Jaahas

Mungolife

Sain tuossa lukijalta kommenttia, että olenpas kamala ihminen, kun kiusaan muita. Selvitin hieman kommentin lähtösyytä, ja voi herramunvereni. Ennen kuin tästä paisuu sen suurempi lumipallovyöry, jossa minusta tehdään kiusaaja, niin korjataanpas hiukan. Eräs bloggaaja on eilen näköjään halunnut avautua kiusaamisesta ja mistä ikinä. Luin äsken postauksen ja kommentit (en aio siihen linkata, koska en todellakaan halua yhdenkään lukijan tukevan ko. blogia ja toivon, että lukijani eivät sitä tue käynneillään), jossa oli vedetty minut ja Si Modan Kaisa jotenkin kiusaajien tasolle. Minä olen hyljeksinyt ja ollut kamala tätä ihmistä kohtaan koska a) en hyväksy häntä Facebook -kaveriksi ja b) olen muutenkin kohdellut häntä todella inhottavasti,"vaikka olen tuntenut hänet seitsemän vuoden ajan blogipiireistä" (vaikka olen blogannut vasta kuusi...). Esimerkkinä kohtaan b on se, että jollakin muinaishistoriallisella blogiristeilyllä olen muiden bloggaajien kanssa lähtenyt shoppailemaan Tukholmaan ja kyseinen henkilö on jäänyt yksin.

Mulla kiehahti veri ennen kaikkea sen takia, että tällaista asiaa puidaan julkisesti, annetaan ihan väärä kuva ja sitten minä ja Kaisa jäädään tässä jotenkin mieleen huonoina ihmisinä.

En haluaisi tällaisia asioita käsitellä julkisesti, mutta koen, että mun on pakko antaa tähän oma vastineeni. Olenko tuntenut kyseisen bloggaajan vuosia? Sort of. En häntä tunne. Tiedän toki hänet, olen puhunut hänen kanssaan muutamia kertoja, mutta kyseinen henkilö on minulle kuin kuka tahansa hyvän päivän tuttu, jota moikkaisin kadulla yhden sanan verran ja kävelisin eteenpäin. Blogipiirit on Suomessa pienet, ja samaan aikaan onneksi ja valitettavasti kaikki bloggaajat tietää kaikki bloggaajat. "Valitettavasti" on tuossa lauseessa sen takia, että kun puhutaan kymmenistä ja sadoista naisista, niin henkilökemiat eivät ihan kaikilla vaan yksinkertaisesti kohtaa. Suurin osa teistä lukijoista varmasti ymmärtää tämän? On teilläkin varmasti töissä ihan kivoja ja mukavia tyyppejä, mutta sanotte heille tervehdyksen ja valitatte säästä. Jotkut ovat työkavereita, jotkut vain samassa toimistossa pyöriviä ihmisiä. Eikö? Tämän kyseisen postauksen kirjoittaneen bloggaajan kanssa en koe, että meillä olisi mitään yhteistä, eikä minulla ole mitään halua olla hänen kaverinsa saati ystävänsä. Olen hyvin tarkka ystävistäni ja kavereistanikin, enkä koe tarvitsevani satoja kavereita, jotta voisin kokea olevani suosittu ja hyvä ihminen. Pidän supertarkkaa seulaa siitä, ketkä ovat FB-kavereitani, ja vaikka minulla voisi olla siellä varmaan parituhatta kaveria, oon se ignore-bitch, joka ei hyväksy kaveripyyntöjä kuin niiltä ihmisiltä, joiden kanssa näkee muutenkin ja jutustelee enemmänkin kuin "moi" ja "kiva keli ulkona".

En oikein tiedä missä muissa yhteyksissä olen kyseistä henkilöä sitten loukannut. Lainaus kommenttivastauksista: "Ja kyllä se tuntuu ahdistavalta, jos joissain blogitilaisuuksissa tai pressimatkoilla vältellään ja käytteydytään niin kuin olisin ilmaa. Kyllä se tuntuu pahalta ja minulla on oikeus ilmaista asia. Muistan muutama vuosi taaksepäin sellaisenkin keissin, kun olimme Ruotsissa blogiristeilyllä ja Anna vain sanoi minulle muiden bloggaajien kanssa, että ''Hei hei X'' ja minut jätettiin ihan yksin shoppailemaan Tukholmaan. Se tuntui pahalta ja muistan sen vieläkin. Se on syrjintää ja sama käytön on jatkunut koko ajan."

Ekskusemuaaa. Mä en edes muista tuota koko tapahtumaa. Se, että ihmiset ovat kavereita, tuttavia ja ystäviä on hyvin eri asia. Jos minä olen kymmenien ihmisten kanssa samalla risteilyllä, en ole kai velvollinen viettämään kaikkien kanssa aikaa? Se nyt vaan on niin, että blogipiireissä minulla on ystäviä, minulla on kollegoja ja minulla on tuttuja. Silloin, melko harvoin, kun joihinkin kissanristiäisiin eksyn, olen yleensä syventynyt keskusteluihin ystävieni kanssa. Silloin tutuille kasvoille huikkaan "moi" ja ehkä "moi moi" ja that's it.

Minä olen todella pahoillani, jos kyseinen bloggaaja kokee, ettei häntä kohdella tasavertaisesti tai hänen kanssaan hengata yhtä paljon. Minulla on kuitenkin oikeus valita, kenet hyväksyn FB-kaveriksini, kenen kanssa hengaan juhlissa tai kenen kanssa jaan syntyjä syviä. Minä voin aivan rehellisesti sanoa, että kyseisen henkilön kanssa minulla ei vaan ole mitään puhuttavaa.

Se, mikä mua pardonmyfrench vituttaa tässä asiassa, on se, että huudellaan sutta näin tärkeässä asiassa. Mä olen itsekin kirjoittanut kiusaamisesta ja blogikiusaamisesta. Musta on tärkeää, että nettikiusaamisesta puhutaan ja siihen yritetään keksiä ratkaisua. On kuitenkin todella absurdia väittää jotakin kiusaamista tai epämiellyttävää kohtelua siinä vaiheessa, jos minä nyt en vaan halua jotain mun FB-kaveriksi :D Ei mulla ole FB-kavereina kuin varmaan kymmenkunta bloggaajaa, eikä se ole kenenkään muun mielestä vielä ollut loukkaus. Itse asiassa mulla ei ole siellä montaa sellaistakaan ihmistä, joiden kanssa saattaisin höpötellä vaikka puoli tuntia kadulla törmätessämme. Mun elämä on esillä blogissa, instagramissa ja vaikka missä. Mä haluan pitää sen saakelin naamakirjan mun paikkana kertoa mun oikeille ystäville, mitä eri puolelle maailmaa kuuluu. Siellä on Merin tätiä ja ilkeetä äitipuolta, meidän poikien kasvattajatätiä ja vaikka ketä mulle sillä tavalla läheistä ihmistä, joille on kiva kertoa mitä kuuluu. Siellä ei ole jokaisen pressitilaisuuden kaveripyyntöä lähettänyttä. Se ei ole mulle naamakirjan idea.

Kiusaamisen lopettaminen on tärkeää ja siitä puhuminen on tärkeää. Tärkeää on kuitenkin myös ymmärtää kiusaamisen ja toimeentulemisen raja. Minulla ei ollut ennen tätä absurdia tapahtumaketjua mitään hampaankolossa ko. bloggaajaa vastaan. Hän ei vaan ole ollut mun kaveri, enkä ole hänelle antanut aikaani. En ole koskaan asiaa edes tiedostanut, vaan kohdellut häntä kuin 90 % muistakin ihmisistä noissa tilaisuuksissa. Kohteliaasti, niin kuin lähes ventovierasta ihmistä nyt ylipäätään kohdellaan.

Olen tavannut Kaisan muutaman kerran. Emme ole tainneet koskaan edes jutella keskenämme. Mitä olen hänestä saanut kuvan, niin hänen kanssaan jopa mielelläni olisin kaveri. Niin suloisen herttaiselta tytöltä on vaikuttanut kun olen hänen porukassa kuullut puhuvan. Ihan käsittämätöntä lyttää hänet esimerkkinä kiusaamisesta.

Jos todellisuus on näin vääristynyttä joillakin ihmisillä, suosittelen vilkaisua peiliin. Se, että joku VAIN moikkaa, ei tarkoita, että he vihaisivat Sinua tai halveksisivat Sinua. Jos he eivät halua viettää aikaa kanssasi, se ei ole kiusaamista. Kun puhutaan kymmenien naisten ryhmästä, jotkut ihmiset vain viettävät enemmän aikaa keskenään. Jos sen kokee salaliittona, lähi-Alepasta saa foliota. 

Kommentit

ZH (Ei varmistettu)

On se kumma, että pitäis jokaista muutaman kerran ohimennen tavattua ihmistä olla moikkaamassa. Itselleni ei ainakaan jää kaikkien ihmisten kasvot muistiin enkä varmaan tunnista kuin murto-osan oman työpaikkani ihmisistä. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi olla sen verta hyvällä itsetunnolla varustettu, ettei tarvitsisi pyöritellä noin mitättömiä juttuja päässään.

Anna (Ei varmistettu)

No niinpä..

ttaa (Ei varmistettu)

WOW! kuinkahan moni nyt leimaa siut kiusaajaksi kun et niin nättiin sävyyn Kaisasta kirjottele.. ;D
Jooo, mut siis ite arvostan tosi paljon sitä, että asiat sanotaan suoraan! Just niinkun sie nyt! Helpompaa olis varmaan siunkin tässä tapauksessa pyydellä anteeksi ja hyvitellä, koska "se on kohteliaampaa", mutta samalla täyttä kakkaa. Mut aika huippua että uskalsit/jaksoit/halusit myöntää suoraan mikä on siun asenne! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Ja mun mielestä turha nöyristely on just sitä, turhaa.

Taija (Ei varmistettu)

Mä sekoitin myös yhdessä vaiheessa tätä sun postausta lukiessa että kirjoitat Kaisasta etkä Sharonista ja ihmettelin että miten Kaisasta noin negatiiviseen sävyyn kirjoitat, mutta lopussa vasta pääsin kärryille kenestä on kyse kun toiseksi viimeisessä kappaleessa kehuit Kaisaa. Väsyneenä kun lukee...

Kävin myös tuon alkuperäisen postauksen lukemassa ja ihan järjetön juttu, samoin aika kiihkeään sävyyn oli kommenteissa yrittänyt puoltaa omaa asiaansa vaikka kommentoijatkin oli sitä mieltä että älytön postaus. Itse ainakin keskityn niin omiin juttuihin ja omiin kavereihin tapahtumissa että jää helposti tuntemattomammat täysin huomaamatta, mikä on ihan normaalia eikä mitään tahallaan ignoraamista. Pitäisi ymmärtää ja hyväksyä että kaikista ei vaan tule kavereita eikä se ole kenenkään puolelta (ainakaan aikuisilla) tahallista, vaan ihan vaan kemioiden sanelemaa...

Anna (Ei varmistettu)

Näinpä :) Ja joo, Kaisasta ei ole mitään negatiivista sanottavaa :)

ikkunalaudalla

Juu, kyllä myötähäpeän puna nousi poskille kun luki tämän ko. bloggaajan tekstin. Luulin, että tälläset kuka on kenenkin kaveri -analyysit jäi jonnekin yläasteelle. Ei elämässä pärjää jos loukkaantuu noin helposti! Ja naiivia ajatella että kaikkien ihmisten kanssa pitäisi tasapuolisesti sosiaalisoida, sehän on selvää että joidenkin kanssa klikkaa ekan minuutin aikana, joidenkin kanssa ei koskaan. Kamala ajatus jos pitäisi pohtia jatkuvasti puolituntemattomien käyttäytymisen syitä ja hakea hyväksyntää!

Anna (Ei varmistettu)

No äläpä :D

Elina (Ei varmistettu)

Mä en yksinkertasesti voi käsittää että miksi ihmiset on niin vihamielisiä sua kohtaan. Se ei vaan mahdu mun päähän. Ennakkoluuloja voi olla, mutta ei niiden perusteella tuomita ketään. Ja aika törkeää nimeltä mainita ja saada toinen näyttämään pahalta ilmiseltä. Huoh.

Anna (Ei varmistettu)

Munki välillä vaikea ymmärtää näitä. Mutta kukin tyylillään :D

ano (Ei varmistettu)

Kävin lukemassa kyseisen postauksen ja täytyy kyllä sanoa että se on täysin naurettava. En edes tiedä mitä sanoa siihen. Mutta onneksi mun ei tarvikkaan, riittää etten eksy kyseiseen blogiin enää koskaan niin ei tarvi vaivata päätäni kyseisellä epävarmalla ihmisellä. Toivottavasti teidänkään ei täydy! Olen lukenut sinun ja Kaisan blogeja jo vuosia ja ootte kyllä yksiä lempibloggaajiani:))

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :)

Laura (Ei varmistettu)

Se kiusaamisteksti oli kyllä jotain niin jännää etten kestä (näin sen siis ennen vastaustasi ja itseasiassa kommentoinkin...). Voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu kun tuollaista kuulutetaan tuhansille ihmisille, itselläni ainakin kiehui kun mulle kävi täsmälleen samoin aikoinaan koulussa. Mutta kai se pitää olla otettu, jos joku noin kovasti tahtoo kaveriksi, että turvautuu syrjintäkorttiinkin?

Anna (Ei varmistettu)

Kai sieltä pitää jostain se etsiä, hullua meininkiä vaan :/

Laura (Ei varmistettu)

No hieman :D En tajua motiivia tuollaisen takana, tai siis jos sinä tai minä ollaan niiiiiiin ilkeitä ja kamalia, niin miksi joku fb-kaveruus edes kiinnostaa? Tsemppiä näiden kanssa, olen seurannut sua melkein alusta asti ja viime aikoina on tullut taas erityisen kivoja postauksia, you go girl!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Ja joo, en pysty ymmärtämään :D

Rosa (Ei varmistettu)

Olen itse tosi huono kommentoimaan, enkä enää yleensä lue mitään kommentteja, koska haluan jättää itselle sen pääsääntöisesti hyvin positiivisen kuvan aina teksteistä, minkä itse muodostan ja muiden (turhasta) nillitys on rasittavaa. Nyt ajattelin kuitenkin kommentoida, ihan sillä periaatteella kun oon asiakaspalvelutyössä ja yleensä voimakkain palaute mitä saadaan on negatiivista, koska valittaa kyllä jaksetaan. Itse ainakin arvostan jokaista positiivista palautetta mikä on jaksettu laittaa. Ja "positiivista palautetta" haluaisinkin antaa sulle!:)
Ei jokainen asusi sopisi mulle, en varmasti ole kaikesta samaa mieltä ja elän elämäänikin aika eri lailla, vaikka Lontoo onkin rakkaus ja sinne on mukavaa taas suunnistaa. Ja silti kännykkä näyttää suosituimmaksi sivuksi tätä!
Ihan koska oot ihan pirun hyvä bloggaaja.
Sun blogista saa inspiraatiota, olet kaunis, aiheet uppoaa, asut on saaneet monta kertaa itselle uusia ideoita, susta saa fiksun ja hyvän kuvan, olet ahkera, kirjoitat hyvin, kuvat on hienoja, muun muassa. Ennen kaikkea susta saa positiivisen kuvan.
Ja ihan oikeasti, montakohan kertaa oot täällä maininnut, että fb kaverisi ovat sulle oikeesti läheisiä? Ilmeisesti tämä ihminen haluaa kovasti olla sun kaverisi. Mulla oli eräs tuttava, joka selitti miten hänellä ärsytti, ettei häntä pyydetty yhden kaveriporukan mukaan. Kun ehdotin hänelle, että pyytäisi itse päästä mukaan/tutustua heihin tarkemmin, hän totesi ettei halua olla heidän kaverinsa, mutta mukaan pitäisi pyytää. Js kovasti tästä syystä haukkunut sitten tätä porukkaa ja tuntee itsensä jotenkin sorretuksi. En ihan ymmärtänyt tätä logiikkaa itse. En tiedä mitä sinun ja hänen tapauksessa on tarkemmin, mutta ainakaan kovin fiksulta logiikalta sekään ei kuulosta.
Itse olen siis saanut sinusta ennen kaikkea positiivisen kuvan. Todella harmittavia tuollaiset kirjoitukset, mutta meitä tänne mahtuu niin monenlaista... Toivon sulle ihan todella kaikkea hyvää ja olen tosi iloinen sun puolesta, kun vaikutat (noh, ehkä tämä teksti ei kuvasta onnenhetkiä, mutta muuten) todella onnelliselta nyt. Hyvä etten kyynel silmässä ole ollut viime aikaisia postauksia lukiessa, koska jotenkin se koskettaa:)
Ihanaa alkanutta vuotta sinulle Anna!:) Varmasti tästä edespäinkin joka päivä kännykkä (ja läppäri) suuntaa tähän osoitteeseen.

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia aivan ihanasta kommentistasi :) Ja olet täysin oikeassa. Moni tuntuu ajattelevan, että kun bloggaajat saa muutenkin niin paljon kommentteja, niin ei niitä positiivisia tarvii jättää. Väärin. Me eletään näistä ihanista kommenteista, ne on niiin tärkeitä, ettei sanatkaan riitä :)

Rosa (Ei varmistettu)

Niin varmasti! Täytyy kyllä yrittää kunnostautua siinä, että kertoo sullekin miten hyvälle mielelle postaukset monesti saa. Tsemppiä, ja jaksamista!:)

Anna (Ei varmistettu)

:)

Riikka (Ei varmistettu)

Tosi inhottava tuo Sharonin avautuminen, hän itse alentui nettikiusaajaksi nimeämällä teidät, varsinkaan kun todisteena ei ole kuin hänen sanansa. Mä luulen että te bloggaajat koette työkavuuden vähän eri lailla, kun teidän työtä on oman elämän esittely, ja työkavereita tavataan tuolleen pressitilaisuuksissa ym.. Siksi se on niin helposti henkilökohtaista. Tai on henkilökohtaista heille jotka ottavat sen niin. Tosi vaikea uskoa herttaisesta Kaisasta tuollaista. Susta mulla on sellainen kuva, että et välitä erityisemmin hengata jonkun satunnaisen tyypin kanssa jota työn parissa tapaat, vaan mielummin keskityt itsellesi tärkeisiin henkilöihin. Sellainen saattaa jostain herkästä ihmisestä tuntua ignooraamisesta, joten siinä mielessä ymmärrän jos Sharon onkin kokenut asian noin. Mutta on aivan väärä tapa avautua siitä netissä nimien kanssa... huhhuh!

Anna (Ei varmistettu)

No nimenomaan. Jos joku on ymmärtänyt väärin, niin asian voisi selvittää kahden kesken, ei näin.

jj (Ei varmistettu)

jeps, just tällee kahden kesken, niinku sä toimit. :)

Anna (Ei varmistettu)

Mä yritin asiaa selvittää Faecbookissa bloggaajien keskustelussa, mutta valitettavasti Sharon ei suostunut postausta muokkaamaan.

krisda (Ei varmistettu)

Kiusaamista se on julkisyyttelykin. Olisi aina kaikkien kannalta mukavampi, jos välien selvittely (tai huonojen kokemuksien selvittely) tehtäisiin yksityisesti. Julkiset riidat ovat kaikille niin akward... Osapuolille ja ulkopuolisillekin. Harmi, että jouduitte Kaisan kanssa tällaiseen :(
Ja en ymmärrä FB villitystä. Ihmisillä ei kai saa olla mitään yksityistä.

Toivottavasti saadaan seuraavaksi aurinkoisempia uutisia (tai turhuuksia ;) )

Anna (Ei varmistettu)

Niinpä :) Ja varmasti saatte, ainakin jälkimmäistä ;)

Karoliina (Ei varmistettu)

Eihän tähän voi edes mitään sanoa, tuo kuva kertoo kaiken :) Tsiisus, mullakin on työkavereita joiden kanssa vuodet ollaan oltu samassa firmassa, sanotaan huomenet aamuisin ja tehdään samoja projekteja - silti ei tulisi mieleenkään esim. Facebook-kaveriksi hyväksyä (ei sillä, eihän normaalisti kutsuja edes laiteta kuin sellaisille, jotka oikeasti on jotenkin vähän läheisempiä - näin ainakin meillä). Eihän kukaan aikuinen ihminen tuollaisesta voi nokkiinsa ottaa, eikä kiusaajaksi leimata! Aamukaffet meinasi mennä väärään kurkkuun noita kyseisiä kommentteja lukiessani!

Anna (Ei varmistettu)

Jep :D Ja kiitoksia kommentistasi :)

Gemma (Ei varmistettu)

Voi herramunjee. Täähän on ihan ala-astetouhua. Oli pakko käydä lukemassa kyseisen postauksen kommentit, onneksi suurin osa kommentoineista oli sitä mieltä että postaus ei ole ollut kovin asiallinen kyseisellä bloggajalla. Palautteista huolimatta tämä henkilö ei ollut tajunnut että mitä sitä tulikaan kaikelle kansalle kirjoitettua…

Nooo, meitä on moneen junaan. Kaikkien sydänystävä tai muukaan ystävä ei tarvitse olla tahtomattaan ja musta kaikilla on kyllä oikeus valita (Facebook-)kaverinsa, oli valintatapa mikä tahansa… :)

Anna (Ei varmistettu)

Joo, ei mitään ymmärrystä :D

Ja niinpä!

Riikka (Ei varmistettu)

Hei! Olet hyvin kaunis ja herttaisen tuntuinen ihminen, mutta yksi asia minua ärsytttää teissä bloggaajissa. Olette ihan helvetin lapsellisia.

Anna (Ei varmistettu)

No, en olisi tällaista aloittanut, mutta oikeus puolustautua lienee kaikilla :)

hmm (Ei varmistettu)

"Siis enhän mä ois mutta..." Minkä ikäisiä te molemmat Sharonin kanssa olette? Huhhuh, näköjään nuorempi polvi osaa paljon paremmin tämän netti- ja blogikäyttäytymisen. Ei mulla muuta.

Anna (Ei varmistettu)

Mun mielestä siinä vaiheessa kun julkisesti mollataan, on myös oikeus julkisesti puolustautua. Tai oikeastaan tarve sille, ettei synny väärinkäsityksiä.

Janni (Ei varmistettu)

Oli ihan pakko googlettaa ja käydä katsomassa toi postaus... :D Joo voin ihan rehellisesti sanoa etten tunne kumpaakaan, mutta luettuani tota kommenttiboxia mulle tuli jotenkin semmonen olo ku sitä kirjottas kateellinen ala-asteikänen.

Teitä bloggaajia on nykysin niin törkeesti et ei sitä nyt kaveri voi jokaisen kanssa olla eikä tarviikkaan. Jokainen ettii sieltä ne samanhenkiset ihmiset kenen kaa on hyvä olla, ihan niinku koulussa ja työpaikoillaki.

Sä oot kaiken menestykses ansainnu! Ei se sullekkaan oo ilmaseks tullu vaan sen eteen on pitänyt tehdä töitä. Ollu ylä- ja alamäkiä, mut kaikesta aina selviää voittajana ku asenne on kohillaan. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :)

Lissu (Ei varmistettu)

Pidän sinusta vain enemmän ja enemmän. Et olisi voinut paremmin vastata. Aivan käsittämätöntä, en tiedä pitäisikö itkeä (hänen puolestaan kun maailma potkiiiii) vai nauraa vedet silmissä, ehkä molempia samaan aikaan. Huonoa itsetuntoa ei varmaan paranneta sillä että syytetää toisia jostain syrjinnästä ja hoetaan että on oikeus sanoa mielipiteensä ja mielipahansa. Hohhoijaa :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia, mukava kuulla :)

Emmi (Ei varmistettu)

Olisin voinut itse kommentoida tämän saman kommentin kuin aikaisempi kommentoija.. Uskomaton ja jotenkin absurdi tilanne.. Pakko myöntää että uteliaana oli tietysti pakko googlettaa keskustelu ja alkuperäinen postaus.. apua sentään.

Sinä olet Anna kyllä uskomattoman ihailtava ihminen :) Ihailtavaa kuinka korkealle olet omilla avuillasi ja sinnikkyydelläsi päässyt. Jatka samaa rataa! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :)

Auringonkukka

Voi hyvä tavaton sentään, siis aivan uskomatonta! Onneksi en tuota blogia lue, enkä tiedä mistä kyse. Jos lukisin niin seuraaminen loppuisi! Hauska vetää toi Facebook-uskonto tähän.... Haha mutki on ignoorattu faces, pitäiskö iskeä dramaqueen moodi päälle :D Voi apua, menin vähän hiljaiseksi..

Anna (Ei varmistettu)

Joo, äläpä :D

Mari / Sunset and Fridays (Ei varmistettu)

Totaali hajoominen vikalle lauseelle :-D

Anna (Ei varmistettu)

:D

SA. (Ei varmistettu)

Hei,
jos et halua mainita kyseistä ihmistä, kannattaa ehkä poistaa hänen nimensä tuolta Tukholmalainauksesta... :)

Anna (Ei varmistettu)

Oho, joo, se tuli sinne vanhingossa :/

Satu (Ei varmistettu)

Koita kestää! <3 Ärsyttävää turhaa mustamaalausta..

Anna (Ei varmistettu)

Jep :/

Moikka Anna! Luin kirjoituksesi ja kävin lukemassa myös tämän toisen bloggaajan avautumisen asiasta. Kävin viimeksi, kun nettikiusaamisesta avauduit, lukemassa myös vauva.fi kirjoituksia sinusta. Ihan jäätävää. Ihan hullua. En voi käsittää (varsinkin siellä vauvasivuilla) kuinka ne stalkkaa sua ja kääntää ihan kaiken negatiiviseksi sua kohtaa. Ihan sama mistä kirjoitat tai millaisia kuvia laitat blogiisi niin aina teet kaiken väärin niiden mielestä :( . Itse ku olen jo aikuinen (heh) niin jotenkin tuntuu ihan hullulta tuollainen kirjottelu. Päätin etten enää ikinä "astu jalallanikaan" vauvasivuille...en tiedä mikä niitä ihmisiä vaivaa(eikä ne kirjoitukset koskeneet ainoastaan sua vaan siellä oli kyllä pyöritelty muidenkin bloggaajien juttuja:( )? Mutta tähän toiseen juttuun...ootko koskaan miettinyt, että saatat antaa itsestäsi ns. "kylmän" kuvan liikkuessasi blogikissanristiäisissä? En kysy tuota nyt pahalla, mutta esim. minusta saattaa saada ulkopuolinen kuvan että oon ylpeä ja en välitä(näin mulle on kerran sanottu). Oikeasti mulla vaan on sellainen tapa etten halua olla keskipisteenä ja seurailen aina uudessa tilanteessa hieman päältä minkälaisia ihmisiä tilassa on....ja sitten kun mut tuntee, niin en todellakaan oo ylpeä enkä kova enkä kylmä :) ! Ja jos yhtään uskot horoskooppeihin niin oon niin KAURIS kuin olla ja voi. Pidättyväinen mutta läheisille lämmin :).Joskus ei huomaa omaa käyttäytymistä ennenkuin joku mainitsee siitä :). Ihan tälleen aikuisena (38vee...ei en ole vielä keski-ikäinen...vasta kahden vuoden päästä mua voi kutsua keski-ikäiseksi ;)) voisin antaa pienen neuvon...ens kerran kun tapaat Sharonin niin juttele hänen kanssaan tämä asia. Vaikka sua ei huvittais niin ehkä se ois Sharonille tärkeetä, koska on nyt kokenut että "kiusaat" häntä?!? Mulla on tapana sanoa myös negatiivisissa tilanteissa aina kaks asiaa: "tee toisille niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan" ja "laita hyvä kiertämään niin saat sen tuplasti takaisin".

Hakuna matata Anna :)

Anna (Ei varmistettu)

Siis varmasti musta saa kylmän kuvan. Se ei itse asiassa ole edes sellainen asia, jonka haluan muuttaa. Kuten tuossa jollekin toisellekin vastasin, niin multa puuttuu täysin se sellainen "tykkään kaikista -halihalipusipusiootteihania" -geeni. No ettekä ole :D Tai siis lähtökohtaisesti mä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta kun mä en vaan oo kovin lämmin tuntemattomille ihmisille. Mä harvoin avaudun itsestäni tai mulle tärkeistä asioista ja pidän mulle tärkeät asiat vaan lähimmilläni. Elämä on opettanut sellaiseksi.

Mun mielestä ihan liian paljon negatiivisesti puhutaan siitä, että joku on vetäytyvä tai kylmä. Joku ei vaan ole niin sosiaalinen. Mun ystävien ja läheisten seurassa mä olen papupata ja aina on asiaa. Isoissa tapahtumissa mä meen vähän lukkoon, ja haluan sielläkin hengata vaan läheisimpien kanssa. En koe sellaista jenkkityylistä small talkaamista isossa porukassa kovin hedelmällisenä tai aitona, joten en siihen lähde yleensä. Sitten taas kahden kesken saatan uppoutua vaikka semituntemattomankin kanssa pitkään keskusteluun. Jossain luonnollisemmassa tilanteessa kuin kissanristiäisissä :)

En osaa selittää. Mutta mun mielestä kaikkien ei tarviikaan olla niitä partycrackereita, ja meille, jotka halutaan olla syrjässä ja omalla porukalla, pitää antaa siihen oikeus ja vapaus :)

Pages

Kommentoi