”I’m not crazy, my mother had me tested”

Oon viime aikoina huomannut blogin noudattavan yhä vähemmän henkilökohtaista linjaa, siksipä tässä hieman pohtiessani omia outoja piirteitäni ajattelin hieman listata niitä. Pitkästä aikaa jotain muutakin kuin vaatelätinää.

1. Mä oon äärimmäisen saamaton ihminen. Mulla on muutama kerta jääny jokin asia palauttamatta nettikauppaan, koska en vaan oo saanu aikaseks mennä postiin palautusoikeuden, eli kuukauden aikana. Mulla on jatkuvasti todella pitkä to do -lista päällä, mutta oon tosi saamaton hoitamaan niitä asioita. Parhaana esimerkkinä esim. se, että mun MasterCard katos tossa heinäkuun hollilla. Sain sen kiinni tänään ja tilattua uuden tilalle. Oon siis pärjänny erinomaisesti ilman luottokorttia koko kesän. Koska ekaan muutamaan päivään ko. kortilla ei ollut aktiviteetteja, totesin, että se on varmasti mulla jossain laukun pohjalla, ja etsin sen myöhemmin. Maailman typerintä riskeerata, että joku tyhjentää sen, kun ei saa aikaiseksi soittaa yhtä perkeleen puhelua Nordealle. Tänään tajusin, että se ois ihan kiva olla nyt kun meen takas Londoniin, eli perjantaina tarttisin uuden. Sain vihdoin soitettua Nordeaan, ja saan kun saankin kortin tällä viikolla. Uskomaton suoritus. Jälleen.

2. Mulla on aina maksuvälineet hukassa. Oon tosi malttamaton olento, ja kun kassalla isken kortin lukulaitteeseen, yleensä en jaksa ootella sitä, että saan kortin takas vaan heitän lompakon takas laukkuun. Sit tungen sen kortin takataskuun / takin taskuun / laukkuun / ties minne, ja ihmettelen sitten kun ei ikinä ole kaikki kortit lompakossa. On se kumma. Tää on superärsyttävä piirre, ja silti teen niin jatkuvasti.

yftrg26272

(BONUS: mun lempieläimiä on mangustit ja pesukarhut. Mulla on Facebookissa tosi vähän ryhmiä, joissa oon, mutta Raccoon Willien fan club on yksi niistä. Mun yks täysin irrationaalinen unelma on pesukarhu-lemmikki. T: Anna 25 v.)

3. En juuri ikinä istu pöydän ääressä. Kotona siis. Mulla on Lontoon kotona ihana Kartellin tuoli ja pöytä, täällä Helsingin kesäkämpässä on ollut iso pöytä ja muutamakin tuoli. En juuri koskaan istu pöydän ääressä. En tiedä miksi. Nytkin tätä kirjoittaessa istun pöydällä. Makaan usein sängyllä, sohvalla, lattialla, ihan missä vaan. En juuri ikinä tee töitä tai mitään pöydän ääressä. Ainoa oikea käyttö pöydälle tulee vaan jos joku on kylässä, niin silloin syön kiltisti pöydän ääressä. Muuten keksin aina todella epäergonomisen asennon jossakin muualla.

4. Inhoan mun käsialaa. Inhoan käsinkirjoittamista sen takia, että mun käsiala on mun mielestä ihan hirvee. Nuorena osasin muuttaa käsialaa ihan millon vaan siltä tuntu ja se vaihtelikin tosi paljon ja usein. Jaksoin harjotella uusia käsialoja ja miettiä asiaa. Nykyään mun rävellys näyttää sellaselta lääkärin käsinkirjotukselta, mistä harva saa selvää. Samasta syystä mulla on inhosuhde mun kalenteriin. Koska kalenteri on täynnä mun harakanvarpaita, inhoan sitä todella paljon. Kyllä, tiedän itsekin, onpas taas first world problems.

5. Mulla on kotona meilkein aina leikkokukkia. Vaikka koti olisi yleisesti ottaen aivan pommi ja sekaisin, niin siellä kasojen joukossa jossain pilkistää kukkakimppu. Floristi-äidin vaikutteita ehkä?

6. Mä siivoan about aina. Mä en ymmärrä miten se on mahdollista, mutta vaikka siivoisin tänään, joutuisin varmaan siivoomaan taas huomenna. Onnistun saamaan kaiken hujan hajan n. 15 minuutissa ja sen hälkeen tilanne näyttää siltä, että kämppä kaipaa taas muutaman tunnin siivousprojektia. En tunne ketään muuta yhtä sotkusta ihmistä, tai sellasta, joka saa spontaanin sotkun aikaiseksi niin helposti. Ja koska rakastan kuitenkin siisteyttä, joudun aina siivoomaan. En oo koskaan oppinut sellaiseksi, joka osaa laittaa tavarat paikalleen.


Funny-Cats-Dogs-1

 

(BONUS 2: Mä en vieläkään osaa juoda kahvia sillai aikuismaisesti pitääkseen mut elämässä kiinni, vaan kun juon kahvia niin muutun ihan hulluks duracelliks. Mun kofeiinisietokyky on tosi alhainen tai sitten oon erinomaisen hyvä luomaan itselleni placebo-vaikutuksen, koska kahvi oikeesti vaikuttaa muhun vähän turhanki piristävästi)

7. Mä en ikinä tee vaan yhtä asiaa, ja harvoin teen kerralla mitään loppuun. Mulla on luonnoksissa varmaan kymmenen postausta, to do -listalla ne sata merkintää, ja tätä kirjoittaessa mun pitäisi pakata ja siivota, kuten aloitin tuossa kolme tuntia sitten. Tässä välissä oon ehtinyt säntäämään koneelle noin sata kertaa. Vaihtamaan biisiä ja jumittumaan tsekkaamaan asiaa X, harrastamaan nettishoppailua, kun etsittävänä ollut asia olikin ilmestynyt kauppaan, soittamaan Nordealle, vastaamaan vähän meileihin, lukemaan kommentit jne jnejne. Mä oon ihan sietämätön siinä, että mulla on jokaisen projektin aikana noin neljätoista miniprojektia samalla.

8. Oon ylipäätään tosi epäjärjestelmällinen, ja se ajaa mut läheiset välillä hulluks. Oon myös aina viime tingassa / myöhässä. En osaa jotenkin hahmottaa vieläkään kauan aikaa mulla menee laittautumisessa tms. ennen lähtöä. Tai vaikka tietäisin, että ne vie ajan X, kaikki toi säntäily kesken itse toiminnan, tuplaa yleensä ajan ja oon helisemässä.

9. Mulla on aina ihan hirveesti karkkia kotona. Oikeesti. Sellanen pieni karkkikauppa. Mä ostan aika paljon karkkia tai muita herkkuja, mutta en loppujen lopuksi syö niitä mitenkään ihan hirveesti. Mulla on aina karkkia esillä, mikä ehkä osittain selittää sen, miksen sitten kuitenkaan syö niitä niin paljoa. Kun niitä on, niitä ei tee mieli koko ajan. Mutta jos niitä ei olisi, mun tekisi ihan koko ajan mieli karkkia.

dont-question-me

(BONUS 3: Mä inhoan kissoja, mutta googletan vähintään kerran päivässä hassuja kissakuvia. Ne on mun mielestä hauskoja eläimiä kuvissa, muuten inhoan niitä. Toisaalta, lähetän myös n. 5 kuvaviestiä päivässä ihan vähintään. Vivven kanssa meillä on puolen vuoden ajalta yli 700 kuvaa / videota meidän WhatsApp-galleriassa. Aika kova saldo per päivä :D)

10. Mä saan aivan järjettömiä pakkomielteitä äärimmäisen helposti ja en voi ajatella mitään muuta ku sitä pakkomiellettä sitten. Mun on usein PAKKO saada jotain ruokaa, juotavaa, aktiviteetti, asia jne. Esimerkiksti eilen lähdin kauppaan puoli kymmeneltä illalla, koska mun oli pakko saada spaghetti bolognesea. Joka ei oo ees kauheen hyvää, ja vaikka mulla oli ruokaa himassa. Pakko mikä pakko. Hullu mikä hullu. Rakastun miehiinkin noin sekunnissa, ja yleensä se lopahtaa yhtä nopeasti. Tai turha käyttää termiä rakkaus, kun kyse on pakkomielteestä. Kun saan mitä haluan, en yleensä enää halua sitä. Toki on ollut pari poikkeusta, joissa oikeasti olen rakastanut ja ollut rakastunut. Mutta aika usein mun elämässä asiat on pakkomielteitä. Kyllä, olen harkinnut mahdollisuutta, että mulla on joku pakkomiellehäiriö, mutta ehkä kyseessä on vaan ennemmin mun malttamaton luonne.

Kuka tunnistaa itsensä jostakin kohdasta? 😀

Kommentit (98)
  1. Oon huono (saamaton) kommentoimaan, mut nyt oli kyllä pakko koska tunnistan itteni JOKAISESTA kohdasta paitsi pesukarhu- ja mangustibonarista! Aika priceless oli ilme kun näitä luin ja meinas silmät pullistua päästä ”heeey that’s me!” kertaa kymmenen. Tän yleensä kissavihaajan hampileikkauksen jälkeistä olemusta piristi myös noi kissakuvat, ainoo vaan että viimesen kohdalla repesin sen verran spontaanisti että luulin et koko poski repee… Hauskaa syksyä sulle Anna! 🙂

    1. Hhahhaha, kiitoksia kovasti ja samoin sinne! 🙂

  2. Haha hyviä kohtia oot keksinyt! 😀 En itseäni varsinaisesti tunnistanut mistään kohdasta, mutta joissain on löydettävissä samankaltaisuutta ehkä hieman rauhallisempana versiona, heh.. Muistelen muuten nähneeni joskus käsialaasi kalenterissa (joku kuva täällä) ja tykänneeni siitä kovin, joten ihmettelin sitä kohtaa, että ne muka harakanvarpaita olisi 🙂 Tai sitten vain tykkään oudoista asioista..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *