyt/mitäikinä putsata vanhoja kunnolla. Haluaisin putsata kaikki meikkivälineet kerran kuussa. Todellisuus on jotain ihan muuta. Luomivärisiveltimet tms. eivät sinänsä ärsytä, mutta kaikki mikä tulee iholle ärsyttää joka kerta meikatessa. Ja siltikin mulla menee ihan tolkuttoman pitkiä välejä, ennen kuin saan tän aikaiseksi. Joojoo, tiedän, epähygieenistä, ällöä jne. Pakko skarpata.

3. Valokuvien teettäminen kehyksiin

Meidän kotona on tällä hetkellä 14 valokuvatonta kehystä. No ihan vaan sen takia, että sain päähäni pari viikkoa sitten, että haluan kuvakollaasin makkarimme seinälle, johon tulee kaikkia ihania kuvia ja löysin kolme kaunista kehystä, jotka sopivat meidän olkkarin seinälle nätisti. Enää pitäisi valita niihin kuvat, käsitellä ne kaikki mustavalkoisiksi tai seepioiksi ja tilata oikeassa koossa. Katellaan ehkä seuraavassa elämässä, kun tämä tapahtuu. Tämäkin projekti vie ehkä tasan tunnin kaikkiaan, mutta ei. Päivästä toiseen ja viikosta toiseen katsellaan tyhjiä kehyksiä.

pahoja tapoja (1 of 4)

4. Ruokakirjat

Meillä on hirveä kasa ruokakirjoja. Sain kerran hyvän ajatuksen. Otan kaikista ohjeista, jotka kiinnostaa, kuvan puhelimeeni ja sitten laitan kirjat kiertoon. Niin ne eivät vie tilaa, mutta saisin kuitenkin talteen ohjeet, joista olen kiinnostunut. Näistä voisin sitten tehdä itselleni ruokaohje-kansion puhelimeen, joka kulkisi näppärästi mukana ruokakaupassa, ja sieltä olisi helppo inspiroitua ja tehdä ostoslistaa. Hieno idea, eikö? Toteutus vaan on odotuttanut ehkä vuoden.

5. Kirpparikamat

Tää oli ikuisuusprojekti ehkä kaksi vuotta. Niitä oikeesti siirreltiin lämminvarastosta saunaan (jotta saisi helpommin aloitettua), saunasta takaisin lämminvarastoon ja toisesta asunnosta toiseen. Onneksi sain projektin melko lailla tehtyä, mutta en ole koskaan niin menestyksekkäästi vältellyt mitään muuta projektia.

6. Horror-tuoli

Meillä on kotona horror-tuoli. Sellainen, jolle isken kasan asioita, jotka ”teen ihan just”. Eli suomeksi, jotka löytävät väliaikaisen paikkansa sitten kun mies kyllästyy niihin ja siirtää ne pois siitä. Tällä hetkellä horror-tuolilla on kasa kevättakkeja, jotka kaivoin lämminvarastostamme ja niitä pitäisi hieman silittää. Jokainen mun lukija ehkä tietää, kuinka hyvä mä oon silittämään ja kuinka paljon mä tykkään siitä. Veikkauksia otetaan vastaan, mihin takit päätyvät miehen käsittelyssä vai saanko ne oikeasti kerrankin silitettyä 😀 Välillä siinä on kasa silitettäviä asioita, välillä siinä on ties mitä muuta. Se tuoli on todella harvoin oikeesti vaan näkyvissä 😀 Vaikka se on niin kiva ja nätti tuoli! 😀

pahoja tapoja (2 of 4)

7. Kuitit

Mä oikeesti välillä pelkään, että mun kirjanpitäjä hylkää mut. Kuittien läpikäyminen kuukausittain tuntuu olevan mulle niin ylivoimainen tehtävä, että kirjanpitäjäni ei oikein pääse tekemään omaa työtään, kun joutuu aina odottamaan viikkoja ja joskus kuukausia sitä, että toimitan tositteet hänelle. Ja kun niitä ei edes ole paljon! Mutta kyllä niitä sitten kertyy jos toimittaa niitä kuukauden sijaan neljännesvuosittain. En ymmärrä mikä kirjanpidossa on mulle niin helvetin haastavaa. No, itse asiassa tässä oon nyt saanut skarpattua. Oon tehnyt talousexcelin (jjjjjep) ja se oli itse asiassa aika kivaa (kerron muuten tästä lisää joku päivä, muistuttakaa mua 😀). Ja oon toimittanut parikin asiaa nyt kirjanpitäjälleni ajoissa. Tää elämäntapamuutos voisi olla pysyvä 😀

8. Kommentteihin vastaaminen

Mun kommentteihin vastaaminen on välillä kuin Iisakin kirkon rakentamista. Mä ihan hirveesti haluaisin vastata kaikkiin kommentteihin, ja luen ne aina kaikki. Mut aina tulee jotain ”kiireellisempää” tai ”tärkeempää”. Eli jos valinta on, teenkö uuden postauksen vai vastaanko kommentteihin, niin no, osanette arvata. Mun pitäisi oikeesti rutinoittaa bloggaamistani ja yrittää oikeasti saada siihen rutiiniin laitettua tietty aika, kun vastaa kommentteihin. Muuten ne aina jää ja unohtuu ja olen itsekin sitä mieltä, että vuorovaikutus on tän homman sokeri ja suola. Toisaalta tällä hetkellä elämä on vähän sellaista, että ”teen kun ehdin”, sillä päikkäreitä vaativa väsymys (loppuraskaus on melkein yhtä julmaa kuin alkuraskaus) voi iskeä milloin tahansa, ja muutenkin oma päivän vointi on aina mysteeri edellisenä päivänä. Eilen heräsin aikaisin, mutta viruin sängyssä johonkin klo 13 lääkärikäynnin jälkeen, ja siitä ajasta nukuin tai ainakin lepäsin varmaan 10-12.30. Tänään singahdin hereille aamukuudelta ja olen ollut pirteä ever since. Tällainen tekee päivärutiinin luomisen tosi hankalaksi.

9. Horror-kaappi

Tuli mieleen horror-tuolista. Meillä on sellainen kaappi, jossa on kaiken maailman typeriä juttuja. Jatkojohtoja, vara-avaimia, pattereita jne. En oo ehkä kertaakaan avannutkaan sitä sen jälkeen kun muutettiin heinäkuussa. Aina kun näen sen, mietin, että se pitäisi järjestää ja sieltä pitäisi heittää pois kaikkea turhaa. Arvatkaa vaan, saanko koskaan aikaiseksi? Muut kaappimme on ojennuksessa aina, mutta tuo on mun elämäni Monican salahuone. Eikä siihenkään oikeesti menisi tuntia kauempaa aikaa!! Voin järjestää huulipuniani ja meikkejäni tuntikaupalla, mutta sitten tällaiset asiat, niin en vaan saa aikaiseksi.

pahoja tapoja (3 of 4)

10. Piuhat

Meillä OLI kaksi isoa korillista piuhoja ja johtoja. Välttelin niitä koreja ehkä kaksi vuotta. Ne muuttivat kahdesti mukana. Kun joka ikisestä vimpaimesta ja vempaimesta tulee sata jotain turhaa johtoa mukaan, niin sitten oon vaan tunkenu ne johtokaappiin. Sit sieltä ei oo koskaan löytyny mitään, mitä oisin oikeesti tarvinnu. Kunnes yksi kaunis päivä me käytiin se sotku läpi. Ja siellä oli oikeesti varmaan ruokakassillisen verran roskaa! Siis ihan turhia piuhoja, joista isoon osaan ei ole enää edes oikeeta laitetta olemassa meillä. Tuntui melkein mielen puhdistukselta, kun sai sen järjestykseen.

11. Se pahin. Mun tietokone. Oh God mun tietokone.

Jos tietokone kuvastaa käyttäjänsä aivokapasiteettia, niin omani on kyllä todellinen… en ees sano. Ei oo painokelpoista sisältöä se. Sen lisäksi, että mulla on arviolta 2763515 kuvakansiota, on mulla täällä kaikkia mahdollisia tiedostoja vuodelta nakki ja sämpylä, esim. kaikkia koulumuistiinpanoja ja muuta. Ai miten, te kysytte? No katsokaas kun joskus vuonna 2012 kävi niin, että sellainen rutiininomainen aina välillä tapahtuva tietokoneen siivoaminen vähän niinkuin unohtui muiden kiireiden lomassa. Ja sitten se vähän niinku kasaantui ja muuttui ihan todella painajaismaiseksi pelottavaksi hommaksi, jota en koskaan saanut aikaiseksi tehdä. Tässä viiden vuoden aikana oon yrittänyt tehdä asialle jotain, ja pieniä voittoja on saavutettukin. Mutta täällä on edelleen aika monta kymmentä horror-kansiota, jotka vaatii läpikäymistä. Tuossa syksyllä vannoin sata kertaa, että nyt mä siivoan tän koneen. Kone nimittäin huusi jatkuvasti, että se on täynnä. Roskiksen tyhjentämällä pääs vaan tietyn matkan tilanteesta, ennen kuin sen joutui kohtaamaan uudelleen. Sitten kun tulimme Balilta ja koneeni sippasi, niin jouduin hankkimaan uuden. Mutta helpointa oli vaan siirtää edellisen sisältö identtisenä tälle koneelle, joten sehän tehtiin. Eikä siinä mitään, mutta otin uuteen isoimman Macin tarjoaman muistimäärän, joka tuplasi edeltäjän muistin. Ykskaks ei oltukaan enää tilanteessa, jossa tää sekamelska aiheutti päivittäisiä muistutuksia. Ja näin sitä ollaan tultu marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Eikä mitään ole asian eteen tapahtunut.

Yks mun ikuisuusprojekti oli verhot. Meillä oli väliaikaiset verhot tässä abouttiarallaa 7 kk. Kun tarkoitus oli koko ajan ommella sopivanmittaiset, kauniit ja kivat verhot. No mut hei, me muutettiin heinäkuussa ja nyt on maaliskuun lopussa se projekti tehty! Miettikää sitä! 🙂 Tosin niistä tuli osasta hintsusti liian lyhyet, eli ne pitäisi vielä muokata jossakin vaiheessa, mutta katellaan sitä sit joskus vuoden päästä 😀

Päätin tätä listaa tehdessä, että huomenna on virallisen epävirallinen välttelyprojekti-päivä! Aion oikeasti tilata ne valokuvat, pestä meikkisiveltimet, käsitellä kashmirpaitani ja selvittää ton horror-tuolin, eli silittää. YÄK. Jos oikein villiksi heittäydyn, niin selvitän samaan syssyyn horror-kaapin ja kuvaan ne ruokakirjatkin. Mutta ehkä en vaadi yhteen päivään itseltäni liikoja. Aloitetaan näillä. Tietokoneen siivoamisen aloitan tänään illalla. Koska huomenna tulee kuitenkin jotain muuta. Mut ensin syömään ja pyörähtämään Matkuksessa kaverin kanssa.

Mitä ikuisuusprojekteja teillä on? Miksi välttelette niitä? 

Kommentit (86)
  1. Eikä tää oli paras postaus ikinä :’D Nauroin bussissa ääneen tolle tuolin kuvalle!

    1. haha, kiva kuulla 😀

  2. Hyi! Melkein ahdistuin näistä sun projekteista itsekkin, niin vältettäviä ne on Valokuvien teettäminen/valkokuvakirjojen teettäminen esim. reissuista on oma ikuisuusprojektini.. Samoin vanhan tavaran kierrätys on ylivoimaisen hankalaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *