Keittiö Before & After, pt.1

Kaupallinen yhteistyö: AINA-keittiöt

Ensimmäinen kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Siinä se on, keittiömme ennen ja jälkeen remontin. En saa tarpeekseni tästä uuden AINA-keittiömme ilmeestä ja voisin asua keittiössä tällä hetkellä. Mulla on ihan hurjasti ajatuksia ja mielipiteitä prosessista, mutta ajattelin aloittaa nyt tästä näkyvimmästä, eli esteettisyydestä. Valinnoistamme, miksi ne teimme ja mitä halusimme. Käytännöllisyys ja erilaiset mekanismivalinnat jääkööt seuraavaan postaukseen, muuten tästä tulee nälkävuottakin pidempi. Täällä on muuten ensimmäinen postaus liittyen tähän remonttiin ja siinä hieman ennakkoajatuksia tästä kaikesta, jos haluaa lukea projektista alusta asti.

Mä en koskaan tykännyt tästä meidän alkuperäisestä keittiöstä. Moni asia häiritsi, erityisesti sen kaksivärisyys (mä en vaan tykkää), isot vetimet, kulmakaapit, kaappien asettelu ja muoto. Inhosin tasossa olevia ylimääräisiä saumoja ja sellaista hieman jotenkin epäsiistiä yleisilmettä. Tylsä liesituuletin ja vähän jotenkin ankean tumma alaosa oli erityisen epämieluisia mulle. Jotenkin tämä koko keittiö oli vähän sellainen insinöörimäisen maskuliininen, joka ei vain käynyt yksiin minun makuni kanssa. Kaikilla on erilainen maku, joten on turha dumata jotain rumaksi ja toista kauniiksi, mutta minun, ja meidän, esteettiseen silmään keittiö ei ollut. Keittiössä oli myös hassuja ratkaisuja esteettisestikin arvioiden, esimerkiksi tuo todella iso ja möllykkämäinen laatikko jääkaappiseinän ympärillä.

Niinpä uudelta keittiöltä lähdettiin hakemaan raikkautta, puhtautta ja sellaista pehmeyttä, mitä me kaivattiin. Ensimmäiset suunnitelmat olivat valkoisilla kaapeilla ja vaaleanharmaalla tasolla. Ne meni uusiksi keittiösuunnittelijamme Katin ehdottaessa meille ehkä jotain harmaata. Olimme ehkä jollain tasolla itsekin jo tulleet siihen ajatukseen, että iso valkoinen keittiö muutenkin hyvin vaaleaan ja avaraan olkkaritilaame olisi liian kliininen, joten olimme heti avoimia tälle idealle. Ja siitä se sitten lähti muotoutumaan.

Keittiön muoto piirrettiin heti ensimmäisenä hyvin erilaiseksi. Liesituuletin ja liesi pois tuolta peräseinältä, kulmakaapit pois kokonaan ja kahden I:n mallinen keittiö edellisen U:n tilalle. Kaksi vuotta ilman baarituoleja turhana nököttänyt baaripöytä sai myös lähteä ja siihen halusimme keittiön kaappien jatkuvan, niin, että keittiön ilme olisi olohuoneeseenkin päin jotenkin vahvemmin esillä kaappien jatkuessa olkkariin päin. Baaripöydän sijaan tuli ihan kunnon kaksipuolinen saareke.

Kun menimme Katin luokse valitsemaan värejä, oli hän laittanut valmiiksi yhden kokonaisen oven. Tämä, minä haluan tämän. Väri (Usva) ja malli (Raami) oli just eikä melkein, eikä siinä kovin kauaa tarvinnut miettiä. Halusin harmaan, joka taittaa siniseen eikä vihreään ja halusin jonkun tarpeksi vaalean harmaan, että se pysyisi kuitenkin yleisilmeenä hyvin vaaleana. Myös talven pimeydessä kun päivänvalosta voi vain unelmoida. Tasoa jahkasimme pitkään, mutta loppujen lopuksi oikea löytyi ensisilmäyksellä rakastumalla, sillä näimme tämän meidän tasomme vasta jo aika monta käytyämme läpi.

   

Kaapit ja ovet

Tää menee aika pitkälti tonne käytännöllisyyden puolelle, mutta esteettisesti arvioiden halusin kommentoida myös näitä kaappejamme hieman. Kati piirsi meille ihan täydellisen järjestyksen keitiiöön ja kuunteli toiveitamme todella tarkkaan. Edelliset kaapit oli mun mielestä jotenkin “pulleat”. Siis ne oli jotenkin todella sellaiset möhkäleen näköiset mun silmään ja halusimme tähän keittiöön ehdottomasti kapeat ja korkeat kaapit. Me olemme pitkiä ihmisiä, ja osaamme sijoittaa ylimmille hyllyille sellaisia asioita, joita ei tarvii ihan joka päivä välttämättä sieltä noukkia. Tosin, molemmat yllämme helposti ylähyllyllekin tarvittaessa. Kapeat ja korkeat kaapit tuntuvat sirommilta, vaikka säilytystilaa tuli lisää. Lisäksi kaapit ovat hieman vähemmän syvät kuin edeltäjät, joten ne tuntuvat kevyemmiltä ja keittiö tuntuu paljon avarammalta.

Ylipäätään tämä ilmeen vaihtaminen vaaleammaksi johti siihen, että musta tuntuu ykskaks siltä, kuin meidän keittiössä olisi paljon enemmän tilaa. Ei ole, väli on ihan samanlainen, mutta tuo yhden seinän kaapistojen puuttuminen ja korkeat kapeat kaapit luovat todella vahvasti fiiliksen avarammasta ja valoisammasta tilasta. Kaappeja nostettiin myös alkamaan joitakin senttejä ylemmäs edellisestä, sillä näin saatiin enemmän ilmaa tason ja kaappien väliin. Otettiin linja tuosta keittiön ikkunan rajasta ja siihen Kati laittoi ihan standardikorkuisia AINAn kaappeja.

Jääkaappiseinälle tehtiin muutoksia sen verran, että lisättiin kaapistojen korkeutta lisäämällä ylös yläkaapit sellaisten tavaroiden säilytykselle, mitä käytetään hieman harvemmin. Yleiskoneet ja blenderit meni sinne piiloon, eivätkä pyöri tasoilla. Kylmiöpakastimen kylkeen laitettiin korkea kaappi kuiville aineille ja se on ihan supekäytännöllinen, palaan siihen pian. Nyt tämä kylmäkoneiden ympärillä kulkeva kehys on paljon tilavampi ja antaa enemmän käyttötilaa, mutta on paljon kevyemmän ja kauniimman näköinen.

Keittiö avartui ja vaaleni silmissä, mutta se muuttui kaikin puolin jotenkin todella kevyen tuntuiseksi. Hyvällä tavalla.

Vetimiä pohdittiin aika pitkään, mutta aika vahvasti oltiin alusta asti sitä mieltä, että halutaan pienet nuppivetimet, jotka eivät vie huomiota ihan hirveästi. Aivan järkyttävän suuri merkitys näillä oli näinkin pienenä, sillä hieman ennen vetimien laittoa keittiö tuntui hetken hieman jotenkin tyhjältä, mutta vetimet toi siihen heti ihan eri tavalla ilmettä. AINAlla on tarjolla vaikka mitä mekanismeja vetimettömään keittiöön, mutta me haluttiin vetimet. Jo ihan sen takia, että kaappeja on paljon ja jokaisen kanssa vetimetön kikkailu aiheuttaisi tuhat ja yks sormenjälkeä ja koska integroituun pesukoneeseen melkeenpä tarttee sen vetimen, olisi hassua, jos osassa kaappeja sellaiset olisi ja osassa ei. Meidän vanhassa keittiössä oli vetimet vain alakaapeissa ja se oli musta aina vähän erikoinen ratkaisu. Niinpä meille tuli samanlaiset vetimet kaikkialle ja ne toimivat mun mielestä niin meidän pienimmissä kuin isoimmissa ovissa.

Taso

Meille on valittu laminaattitaso useammastakin eri syystä. Meidän keittiösaarekkeen pituus ja koko on sellainen, että se asettaa tiettyjä rajoituksia, ja me emme missään nimessä halunneet ylimääräisiä saumoja mihinkään väliin. Mä rakastan marmoria ja marmorikuosia. Suurin osa marmorilaminaatista ei vaan näytä hyvältä, vaan sellaiselta tökkäävältä ja maalatulta. Oikea marmori taas ei tule kysymykseenkään enää viime kokeilun jälkeen. Kaunishan se kieltämättä oli, mutta aivan liian pehmeä ja pelottava lapsiperheeseen. Kuopion kotiimme laittamamme marmoritaso oli mielestäni tosi nätti, mutta huokoinen marmori kyllä imee itseensä kaiken mahdollisen aivan liian herkästi. Ei sitä siis. Puu ei miellyttänyt esteettisesti ja jäljelle jäi oikeastaan kivikomposiitti tai laminaatti. Kivikomposiitti kestäisi mitä vain ja siellä on kauniita materiaaleja, mutta tässä tuli vastaan oikeastaan hinta. Tuota tasopinta-alaa on sen verran reippaasti, että kivikomposiitilla keittiö olisi maksanut tuhansia euroja enemmän. Musta on jotenkin pelottavaa sitoutua niin arvokkaaseen tasoon, varsinkin kun tämä on ensimmäinen kokonainen keittiöremonttimme. Mitä jos emme tykkäisikään ja haluaisimme vaihtaa sen vaikka muutaman vuoden päästä? Ja rehellisesti sanottuna, meillä oli vähän sellainen “miksi maksaa liikaa?” -ajatus, sillä nykypäivänä laminaatit on niin älyttömän vahvoja, hyviä ja hyvännäköisiä, että sieltä löytyi useitakin meitä miellyttäviä. Kun vielä ihastuttiin juuri tähän laminaattiin, niin valinta oli aika selvä. Mun vanhempien talossa on 15 vuotta vanhat laminaattitasot, jotka on edelleen kuin uudet. Jotenkin tuntuisi hölmöltä maksaa itsensä kipeäksi, kun laadukasta ja kaunista saa paljon edullisemminkin, varsinkin kun siitä edullisemmasta löysi juuri sen mitä halusi.

Tämä meidän taso on siitä ihana, että se on todella anteeksiantava tuossa keittiössämme. Meillä on keittiö niin, että sinne tulee parhaassa tapauksessa läpitalon luonnonvalo. Se ajoi mua hulluksi yksivärisen tumman tasomme kanssa! Aina kun sen pyyhki, joko näkyi rätinjäljet tasolla tai sitten valkoisia pieniä hiukkasia aina. Mä oikeesti taituroin tossa rätin kanssa aina harva se hetki ja aina mua ärsytti. Kuvioitu taso on ollut ihan ässä, koska siinä ei oikeastaan ikinä näy mikään, ei mitään valoa vasten kytätessä 😀 Ai että mikä riemu tälle pölynatsille. Tasomme on myös tuollainen kuvion mukana kohoileva, eli ei ihan täysin tasainen ja se mun mielestä lisää käyttöhelpoutta ja puhtaanapitoa. Mä rakastuin tasoon ihan heti, mutta mies oli alkuun vähän skeptinen. “Se on niin kirjava” oli eka kommentti. Kun saatiin tuo muuten hyvin yksivärinen ja vaalea keittiömme tuon ympärille, oli mieskin ihan myyty. Viimeksi pari päivää sitten hän huokaili tyytyväisenä, miten mielettömän hyvännäköinen tuo taso onkaan. No onhan se!

Näin bloggaajana ja ruokaintoilijana oon monen monta kertaa halunnut ottaa jotain ruokapostaus-kuvia, mutta mulla on mennyt niin hermot tohon tummaan tasoon ja sen ankeuteen, etten ole vaivautunut. Makuasioita nämäkin, mutta itse rakastan marmorikuviota kuvien taustalla ja oon aivan fiiliksissä, että nyt meidän keittiössä on sellaista monta metriä. Helppo kuvata kakkuja ja ruokia, kun on aina kaunis kuvaustaso. Tämä ei suinkaan ollut yksi vaikuttavimpia syitä tasovalinnassa, mutta ei se kyllä heikentänyt ihastustani tasoon.

Kodinkoneet

Meidän piti siirtää liesi ja liesituuletin, mikä tarkoitti sitä, että edellisen hormi piti saada pois ja siirrellä vaikka mitä kaikkea. Helpointa oli vaan siirtyä 2020-luvulle ja hankkia aktiivihiilisuodattimella varustettu liesituuletin, joka ei tarvitse hormia lainkaan. Laitettiin vanha hormi siis kokonaan kiinni ja ostettiin uudeksi liesituulettimeksi tuollainen Savon valkoinen liesituuletin, joka on moderni ja hyvin jotenkin raikkaan näköinen, eikä näytä oikeastaan liesituulettimelta lainkaan. Nykyäänhän liesituulettimia saa vaikka tasosta tulevaksi tai kauniiden kattokruunujen näköisiä liesituulettimia, mutta meidän valinta oli tällainen modernin perinteinen ratkaisu, sillä me tykättiin tästä ulkonäöllisesti eikä se ollut mitenkään älyttömän kalliskaan. Vaaleaan keittiöön ehdottomasti valkoinen. Musta on hauskaa, kun lähes jokainen meillä nyt käynyt on ihmetellyt tätä. Ymmärrän heitä, kun aikanaan näin tällaisen siskoni vanhassa kämpässä, pohdin hetken miksi taulutelkkari on lieden yllä. Tykkään tuon tosi nätin simppelistä mallista ja valkoinen väri sopii hyvin keittiöömme. Näin kaunista liesituuletinta ei todellakaan tarvinnut lähteä integroimaan, sillä se on kuin yksi kruunuista keittiössämme.

Lieden etsiminen olikin sitten ihan asia erikseen. Meidän edellinen liesi oli IKEAsta, ja se oli todella ärsyttävä mun mielestä toiminnallisuuksiltaankin. Mutta ennen kaikkea ilmoitin heti, että kun kaikki muu on vaaleeta, niin mustaa liettä meille ei tule tähän. En ollut osannut edes odottaa, miten hankalaa onkaan löytää hyvä valkoinen liesi! Suomessa tunnuttiin myyvän valkoista liettä vain Boschilla ja IKEAlla. Sitä IKEAn samaa kuin mitä meillä oli, en enää halunnut, vaikka se onkin ihan nätti. Boschin oli vuorostaan ruma. Ja kallis. Loppujen lopuksi päädyimme tilaamaan lieden muualta Euroopasta, sillä tykkäsimme eniten tästä Gorenjen valkoisesta liedestä. Valkoinen liesi on jotenkin todella pehmeä ja kaunis tässä vaaleassa tasossa, eikä riko tuota yleisilmettä lainkaan. Sopii myös erittäin hyvin yhteen liesituulettimen kanssa. Harmaat yksityiskohdat liedessä sointuvat muuhun keittiöön ja lieden ylläpito ei ole sen kummempaa kuin mustankaan kohdalla. Lasihan näissä on molemmissa päällä.

 

Kylmiöpakastimesta kirjoitinkin ihan oman postauksen täällä ja se oli kyllä ehdottomasti esteettinen valinta myöskin. Me halusimme kauniin ison rosterisen jääkaapin, joka on yksi keittiön keskipisteitä, eikä piilotettu integroitu kodinkone. Ja Festivommehan onkin aivan älyttömän kaunis! Siihen vierelle ostettiin uusi mikro peilaavalla ovella ja viereen jäi ainoana vanhasta keittiöstämme säilynyt kodinkone, eli uuni. Meillä oli joku todella epästandardikokoinen IKEAn mikro vanhassa keittiössä ja sen laitoimme vaihtoon, koska emme halunneet sitoutua rungossa epäsatandardeihin mittoihin, vaan ostimme standardikokoisen mikron, kun emme muutenkaan niin välittäneet edeltäjästä. Alaspäin aukeava peilipintainen mikro on sitä paitsi hurjan kaunis!

Näiden lisäksi keittiöstä löytyy integroitu astianpesukone, sillä viinikaapin halusimme jättää näkyviin ja vierekkäin asustavat astianpesukone ja viinikaappi olisivat rikkoneet tuota rauhallisen hillittyä kaapistoa sen verran, että oli parempi piilottaa toinen. Niinpä integroitu astianpesukone ja näkyvä viinikaappi. Sillä mentiin. Itse asiassa nyt huijasin, selviytyihän sieltä vanhasta keittiöstä toinenkin laite, eli tuo viinikaappi 😀

  

Hana ja allas

Nää oli heti alkuun itsestäänselviä. Tai siis allas oli. Blancon allas, ehdottomasti Blancon allas. Me vaihdettiin Kuopion kotiimme 70 cm Blancon allas ja rakastettiin sitä palavasti. Nyt haluttiin vielä isompi, joten meille tuli 80 cm Blancon ETAGON allas. Oltiin ensin ottamassa DALAGO -allas, joka oli tuttu ja turvallinen, mutta Lapetekilta vihjaistiin tästä ETAGONista, joka on uusin malli ja jossa on pieni viimeistelyero, joka luo aika paljon käytännön eroa. Nimittäin altaassa kulkee tuollainen ura, johon saa laitettua kaksi telinettä, joita voi siirrellä ihan mielensä mukaan. Nämä telineet toimivat niin kuivaukseen kuin vaikka siihen, että päälle voi laittaa kuuman kattilan tai mitä tahansa, jos altaassa on jo jotakin. Superkätevät ja huomaan käyttäväni näitä ihan päivittäin.

Keittiösuunnittelijamme esitteli meille värimalleja ja pitkään pohdimme värivaihtoehtojen välillä. Valkoinen tuntui alkuun luontevalta, mutta toisaalta yksi pieni miinus vanhassa altaassamme oli. Se oli valkoinen ja aina ajoittain tuntui, että sitä sai vähän pestä ihmesienellä, sillä siihen tarttui hieman väriä tomaattikastikkeista ja mustikkamehuista, ellei niitä ihan heti ollut pesemässä pois. Altaan pinaan ei varsinaisesti tartu mitään, mutta siihen jäi lika valkoiselle taustalle helpommin näkyviin. Niinpä mietimme tällä kertaa helmenharmaan ja kallionharmaan välillä päätyen siihen, että helmenharmaa sopii muihin valintoihimme paremmin. Allas on ihan täydellisen värinen tähän keittiöömme! Vaalea harmaa on kaunis ja sopii hyvin kaikkeen muuhun, mutta on selkeästi jotenkin helpompi kuin valkoinen käytössä.

Mä en tykkää yhtään teräksisistä altaista, vaan juuri tällainen kiviallas on mun mieleeni. Meidän ETAGON on SILGRANIT PuraDur-materiaalista, eli kyseessä on kivimassasta valmistettu allas. Allasmateriaali on siis hienoksi murskattua kiveä, jota on massasta n. 80 %, mutta sen pinta on sileä ja likaa hylkivä. Altaaseen ei tule naarmuja (toisin kuin usein teräksisiin altaisiin) ja se kestää käyttöä todella hyvin. Se on myös käsitelty bakteereja vastaan patentoidulla tekniikalla ja se on todella helppo puhdistaa.

Me haluttiin ehdottomasti mahdollisimman iso allas, mihin mahtuu helposti kattilat ja kasarit ja mitä vielä. Niinpä otettiin 80 cm leveä allaskaappi ja siihen sopiva 80 cm allas. Ei tila lopu ihan helposti kesken. Ja noilla pienillä lisäosilla saadaan paljon työskentelymahdollisuuksia tuonne altaan ylle. Allas on todella syvä ja siinä on helppo pestä niin isotkin paistinpannut ja kattilat kuin vaikka isommat maljakotkin. Ja jopa uunipellit. Se ei kuitenkaan näytä mitenkään valtavalle tai epäsopusuhtaiselle.

Hana oli hankalampi löytää, sillä sitä yhdessä Katin kanssa metsästettiin monelta eri valmistajalta. Vaatimukset oli kovat, mutta niin vain sekin löytyi sitten Blancolta. Kuvailin Lapetekille haluamaamme hanaa ja sieltä ehdotettiin Master-S Semi Profi -hanaa. Aamen, juuri tätä mä halusin! Mä yksinkertaisesti rakastan näitä tällaisia kotitalouskeittiöiden tai ravintoloiden näköisiä hanoja, missä menee toi kierre tossa päällä ja missä on ulosvedettävä suihkupää. Halusin hanan, johon saa tavallisen hanan lisäksi suihkun nappia painamalla ja joka irtoaa tuosta telineestä. 80 cm altaan puhtaanapito voisi olla tuskastuttavaa tavallisella hanalla, mutta tällä se käy kuin leikiten. Hieman hintavammasta päästä oleva Master-S semi profi hana kromisena oli aivan täydellinen, sillä todella tarkkojen ulkonäkökriteerieni lisäksi se täytti yhden toisen vaatimuksen. Yleensä tällaiset hanat sijoitetaan saarekkeessa olevaan altaaseen, eikä niiden yllä ole mitään, koska ne on aika korkeita. Ei tämä meidänkään siis missään nimessä pieni ole, mutta toisin kuin monet muut samantyyppiset, tämä on sen verran matala, että mahtuu helposti tuonne yläkaappien alle. Meillä oli “varaa” tilan puolesta laittaa korkeintaan 55 cm korkea hana tuohon ja Master-S vei tilaa vain 49 cm verran, joka oli ihan täydellinen tuohon meidän keittiöön.

 

(Miehen tehtävälistalla on vielä noiden tuolinjalkojen hiominen ja maalaaminen vaaleammaksi, ne häiritsee mua sietämättömän paljon :D) 

En osaa edes sanoa kumpi meitä ilahduttaa enemmän tällä hetkellä, tuo keittiön kauneus vai sen käytännöllisyys. Joka ilta löydän itseni hyvillä mielin siivoamasta keittiötä ja hinkkaamassa kaikkea puhtaaksi, vaikka ennen ajatus illan keittiösiivouksesta tuntui suorastaan vastenmieliseltä. Nyt oikein nautin kun saan jättää tuon keittiömme kauniiksi ja herätä aamulla siihen, että pääsen keittämään kahvikuppini juuri minun makuuni olevassa keittiössä.

Mitäs te tykkäätte meidän valinnoista noin esteettisesti arvioiden? Onko teidän makuunne?

Kommentit (33)
  1. Nätti keittiö, taso sopii hyvin teidän lattian kanssa. Hienon näköistä.

  2. Hyvännäköistä, harmonista ja ihanan valoisaa!
    Vanha keittiönne oli uuteen verrattuna tunkkainen. Toki se oli aikansa muotia kaksivärisyydellään, mutta harmillisesti se muoti kesti lyhyen aikaa.
    Näyttää olevan myös kaappitilaa reilusti.
    Käytännöllisyyspostausta odotellessa! Esim roskis kiinnostaa. ;D
    Tehtiin itse keittiöremppa vuoden alussa ja jäi harmittamaan, kun ei ollut tilaa laittaa roskiksia altaan viereen.
    Meillä on kans pitkinä ihmisinä yläkaappeja nostettu 5 cm, tuo kyllä hienosti valoa ja tilaa tasolle. Hyvä ratkaisu!

    1. Harmillisesti vai onneksi? 😀 Kiitoksia 🙂 Meillä on tollanen 80 cm vetolaatikko roskiksille altaan alla ja se on kyllä ihanan kätevä!

      1. Saisiko siitä roskis- eli allaskaapista vielä tarkempaa kuvaa? Millaiseen ratkaisuun olette päätyneet jätelajittelun suhteen? 🙂 —ja on kyllä hieno keittiö!! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *