JOULU KAUKANA KOTOA

joulu (1 of 5).jpg

Enpä muista milloin viimeksi olisi ollut näin epäjouluinen joulu mulla. Jotenkin tässä ei ole oikein ollut kovin jouluinen fiilis, kun kuusien ja lumikasojen sijaan on hiekkarantaa silmäänkantamattomiin ja palmuja. En yhtään valita, vaikka jouluihminen olenkin. Tänä vuonna on vaihtuneet havunoksat palmunlehtiin, kanelitangot suklaapäällysteisiin macadamioihin ja glögi vesimelonimehuun. 

Tuntui kieltämättä ihan hassulta viettää joulua, missä ei ollut kuusen alta joululahjojen jakamista, ei kinkkua, ei sellaista joulun rauhallisuutta ja kotiin vetäytymistä. Joulu meni täällä kuin yksi päivä muiden joukossa. Syötiin aattona mustekalarenkaita rannalla auringonlaskua katsellen ja juostiin matalassa vedessä niin, että perheen pienin oli aivan likomärkä, mutta voi niin iloinen! Lähes kolmenkymmenen asteen lämmössä luminen koti tuntuu jotenkin tooooodella kaukaiselta ajatukselta. Niin vain sinnekin on palattava noin viikon päästä.

Nälkä kasvaa kai syödessä, en nimittäin olisi yhtään valmis vielä palaamaan kotiin. Mä kyllä kuulun jonnekin, missä on palmuja ja missä lämpötila on reippaasti plussan puolella. Mut tekee vaan niin onnelliseksi se, kun voi lähteä ulos ohuissa kesävaatteissa, potkia palloa poikani kanssa lämpimällä rannalla ja lähteä iltakävelylle hakemaan jäätelöä. Jotenkin vaikka Suomen kesä oli tänä vuonna ihana, niin tässä on jotain sellaista, mitä Suomessa ei saa. Tää ilmasto, palmut ja hiekkarannat. Ja siitäkin huolimatta valitsen asua Suomessa, sillä Suomessa on niin paljon muita plussia. Nyt kun kotiinlähtö häämöttää jo ensi viikolla, niin ollaan mietitty, että tästä on tehtävä tapa. Ei välttämättä tarvii lähteä just jouluksi, mutta tästä lähtien joka talvi 3-5 viikoksi jonnekin lämpimään. Ensi vuoden ykkösvaihtoehtoina tällä hetkellä Etelä-Afrikka tai Meksiko. Noin niin kuin nopeana ideana, joka heitettiin ilmoille tänään. Katsotaan. 

joulu (3 of 5).jpg

joulu (4 of 5).jpg

On ollut hirveän nautinnollista seurata Danten touhuamista täällä. Hän rakastaa vettä, joten osa päivistämme on joka päivä mennyt joko altaalla tai rannalla loiskien ja puuhaillen. On söpöä katsoa kun hän porhaltaa eteenpäin sandaaleissa ja shortseissa kevyt päivitys pehmoisissa säärissään (kaikesta UV50-läträämisestä huolimastta). Matkalla on tarttunut mukaan monta uutta sanaa ja mulla on vähän sellainen kutina, että hän saattaa hetken jos toisen hyvästellä kaikki myös Suomessa byebye:lla lähiviikkoina.

Australia on aivan yhtä ihana kuin mitä muistin. Aurinkoinen, lämmin ja niin jotenkin rento. Ihmiset on hirvittävän ystävällisiä ja avuliaita ja arjen meininki on jotenkin niin rauhallista ja rentoa. Väkisin tulee ikävä. En voi sanoa millään lailla katuvani sitä, että palasin Eurooppaan ja Suomeen, mutta hetkittäin tulee kieltämättä palloteltua miehen kanssa ajatusta siitä, että ehkä me vielä sittenkin joskus asumme jossain muualla. Ainakin lyhyesti. Ei nyt välttämättä ihan näin kaukana, mutta jossakin muualla. Mielellään jossain, missä sää ei käy +15 asteen alapuolella. Turhapa sitä on miettiä, sillä elämällä on tapana mennä vähän niin kuin se menee, eikä sen ennustamisessa ole mitään järkeä. En minä täällä ollessani seitsemän vuotta sitten olisi tällaista osannut ennustaa. Vaikka hyvä mielikuvitus onkin. 

joulu (2 of 5).jpg

joulu (5 of 5).jpg

Kaiken kaikkiaan, huomenna 4 viikkoa tien päällä ja olo on mitä onnellisin. Tää matka on lunastanut kaikki odotukset, ja vielä vähän päälle. Vaikka joulu joulukuusineen, piparminttukaakaoineen ja kaikkine taianomaisine hetkineen onkin mennyt hieman ohi, niin ei haittaa. On saanut niin paljon tilalle. Oon paljon kirjoitellut ylös postausideoita ja ajatuksia, mutta pureudun tähän reissuun, näihin tunteisiin ja ajatuksiin paljon enemmän jahka palaamme. Nyt haluan vielä nauttia joka heti vain siitä, että voi olla ja lomailla. 

Mietin tässä myös, että tämän on omalla tavallaan ainutlaatuinen joulu meidän elämässä. Kuukausi äidin ja mun poikien kanssa reissun päällä, paljon nähtävää ja koettavaa, paljon ihania paikkoja ja hetkiä. Ensi vuonna ollaan joulu varmasti kotona, pienen ihmetellessä joulupukkia ja kaikkea sitä joulun ihanuutta. Nyt hän on liian pieni ymmärtääkseen tai kaivatakseen moista, vaikka hyvin erikoisesti ja omalaatuisesti tällä hetkellä sanookin jo ”joulupukki” venäjäksi. Toihan joulupukki tämän ”kotimme” oven taakse pienet Uggit ja lelun. Aikamoinen joulupukki, kun tietää missä asumme. Ihmeellistä. Yksi modernin maailman vanhimpia valheita toimii ihan yhtä lailla kylmässä ja pimeässä kuin myös kenguruiden keskellä. 

Meille kuuluu siis erinomaisen hyvää. Entä teille? Mä ajattelin nyt vielä haukkailla vähän vesimelonia ja iltateetä ja sitten nukkumaan mun pikkuisen viereen. Meidän tämänhetkisessä Airbnb:ssä ei ollut lastensänkyä, joten isi on saanut häädön vuodesohvalle ja mä oon nukkunut Dante kainalossa. Parasta ikinä, ihan omanlaisensa jouluihanuus mulle olla käpertynyt koko yö pikkuiseni kanssa 😀 

Oliko teillä ihana joulu? 🙂 

Kommentit (38)
  1. Ihanalle lomalle kuulostaa! Ehditkö reissussa nähdä Meriä tai muita Australian tuttuja? Jos Meriä näet, niin kerrothan terkut, että hänen bloggailuaan on kova ikävä! 🙂

    1. Kiitoksia! Joo, me nähdään itse asiassa tänään 🙂 Mä kerron! 🙂 

  2. Hei! Miten ajattelitte ottaa viiden viikon loman, kun Dante on koulussa? Opettajana en katso hyvällä sitä, että vanhemmat vievät lapsiaan vaikkapa kuukaudeksi reissuun, sillä tuossa vaiheessa vastuu opetuksen järjestämisestä siirtyy vanhemmille, mutta harvat vanhemmat siitä huolehtivat. Onneksi kuitenkin suurin osa vanhemmista pitää koulua tärkeänä, eivätkä ajoita matkoja kouluajalle, mutta aina löytyy ne muutamat, jotka eivät yksinkertaisesti välitä. Olin vastikään työmatkalla Englannissa, jossa tämä sama asia tuli puheeksi ja siellä (kuten monissa muissakin Euroopan maissa) vanhemmat saavat tuntuvat sakot siitä, että lähtevät lomalle kesken lukuvuoden. Tämä on kuulemma myös hillinnyt sitä ja mietin, että toisinaan se voisi olla Suomessakin ihan hyvä käytäntö..

    1. Sanon heti alkuun, että vastaukseni ei tule olemaan ystävällinen. En nimittäin ollenkaan ”katso hyvällä” (sinua lainatakseni) tällaisia kommentteja. 

      Ensinnäkin. Sinulla ei ole oikeutta olla ”huolissasi” meidän lapsen tulevasta koulunkäynnistä. Et ole hänen opettajansa tai hänen läheisensä ja suoraan sanottuna toivon, ettet tule olemaankaan, jos koet oikeudeksesi puuttua perheiden elämiin tällä tavalla. Opettajien työvelvollisuuksiin kun ei kuulu lapsen perheen lomien kritisointi, arvostelu ja tuomitseminen. Varsinkin kun kyseisen lapsen koulunkäynnin aloittamiseen on vielä noin kuusi vuotta aikaa 😀 Mielipiteet voivat muuttua meillä, suunnitelmat myös. Saattaapi olla, ettemme silloin edes asu Suomessa. 

      Sun mielipiteellä siitä, miten monet ”eivät yksinkertaisesti välitä” on ihan naurettava. Mäkin voisin tuomita sut paskaksi opettajaksi, koska ”jotkut opettajat” on. On ihan käsittämätöntä, että lasten kasvatustoimiin päästetään ihmisiä, jotka tuomitsee näin yksioikoisesti perheet ja vanhemmat. On todella surullista, että kaltaisiasi opettajia tuollaisilla ajatuksilla on. Luulisi, että opettajiksi pyrkisi sellaiset ihmiset, jotka osaavat pitää mielen avoimena ja jokaisen oppilaan erillisenä tapauksena, eikä niputtaa kaikki yhteen joidenkin huonojen esimerkkien mukaan. 

      Toiseksi, tietääkseni kouluissa on 2-3 viikon joululoma. Siihen ympärille kun rakentaa loman, niin kas, ei sitä koulusta poissaoloa ole kuin viikko ja viikko. Tai talviloman ympärille jos rakentaa 4 viikon loman, vähenee siinäkin koulusta poissaolot heti. Tai sitten vaikka lähtisi koko ajaksi pois koulusta, niin on myös sellaisia vanhempia, jotka laittavat muksun opiskelemaan myös siellä lomalla. Mun siskot on reissannu monta talvea äitini kanssa kuukaudeksi pois koulusta. Kummasti on molemmat selviytyny koulusta oikein hyvin arvosanoin ja niin, että eivät ole koskaan lomalta tullessaan laahanneet perässä vaan itse asiassa tehneet kaikki lisätehtävätkin. Siellä Miamin auringossa on ollut heilläkin vähän erilainen motivaatio herätä tekemään koulutehtäviä.

      Sun kommentti on niin absurdin provosoivan röyhkeä, että tekis mieli olla vastaamatta. ”Onneksi kuitenkin suurin osa vanhemmista pitää koulua tärkeänä”… Mä olen käynyt neljä vuotta kahta koulua, mun keskiarvo on aina ollut yli 9 ja mä kirjoitin kolme L:ää. Luuletko, etten pidä koulua tärkeänä?  Tai mun vanhemmat? Vaikka me kuitenkin reissattiin paljon. Mites sun koulumenestys? Jos olit 100% aina paikalla koulussa, niin miten meni? Menikö paljon paremmin? Tartteeko mennä hirveesti sitä paremmin? Vaikka olisimme pois kouluajalla, niin se ei tarkoita lapseni koulunkäynnin kannalta mitään. Elämänvalintojen keskellä järkevät ihmiset osaavat tehdä myös sellaisia valintoja, jotka tukevat lasta joka kohdassa. Kuukauden tai vaikka kahden kotiopetus ei ole mikään ongelma. Mä olin pois koulusta muutaman KUUKAUDEN lapsena todella pahan hinkuyskän takia. Kotiopetuksessa menin. Ja ihan hyvin kuule meni. 

      Ei ne koulun opettajat ole mitään jumalia eikä suomalainen koulujärjestelmäkään mikään hiton utopia. Oon nähnyt omana aikanani ja myös molempien siskojeni kouluaikana, millaisia opettajia löytyy, miten opintosuunnitelmista laistetaan, miten ei hoideta omia opetusvelvollisuuksia ja miten suoraan sanottuna turhia päiviä on koulussa, kun siellä ei opi yhtään mitään. Miten sijaiseksi haetaan torilta kenkämyyjä, kun muitakaan ei saada. Tämä ei silti tarkoita, että niputtaisin kaikki opettajat ja koulut paskoiksi. Mutta se tarkoittaa sitä, etten todellakaan pelkää mitä tapahtuu, jos lapseni on 1-4 viikkoa pois koulusta kouluvuoden aikana. 

      Opettajien tehtävä on opettaa. Kotoa tulee kasvatus ja se, miten suhtaudutaan kouluun. Meillä kotona opetettiin olemaan innoissaan koulusta ja läksyistä. Mä halusin tehdä läksyt, halusin ratkoa tehtävät, halusin tehdä sen kaiken. En ikinä vältellyt läksyjä. Aion myös pyrkiä opettamaan lapselleni tämän mallin. Ja mielelläni teen hänen kanssaan tehtäviä palmujen alla kirkkaassa auringossa, jossa hän saa olla ja nauttia elämästä aamusta iltaan eikä niin, että hänen pitää taapertaa kouluun ja takaisin pilkkopimeässä. Toivon, ettei kaltaisesi tuomitseva ja asiaton opettaja pilaa lapseni kouluintoa omalla päsmäröinnillään ja tuomitsemisellaan joskus tulevaisuudessa.

      Ja JOS hänellä on oppimisongelmaa, asenneongelmaa, lukihäiriötä, tarkkaavaisuushäiriötä tai mitä vielä erityistilannetta, joka vaikuttaa koulunkäyntiin, niin sitten tehdään suunnitelmat ja elämänvalinnat sen mukaan. SITTEN kun se on AJANKOHTAISTA. Ja meidän oman perheen omilla ehdoilla, jotka on muovattu lapsemme tarpeen ympärille. Ei jonkun randomin kaikentietävän opettajan mielipiteiden ympärille. 

      En ole koskaan kuullut, että julkisessa koulussa Englannissa olisi tuollaista. Ja yksityiskouluissakin tuo on muistaakseni sidottu koulumenestykseen. En tosin ole varma, en ole alakoulujen toimintaan Briteissä perehtynyt, niin en lähde väittelemään kanssasi asiasta. Muistelen vaan kuinka paljon Lotoo-äitini tytär oli ajoittain pois koulusta, eikä siitä kyllä mitään sakkoja tullut. Ja hän oli hyvässä yksityiskoulussa. Jos kuitenkin Suomessa otetaan sakkokäytäntö käyttöön sellaisten lasten vanhemmille, joilla on hyvä koulumenestys JA lapsi lomailee vanhempien kanssa kouluaikana, niin kertoo se vaan ja ainoastaan siitä, että meidän koko hallitus ja yhteiskunta on mennyt taas yhden osan liian pitkälle kansalaisten vasemmistolaisessa holhouksessa ja sanktioimisessa, ja silloin se on viimeistään mun merkki löytää vähän eri asuinympäristö meidän perheelle. 

      1. Kannattaisiko ajatella joskus jotakin muuta kuin itseään ja oman perheen valintoja? Jos luokalta jokainen lapsi on pari viikkoa pois ympäri vuoden, niin mietipä mikä työtaakka se on opettajille. Kokeen uudelleen järjestäminen sun mukulalle, siihen tilan järjestäminen ja ehkä jopa valvojan järkkääminen. Opettajan pitää myös lähettää tiedot kaikesta, mitä vanhempien pitää käydä lastensa kanssa. Useat opettajat laittavat myös ylimääräisiä tehtäviä sun muuta. Myös joutuvat ainakin jotenkin tarkistamaan tehtävät loman jälkeen. Muutenkin heidän työtaakkaansa on valmiiksi aika järjetön.

