KIITOLLINEN

Mungolife

Musta on jotenkin hassua, että siinä missä Black Fridayt ja Halloweenit on rantautunu Suomeen tosi tehokkaasti, Thanksgiving loistaa melko lailla poissaolollaan. Ehkä se on liian lähellä joulua ja ajaa liiaksi samaa asiaa, mutta musta ois ihanaa, jos nimenomaan Thanksgiving kaikista näistä perinteistä tulisi Suomeen. Ei, meidän ei ehkä tarvii juhlia samaa historiaa siinä, mutta päivä, jolloin ollaan kiitollisia, olisi hyvä suomalaisillekin. 

Mietin eilen katsellessani jotain kuvia Thanksgivingista, mistä minä olen kiitollinen? 

No ensisijaisesti terveydestä. Mä olen terve, mun kroppa ja mieli palvelee mua erittäin hyvin ja ajoittaisia flunssia lukuun ottamatta oon melko lailla 100 % terve. Jos jotain pientä kropan brekaamista ilmestyy, niin yleensä se on hoidettavissa melko pienin ponnisteluin. Lapseni on terve. Hänellä on kaikki hyvin ja hän kehittyy hyvin ja oikea-aikaisesti. Mieheni on terve ja koko biologinen perheeni on terve. Mulle on auennut vasta viime vuosina se, kuinka paljon on erilaisia terveydellisiä murheita, niin henkisiä kuin fyysisiä enkä voi olla liian kiitollinen, että meillä on tällä hetkellä kaikki niin hyvin. Kun koko perhe voi hyvin ja on terve, on kaikki elämän peruspalikat sen verran paikallaan, että niiden päälle on paljon helpompi rakentaa elämää ja onnea. 

Osoitan kiitollisuuttani kroppaani kohtaan kuuntelemalla sitä. Väsymystä lääkitään levolla, henkistä väsymystä jollain kivalla tekemisellä, kroppaa liikunnalla, unella, nesteytyksellä, ruoalla ja vitamiineilla. Yritän kiittää kroppaani pitämällä siitä hyvää huolta, koska muutakaan en voi. Tässä on annettava kiitos jonnekin muualle, sillä on sattumien summa, kuka on terve ja kuka ei. Tähän mennessä on jaettu voittavat kortit, niistä olen kiitollinen.

Mä olen kiitollinen meidän pojasta. Mä en ole mistään tässä maailmassa niin kiitollinen kuin hänestä. On aivan uskomaton tunne saada olla äiti jollekin. On ihan mieletöntä seurata joka päivä, nauttia jokaisesta pienestä asiasta ja ihmetellä jokaista pientä kehitystä. On mahdotonta sanoin kuvailla, millainen sekamelska tunteita jokainen päivä on. On iloa ja onnea, turhautumista ja väsymistä, ihmetystä ja hämmennystä ja valtavasti ylpeyttä. Mittaamattoman suuria iloja ja hyökyaallon lailla sisälleen sulkevia vahvoja pelkoja. Todellakin tuntee elävänsä ja tuntevansa jokaikinen hetki. Mä rakastan sitä, kuinka voin upottaa nenäni hänen hiuksiin ja hänen tuoksunsa täyttää kaiken tai kuinka hän käpertyy kainaloon ja sanoo mama ja jokaikinen kerta en tiedä itkettääkö mua liikutuksesta vai hymyilyttääkö onnesta. Hän on koko maailmani keskipiste ja olen niin äärimmäisen kiitollinen siitä, että saan joka päivä kokea äitiyttä ja elää hänen kanssaan. 

Mä tiedän, että kaikki eivät koskaan saa tuntea tätä ja niin moni haluaisi tuntea tämän tunteen. Olen onnekas, olen oikeastaan tosielämän lottovoittaja. Olen saanut kokea raskauden, synnytyksen ja lapseni ensi hetket ihmisenä. Olen kiitollinen, mutten pidä itsestäänselvyytenä mitään. Jokainen onnen asia elämässä on haurasta ja aina kaikki voi särkyä. Nautin siis joka päivästä. Järjestän kaiken tekemisemme ja työni ja kaiken sen mukaan, että lapsellani olisi paras olla, mutta myös niin, että itse saan olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon. Hän on elämäni suurin lahja ja haluan ottaa siitä kaiken irti. Jokaisesta leikistä, jokaisesta halista ja jokaisesta ihanasta hetkestä hänen kanssaan. 



Mä olen kiitollinen mun perheestä, ja erityisesti mun äidistä. Olemme olleet äitini kanssa aina läheisiä, mutta raskaus ja äitiys sekä mummius teki meistä lähes erottamattomat. Hän on pojallemme kuin kolmas huoltaja, jonka kanssa poika rakastaa olla. Tämä luo mulle mahdollisuuden yhdistää elämässäni sekä työnteon ja uran, että perheen ja lapseni parhaan. Olen vasta vastikään ymmärtänyt millaista äitiys on ja olen ymmärtänyt mitä tunteita äitini on käynyt minun, esikoisensa, kanssa. Meidän välillämme on erottamaton side. Koen, että nykyään olemme äitini kanssa myös erottamattomia ystävyksiä. Tosin ei, en voi sanoa niin. Ystävyyssuhteet ovat tasapuolisia. Niissä pitäisi molempien saada yhtä paljon kuin antaa. Äitini kanssa emme koskaan pääse sellaiseen tasa-arvoisuuteen. Hän antaa meille aina enemmän kuin me pystymme antamaan. Ja hän tekee sen ilolla ja rakkaudella. En edes osaa potea huonoa omaatuntoa siitä, että äitini uhraa meidän takia paljon, koska hän ei saa sitä näyttämään mitenkään uhraavalta, vaan hän tekee sen ilolla. Hän on niin uskomaton apu arjessani, että elämäni olisi hyvin erilaista ilman. Eikä vain arkemme pyörimisen kannalta vaan koska äitini on mulle vahvin henkinen tuki, jonka voisin ikinä kuvitella. 

Mä toivon, että voin osoittaa kiitollisuuteni äidilleni. Joillakin tavoin se tulee kuin itsekseen. Uskon, että äitini on yhtä onnellinen ja kiitollinen läheisestä ja molemminpuolisesti kunnioittavasta suhteestamme. Hän on onnellinen siitä, kuinka paljon hän saa olla lapsenlapsensa kanssa ja kuinka läsnä hän voi olla meille. Mutta pyrin osoittamaan kiitollisuuttani monin eri tavoin; asioin ja teoin, jotka ilahduttavat äitiäni. En koskaan pysty antamaan hänelle yhtä paljon, mutta yritän. Mun rakas äidinäiti oli elämänsä viimeiset vuodet tosi fyysisesti heikossa tilassa. Alzheimer ja halvaantuminen ei ollut mitään lastenleikkiä ja hänen elämänsä loppupuoli ei ollut helppo. Äitini teki äitinsä eteen niin paljon ja sain seurata sitä vierestä koko nuoruuteni. Ja mä tiedän, että tästä rakkaudesta ja kiitollisuudestani äitiäni kohtaan tulen ammentamaan saman voiman kuin mitä äidilläni oli, jos minun joskus tarvitsee. Nyt hän auttaa meitä. Meidän vuoro on sitten joskus. Nykymaailmassa välillä tunnutaan pitävän jopa omituisena sitä, kuinka läheisiä äitini kanssa olemme. Mutta mun mielestä eri sukupolvia on ihan turha erottaa omiksi kokonaisuuksiksi, joita pitää kädenmitan päässä toisistaan. Mä elän edelleen siinä maailmassa, missä isovanhemmat osallistuvat lasten kasvatukseen ja lapset ja lapsenlapset pitävät vanhoista huolta. 

Mun äiti opettaa nyt poikaani pitämään lusikkaa kädessä. Mä toivon, että jos tilanne sitä vaatii, tulevaisuudessa poikani käyttää tätä taitoa syöttääkseen mummia, sitten jos tämä ei pysty. Äitini tulee luoksemme ja on läsnä lapselleni. Ei hänkään saa koskaan joutua olemaan yksin tai yksinäinen. Tämä on ehkä se osa, jossa mun on helpointa antaa takaisin siitä, mistä olen kiitollinen. Tää vaan on usein se osa, joka unohtuu usein ihmisillä helpoiten. 

Oon myös äärimmäisen kiitollinen mun isästä, joka on aina ollut niin rauhallinen ja turvallinen osa mun elämääni, että en osaisi edes kuvitella millaista elämäni olisi ilman niin vakaata isäsuhdetta. Emme ehkä juttele ja hengaa yhtä paljon kuin perheen naisten kanssa, mutta hän on aina apuna, tukena ja turvana ja aina ja ikuisesti häneen voi luottaa sataprosenttisesti. Ja siskoistani, jotka ovat mun parhaita ystäviä, enkä mä koskaan koe olevani yksin, koska mä olen osa kolmikkoa, vahvaa kolmikkoa, meidän joukkuetta. 

Mä olen kiitollinen meidän taloudellisesta tilanteesta. Se mahdollistaa niin paljon. Me voimme matkustaa ja käydä sosiaalisissa tapahtumissa ja järjestää asiat hieman helpommin ja mutkattomammin. Me emme ole rikkaita, me olemme keskiluokkaisia. Inhoan lokeroita ja asteikkoja, mutta jonnekin sinne keskiasteikolle asetumme. Me voimme elää mukavassa omakotitalossa ja ajaa isolla ja kivalla autolla ja käydä ulkomailla ja leikkipuistoissa ja kerhoissa ja syödä päivälliseksi mitä haluamme. Siitä on oltava äärimmäisen kiitollinen. Kaikki voisi olla hirveän paljon eri tavalla. Mä oon tosi kiitollinen siitä, että mä en oo koskaan joutunut laskemaan miten rahat riittää tässä kuussa tai seuraavassa ruokaan, enkä oo joutunut miettimään mihin kerhoihin voin viedä lapseni tai ostetaanko tänä vuonna hanskat vai lapaset. Että voin usein tehdä ratkaisuja, jotka ovat mukavampia, eivätkä taloudellisen tilanteen sanelemia. Mä en ole vieraantunut tästä maailmasta, mä tiedän, että kaikille se ei ole näin. Ja mä olen kiitollinen. 

Tässä pitää olla kiitollinen moneen suuntaan. Oon ollut onnekas. Oon ollut peräänantamattoman sinnikäs. Oon ollut oma-aloitteinen ja osa tästä on mun itseni rakentamaa. Osa on kuitenkin ollut monen sattuman summa. Saamani kasvatus. Saamani varhaiskasvatus. Tukevat opettajat ja valmentajat ja hyvät ystävät vuosien varrella. Elämän pienet sattumat. Kaikki ovat vaikuttaneet siihen, missä mä olen juuri nyt taloudellisesti. Yritän antaa takaisin. Hyväntekeväisyyslahjoituksin ja jouluavustuksin ja vastaavin. Mä olen kiitollinen vanhemmilleni heidän antamasta mallista, jossa työtä ei ole ikinä pelätty ja rahaa on säästetty seuraavalle sukupolvelle. Pyrin tekemään samaa itse. 

Olen kiitollinen tästä blogista. Tämä oli yksi niitä elämän pieniä sattumia, joista paisui valtava asia. Jotain upeeta ja tärkeetä. Tää on tuonu mahdollisuuksia vähän jokaisella elämän osa-alueella eteeni, mutta ennen kaikkea tää on tuonut mulle henkistä iloa ja pääomaa. Mä olen oppinut, mä olen keskustellut, mä olen jakanut, tuntenut, iloinnut ja ärsyyntynyt. Tää on ollu mulle intohimo ja harrastus ja työ ja vaikka mitä vuosien varrella. Nyt se on kuin satoja vanhoja ystäviä, joita pääsee näkemään vähän väliä. Tämä on ollut peili omaan itseeni ja moni asia on saanut tästä alkusysäyksen. Tulen olemaan aina kiitollinen tästä. 

Mä olen kiitollinen mun miehestä. Voi hän ajaa mut välillä hulluksi. Mutta voi että mä en olisi mä ilman häntä. Hän on lehmänhermoinen, hän on kiltti, hän on tsemppaava, hän on kultainen. Hän on paras kumppani, mitä voisin ikinä kuvitella. Hän on tuki ja turva, johon nojautua. Hän laittaa mulle aamulla pyytämättä kahvitermarin valmiiksi ja hän elää ja tekee kaikkensa perheelleen. Ja kaiken sen keskellä hän on myös uskomaton ilo silmälle. He had me at hello, enkä ole nähnyt ketään muuta sen jälkeen. Hän on kumppani. En voisi olla tarpeeksi kiitollinen siitä, että tässä hullussa maailmassa löysin rinnalleni jonkun. En toista puoliskoani, olin jo muutenkin ehjä. Vaan jonkun, joka otti mut kokonaisena, kaikkine paloineni, myös niine huonoine, ja joka kävelee vieressä, lähellä, käsi kädessä ja tarpeen vaatiessa vähän kantaa. Kauniisti ja lempeästi, kuin kukkaa kämmenellä. 

Tää on ehkä kaikesta siitä, mistä oon kiitollinen, se, missä en osaa osoittaa kiitollisuuttani tarpeeksi. Oon temperamenttinen ja vaativa vaimo, joka ei aina muista laittaa asioita perspektiiviin. Kehityksen paikka, sillä haluan, että mieheni voisi olla minusta yhtä kiitollinen kuin minä hänestä. Hän varmaan onkin, mutta haluan tietää ansaitsevani sen. 

Mä olen kiitollinen, että oon viime aikoina löytänyt tietynlaisen rauhan. Sitä on vaikeeta selittää, sillä en oo ehkä koskaan kipuillut kovin voimakkaasti, mutta siitäkin huolimatta tuntuu juuri nyt siltä, kuin olisi löytynyt jotakin syvempää, jotakin vahvempaa. Mä huomaan viihtyväni hyvin vähän somessa ja jopa blogissa, sillä oikea elämä tuntuu tapahtuvan juuri tässä ja nyt ja keskityn siihen. Oon lukenut viimeisen kahden viikon aikana kaksi kirjaa, leiponut ja järjestänyt yhden perhejoulun (etukäteen reissailujen vuoksi). Mä oon viettänyt rauhallista ja rentoa aikaa perheeni kanssa ja ottanut aikaa vaan itselleni. Se tuntuu itsestäänselvältä, mutta mulle se ei missään nimessä ole sitä. Oon siivonnut kodin ja tyhjentänyt paljon kaikkea turhaa materiaa. Oon tilannut 0 pakettia Black Fridayn aikana ja oon nauttinut kodista ja kodin tunnelmasta enemmän kuin ikinä. Oon jotenkin ollut hirveän tyytyväinen ihan kaikkeen enkä ole halunnut mitään uutta tai korjata mitään vanhaa. Tätä on hirveän vaikea selittää, mutta tuntuu hyvältä olla, ja siitä olen kiitollinen. 

Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja juuri siitä olen erityisen kiitollinen. En pelkästään siitä, että mulla on miljoona asiaa, mistä olla kiitollinen vaan siitä, että osaan myös suhtautua elämääni ja elämäni pieniin asioihin kiitollisesti ja positiivista niistä löytäen. Se on ehkä se tärkein avain onneen mulle :)  

Mistä te olette kiitollisia? 

Kommentit

Pob (Ei varmistettu)

Aivan ihana postaus <3

MungoAnna
Mungolife

Kiitoksia :) 

Heidick (Ei varmistettu)

Sun äidillä on ihana takki tossa kuvassa!! Mistä se on? :D

MungoAnna
Mungolife

Kiitos äidin puolesta, se on Marimekon aika vanha (lainailen usein niin tiedän :D) 

MT (Ei varmistettu)

Niin ihana toi kiitollisuusosio äidistäsi, koska meillä tilanne on ihan sama. Lapsen syntymän jälkeen äidistäni on tullut vielä läheisempi ja erottamaton osa meidän arkeamme. Vitsailemme aina, että hän on lapsemme kolmas huoltaja. Myös mieheni on huikean kiitollinen äidistäni, koska hänen läsnäolonsa mahdollistaa esim mieheni monet työmatkat ja meidän yhteisen lapsivapaan ajan ;)

JKJ (Ei varmistettu)

Aivan ihana postaus, tuli niin hyvä mieli ja kiitollinen olo, kiitos sinulle!
Jotenkin voin niin samaistua lähes kakkeen:
Olen kiitollinen
-terveydestä
-pojastani
-miehestäni
-taloudellinen tilanne
-sinun blogista
-ystävistä ja heidän puolesta
-kodistani
-tästä postauksesta!
Voisin jatkaa loputtomin.. Ihanaa talvenaikaa!!:))

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana postaus! Itselläni tällä hetkellä suurimpana kiitollisuuden aiheena on aviomieheni sekä vauva, jota yhdessä odotamme. Itsekin varmasti äitinä tiedät, millaista on raskaana ollessa koko ajan kokea niin suurta kiitollisuutta ja onnea ja samalla sydäntä särkevää huolta ja pelkoa siitä, että meneehän kaikki loppuun saakka yhtä siunatusti kuin tähänkin asti.

Olen tässä odotukseni loppuvaiheilla "löytänyt uudestaan" oman raskautesi aikana kirjoittamat postauksesija voi kun on ollut ihana palata niitä lukemaan nyt, kun itse käyn läpi hyvin samanlaisia tunteita. Kiitos niistäkin, näin jälkikäteen :)

Kaikkea iloa ja onnea sinulle ja toki myös koko perheellesi <3

KatariinaMilla (Ei varmistettu)

Tosi kiva postaus ja olen myös mietiskellyt miksei Suomessa juhlita kiitoksen aiheita. Itse olen super kiitollinen mun ihanasta puolisosta, meidän lemmikkikissasta ja siitä että saadaan pitkästä aikaa asua meidän oikeassa kotikaupungissa josta oltiin töiden vuoksi useampi vuosi poissa. Elämä hymyilee <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Miehestäni, joka on vaikean avioeroni jälkeen pitänyt minun lisäksi lapsistani aiemmasta liitostani niin hyvää huolta :) Ja siitä miten vaikeiden ja epätoivoisimpien aikojen jälkeen kaikki järjestyi. Perhe, terveys, työ jne tottakai lisäksi :) ja no, kotimaastamme Suomesta.

Anette123ry6789 (Ei varmistettu)

Kiitos tästä päivityksestä, tuli niin hyvä mieli! Vauva-arjessa ei aina väsymykseltään muista olla superkiitollinen ihan kaikesta. Eikä toki aina tarvitsekaan, mutta joka päivä pitäisi muistaa kuinka paljon on asioita mistä olla kiitollinen!

Itse olen kiitollinen esimerkiksi
-Terveydestä itsellä ja läheisillä
-Upeat ihmiset ympärillä
-Mahdollisuuksista opiskella ja harrastaa

Hyvää talvea <3

Kommentoi