Kaupallisista yhteistöistä

Desktop75

Sain tuossa kommentin aamulla, joka oli mielestäni oikeasti hyvin kiinnostava. Milla kommentoi, että blogistani on mennyt maku, kun siinä on ollut paljon yhteistyöpostauksia menneellä viikolla.

Tarkalleen kommentti meni näin:
”Olen ehdottomasti sitä mieltä, että bloggaajien kuuluu saada työstään rahaa, mutta mones yhteistyö yms postaus oli tällä viikolla? Mennyt maku koko blogista :(”

Jäin pohtimaan tuota kommenttia, koska asia oikeasti kiinnostaa minua. Itse kun koin eilen illalla postauksen julkaistuani, että blogissa oli tosi monipuolinen ja mielestäni mielenkiintoinen viikko.

Viime viikolla on blogissa ilmestynyt:
Tiistaina – Asupostaus, jossa kuulumisiani viikonlopulta
Keskiviikkona – Uuden laukun esittely
Torstaina – Pankki ja -vakuutusasioiden juttusarjan esittelypostaus, jossa olen antanut lukijoiden tuoda toiveena esille, mitä he haluavat jatkossa lukea ko. juttusarjassa
Perjantaina – Inspiraatiopostaus kevättrendistä, josta itse olen sekaisin (ja jota en pääse toteuttamaan koska sää, ja johon liittyen olen julkaissut seuraavan asun)
Lauantaina – Granolaohjepostaus, osana juttusarjaa terveellisistä aamupaloista
Sunnuntaina – Asupostaus, jossa kuulumisiani ja kosmetiikkapostaus, jossa esittelyssä uusi tuotesarja

Omaan silmääni näyttää aika monipuoliselta, kattavalta ja mielenkiintoiselta määrältä erilaisia postauksia. On ruokaohjetta, on kosmetiikka-arviota, on muotijuttuja (kaksi asua, uusi laukku ja kevään pastelli-inspis) ja on vakuutusasioita. Koska jatkuvasti joku ymmärtää asioita väärin, pyrin merkitsemään yhteistyöt mahdollisimman selvästi, oli ne sitten saatua kosmetiikkaa tai saatuja ruokatuotteita, joista olen tehnyt granolat.

Siksi haluankin tiedustella, häiritseekö tämä muita? Ja jos häiritsee, niin miksi? Jos siis nämä kaikki seitsemän postausta olisivat tehty ei-yhteistyössä, niin eikö tuo olisi mielenkiintoinen kattaus yhdelle viikolle blogissa? Kuulumisiani ei riitä todellakaan näin moneen postaukseen tai lähinnä päiväkuulumisiani, sillä tässä loppuraskauden vaiheessa päivät menee aika samalla tavalla. En myöskään koe tarpeelliseksi jakaa jokaista yksityiskohtaa yksityiselämästäni, vaan blogi on päiväkirja niistä asioista, jotka minua kiinnostaa. Tällä viikolla ne ovat olleet tulevaisuuden turvaaminen, terveelliset ruokajutut, kevätinspikset ja uutta kosmetiikkaa.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt negatiivisuutta yhteistyöpostauksia kohtaan. Pitäisikö minun olla jakamatta hyväksi kokemaani kosmetiikkasarjaa, vain koska olen saanut sen pitkäaikaiselta yhteistyökumppanilta veloituksetta? Pitäisikö minun jättää julkaisematta ruokaohjeita, jos niihin on käytetty tuotteita, joita on saatu yhteistyökumppanilta? Pitäisikö minun olla kokonaan julkaisematta vaateinspiraatiota, jos minulla ei sinä päivänä ole oikein muutakaan asiaa ja olen muutenkin käyttänyt pari tuntia Zalandon sivuilla surffailemassa ihanien kevätvaatteiden keskellä? En ihan ymmärrä.

Ymmärtäisin kritiikin, jos viime viikolla olisi ilmestynyt viisi kosmetiikkapostausta kilpailevista tuotteista, ja niissä kaikissa postauksen sisältö olisi ”tikusta asiaa”. Valitsen kuitenkin yhteistyökumppanini tarkkaan ja seison jokaisen tuotteen takana.

Katsotaan vaikka syvemmin tätä viikkoa. Aktian asiakas olen ollut jo vuosia ja olen kehunut sitä paljon jo kauan ennen minkäänlaista yhteistyötä. Jos en postauksissa niin ainakin kommenteissa. Munuaistulehduksen jälkeen Ausseissa taisi olla ensimmäinen kerta (eli 2011) ja viimeksi ehkä raskaana matkustamisessa Mungobabyn puolella ja varmasti Balin ryöstön jälkeen ainakin. Foodinin tuotteita käytän päivittäin arjessa, sillä minusta on hienoa tukea suomalaista yritystä, joka tuottaa mielestäni äärimmäisen herkullisia ja hyviä tuotteita. En juo enää kahviani ilman kookosmannaa, eikä aamut oikein starttaa ilman aamupalaa, joka yli puolet ajasta on granolaa ja toinen puolikas on sitten yleensä chia-puuroa. Swiss Clinicin kanssa yhteistyömme on jatkunut kohta kolme vuotta, ja olen kehunut heidän mikroneulaintaan yhtä kauan kun yhteistyömme on jatkunut. Nyt toin lukijoille tietoon uuden tuotteen heidän valikoimastaan. Lisäksi olen tehnyt keväiset kollaasit vaatteista, joita olen ihastellut nettishoppailuni lomassa, ja joista omistankin osan, ja olen vinkannut niistä kevääksi. Zalando on nykyään eniten käyttämä verkkokauppani, ja suurin osa viime aikaisista hankinnoistani on sieltä, joten sitä olen käyttänyt postauksessakin. Zalando, Swiss Clinic, Aktia ja Foodin. Kaikki yrityksiä, joiden takana seison 100% ja jotka ovat itse asiassa kaikki arjessanikin hyvin vahvasti mukana.

Jos ajattelen yhteistyökumppaneitani, olen hyvin onnellinen, että minulla on monta todella mielenkiintoista ja hyväksi havaittua kumppania. Mä ihan oikeasti oon sitä mieltä, että mulla on maailman paras puhelin (Huawei), mulla on nytkin Rapunzelin hiukset päässä, käytän Rapunzelin shampoota, käyn edelleen kampaajalla Johannalla (jonka tuoliin päädyin ensi kerran yhteistyön kautta, ja jonka luona käyn Kuopiosta Helsingissä kampaajalla) ja haaveilen seuraavasta matkastani, jonka eittämättä metsästän Rantapalloa apuna käyttäen.

Desktop76

Mielestäni yhteistyöpostaukset ovat hieman kyseenalaisia, jos niissä ei ole mitään liittymäkohtaa bloggaajaan tai ne ovat jyrkässä ristiriidassa bloggaajan kanssa. Jos niistä huokuu sellainen ”ihan sama, mä saan tästä rahaa” -asenne.

Tämä asia on varmasti myös lukijoiden puolesta mielenkiintoinen. Miten yhteistyöpostaukset tehdään, ja kuka kontaktoi ketä, ja miten asia hoidetaan? Jonkin verran on ilmassa asennetta, että ”se vinkui yhteistyötä siltä ja tältä”. En voi puhua kaikkien bloggaajien puolesta, mutta voin kertoa omasta tilanteestani. Jokaisella bloggaajalla on hieman erilainen tilanne, riippuen heidän sopimuksistaan. Rantapallon kanssa meillä on aina ollut sisältövapaus. Toisin kuin monissa portaaleissa, minä saan kirjoittaa ihan mistä tahansa, eikä Rantapallo puutu sisältööni. Näin ollen kaikki blogissa näkyvä sisältöyhteistyö on minun, ja vain minun, valitsemaa. Minulla ei ole mediamyyntiä välissä, eikä kukaan tuo minulle valmiita konsepteja, että hei, tästä sun pitäisi kirjoittaa, saat summan X.

Lähtökohtaisesti saan viikottain kymmenisen yhteydenottoa liittyen mainostamiseen. Niitä tulee ihan joka suunnalta, verkkokasinoilta, verkkokaupoilta ja ties mistä. On mulle aikanaan tarjottu mm. teknologisesti kovin kehittynyttä dildoakin mainostettavaksi 😀 On kaikkea jalkojen sheivaamisesta uusiin pipoihin. Tutustun aina uuteen yritykseen, ja jos sillä on kiinnostavia tuotteita tai palveluja, voin kokeilla niitä. Kirjoitan niistä, jotka ovat oikeasti mieleeni.

Toinen mahdollisuus on, että olen itse kontaktoinut yritystä ja tarjonnut mahdollisuutta yhteistyöhön. Mieleeni on voinut tulla jokin lähtökohta, josta olisi mielenkiintoista tehdä yhteistyötä, joka kiinnostaisi niin lukijoita, minua kuin yhteistyökumppaniakin. Näin päin tapahtuva yhteistöiden sopiminen tuntuu aiheuttavan monissa ärsytystä. Miksi? ”No mikset voi vaan tehdä sitä ilman korvausta?” Vastauksena on hyvinkin simppeli, että voisin toki, mutta postaus ei muutu tai huonone ollenkaan, jos minä saankin siitä korvauksen. Miksi en siis haluaisi saada työstäni korvauksen? Eikö tämä yhteistyötapa ole se kaikista hedelmällisin? Minä oikeasti tykkään jostakin tuotteesta tai palvelusta, ja olen itse yhteydessä yritykseen. Yhdessä me työstämme sisältöä, joka voi olla kiinnostavaa lukijoilleni, ja josta he pääsevät myös mitä todennäköisemmin hyötymään. Ja lukijat saavat lukea sisältöä tuotteesta tai palvelusta, joka oikeasti on minun mieleeni. Mainostajien lähestymistä jotkut pitävät ehkä nolona, mutta itse koen sen kaikista parhaimpana ja osuvimpana sisältömarkkinointina, koska silloin tiedän itsekin tarjoavani lukijoilleni mainossisältöä, joka on minusta lähtöisin.

En voi ymmärtää ja valitettavasti joudun tämäntyyppisissä tapauksissa kategorisoimaan asiasta tulleet negatiiviset kommentit kateus-kategoriaan. Harmittaa ja ärsyttää, mutta mikä? Sisältökö? Miksi esim. menneen viikon postausten sisältö ärsyttäisi? Se on monipuolinen ja aiheista, joita lukijat ovat toivoneet, kun viimeksi kyselin toivomuksia blogin sisällöstä. Jos viikon sisältö olisi tuotettu täysin ilman mitään yhteistöitä, ei todennäköisesti sisältö aiheuttaisi mitään ärsytystä. Eli ainoa ärsyttävä asia on se, että bloggaaja on saanut jotakin, tuotteita tai korvausta. Miksi tämä ärsyttää niin kovin?

Johtuuko se edelleen siitä, että bloggaamista ei pidetä työnä, joten siitä ei pitäisi saada korvausta? Tämänkin postauksen innoittanut lukija korosti kommentissaan, että ”Olen ehdottomasti sitä mieltä, että bloggaajien kuuluu saada työstään rahaa, mutta…” Onko sille siis joku raja? Että yhteistöitä saa olla vain tietty määrä? Samaan aikaan blogi on täynnä muutakin ”mainosta”, se vaan on korvauksetonta, mutta vaikuttaa lukijaan ihan samalla tavalla. Montako kertaa olen maininnut mysteerihuoneista? Tai H&M:n Mama-farkuista? Tai vaikkapa suklaamaidosta ja kuinka usein Acnen samat kaulahuivit pyörivät postauksissani? Ja merkkilaukut, ja Weitzmanin kengät ja ne ja nää ja nuo. Blogithan on kokonaisuutena aika lailla mainosta. Josta hyvin pieni osa on loppujen lopuksi sellaista, josta bloggaaja saa korvausta.

Miksi yhteistyöpostaukset ovat niin suuri ärsytyksen aihe siis joillekin? Haastan teitä kysymyksillä, koska minua oikeasti kiinnostaa tämä asia.

Bloggaaminen on siitä mielenkiintoista, että pääasiallinen asiakasryhmä on juurikin se ryhmä, joka ei maksa tästä mitään. Lukijat eivät maksa bloggaajalle missään muodossa eivätkä voi näin ollen joutua lukemaan pettymyksen aiheuttavaa sisältöä, kun eivät ole siitä mitään maksaneet. Vrt. esimerkiksi naistenlehtiin. Bloggaamisessa maksumiehiä ovat mainostavat yritykset ja verkkoportaalit, jotka maksavat bloggaajille. Kuitenkin yhteistyöt tuntuvat kismittävän nimenomaan lukijoita. Siis heitä, jotka lukevat näitä ilmaiseksi, ja voivat lopettaa milloin tahansa tai jättää tietyt jutut kokonaan lukematta. Tämä on jotenkin hassua mielestäni.

Yhteistyöt merkitsen postauksiini jo heti ensimmäiseksi, eli postauksen sisällön kaupallisuus ei voi tulla yllätyksenä kenellekään. Miksei siis vaan jättää tutustumatta postaukseen, jos se ei kiinnosta tai ei periaatteesta halua lukea yhteistyöpostauksia? Ja mihin tämä jälkimmäinen periaate edes perustuu?

Todellisuus on se, että bloggaaminen on aikaavievää. Yhteistyöpostauksen tekeminen tai ihan ”tavallisen” postauksen. Pitäisi ottaa kuvia, käsitellä ne ja tuottaa se tekstisisältö. Jos haluan toteuttaa jatkossakin blogia, joka päivittyy 5-7 kertaa viikossa, vie tämä todella paljon aikaa. Jos en saisi bloggaamisesta korvausta, en voisi jatkaa tätä samalla tavalla. Minun pitäisi miettiä perheeni elättämistä, asuntolainan lyhennystä ja kaikkia arjen kuluja, joita on meillä kaikilla. Minun olisi mentävä muihin töihin, ja blogi jäisi ajanpuutteen vuoksi taka-alalle tai päivittyisi hyvin harvakseltaan. Tämän takia blogeissa, tai ainakin minun blogissani, on kaupallista sisältöä. Tiedän toki, että työni on todella kivaa, hauskaa ja paikoitellen helppoakin. Ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen jatkuvasti. Ennen kaikkea tämä työ on todella palkitsevaa, sillä minusta on ihanaa kuulla lukijoiltani palautetta esim. siitä, kuinka heidän hiuksensa ovat kasvaneet paremmin mainostamani biotiinivalmisteen vuoksi tai kuinka lukijani ovat löytäneet innon matkustaa blogistani. Lukijat ovat tämän työn suola ja hedelmä. Samaa sanovat asiakkaistaan varmasti monen muun työn edustajat, vaikkapa lasten leikkikoulujen ohjaajat. Mutta eivät hekään sitä työtä ilmaiseksi tee.

Kaupallisuus tulee olemaan siis osa blogiani jatkossakin, sillä itse olen kiintynyt tähän blogiin ja tykkään tuottaa tähän sisältöä. Niin kauan kun se on lisäksi taloudellisesti mahdollista, haluan jatkaa tätä blogia. Siksi pyrinkin tekemään mahdollisimman mielekkäitä yhteistöitä, jotta voin yhdistää taloudellisen puolen siihen, että saan tuottaa lukijoilleni mielenkiintoista sisältöä.

Mielenkiintoinen aihe kaikin puolin ja olisikin kiinnostava lukea teidän näkemyksiä aiheeseen.

Kommentit (156)
  1. itse luulen että useille tulee yhyeistyöpostauksista sellainen kuva, että bloggaaja ei olisi tästä aiheesta postannut jos kyseessä ei olisi yhteistyö/ilmainen tavara/raha. nyt kun kuitenki avasit asiaa niin luulen, että monille tämä asia selkeentyi.

    1. Niin, voihan sen noinkin avata. Mutta en ole esim. ennen yhteistyötä kirjoittanut Aktiasta mitään itse, koska en ole mikään vakuutusehtoguru, ja en osaisi välttämättä tuottaa sisältöä, josta käy kaikki asiat ilmi. Nyt kun taustalla on apua Aktian puolelta, on helppo tehdä kattava postaus ja samalla voin kysyä Aktialta, jos on jotain kysyttävää lukijoilla. Sekin usein vaikuttaa. Että kirjoittaisi muutenkin, mutta kun ei uskalla tai osaa 🙂

  2. Tosi hyvä kun laitat aina heti postauksen alkuun mahdollisen yhteistyökumppanin nimen. Uskon vahvasti että seisot esittelemiesi tuotteiden takana niinkuin sanoitkin. On vaan siis hienoa, että kirjotat todella hyvin, ja saat siitä vielä korvausta näiltä kumppaneilta. Kateus se taitaa olla,joka tämmösissä jutuissa ärsyttää, en keksi muutakaan 😀 mua ärsytti postaus tyrnipillereistä, mut ne ei ookkaan mua varten niin mitäpä mä sillä turhaa päätä vaivaamaan. En varmaan olis siitä kiinnostunut, vaikka sulla ei oliskaan ollut siinä mukana yhteistyökumppania.
    Hyvää työtä, ei mulla muuta 😀 !

    1. Hahaha, miksi tyrni ärsyttää? Se on oikeesti hyväksi 😀

    2. Hih, tähän väliin on pakko kommentoida, etten ole koskaan hankkinut mitään blogihehkutuksen ansiosta, mutta tyrnipillerit olivat sellainen juttu, joka natsasi ja jotka hankin. Mutta eihän kaikki tuotteet tietenkään sovellu kaikille.

      1. 😀 Kullekin omansa, tästä se käy parhaiten ilmi 🙂 Toivottavasti niistä on apua! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *