Juhlahumussa!

Mungolife

07. elokuuta 2008...

Istuin toisella silloisista työpaikoistani lakifirmassa. Tuurasin elokuun firman respaa, joka oli lomalla, oli torstai, olin tehnyt kaiken mieleeni edes osittain juolahtavan jo valmiiksi ja tylsyyksissäni selailin silloista Tyylitaivas-sivustoa. Olin sitä kautta löytänyt mm. Nelliinan Vaatehuone -blogin, ja yritin etsiä sieltä aina sitä täydellistä blogia. Kun tajusin, etten sellaista tule löytämään, päätin perustaa sellaisen.

Täydellinen siitä ei ehkä tullut, mutta täydellisen tärkeä pala mun elämää siitä tuli.

Alku oli kyllä aika rämpimistä, näin viiden vuoden kohdalla ajatellen. Mulla ei ollut mitään helvetin hajua siitä, miten blogi edes perustetaan. Surffailin bloggerin sivuja ja jotenkin onnistuin luomaan pohjan, joka mua ei inhottanut. Sitten kirjoittamaan. Ensimmäisen postaukseni olen kirjoittanut samalta istumalta sinä iltapäivänä, työkoneelta. Kuvia siinä ei ollut, mutta ennustus siitä, mitä tuleman pitää, oli aika lailla osuva. Oikein nauratti lukea tätä tekstiä eilen. Sen lisäksi, että silmiin lävähti nostalgian kyyneleet, tajusin, että olen ollut viisi vuotta itse valitsemallani tiellä, ja viiden vuoden ajan on toteutunut oikeastaan kaikki se, minkä kirjoitin jo ensimmäiseen postaukseen.

Olen osannut ennakoida mitä tulen kirjoittamaan, ja etten tule kuitenkaan pysymään muotiblogin ruodussa. Osasin jo nähtävästi elämäni ensimmäisiä blogirivejä kirjoittaessa ennakoida, että persoonani ja ulosantini tulevat varmasti jakamaan mielipiteitä. Olen jotenkin niin ylpeä siitä, että osasin jo tuolloin ajatella, etten ole valmis kulkemaan kenenkään muun määrämäällä polulla, ja mulle onkin koko mun blogihistorian ajan ollut tärkeintä tehdä kuten minä haluan, ei kuten muut minun haluavat tekevän. Tapu tapu selälle epävarmalle 20-vuotiaalle nuorelle.

Nimen repäisin aivan tyhjästä, silloisesta lempinimestä vääntämällä, ja vaikka ajoittain nykyään sitä vihaankin, se on ja pysyy aina samana. Tämä on Mungolife. Ei se tarvii sen kummempia selityksiä enää.


Mua harmittaa niin paljon, ettei mulla ole enää ensimmäistä banneria. Tai yhtä niistä ensimmäisistä. Yhtä niistä, missä oli aina se yksi mangusti kuvissa, muistatteko? Bannerityylissä pitäydyin pitkään samassa, kuvia Picasalla tehtynä kollaasiksi. Vasta tänä kesänä irtauduin siitä, ja otin käyttöön hieman yksinkertaisemman bannerin, jota toivottavasti muistan vaihdella vaikkapa kuukauden parin välein. Picasa 3 oli mun elämäni ensimmäinen kuvankäsittelyohjelma, jonka latasin, ja sillä työskentelin aika pitkään. Tänä kesänä tuli muutos siihenkin, nimittäin latasin vihdoin Photarin, ja olen pienen lapsen lailla ihmetellyt kaikkia sen upeita mahdollisuuksia! Bannereissa tämä ei vielä ole näkynyt, mutta katsotaan, josko tästä kuvankäsittelytaidot alkaa paranemaan.

Yhden päätöksen tein jo 5 vuotta sitten, ja samaa mieltä olen edelleen. Itseäni en ala photarilla korjailemaan. Voin säätää kuvan valotusta, lisätä reunuksia tai kroppailla kuvia, mutta itse tulen olemaan juuri sellainen kuin olen, omine kauneusvirheineni ja huonoine kohtineni.

Mungolifen ensimmäinen asukuva ja viiden vuoden kohdalla viimeisin asukuva, joka ei suinkaan jää viimeiseksi. On jotenkin karua katsoa tätä eroa. Kuvissa ei ole vain ulkoisesti aivan erinäköinen ihminen, vaan myös sisäisesti aivan eri tyyppi. Kuvien taustaa tulee nykyään vähän mietittyä, samaten kuva-asetuksissa on kehitystä jonkin verran huomattavissa. Kun ensimmäinen kuva on räpsäisty menemään jollain ikivanhalla pokkarilla, on nyktään pelivälineenä järeä puoliammattilainen järkkäri ja varta vasten asukuvien kuvaamista varten hankittu objektiivi. En edes aloita tuosta elämäni ensimmäisestä asukuvasta, se olkoot sellainen kuin on. Kai olin silloin omasta mielestäni tyylikäs. Saatan nauraa kihertäen tuolle oikeanpuoleiselle ihan yhtä paljon viiden vuoden päästä. Hiusten väri on vaihtunut tien varrella, varmuutta itseensä on tullut noin neljäsataa kiloa lisää. Olen löytänyt hiustyylini, meikkini, vaatteeni, itseni. Asukuvat ovat aina olleet tän homman pohja mulle, ja tulee aina olemaan. Vaikka välillä miettii itsekin, onko tässä edes mitään järkeä, ketä kiinnostaa. Kaipa tää sitten kuitenkin kiinnostaa, jos viidessä vuodessa on menty 60 000 viikkolukijaan.

7. elokuuta 2013:

Olen siskoni kanssa lomalla Thaimaan auringossa ja mietin, miten paljon elämäni onkaan muuttunut tämän pienen viiden vuoden takaisen päähänpistoni seurauksena. En sano, että elämäni on parempaa tai jotenkin hienompaa kuin mitä se olisi voinut olla. Se olisi voinut olla vaikka mitä. Tiedän vaan, että tämän blogin aloittaminen oli yksi elämäni tienristeyksiä, ja vaikka välillä kiinnostaakin, missä olisin ilman tätä, en koskaan haluaisi sitä selvittää.

Viidessä vuodessa on tapahtunut niin paljon. Toisaalta, se on viidesosa mun elämästä, joten ehkä on ihan täysin loogista, että muutosta on tapahtunut. Onko muutos ollut parempaan vai huonompaan, sitä en osaa itse määritellä. Jokaisella lienee siihen oma mielipiteensä, ja vaikka muutamat tuntuvat nostalgisesti kaipaavan vanhaa Mungo-Annaa, niin itse huomaan joka päivä enemmän ja enemmän olevani onnellinen juuri tällaisena kuin olen. Sanelen itse elämäni ja sen kuka olen, enkä anna muiden puuttua siihen.

Viiteen vuoteen mahtuu paljon upeita hetkiä ja paljon todella tylyjä hetkiä, sellaisiakin joiden aikana olen ajatellut laittavani pillit pussiin. Olen kokenut kiusaamista, ahdistelua, julkista nöyryyttämistä, ilkeitä kommentteja, uhkailuja, surkeita työyhteisöjä ja vaikeita hetkiä. Olen joutunut elämään omalla valinnallani julkisesti silloinkin kun henkilökohtaisimmilla puolilla on ollut myrskyä. Mutta. Olen tavannut upeita ihmisiä, päässyt mielettömiin tilaisuuksiin, saanut toteuttaa unelmiani, saanut matkustaa enemmän kuin moni elämänsä aikana ja ennen kaikkea olen saanut tehdä mitä rakastan; ensin harrastuksekseni sitten työkseni.  Ja minä en olisi minä, jos tätä blogia ei olisi. Se tekee tästä minulle erityisen tärkeän.

On uskomaton ajatus, että tässä on mennyt viisi vuotta. Minne ne katosivat?

Tärkeimpiä virstanpylväitä mun blogilleni oli siirtyminen Rantapallon alle bloggaamaan, eikä mulla ole kyllä mitään mielenkiintoa täältä ikinä poistua. Olen löytänyt juuri sen yhteisön/kanavan, jolla haluan blogata, ja joka tekee Mungolifesta juuri sellaisen kuin se on. Kiitos paljon Rantapallolle, joka luotti minuun tehdessään minusta lippulaivabloginsa lähes kolme vuotta sitten. Yhteistyö on ollut yksi elämäni parhaita asioita.

Tämä vuosi on ollut omalla tavallaan elämäni paras ja ehdottomasti kamalin. En ole henkilökohtaisia asioita täällä eritellyt, enkä niitä tule tänne erittelemäänkään. Kyllä pitkäaikaiset lukijat huomasivat muutoksen minussa, sillä se heijastui myös blogiini. Onhan tämä kuitenkin niin monella tavalla minua itseäni. Blogissa näkyi minun mielialojeni notkahdus tavallista suuremmalla kiukuttelulla (minäkin olen vain ihminen) ja tietynlaisella mielenkiinnon lopahtamisella. En tiedä miksen laittanut blogia tauolle. En osannut. Tästä on tullut niin vahva osa minua, että vaikka inspiraatio olisi hukassa ja olisi rankka aika, niin ajatus bloggaamattomuudesta ahdistaa melkeinpä vielä enemmän. Tuntuu, että tässä alkukesästä iski jonkin sortin burnout, vaikken ko. termiä haluakaan käyttää. Oli vaan liikaa kaikkea, työssä, opiskelussa, rakkaudessa, kaikessa. Alkuvuodesta tietynlainen toipuminen on vaatinut pikkuruisia askelia, joilla olen taas päässyt takaisin siihen state of mindiin, jossa haluan olla. Laserleikkaukseni jälkeen totesin, että nyt näen vihdoin kaiken kirkkaasti ja halusin ulottaa sen myös sinne puolelle, minne ei näe silmillä, vaan ainoastaan sydämellä. Henkisen tasapainon löytäminen ei tapahdu yhdellä päätöksellä, mutta tässä kesän mittaan olen ottanut askelia koko ajan siihen suuntaan, jonne ajatusteni kanssa haluan mennä. En tiedä, onko ne nämä tämän kuun merkkipäivät vai ystävieni hokemisten hyväksyminen, mutta tässä viime viikkoina on tapahtunut jotenkin merkittävää siirtymistä eteenpäin niistä asioista, jotka vetivät alas koko alkuvuoden. Ja se on toivottavasti näkynyt blogiinkin :)

Näin viiden vuoden portaan kohdalla halusin tehdä tiettyjä muutoksia. Yksi niistä oli vanhojen postausten sulkeminen, se, että tätä voisi jatkaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Ei minkään erityisen syyn takia, kunhan vaan kaipasin ehkä freshiä alkua täälläkin. Kuitenkin, niin moni teistä toivoi, että Aussi-vuosi jäisi tänne, joten en nyt ala mitään piilottamaan. Olen julkisesti elänyt viisi vuotta, antaa sen näkyä.

Teemaan on tullut pieniä muutoksia, vaikka se on edelleen työn alla pikkuisen. Mobiiliversio launchataan ihan näinä päivinä, ja siivoilen hieman rönsyilevää sivupalkkia ja muita juttuja. Tekstipohja ja kuvakoot on säädetty mielestäni hirveesti paljon paremman näköiseksi, ja kun teemakin saadaan uudistettua, koko homma on valmis.

Samalla olen päättänyt tehdä muutoksen siihen, miten minä bloggaan. Olen ihmisenä sellainen, joka kaipaa organisoimista ja rutiineja. Kuitenkin blogi on osaltaan tehnyt elämästäni täysin rutiinitonta. Teen välillä blogijuttuja jo aamuseiskalta, välillä vielä aamukolmelta. Haluan nyt kokeilla bloggaamista niin, että kirjoitan varsinaisia postauksia arkisin 9-17 välisenä aikana, samalla ottaen niiden kaipaaman ajan kommenteille ja meileille jne. oheissäätämiselle. Haluan pyrkiä siihen, että ajastan viikonlopun postaukset ja pidän viikonloput vapaina, niinkuin missä tahansa muussa työssä! En muista, milloin elämässäni on viimeksi ollut päivä, jolloin en olisi tehnyt mitään blogiin liittyvää. Toivon, että tällaisella itseni organisoimisella saan nostettua eniten iskua kokeneen osaston, kommentteihin vastaamisen ja niiden julkaisun, takaisin normaaliin ruotuun. Tästä päivästä lähtien tavoitteena on julkaista ja vastata kommentteihin seuraavana arkipäivänä. Minua itseäni ärsyttää niiden jatkuminen jäljessä laahaaminen, sillä minulle kommentit ovat tämän homman sokeri ja suola!

Itseni tuntien tulen varmasti päivittämään livekuulumisia viikonloppuisin pikapostauksina ja varmasti tylsinä hetkinäni (hah!) poikkean näistä suunnitelmista. En ole hakannut itselleni kiveen mitään, vaan ennemminkin rakentanut hieman osviittaista mallia sille, miten haluan tätä jatkaa.

Viiden vuoden kohdalla olen kehittynyt bloggaajana huimasti. Kuvien käsittely on ihan eri tasolla kuin ennen, ja tekninen puoli on muutenkin kehittynyt. Olen kehittynyt valokuvaamisessa ja postaukset ovat mielestäni nykyään aivan eri mittapuilla mitattavissa kuin ennen. Kuitenkin, olen bloggaajana vasta ihan puolivalmis. Toivon, että tämä uusi malli blogata tekee minusta paremman bloggaajan ja blogista mielenkiintoisemman luettavan. Mulla on paljon ajatuksia siitä, minkä verran bloggaaminen on muuttunut vuosien varrella, mutta jätetään ne omaksi tekstikseen.

Koska jos jotain olen viiden vuoden aikana oppinut, on se, että te lukijat teette tästä Mungolifen. Mä olen Anna, tämän blogin ohjaaja ja tuottaja, mutta te olette yleisö, josta saan suurimman inspiraationi, ja jonka lojaliteetti ja lukijana pysyminen on mahdollistanut sen, että Mungolife on nyt tällainen nuorivanha, juuri tällä hetkellä minuutilleen 5-vuotias blogi. Joka on mulle järjettömän arvokas.

Kiitoksia siis teille kaikille näistä menneistä vuosista, olitte sitten mukana jo elokuussa 2008 vai vasta tuoreita seuraajia. Jollakin huimalla tavalla olemme yhdessä tehneet tästä mun elämäni yhden tärkeimmistä asioista. Kiitos siitä!

Kiitos perheelleni, joka on kestänyt tätä touhua ja tukenut minua aina eteenpäin tässä. Kiitos myös ystäville, jotka ovat auttaneet minua kehittymään tässä ja ottaneet niin upeasti vastaan tän mun tekemiseni aina. Suuren suuri kiitos mun siskoille ja mamalle sekä muille hovikuvaajille vuosien varrella siitä, että olette auttaneet minua tuottamaan sisältöä. Kiitos erityisesti Rantapallolle ja Janille siitä, tästä mahtavasta yhteistyöstä, joka vei blogiani niin monia askelia eteenpäin!

Ennen kaikkea, kiitos kaikille ihanille lukijoille tuesta, lojaaliudestanne ja kaikista ihanista sanoistanne vuosien varrella! Olette korvaamattomia! ♥

Tässä vaiheessa (hahah, 2008 mun mielestä about 20 riviä oli litanja...köhh..) annan sanan teille! Kauanko te olette olleet mukana? Miksi tulitte? Miksi jäitte? Mikä on ollut parasta/huonointa? Mitä kaipaatte takaisin/lisää? 

Kun blogia ei voi lahjoa, niin haluttiin tehdä pieni syntymäpäivälahja blogin lukijoista jollekin, perinteen mukaisesti. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan siis Aurinkomatkojen 300 €:n arvoinen matkalahjakortti :) Sillä saa jo aika hyvän alkupääoman reissuun jos esimerkiksi Rantapallon äkkilähtöhaun on uskominen! Vastailla voi vaikka tän meidän reissun loppuun asti, eli 15.8 asti!

Paljon paljon pusuja kaikille todella nostalgisen liikuttuneelta Mungo-Annalta! ♥

(Postauksen kuvat istockphoto.com)

Kommentit

Elina (Ei varmistettu)

Moikka! Ihana postaus, hyvin kirjotettu, like always!

Muistaakseni löysin sun blogin 2011? Olit Ausseissa silloin ja mä olin aivan että "WOW, vihdoin joku suomalainen joka on vaan lähteny jonnekki ulkomaille ja rakentaa elämää siellä". Jäin tosiaan heti koukkuun ja selailin tuona iltana läpi sun kaikki postaukset. :D Mikä päällimmäisenä viehätti oli sun kuvat sekä pukeutuminen. Kuvat olivat niin kirkkaita, hyviä ja se tapa millä pukeuduit sai mut heti jäämään! + vielä tekstit. Tykkäsin ja tykkään edelleen kun aina välillä tulee näitä postauksia jossa sä saat mut pysähtymään ja todella miettimään. Kiitos siitä Anna! :)
En muista yhtään mitä kautta sun blogiin joudun mutta kiitos siitä ihmeestä ja kaikista näistä vuosista! Oot tosi iso inspis siitä että elämässä kantsii tehdä töitä matkustamisen ja unelmien eteen. En voi muuta sanoa kun että jatka samaan malliin! Kiva kun aina uusia juttuja tulee (kuten noi sun kuvat nykyään, teksteineen ja kaikkineen, IHANAT!)
Pitäkää hauskaa siellä Thaimaassa siskos kaa! :)

Elina

Lauraa (Ei varmistettu)

Heippa ja onneksi olkoon blogin pitkään kestäneestä taipaleesta!
Aloin itse kiinnostua blogeista 2009 jota kautta sitten tutustuin blogilistan blogeihin. Selaisin aikani erilaisia blogeja ja jotenkin sitä vain jäi koukkuun. Mungolife on inspiroiva ja elämänmyönteinen blogi, ehkäpä se oli juuri se syy miksi jäin seuraamaan blogiasi.

Kaikkea hyvää sinulle Anna! :)

Tupu (Ei varmistettu)

Mä taisin alkaa lukemaan sun blogia kun järkkäsitte niitä blogibileitä, muistelisin ainakin ensimmäisten mun lukemien postausten liittyneen jotenkin siihen. Millonkohan ne oli, 2009? Jäin lukemaan kun kirjotat aina niin suoraan ja aidosti, ja tykkään kun sun kuvat on aina niin hyvälaatuisia. Mulla on myös krooninen matkakuume, niin saan näistä jutuista aina inspiraatiota. Esim. ekan Aruba-reissun jälkeen oon haaveillu lomasta poikaystävän kanssa sinne :) En tykkää Nellyn mainospostauksista, joten ne hyppään aina ylite, enkä jaksa lukea. Myöskin puhelimella on vähän haastava lukea, mutta jos sekin on muuttumassa niin hyvä! :)

titskii (Ei varmistettu)

mä löysin tän blogin pari vuotta sitten vahingossa. sillon en seuraillu tätä kovin aktiivisesti mut äkkiä kiinnyin tähän blogiin ja tästä on tullut yks mun lemppareista. tykkään sun tyylistä kirjottaa ja saaha pienestäki asiasta paljon tekstiä aikaan. parasta on se että vaikka oot jo "aikuinen" sulla on tiettyä pilkettä silmäkulmassa ja oikeasti sun rakkaus kirjottamista kohti näkyy:) tää on aivan huippu blogi ja tulee pysymään mun lempparina pitkään!

mappe

Onneksi olkoon! Sen viisi vuotta olen lukenut, en muista mitä kautta aikanaan eksyin blogiisi, mutta ihastuin siihen kaikkeen:) Muutos on ollut huimaa!

manna (Ei varmistettu)

Ihana postaus! Onnea 5-vuotiaalle blogille ja sinulle, joka olet jaksanut meitä ilahduttaa postauksilla kaikki nämä vuodet. Mä olen siis todella roikkunut linjoilla lähes alusta asti: ensimmäisen blogisi pariin löysin pari kuukautta tuon ihka ensimmäisen blogitekstisi julkaisun jälkeen ja siitä asti olen pyörinyt mukana ja mielelläni seurannut sun elämäsi käänteitä. Tietyllä tavalla tunnut jo kaukaiselta ystävältä, jonka kuulumisia aina oikein odottaa :)

Ainiin, ja kiitos mobiiliversioista! Se tulee olemaan todella toivottu lisä, vaikka tämä nykyinen mallikin on puhelimessani toiminut ihan ok. Todella hyvältä kuulostivat myös nuo suunnitelmat kommenttien julkaisemisen suhteen. Luen itse mielelläni myös muiden mielipiteitä blogikirjoitustesi tiimoilta, mutta täytyy myöntää, että viimeaikoina se on jäänyt siksi, että kommentit ovat tulleet julki niin kovalla viiveellä - ymmärrettävää toki, mutta mahtavaa, jos asiaan saadaan parannusta!

Olen seurannut blogiasi syksystä 2009 asti. Oli ensimmäisiä blogeja, joita aloin seurata, mutta en oikeastaan enää edes muista mistä blogisi löysin. Siitä lähtien on kyllä tullut tiiviisti seurattua, vaikka harvoin kommentoinkin.

Seuraajaksi jäin, koska tykkään tyylistäsi ja persoonastasi. Sä et ole koskaan tylsä :)

Frida (Ei varmistettu)

Hei,

olen lukenut blogia noooin vuoden verran, mutta olen kyllä selaillut läpi koko arkiston, lähes koko arkiston ainakin!
Mielestäni sinulla on tällä hetkellä ylivoimaisesti Suomen paras blogi, tekstit ovat oikeasti tekstejä, mainoksia ei ole liikaa, kuvat on aivan kun muotilehdestä otettu, ja sinulla on oma tyyli kirjoittaa ja pukeutua. Tykkään siitä että uskallat ilmaista omat mielipiteet, etkä turhaan kaunistele asioita. Toinen asia mikä on mun mielestä tosi tärkeä, postaukset tulevat aika säännöllisesti ja muutaman viikon taukoa ei vaan yhtäkkiä tuu, jos tulee niin ilmoitat sellasesta.

Blogisi on mahtava, itse odotan innolla aina uusinta postausta, ja sitä että pääsen lukemaan hyviä tekstejä ja katsomaan kauniita kuvia!

t. Frida :)

Sinisimpukka (Ei varmistettu)

Aurinkomatkojen lahjakortti tulis nyt kuin tilauksesta, ihan järjetön matkakuume päällä nimittäin!!! Mä oon lukenut tätä blogia säännöllisesti jostain sieltä vuodesta 2008 asti :) muistan erityisesti sun korkokenkäkoulun videoineen sekä hiustenvaalennus-postauksen :) ja tässä postauksessa kirjoitit jotenkin ihanasti! Kiitos blogista!:)

Riikka (Ei varmistettu)

Heippa! Olen lukenut sinun blogiasi vuodesta 2009. Vietin silloin välivuotta ja tein toimistohommia, jolloin luppoaikana uppouduin blogien pariin. Löysin blogisi ja siitä lähtien olen tätä seuraillut.

Blogissasi pidän huimasti sinun positiivisesta asenteestasi ja siitä, että tuot esiin myös huonojen päivien olemassa olon. Blogissasi kuvat ovat hyvälaatuisia ja pidän kovasti tyylistäsi. :) Lisäksi matkapostauksia on ihana lukea ja niistä saan kovasti inspiraatioita tuleviin matkoihin ja suunnitelmiin!

niiru (Ei varmistettu)

Muistaakseni hyppäsin pysyvästi remmiin ennen kuin muutit Viikkiin...Olin kauhea vastarannan kiiski koskien bloglovinia ja blogilistaa, joten alkuun seurailin toimintaa satunnaisesti :)
Miksi tulin ja miksi jäin? Varmaan sen takia että sulla on aina ollut mielenkiintoisia asuja, ja aina on ollut se tunne että oot kuiteski 100%messissä postauksissa, vaikka välillä niitä olikin harvemmin ja sisältö pintapuolista. Plussana hyvät kannanotot ja mielipidekirjoitukset, vaikka oonkin ollu välillä TÄYSIN ERIMIELTÄ sun kanssa :D Hauskinta on se, että tää on ehkä kolmas kerta kun kommentoin sun blogiin :DDD

Ehkä olis kivaa jos voisit pitää jonkun teemaviikon pitkästä aikaa? "Ennen vanhaan" näitä "viikko samoissa vaatteissa" tms haasteita oli blogeissa ihan sikana ja ne oli hauskoja!
Useimmiten nää nettikauppojen alekoodi-postaukset ignoraan täysin, eli ei toisaalta haittaa kun ne voi jättää lukematta(plussaa siitä ettet sotke yhteen normi- ja kaupallisia postauksia!).

sini (Ei varmistettu)

Voi miten ihana teksti jollakin tapaa, ja jotenkin niin siisti fiilis kun muistaa pitkästä aikaa esimerkiksi ton vanhan bannerin ja asukuvan ! Oon kulkenut mukana öö vuoden 2010 tammikuusta, mutta kaikki postaukset on luettu aiemmaltakin ajalta :-). Itseasiassa muistan, kuinka kirjoitin päiväkirjaa tuolloin, ja kirjotin jotakin tyyliin "Mä löysin yhen blogin tänään, Mungolife, vitsi se on siisti!" :-D..

Mä jäin, koska mulle tää ainakin oli just se täydellinen blogi. Rakastan blogeja, joissa on asukuvia, vaatteita, arkijutskia ja PALJON tekstiä. Tässä blogissa on vaan aina ollut sitä jotain, mikä saa mut pysymään täällä lukijana vuosi toisensa jälkeen :-). Mä en osaa sanoa muuta kun että jatka just tälläisten postausten kirjoittamista kun nykyäänkin, noi lentotavara- ja rantatavarapostaukset oli kans tosi kivoja ja vähän erilaisia !

Nina (Ei varmistettu) http://ninan-tunnetila.blogspot.fi/

Ihana Anna! Olen ollut blogisi mukana varmaan koko viiden vuoden ajan ja täällä ollaan edelleen. Voisin sanoa että seuraan blogiasi koska minua kiinnostaa matkustelu, voisin sanoa seuraavani koska olen kiinnostunut muodista jne, mutta sanon silti seuraavani blogiasi sillä sä vaan olet niin ihana! Maailman kaunein rönsyilevien kilometripostausten kirjoittaja. <3

Emetsi (Ei varmistettu)

Melkolailla alusta asti ollaan oltu mukana! Jostain syysta muistan vielakin ekan asun minka nain: sulla oli siina punaista skottiruutua... Kirjoitit/kirjoitit hyvin, niin jain seuraamaan! :) On ollut mukava seurata miten sun blogi kehittyy!

Suvi (Ei varmistettu)

Heippa!

Olen lukenut blogiasi vuodesta 2009 lähtien. Kahlasin aikoinaan vanhan blogisi läpi ja jäin heti koukkuun. Sun blogissasi yhdistyy kauniit kuvat ja erinomaiset kirjoitukset. Sun innoittamana olen myös itse lähtenyt toteuttamaan unelmiani :) En oikein osaa eritellä, miksi luen aina sun blogin ensimmäisenä... Jokin tässä vain kolahtaa ja kovaa. Hurjaa ajatella, että viisi vuotta tosiaan jo vierähtänyt. Toivottavasti virtaa riittää vielä seuraavillekin vuosille!

Sinic (Ei varmistettu)

Kiitoskiitoskiitos! Blogisi tekstit ovat olleet päivän piristys jo kolmisen vuotta, ja kauhulla luin ''burnout'' tekstiä ettet vain lopeta! Ihanaa että halu jatkaa kirjoittamista on säilynyt niinkuin meillä lukijoilla halu lukea tekstejäsi. Asukuvat ovat nykyään kuin muotilehdestä ja sinäkin olet vain kaunistunut vuosien myötä. Jatka toki valitsemallasi tiellä, sillä teet sen hyvin!

karlak (Ei varmistettu)

voi että, paljon onnea Mungolifelle! Itse olen lähes tulkoon alkutekijöistä roikkunut mukana tässä mielettömässä blogissa! :) On ollut parempia kausia ja huonompia kausia blogilla, mutta en ole kertaakaan edes ajatellut ettei mua enään kiinnostaisi Mungolifen sisältö. Välillä selailen vanhoja postauksia, varsinkin juuri niitä aussipostauksia ja on kyllä ihanaa kun et niitä poista! :) Sulta on tullut hyvää inspiroitumista omaan pukeutumiseen (en kuitenkaan ole mikään kopioia:D) ja hyviä vinkkejä matkstamiseen jne... jatka samaan malliiin eli omalla tavallasi! ;)

Feline (Ei varmistettu)

Olen lukenut blogiasi about 1,5 vuotta. Löysin mungolifen etsiessäni käytännön kokemuksia Australiassa asumisesta. Jäin heti koukkuun hauskaan, rikkaaseen ja mielipiteitä herättävään kirjoitustyyliisi. Blogisi on tyylikäs ja kirjoitat mielenkiintoisista asioista jotka herättävät tunteita ja mielipiteitä!
En henkilökohtaisesti keksi mitään mitä voisit blogissasi parantaa. Minusta se on mahtava tällaisenaan. Blogi kehittyy mukanasi ja on siksi kokoajan täydellinen.
Onnea 5 vuotiaalle mungolifelle ! :)

Amanda (Ei varmistettu)

Tätä on näin jälkeenpäin hauska miettiä, ja vähän peilata omaakin elämää tän mukaan! Nimittäin tuolloin elokuussa 2008 olin juuri vaihtanut työpaikkaa, ja istuin elämäni ensimmäisessä toimistotyössä. Eksyin Nelliinan Vaatehuoneen kommenttien kautta sun blogiisi, jossa oli silloin vasta kaksi postausta. Seurattua on tullut sieltä asti. Ihan hassua, miten paljon muistan sun kirjoittamistasi jutuista, asuista ja yleisistä mielipiteistä. Kommentteja olen heitellyt kuitenkin vain ihan muutaman, parilla eri nimimerkillä. Välillä en käsitä, miksi juttujasi luen, ja välillä taas nauran täällä näytön takana ääneen tai symppaan täysin muuten vaan. Kaipa se on siis tuo sun persoonasi, joka saa tätä lukemaan, vaikka joistain jutuista välillä eri mieltä olisinkin! Vaikutat kaikin puolin todella elävältä ihmiseltä, ja sellaisen blogia on mahtava seurata. En kaipaa erityisesti mitään lisää - kirjoita siitä, mistä milloinkin flow on kirjoittaa! Minä osaan skipata ne tekstit, joiden aiheet eivät kiinnosta, joten en oikeastaan toivo mitään poiskaan. Vaikutat mahtavalta tyypiltä kaikkine rönsyinesi, joten toivon vaan, että jatkat tätä mahd. pitkään ja kohta vietelläänkin sitten 10vee synttäreitä! ;)

Laurav (Ei varmistettu)

En ihan tarkkaan muista mistä asti olen blogiasi seurannut tai varsinkaan miten tänne olen päätynyt (todnäk Blogilistalta), mutta muistan että asuit vielä Koivukylässä kun hyppäsin mukaan eli on tässä jo vuosia tullut luettua :)
Olen itsekin kotoisin Koivukylän vierestä ja asunut tässä välissä muualla Suomessa ja kahteen otteeseen ulkomaillakin, ja on ollut mielenkiintoista seurata miten toisella suunnilleen samanikäisellä suunnilleen samoista lähtökohdista tulevalla tyypillä elämä kulkee. Etenkin Aussi- ja Lontoo-ajat ovat olleet musta supermielenkiintoista seurattavaa, ja on kiva ollut vähän vertailla miten sulla on ulkomaille muutto sujunut mun omiin kokemuksiin nähden :)

Mervi (Ei varmistettu) http://mimisblogi.blogspot.co.uk

Mä aloitin lukemaan aikalailla tasan kolme vuotta sitten. Luin muistaakseni sun blogista kertovan jutun jostain lehdestä kesällä 2010 ja syksyn ja tylsän illan tultua kaivoin lehden esille, etsin blogisi ja aloin lukemaan. Luin samana iltana kaikki sun postaukset putkeen ja sille tielle jäin. :D Parasta oli jo silloin sun taito kirjoittaa; sä kirjoitat selkeästi ja kuvainnollisesti siten, että lukija pystyy tuntemaan ja samaistumaan sun kirjoituksiin. Musta on ollut aina myös kiva, että kirjoitat aina omana itsenäsi ja sun omasta arkisesta elämästä, etkä pelkästään asuista ja pinnallisista asioista. Musta on kiva lukee sillon ku sä oot onnellinen, mutta on hienoa olla mukana myös silloin, kun sua vituttaa ja siihen pystyy samaistumaan. :) Mulla ei oikein oo mitään parannusehdotuksia; nyt on taas kiva lukee, kun oot selkeesti saanut oman, energisen itsesi takaisin. Toivottavasti bloggaat vielä monta vuotta, sulla on ehdottomasti mun lemppariblogi. :)

-V- (Ei varmistettu)

Aloin lukemaan Mungolifea niihin aikoihin kesällä ku toi tässä postauksessa ollut kollaasibanneri oli. Ajallisesti en osaa sanoa milloin se oli koska oon hirveen huono tälläsissä, mut sä varmaan tiedät paremmin :D

Mungolife oli eka blogi jota aloin lukemaan ja se oli niin hyvä, että halusin lukea koko blogin läpi. Rakastuin sillon sun tyyliin joka sulla oli uusimmissa postauksissa ja jälkikäteen huomaa kyllä ne vaikutteet vahvasti omassa pukeutumisessa. Vaikken pahemmin välittänytkään sun rusettivillityksistä sun muista niin sun kirjoitustyyli teki niin suuren vaikutuksen, että päätin aloittaa ensimmäisestä postauksesta. Muistan kommentoineeni sulle sillon että yks päivä luin sun postauksia 7h. Aika hullua. Nyt viisi vuotta myöhemmin voin sanoa lukeneeni jokaisen sun tekemän postauksen.

Sun kirjoitustaidon lisäksi mut sai jäämään se, että sä kirjoitit niin avoimesti asioista ja mielipidepostauksia oli usein. Ymmärrän että lukijamäärien kasvettua et halua niin avoimesti jakaa yksityiselämääsi, mutta joitan mielipiteitä olisi silti kiva joskus kuulla niiden mainospostausten tilalla.

Oli mahtavaa seurata sun aussivuotta, josta sainkin kipinän siihen, että tekisin mahdollisesti joskus itse samoin. Toteuttaisin unelmani ja lähtisin Kaliforniaan joksikin aikaa.

Tässä kommentissa ei ollut punasta lankaa, mutta hirveesti onnea sulle ja Mungolifelle viisivuotisesta taipaleesta ja kaikista mahtavista asioista, joita oot blogin ansiosta saavuttanut :)

fleya (Ei varmistettu)

Itse olen löytänyt blogisi keväällä 2010. En olekaan ennen edes ajatellut että siitäkin on jo yli 3 vuotta! Ihan hullua.
Olin hieman synkässä vaiheessa elämässäni, takana oli kova ero, joka veti minusta mehut aika kiitettävästi ja vaivuin jonkinnäköiseen passiivisuuteen erityisesti aina yksin ollessani. Myöhäiset illat olivat hankalia, jolloin ei enää kaverien kanssa roikkunut tai ollut muita arjen velvollisuuksia. Long story short, tunsin itseni sisältä viinirypäleeksi, joka oli kuin salama taivaalta muuttunut rusinaksi.
Joka tapauksessa jonain kauniina iltana surffailin internetin ihmeellisessä maailmassa ja jotakin kautta löysin Mungolifeen. Mikään hirveä muotifriikki en ole koskaan ollut, enkä perus päivän asu -tyylisistä blogeista välittänyt, mutta tässä oli jotain erilaista. Ja niin kliseiseltä kun tunnen kuulostavani niin sain tämän lukemisesta ehdottomasti jonkinlaista voimaa nostaa itseni pystyyn ja jatkaa elämää, ja mikä parhainta, paljon vanhempana ihmisenä. Ei tietenkään yhdessä yössä, mutta pikkuhiljaa :) Sain paljon inspiraatiota sulta, ja vietinkin monta pitkää iltaa lukien koko blogin läpi!
Tänä päivänä kun mietin tuota ihmistä, en tunnista sitä itsekseni. Kaikki se vaan kasvaa ja muuttuu! Blogin lukijana olen pysynyt edelleen, se on jäänyt elämääni päivittäiseksi rutiiniksi :) Toivottavasti homma jatkuu vielä pitkään ja ilahdutat meitä lukijoita postauksillasi vielä toisetkin viisi vuotta ;)

fleya (Ei varmistettu)

VaHvempana ihmisenä, ei vanhempana :--D

Hedelmasalaatti (Ei varmistettu)

Aloin lukemaan blogeja 2009-2010 ja veikkaisin, että sun blogia sillon 2010. Kiinnostuin kivoista vaatteista ja sun jutuista ja niiden takia jäinkin seurailemaan. Välillä olen lukenut joka postauksen, välillä selannut vain kuvat, mutta aina on tainnut löytyä jotain mielenkiintoista joka postauksesta. :)

Onnea blogille ja sullekin onnistuneesta bloggausurasta ! :)

am (Ei varmistettu)

Löysin blogisi pariin noin vuosi sitten. Luin kymmeniä vanhoja postauksia ja huomaamattani aloin heti seurata juttujasi aktiivisesti. Kivaa kun joku kirjoittaa asioista suoraan ja rehellisesti omasta näkökulmastaan. Välillä vähän tiukempaa tekstiä ja mielipiteitä, kun taas välillä kevyemmät aiheet :) Jatka samaan malliin, tsemppiä tulevaan!

susu (Ei varmistettu)

Mä olen ollut mukana noin puolisen vuotta. Sitä ennen seurasin tosi epäsäännöllisesti, nellykollaasit ajoivat aina pois blogista. Olen huomannut että viimeisen puolen vuoden aikana blogissa on näkynyt enemmän elämää ja siksi jäänyt koukkuun! Tällä hetkellä en kaipaa enää mitään muuta, kirjoitat paljon ja kuvaat paljon - mahtava kombo:)

omega (Ei varmistettu)

Nyt oli kerrankin pakko tarttua haasteeseen ja avata sananen arkkuni! Kun heitit noi kysymykset niin aloin itsekin miettimään, että milloinkohan minä tänne blogiin päädyin. En edes muista, tuntuu että olen lueskellut tätä iät ja ajat, mutta pienen katsauksen jälkeen enpäs ollutkaan. Oma elämä vain on muuttunut tässä viime aikoina niin paljon, että tuntuu paljon pidemmältä ajalta :D
Alkuun lueskelin tätä hyvin satunnaisesti, enemmän aloin seuraamaan ehkä tossa vuosi sitten. Sittemminhän tää löysi tiensä kirjanmerkkeihin asti. Eniten mua huvittaa se, että tää on kaikkea muuta kuin mitä itse oon. Ja silti oon tähän täysin koukussa. Tosielämässä tuskin oltais kavereita, mutta täällä mulla on susta melko symppis vaikutelma. Tässä kuitenkin kun on seuraillu, ni susta on nähny melko monta eri puolta tässä blogissa, sellasiakin, mitä ei ehkä just livenä nää ellei paremmin tunne, ja sit syntyy huonoja mielikuvia toisen persoonasta.
Mua ei kiinnosta muoti pätkän vertaa, matkusteleminen kylläkin, sitä kautta mä ehkä tänne alkujaan eksyinkin. En oo läheskään aina kaikesta samaa mieltä, mutta musta on kiva lukea muittenkin näkemyksistä, avartaa omaakin maailmaa. Ehkä se tässä blogissa just muhun vetoaa: tää on niin toinen maailma omaan verrattuna.
Itse tykkään lukea just noita reissujuttuja, mutta niitä nyt ei voi pahemmin kirjotella ellei oo reissussa ollu. Ja ihan kiitettävän usein niitäkin tulee, ei voi muuta sanoa kuin että kateeks käy, pääsispä itekin! Ehkä sit joskus. Mutta muuten musta tää blogi on melko lailla bueno: vähän kaikkea, ja tää on omannäkösensä. Jos ei jotkut jutut kiinnosta, niin ne voi aina skipata. Että eipä sen vuoksi pahemmin valittamistakaan, kaikki kuitenkin jotakuta kiinnostaa.
Ei kai muuta kuin että kiitos ja tsemppiä tulevaan, täällä ainakin yks koukuttunu lukija varmasti seurailee sun menemisiä!

Hennakoo (Ei varmistettu)

Moikka! Pakko kommentoida todella pitkästä aikaa. Oon lukenut sun blogia ihan alusta asti, taisin löytää sut sun kolmannen blogikirjoituksen aikaan (siis en itekkään voi uskoa että siitä on jo niin kauan :D) ja luin samantien myös ne kaksi ensimmäistä kirjotusta ja tällä tiellä olen pysyny sieltä asti!! Oot vaan niin hyvä kirjoittaja, inspiroiva tyyliltäsi ja postaustahti on ollu läpi vuosien hyvä. Onnea sulle näistä blogivuosista ja muutenkin elämääsi ja tsemppiä! :-)

Johanna (Ei varmistettu)

Iiik mä oon lukenu tätä ihan tosta alusta asti, ei tainnu montaa postausta olla kirjotettuna ku löysin blogisi:) ja jokasen postauksen oon tainnu lukea tai ainakin selata! Kyllä tässä ittekin aattelee et herranjumala oon lukenu jonkun vieraan ihmisen juttuja jo 5 vuotta ja silti jaksan venaa uutta postausta aina! Eli jotain teet oikein vaikka aina löytyy niitä mulkkuja joiden mielestä kaikki on paskaa... Mutta tän pidemmittä puheitta, kiitos <3

Ja täytyy vielä sanoa et meijän tyylit, musiikkimaku tai välttämättä oikeen mikään muukaan ei kohtaa mut sun elämänasenne on se joka kolahtaa kovaa:)

Rosakoo (Ei varmistettu)

Ensimmäisen kerran Mungolifeen eksyin muistaakseni vuonna loppuvuonna 2009! Tuntuu hullulta muistella kuinka kauan kaikkia blogeja on tullutkin seurattua, ja tuntuu kuin blogi-ilmiö olisi ihan uusi juttu vieläkin!:D Vuoden 2010 postauksiasi selaillessa muistan melkein joka-ikisen todella elävästi. Täytyy kyllä myöntää että näiden vuosien varrella olen välillä lopettanut seurailun, mutta aina sitten palannut takaisin! Onhan tän ajan varrella muuttunutkin kokoajan se "blogimaku" ja se että minkälaisia blogeja haluaa seurailla :)
Parasta kuitenkin on sun tekstit, ja no tottakai myös asut! On niin ihana kun asut ei oo ihan perus kauraa mut ei kuitenkaan mitään ylitsepääsemättömän övereitä, mistä ei irtoaisi mitään inspiraatiota tai mistä ei voisi liittää yhtään mitään omaan pukeutumiseen.

Ihania hetkiä sulle ja pitkää ikää Mungolifelle toivottaen <3

niisku_88 (Ei varmistettu)

Moro! Mukana olen ollut kolmisen vuotta, mut imi mukaan tähän sun blogiin juurikin sun avoimuus ja rohkeus. Oon sulta salaa itkeny sun mukana, nauranu sun mukana ja jopa ihastunu Simbaan niin paljon, että nyt meillä on erittäin rakas 2v sheltti Pyry elämänilona. Parasta on ehdottomasti sun "sponttaanit" avautumisen aiheesta kun aiheesta, ne on niin parhaita! Vaikka en aina jaakkaan sun mielipiteitä, niin on silmiä avaavaa lukea hyvin perusteltuja mielipiteitä. Kaipaan sun ruokapostauksia, niitä lisää! Haluaisin kiittää sua näistä vuosista ja kertoa, että sulla on suuri merkitys ainakin meikäläisen elämään. Oot näyttäny mulle miten ihminen voi olla rohkea ja vahva vakeissakin paikoissa, miten tunteitaan ei tarvitse hävetä ja kuinka ihanaa elämä voi ollakaan!!! Hyvää synttäriä!!!

loka (Ei varmistettu)

Blogiasi olen seurannut kohta kolme vuotta. Kaverini vinkkasi blogistasi kun olin juuri muuttanut yksin ulkomaille. Jotenkin sun rohkeus ja määrätietoisuus sai mut koukkuun ja sain lisätsemppiä kaikkiin omiin elämänmuutoksiin, päällimäisenä juuri tämä yksin ulkomaillemuutto! Kiitos siitä siis:)

Parasta on ehdottomasti sun panostus blogiin! Monia monia kauniita ja hyvänlaatuisia kuvia ja tekstiin paneutumista, ne tekevät mielestäni blogista mahtavan! Jotain parannettavaa? Hmm, enpä osaa sanoa... itse tykkäisin ehkä lukea enemmän sun omista lempparireseptivinkeistä, vaikkei blogisi olekaan mikään ruokablogi. Ne muutamat ohjeet jotka olet jakanut täällä, ovat olleet niiin hyviä!!

Ps. Kolmisen vuotta sitten en tiennyt mistä nimitys "mungolife" tulee ja heti ensimmäisenä juolahti vain mieleen "mun ihana elämä" (suomeksi ilmiselvä sana "mun", ruotsin murre/slangisana "go"=ihana ja englanniksi tietty "life"=elämä). Hihi, nykyään aina hymyilyttää kun mietin tätä :)

Haleja!

S (Ei varmistettu)

Mä en ihan tarkkaan muista milloin aloitin Mungolifen lukemisen, mutta ehkä 3-4 vuotta sitten. Jonkun toisen blogin kautta sinut löysin ja satunnaisesti olin joitain mielipidepostauksiasi lukenut, mutta kun jossain postauksessa näin sulla Mötley-paidan, niin aattelin, että ton täytyy olla hyvä tyyppi :) Siitä asti on mukana kuljettu. Tykkään sun asenteesta, kirjoitustyylistä, tyylistä ja ennen kaikkea siitä, että uskallat tehdä unelmies eteen paljon.

Lapin tyttö (Ei varmistettu)

Aloin seuraamaan blogiasi 2009, tai 2010, en tarkalleen muista. Huomioni kiinnittyi persoonalliseen tyyliisi kirjoittaa, ei mitään ympäripyöreyksiä vaan asiaa!! Vuosien mittaan seurasin menoasi enemmän ja vähemmän, nykyään lähes päivittäin. Mahtavaa huomata kuinka otteesi on vain voimistunut vastoinkäymisistä huolimatta, olet ihailtava! Kauniit asut ja tyylisi viehättävät myös. Paras blogi koskaan. Onnea merkkipäivänä ja tsemppiä tuleville vuosille! :)

laura (Ei varmistettu)

Aloitin lukemisen vuoden 2011 kesällä, eli juuri sun aussivuoden puolivälissä. Lukijaksi jäin siitä hyvinkin perinteisestä syystä; uteliaisuudesta. :) Ulkomailla asuminen kiehtoi ja kiinnosti, mutta rohkeutta tai mahdollisuutta omalle lähtemiselle ei ollut silloin, eikä ole nyt. Vähitellen postausten myötä jäin kuitenkin koukkuun ja olen saanut paljon energiaa jaksaa arjessa kun on lukenut sun elämäniloisia postauksia ja päässyt sun blogin kautta "näkemään" paikkoja joita tuskin itse tulee koskaan kaikkia näkemään. Olen samanikäinen kuin sinä, joten tavallaan on ollut myös mielenkiintoista seurata, mitä valintoja samanikäinen ihminen elämässään tekee ja mitä kaikkea olisi itsekin voinut valita toisin. Olen monesti ajatellut olevani uusi lukija, mutta vaikka varmasti on minuakin pitempiaikaisia lukijoita, niin silti ehkä 2 vuotta lukijana ei enää täytä kriteeriä "uusi" :D

Laura (Ei varmistettu)

Mä en aivan tarkkaan muista, olenko ollut mukana aivan ensimmäisistä postauksista, mutta melko alusta kuitenkin :) Aluksi kävin tsekkailemassa blogiasi silloin tällöin, ajankuluessa yhä useammin. Täytin tänään 21, ja pohdin tätä lukiessa, miten paljon olen itse muuttunut kuluneiden vuosien aikana, epävarmasta 16-vuotiaasta tähän päivään, jolloin olen onnellisempi kuin koskaan ennen. Osasta mun täytyy suoraan kiittää sua, sun esimerkistä olen tajunnut rakastaa itseäni juuri tällaisena ja oppinut arvostamaan itseäni ihan uudella tasolla.

Meillä on myös melko samanmallinen kroppa, vaikka lyhyempi olenkin, ja olen sun inspiroimana oppinut pukemaan itseni paremmin vuosi vuodelta ja sen myötä löytänyt oman tyylini. Kommentoin melkoisen harvoin ottaen huomioon, että luen blogiasi vakituisesti. Koska olet kuitenkin mulle tärkeä inspiraation lähde, aion yrittää parantaa tapani :)

Anni (Ei varmistettu)

Olen lukenut blogiasi nyt parisen vuotta aina satunnaisesti, viimeisen puoli vuotta päivittäin. :) Ensimmäisen maininnan blogistasi kuulin nuoremmalta yhtälailla muotiin hurahtaneelta kaveriltani: "Tiiäksä kun sillä Mungo-Annallakin on tää.." No en tiennyt, joten piti käydä tsekkaamassa. Sun blogi tuntui alusta asti ihan erilaiselt mitä yleensä suomalaisiin blogeihin on tottunut. Suurin syy mikä sai mut jäämään oli sun vaatetyyli. Yleensä löydän jokaisen bloggaajan asusta jotain, jota tahtois vaihtaa, mutta sun kohdalla naksahti että hei, tämmönen mä haluan olla. Oma tyyli olikin eksyksissä tuolloin mutta nyt olen sen löytänyt, kiitos sun :) Ehdottomasti parasta on vaihtelevuus, tunnut aina olevan menossa ja on niin piristävää kattella kuvia ympäri maailmaa. Tosin tässä tulee se ainoa huono puoli, kun matkakuume iskee ja kaikkialle pitäis päästä.. Takaisin kaipailisin montaa kuvaa päivän asuista, tuntuu että ennen niitä kuvia oli enemmän per postaus. Kiitti kuitenkin sulle, oot tehnyt upeeta työtä josta ei kuulu olla muuta kuin ylpeä. :)

h3ini (Ei varmistettu)

Liityin lukijakuntoon jossain vuoden 2012 alkupuolella, kun googlain Australiaan liittyvää materiaalia. Eksyin blogiisi ja jäin lukemaan ja täytyy sanoa, että Australia-ajan postaukset ovat ehdottomia lemppareitani.

Katti (Ei varmistettu)

Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, jäin tutkimaan blogiasi, koska bannerista löytyi sheltin kuva. Sille tielle jäin pari vuotta sitten ja pidän blogistasi edelleen. En kaipaa muutoksia, mutta eniten minua miellyttää matkakertomuksesi upeine kuvineen. :)

Heidi K (Ei varmistettu)

Muistan kuin eilisen sen päivän kun avasin ensimmäisen kerran Mungolifen! Asuin kämppikseni kanssa Jyväskylässä opiskelija-asunnossa ja eräänä tylsänä keväisenä sunnuntaina selailin huvikseni nettiä ja blogeja. Vuosi oli 2009 ja sivuston avattuani luin saman päivän aikana kaikki siihen mennessä ilmestyneet postaukset. Siitä päivästä lähtien olen lukenut jokaikisen postauksen ja mukana pysytään edelleen :) välillä on ollut aikoja kun kiinnostus on ollut vähäisempää, mutta en ole silti lopettanut lukemista. Erityisen inhottavalla on tuntunut viime aikoina esiintynyt arvostelu ja haukkuminen eri keskustelupalstoilla, sillä oma käsitykseni sinusta ja elämästäsi ei millään tavalla kohtaa niissä esiintyneitä mielipiteitä. On ollut ihana huomata miten jaksat edelleen panostaa blogiin ja postauksiin näin valtavasti! Kaikkea hyvää sinulle ja blogillesi, toivottavasti saadaan juhlia myös 10 vee synttäreitä ;)

Nunka (Ei varmistettu)

Yhdellä keskustelupalstalla oli joskus linkki videoon, jossa selostit korkokengillä kävelemisen saloja. Sulla oli hauska tyyli kirjoittaa ja söpö sinivalkoraidallinen hame. Siitä päivästä lähtien (syksy 2009?) oon lukenut lähes jokaisen postauksen. Kasvuasi on ollut hieno seurata, erityisesti miten olet uskaltanut tavoitella unelmiasi. Uskoisin sen olevan iso inspiraation lähde monelle.

Helinä (Ei varmistettu)

Tulin mukaan matkaan noin neljä vuotta sitten. Olin koulussa ja tein kouluhommia luentojen välillä ja kaveri vinkkasi blogista jonka kirjoittaja on ihan minun näköinen ja oloinen. Silloin minullakin oli blonditukka jonka laitoin samalla tavalla kuin sinä, pukeuduin samaan tyyliin ja mielipiteeni olivat samankaltaisia (olit kirjoittanut juuri jonkun mielipidekirjoituksen).
Nauroin hulluna meidän samankaltaisuudelle ja samalla niin hurjille eroille, mutta jäin koukkuun ja olen lukenut säännöllisesti blogia siitä lähtien!

Hyvää syntymäpäivää blogille ja monia antoisia vuosi eteenpäin! Olen iloinen siitä mihin olet Anna blogisi kanssa päässyt ja toivon todella että sinulle avautuu vielä useita mahtavia ovia elämässä! :)

Girafera (Ei varmistettu)

Eksyin joskus vuosia sitten sattumalta sun blogiin. Aluksi jumituin just asukuvien takia. Musta oli upeeta nähdä kuinka joku uskaltaa pukeutua rohkeastikin, näyttämättä lainkaan hutsulta. Myöhemmin luin muutamiea mielipide postauksia ja sain susta ihmisenä hirmu fiksun ja järkevän kuvan. jamyähemmin olen roikkunut viikottain kattelemassa kuulumisia ja asuja. Oot ihanan positiivinen ja itseä kunnioittava ja harvoja naisia jotka on ainakin suurilta osin tyytyväinen ulkonäkköönsä ja elämäänsä yleensä. Ihan mahtava nainen :)

suklaavanilja (Ei varmistettu)

Moi!
Mä oon ollut sun lukija vuoden 2010 kesästä asti eli aikas lailla kolme vuotta tätä on tullut melkein päivittäin seurattua. Olin silloin 16 vuotta ja juuri muuttanut perheen kanssa puoleksi vuodeksi Kaliforniaan. Kun ympärillään näki uudenlaisia vaatteita ja tyylejä ja uusia ihmisiä, inspiroiduin muodista ja muotiblogeista. Ensimmäisenä löysin Nelliinan vaatehuoneen, toisena Mungolifen, ja sitten blogivalikoima alkoi pikkuhiljaa laajentua. Tässä kolmen vuoden aikana on lemppariblogivalikoima vaihtunut ja tyylikin muokkautunut, mutta Mungolife on säilynyt alusta asti ja on ollut ainakin vuoden verran ihan se ykkösblogi:) Jäin lukijaksi, koska ensinnäkin pidän sun pukeutumisesta! Sain inspiraatiota omaan pukeutumiseen. Toiseksi, ihailen sitä miten suhtaudut elämään ja tykkään ihan hirveästi lukea sun elämästä kertovia postauksia. Haluan itsekin nähdä maailmaa! Mun elämänfilosofia (kuulostaapas syvälliseltä) on muokkautunu tosi paljon kun oon lukenut tätä, kiitos ihan hirveästi kun jaksat kirjoittaa meille sun ajatuksista! Ne on tosi inspiroivia:)
Oli tosi kiva, kun sain jutella sun kanssa porin jazzeilla tänä kesänä kun olit siellä style hostina. Ihanaa, kun haluat jutella lukijoiden kanssa ihan kasvotustenkin! :)
En osaa sanoa, mikä ois blogissa parasta, tää on aika lailla se täydellinen paketti. Kiitos sulle! Mungolife on osa myös mun elämää, ja varmaan niiden kaikkien 60 000 muidenkin viikkolukijan. Se, että sä teet tätä blogia just sun omilla säännöillä, on se mikä vie tätä eteenpäin ja siksi tää on niin aitoa.

aurora (Ei varmistettu)

Mungolife oli ensimmäsiä blogeja, reilu 3vuotta sitten kun aloin blogeista kiinnostumaan! Pitkät ja hauskat tekstilitaniat, isot ja hyvänlaatuiset kuvat sekä kauniit vaatteet koukuttivat!
Onnea Mungolifelle!

VILMA (Ei varmistettu)

Kuulin kavereilta blogista joskus 2010 loppuvuodesta, jonka jälkeen luin sitten kaikki olemassaolevat postaukset läpi ja siitä eteenpäin olenkin ollut vannoutunut lukija:)

ttuffi- (Ei varmistettu)

Mä en muista kuinka tänne päädyin ja milloin, mutta tää on yks niistä harvoista blogeista jonka postaukset on pakko lukea heti eikä vasta huomenna :) yks lempparipostauksistani on Curiosity killed the cat ja oonkin lukenu sen pariinkin (kymmeneen) kertaan uudestaan, en tiedä miksi se on niin hyvä :)
Isot kiitokset tästä blogista! <3

Koirankorvilla

Heippa!

Täällä yksi lukija tuolta vuodesta 2008 asti. Silloin ei tosiaan ollut paljon suomalaisia muotiblogeja, joten tuli seurattua lähes kaikkia mihin törmäsi. Harvaa on kumminkaan jäänyt seuraamaan kokonaiseksi viideksi vuodeksi, huh. On ollut jännittävää seurata sun taivalta blogimaailmassa ja nähdä kuinka oot muuttunut ja kasvanut, samalla kun itsekin olen. Blogi muuttuu siinä missä kirjoittajansakin, joten musta olisi turhaa haikailla menneitä aikoja takaisin. Jatka hyvää työtä!

Esme (Ei varmistettu)

Onnea viisivuotiaalle! :)

Hyvä kysymys tuo mistä asti on tullut roikuttua mukana.. Taisin kyytiin hypätä ennen rantapalloon siirtymistä. Sitä ennen ehkä luin pari kertaa satunnaisesti, kun oli tylsää, ja saatoin jopa pitää hivenen ärsyttävänä blogina. Myöhemmin blogissasi varmaan kolahti eniten se, että uskallat esittää omia mielipiteitäsi, etkä kulje valtavirran mukana. Myös rohkeutesi tehdä asioita, joista olet unelmoinut on insipiroivaa :) Huonointa blogissa on komentit tai siis jostain syystä ärsyynnyn suuresti (oikeastaan joka blogissa), kun luen kommentteja ja bloggaajan vastauksia niihin. Tästä ongelmasta onneksi on helppo selvitä: en lue kommentteja juuri koskaan! Lisää kaipaisin ehkä sitä yksityistä-Annaa, mutta ymmärrän täysin, että viiva on vedettävä johonkin eikä kaikkea voi tai halua kertoa tällaisille lukijamäärille.

Keep it going! :)

Pages

Kommentoi