Kaupallisuudesta

Ostinpa tuossa viime viikolla Ras al Khaimahissa Ellen. Se oli joku paksumpi painos ja maksoi päälle 10 euroa. Odotin siltä paljon. Kannessa iso womancrushini Angelina ja ajattelin, että nyt on luettavaa muuten sinne rannalle ihan kunnolla. Lähinnä sain melkein jännetupentulehduksen, kun kääntelin sivuja, että pääsis varsinaiseen sisältöön. Sisällysluetteloa lukuunottamatta, ensimmäinen teksti, ensimmäinen ei-mainos, oli sivulla 158. Kyllä. 157 sivusta 6 oli sisällysluetteloa ja 151 sivua mainosta mainoksen perään. Ihan vähän ärsytti suoraan sanottuna. Eikä ehkä ihan niin vähääkään. Varsinkin kun vielä se paljon odottamani Angelina-juttu oli yhden sivun mittainen (!). Ei edes aukeaman, vaan yhden sivun. Siinä vähän tuli sellainen hetki, että mistähän mä oikein maksoin.

Se vähän myös siinä kahden bloggaajan välillä inspiroi keskustelua kaupallisista yhteistöistä. Kun mietin tämänvuotisia yhteistöitäni ja lähitulevaisuudessa siintäviä yhteistöitä, huomaan samojen brändien toistuvan useita kertoja, tuttuja tuotteita ja tuttua rytmitystä. Blogini lähestyessä ensimmäisiä pyöreitä synttäreitään, on kaupalliset yhteistyöt blogissani yksi tärkeä osa sisältöä. Ja varmasti lähes jokainen yli 1000 seuraajan blogi on jollakin tapaa kaupallinen nykyään. Silti kaupalliset yhteistyöt ovat jatkuva negatiivisten kommenttien ja ajatustenkohde.

”En ees lue postausta, jos alussa on maininta mainoksesta”

En ymmärrä ikinä, miksi kaupallisen yhteistyön sisältö pitää heti teilata, näkemättäkään sitä. Se maininta on siinä alussa, jottei kellekään jää epäselväksi, että postaus sisältää mainoksen. Se on hyvien toimintatapojen mukainen merkintä, ja siitä eteenpäin voi lukija lukea postauksen tietäen, että kyseessä on yhteistyö. Se ei kuitenkaan tarkoita, että postaus olisi huono tai valheellinen, se tarkoittaa vain sitä, että bloggaaja jotenkin hyötyy yhteistyöstä.

Seuraava väittämä on aina sama…

”Jos tuotteeseen tai palveluun uskoo oikeesti, miksi siitä pitää tehdä yhteistyö?”

Käännän tämän kysymyksen. Miksi jos todella uskon tuotteeseen ja sen tuottaja on valmis maksaa minulle mainosnäkyyvydestä, tekisin tätä ilmaiseksi? Korjatakseni jonkin ennakkoluulon kaupallisia yhteistöitä kohtaan jonkun toisen päässä? Tämä on minulle työtä ja olen arvokas mainoskanava monelle yritykselle. Miksi antaisin työtäni ilmaiseksi? Usein tekemäni kaupalliset yhteistyöt ovat vaatineet minulta paljon aikaa ja panostusta, joten miksi ei samalla voi hyötyä niistä? Jos siis esimerkiksi haluaisin jakaa ruokaohjeen, johon sopii tosi hyvin tietty viini, jota käytän paljon, miksen tekisi ko. reseptipostausta yhteistyönä?

Mä niin toivoisin, että nykypäivänä opittaisiin erottamaan huonot ja hyvät kaupalliset yhteistyöt. Sivulauseena on sanottava, että välillä ymmärrän, miksi lukijoita ja seuraajia ärsyttää kaupalliset yhteistyöt. Välillä tuntuu, että ne on hoidettu niin huonosti, että kyllä itseänikin seuraajana ärsyttäisi sellainen. Olen varmasti joskus itsekin syyllistynyt tähän, mutta toivottavasti viime aikoina mahdollisimman vähän.

Mulla on tietty ajatusmaailma sen suhteen, miten teen yhteistöitä ja halusin tehdä tästä pienen listauksen, jos se vaikka inspiroisi jotain sisällöntuottajaa tai aloittelevaa bloggaajaa miettimään omia toimintamalleja tai vähän edes avaisi kaupallisuuden kulkua blogissani heille, jotka ovat jo sen lokeroineet tietyllä tavalla.

1) Otan pääsääntöisesti itse yhteyttä potentiaalisiin kumppaneihin. Ihan sellaisella Ella Darby -riskilläkin laitan yleensä itse viestiä yritykselle, jonka kanssa haluaisin tehdä yhteistyötä. Tää on todella aikaavievää, mutta samalla tää on mun mielestä todella palkitsevaa. Viime aikoina oon saanut tosi paljon positiivista palautetta lukijoilta liittyen kaupallisiin yhteistöihin, ja mun mielestä iso osa tästä pohjaa siihen, että yhteistyöt ovat minusta lähtöisiä. Aikaa vievää tämä on vähän samalla tapaa kuin työnhakukin. En lähetä mitään vakkarikirjettä luokkaa ”Hei, tehään yhteistyötä, ootte kivoja!”, vaan mietin aina, miksi tuote tai palvelu on musta hyvä, miten näkyvyyteni hyödyttäisi yritystä ja mitä seuraajani saavat postauksesta irti. Teen tavallaan jo ensimmäisen ehdotelman jo ensimmäiseen meiliin. Vähän sama kuin työnhaussa, vakkarihakemus ei ole koskaan niin hyvä, kuin oikeasti yksilöity hakemus tiettyyn rooliin.

Siinä, että myy itse sisältömainontansa, on haasteensa. Isot yritykset mieluummin ottavat yhteyttä mainos- ja PR-toimistoihin ja tekevät heidän kauttaan yhteistyöt, sillä aikaresurssit eivät salli yksittäisten bloggaajien kanssa asiointia. Lisäksi sopiminen ja suunnittelu vie tietenkin aikaa. Myös erilainen raportointi yms. vie aikaa. Mutta, itse sovitut yhteistyöt ovat palkitsevampia todella monella tavalla. Monia jännittää ihan turhaan yhteydenotto yrityksille, sillä mä oon saanut todella positiivista palautetta oma-aloitteisista yhteistöistä ja yhteydenotoista.

2) Kieltäydyn. Herranjumala bloggaajat saavat paljon tarjouksia ja mahdollisuuksia. Osa mielettömiä, osa mielettömän huonoja. Paljon yksinkertaisesti epäsopivia. Kieltäydyn kerta toisensa jälkeen, vaikka tarjolla olisi todella rahakkaitakin mahdollisuuksia. Jos en tunne tuotetta tai usko tuotteeseen, päätyy se mulla pinoon, johon vastaan yleensä ystävällisesti ei kiitos. Tää voi olla aloittelevalle bloggaajalle vaikeatakin, sillä onhan se imartelevaa, kun joku haluaa tehdä kanssasi yhteistyötä ja melkein tulee sellainen olo, ettei voi kieltäytyä. Nykyään kieltäydyn tosi monista syistä. Esimerkiksi viime viikolla sain tarjouksen liikkeestä, jota olen käyttänyt ennen useasti ja ollut tyytyväinen. Kuitenkin kyseinen brändi on läpikäynyt aikamoisen myräkän viime aikoina, eikä mielestäni ole vaikuttanut kovin luotettavalta sen perusteella. Kieltäydyin yhteistyöstä, sillä en halua sitä riskiä, että lukijani kohtaavat epävarmaa kaupankäyntiä. Kieltäydyn välillä yhteistyöstä sinänsä erittäin hyvän tuotteen kohdalla, sillä tiedän ko. tuotteen olevan paraikaa esillä joka blogissa ja mainoskanavassa. Sekin etu on tehdä oma-aloitteisesti yhteistöitä, että toivottavasti pääsee yhteistyöhön sellaisten tahojen kanssa, joita ei mainosta ihan jokainen blogi ja vlogi tai IG-vaikuttaja.

3) Suora yhteistyö, suorat yhteyshenkilöt. Mä pidän siitä, että voin kysyä ja täsmentää, että voin varmistaa ja virheen sattuessa kysyä tarkennusta. Seuraajillani on usein yhden ihmisen mittainen kanava suoraan mainostajalle. Esim. kun joku tiedustelee inci-listaa tai jotain tiettyä ominaisuutta tuotteesta, saan helposti yhteyden mainostajaan, eikä viestiä tarvitse kuljettaa monen tahon kautta.

4) Ei päällekkäisiä brändejä (tietyiltä osin). En koe hankalaksi mainostaa samanaikaiseti esimerkiksi paria eri kosmetiikkatuotetta tai viiniä, sillä niitä on usein ihmisellä monia. Joku juo viittä erilaista punkkua, jonkun kosmetiikkapussissa on samaan aikaan viittätoista eri brändiä. Se on selvää. Mutta. Olen viime vuosina kieltäynyt aika monesta läppäriyhteistyöstä, koska mä käytän vaan ja ainoastaan Macia itse ja erinäisten PC-kokeilujen jälkeen oon aika varma, etten tästä vaihda. Konkreettisesti tämä toteutuu myös puhelimen kohdalla. Oon kolme vuotta ollut Huawei-tyttö ja ollaan tehty Huawein kanssa yhteistyötä tämä aika. Voin käsi sydämellä luvata, että tänä aikana en ole käyttänyt muuta puhelinta eikä ole tehnyt mieli. Olen ollut kolme vuotta todella tyytyväinen mun eri Huawei-malleihin, eikä ole ollut tarvetta vaihtaa merkkiä. Olen itse asiassa jopa niin spesifi, että oon tietyn Huawein sarjan (Mate) fani siihen pisteeseen, että en edes vilkuile muita puhelimia. Ja on sanottava, että nykyään äidilläni ja anopillani on Honor ja vanhempi malli Huaweista, miehelläni on Huawei ja itse asiassa aika monella kaverillakin.

Tässä yritän asettua kuluttajan kenkiin. Kuinka moni vaihtaa puhelinta useammin kuin kerran vuodessa? Harva. Tavallisena kuluttajana harkitsisin uuden puhelimen hankintaa sen kautta, olenko vielä tyytyväinen nykyiseen. Saan jatkuvasti kutsuja kilpailijoiden tapahtumiin ja lanseerauksiin ja uusia puhelimiakin on tarjottu testiin. Kieltäydyn aina. Niin kauan kun olen tyytyväinen Huaweihini, en koe tarvetta kuikuilla kilpailijoiden laareihin. Mun tarpeisiin ja arkeen Huawei on sopinut 100 %, joten miksi lähtisin tutustumaan muihin, kun tiedän tämän olevan hyvä? Voi tietenkin olla, että joku olisi parempi. Mutta mitä sitten vaikka olisikin? Jos olen 100 % tyytyväinen tähän, en maksavana kuluttajana tätä vaihtaisi. Miksi siis bloggaajanakaan?

Mun mielestä tässä on yksi hankala juttu kaupallisessa yhteistyössä. Ensin joku mainostaa Samsungin puhelinta ja kahden viikon päästä storyissa vilahtelee iPhone. Tai on sitä ja tätä läppäriä, mutta todellisuudessa käyttää kuitenkin Applea. Vaikka toki voi olla, että tässä esimerkissä ne mainostetut tuotteet ovat tosi hyviä, mutta ei selkeästikään niin hyviä, että bloggaaja itse valitsisi juuri ne.

Siksi mun blogissa ei ole näkynyt kilpailevien merkkien puhelimia, läppäreitä tai edes suoristusrautaa. Mä käytän GHD:tä, joten en lähde mainostamaan kilpailijaa, vaikka GHD ei mitään mulle ikinä maksaisikaan. Mä käytän Macbookia, enkä sitä vaihtaisi, joten turha mainostaa toista läppäriä. On jotenkin hieman epäaidon oloista, jos ensin mainostaa toista ja sitten toista, varsinkin jos kyseessä on sellainen tuote, joka palvelee pitkään eikä tarvitse tai ole edes järkevää omistaa useampaa.

5) Otan yhteistyön luovana haasteena. Musta on todella mielenkiintoista haastaa itseäni tuoda yhteistyö mahdollisimman visuaalisesti ja eri tavoin blogiini. Toki oman osaamiseni puitteissa. Nautin esimerkiksi todella paljon siitä, kun pääsin toteuttamaan tuon MayBeautyn shampoopostauksen kauniilla rantasuihku-kuvilla. Kuvat olisivat olleet aivan eri fiiliksellä, jos ne olisi tuottanut omassa kylppärissä (kinda weird) tai iskemällä purkit kauniille tasolle ja kuvaamalla ne aseteltuna jotenkin siinä. Tuotteen voi esitellä mitä erilaisin tavoin visuaalisesti, mutta lisäksi on mielestäni tärkeä paneutua tuotteeseen ja kertoa, miksi juuri se tuote on mielestäni hyvä, mitä eri puolia siinä on ja mitä mahdollisia miinuksia siinä on.

Kaupallinen yhteistyö voi oikeesti inspiroida bloggaajaa ihan hulluna. Ei tätä tehdä euronkuvat silmissä vaan enemmänkin niin, että vitsi, tää on huikee tuote, mitenhän tästä saisi kaiken mahdollisen irti. Tämä itse asiassa nostaa mun mielestä laatua blogin muissakin postauksissa. Kun tulee mietittyä ja tuotettua kaupallista sisältöä, tulee kokeiltua uusia juttuja niin kuvissa kuin sommitteluissa ja silloin saa mielestäni paljon inspistä myös siihen ei-kaupallisen sisällön tuottamiseen blogissa.

6) Kaupallisen yhteistyön voi nähdä liian hehkuttavana ja valheellisen tuntuisena senkin takia, että harvemmin blogeissa dissataan brändejä. Viimeksi olen tehnyt negatiivisen postauksen joulukuussa, kun meni hermot Postiin. Harvoin kuitenkaan tulee kirjoitettua negatiivisista kokemuksista eri brändeistä. Jos on saanut tuotteita testiin, ja ne ovat pettymys, lentävät ne kaaressa roskiin ja unohtuvat. En koe oikeaksi lähteä mustamaalaamislinjalle, sillä jos joku ei sovi mulle, ei se tarkoita, että tuote on jotenkin huono. Se ei myöskään ole se ilmapiiri, jossa haluan kirjoituksiani tehdä. Kun on paljon brändejä, joita kehuu, mutta vähän niitä, mitä haukkuu, voi lukijalle tulla kuva, että tuo nyt mainostaa ja hehkuttaa kaikkea. 

Olen pyrkinyt tuomaan postauksissa esiin mahdollisia miinuksia tuotteissa, mutta niitä ei usein ole mitenkään mainittavasti. En kuitenkaan koe oikeaksi negatiivissävyisesti vertailla tuotteita, joten yltiöpositiivinen lähtökohta saattaa vääristää mielikuvia.

7) Ei tietenkään pidä unohtaa kaupallisten yhteistöiden yhtä tärkeimmistä asioista; rahaa. Blogini olisi loppunut jo aikoja sitten, jos en tekisi tätä työkseni. Ei olisi perusteltua olla samanaikaisesti kotiäiti ja satsata paljon energiaa blogiin, jos siitä ei saisi korvausta. Tai jo ennen äitiyttä, olisin todennäköisesti keskittynyt aika paljon enemmän työhön ja uraan, jolloin blogi olisi jäänyt taka-alalle. Bloggaamisesta korvauksen saaminen mahdollistaa sen, että blogi jatkuu. Ja haluan huomauttaa, että verrattuna tuohon Elle-esimerkkiini ylhäällä, ei täällä kuitenkaan tarvitse listata 158 sivua ennen kuin pääsee teksisisältöön eikä tästä varsinkaan tarvitse maksaa yli 10 euroa kuussa. Itse asiassa, jos jokainen kuukausilukijani maksaisi tästä ilosta vaivaisen euron kuussa, tienaisin tästä kolminkertaisesti-kuusinkertaisesti siihen nähden mitä nyt tienaan kuussa ja paljon pienemmällä vaivalla. Ja väittäisin, ettei kovin monelle olisi suuri menoerä maksaa euroa kuussa. Kaupalliset yhteistyöt mahdollistavat sen, että blogit yhä edelleen, naistenlehtimäisyydessäänkin, ovat ilmaisia. Ja sellaisena haluan aina pitää omani.

Tästä aasinsiltana tulee mieleen yksi väittämä, jonka kuulee aina. ”Mä niiiin tykkään sun blogista, ja siks mua haittaa kaupalliset yhteistyöt, kun ne on pois oikeasta sisällöstä, et se mainospostaus tulee jonkun aidon postauksen sijaan”. Itse asiassa se menee päinvastoin. Jokainen kaupallinen postaus mahdollistaa sen, että voin tuottaa näitä ei-maksettuja, ei-korvattuja postauksia lukijoilleni. Joku postaus ei jää julkaisematta sen takia, että tulee kaupallinen postaus, päinvastoin.

8) Yksi tärkeä asia itselleni, on yhteistöiden tuoma onnistumisen tunne ja mitattavuus. On mielettömän kiva päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan kamppis, mutta mun kaltaiselle ihmiselle on todella tärkeää myös mitattavuus. Tykkään tehdä tulosta, enkä pelkästään sen takia, miltä se näyttää pankkitililläni. Tykkään nähdä mitattavuuden kommenteissa, likeissa ja tietenkin myös tuloissa. Ne kaikki asiat kertovat jotain. Kun tietty postaus kerää paljon kommenttia, kertoo se jotakin postauksesta. Sen takia mua suoraan sanottuna v&”%€ttaa Instagramin uusi algoritmi, sillä se ei enää mahdollista yhtään samalla tavalla mitattavuutta siellä mielivaltaisuutensa takia.

Mitattavuus on tärkeetä, sillä sen avulla pystyy paljon miettimään oman tekemisen tulevaa suuntaa. Ja kaupalliset yhteistyöt on tässä mulle tärkeä palanen. Kun ei ole varsinaisesti työkavereita, on mielenkiintoista yhdessä yhteistyökumppanien kanssa tehdä suunnitelmia, mitata niiden onnistumista ja pohtia erilaisia aspekteja tähän tekemiseen. Mitattavuus myös rahallisesti on tärkeää mulle. Mun kuukausitulot jaettuna käyttämilläni työtunneilla määrittää mun tuntipalkan ja kertoo mulle myös paljon mun onnistumisen tai epäonnistumisen tasosta. Samaa puhuu kommenttien määrä, engagement Instassa tai esimerkiksi saamani yhteydenotot lukijoiltani.

Kaiken kaikkiaan, kaupalliset yhteistyöt hyvin ja rehellisesti toteutettuna palvelevat mun mielestä kaikkia osapuolia, mutta erityisesti ne tuovat lisää inspiraatiota ja iloa bloggaamiseen mulle bloggaajana ja mahdollistavat tämän blogin jatkumisen. Toivon aina, että asenteet kaupallisia yhteistöitä kohtaan muuttuvat tässä vuosien saatossa ja ne omaksutaan hyvillä mielin osaksi blogeja.

Sellaisia ajatuksia tällä kertaa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia tää herättää teissä? 🙂

Kommentit (37)
  1. lukija vain
    28.3.2018, 12:42

    Yhteistyöt eivät haittaa, mutta se vähän häiritsee kun näitä puolustuspuheita kaupallisten yhteistöiden puolesta tulee jo aika usein… kaikki vain siksi että jotkut yksittäiset lukijat eivät niitä ymmärrä ja saattavat kritisoida asiasta. Mä uskon että kuka tahansa vähänkään järkevä ihminen ymmärtää miksi kaupallisiapostauksia tulee. Se on ihan ok, ne voi lukea tai olla lukematta. Mutta jos lukijalle on itsestään selvää miksi bloggaaja tekee yhteistyötä, on vähän turhauttavaa lukea siitä että bloggaaja taistelee yksittäisiä ymmärtämättömiä vastaan kokonaisen postauksen verran, kun lähes vastaavan tekstin oot julkaissut jo aiemminkin. Mutta siis jatka ihmeessä blogia ja yhteistyötä sen mukaan kun se sinusta on hyvä ja tarpeen 🙂 hyvää työtähän sä teet kaikkinensa ja ilo lukea, olipa postaus omasi tai yhteistö. Molemmista saa lukija irti jos haluaa 🙂

    1. Kiitos kommentista 🙂 Voi toki olla, että asiaa on viime aikoina tullut käsiteltyä, mutta postauksen ei kyllä ollut tarkoitus olla puolustuspuhe, vaan niinkuin sanoin, hieman avattuna omia toimintamallejani myös heille, jotka esim. harkitsevat kaupallista blogia tai haluavat lähteä tekemään yhteistöitä, mutta eivät tiedä miten tai uskaltavatko nykyisen negatiivisen suhtautumisen asian tiimoilta vuoksi 🙂

      Ja siis en tiedä tarkoitatko, että näitä on yleisesti ollut paljon vai just mun blogissa, koska omien mielikuvieni mukaan oon viimeksi kirjoittanut tästä asiasta syyskuussa ja sitä ennen vuosi sitten, ja postaukset ovat koskeneet hieman eri puolia tässä kaupallisuudessa, niin en koe, että se olisi jotenkin hirveän usein 🙂 Ja ymmärrän usein tuon DW-kommentin. Sitä yritin sivuta tuossa yhdessä kohtaa liittyen yhteistöihin, vaikka toki itsekin toimin DW:n mainostajana. Tykkään tosi paljon muutamista heidän kelloista, mutta kieltämättä tällä hetkellä itsestänikin tuntuu siltä, että ko. mainokset ovat ihan kaikkialla esillä, eikä omani ehkä anna tarpeeksi lisäarvoa lukijoilleni.

    2. Mulla ainoa mikä häiritsee kaupallisuudessa on juurikin tämä mikä ylläolevaan kommenttiin tiivistyi. En tiedä muistanko ihan väärin, mutta jotenkin musta tuntuu että tämän postauksen sisällön olen suht hiljattain lukenut jo tässä samassa blogissa toisessa postauksessa 😀 (voin siis täysin mahdollisesti sekoittaa toiseenkin blogiin, en selannut vanhoja postauksia nyt taakseppäin)
      Sun yhteistyöpostauksissa tykkään siitä, että ne yleensä eivät ole samoja kuin muissa blogeissa tai (ainakaan niin että huomaisin) vastoin sun omia kulutustottumuksiasi. Esimerkiksi nyt kaikkialla pyörivät DW-kellomainokset alkoivat ärsyttää jo siinä vaiheessa kun saman tekstin luki kolmannesta blogista, ja mainoshan on ollut varmaan kymmenissä. Toinen mikä tulee mieleen on nyt pyörivät sukkahousumainokset, kun ihan elävästi muistan osan ihonvärisiä sukkiksia nyt mainostavien bloggareiden joskus aiemmin todenneen, etteivät koskaan voisi kuvitella käyttävänsä ihonvärisiä sukkiksia (mulla taitaa olla vähän turhan tarkka muisti..).

      1. Hahah, joo, mä en voisi ikinä mainostaa ihonvärisiä sukkiksia tai silikoni-olkaimia liiveihin 😀 Eiköhän vihani niihin ole todettu sen verta usein blogissani 😀 Eikä siis vaan sen takia, että joku muistaisi mun vihan niihin, vaan koska en edelleenkään siedä kumpiakaan 😀

        Muistaakseni oon viimeksi kirjoittanut kaupallisista yhteistöistä viime vuoden alkusyksystä, syyskuussa, mutta voi olla, että välissä on ollut niistä jotain asiaa. Halusin ehkä vaan tässä vaiheessa juurikin tehdä sellaisen postauksen, joka myös innostaa ja luo hyvää fiilistä asian ympärille, sillä koko ilmiö on turhan negatiivisessa valossa nykyään usein 🙂

  2. Oon kommentoinut tästä ennenkin. Musta on todella outoa, et sinä saat tuollaisia kommentteja yhteistöihin liittyen. Sun yhteistyöt on niiin hyvin tehtyjä, selvästi Suomen bloggaajien parasta tasoa. Perehdyt asioihin ja yhteistyössä tehdyt postaukset vaikuttaa aina ”oikeilta” vähän niinkuin joku mun kaveri puhus mulle et on löytänyt uuden hyvän tuotteen. Kun monessa muussa blogissa tätä samaa ei tule, niissä on vaan suorat linkit tuotteisiin ja muutama sana. Erotut tässä siis todellakin eduksesi. Ja ehkä tähän vaikuttaa myösaina se, että jos joka blogissa mainostetaan samaa tuotetta alkaa se vähän menemään jo yli? Esimerkkinä itselläni DW-kellot, liika on liikaa!

    Hienoa työtä teet, ja minä ainakin olisin valmis maksamaan sen euron kuussa (:D), kun kuitenkin viikottain tulee luettua ja pidän blogista ja tyylistäsi!

    1. Kiitoksia 🙂 Ja en itse asiassa ole saanut viime aikoina kai yhtäkään negatiivista kommenttia asiaan liittyen, vaan ennemminkin olen kuullut kollegoilta tästä ja yleisesti ilmapiiri asian suhteen on aika negatiivinen. Siksi halusin myös kirjoittaa tällaisen postauksen, josta toivottavasti joku aloitteleva bloggaaja ehkä saa neuvoja tai inspiraatiota ja samalla hieman avaa toiselle puolen sitä, miten itse toteutan kaupallisuutta 🙂

      Onkin tosi kiva kuulla, että oot tykännyt mun kaupallisista postauksista, tarkoitus on kehittyä aina kaikessa bloggaamiseen liittyvässä, myös tässä asiassa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *