Kevätiloa

raita (1 of 2)-9

KEVÄTTÄ RINNASSA. Tiedättekö mitä tajusin tänään? Seurustelu tuhos mun huulipunagamen. Tai ei mulla kyllä mitään gamea koskaan ollutkaan, mutta semivahva riippuvuus pinkkejä huulipunia kohtaan. Sit kun rupesin seurustelemaan, pussailu oli kivempi idea kuin pinkit huulet. Ja vaikka mitä markkinoijat väittää, niin kissanhännät ne on mitään kissproof huulipunia keksiny. Tai jos on, niin ne on sellasia huuliin liimautuvia tököttejä, jotka ei lähe ees tärpätillä ja näyttää todella pelottavalle. Varsinkin mun ikuisesti vähän rohtuneissa huulissa. No anyway, hylkäsin joskus viime kesänä huulipunat jokapäiväisestä käytöstä, ja jotenkin en enää muista niitä käyttää. Ei siinä mitään, mutta mulla on luonnostaan tollaset vainajan huulet. Ne on oikeesti samanväriset ku mun iho. Näytän huulettomalta ilman huulipunaa ja -kiiltoa. Käsittelin äsken uusimpia asukuvia, ja ero tällaisiin kuviin ja siihen, ettei ole huulikiiltoa ollenkaan, on ihan valtava. Isot on jälleen kerran ongelmat. Kyllä mä sen pussailun kuitenki edelleen valitsen.

Ja eikö kesällä muutenkin oo ihan OK olla käyttämättä huulipunaa? Kulkea seminaturellina ympäriinsä pisamia keräillen iho auringossa kylpien? 

raita (1 of 10)

raita (3 of 10)
raita (2 of 10)

raita (7 of 10)
raita (4 of 10)

En mä kyllä ehkä voi tota miestä siitä syyttää. Musta on tullut laiska. Kai se seurustelukin omalla tavallaan vaikuttaa. Ehkä sitä stressaa jostain pikkujutuista sinkkuna enemmän? Tai kun tuntuu, että vuosi sitten jos lähdin kotoa ilman kelloa tai jotain sormuksia, niin olin ihan helisemässä. Olo oli alaston. Koruton. No hehheh. Jotenkin nykyään sitä ei vaan kiinnosta samalla tavalla miettiä joka asia. Ehkä se on tää vanheneminen kuitenkin. Ei haittaa jos kynsilakka puuttuu yhdestä varpaasta eikä haittaa, vaikka tukka on tuulen tuivertama eikä ainakaan haittaa, jos on unohtunut pari sormusta kotiin. Onko mun sisäinen harakka kuollut? Ehkä se on vaan välillä lomalla. Koska tässä asussa se oli ainakin hereillä ja tonkimassa korulipasta hullunkiilto silmissä.

Ehkä sitä tulee hyväksyvämmäksi itseään kohtaan aikuistuessa. Kyllä mä ainakin nään peilistä aamulla meikittömänä ihan hyvännäkösen ämmän. Tänäänkin tarvoin kirpparilla ja ympäri maita ja mantuja ilman meikin hiventäkään. Helsingin keskustassa paljon liikkuvat on varmasti välillä tehneet näköhavaintoja kaikkea muuta kuin edustavan näköisestä bloggaajasta. Oon muuttunu armollisemmaks itselleni. Mistälie johtuu, mutta ihan kiva muutos. Eihän sitä jaksaisi hullukaan painaa koko ajan täydellisyys tavoitteena. Siksi oonki innoissani tästä kesästä. Mulla on aika hyvin aikaa itselleni tänä kesänä. Mä aion lukea monta kirjaa, nauttia ystävien seurasta, käydä paljon salilla ja opetella uusia ruoka-ohjeita. Aion viettää monta hetkeä vaan lukien rauhallisen rennosti naistenlehteä marjoja samalla nakertaen. Oon oottanu tätä.

raita (5 of 10)

raita (6 of 10)

raita (8 of 10)

raita (9 of 10)

Mulla oli koko kevään hirvee valmistumisstressi. Tai sellaista paineistettua tulevaisuuden ajattelua. Painetta siitä, että pitäisi tehdä jotain. Pitäisi mennä ihan oikeisiin töihin ja lopettaa tää pelleily. Mutta… Kuka käskee? Kysynpä vaan. Kyllä jos mulle mielenkiintoinen työtehtävä tulee vastaan, lähden mielelläni työyhteisöön tekemään töitä. Kuitenkin, on vielä täysin epäselvää, mihin me päädymme asumaan syksyllä. Kukaan ei tiedä sitä vielä. Miksi siis stressata. Hyvin se menee kuitenkin. On aina ennenkin mennyt. Ja niihin oikeisiin töihin ehtii kyllä vielä monta kertaa. Jos nyt on mahdollista tehdä asioita, joita rakastaa, miksi pitäisi vaihtaa mitään? Koska pitää? Joo ei kiitos. Saanko mä enää koskaan mahdollisuutta tehdä koko kesän omalla aikataululla työtehtäviä miten itse haluan ilman kenenkään painetta ja valvontaa? En välttämättä. Koska tuleva asuinpaikkakuntakin on vielä epäselvä, miksen siis nauttisi tästä kesästä rakkaassa Helsingissä? 🙂 Jotenkin heti kun sain sen dissen palautetta, iski päälle mieletön zen-tila. Saa nähdä kestääkö viikkoakaan 😀

Miten helvetissä tää Anna nyt liittyy sun puuterinväriseen takkiin ja boyfriend-farkkuihin?! Toisaalta, eipä mulla oo niistä mitään sanottavaa 😀 Asu on musta tosi kiva ja rakastan mun keväällä ostamaa vaaleaa pitkää viittamaista ohutta trenssiä. Wow, that’s deep. Nää asukuvat unohtu julkaista sillon ennen Ibizaa, niin tässäpä ne nyt on.

raita (10 of 10)

raita (2 of 2)-9

Mitä tykkäätte asusta? 🙂 Onko mieleenne?

Nyt keskityn illan Euroviisuihin kisastudiossa kotonamme. Herkkuja ja hyvää seuraa 🙂

Kommentit (28)
  1. Ihanan keväinen asu! Toi takki varsinkin on mahtava, oon alkanut hitaasti lämmetä tommosille rennoille liehuketrensseille 😀

    1. Kiitoksia kovasti 🙂 Ja joo, se on aivan mahtava näille keleille 🙂

  2. Ihana asu ja kaunis kantaja. 🙂 Ja onnittelut dissen palautuksesta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *