Case Jungle Juice Bar vs. Salla Jokinen

Jungle Juice Bar irtisanominen oikeudenkäynti koeaika

Kuvakaappaus tästä uutisesta

Oon seurannut mielenkiinnolla tätä case Jungle Juice Bar vs. Salla Jokinen, eli Focus on Favorites -bloggaaja Salla, jonka tunsin aikanaan blogien alkutaipaleella, vaikken voi sanoa nykyisin häntä tuntevani. Kyseessä on siis Jungle Juice Bar ja työntekijän irtisanominen koeajalla. Keissi on ollut mun mielestä mielenkiintoinen ja mua tavallaan harmittaa, ettei se mennyt ihan kunnolla oikeuteen asti ja ratkaisuun. Ymmärrän toki Sallan päätöksen minimoida vahingot, mutta olisin halunnut tietää totuuden JJB:n työntekijöiden koeaikojen taustalla. Onko kyseessä tosiaan sattuma-tilanne, jossa on ollut selkeitä väärinymmärryksiä todennäköisesti puolin ja toisin vai onko kyseessä systemaattinen koeaikojen pätkiminen, pitääkseen kulut pienenä? Varsinkin koska käytän JJB:n tuotteita melko useinkin, tämä olisi kiinnostanut minua näin kuluttajankin näkökulmasta.

Jos ette ole tilannetta seuranneet, niin Sallan blogista löytyy kyllä asiaan liittyen postaukset hänen näkökulmastaan ja työnantajan puolelta sitten heidän vastineet löytyy googlaamalla. Tiivistetysti, Salla sai potkut aivan koeaikansa lopussa, ei saanut siihen syitä kuin myöhemmin ja lisäksi vielä uuden syyn viisi kuukautta myöhemmin, oikeusprosessin jo alkaessa. Työnantaja vetoaa erinäisiin syihin ja mm. auktoriteettiongelmaan Sallan kohdalla ja kaikenlaisiin muihin selityksiin.

En voi tietää mitä on oikeasti tapahtunut. Toisaalta automaattisesti tekisi mieli olla blogikollegan puolella, varsinkin kun aikanaan tuntemani tyttö ei kyllä muisti mieleen mitenkään auktoriteettiongelmaisena ja konfrontaalisena ihmisenä. Tosin, tietyissä tilanteissa minutkin voisi sellaiseksi leimata, sillä uskon omien oikeuksien puolesta taistelemiseen. Toisaalta olen jonkin verran seurannut työyhteisöjä ja ollut osana sellaisia ja tiedän, että monenlaista tapahtuu, työntekijöidenkin tekemänä. Siksi musta olisikin mielenkiintoista nähdä JJB:n puolelta ihan vaikka valtakunnallinen tilasto siitä, kuinka monta prosenttia heidän työsopimuksistaan keskeytetään koeajalla.

Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että irtisanomislainsäädäntö on Suomessa liian tiukka ja sen takia palkkaaminenkin on Suomessa jähmeää. Kun työntekijä on palveluksessa ja koeaika on ohitettu, voi olla, että irtisanominen on äärimmäisen vaikeeta, ja sen tapahtuessa vähänkin väärin tai väärässä järjestyksessä tai vajanaisin perustein, on yrittäjän uhkana tietenkin jäädä jumiin täysin epäsopivan ihmisen kanssa. Eräs yrittäjätuttuni joutui oikeuteen, kun antoi potkut väärässä järjestyksessä ihmiselle, joka oli lasten ohjaajana ja joka huusi pienille lapsille pää punaisena. Ei mennyt varoittamiset tai jokin oikein siinä, niinpä se homma meni oikeuteen asti. Välillä tuntuu ihan päättömältä irtisanomisperusteet. Sen takia koeaika on mun mielestä ihan oikeutettu. Olen itsekin ollut koeajalla, viimeksi Kuopiossa mainostoimistossa ja ymmärrän kyseisen järjestelyn epämukavuudet kyllä, vaikka omani jatkuikin sitten koeajan päätyttyäkin. Olen myös seurannut kuinka lähipiirissä on jo ennen tätä tapahtunut kolme koeajan lopulla irtisanomista, jotka ovat tulleet kaikille kolmelle kaverille ihan puskista. Yksi vei asian eteenpäin ja sai sovittelussa jonkin korvauksen. Kaksi ei tehnyt asian eteen mitään, vaikka tilanne tuntui epäoikeudenmukaiselta ja harmittavalta, vaan jatkoi eteenpäin ja ovat nykyisin molemmat hyvissä vakkaritöissä.

Jotenkin usein rinnastan koeajan uuden kumppanin tapailuun. Ennen kuin muutetaan yhteen ja mennään naimisiin, tapaillaan jonkin aikaa ja katsellaan mikä meininki. Siinäkin investoidaan omaa aikaa, vaivannäköäkin ja henkistä panostusta suhteeseen, joka saattaa hyvinkin päättyä nopealla yksipuolisella ilmoituksella. Itse en kuitenkaan uskaltaisi naimisiin ja yhteiseen asuntovelkaan ilman tapailujaksoa, joten mun mielestä on reilua, että sellainen on myös työelämässä. Sillä ajoittain tuntuu kyllä siltä, että avioerokin on helpompi kuin työntekijän irtisanominen.

Tässä JJB vs. Salla -keississä ja monissa muissakin tällaisissa koeaikana puretuissa työsopimuksissa tulee hyvin usein esille se, että koeajan jälkeen palkka nousee, ja sen takia on hyvä pyörittää koeaikoja, ”tulee säästöä”. En kuitenkaan osta tätä selitystä ihan sellaisenaan. Jos ajatellaan, että Mäkkärin ja Hesen aloituspalkka on 8,01 € koeajalla ja 10,01 € koeajan jälkeen, voisi vetää oletuksen, että about samoissa mennään myös JJB:llä. En toki tiedä Sallan palkkaa, mutta jossakin lukemassani kävi ilmi, että Sallalla ei ollut aikaisempaa ravintola-alan kokemusta ja palkka olisi noussut 20 %, joten varmaan jotakuinkin näistä luvuista puhutaan. Tässä esimerkkitapauksessa myös ymmärtääkseni työaika oli 20h/vk. Se on  noin 90 h/kk, eli kuukausipalkka tällaisessa osa-aikaisessa työssä olisi noin 720 € ja koeajan jälkeen noin 900 €. Kokopäiväisenä puhuttaisiin n. 1500 € ja 1900 € erosta. Onko koeaika-ketjuttaminen siis rahallisesti järkevää? Jos sitä tekee systemaattisesti monessa pisteessä monen työntekijän kohdalla, niin onhan se varmaan. Jos ajatellaan puhtaasti sen kannalta, että kuussa säästyy yhdeltä ihmiseltä 400 € ja jos tämä tapahtuu vaikka 20 pisteessä, on kyseessä jo 8000 €:n säästö ja vuositasolla kolkutellaan 100 000 €:n säästöä. Noin pelkistetyllä matikalla.

Mikään ei kuitenkaan ole niin pelkistettyä. Ensinnäkin, hyvien työntekijöiden löytäminen ei ole ihan helppoa. Vaikka voisi ajatella, että mehubaarissa ei erityisiä skillsejä tarvita, niin siinäkin pitää olla iloinen ja reipas työntekijä, joka suostuu lyhyempiin työtunteihin ja muuttuviin työaikoihin. Sellainen ihminen, joka on ripeä, osaa käsitellä rahaa ja on oma-aloitteinen, sillä aina välillä työskennellään yksin. Toki tällaiseen työhön on helpompi löytää työntekijä kuin erittäin spesialisoituneeseen asiantuntijatehtävään, mutta rekrytointi ei oikein ikinä ole sellaista helppoa ja yksinkertaista kuin tässä mun pelkistetyssä tilanteessa. Oon itse asiassa itsekin aikanaan rekrytoinut ja haastatellut ihmisiä tehtävään, joka oli mun mielestä superhelppo ja yksinkertainen, eikä sekään ollu mikään taputeltu juttu. Ensin pitää hakea sopivat hakijat työhaastatteluvaiheeseen. Veikkaisin, että tällaiseen JJB-pestiin voi tulla helposti parisataa hakemusta paikkakunnasta riippuen, varmasti enemmänkin. Nuorille ei ole ihan hirveästi tarjolla työpaikkoja, joissa ei tarvii olla koulutusta, ja halukkaita vsarmasti riittää. Shortlistaaminen vie aikaa, haastattelut vie työtunteja, eli rahaa. Sen jälkeen pitää vielä perehdyttää ja opettaa. Alkuvaiheessa työntekijä on hitaampi ja osaamattomampi ja se syö tehoja. Kun jonkun irtisanoo kesken kaiken, joutuu myös suunnittelemaan työvuoroja uudelleen ja admin-aikaa menee kaikin puolin uudelleenrekrytointiin aina. Toki tällaisessa mehubaari-tilanteessa ei varsinaisesti ehkä tarvitse oppia ihan älyttömiä eikä perehdytys ole kovin vaivalloista. Mutta monessa duunissa se perehdytys on oikeasti aikaa vievää ja vie resursseja kun kahden ihmisen palkka menee yhden ihmisen työhön.

On todella erikoinen strategia pyrkiä pyörittämään koeaikoja melko pienten säästöjen vuoksi ja sangen kestämätön strategia kaikin puolin. Huomattavasti edullisempaa olisi yrityksen maksaa hyvälle tekijälle kunnon palkkaa luottaen tekijän ammattitaitoon ja itsenäiseen työskentelyyn.

Suoraan sanottuna koeaikojen ketjuttaminen kuulostaa musta typerältä, varsinkin kun erona on parinsadan euron ero palkassa. En siis sano, että tätä ei olisi juuri tässä keississä tapahtunut, mutta kummalliselta strategialta se kyllä kuulostaa. Vuonna 2017 liikevaihto JJB:lla oli 8 miljoonan luokkaa ja voittoakin jäi yli puoli miljoonaa. Luulisi, että siinä ei tarttisi väkisin keplotella tällaisia tilanteita. Samalla nykymaailmassa työnantaja varmasti tiedostaa riskin, että tällaisen tullessa esille ja jos joku sen vielä todistaa, on yritys todella pahasti helisemässä kuluttajan silmissä somepaskamyrskyn kourissa. Voisi kuvitella, että saman säästön saisi nostamalla jokaisen smoothien hintaa 0,25 €:lla. En toki nyt tiedä, kunhan heitän päästä, sillä kyllä noita mehuja ja smoothieita saa aina jonottaa 😀

Mitä olen aiemmin seurannut näitä koeaikapurkuja läheisten puolesta, niin voisin kuvitella, että työnantajilla on ollut erinäisiä syitä. Yhdellä ei ehkä kompetenssi kuitenkaan riittänyt speasialistityötehtävään. Yhdellä oli todennäköisesti henkilökemioista kiinni ja kolmannella koko tapahtumasarja oli melkoinen mysteeri, mutta ennen kaikkea tuntui siinäkin olevan henkilökemioista kyse. Itse asiassa, kun mietin, niin lähes kaikki koeaikapurut on mun mielestä nojautunut vahvasti henkilökemioihin. Joko työntekijän ja esimiehen välisiin, tai työporukan yleiseen ilmapiiriin tai mihin tahansa, mikä liittyy ehkä luonteeseen ja persoonaan ja no, henkilökemioihin. Onko siis OK irtisanoa koeajalla henkilökemioiden kohtaamattomuuden vuoksi? Mun mielestä on. Mun mielestä on OK puhaltaa peli poikki tapailuvaiheessa, ihan vaan koska ”ei tunnu siltä” ja mun mielestä on ihan OK todeta, että tää työntekijä ei ole ihan sopiva meille nyt. On mun mielestä tosi raju vaatimus työnantajalle sitoa hänen kädet jo koeaikana, koska todennäköisesti ennen sopparin allekirjoitusta ehtii näkemään potentiaalisen työntekijän ehkä kahdesti tunnin ajan. Riippuen toki tehtävän vaatimustasosta. Ja käsi sydämellä, kuka tsemppaa uudessa duunissa alkuun enemmän kuin vaikka puolen vuoden kohdalla? Ihan samalla tapaa ku kolmansille treffeille todennäköisesti laittautuu vähän eri tavalla kuin viiden vuoden yhdessäolon jälkeen kotona verkkareissa rötvätessä? Ei siinä varmasti arvosta sitä työpaikkaa (tai aviomiestä) yhtään vähempää, mutta ajan kanssa on enemmän ja enemmän oma itsensä, vikoineen kaikkineen, joten on perusteltua tutustua vähän pidempään, ennen kuin täytyy sitoutua Suomen tiukkoihin irtisanomislainsäädäntöihin. Isoissa yrityksissä yksittäiset huonotehoiset tai hieman ”epäsopivat” työntekijät eivät varmasti vaikuta suunnattomasti, mutta pienten yrittäjien kohdalla kyseessä voi olla todella raju taloudellinen tuska, jos hommat ei toimi.

Mun mielestä koeaika saa ja pitää olla sellainen aika, jolloin saa irtisanoa vaikka ilman syytä. Mun mielestä on ihan sopivaa kokeilla työntekijän kykyä ja sopimista työympäristöön ilman mitään velvoitteita sen kummemmin, ja varsinkin ilman sitä uhkaa, että joutuu korvaamaan kuukausien palkkaa, jos irtisanoo henkilön. Mun mielestä on itse asiassa jopa ihan OK maksaa 80 % palkkaa sillä aikaa kun haistelee, onko työntekijä sen 100 % palkan arvoinen. Kyseenalaistahan se on, jos sen tekee säästösyistä jatkuvasti, mutta kyllä sen mun mielestä laillista pitäisi olla. Koeajan pituus on sitten asia erikseen. Mun mielestä monissa töissä kolmekin kuukautta riittäisi, mutta ymmärrän myös hanketta, jolla koeaikaa voitaisiin pidentää jopa vuoden mittaiseksi. Tietyissä kovapalkkaisissa asiantuntijatehtävissä se olisi musta ihan perusteltua. Mäkkärin kassalle ei mun mielestä olisi perusteltua olla edes puolen vuoden koeaikaa, mutta joihinkin tehtäviin kyllä, riippuen juurikin tehtävien vastuullisuudesta, vaikeudesta ja pohjakoulutuksesta sekä esim. tulosmittauksesta yms.

Toinen ajatus, minkä tää jupakka herätti, oli se, että Suomessa on kyllä tietyllä tapaa aivan liian pitkät käsittelyajat ja oikeuden saaminen voi jäädä siitä, että on vähävaraisempi tai ei ole resursseja olla oikeudenkäynnissä pitkään mukana. Omasta kokemuksestani tiedän, että esimerkiksi Itä-Suomen hallinto-oikeudessa käsittelyaika olisi ollut  keskimääräisesti 11 kk, jos olisin vienyt sinne Kuopion yliopiston hakuni, joka oli aivan käsittämättömällä tavalla tyritty koulun toimesta. Kyseessä olisi tarvittu yhden lainoppineen tulkinta tilauksesta ja linjaus asiaan, mutta sen odottaminen olisi vienyt pidempään kuin mitä seuraava kouluhaku olisi jo ollut ja mennyt. Miksi olisin nähnyt sen vaivan, ellen olisi vain janonnut päästä todistamaan olleeni oikeassa? Jos olisin halunnut vaan koulupaikan, olisi ollut nopeampaa hakea uudelleen ensi vuonna. En sitten edes jaksanut nähdä vaivaa, vaikka yhtä tähän päivään asti olen hyvin vahvaa mieltä siitä, miten se kouluunhaku meni. Tosin, onnekseni en paikkaa saanut, sillä mulla on tällä hetkellä ensihakijan oikeus, minkä olisin menettänyt saadessani tuon paikan ja mielelläni käytän sen vielä joskus johonkin mielekkäämpään. Nyt tässä JJB vs. SJ -tapauksessa irtisanominen tapahtui helmikuussa (eikö?) ja käsittääkseni oikeudenkäynti olisi alkanut nyt tässä kevään aikana. Eli yli vuoden päästä. Ellen nyt ihan väärin ole ymmärtänyt. Olipa mulla kerran ongelma vakuutusyhtiön kanssa. Valitus olisi pitänyt tehdä FINEen ja siellä käsittelyajat tuolloin oli 13 kuukauden mittaisia. Arvatkaa jaksoinko? Tämä tuntuu turhauttavan pitkältä ajalta kaikin puolin tällaisten asioiden käsittelyyn ja heikentää monien mahdollisuuksia, sillä monilla ei ole aikaa, henkistä jaksamista ja rahaa tehdä asialle mitään.

Tämä varmasti kuohuttaa ja herättää mielipiteitä puolin ja toisin. Kuluttajilla on myös hyvin vahvana tarpeena ottaa loukkaantuneen/loukatun pienen ihmisen puoli kuin voittoa tahkovan yrityksen puoli. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan koskaan saada kuulla totuutta, sillä keissi ei etene, joten itse en osaa asettua kummallekaan puolelle tässä. Syytön kunnes toisin todistetaan pätee siis molemmin puolin. Tämä ei maalaa Sallasta minun silmissäni mitenkään negatiivista kuvaa, päinvastoin, arvostan hänen rohkeuttaan. Samalla kuitenkin haen jatkossakin mulle Flamingon ja Dantelle MangoTangon JJB:sta sellaisen läheisyydessä ollessamme, sillä tuotteet on erinomaisia, palvelu aina hyvää ja haluan tukea kotimaista yritystä, jota en halua leimata ilman selkeämpää tietoa. Ilmiönä tämä on kuitenkin hyvin kiinnostava ja tuo mielenkiintoisia puheenaiheita suomalaisen työyhteiskunnan keskusteluun. Samalla kun ihmisen ja työntekijän oikeudet on hirveän tärkeitä, pitäisi pyrkiä luomaan systeemi, jolla saadaan yrittäjiä helpommin palkkaamaan ja luomaan työpaikkoja.

Mitä ajatuksia tää teissä herättää?

Kommentit (37)
  1. Olen myös seurannut mielenkiinnolla tätä keissiä, satun työelämän kautta tietämään niin toimitusjohtajan kuin HR-asioista vastaavan henkilönkin (molemmat ajoilta ennen JJB:tä!) ja täytyy myöntää etten yllättynyt, ottamatta kantaa tähän keissiin sen enempää.
    Kuitenkin, jokainen pystyy laskemaan että JJB:n liiketilat on paikoilla jossa neliöhinnat (PK-seudulla) on 100-300e/neliö. Saa siinä mehua myydä ja volyymin olla kohdallaan toimipaikkojen määrässä laskiessa jotta homma on kannattavaa.

  2. Kyllähän Suomessa hyödynnetään paljon ilmaista työvoimaa (työkokeilut yms) että miksei tämmöisissäkin tilanteissa haettaisi säästöjä.

    Itse olen pätkätyöläinen ja käytännössä seuraan vapaita työpaikkoja koko ajan. Hieman hämärältä näyttää, kun samoihin tehtäviin samoihin firmoihin haetaan uutta työntekijää 3-5 kertaa vuodessa. Ja nää on siis ihan myyjän töitä pienissä (alle 10 työntekijän) yrityksissä. Kaksi tämmöistä yritystä olen omalta paikkakunnaltani huomannut. Toki voihan niissä olla paska työilmapiirikin, että ei kukaan halua jäädä töihin..

    Lisäksi kun samaan aikaan näyttää, että työvoimaansa sitouttavat yritykset ei rekryä melkein koskaan.

    1. Irtisanominen koeajalla ei ole verrattavissa ilmaisen työvoiman hyödyntämiseen.
      Asialla tässäkin tapauksessa on kaksi osapuolta, kuten esim tästä jutusta hyvin käy ilmi:https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/dadc2e86-8c01-4f42-b4e0-bc940ea90cb0

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *