JOULU KAUKANA KOTOA

Mungolife

Enpä muista milloin viimeksi olisi ollut näin epäjouluinen joulu mulla. Jotenkin tässä ei ole oikein ollut kovin jouluinen fiilis, kun kuusien ja lumikasojen sijaan on hiekkarantaa silmäänkantamattomiin ja palmuja. En yhtään valita, vaikka jouluihminen olenkin. Tänä vuonna on vaihtuneet havunoksat palmunlehtiin, kanelitangot suklaapäällysteisiin macadamioihin ja glögi vesimelonimehuun. 

Tuntui kieltämättä ihan hassulta viettää joulua, missä ei ollut kuusen alta joululahjojen jakamista, ei kinkkua, ei sellaista joulun rauhallisuutta ja kotiin vetäytymistä. Joulu meni täällä kuin yksi päivä muiden joukossa. Syötiin aattona mustekalarenkaita rannalla auringonlaskua katsellen ja juostiin matalassa vedessä niin, että perheen pienin oli aivan likomärkä, mutta voi niin iloinen! Lähes kolmenkymmenen asteen lämmössä luminen koti tuntuu jotenkin tooooodella kaukaiselta ajatukselta. Niin vain sinnekin on palattava noin viikon päästä.

Nälkä kasvaa kai syödessä, en nimittäin olisi yhtään valmis vielä palaamaan kotiin. Mä kyllä kuulun jonnekin, missä on palmuja ja missä lämpötila on reippaasti plussan puolella. Mut tekee vaan niin onnelliseksi se, kun voi lähteä ulos ohuissa kesävaatteissa, potkia palloa poikani kanssa lämpimällä rannalla ja lähteä iltakävelylle hakemaan jäätelöä. Jotenkin vaikka Suomen kesä oli tänä vuonna ihana, niin tässä on jotain sellaista, mitä Suomessa ei saa. Tää ilmasto, palmut ja hiekkarannat. Ja siitäkin huolimatta valitsen asua Suomessa, sillä Suomessa on niin paljon muita plussia. Nyt kun kotiinlähtö häämöttää jo ensi viikolla, niin ollaan mietitty, että tästä on tehtävä tapa. Ei välttämättä tarvii lähteä just jouluksi, mutta tästä lähtien joka talvi 3-5 viikoksi jonnekin lämpimään. Ensi vuoden ykkösvaihtoehtoina tällä hetkellä Etelä-Afrikka tai Meksiko. Noin niin kuin nopeana ideana, joka heitettiin ilmoille tänään. Katsotaan. 

On ollut hirveän nautinnollista seurata Danten touhuamista täällä. Hän rakastaa vettä, joten osa päivistämme on joka päivä mennyt joko altaalla tai rannalla loiskien ja puuhaillen. On söpöä katsoa kun hän porhaltaa eteenpäin sandaaleissa ja shortseissa kevyt päivitys pehmoisissa säärissään (kaikesta UV50-läträämisestä huolimastta). Matkalla on tarttunut mukaan monta uutta sanaa ja mulla on vähän sellainen kutina, että hän saattaa hetken jos toisen hyvästellä kaikki myös Suomessa byebye:lla lähiviikkoina.

Australia on aivan yhtä ihana kuin mitä muistin. Aurinkoinen, lämmin ja niin jotenkin rento. Ihmiset on hirvittävän ystävällisiä ja avuliaita ja arjen meininki on jotenkin niin rauhallista ja rentoa. Väkisin tulee ikävä. En voi sanoa millään lailla katuvani sitä, että palasin Eurooppaan ja Suomeen, mutta hetkittäin tulee kieltämättä palloteltua miehen kanssa ajatusta siitä, että ehkä me vielä sittenkin joskus asumme jossain muualla. Ainakin lyhyesti. Ei nyt välttämättä ihan näin kaukana, mutta jossakin muualla. Mielellään jossain, missä sää ei käy +15 asteen alapuolella. Turhapa sitä on miettiä, sillä elämällä on tapana mennä vähän niin kuin se menee, eikä sen ennustamisessa ole mitään järkeä. En minä täällä ollessani seitsemän vuotta sitten olisi tällaista osannut ennustaa. Vaikka hyvä mielikuvitus onkin. 

Kaiken kaikkiaan, huomenna 4 viikkoa tien päällä ja olo on mitä onnellisin. Tää matka on lunastanut kaikki odotukset, ja vielä vähän päälle. Vaikka joulu joulukuusineen, piparminttukaakaoineen ja kaikkine taianomaisine hetkineen onkin mennyt hieman ohi, niin ei haittaa. On saanut niin paljon tilalle. Oon paljon kirjoitellut ylös postausideoita ja ajatuksia, mutta pureudun tähän reissuun, näihin tunteisiin ja ajatuksiin paljon enemmän jahka palaamme. Nyt haluan vielä nauttia joka heti vain siitä, että voi olla ja lomailla. 

Mietin tässä myös, että tämän on omalla tavallaan ainutlaatuinen joulu meidän elämässä. Kuukausi äidin ja mun poikien kanssa reissun päällä, paljon nähtävää ja koettavaa, paljon ihania paikkoja ja hetkiä. Ensi vuonna ollaan joulu varmasti kotona, pienen ihmetellessä joulupukkia ja kaikkea sitä joulun ihanuutta. Nyt hän on liian pieni ymmärtääkseen tai kaivatakseen moista, vaikka hyvin erikoisesti ja omalaatuisesti tällä hetkellä sanookin jo "joulupukki" venäjäksi. Toihan joulupukki tämän "kotimme" oven taakse pienet Uggit ja lelun. Aikamoinen joulupukki, kun tietää missä asumme. Ihmeellistä. Yksi modernin maailman vanhimpia valheita toimii ihan yhtä lailla kylmässä ja pimeässä kuin myös kenguruiden keskellä. 

Meille kuuluu siis erinomaisen hyvää. Entä teille? Mä ajattelin nyt vielä haukkailla vähän vesimelonia ja iltateetä ja sitten nukkumaan mun pikkuisen viereen. Meidän tämänhetkisessä Airbnb:ssä ei ollut lastensänkyä, joten isi on saanut häädön vuodesohvalle ja mä oon nukkunut Dante kainalossa. Parasta ikinä, ihan omanlaisensa jouluihanuus mulle olla käpertynyt koko yö pikkuiseni kanssa :D 

Oliko teillä ihana joulu? :) 

Kommentit

Vanamo87 (Ei varmistettu)

Ihanalle lomalle kuulostaa! Ehditkö reissussa nähdä Meriä tai muita Australian tuttuja? Jos Meriä näet, niin kerrothan terkut, että hänen bloggailuaan on kova ikävä! :)

MungoAnna
Mungolife

Kiitoksia! Joo, me nähdään itse asiassa tänään :) Mä kerron! :) 

vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Miten ajattelitte ottaa viiden viikon loman, kun Dante on koulussa? Opettajana en katso hyvällä sitä, että vanhemmat vievät lapsiaan vaikkapa kuukaudeksi reissuun, sillä tuossa vaiheessa vastuu opetuksen järjestämisestä siirtyy vanhemmille, mutta harvat vanhemmat siitä huolehtivat. Onneksi kuitenkin suurin osa vanhemmista pitää koulua tärkeänä, eivätkä ajoita matkoja kouluajalle, mutta aina löytyy ne muutamat, jotka eivät yksinkertaisesti välitä. Olin vastikään työmatkalla Englannissa, jossa tämä sama asia tuli puheeksi ja siellä (kuten monissa muissakin Euroopan maissa) vanhemmat saavat tuntuvat sakot siitä, että lähtevät lomalle kesken lukuvuoden. Tämä on kuulemma myös hillinnyt sitä ja mietin, että toisinaan se voisi olla Suomessakin ihan hyvä käytäntö..

MungoAnna
Mungolife

Sanon heti alkuun, että vastaukseni ei tule olemaan ystävällinen. En nimittäin ollenkaan "katso hyvällä" (sinua lainatakseni) tällaisia kommentteja. 

Ensinnäkin. Sinulla ei ole oikeutta olla "huolissasi" meidän lapsen tulevasta koulunkäynnistä. Et ole hänen opettajansa tai hänen läheisensä ja suoraan sanottuna toivon, ettet tule olemaankaan, jos koet oikeudeksesi puuttua perheiden elämiin tällä tavalla. Opettajien työvelvollisuuksiin kun ei kuulu lapsen perheen lomien kritisointi, arvostelu ja tuomitseminen. Varsinkin kun kyseisen lapsen koulunkäynnin aloittamiseen on vielä noin kuusi vuotta aikaa :D Mielipiteet voivat muuttua meillä, suunnitelmat myös. Saattaapi olla, ettemme silloin edes asu Suomessa. 

Sun mielipiteellä siitä, miten monet "eivät yksinkertaisesti välitä" on ihan naurettava. Mäkin voisin tuomita sut paskaksi opettajaksi, koska "jotkut opettajat" on. On ihan käsittämätöntä, että lasten kasvatustoimiin päästetään ihmisiä, jotka tuomitsee näin yksioikoisesti perheet ja vanhemmat. On todella surullista, että kaltaisiasi opettajia tuollaisilla ajatuksilla on. Luulisi, että opettajiksi pyrkisi sellaiset ihmiset, jotka osaavat pitää mielen avoimena ja jokaisen oppilaan erillisenä tapauksena, eikä niputtaa kaikki yhteen joidenkin huonojen esimerkkien mukaan. 

Toiseksi, tietääkseni kouluissa on 2-3 viikon joululoma. Siihen ympärille kun rakentaa loman, niin kas, ei sitä koulusta poissaoloa ole kuin viikko ja viikko. Tai talviloman ympärille jos rakentaa 4 viikon loman, vähenee siinäkin koulusta poissaolot heti. Tai sitten vaikka lähtisi koko ajaksi pois koulusta, niin on myös sellaisia vanhempia, jotka laittavat muksun opiskelemaan myös siellä lomalla. Mun siskot on reissannu monta talvea äitini kanssa kuukaudeksi pois koulusta. Kummasti on molemmat selviytyny koulusta oikein hyvin arvosanoin ja niin, että eivät ole koskaan lomalta tullessaan laahanneet perässä vaan itse asiassa tehneet kaikki lisätehtävätkin. Siellä Miamin auringossa on ollut heilläkin vähän erilainen motivaatio herätä tekemään koulutehtäviä.

Sun kommentti on niin absurdin provosoivan röyhkeä, että tekis mieli olla vastaamatta. "Onneksi kuitenkin suurin osa vanhemmista pitää koulua tärkeänä"... Mä olen käynyt neljä vuotta kahta koulua, mun keskiarvo on aina ollut yli 9 ja mä kirjoitin kolme L:ää. Luuletko, etten pidä koulua tärkeänä?  Tai mun vanhemmat? Vaikka me kuitenkin reissattiin paljon. Mites sun koulumenestys? Jos olit 100% aina paikalla koulussa, niin miten meni? Menikö paljon paremmin? Tartteeko mennä hirveesti sitä paremmin? Vaikka olisimme pois kouluajalla, niin se ei tarkoita lapseni koulunkäynnin kannalta mitään. Elämänvalintojen keskellä järkevät ihmiset osaavat tehdä myös sellaisia valintoja, jotka tukevat lasta joka kohdassa. Kuukauden tai vaikka kahden kotiopetus ei ole mikään ongelma. Mä olin pois koulusta muutaman KUUKAUDEN lapsena todella pahan hinkuyskän takia. Kotiopetuksessa menin. Ja ihan hyvin kuule meni. 

Ei ne koulun opettajat ole mitään jumalia eikä suomalainen koulujärjestelmäkään mikään hiton utopia. Oon nähnyt omana aikanani ja myös molempien siskojeni kouluaikana, millaisia opettajia löytyy, miten opintosuunnitelmista laistetaan, miten ei hoideta omia opetusvelvollisuuksia ja miten suoraan sanottuna turhia päiviä on koulussa, kun siellä ei opi yhtään mitään. Miten sijaiseksi haetaan torilta kenkämyyjä, kun muitakaan ei saada. Tämä ei silti tarkoita, että niputtaisin kaikki opettajat ja koulut paskoiksi. Mutta se tarkoittaa sitä, etten todellakaan pelkää mitä tapahtuu, jos lapseni on 1-4 viikkoa pois koulusta kouluvuoden aikana. 

Opettajien tehtävä on opettaa. Kotoa tulee kasvatus ja se, miten suhtaudutaan kouluun. Meillä kotona opetettiin olemaan innoissaan koulusta ja läksyistä. Mä halusin tehdä läksyt, halusin ratkoa tehtävät, halusin tehdä sen kaiken. En ikinä vältellyt läksyjä. Aion myös pyrkiä opettamaan lapselleni tämän mallin. Ja mielelläni teen hänen kanssaan tehtäviä palmujen alla kirkkaassa auringossa, jossa hän saa olla ja nauttia elämästä aamusta iltaan eikä niin, että hänen pitää taapertaa kouluun ja takaisin pilkkopimeässä. Toivon, ettei kaltaisesi tuomitseva ja asiaton opettaja pilaa lapseni kouluintoa omalla päsmäröinnillään ja tuomitsemisellaan joskus tulevaisuudessa.

Ja JOS hänellä on oppimisongelmaa, asenneongelmaa, lukihäiriötä, tarkkaavaisuushäiriötä tai mitä vielä erityistilannetta, joka vaikuttaa koulunkäyntiin, niin sitten tehdään suunnitelmat ja elämänvalinnat sen mukaan. SITTEN kun se on AJANKOHTAISTA. Ja meidän oman perheen omilla ehdoilla, jotka on muovattu lapsemme tarpeen ympärille. Ei jonkun randomin kaikentietävän opettajan mielipiteiden ympärille. 

En ole koskaan kuullut, että julkisessa koulussa Englannissa olisi tuollaista. Ja yksityiskouluissakin tuo on muistaakseni sidottu koulumenestykseen. En tosin ole varma, en ole alakoulujen toimintaan Briteissä perehtynyt, niin en lähde väittelemään kanssasi asiasta. Muistelen vaan kuinka paljon Lotoo-äitini tytär oli ajoittain pois koulusta, eikä siitä kyllä mitään sakkoja tullut. Ja hän oli hyvässä yksityiskoulussa. Jos kuitenkin Suomessa otetaan sakkokäytäntö käyttöön sellaisten lasten vanhemmille, joilla on hyvä koulumenestys JA lapsi lomailee vanhempien kanssa kouluaikana, niin kertoo se vaan ja ainoastaan siitä, että meidän koko hallitus ja yhteiskunta on mennyt taas yhden osan liian pitkälle kansalaisten vasemmistolaisessa holhouksessa ja sanktioimisessa, ja silloin se on viimeistään mun merkki löytää vähän eri asuinympäristö meidän perheelle. 

Essimm (Ei varmistettu)

Kannattaisiko ajatella joskus jotakin muuta kuin itseään ja oman perheen valintoja? Jos luokalta jokainen lapsi on pari viikkoa pois ympäri vuoden, niin mietipä mikä työtaakka se on opettajille. Kokeen uudelleen järjestäminen sun mukulalle, siihen tilan järjestäminen ja ehkä jopa valvojan järkkääminen. Opettajan pitää myös lähettää tiedot kaikesta, mitä vanhempien pitää käydä lastensa kanssa. Useat opettajat laittavat myös ylimääräisiä tehtäviä sun muuta. Myös joutuvat ainakin jotenkin tarkistamaan tehtävät loman jälkeen. Muutenkin heidän työtaakkaansa on valmiiksi aika järjetön.

Oman työkaverin lapsi ollut pari kuukautta sairaana ja lapsi tippunut ihan koulusta. Vaatimukset kouluissa taitaa olla vähän erilaiset nykyään kuin silloin kun sä ja mäkin olen siellä ollut. Opettajia ei myöskään oo ihan hirveästi kiinnostanut kertoa, mitä ovat tehneet koulussa ja pelkkien kirjojen tiedoilla ei välttämättä pärjää kokeessa. Mutta niinkuin kommentissa sanoit, että ajatus saattaa muuttua, jos lapsi tarvitsee sitä. Mut kyllä vanhemmat voisi vähän miettiä niitä opettajiakin. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet aivan oikeassa siinä, että asia ei ole vielä ajankohtainen, mutta usein ihmiset pohtivat perheensä tulevaisuutta pidemmälle ja varsinkin miettivät kouluun liittyviä asioita. (Moni esim. ajoittaa ulkomailta Suomeen paluumuuton siihen. kun lapsi aloittaa koulun.) Ja sekin on ihan totta, että mielipiteet ja suunnitelmat voivat muuttua ja hyvä niin. Kommentistasi paistaa kuitenkin tietämättömyytesi nykypäivän koulua kohtaan. Väitteesi esim. siitä, että opettajien tehtävänä ei ole kasvattaa, vaan opettaa on täysin absurdi. En lähde sitä tässä edes sen tarkemmin avaamaan, mutta ihan jo pelkästään valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaan opettajan ensisijainen tehtävä on kasvattaa. Suosittelen siis tutustumaan opetussuunnitelman perusteisiin ennen kuin sanoo tuollaisia väitteitä ääneen. Onhan jo pelkästään tutkintonimikkeemme KASVATUSTIETEEN maisteri, eikä esim. didaktiikan tai pedagogiikan maisteri. Ja kyllä hyvin usein, tämä kasvatustehtävä ulottuu lasten lisäksi myös vanhempiin. En käytä termiä perheen kritisointi, koska sitä se ei ole, kun opettajat ajattelevat oppilaidensa parasta ja puuttuvat asioihin, joista vanhempien kuuluisi huolehtia. Olen opettajana joutunut lukuisia kertoja keskustelemaan vanhempien kanssa esim. siitä, ettei ilman asianmukaisia ulkovarusteita voi tulla pakkasella kouluun tai ettei lasten kuulu pelata k18 pelejä puhelimillaan edes vanhempien luvalla. Joskus olen selvittänyt isompaa vyyhteä, jossa vanhempi on jopa uhkaillut luokan oppilaita ja kerran olen myös valitettavasti joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksen. Nämä nyt vain esimerkkeinä siitä, että opettajan työ on paljon muutakin kuin vain oppiaineiden sisältöjen opettamista.
Mutta jos palataan vielä noihin lomamatkojen aiheuttamiin poissaoloihin, niin niissäkin on eroja, miten kunnat ja koulut niihin suhtautuvat. Tiedän, että joissain kunnissa myönnetään koko lukuvuoden aikana maksimissaan 2vk poissaoloja matkoja varten. (Kaikki lomathan anotaan kirjallisesti (pelkkä ilmoitus ei riitä) ja luokanopettaja voi myöntää vain alle kolmen päivän poissaolon, pidemmät myöntää rehtori.) Tälläkin pyritään siihen, ettei niitä kuukausien lomia todellakaan oteta lukuvuoden aikana, varsinkin kun oppilailla on sitä lomaa muutenkin jo kesällä 10vk + lukuvuoden aikana useampia pätkiä. Tiedän, että matkat ovat lukuvuoden aikana halvempia, mutta mielestäni se ei ole riittävä syy, vaan matkat pitäisi aina pyrkiä sijoittamaan loma-aikoihin, varsinkin kun kesällä voisi halutessaan olla vaikka sen 2,5kk putkeen ulkomailla reissussa. Koulussa ei voi myöskään poimia ikään kuin rusinoita pullasta, että siirtyy esim. talvella loman ajaksi kuukaudeksi pariksi kotiopetukseen ja sitten palaa taas kouluun. Jo pelkästään arvioinnin kannalta tällaiset pitkät poissaolot ovat todella hankalia. (Arviointi on paljon muutakin kuin mututuntumalla numeroiden heittämistä.) Onneksi omalla kohdallani tällaista haastetta ei ole tullut vastaan, mutta kollegoillani on.
Ja vielä noista sakoista. Ne tosiaan ovat hyvin yleinen käytäntö monissa Euroopan maissa eli siinä suhteessa Suomi on maa, joka suhtautuu matkojen takia poissaoloihin hyvin lempeästi. Muun maailman käytänteistä en osaa sanoa, mutta epäilen, että ainakin Aasian maissa, joissa koulutus on todella arvostettua, saisi poissaoloja mielin määrin. Saksassa poliisi saattaa esim. lentokentällä ratsata ennenaikojaan lomalle lähteviä perheitä. Eli en tiedä, mistä voisi löytyä koulukulttuuri, joka suhtautuisi niihin suopeammin kuin täällä Suomessa.
Ja se on totta, että me opettajat emme ole mitään ylijumalia. Mutta. Olemme korkeammin koulutettuja kuin lähes missään muussa maassa ja ihan jopa varhaiskasvatuksessa on yliopiston käyneet lastentarhaopettajat. Ja jos olet seurannut viime aikojen uutisointia opetusalasta, niin tiedät, millaisen valtavan työmäärän ja lisääntyvien vaatimusten alla teemme työtämme. Jo pelkästään uusi opetussuunnitelma velvoittaa opettajia paljon enempään kuin silloin 90-luvulla, kun me olemme käyneet koulua. Siihen päälle vielä lomalle lähtevien oppilaiden tehtävät, niiden seuranta ja arviointi kaiken muun lisäksi. Ehkä siinäkin on yksi syy, miksi emme katso sitä hyvällä, kuten tuolla yllä jo joku kirjoitti.
Sairaspoissaolot ovat tietysti aina asia erikseen, koska niille ei voi mitään. Pahimmassa tapauksessa pitkistä sairaspoissaoloista voi tosin joutua kertaamaan luokan, jos oppimistavoitteet ei täyty. Toki tämäkin on harvinaista ja onneksi suurin osa oppilaista pysyy mukana ja pärjää pidemmistä poissaoloista huolimatta, kuten sinäkin kerroit omalta kohdaltasi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kommentti, mutta tarkentaisitko vielä tuota väitettäsi " Koulussa ei voi myöskään poimia ikään kuin rusinoita pullasta, että siirtyy esim. talvella loman ajaksi kuukaudeksi pariksi kotiopetukseen ja sitten palaa taas kouluun"?

Siskoni vietti ala-asteella olevan lapsensa kanssa viime lukukaudella neljä kuukautta (juurikin talviaikaan) ulkomailla, kyseessä ei ollut työkomennus tms. Lapsi palasi keväällä kouluun varsin sujuvasti, opiskeltuaan kotiopetuksessa rantahiekkaan harjoiteltuja kertolaskuja, muiden maiden kulttuureja, historiaa, uskontoja, kieliä ym. Kokemistaan ainutlaatuisista elämyksistä puhumattaaan.
Miksei asioita voisi tehdä toisinkin?

MungoAnna
Mungolife

Jälkimmäisen kommentoijan kanssa erittäin samaa mieltä. 

Ensimmäiselle haluaisin vain sanoa, että tuo sun esittämä opettajan tehtävä ja lasten kasvattaminen on mun mielestä eri asia. Lapsen moraalit, periaatteet yms. tulevat kotoa. Ne on hänen vanhempiensa oikeutta. Mikä uskonto, mitkä periaatteet ja moraalit, mitkä toimintatavat, yms. Ei todellakaan saa opettajat mennä yhtään yli sen, mikä on heidän velvollisuus ja ammatin tuoma oikeus. He saavat ottaa puhelimen pois koulussa, jos se on häiriöksi, mutta he eivät saa nuhdella lasta tai tämän vanhempaa puhelimen käytön määrästä kotona, jos sillä ei ole selkeetä vaikutusta koulutyöhön. Jos heillä on epäily vaikkapa siitä K18-pelin pelaamisesta kotona, niin siitä voi sitten tehdä ilmoituksen eteenpäin, jos näin näkee tilanteen vaativan. Opettajalla ei myöskään ole oikeutta kertoa mihin ja miten lapsi saa matkustaa perheensä kanssa, mihin aikaan vuodesta ja mitä varten. Jos lapsi menestyy koulussa eikä hänellä ole mitään ongelmia sosiaalisuuden kanssa ja hänen vanhempansa selvittävät sopivan ajan koulutyön kannalta olla pois (ei tärkeitä ryhmätöitä ja kokeita) ja saavat siihen suostumuksen rehtorilta, on lapsella ja vanhemmilla täysi oikeus olla pois. Vastapuolena oikeudelle on velvollisuus hoitaa koulutyötä niin, että lapsi pääsee palaamaan helposti ja sulavasti koulun penkkiin. 

Musta on harmi, että jotkut perheet ulottavat opettajien velvollisuudet liian pitkälle. Oletetaan, että opettajat kasvattavat lapset ja määräävät rajat ja hoitavat tilanteet, jotka eivät kuulu opettajille. Musta on yhtä lailla harmi, että opettajat menevät yli sen rajan, joka heille kuuluu. Kenelläkään muulla kuin minulla ja miehelläni ei ole oikeutta kasvattaa lastani yli sen, mitä varhaiskasvatukseen kuuluu. On varhaiskasvatukseen kuuluvaa opettaa eri uskonnoista ja opettaa se niin, ettei muita uskontoja dissata. Ei ole siihen kuuluvaa arvostella perhee uskontovalintaa. Ja tämä pätee hyvin moneen asiaan. Sä voit kyllä kommunikoida kotiin, että pitää olla tarpeeksi lämpimät vaatteet kylmällä, mutta sä et kyllä saa vaikuttaa lapsen makuun sen suhteen, mitä vaatteita hän käyttää. Minkävärisiä, -merkkisiä ja esim. onko ne kotimaisia ja eettisiä. Se on valinta, joka tehdään perheessä. Siinä missä tietyt vanhemmat voisivat muistaa omat velvollisuutensa, eikä sysätä niitä opettajien harteille, voisi jotkut opettajat myös muistaa, että vaikka he olisivat kovin koulutettuja KASVATUStieteen maistereita, he eivät ole lapsen vanhempia, huoltajia tai läheisiä, vaan heidä oikeus kasvattamiseen on hyvinkin rajallista. Aivan yks ja sama vaikka opettaja on uskovainen vegaani, hänellä ei ole oikeutta kasvattaa lapsestani sellaista, vaikka hän kokisikin sen oikeaksi elämäksi ja sellaiseksi, johon lapset pitäisi kasvattaa. Edes minulla vanhempana ei ole oikeutta tällaista tehdä, vaan minä voin vain kertoa eri asioiden eri puolet ja antaa lapseni valita oikeat asiat hänelle sitten kun ne tulee vastaan. 

Btw, kun oikein tutkin tuota lakia, niin en kyllä löydä mistään sellaista kohtaa, jolla rehtori voisi kieltää lapselta vaikkapa matkan ulkomaille perheen kanssa, jos huoltajat matkaan anovat lupaa, eikä koululaisen koulunkäyntimenestyksen perusteella ole huolta hänen pärjäämisestään. 

"Oppivelvollisen on osallistuttava tämän lain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen tai saatava muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot

Opetuksen järjestäjän tulee seurata perusopetukseen osallistuvan oppilaan poissaoloja ja ilmoittaa luvattomista poissaoloista oppilaan huoltajalle. Oppivelvollisen huoltajan on huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua."
 
Suoraan perusopetuslaista nämä. Missään ei lue, että oppivelvollisen pitää suorittaa oppivelvollisuutensa juuri siellä koulupaikalla. Jos hän on 1, 2 tai vaikka 5kin viikkoa pois koulusta, mutta tekee tehtävät ja opiskelee ulkomailla niin, että pärjää kokeissa ja oppii tarvittavat asiat, niin enpä näe miten lomamatka on sitten tuota vastaan. (On absurdia miettiä tätä 1v9kk -lapsen kohdalla, mut mietitään vaan :D) Ja mitä tulee arviointiin... Jos lapsi on vaikka joulun ympärillä yhteensä 5 viikon lomalla, eli pois koulusta noin viikon ennen lomaa ja viikon loman jälkeen (eli ne vikat päivät ennen joululomaa kun tapahtuu hyvin vähän mitään, varsinkin ala-asteella ja eka viikko lomalapaluun jälkeen ku starttaillaan koneita) ja lisäksi ehkä jonkun yhden viikon jossakin kohtaa vuoden aikana, niin on musta aika heikkoa ammattiosaamista, ettei muutoin noin 35 viikon perusteella pysty tekemääna arviointia. Toki siinä voi olla pientä periaate- ja asenneongelmaa opettajalla, mutta se onkin sitten vaan aika surullista. 

Mutta, näin 1v9kk lapsen äitinä voidaan lopettaa tää keskustelu tähän, kun se ei ole millään lailla ajankohtainen. KUN lapseni menee kouluun (sekin on vielä kysymysmerkki, että missä maassa ja minkä lakien parissa näin käy, meneekö hän kunnalliseen vai yksityiseen kouluun vai peräti kotikoulutetaanko hänet), voi tästä sitten keskustella. Ja jos silloin vielä bloggaan, en tule silloinkaan käymään typerää tuomitsevansävyistä ja turhaan varoittelevaa ja piruja seinille maalailevaa keskustelua. Uskon ja toivon, että lapseni koulutie on mukava. Että hän käy koulussa, tykkää siitä ja saa itselleen sellaisia opettajia kuin minun opintopolulleni mahtui paljon: Ihania, lempeitä, hyväksyviä, ohjaavia, auttavia, itsetuntoa kohentavia, varmuutta luovia, opettavia, innostavia, inspiroivia ja ennen kaikkea perheitä kunnioittavia. Esimerkiksi lomamatka jonnekin mielenkiintoiseen kohteeseen voi olla äärimmäisen motivoiva, opettava ja kasvattava. Se voi motivoida opiskelemaan lujasti ennen reissua, se voi herättää mielenkiinnon tiettyyn alaan, tiettyyn aineeseen, tiettyyn jatko-opiskeluhaaveeseen. Ja hyvä kasvatustieteiden ammattilainen varmasti ymmärtää sen. Toivon todella, että lapseni koulutielle mahtuu paljon sellaisia opettajia. 

P.S. meillä ei kyllä matkan hinta vaikuta pätkääkään siihen, mihin sen matkan ajoittaa. Vaan aivan muut tekijät. Tuo ajatusmalli kertoo vain sinun ajatusmaailmastasi jotain. Jos me reissaisimme niin, että koulusta pitäisi olla vapaata, se johtuisi AIVAN muista syistä kuin rahasta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Korkeasti koulutetulle suomalaiselle opettajalle tiedoksi, että ei ole sairaspoissaoloja vaan sairauspoissaoloja ja sairausloma.

Really? (Ei varmistettu)

Peräänkuulutat usein, miten pyrit positiivisuuteen blogissasi mutta, kuitenkin uhraat aikaasi vastaamalla mahdollisimman hyökkäävästi takaisin. Mielestäni muutenkin aika ihmeellisiä asenteita viljelet kommentissasi. Opettajat eivät mielestäsi ole mitään jumalia, eikä näillä ole oikeutta kritisoida, arvostella tai tuomita perheen lomia.

Käsitykseni mukaan, meillä on Suomessa kuitenkin oppivelvollisuus. Jos laitat lapsen osaksi Suomen koulutusjärjestelmää, niin silloin myös velvollisuutena on sitoutua sen sääntöihin. Jos kokee, että opettajien asenne poissaoloja (oppivelvollisuuden noudattamista) kohtaan on omien lomien arvostelua, niin ehkä tosiaan kannattaa laittaa se lapsi yksityiseen kouluun tai kotiopetukseen, jolloin voi lomailla silloin, kun huvittaa. Tämä ei ollut kommenttina teidän perheen tilanteeseen, vaan vastauksena kommentteihisi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eiku musta tällaiset vastaukset todella typeriin ja hyökkääviin kommentteihin on just parhaita ja oikeanlaisia. Tää blogi ja Annan tyyli on just parasta tästä syystä. Aivan liikaa bloggaajat sortuu ”kiitos kommentistasi, hyvää joulua!” -tyyppisiin kommentteihin silloin kuin alkuperäinen kommentti on suorastaan typerä (kuten tässä tapauksessa).

Vierailija (Ei varmistettu)

Se että Suomessa on oppivelvollisuus, tarkottaa käsittääkseni sitä että huoltajan vastuulla on varmistaa että lapsi suoriutuu vaaditusta määrästä opintoja, missään ei mainita sitä etteikö voisi olla poissa. Silloin se vain on huoltajan vastuulla kuten Annakin totesi. Oppivelvollisuus vrt. ( nykyisen kotimaani) Saksan Schulpflicht toimii käytännössä eri tavoilla. Saksassa on nimenomaan opintoPAKKO, joka on velvollisuuteen verrattuna eri. Saksassa siis muunmuassa viikolla ennen yleisiä loma-aikoja poliisit ratsaa lentokentillä perheitä jotka koittaa luistaa lomalle vähän etuajassa halvempien hintojen perässä. Itsellä ei ole lapsia joten käytännön kokemusta ei ole, mutta oon myös kuullut muilta ulkosuomalaisilta kuinka saksalaiset koulut ei oo joustanut edes erikoistilanteissa, esim lapsi ei ole saanut edes päivän/kahden lomaa jotta pääsisi lähiomaisen hautajaisiin Suomeen. Mä en henkilökohtaisesti nää järkeä tässä pakkosysteemissä, vaan samoilla linjoilla Annan kanssa siitä että perheet on lähtökohtasesti vastuussa jos lapsella on poissaoloja. Sitäpaitsi omasta mielestä matkustus avartaa maailmaa ihan eri tavalla. Toki koulunkäynti on tärkeetä, ja lapsen oppimiskyvyn mukaan arvioida tarviiko extratukea, kannattaako poissaoloja vältellä jne.

MungoAnna
Mungolife

Kiitos molemmille vastaajille ja jälkimäiselle: ehdottomasti samaa mieltä. Alkuperäiselle kommentille; en voi itselleni mitään. Typerät ja provosoivat kommentit aina välillä herättää mussa reaktion vähän herätellä ihmisiä siihen, että nyt on kyllä ajattelussa jotain todella poikkeavaa esim. mun ajatteluun nähden ja omaa ajatteluaan ei voi pakottaa faktana muille ja sen perusteella vielä tuomita toista ihmistä :) 

Really? (Ei varmistettu)

Oppivelvollisuus ei tosiaan tarkoita sitä, että se velvollisuus on pakko suorittaa esim. siellä koulun penkillä istumalla, vaan vaikka kotiopetuksessa niin kuin kommentissani toin esiin. Mutta en kuitenkaan usko, että kesken lukukauden vanhemmat voivat vedota oikeuteensa lomailla, koska hoitavat itse oppivelvollisuuden. Tai ainakaan itse en haluaisi tällaisia asenteita omille lapsille viljellä.

MungoAnna
Mungolife

Mitähän asenteita tässä siis on? Mitä haitallisia asenteita elämän kannalta? "Jos teet ahkerasti töitä, voidaan mennä koko perhe ulkomaille lämpimään talvella, mutta sun täytyy sitten siellä tehdä hyvin koulujuttuja ja äitin ja isin kanssa tehdä tehtäviä". Onpas kamala elämänasenne. Saattaapi johtaa sellaiseen tilanteeseen, että lapsi hakeutuu töihin, joissa voi matkustaa ja tehdä etänä töitä (tulevaisuuden tyyli muutenkin). Vai koetko, että tässä on jotenkin sellainen asenne, että opetettaisiin lapsi olemaan erilainen kuin muut? Ei haittaa. Toiset haluaa käydä hiihtolomalla Kanarialla ja viettää koko kesäloman Suomessa. Toiset haluaa pitää kesällä vaan kaks viikkoa kesälomaa ja reissata talvella. En ihan ymmärrä, mitä haitallista siinä on kenenkään asenteen kannalta. Olenko minä jotenkin huonompi ihminen, kun lähden talvea pakoon kuukaudeksi? Teen reissussa töitä, maksan veroni yms.? Mistä tässä oikein kenkä puristaa? 

Ja kyllä sen oppivelvollisuuden voi täyttää niin, että 30+ viikkoa istuu siellä koulun penkillä, ja muutaman viikon vuodessa on pois koulusta samalla opiskellen eteenpäin reissussa. Voi katsos olla sellainenkin tilanne, että vanhemmilla on työmatka ulkomaille, ja lapsen on lähdettävä mukaan kun kotiinkaan ei voi yksin vielä jäädä. Tai voi olla sellainen tilanne, että ei muusta syystä pääse kouluun tiettynä aikana, esim. allergian tai vastaavan takia. Ei se estä oppivelvollisuutensa täyttämistä. 

Really? (Ei varmistettu)

Ajattelin jättää kommentin ihan omalla nimelläni mutta onneksi en jättänyt, koska laitat sanoja suuhuni. Jos esitit kysymyksen, niin mikset odota, että vastaan siihen, vaan lähdet kehittelemään omia johtopäätöksiä. Näillä asenteiden viljelemisellä tarkoitin sitä, kun vetosit, kuinka opettajat eivät ole jumalia, eivätkä voi arvostella perheiden lomia, ja, kuinka oppivelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta oppia, ei välttämättä istua juuri koulun penkillä oppimassa.

Lapsi: "Mulla olis tällanen kolmen viikon loma-anomus ensi kuulle." Opettaja: "Voi voi, kun meillä on tulossa näitä ryhmäprojekteja ja muita, jäät aika paljon jälkeen. Pystyisittekö mitenkään lomailemaan vasta myöhemmin?" Vanhempi: "Kuule, lapsellani on oppivelvollisuus mutta ei mikään pakko istua siellä tunneilla, jos olisi lomailua tiedossa. Me muutetaan ulkomaille tällaisesta vasemmistolaisesta holhouksesta, jollei sitä lomaa ala järjestymään. Ettehän te opettajat sentään mitään jumalia ole. "

Mielestäni edes outoa joutua selostamaan miksi esimerkin kaltaisten asenteiden viljely on vähintäänkin outoa. Nämähän oli juuri niitä pointteja, joita itse toit esiin. En ole missään vaiheessa sanonut, että itse lomailu olisi aina väärin, vaan nämä sun kommentit ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Itselläni on tarkkaavaisuushäiriö ja olen aika paljon elämässäni opiskellut muualla kuin siellä koulun penkillä. Yliopisto-opinnot valitsin sen takia, koska saan opiskella aika paljon oman aikataulun mukaan, eikä esim. mitään läsnäolopakkoa ole. Ennen alakoulua ja alakoulussa opin paljon asioita, kun pääsin itse omalla tavallani oppimaan. Luotan kuitenkin meidän opettajiin, jotka on lasten kanssa päivittäin. Eivätköhän he myös tiedä, jos esim. se kolmen viikon loma keskellä lukuvuotta on huono ajatus. En usko, että kenenkään opettajan on tarkoitus kritisoida kenenkään lomia, niin kuin ilmaitsit, vaan tarkoitus on ajatella lapsen parasta. Aina se pitkä lomailu kesken lukuvuoden ei välttämättä onnistu. Silloin kannattaa kuunnella syyt, eikä alkaa itsepintaisesti ajamaan omaa näkökantaa läpi.

MungoAnna
Mungolife

Hetkinen, kuka laittaa sanoja ja kenen suuhun? :D Sinähän hyppäsit tässä suoraan jonnekin vuosien päähän oletukselliseen dialogiin. Mun päässä se dialogi menisi nimittäin näin: 
Me vanhemmat: Opettaja, minkä näkisit mahdollisimman hyväksi ajaksi reissullemme, aiomme lähteä paikkaan X ajaksi X ja pitää huolta lapsen opiskeluista siellä ollessa. Mikä olisi opetussuunnitelmanne kannalta fiksuin aika tälle reissulle? Olemme miettineet joululomaa edeltävää ja seuraavaa viikkoa tai hiihtoloman ympärille rakennettua reissua, mutta haluaisimme tietää kouluvuoden suunnitelmasta, jotta tiedämme milloin tämä on vähiten häiritsevää kouluopiskelujen kannalta. Haluamme reissun ajoittuvan aikaan, jolloin lapsen kouluvuosi ei siitä erityisemmin kärsi.
Opettaja: Vastaus aikataulusta ilman asenneongelmaa matkaamme kohtaan. 
Me vanhemmat: Selvä, anomme lupaa rehtorilta. Kiitos.

Tadaa. Katsos kun ne asiat voidaan näinkin hoitaa. 

Käsittämätöntä tässä on alkuperäiskommentoijan oletus siitä, että annamme lomailun häiritä lapsen kouluvuotta merkittävästi, kun puhuin koko postauksesta ajatuskesta lähivuosille, en nimittäin hirveästi tee kiveen hakattuja suunnitelmia 6 vuoden päähän talvilomamme vietosta :D  (Ja ei, joulujuhlasta paitsi jääminen, jos lasta se ei haittaa ja pari viikkoa perusopiskelua pulpeteissa ilman sen erikoisempaa koetta, ryhmätyötä, esitytstä tms. ei ole kouluvuoden merkittävää häirintää, jos saman oppimäärän voi opetella reissussa, vaikka joku opettaja varmasti kokee, että viikonkin poissaolo koulusta on kategorisen kamalaa. Moni lapsi sairastaa kymmenenkin viikkoa vuodesta, eikä sitä pidetä koulutyön totaalisena romahtamisena. Joten ei se poissaolo silloin tälloin harkitusti ja sovitusti tee yhtään niin paljon hallaa, kuin tässä annetaan ymmärtää täysin absurdissa tulevaisuuden skenaariossa.) Käsittämätöntä on myös sun dialogiksi puettu oletus siitä, että me kävelemme kouluun, ilmoitamme, että tässä on meidän loma, vääntykää meidän ympärille. Ehkä se kertoo jotakin sitten sinusta, sillä me näin työssäkäyvinä ihmisinä olemme ainakin oppineet sen, että asiat saa järjestymään niin, että selvittää vähiten häiritsevän aikataulun ja mukautuu itse siihen, vaikka sitten niin, että maksaa vähän liikaa lennoista. Nimim. olisimme mieluummin lähteneet tammikuussa, mutta molempien työpaikkojen aikataulujen jälkeen loma oli helpompi ottaa tässä kohdin, vaikka olisi saatu suostumus tammikuullekin. Meillä kun ei ole ongelmaa mukautus, toisin kuin joku haluaa väkisin ajatella. Mukautumisen ei vaan tarvii olla 100 %, vaan koko elämä on kompromisseja ja asioiden yhdistelemistä. Sillä on päässy aika pitkälle. Esimerkiksi niin, että oon tehnyt töitä koko yliopiston ajan, suoriuduin koulusta toisiksi parhaalla arvosanalla (joka oli tavoitekin) ja matkustin todella paljon välissä ja samalla näin perhettä ja ystäviäkin. Kun tälleen järjestelee, asiat onnistuu. Ei tarvii sokeena vaan seurata jotain raameja tai kusipäisesti vaatia radikaalisti niiden ulkopuolelta. Ja täähän on ton sun esittämän mielikuvitus-dialogin perusteella sunkin oletus. 

Really? (Ei varmistettu)

En usko, että kovin monia täällä kommentoivista (minä mukaan lukien) aidosti kiinnostaa se miten hoidatte lomailunne joskus vuosien päästä, kun lapsenne on koulussa. Eihän tällä postauksella tainnut olla kuin muutama kommentti, eivätkä nekään liittyneet teidän tuleviin lomiinne. Tämä kommenttitulva aiheesta nousi, kun itse vastasit hyökkäävästi ja pitkästi tähän melko provosoivaan kysymykseen.

En ole myöskään laittanut sanoja sinun suuhusi. En mielestäni väittänyt esimerkin olevan lainaus teidän tulevasta elämästänne, vaan kyseessä oli kuvitteellinen esimerkki (mielikuva-dialogi, niin kuin itse sanoit) niin kuin sinäkin omassa kommentissasi teit. Sinä ihan itse rinnastit sen teidän tulevaan elämäänne. On hieman eri asia vääristellä toisen sanomisia ja tehdä niistä johtopäätöksiä, niin kuin sinä teit. Tarkoituksena oli havainnollistaa minkälaisen vaikutelman näistä sun jokseenkin provosoivista kommenteista sai. Anyway, en ole kiinnostunut siitä, miten hoidatte lomailunne mutta särähti korvaan nämä jotkut kommenttisi. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletko muuten vielä työelämässä ? Muutaman kuukauden työssä käymisen jälkeen viiden viikon loma ? Ei kuullusta mahdolliselta normaalinen työehtojen puitteissa.

MungoAnna
Mungolife

Yksityisellä puolella asiat on sovittavissa. Tein töitä reissustakin, ja kyllä, olen työelämässä. Sekä bloggaajana, että päivätyössäni. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja hupsista heijaa, kriittiset kommentit poistuvat suit sait sukkelaan.

MungoAnna
Mungolife

Ei, vaan sellaiset, joihin oli vedetty toisen ihmisen nimi mukaan. Mulla ei oo mahdollisuutta muokata kommentteja, ja jos joku on vastannut kommenttiin, jonka poistan, myös ne vastaukset poistuvat. Valitettava tekninen puoli, joka onneksi pian muuttuu.

Ralenius (Ei varmistettu)

Peukku vastauksillesi Anna. Ei aina tarvii vastata lyhyesti ja myötäilevästi. Kyllä bloggaajakin saa ääneen oman mielipiteen kertoa. Kaikkihan me ihmisiä ollaan, en ymmärrä kommentteja jossa valitetaan kuinka hyökkäät, miksi et saisi vastata? Perustelet aina niin kattavasti ja fiksusti, että vastauksesi on hyviä vaikka en aina samaa mieltä itse kaikesta edes olisikaan!.

MungoAnna
Mungolife

Kiitoksia kommentistasi :) Mä en oo ikinä ymmärtänyt, miten asiallinen ja perusteleva mutta eri mieltä oleva vastaus on hyökkäävä. Saan aina kuulla olevani hyökkäävä ja törkeä, koska en suostu olemaan samaa mieltä kommentoijan kanssa :D En tajua :D Mutta, kiitos sulle! :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Onkohan nämä jotenkin (kasvatus)kulttuurisi sidonnaisia juttuja? Että näin monien vuosien jälkeen yhä jaksat lähes asiassa kuin asiassa uhota että minuahan muita koskevat käytänteet, jopa määräykset, eivät koske. Että kyllä M I N Ä Anna sentään tiedän paremmin kuin kukaan, K A I K E N. Koska minullahan siis on MIELIPIDE. Kaikkeen.
:D :D :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Häh? En ole Anna mutta tuolla yllähän siteerattiin perusopetuslakia ja sitähän tuo Annan KAAVAILEMA ”omien lomien” ottamimen ei kiellä. Eli siis mitkä määräykset ei sun mielestä koske Annaa?

Ja musta ainakin on aivan mahtavaa, että ihmisellä on (perusteltu) mielipide, jonka hän uskaltaa kertoa ja jota hän osaa myös puolustaa. Sinänsä aivan tähän kuulumaton asia on, mistä KULTTUURISTA ihminen on.

Vierailija (Ei varmistettu)

Teeskenteletkö yksinkertaista? Onnistuit. En usko sinun lukevan blogia ensimmäistä kertaa. Joten - kaikille muille - on selvää että kuten kommentissa LUKEE, siinä viitataan blogistin tyyliin olla kaikesta mahdollisesta auringon alla sitä MIELTÄ että hän kyllä tietää paremmin kuin asiantuntijat, viranomaiset ym. Koska mielipide, MUTU > tieto milloinkaan. Huokaus.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eihän tässä ole väitetty, että bloggaaja (ei siis blogisti) tietäisi asian paremmin kuin asiantuntija tai viranomainen? Jos sun mielestä on, niin kuka / mikä on se asiantuntija tai viranomainen? Opettaja, rehtori, lainsäätäjä? Tarkoitit ketä tahansa, olet väärässä. Mielipiteitä pitää ja saa olla, kamalaa, jos me kaikki oltaisiin aina samaa mieltä kaikista asioista :)

MungoAnna
Mungolife

Joo, nyt menee kyllä ekalla kommentoijalla puurot ja vellit aivan sekaisin, mut kai nyt kun on nenä niin täynnä maissihernepaprikaa :D Mä en oo koskaan nostanut itseäni sääntöjen tai lakien yläpuolelle. Velvollisuuteni hoidan, niin kuin ne kuuluu hoitaa. MUTTA, siinä hän on oikeassa, että halutessani nostan itseni kyllä käytäntöjen yläpuolelle. En näe syytä tehdä kaikkea niin kuin muut sen tekevät tai niin kuin isompi osa kokee oikeaksi tehdä. Mulla on käsittääkseni yksilönä oikeus mielipiteenvapauteen ja myös oikeus toimia omien moraalieni ja periaatteideni, toiveideni ja halujeni mukaisesti, kunhan en satuta muita tai aiheuta muille vahinkoa. Mulle on oikeasti yks ja sama miten muut toimii, mä toimin niin kuin mä toimin. Se ei oo mitään special snowfleikkailua vaan mä vaan teen miten koen sopivaksi ja oikeaksi mulle tai mun perheelle. Niin kauan kuin se on yleisten sääntöjen ja lakien puitteissa. Ja sehän se taitaa olla se asia, mikä on aina kiusannut minussa bloggaajana. En suostu taipumaan harmaaseen massaan vaan olen mielelläni punainen. Mua ei haittaa tehdä asioita eri tavalla men vaadi tai halua kenenkään hyväksyntää ja teen omat valintani. 

Kaikki asiat myös lyödään täysin pois mittasuhteista. Tässä sanon, että tästä lähtien pitää lähteä aina talvilomalle. Sellainen heitto, joka ei tarkoita "Tästä lähtien me vietämme jokaikisen talven olosuhteista huolimatta ulkomailla laiminlyöden niin lapsen koulun kuin kaikki muutkin mahdolliset asiat" vaan tarkoittaa enemmänkin "olisipa ihanaa, kun kaikki muut asiaat huomioon ottaen meillä olisi mahdollisuus olla lomalla aina talvisin tai ainakin seuraavat vuodet". Todellisuudessa en edes ajatellut mitään vuoteen 2024, jolloin lapseni menee kouluun, ja miten silloin halutaan tehdä asiat. Herrajumala, voi olla, että olemme silloin mieheni kanssa eronneet. Tai voi olla, että meillä on neljä lasta joiden kanssa ei tulisi mieleenkään lähteä joka talvi lomalle. Tai saatamme asua ulkomailla. Tai voi olla, että jommalla kummalla on jokin sairaus, joka estää asian. Tai voi olla, että se ei ole meille enää taloudellisesti mahdollista. Voi olla, että jompikumpi ei saa talvisin lomaa. Voi olla, että menemme ensi talvena kuukaudeksi pois, mutta sitten emme enää haluakaan. Mut sitten tollanen kommentti väännetään siihen, että me aiomme laiminlyödä lapsen kouluvelvollisuutta. Ja kun vastaan siihen, että itse asiassa voidaan järjestää lomien ympärille ja parin viikon poissaolo ei ole mitenkään vaarallista, niin avot, olen jo siis syyllistynyt siihen, että olen lisännyt ainakin 35141 opettajan työtaakkaa, pilannut lapseni koulu-uran ja sosiaaliset mahdollisuudet, tehnyt mahdottomaksi hänen arvioimisensa ja kaiken lisäksi nostanut itseni kaikkien yläpuolelle :D Mitähän helvettiä ihan totta? :D Kas kun lastani ei ole vielä joku jo jättänyt luokalle, kun hän on laiminlyönyt oppivelvollisuuttaan. Tai no, himassa odottelee varmaan ilmoitus lasulta tämän perusteella. Onhan lapseni jo 1v9kk, joten tämä kaikki on täysin ajankohtaista hänen koulu-urakkaanssa silmällä pitäen. Lapsiraukka, jo nyt feilannut koulun, vaikkei ole päivääkään ollut päiväkodissakaan :D 

kaneliomeinanen_ (Ei varmistettu)

Laitoinkin jo aikaisemmin kommenttia siitä miksi Briteissä tilanne on niin kuin on, mutta luulen että kommentti hävisi jonkun toisen kommentin mukana. Anyway, pointti oli siis se että vaikka en siis todellakaan ole mitenkään täysin matkustamista vastaan (itsekin pienenä sain olla onnekas ja matkustaa paljon, mikä myös auttoi koulussa ihan tajuttomasti), niin valitettavasti opettamisen logistiikka vaikuttaa varmaan aika paljon asenteihin ja käytäntöihin. Moni päätöksistä ei ole myöskään yksittäisten opettajien tekemiä, vaan ihan koulujen tai kuntien omia. Mutta esim. tuo arviointi - meillä ala-asteella (tosin Briteissä, joten en taaskaan voi sanoa Suomesta mitään), suurin osa lasten arvioinnista tapahtuu ihan eri tavalla kun kokeilla. Meillä esimerkiksi matematiikan arvioinnissa voidaan käyttää draamaa tai taidetta kuvastamaan tiettyjä matemaattisia konsepteja, ja näyttämään että lapset on oikeasti ymmärtäneet ne konseptit eikä vaan miten tehtäviä tehdään. Samalla tavalla suuri osa arvostelusta tapahtuu keskustelussa lapsen kanssa, ja esim. kun itse arvostelen vaikka yhtä matematiikkaan liittyvää "outcomea", käytän . 4-5 eri juttua arvioinnissa, joista ehkä yksi on koe. Draamassa, kuviksessa, lukemisessa, tai "topicissa", joissa yleensä siis opetellaan esim. historiaa/maantietoa/tieteitä yms., joskus useampaakin asiaa kerrallaan. Lukemista arvioin kuuntelemalla jokaisen lapsen lukemista, analysoiden millaisia virheitä hän tekee. Jos topic on Egyptians, niin arvostelun kohteena voi olla esimerkiksi lapsen selostus rakentamastaan Lego-mallista. Suurin osa arvostelusta liittyy ryhmätöihin, viime vuona meillä oli esimerkiksi luokan museo kokeen sijasta, ja tieteissä ollaan esitetty räppejä luokan edessä. Tällä ei siis tarkoitus edelleenkään väittää että ko. aloitus olisi ollut asiallinen tai että olisin täysin eri mieltä matkustelusta, vähän vain selittää että miksi logistisesti se arvostelu on esimerkiksi todella hankalaa jos lapsi ei ole paikalla.

MungoAnna
Mungolife

Ja siis kun nyt tämä arviointi on niin laajaa ja monipuolista, niin sinäkö et siis pysty tekemään arviointia sen mukaan, että lapsi on sen 33+ viikkoa koulussa, ja pois kouluvuodesta n. vaikkapa 3-5 viikkoa vuoden aikana? Entä jos lapsi sairastuu vuoden aikana niin, että on viikon pois koulusta pariin otteeseen ja sitten kolme viikkoa on keuhkoputkentulehduksen takia pois koulusta. Et pysty tekemään arviointia? Tässä en siis kysy sitä, kumpi on "hyväksyttävämpi" syy sun mielestä olla pois, vaan miten arvioinnin kanssa kohdallasi käy tuossa tilanteessa? Jotenkin kuvittelisin, että 95% opettajista kykenee kyllä tekemään arvioinnin sen perusteella, että lapsi on 85-90 % opiskelutunneista paikalla. Esimerkiksi kun Briteissäkin on lähes 3-viikkoinen pääsiäisloma ja pariviikkoinen joululoma, niin jos niiden kylkeen on viikon lapsi pois molempina aikoina, niin sekö haittaa niin kovasti arviointiasi, ettei siihen kykene? En ihan siis ymmärrä tätä? Enkä kyllä sitä, miten tämä vaikuttaa lempääläläiseen taaperoon, joka hyvin epätodennäköisesti käy alakoulua Briteissä :D 

Mut siis se, missä ollaan nähtävästi jotenkuten samaa mieltä on se, miten paljon reissu rikastuttaa lapsen elämää. Dante ei ole vielä 2 vuottakaan ja hän on oppinut jo tässä reissussa hirveästi. Hän on nähnyt eläimiä, joita muuten näkisi vain kirjoissa. Ääntelee kuten on sanottu pingviinien tekevän, sanoo diffii (delfiini) ja ingiii (pingviini), syötti kengurua kädestä ja näki kenguruvauvan äitinsä pussissa. Nähtiin koaloita ja roppakaupalla uusia lintuja. Jos nyt mietitään, mitä tällainen reissu tekisi vaikka 8-vuotiaalle. Hänen kanssaan tehtäisiin ihan hirveästi uusia juttuja. Häntä voisi kiinnostaa moni arkkitehtuurinen asia, esim. Sydneyn silta ja Brisbanen silta ja pilvenpiirtäjät ja muut. Hänen isänsä varmasti mielellään tekisi paljon siihen liittyvää hänen kanssaan. Häntä voisi kiinnostaa erilaiset eläimet ja linnut tai erilaiset kasvit. Hän voisi haluta tietää lisää eri maista maailmasta. Erilaisista kulttuureista ja siitä, miksi ihmiset puhuu eri kieliä ja mitä ne kielet ovat. Se ei lisäisi vain hänen maantieteellistä ja biologian/eläinten tuntemista, se lisäisi todennäköisesti hänen mielikuvitustaan juuri esimerkiksi ainekirjoitukseen, se voisi lisätä hänen motivaatiotaan opiskella jatkossa esimerkiksi englantia, se voisi saada hänet kiinnostumaan rakentamisesta ja sitä kautta vaikkapa algebrasta. Todennäköisesti se viisi viikkoa reissussa vanhempiensa kanssa voisi opettaa aika paljon enemmän kuin ne kaksi viikkoa joululoman molemmin puolin. Hän voisi oppia aika erittäin tärkeitä asioita sosiaalisuuden suhteen. Ihan esimerkkinä: Fijiläiset on aika isokokoisia (pitkiä ja vaikuttavan kokoisia ihmisiä) monin paikoin ja toki melko tummia. Lempäälässä kasvavalle taaperollemme oli ensin shokki, kun värikkäisiin pukuihin pukeutuneet fijiläiset tulivat kovin lähelle ja kovaäänisesti moikkasivat "BULA!" Ekan kerran hän itki asiaa, sitten häntä jännitti muutaman kerran. Viikon puolenvälin kohdalla hän oli aivan täysin tottunut tilanteeseen ja moikkaili iloisesti itse kaikkia ja vilkutti kaikille "baibai". Lapsi oppii koulun penkillä eri lailla kuin reissussa. Ja molemmille pitäisi olla lapsen elämässä sijaa.

On toki eri asia, jos perhe lähtee viideksi viikoksi kittaamaan bisseä uima-altaalle Kanarialle, ei välitä koulunkäynnistä ja tekee mitä lystää. Ja on aivan eri asia reissata niin kuin me ollaan nyt reissattu. Kotona ollaan oltu 20 viimeistään, iltakylvyt, hampaidenpesut ja nukkumaan. Päikkäreistä ei olla joustettu. On tehty asioita, jotka ovat mielenkiintoisia taaperon mielestä. Melbournessa käytiin poimimassa mansikoita, täällä ihmeteltiin kenguruita ja koalia. Fijillä ihmeteltiin kookoksia, miten ne hajotettiin auki ja miten niistä tuli "mehua". Viimeksi eilen seistiin SeaWorldin akvaarion edessä ihmettelemässä haikaloja, isoja kaloja ja pieniä kaloja. Näin niin kuin esimerkkinä. Kaikki sellaisia asioita, joita emme olisi todennäköisesti tehneet ilman lasta reissussa. Lapsi oppii, on innostunut erilaisista asioista ja näkee maailmaa. Ja se voi olla huomattavasti kehittävämpää kuin pulpetissa istuminen joulukuisessa Suomessa. 

Uh (Ei varmistettu)

Lapsesi on oppinut matkalla sanomaan baibai :D? Stop the press, kyllä matkustaminen on hyödyllistä :D

MungoAnna
Mungolife

Itse asiassa hän oppi sen jo Lontoossa lokakuussa. Ydin tossa esimerkissä oli se, ettei hän pelännyt muutaman kokemuksen jälkeen vieraalla kielellä kovaäänisesti puhuvia isoja tummia miehiä, kuten aluksi pelkäsi. Ja se on aika tärkeetä elämässä. Ja jos vaikka ala-asteikäinen saa inspiraation opetella englantia vaikka reissun jälkeen, on se aika hienoa ja hyödyllistä. Mut se, ettet sä tätä hiffannut tosta esimerkistä, kertoo ehkä enemmän siitä, että vaikka olisit kuluttanut pulpettia 100% läsnäolon verran, ei juuri mikään tainnut tarttua päähän :D Mun lapsesta ja hänen tulevaisuudesta kommenttisi ei kyllä kertonut mitään negatiivista, vaan tuo sun heittosi kertoo vain sun tyhmyydestä ja katkeruudesta kaiken tarvittavan. 

Mä jatkan tässä altaalla hengailua poitsuni kanssa. Nauti elämästäsi säkin, ei tarvii kaivella sitten sitä hiekoitushiekkaa tietyistä paikoista ;D Eikä siellä nyt niin kylmä Suomessakaan ole, että myssy pitäisi pitää ihan noin kireällä päässä! Pus pus, terkkuja palmujen alta! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei voi kyllä kuin päätä pudistella tämän perisuomalaisen kateuden äärellä. Kaikkien pitäis tehdä asiat samalla tavalla (oli se itselle mielekästä tai ei) ja jos ei tee, alkaa hirveä päänaukominen, sanojen vääntely ja lynkkaus. Aivan uskomattoman typerää ja minusta myös aika pelottavaa, millaisen tunnemyrskyn yksittäisen bloggaajan joulureissu voi aiheuttaa!

Nautitaanpa kaikki nyt tulevasta uudestavuodesta - oli se sitten reissussa tai ihan koto-Suomessa, jossa on muuten just nyt aivan ihana pikkupakkanen ja winter wonderland :) Itse en viimeisilläni raskaana nyt ole mihinkään reissuun pääsemässä mutta ehkä ensi vuonna? Jos huvittaa tai jos reissu sopii perheemme suunnitelmiin muuten. Ei oo lapsen koulunkäynti vielä ainakaan esteenä :D

kaneliomeinanen_ (Ei varmistettu)

Joo sori eli oma kommenttini liittyi tosiaan siihen edelliseen joka hävisi jonkun toisen ihmisen komentin mukana, sori siitä epäselvyydestä. Puhuin tästä brittiesimerkistä siksi, että yritin vähän valaista miksi täällä sakot ja kiellot yms. on ihan järkeenkäypä juttu eri tavalla kuin Suomessa. Esim. Resurssipula täällä on aika erilainen kuin Suomessa - olen esimerkiksi työskennellyt kouluissa jossa ei saa printata tai kopioida mitään, koska rahaa siihen ei vaan ole. Tällä ei ole mitään tekemistä matkailun kanssa, mutta näyttää hyvin millaisessa ympäristössä jotkut brittiopet tekee työtä - se on aika erilainen kuin Suomessa, ja siinä on omat haasteensa, joihin matkailu voi oikeasti vaikuttaa.

Mä pystyn arvioimaan ihan hyvin noin, mutta mä en ole välttämättä se joka tekee päätöksi, se on yleensä mun rehtori tai local authority. Briteissä on joissain kouluissa normikäytäntö pyytää opettajilta viikottaiset todisteet lukemisesta, kirjoittamisesta ja matikasta, mutta se jää sitten mun hartioille hankkia se todistusaineisto vanhemmilta ja selittää että miten arvioin tämän lapsen oppimista niin että se on reilua ja antaa tietoa, vaikka ei olisikaan sama kuin muilta. Minä itse tunnen sen matkalla olevan lapsen hyvin, mutta valitettavasti varsinkaan tässä maassa (ongelma aika paljon pienempi Suomessa, onneksi!) ei opettajiin juuri luoteta. Sitten kun tulee school inspection, niin ope voikin joutua selittämään ja todistamaan tyypille joka ei ole matkalla olevaa oppilasta ikinä tavannutkaan, että ihan hyvin pystyy arvioimaan tätä, ja todistelemaan että "joo annoin sen tehdä kaikki eri tavalla, myös arvioinnin mutta luota nyt muhun, mä sen lapsen tunnen!" Näin varmasti onkin, mutta jos sitä ei usko rehtori/school inspectors, niin se on sitten sen open vika.

Loman viereisissä lomissa täällä on se ongelma, että juuri ennen lomaa ja loman jälkeen tehdään yleensä matikkaan ja kirjoitukseen/lukemiseen liittyvät testit, jotka määrittää missä ryhmässä oot seuraavassa "opetusblokissa", millaista progressia olet tehnyt, ja tätä seuraa juttelu open kanssa lapsen omista ajatuksista oppimiseen liittyen, mikä on osa arviointia. Englannissa ja joissain skotlantilaisissa kouluissa nämä voi olla standardised tests, eli samat koko maassa, joten tietty ongelmallista jos osa muksuista poissa, koska silloin koejärjestely pitää tehdä uudestaan, koska kokeen voi tehdä vaan tietyissä olosuhteissa valvonnan alla (jopa 6-vuotiaat, joka on kyllä ihan todella surullista omasta mielestäni!) Se ei vaikuta isolta hässäkältä järjestää koetta 5 poissaolevalle (vaikapa sairaana plus yks matkalla) loman jälkeen, mutta silloin on jo opetus uusissa ryhmissä alkanut, ja mua aina ärsyttää keskeyttää hyvä tunti niin että "Anna, Heikki ja Matilda lähteekin nyt pois tekemään koetta" ja sitten nämä tyypit jää taas jostain toisesta paitsi, joten kokeen aikataulus pitää hoitaa niin että a) on olemassa joku valvoja sille b) lapset tekemässä koetta ei jää mistään muusta tärkeästä paitsi.

Voit myös tehdä työtä luokan kanssa jossa 2 on poissa sen keuhkoputkentulehduksen takia pidemmän aikaa, 3 normaalisti sairaana, mutta 3 esim. siksi että äiti ei herättäny/äiti ei ole tullut kotiin/äiti ei ole antanut iltapalaa tai aamupalaa, luokalla joka on yhteisluokka, eli jossa jo muutenkin opetat usein kahdet eri outcomet, jossa lukemisikä voi olla 4-11v.n välillä vaikka kaikki lapset on 8, samoin matikan kanssa. tätä viikottain niin että joka viikko on ihmisiä poissa ihan reilusti, ja joka viikko teet nämä samat opetus- ja arviointijärjestelyt kun lapset sitten yksitellen palaa kouluun, mitkä ei välttämättä ole samat kuin niillä neljällä muulla poissaolevalla. Ei, sairautta ei kukaan pysty estämään, mutta tän takia ehkä pyritään minimoimaan poissaolot, mitkä ei johtu sairauksista. Sitten kun sun koulu stressaa league tableista (ei onneksi Skotlannissa), joihin vaikuttaa se että miten sun 5-vuotiaat pärjää standardiset testeistä niin sitä hommaa on jo ihan kivasti, ja stressiä ihan hirmuisesti.

Musta olisi mahtavaa tässä tilanteessa järjestää yhtä hyvät opetusmateriaalit ja arivointimateriaalit sillä matkalla olijalle, mutta resurssit ja oma jaksaminen ei aina riitä, ja mua itseäni opena ainakin pännii lähettää vaan jotain tehtäväpapereita ja paperikoe, koska tiedän että se ei ole hyvää opettamista, mikä millään tavalla kuvastaa sitä mitä lapsi on matkalla oppinut. Haluan huomioida tämän, mutta tämä tarkoittaa myös esim. ekstra meetingsiä lapsen kanssa, jossa sen lisäksi että käydään läpi kaikki pakolliset outcomet, dokumentoidaan yhdessä todistukseen kaikki matkalla opittu. Paitsi että sitten on valitettavasti niitä ketkä mainitsit, joiden vanhemmilla ei ole mitään kiinnostusta lähettää mulle päivittäin/viikotain sähköpostia jossa on todistetta siitä oppimisesta, ja koska en tästä lasta halua jättää jälkeen, niin sitten kaikki käydään kun hän on tullut takaisin, mikä on taas ekstratyötä. Jos kaikki olisi tunnollisia vanhempia, kuten miltä te vaikutatte, niin ongelmaa ei varmaan olisi ollenkaan. En tiedä ketään opettajaa, jota lapsen matkalle meno haittaisi itsessään, mutta se systeemi missä me tehdään töitä ei aina mahdollista hyvää opetusta/arviointia sille lapselle, ja siksi ehkä osa ärsyyntyy. Ja uudelleen, tämä koskee vain Brittien tilannetta ja sakko-ideaa siellä, eikä ole miteknään verrannollinen Suomeen missä asiat on toisin. Mun pointti ei siis ollut mitennkään väittää että aloittaja olisi oikeassa, vaan ehkä vähän puolustaa miksi Briteissä tää sakkojärjestelmä on välillä ja joissain tapauksissa aiheellinen. Se ei tarkoita että se olisi Suomessa hyvä idea, koska Suomessa opettajilla on sen verran enemmän autonomiaa, sekä hurjan paljon paremmat työolot. Toivottavasti ehkä vähän selvensi ja sori että tuli vähän rant, toistan että tykkään siitä että asioista voi keskustella, väitellä ja olla eri mieltä niin että kuitenkin kaikkia kunnioitetaan, ja harvassa blogissa tää keskustelu edes sallitaan. Sen takia tykkään Mungolifesta!

Vierailija (Ei varmistettu)

"Ydin tossa esimerkissä oli se, ettei hän (=lapsi) pelännyt muutaman kokemuksen jälkeen vieraalla kielellä kovaäänisesti puhuvia isoja tummia miehiä, kuten aluksi pelkäsi. Ja se on aika tärkeetä elämässä."

Selittäkää pliis miksi tällainenkin "taito" pitäisi lapselle opettaa? Omani eivät varmaan elämässä selviä kun ei ole äidillä käynyt mielessäkään...

Vierailija (Ei varmistettu)

Anna. Älä yhtään stressaa tai ota nokkiisi näiden ihmisten älyttömistä kommenteista :) Puhuvat kun eivät muusta tiedä. Itselläni on kaksi lasta, tyttäreni jo alakouluiässä ja poikani aika samanikäinen taapero kuin omasi. Me reissaamme melko paljon, ja koulusta on tullut poissaoloja siten, että olemme pidentäneet syyslomaa/talvilomaa viikolla, olemme ottaneet pidennettyjä vkl etc. Mieheni tekee työtä, joka mahdollistaa matkustamisen työmatkojen puitteissa. Koska itselläni on oman työni puolesta mahdollisuus tehdä etäpäiviä lähes mieleni mukaan ja laatia aikataulut itsenäisesti, minulla on mahdollisuus hyvin usein lähteä matkaan mukaan. Miksi en lähtisi, miksi emme ottaisi lapsiammekin mukaan nauttimaan uusista kohteista ja perheen kanssa vietetystä ajasta? Samalla tavalla tyttäreni suorittaa koulutehtävänsä vaikka hotellihuoneessa tai airbnb uima-altaalla kuin Suomessakin, minun viihdyttäessä nuorempaa kaveria ja isän ollessa työkuvioissa. Illalla saammekin sitten tutustua uuteen kulttuuriin tms. Tämä on mieletön rikkaus, ja voin kertoa, ettemme missään nimessä koe tämän vaikuttaneen negatiivisesti lapsemme koulunkäyntiin. Jos näin olisi, luonnollisesti tilanne arvioitaisiin uudelleen sen mukaan. Olemme jo kauan ennen lapsia ollut paljon matkustava pariskunta ja sekä minulle että miehelleni oli selkeää, että lapsien saaminen ei sitä lopettaisiMinä koen, että on suoranainen rikkaus saada näyttää lapsilleni maailmaa ja äitinä otan ehdottomasti vastuun siitä, miten tyttäreni hoitaa koulunsa. Samalla tavalla valvon hänen läksyjen tekoa Suomessakin, miksi luistaisin siitä ulkomailla. Ja on muuten aikas mahtavaa käytännön opetusta tytölle päästä puhumaan englantia illalla ihan livenä esimerkiksi ravintolan tarjoilijalle - saattaa motivaatio nousta aika tavalla kun näkee että tätä asiaahan hän todella tulee tarvitsemaan ;) Kunnioitan valtavasti opettajan ammattitaitoa enkä koskaan kannustaisi ketään lintsaamaan, mutta olen joka tapauksessa sitä mieltä että vastuu jokaisen lapsen oppimisesta lähtee kotoa ja kodin asenteista opiskelua kohtaan, ei siitä MISSÄ opiskelu tapahtuu. Jokainen vanhempi varmasti tuntee oman lapsensa tarpeet ja kyvyt, ja tiedostaa kunkin järjestelyn sopivuuden. Meillä tämä toimii, ja uskon että varmasti teilläkin.

AIVAN IHANAA loppulomaa teidän koko porukalle, nauttikaa yhteisestä ajastanne &lt;3 Ja onnea&amp;menestystä ja unohtumattomia matkoja myös vuodelle 2019

-Johanna

Pinja Mitrovitch (Ei varmistettu)

Hola!
Kuulostaa aivan ihanalle joululle. Mistä löytäisin kaikki sun Australia postaukset? Onko ne yhä rantapallossa vai täällä?

yst. Pinja // www.pinaycoco.fi

Kommentoi