”It’s the Eye of the Tiger / It’s the thrill of the fight / Rising up to the challenge of our rival”

IMG_8741

MIHINKÄ SITÄ TIIKERI RAIDOISTAAN PÄÄSISI? Nämä asukuvat on aika sopiva mun tänhetkiseen fiilikseen. Sopii hyvin tilanteeseen, missä kiroan itseäni alimpaan helvettiin ja takaisin useamman kerran päivässä. En vaan koskaan opi. Niinkuin ei tiikerikään koskaan pääse raidoistaan mihinkään. Huonot tavat on ja pysyy, vaikka kuinka yrittäisi muuttua. Mä ihan oikeesti lupaan itselleni joka jakson alussa, että nyt mä teen kouluhommat etuajassa. Ja paskanmarjat. Me saadaan meidän tehtäväannot joka jaksolle ennen kuin luennot edes alkaa. Ensimmäisellä luennolla luennoitsija sanoo, ettei kannata ennen tätä ja tätä päivää niitä tekemään, koska ei ole tarpeeksi tietoa jne. Loppujen lopuksi pari kk menee luenoilla enemmän tai vähemmän keskittymättä sen kummemmin, kun ei sitä tehtävää tarvii kuitenkaan vielä tehä, kunnes havahtuu siihen, että on aika lailla tuli perseen alla deadlinejen suhteen. AINA sama juttu. Lukiossakin olin samanlainen. Matikan seiskan keskiarvosta Laudaturiin ei todellakaan menty kolmen vuoden panoksella vaan viimeisen kahden viikon hikisellä puurtamisella. Hyvä minä.

IMG_8723

IMG_8796

IMG_8826

Annika tuli eilen kotiin sellaisella ”öhhh, mitäs täällä tapahtuu?!” ilmeellä. Ihan oikeutetusti. Mä nimittäin olin suunnitellut herääväni klo 8.30 tavoitteenani valmistella kulttuuriesseetäni koko päivän. Aloitin siinä puoli kymmenen maissa illalla. Sitä ennen ehdin lukemaan muutamaa blogia (no koska tää on mun työtä ja taustatutkimus on tärkeetä!!), tutustumaan todella tarkasti ASOSin valikoimaan (sama taustatutkimusperustelu tähänkin), siirtämään mun huoneen huonekalut eri paikkoihin (no koska on parempi feng shui opiskella… mulla ei muuten ole mitään käsitystä feng shuista, vaan mua alko ärsyttää etten saa otettua järkevää instagram-kuvaa ja bongasin, että mun peilin takana on yks valokatkasija, jota oon ettinyt, ja se johti koko huoneen kääntämiseen päälaelleen), käymään mun koko vaatevaraston läpi ja laittamaan sen uudelleen kaappeihin ja rekille (feng shuin saavuttamiseksi koin tarpeelliseksi, että rekillä olevat vaatteet ovat vain yksivärisiä vaatteita valkoisesta mustaan ja asetin tavoitteeksi tyhjentää vielä vähintään 15 % vaatekaapista huuto.net -kasaan.. sain aikaiseksi sinne kasaan kai kuusi vaatetta), imuroimaan ja juttelemaan Annikan kanssa kaikesta todella epätärkeästä. Kaiken kaikkiaan, mun huone on paljon kivempi kuin ennen, siellä on paremmin tilaa ja se on niin hyvässä järjestyksessä, ettei koskaan. Essee ei vuorostaan oo ihan niin lujalla mallilla.

IMG_8739

IMG_8821IMG_8824IMG_8768Eilen olin päättänyt mennä nukkumaan 1 ja  herätä klo 7 suihkuun ja laittautumaan ennen kuin luento alkaisi 9. Ei taas mennyt niin kuin Strömsössä. Menin nukkumaan 2 jälkeen ja torkutin klo 8.18 asti n. 5-10 minuutin välein. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä torkuttamista. Granted, yöunista saisi varmasti enemmän irti, jos nukkuisi vaan putkeen siihen asti, kun on pakko nousta. Mutta se tunne, kun SAA mennä takaisin hetkeksi vielä nukkumaan on paljon parempi kun viikon yöunet putkeen. Oikeesti. Se, että voi vielä hetken olla siellä peiton alla ennen kuin on pakko nostaa, on paras fiilis jonka tiedän. Tässä kun en oo juurikaan poistunut himasta viiteen päivään, tai esimerkiksi pessyt hiuksia, meikannut tai pitänyt rintaliivejä yhtä pitkään aikaan, mulla oli korkeat tavoitteet tälle päivälle. Sanomattakin selvää, että kiskasin päälle ensimmäisen mukavan kollarin, laitoin hiukset donitsinutturalle, heitin kamat kassiin, sipaisin Helena Rubinsteinin taikapeittaria silmäpusseille ja viipotin kouluun. Myöhässä. Mutta vaan 5 minuuttia, koska totesin, että jos menen opiskelemaan excel-taulukointia ilman kahvia tällaisena aamuna, ei kukaan mun ympärilläkään nauti tästä päivästä. Yhtään.

Mun mökkihöperöitymisen keskellä lupasin frendille mennä tänään illalliselle. Eli toivottavasti se essee kirjoittaa itse itsensä. No, onneksi mulla on vaikein kai tehtynä. Mä en oikein osaa kirjoittaa esseitä samalla kun luen. Suurin osa mun tutuista kirjoittaa esseensä sitä mukaa kun tutkii materiaaleja. En osaa. Mun täytyy ensin käydä ne matskut kokonaisuudessaan läpi. Eilen kävin siis läpi 8 nettiartikkelia, yhden journalin ja 15 kirjaa, joista jätin 6 sellaiseksi, joita en käytä lähteinä. Ranskalaisin viivoin on merkattuna ylös millä sivulla on mikäkin tärkeä tieto. Tänään olisi tavoitteena kirjoittaa runko, ja sitten huominen meneekin merkitsemällä lähteitä, jotka tukee väitteitäni tai sotii niitä vastaan. Hyvä tästä tulee. Toivottavasti. Esseepalautus on tiistaina ja raportin palautus vasta torstaina ensi viikolla, joten mähän oon hyvällä aikataululla. Raportti on muutamaa liitettä vailla valmis, eli ei kai tässä hätää. Tosin mun sisko tulee perjantaina ja oon luvannu itelleni olla valmis siihen mennessä. Saas nähä.

Desktop-002

Muistin tässä myös, että ne lentoliputkin voisi ehkä ostaa. Lähtöön reilu puolitoista viikkoa. Hups.

Myydään pois yhdet kaiken viime tippaan jättävät tiikeriraidat, ja ostetaan tilalle ajallaan ahkerana opiskelijana tehtävät suorittavat leoparditäplät.

Ja koska asu on täynnä kaikkia vanhoja kavereita, niin en jaksa edes avautua siitä. Ainakaan sen enempää, että tolta haluaisin näyttää tänään. Mistä tietää, millon mä mä käyn koululla ja millon mä opiskelen? Jälkimmäisen aikana olemusta kuvaa parhaiten sana ”ryönäprinsessa”.

Mitäs te tykkäätte mun tiikeriasusta? 🙂 

Kommentit (38)
  1. No meitsi on sitten lumitiikeri 😀 Nimittäin tämä Suomen pimeä vuodenaika on heittänyt minut todella väsyneeksi ja lamaantuneeksi + harrastan lahjakkaasti tuota asioiden viime tippaan jättämistä. Mutta: oletko koskaan tehnyt mitään ajoissa? Oletko koskaan organisoinut opiskelutehtäviä niin, että olisit aloittanut ajoissa, etkä tehnyt vasta kun deadline paukkuu? En minä ainakaan! Mulla on takana jutustelut opintopsykologin kanssa ja niistä keskusteluista opin, että mitä sitten jos asioita ei tee ajoissa, mikäli oma persoona huutaa sitä vastaan! Tärkeintähän on, että opinnoista suoriutuu ja hommat ylipäätään tekee. Eihän se loppuhetken stressi mitään kivaa ole, mutta kuitenkin. Hallittu päänsisäinen kaaos – se on mun tekniikka 🙂

    1. Hahhah, sama täällä. Mä aina totean, että kaaoksen keskellä pärjää vain nero, yksinkertaisuudessa pärjää tyhmäkin 😀

  2. Mä en oo ehkä ikinä elämäni aikana käyttäny torkkua. Vaikka mua yleensä kyrsiikin suunnattomasti aamuherätykset, niin herään silti silleen, että herätys pois päältä ja niin salamana ylös että vessaan saa yleensä kävellä tähtiä näköpiirissä, kun huippaa päässä niin paljon. Mä en vaan osaa torkuttaa, en kerta kaikkiaan osaa.

    Ja mulla on ihan sama noiden esseiden kanssa. En hallitse sitä, että luen jotain matskua ja kirjotan samalla vaan teen ensin hyvin perinpohjaiset ranskalaiset muistiinpanot niistä kohdista jotka koen esseelleni tärkeäks. Sitten muodostan jonkunlaisen rungon ja alan keräillä niistä eri muistiinpanoista järjestään infoa, mikä nyt sattuu sopimaan mihinkäkin kappaleeseen. Opparin teko on alkanu samala lailla: matskua on tullu luettua jo ihan hyvin, mutta sanaakaan en oo vielä kirjottanu. 😀

    1. Ihmetyyppi. I LOVE my alarm clock, tai se, että voin hiljentää sen 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *