Jealous Gods

Mungolife

Tiedän jo tätä ensimmäistä lausetta kirjoittaessa, että tulen eksymään aiheesta tämän postauksen aikana sata kertaa, tuun poukkoilemaan ajatuksesta toiseen ja ennen kaikkea menetän punaisen langan viimeistään tämän lauseen jälkeen. Jos siis a) rakastat Poets of the Fallia, b) nautit lukea tekstejä, jotka on joku ihan fiilispäissään musiikista ja bändeistä kirjoittanut tai c) haluat rakastua uuteen mahtavaan bändiin, pyydän anteeksi mitä vilpittömimmin ja toivon, että pysyt mukana jotenkin. Muussa tapauksessa toivotan tulemaan takaisin huomenna, sillä tämä teksti tuskin kiinnostaa sinua.

PotF-fanit ovat varmasti jo tilanneet/ladanneet/kuunnelleet bändin uusimman tuotoksen, kuudennen pitkäsoiton nimellä Jealous Gods. So have I. Ja mulla on nyt niin paljon ajatuksia, että tämä pieni pääkoppa tuntuu räjähtävän ajatusten määrästä. Vain hieno musiikki ja käsittämättömän lahjakas bändi saa tällaisia suuria tunteita ja ajatuksia aikaiseksi pienessä pinnallisessa ihmisessä.

En tiedä, mitä odotin levyltä. Blokkasin oikeastaan mielestä levyn ilmestymisen. Hankin liput levyjulkkareihin heti niiden tultua myyntiin, mutta muuten en aihetta niin miettinyt. Missasin esim. ensisinkun, Dazen, ilmestymisen kuukausi sitten ja hyvä niin. En tiedä, miten olisin odottanut muuta albumia. Muistin PotFin uutukaisen vasta viime viikon keskiviikkona, mikä oli ihan hyvä, sillä se ilmesty perjantaina. Great. Mä rakastan bändiltä eniten Temple of Thought ja Signs of Life -levyjä, kun taas mun vähiten suosikkeja on ollut Revolution Roulette (jolla on toki pari ihan huikeaa biisiä). Twilight Theatrea kuuntelin monta kuukautta on ja off, kunnes "löysin" sen levyn. Pari ihan lempibiisiä Poetsin tuotannosta löytyykin tolta levyltä. Marko on kertonut jossakin haastattelussa, että bändi on tehnyt tavallaan kahta trilogiaa, kahta eri kokonaisuutta. Toinen on ollut Signs of Life, Carnival of Rust ja Temple of Thought ja toinen on ollut sitten Revolution Roulette, Twilight Theatre ja nyt ilmestynyt Jealous Gods. Tiesin odottaa uusimmalta levyltä jatkoa RR:lle ja TT:lle, enkä oikein osannut pitää odotuksia hirveän korkealla, vaikka edellinen levy olikin mielestäni aivan timanttinen.

Olen nähnyt PotFin livenä kai kahdeksan kertaa. Olen ostanut jokaisen bändin levyn ja kuunnellut biisejä satoja kertoja. Omat suosikkini tuotannosta osaan ulkoa varmaan takaperin. Olen päässyt haastattelemaan Markoa, joka oli varmasti Suomen ihanin ihminen. Kuuntelin perjantaina autossa Dazen ensimmäisen kerran samalla katsoen kyseisen musiikkivideon. Mutisin vielä biisin loputtua, että no, ei kovin kummoinen ensisinkku, toivottavasti levy on parempi. Musiikkivideo oli mun mielestä aivan mieletön jo ensikatselukerralla.

Tiedättekö kun sanotaan, että hyvä musiikki kuulotaa hyvältä ensikuuntelulta, mutta loistava musiikki tarvitsee useita kuuntelukertoja. Tämä pätee mun mielestä ylipäänsä PotFin musiikkiin, mutta erityisesti tähän levyyn. Ostin levyn heti perjantaina iTunesista (vaikka mun on saatava myös se fyysinen levy), ja kuuntelin heti läpi. Olo oli vähän tyhjä. Oikeestiko, tässäkö se nyt oli. Nimikkobiisin lisäksi mikään ei oikein jäänyt mieleen. Ei ollut sellaista Kamikaze Loven henkistä "hell the way you walked in / I would kiss the Earth beneath your feet" -lainia, joka olis avannut jonku aukon tajunnassa. Ei ollut Lie Eternalin henkistä koukuttajaa, joka olisi pakottanut soittamaan biisiä repeatilla viikon. Ei ollut Cradled in Loven kaltaista biisiä, joka herättää tunteita onnenkyyneliin asti. Missä oli ne kaikki? Mitä mun lempibändille on tapahtunut? Levy oli hieno mielestäni, mutta se ei ollut PotF-hieno.

Nyt olen kuunnellut levyn läpi varmaan 10 kertaa, ja alan olla vakuuttunut, että levy on ehkä PotFin hienoin lätty, tai ainakin nousee Temple of Thoughtin tasolle. Se on just niin nerokas ja upea, että se ei ole helppo. Se ei aukea ensimmäisellä kuuntelukerralla. Eikä vielä toisella, eikä kolmannellakaan välttämättä.

Daze. Voi Daze. En tiedä mitä sanoa. Kertaheitolla nousi yhdeksi mun PotFin suosikkibiisiksi. En osaa edes selittää, mikä siinä on. En voi lakata katsomasta tuota musiikkivideota. Olen lukenut lyriikat monta kertaa. Mun päässä on varmaan tusina eri teoriaa siitä, mikä on biisin sanoma, mitä video tarkoittaa, onko narri oikea vai mielikuvituksen tuotetta, kumpi johtaa, tyttö vai harlekiini. Mitä tämä kaikki tarkoittaa?! Inhosin Markon falsettilaulua kertsissä. Ei ollenkaan sen takia, etteikö se olisi mestarillista. En sinänsä ymmärrä musiikista hirveästi, noin niinkuin teknisesti. Tiedän kyllä, miltä kuulostaa hyvä falsetti, ja osaan myös suunnilleen ymmärtää, kuinka perkeleen vaikeaa se on. Marko on käsittääkseni baritoni, eikä noin korkeille nuoteille osuminen liene ihan helppo homma. Ei ainakaan koko kertsin verran. Vaikka eniten rakastan Markon matalia osuuksia, niin tällä hetkellä en osaisi kuvitella tuohon kertsiin mitään muuta, kuin tuon korkean, puhtaan, falsetin. Voin kuvitella, kuinka vaikea biisi on esittää livenä, mutta eipä ole bändi koskaan ennenkään mennyt sieltä missä aita on matalin. Joka ikinen kerta tuon "And you can give me everything I need this way / We'll be loving 'til the first light of the day" kohdalla mulla nousee iho kananlihalle. Se on tämän levyn se pysäyttävin kohta. Niin yksinkertainen. Niin järkyttävän hieno. Huh.

Carnival of Rust oli mun mielestä tajuton musiikkivideo. Olen muutenkin rakastanut näitä PotFin tarinoita, näitä musiikkivideoita, jotka on pieniä elokuvia. CoR valittiin muistaakseni Suomen kaikkien aikojen parhaaksi musiikkivideoksi. Nyt mun mielestä Daze ansaitsee samaa hehkutusta. Ensisilmäyksellä se on yksinkertainen, joskin esteettisesti vaikuttava. Mahtava puvustus, upea meikki, hieno hieno ohjaus ja leikkaus. Tarinakin vaikuttaa selkeältä alkuun. Yhteiskunnan arvot ovat niin pielessä, rahassa, juhlimisessa, himossa, kaikessa väärässä. Markon narri on vaikuttava. Twilight Theatren kannesta tuttu hahmo on kamala. Kamalan ihana. Jos joskus Batmanista tehdään musikaali, tiedän tasan kenen pitäisi esittää Jokeria siinä. Markon laulaminen on aina ollut mun mielestä ihan uskomatonta, mutta harva näyttelijäkään olisi noin kreisin uskottava tuona hahmona.

Daze on musta mieletön biisi. Jo ihan ilman musavideotakin. Se on täydellinen, en muuttaisi siitä mitään. Mutta tuo musavideo yhdistettynä noihin lyriikoihin. Luin eilen monta tuntia erilaisia keskusteluja uudesta levystä ja sinkusta, ja olin kamalan onnellinen. Olin onnellinen, koska havahduin siihen, että olin uponnut tunneiksi lukemaan teorioita ja ajatuksia ihmisiltä, joita en edes tunne. Olin niin onnellinen, että on vielä bändejä, jotka pystyvät tuottamaan kappaleita, jotka aiheuttaa näin paljon tunteita ja ajatuksia, ideoita ja tulkintoja. Mietin mielenkiinnolla teoriaa Pierrotista ja Harlekiinista; siitä onko Daze jatkoa CoR:lle. Onko Zoltar sateen edustajana surullinen Pierrot, ja onko tämä uusi harlekiini, leikkisän paha Harlekiini? Onko hahmo kehittynyt Pierrotista Harlekiiniksi, vai voittiko Harlekiini. Alkuperäisen italialaisen oopperan hahmojen kehityksestä on eri tarinoita. Musiikkivideoita yhdistää ainakin alun kuu-pätkä. Onko molemmissa sama tyttö? "Come feed the rain... 'cause I'm thirsty for your love dancing underneath the skies of lust" ja "Don't walk away, don't walk away, oh, when the world is burning" Carnivalista ja "Set the world on fire with bittersweet desire / To chase away the night, let the whole world burn
Set the world on fire for bliss in sweet denial, oblivion and peace / Will you let me burn?" Dazesta.. Ovatko nämä samaa tarinaa? Voittiko Narrin tuli Zoltarin sateen? 

Entäs itse video. Mikä on Dazen sanoma? Koska sanoma sillä on. PotFin lauluilla aina on. Mä rakastan älykkäitä asioita ja ihmisiä. Mä rakastan kun huumori on vähän hankalasti ymmärrettävää; älykästä läppää, joka pitää laittaa kontekstiin. Mä rakastan näyttelemistä, joka ei ole suurieleistä, vaan jossa on pienissä yksityiskohdissa niin valtava määrä sanomaa. Mä rakastan tarinoita, jotka ovat mysteerejä. Mä rakastan pieniä asioita, pikkujuttuja, joita ei heti huomaa. Ihan samalla tavalla kun The Dark Knightissa ne ihan pikkuruiset detaljit, kuten "I believe in Harvey Dent" -tarra Jokerin hoitsuasussa. Se on niin sarkastinen, and yet, varmaan yli puolet katsojista ei koskaan edes huomannut koko tarraa. Sama pätee tähän videoon. Daze on niin vaikuttava jo ensimmäisellä kerralla, että yksityiskohdat soljuivat täysin ohi. Onko se rakkauslaulu? Onko Narri olemassa vai tytön mielikuvituksen tuotetta; ahneen ja vääriin asioihin keskittyvän maailman jumala? Onko tarkoitus arvostella maailmaa ja yhteiskuntaa, jossa raha ja hedonismi jyllää? Jossa ahneutta palvotaan ja ihmiset ovat narreina rahalle, ja asioiden tärkeys mitataan niiden rahallisella arvolla? Pakeneeko tyttö sitä kaikkea ja nauraen mieluummin kohtaa itsekin kuoleman vai polttaako taustalla tilannetta johtava Narri tytön, joka on hylännyt tämän yhteiskunnan?

Vai laulaako Narri ehkä naamiolleen? Tunnustaa rakkauttaan sille maskille, jonka näyttää yhteiskunnalle? Onko tämä sosiaalisen median aikakausi sitä, että luomme itsellemme roolin, jonka vankeja sitten olemme? Naamio, jolla tunnemme kuuluvamme siihen yhteiskuntaan, joka ympärillämme on? Ja vain maskin pudottamalla löydämme sen vapauden? Sytyttämällä kaiken tämän tuleen ja rakentamalla uudelleen paremman lähtökohdan kaikelle?

En oikeastaan edes tiedä haluanko tietää koko tarinaa musiikkivideon ja biisin takana. Käytän varmasti monta unetonta tuntia pohtiessani näitä samoja ajatuksia. And that's the beauty of it! En ehkä haluakaan tietää. Ehkä sillä ei ole varsinaista kertomusta. Ehkä sen tarkoitus on herättää erilaisia ajatuksia eri ihmisissä.

Menipäs pohdinnaks.

Muita suosikkejani levyllä on Jealous Gods, joka on aivan mielettömän kaunis. Lujaa, taattua PotF-laatua. Lyyrikallinen mestariteos taas vaihteeksi. "We're the perfect flaws" ja koko kertsi on jotenkin ihana. Mulla nousee ihan iho kananlihalle kertsiä kuunnellessa. Ja varsinkin C-osan build-uppi siihen kertosäkeeseen on ihan mieletön, se pieni rumpukohta. Huhh!! Biisinä ehdoton suosikkini levyltä, ellei Dazessa ois jotain taianomaisen vangitsevaa. Tätä voisin kuunnella milloin vaan. Välillä tätä kuunnellessa oon ollu ihan supersurullinen, biisi on melkein itkettänyt. Toisaalta myös välillä on tullut jotenkin voimaannuttavan hyvä fiilis. Mieletön biisi! Kuunnelkaa edes se!

Rumors on taas biisi joka tekee luo mulle hirveen hyvän fiiliksen, ja joka on lyriikoiltaan kanssa niin kaunis. Miten joku osaakin käyttää kieltä niin viettelevästi, käyttää erikoisia lauseita ja sanayhdistelmiä?

En yleensä tykkää instrumental -biiseistä. Oon vaan niin lyriikka-narkkari; mulle lyriikat on kauniita runoja, älykkäitä sanaleikkejä, joita tykkään tulkita. Siksi onkin aika yllättävää, että levyn instrumental -kappale Rogue on ehdottomasti yksi suosikkejani. Meni melkein koko biisi niin, etten edes tajunnut, että siinä ei ole sanoja, se melodia vangisti täysin mukaansa. Niin kaunista musiikkia.

Jos joskus kaipaa biisiä, jonka lyriikat luo toivoa ja hyvää mieltä, niin Love Will Come To You on sanoitukseltaan ihana! Ensimmäisellä kuuntelukerralla se oli ihan liian happygolucky-kantribiisi mulle, mutta sitten sekin vei mun sydämen :) Kaikkien särkyneillä sydämillä varustettujen olisi hyvä lukea noi lyriikat: "Life doesn't run a clear course / it flows through from within / It's supposed to take you places and leave markings on your skin"

Voisin eritellä tähän ehkä kaikki biisit. Choice Millionaire on hieno kappale, koska se on niin epätyypillinen PotFille! Melkein räppäävä Marko, ja jälleen mahtavat sanat. En ole vieläkään varma onko kyseessä internetin ja sosiaalisen median arvostelu vai kaikilla olevan vapauden hehkutus, mutta joka tapauksessa mainion erikoinen kappale. Brighter than the Sunissa on ihana "Does a sunset know it's worth / making yesterday tomorrow" ja biisi on muutenkin mielettömän hyvä, jää vaan soimaan päähän liiankin hyvin. Terveisin heräsin tänään hyräillen ko. biisin sanoja päässäni. Ehh. Rebirth on aivan upea balladi, ja Nothing Stays the Same on aivan mahtava levyn lopettava kappale.

Huhh. On niin ihana nähdä, miten Poetsit selkeästi jättävät faneilleen pieniä tehtäviä biisiensä muodossa. Joko miettiä tiettyjä ilmiöitä, tai sitten yrittää ymmärtää se syvin sanoma. Yhdistää eri biisejä toisiinsa ja ymmärtää niiden yhteinen tarkoitus. Choice Millionairessa on neljännen levyn Dying to Liven sanoja, ja muutenkin viittauksia mm. Revolution Roulette ja Smoke and Mirrors -biiseihin löysin tuolta joukosta.

Jatkan siis tarkempaa tutkimusta. Ehkä tämä tarina vielä aukeaa mulle. Tai sitten ei. Ehkä sen ei tarvitsekaan.

Muita, jotka ovat innoissaan kolunneet uutta levyä ja löytäneet sen kauneuden? Nyt kaikki PotF-fanit, tunnistautukaa ja jakakaa mielipiteenne!!

Kommentit

Heidi (Ei varmistettu)

Joko olet arponut nahkatakin?

Anna (Ei varmistettu)

Kyllä :)

Kati (Ei varmistettu)

Ihana lukea tälläisiä postauksia välillä, kiinnostavia pohdintoja! Ja tiedätkö, mulla oli ihan sama fiilis ekan kuuntelun jälkeen, mutta aina ne muuttuvat paremmiksi kun pääsee useamman kerran levyn loppuun ja yhtäkkiä alkaa löytyä suosikkeja mitä ei ees aluks pitäny mitenkään erikoisina :D Mulle PotF on ollut oikeestaan ainoa bändi jonka "uraa" oon seurannut alusta asti ts. ostanut aina uudet levyt kun ilmestyy ja odottanut uusia biisejä. Se ääni, tunnelma ja melodia on niin uniikkia! Harmittaa kun meni toi lipunmyynti ohi ja sold out tässä vaiheessa... Toivottavasti tulis lisää keikkoja Suomessakin!

Ab (Ei varmistettu)

Toivottavasti ei ärsytä tämmönen, mutta mulle tuli Nellyn alea selaillessa mieleen kun näin ton, että näyttäis sun päällä varmaan hyvältä. :)

http://nelly.com/fi/vaatteita-naisille/vaatteet/juhlamekot/elise-ryan-555/chiffon-dress-555268-54/

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos vinkistä :) Kaunis mekko, mutta ehkä liian kesäinen tähän väliin :)

Soffi (Ei varmistettu)

Itse en vielä omista levyä, mutta eiköhän sekin asia tule pian korjattua ;). Dazen ilmestyessä olin jo ihan myyty kyllä! Toi musiikivideo se on vaan jotain niin huikeeta! Marko osaa kyllä eläytyä "rooleihinsa" :D.
PotFin musa on niin kivan erilaista.. samoin kuin musavideotkin ne on juurikin kuin jotain lyhytelokuvia ja pistää ajatukset pyörimään päässä.
Kyllä on uutta levyä odoteltukkin ja tykkään niiiiin paljon! Hyviä biisejä ovat kaikki ja kuten kirjoitit paranevat vain joka kuuntelu kerran jälkeen. Kyllä miehet ovat taas niin hyvän levyn saaneet tehtyä, on se mentävä varmaan huomenna ostamaan niin pääsee sitten kunnolla vielä lisää fiilistelemään.

Anna (Ei varmistettu)

No niinpä! :) Joko ostit levyn?

Katja (Ei varmistettu)

Ugh! Olen. Kuunnellut, kuunnellut ja kuunnellut. Ihmetellyt ja hämmästellyt, rakastanut. Aivan loistava levy (kuten kyllä aiemmatkin). Ei niin hämmennystä herättävä kuin muutama aiempi (RR, TT) mutta ajatuksia/tunteita nostattava.
Ehdoton oma suosikki on Choice Millionaire, mutta eipä nämä muutkaan biisit huonoja ole.

Tämä bändi osaa yllättää, hämmästyttää.. Tuo on totta, että vaatii useamman kuuntelukerran, ennen kuin "pääsee ikäänkuin sisälle" levyn sanomaan ja merkityksiin.

Ko. bändi kuuluu suosikkeihini myös live-esiintyjänä, heidän kohdallaan ei voi sanoa, että kuulostaisivat vain levyllä hyvältä.

Anna (Ei varmistettu)

Totta! Nimi. yhdeksän kertaa livenä nähnyt :D

Katja (Ei varmistettu)

Mulla taitaa olla seuraava keikka järjestyksessä 20:s :)

Anna (Ei varmistettu)

Oho! Omistautunutta :D

Battery (Ei varmistettu)

Onpa hienoa kun joku osaa arvostaa musiikkia näin paljon! Itse oon enemmän kirja ihminen ja fiilistelen niitä vähän samoin kun sä musiikkia. Toki tykkään kuunnella musiikkia paljonkin, mutta harvoin paneudun siihen noin tarkasti, mikä on toisaalta vähän harmi. Tää biisi oli kyllä hyvä. Täytyy kuunnella muutkin :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla :) Ja joo, mä en taas kirjoihin suhtaudu ihan samalla manialla ku musiikkiin :)

without silence there can be no music (Ei varmistettu)

Voi että! Mä oon myös miettinyt aina Poetsin biisien sanomaa, eikä ne aina oo mulle auennut. Mahtavat spekuloinnit kyllä! Mä myös tilasin levyn ihan konkreettisena, niin kuin kaikki edellisetkin. Kuitenkin torstai-perjantai -välisenä yönä valvoin sinne kahteentoista asti, että levy tuli spotify:hin, jotta pääsen kuunteleen levyä. Suljin silmät ja annoin ajatusten virrata. Varmaan joka biisin aikana tuli kyyneleet silmiin. "Voi mun poikia..." Mä oon nyt 9 vuotta kuunnellu ja fanittanu Poetsia, ja tosiaan oon myös menossa Tavastialle ;) Se taitaa olla mun kahdeksas kerta, kun nään pojat livenä. Tuun varmasti moikkaan!

Anna (Ei varmistettu)

Siellähän me törmättiinkin :)

Joo olen itsekin tykännyt kovasti tosta bändistä siitä lähtien kun siitä olen kuullut. Hienoa suomalaista musiikkia :)

Anna (Ei varmistettu)

Niin on :)

Ihanaa millä intohimolla tää teksti on kirjoitettu! :) Upeaa luettavaa. Itse olen joskus varmaan jo yli vuosikymmen sitten tykännyt muutamasta Poetsin biisistä ihan hurjana, mutta sitteemmin kuuntelu on vaan jotenkin jäänyt (juoksen biisistä biisiin, en niinkään pysy uskollisena tietylle artistille - hah mikä lause, ei onneksi pidä paikkaansa muissa elämän osa-alueissa :D). Nyt lähden ihan jättimäisellä mielenkiinnolla kuuntelemaan tätä uusinta levyä!

Anna (Ei varmistettu)

Haha, kiva kuulla, kiitoksia :)

TiiaT (Ei varmistettu)

Tuon Dazen kertosäe kuulostais varmasti mahtavalta, jos Marko laulaisi sen omassa matalassa rekisterissään ja mukaan otettaisiin joku naisartisti laulamaan sama osuus korkeammalta sävelkorkeudelta. Tulis ihan mieletön ulottuvuus ja lisää syvyyttä ja voimaa kertosäkeeseen. Poets of the Fall oli pitkään rakkauteni, mutta carnival of rustin jälkeen se jotenkin jäi unholaan.

Anna (Ei varmistettu)

Jaa, mä tykkään valtavasti tosta falsetista, mutta olet ehkä oikeassa, toimisi varmasti niinkin :)

Sannak. (Ei varmistettu)

Aivan mahtavaa musiikkia Poetsilta. Jälleen. Uudella levyllä on hieno sekoitus erityylisiä biisejä, mutta kuitenkin kyseisen bändin tyyliin niin sopivia. Ja ne sanoitukset. Ne ei ole koskaan päästäneet kuulijaansa helpolla ja se niissä onkin niin upeaa. Kuten kirjoititkin jo Roguesta, lumouduin itsekin kuuntelemaan biisiä. Mahtava veto!! Odotan niin reilun viikon päästä pääseväni kuulemaan Poetsia livenä.

ttaa (Ei varmistettu)

Heii! Ei todellakaan liity aiheeseen, pahoittelut siitä! :) joskus keväällä(?)/aiemmin tänä vuonna kävit Turkissa(muistaakseni?) ja hehkutit sitä hotellia allasalueineen ja aamiaisineen. Nyt olis miulla loma mahdollisesti edessä ja tuo tuli mieleen. En oo löytäny sitä postausta missä tätä käsittelit niin muistatko sanoa mikä oli sen paikan nimi? Tai sit jos tulee mieleen joku muukin paikka jota haluut suositella löhöilykohteeksi nii kerro vaan! Kiitoksia paljon!

Anna (Ei varmistettu)

Se oli Antalyassa Hotel SU :)

julia (Ei varmistettu)

apua oon odotellutkin sun postausta aiheesta! oon kyllä samaa mieltä, vaatii useemman kuuntelukerran ennen kuin avaa silmät ja vaikuttuu. on potf kyllä uskomaton bändi, aina yllättää ja pistää miettimään!

Anna (Ei varmistettu)

Niin onkin! <3

Henkka (Ei varmistettu)

Huh, olipahan hienoa tekstiä! Mie en oo koskaa oikee kunnolla kuunnellu kyseistä bändiä mutta jostai syystä tuli sellanen fiilis että tää levy on pakko kuunnella :) Ja ei kyllä kaduta yhtää :D On kerrassaan helvetin hieno levy. Varsinki lyriikoiden osalta :)

Roguesta tuli kertaheitolla omia suosikki instrumentaali -biisejä. Ihan jäätävää kitarointia siinä. Aina kyseisen biisin jälkee saa kerätä leukaa lattialta.

Ja vastaavasti Rebirthistä tuli lemppari balladeja. Just sellanen biisi mikä on kiva laittaa repeatille pienessä laskuhumalassa ja painua sitten sängynpohjalle fiilistelee sitä :D

Varmasti tulee olemaan kovassa kuuntelussa koko levy!

Iida (Ei varmistettu)

Näitä musiikkipostauksia on aina niin mahtava lukea, varsinkin kun meillä tuntuu olevan aika samantyylinen musiikkimaku (Mötley Crüe on mun suosikkibändi ja Poetseistakin tykkään kovasti). Kuitenkin mulla on jostain syystä viime vuosina jääny Poetsien kuuntelu vähän vähemmälle. Signs of Lifen ja Carnival of Rustin osaan ulkoa, mutta niiden jälkeen ilmestyneet levyt eivät ole itselleni kolahtaneet samalla tavalla kuin nuo pari ensimmäistä. Toki en ole niitä aivan yhtä paljon kuunnellutkaan. Tätä uutta levyä en ollut vielä kuullut ollenkaan ja tän postauksen innoittamana laitoin Jealous Godsin soimaan. Ekat kylmät väreet tuli levyn nimikkobiisin kohdalla, aivan upea! Kaikki biisit ei toki ihan yhtä kovaa näin ekalla kuuntelukerralla kolahtaneet, ehkä sitten myöhemmin. Täytyy kyllä hankkia tämäkin levy itselle, aikaisemmat tuolta hyllystä jo löytyykin. :)

Anna (Ei varmistettu)

Joko oot kuunnellu tätä enemmän? Alkaako muutkin biisit kolahtamaan? :)

Maria (Ei varmistettu)

Olen ollut Poetsien fani jo Late Goodbyesta asti. Poetsin musiikki toimii aina, moni biisi saa aikaan mussa sen saman odottavan fiiliksen (ikään kuin perhoset vatsassa) minkä kevät tuo tullessaan. Siis ne ensimmäiset viitteet keväästä iltaisin pakkasten hellittäessä, se tuoksu, jne. Vaikea selittää :)

Joka tapauksessa jokainen Poetsien levy on mun mielestä mieletön. Ja kaikki on vaatineet useamman kuuntelukerran että jokainen biisi on auennut. Mutta that's the beauty of it.

Tämä levy ei tee poikkeusta, mä olen rakastunut tämän bändin soundiin ja Markon äänen kun kuulee, niin tuntuu kuin olisi tullut kotiin.

Niina (Ei varmistettu)

"love will come to you" tän hetkinen suosikki! Oikeassa olet, vaatii muutama kuuntelukerran per biisi, jotta tajuaa niiden nerokkuuden!

Ja voi kyllä, tällästä ei toista ole, tää uskomattomien muusikoiden ryhmä on pakaduttanut sydäntäni ensimmäisestä levystä saakka. Ja voi että kuinka tykkäänkään tästä paluusta vanhaan Potf tyyliin uuden levyn myötä!

Anna (Ei varmistettu)

Kylläpä!! :)

Jushka (Ei varmistettu)

Hahaa! Luin tän postauksen jo viime syksynä ja ajattelin, että mikä mussa on vikana, kun kaikki ylistää Dazea mutta mulle se ei kolahda missään. Ajattelin, että jos mä vielä joskus pystyn rakastumaan tähän kappaleeseen kirjoitan siitä tänne. Annoin ko. mestariteoksen siis hautua sen kahdeksan kuukautta ja kuuntelin äskettäin kappaleen uudestaan.

Johan iski. Miten en oo voinut tajuta miten hieno kokonaisuus Daze on? Kaunis, koskettava, haikea, helkkarin hieno ihan joka lailla - ja se musiikkivideo, ihan totta! Mieletön!! Tälleen kohta 20 kertaa Dazen kuunneltuani päällimmäinen tunne on harmonia. Koska siinä kaikki on vaan, en tiedä, jotenkin kohdallaan. Kaunis, ihana, täydellinen, äärimmilleen hiottu, taianomainen. Just sitä se on.

Rakastunkohan yhtä paljon kaikkiin muihinkin biiseihin vielä? :D Tälleen 8 kuukautta myöhässä?

Jushka (Ei varmistettu)

P.S. Narri on hemmetin nerokas!

Anna (Ei varmistettu)

Niin on!! :)

Anna (Ei varmistettu)

Hahahah, no onneksi iski, vaikka vähän myöhässä :) Et kaikkiin, mutta osaan varmasti ;)

Kommentoi