        Oman työkaverin lapsi ollut pari kuukautta sairaana ja lapsi tippunut ihan koulusta. Vaatimukset kouluissa taitaa olla vähän erilaiset nykyään kuin silloin kun sä ja mäkin olen siellä ollut. Opettajia ei myöskään oo ihan hirveästi kiinnostanut kertoa, mitä ovat tehneet koulussa ja pelkkien kirjojen tiedoilla ei välttämättä pärjää kokeessa. Mutta niinkuin kommentissa sanoit, että ajatus saattaa muuttua, jos lapsi tarvitsee sitä. Mut kyllä vanhemmat voisi vähän miettiä niitä opettajiakin. 🙂

      2. Olet aivan oikeassa siinä, että asia ei ole vielä ajankohtainen, mutta usein ihmiset pohtivat perheensä tulevaisuutta pidemmälle ja varsinkin miettivät kouluun liittyviä asioita. (Moni esim. ajoittaa ulkomailta Suomeen paluumuuton siihen. kun lapsi aloittaa koulun.) Ja sekin on ihan totta, että mielipiteet ja suunnitelmat voivat muuttua ja hyvä niin. Kommentistasi paistaa kuitenkin tietämättömyytesi nykypäivän koulua kohtaan. Väitteesi esim. siitä, että opettajien tehtävänä ei ole kasvattaa, vaan opettaa on täysin absurdi. En lähde sitä tässä edes sen tarkemmin avaamaan, mutta ihan jo pelkästään valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaan opettajan ensisijainen tehtävä on kasvattaa. Suosittelen siis tutustumaan opetussuunnitelman perusteisiin ennen kuin sanoo tuollaisia väitteitä ääneen. Onhan jo pelkästään tutkintonimikkeemme KASVATUSTIETEEN maisteri, eikä esim. didaktiikan tai pedagogiikan maisteri. Ja kyllä hyvin usein, tämä kasvatustehtävä ulottuu lasten lisäksi myös vanhempiin. En käytä termiä perheen kritisointi, koska sitä se ei ole, kun opettajat ajattelevat oppilaidensa parasta ja puuttuvat asioihin, joista vanhempien kuuluisi huolehtia. Olen opettajana joutunut lukuisia kertoja keskustelemaan vanhempien kanssa esim. siitä, ettei ilman asianmukaisia ulkovarusteita voi tulla pakkasella kouluun tai ettei lasten kuulu pelata k18 pelejä puhelimillaan edes vanhempien luvalla. Joskus olen selvittänyt isompaa vyyhteä, jossa vanhempi on jopa uhkaillut luokan oppilaita ja kerran olen myös valitettavasti joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksen. Nämä nyt vain esimerkkeinä siitä, että opettajan työ on paljon muutakin kuin vain oppiaineiden sisältöjen opettamista.
        Mutta jos palataan vielä noihin lomamatkojen aiheuttamiin poissaoloihin, niin niissäkin on eroja, miten kunnat ja koulut niihin suhtautuvat. Tiedän, että joissain kunnissa myönnetään koko lukuvuoden aikana maksimissaan 2vk poissaoloja matkoja varten. (Kaikki lomathan anotaan kirjallisesti (pelkkä ilmoitus ei riitä) ja luokanopettaja voi myöntää vain alle kolmen päivän poissaolon, pidemmät myöntää rehtori.) Tälläkin pyritään siihen, ettei niitä kuukausien lomia todellakaan oteta lukuvuoden aikana, varsinkin kun oppilailla on sitä lomaa muutenkin jo kesällä 10vk + lukuvuoden aikana useampia pätkiä. Tiedän, että matkat ovat lukuvuoden aikana halvempia, mutta mielestäni se ei ole riittävä syy, vaan matkat pitäisi aina pyrkiä sijoittamaan loma-aikoihin, varsinkin kun kesällä voisi halutessaan olla vaikka sen 2,5kk putkeen ulkomailla reissussa. Koulussa ei voi myöskään poimia ikään kuin rusinoita pullasta, että siirtyy esim. talvella loman ajaksi kuukaudeksi pariksi kotiopetukseen ja sitten palaa taas kouluun. Jo pelkästään arvioinnin kannalta tällaiset pitkät poissaolot ovat todella hankalia. (Arviointi on paljon muutakin kuin mututuntumalla numeroiden heittämistä.) Onneksi omalla kohdallani tällaista haastetta ei ole tullut vastaan, mutta kollegoillani on.
        Ja vielä noista sakoista. Ne tosiaan ovat hyvin yleinen käytäntö monissa Euroopan maissa eli siinä suhteessa Suomi on maa, joka suhtautuu matkojen takia poissaoloihin hyvin lempeästi. Muun maailman käytänteistä en osaa sanoa, mutta epäilen, että ainakin Aasian maissa, joissa koulutus on todella arvostettua, saisi poissaoloja mielin määrin. Saksassa poliisi saattaa esim. lentokentällä ratsata ennenaikojaan lomalle lähteviä perheitä. Eli en tiedä, mistä voisi löytyä koulukulttuuri, joka suhtautuisi niihin suopeammin kuin täällä Suomessa.
        Ja se on totta, että me opettajat emme ole mitään ylijumalia. Mutta. Olemme korkeammin koulutettuja kuin lähes missään muussa maassa ja ihan jopa varhaiskasvatuksessa on yliopiston käyneet lastentarhaopettajat. Ja jos olet seurannut viime aikojen uutisointia opetusalasta, niin tiedät, millaisen valtavan työmäärän ja lisääntyvien vaatimusten alla teemme työtämme. Jo pelkästään uusi opetussuunnitelma velvoittaa opettajia paljon enempään kuin silloin 90-luvulla, kun me olemme käyneet koulua. Siihen päälle vielä lomalle lähtevien oppilaiden tehtävät, niiden seuranta ja arviointi kaiken muun lisäksi. Ehkä siinäkin on yksi syy, miksi emme katso sitä hyvällä, kuten tuolla yllä jo joku kirjoitti.
        Sairaspoissaolot ovat tietysti aina asia erikseen, koska niille ei voi mitään. Pahimmassa tapauksessa pitkistä sairaspoissaoloista voi tosin joutua kertaamaan luokan, jos oppimistavoitteet ei täyty. Toki tämäkin on harvinaista ja onneksi suurin osa oppilaista pysyy mukana ja pärjää pidemmistä poissaoloista huolimatta, kuten sinäkin kerroit omalta kohdaltasi.

        1. Hyvä kommentti, mutta tarkentaisitko vielä tuota väitettäsi ” Koulussa ei voi myöskään poimia ikään kuin rusinoita pullasta, että siirtyy esim. talvella loman ajaksi kuukaudeksi pariksi kotiopetukseen ja sitten palaa taas kouluun”?

          Siskoni vietti ala-asteella olevan lapsensa kanssa viime lukukaudella neljä kuukautta (juurikin talviaikaan) ulkomailla, kyseessä ei ollut työkomennus tms. Lapsi palasi keväällä kouluun varsin sujuvasti, opiskeltuaan kotiopetuksessa rantahiekkaan harjoiteltuja kertolaskuja, muiden maiden kulttuureja, historiaa, uskontoja, kieliä ym. Kokemistaan ainutlaatuisista elämyksistä puhumattaaan.
          Miksei asioita voisi tehdä toisinkin?

          1. Jälkimmäisen kommentoijan kanssa erittäin samaa mieltä. 

            Ensimmäiselle haluaisin vain sanoa, että tuo sun esittämä opettajan tehtävä ja lasten kasvattaminen on mun mielestä eri asia. Lapsen moraalit, periaatteet yms. tulevat kotoa. Ne on hänen vanhempiensa oikeutta. Mikä uskonto, mitkä periaatteet ja moraalit, mitkä toimintatavat, yms. Ei todellakaan saa opettajat mennä yhtään yli sen, mikä on heidän velvollisuus ja ammatin tuoma oikeus. He saavat ottaa puhelimen pois koulussa, jos se on häiriöksi, mutta he eivät saa nuhdella lasta tai tämän vanhempaa puhelimen käytön määrästä kotona, jos sillä ei ole selkeetä vaikutusta koulutyöhön. Jos heillä on epäily vaikkapa siitä K18-pelin pelaamisesta kotona, niin siitä voi sitten tehdä ilmoituksen eteenpäin, jos näin näkee tilanteen vaativan. Opettajalla ei myöskään ole oikeutta kertoa mihin ja miten lapsi saa matkustaa perheensä kanssa, mihin aikaan vuodesta ja mitä varten. Jos lapsi menestyy koulussa eikä hänellä ole mitään ongelmia sosiaalisuuden kanssa ja hänen vanhempansa selvittävät sopivan ajan koulutyön kannalta olla pois (ei tärkeitä ryhmätöitä ja kokeita) ja saavat siihen suostumuksen rehtorilta, on lapsella ja vanhemmilla täysi oikeus olla pois. Vastapuolena oikeudelle on velvollisuus hoitaa koulutyötä niin, että lapsi pääsee palaamaan helposti ja sulavasti koulun penkkiin. 

            Musta on harmi, että jotkut perheet ulottavat opettajien velvollisuudet liian pitkälle. Oletetaan, että opettajat kasvattavat lapset ja määräävät rajat ja hoitavat tilanteet, jotka eivät kuulu opettajille. Musta on yhtä lailla harmi, että opettajat menevät yli sen rajan, joka heille kuuluu. Kenelläkään muulla kuin minulla ja miehelläni ei ole oikeutta kasvattaa lastani yli sen, mitä varhaiskasvatukseen kuuluu. On varhaiskasvatukseen kuuluvaa opettaa eri uskonnoista ja opettaa se niin, ettei muita uskontoja dissata. Ei ole siihen kuuluvaa arvostella perhee uskontovalintaa. Ja tämä pätee hyvin moneen asiaan. Sä voit kyllä kommunikoida kotiin, että pitää olla tarpeeksi lämpimät vaatteet kylmällä, mutta sä et kyllä saa vaikuttaa lapsen makuun sen suhteen, mitä vaatteita hän käyttää. Minkävärisiä, -merkkisiä ja esim. onko ne kotimaisia ja eettisiä. Se on valinta, joka tehdään perheessä. Siinä missä tietyt vanhemmat voisivat muistaa omat velvollisuutensa, eikä sysätä niitä opettajien harteille, voisi jotkut opettajat myös muistaa, että vaikka he olisivat kovin koulutettuja KASVATUStieteen maistereita, he eivät ole lapsen vanhempia, huoltajia tai läheisiä, vaan heidä oikeus kasvattamiseen on hyvinkin rajallista. Aivan yks ja sama vaikka opettaja on uskovainen vegaani, hänellä ei ole oikeutta kasvattaa lapsestani sellaista, vaikka hän kokisikin sen oikeaksi elämäksi ja sellaiseksi, johon lapset pitäisi kasvattaa. Edes minulla vanhempana ei ole oikeutta tällaista tehdä, vaan minä voin vain kertoa eri asioiden eri puolet ja antaa lapseni valita oikeat asiat hänelle sitten kun ne tulee vastaan. 

            Btw, kun oikein tutkin tuota lakia, niin en kyllä löydä mistään sellaista kohtaa, jolla rehtori voisi kieltää lapselta vaikkapa matkan ulkomaille perheen kanssa, jos huoltajat matkaan anovat lupaa, eikä koululaisen koulunkäyntimenestyksen perusteella ole huolta hänen pärjäämisestään. 

            ”Oppivelvollisen on osallistuttava tämän lain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen tai saatava muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot

            Opetuksen järjestäjän tulee seurata perusopetukseen osallistuvan oppilaan poissaoloja ja ilmoittaa luvattomista poissaoloista oppilaan huoltajalle. Oppivelvollisen huoltajan on huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua.
             
            Suoraan perusopetuslaista nämä. Missään ei lue, että oppivelvollisen pitää suorittaa oppivelvollisuutensa juuri siellä koulupaikalla. Jos hän on 1, 2 tai vaikka 5kin viikkoa pois koulusta, mutta tekee tehtävät ja opiskelee ulkomailla niin, että pärjää kokeissa ja oppii tarvittavat asiat, niin enpä näe miten lomamatka on sitten tuota vastaan. (On absurdia miettiä tätä 1v9kk -lapsen kohdalla, mut mietitään vaan :D) Ja mitä tulee arviointiin… Jos lapsi on vaikka joulun ympärillä yhteensä 5 viikon lomalla, eli pois koulusta noin viikon ennen lomaa ja viikon loman jälkeen (eli ne vikat päivät ennen joululomaa kun tapahtuu hyvin vähän mitään, varsinkin ala-asteella ja eka viikko lomalapaluun jälkeen ku starttaillaan koneita) ja lisäksi ehkä jonkun yhden viikon jossakin kohtaa vuoden aikana, niin on musta aika heikkoa ammattiosaamista, ettei muutoin noin 35 viikon perusteella pysty tekemääna arviointia. Toki siinä voi olla pientä periaate- ja asenneongelmaa opettajalla, mutta se onkin sitten vaan aika surullista. 

            Mutta, näin 1v9kk lapsen äitinä voidaan lopettaa tää keskustelu tähän, kun se ei ole millään lailla ajankohtainen. KUN lapseni menee kouluun (sekin on vielä kysymysmerkki, että missä maassa ja minkä lakien parissa näin käy, meneekö hän kunnalliseen vai yksityiseen kouluun vai peräti kotikoulutetaanko hänet), voi tästä sitten keskustella. Ja jos silloin vielä bloggaan, en tule silloinkaan käymään typerää tuomitsevansävyistä ja turhaan varoittelevaa ja piruja seinille maalailevaa keskustelua. Uskon ja toivon, että lapseni koulutie on mukava. Että hän käy koulussa, tykkää siitä ja saa itselleen sellaisia opettajia kuin minun opintopolulleni mahtui paljon: Ihania, lempeitä, hyväksyviä, ohjaavia, auttavia, itsetuntoa kohentavia, varmuutta luovia, opettavia, innostavia, inspiroivia ja ennen kaikkea perheitä kunnioittavia. Esimerkiksi lomamatka jonnekin mielenkiintoiseen kohteeseen voi olla äärimmäisen motivoiva, opettava ja kasvattava. Se voi motivoida opiskelemaan lujasti ennen reissua, se voi herättää mielenkiinnon tiettyyn alaan, tiettyyn aineeseen, tiettyyn jatko-opiskeluhaaveeseen. Ja hyvä kasvatustieteiden ammattilainen varmasti ymmärtää sen. Toivon todella, että lapseni koulutielle mahtuu paljon sellaisia opettajia. 

            P.S. meillä ei kyllä matkan hinta vaikuta pätkääkään siihen, mihin sen matkan ajoittaa. Vaan aivan muut tekijät. Tuo ajatusmalli kertoo vain sinun ajatusmaailmastasi jotain. Jos me reissaisimme niin, että koulusta pitäisi olla vapaata, se johtuisi AIVAN muista syistä kuin rahasta.

        2. Korkeasti koulutetulle suomalaiselle opettajalle tiedoksi, että ei ole sairaspoissaoloja vaan sairauspoissaoloja ja sairausloma.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *