Kiitos 2019!

Ulkona paukkuu ilotulitukset, kun naapurit ampuu raketteja ja me istuskellaan sotkuisessa kodissa ilman sen kummempia ajatuksia tän illanvieton suhteen. Mytty on niin pikkuinen ja Dantekin vielä sen ikäinen, ettei uusi vuosi välttämättä ole muutenkaan se ykkösjuhla tänä vuonna, mutta nyt kun 3/4 perheen jäsenistä on vielä sairaana, niin päädyttiin siihen, että tänä vuonna ei vuodenvaihdetta juhlisteta mitenkään. Ei sinänsä uutta ja ihmeellistä, koska 2019 otettiin vastaan lentokoneessa näkemättä yhtäkään ilotulitusta tai skoolaamatta skumpalla. Dante nukkuu itse asiassa jo ja Myttykin tossa alkaa olla valmis iltapesulle ja nukkumaan. Benji ei onneksi pelkää ilotulituksia (ihme kyllä edes näitä naapuritontilla ammuttavia) ja nukkuu omassa korissaan. Mies tuli kotiin pari tuntia sitten ja viettää laatuaikaa Myttyskän kanssa ja minä otan hetken ja muistelen mennyttä vuotta 🙂

2019 oli aikamoinen vuosi kaikkineen. Terveyden kannalta ehkä surkein vuosi hetkeen, kun tähän vuoteen on mahtunut jos jonkinmoista, mutta muutoin erittäin kiva ja onnistunut vuosi.

Tammikuu alkoi kotiinpaluulla, nimittäin kuukauden Australian, Singaporen ja Fijin reissun jälkeen kotiuduimme vuoden ensimmäisenä päivänä ja ensi töiksi selätimme aikaeroväsymystä, palasimme töihin ja ostimme toisen auton. Olin päivätöissä ja arki oli aika kiireistäkin, kun oli toimistopäiviä Tampereella ja Helsingissä, Dante kotihoidossa ja myös oma yritys siinä kaikessa. Tammikuulta en muista hirveesti muuta kuin että lunta piisasi, nähtiin paljon läheisiä ja tammikuun lopussa raskaustestiin piirtyi erittäin toivottu viiva ♥

Helmikuun alku alkoi epäuskossa toisesta raskaudesta ja töiden kimpussa. Kävimme varhaisultrassa toteamassa, että toinen pikkuinen on kasvamassa ja vietimme alkukuun melko lailla raskausonnessa. Toki vanha tuttu väsymys ja paha olo tulivat kuvioihin ja vietin paljon aikaa Danten kanssa päikkäreitä nukkuen. Kuun puolessavälissä suuntasimme Ras al Khaimahiin Jennin luokse kymmeneksi päiväksi miehen ollessa työmatkalla ja nautimme meri-ilmastosta, auringosta ja hyvästä seurasta. Ihanan rentouttava loma oli sellainen, joka on tarkoitus toistaa nyt alkavana vuonna, tosin tällä kertaa neljän poppoona.

RaKin reissu oli ensimmäinen kaksin Danten kanssa ja se oli omalla tavallaan ikimuistoinen kokemus. Tiesin, että hänen asemansa ainoana lapsena oli tulossa päätökseen, joten otin kaiken irti vielä tuosta ajasta, kun masu ei häirinnyt ja mulla oli mahdollisuuksia olla hänen kanssaan ihan 100 %. Mulle näköjään sopii tuo kuiva kuuma keli, koska raskausoireetkin helpottivat mukavasti reissussa.

Maaliskuussa jatkui talvikeleistä nauttiminen, työt ja perhearki. Tulin blogissa ulos kaapista toisen raskauden suhteen ihan kuun lopussa ja samassa kuussa juhlittiin siskoni ja miehensä kihlajaisia hieman jälkijunassa. Rehellisesti sanottuna muistot maaliskuusta on jotenkin huterat. Kai sitä tuli kaikenlaista tehtyä, mutta luulen, että arki meni lähinnä selviytyessä raskausoireista ja töistä. Dante vieroitettiin tutista, mikä meni yllättävän helposti ja poika alkoi puhua pulputtamaan ihan hirveästi juuri toisten synttäreidensä kynnyksellä. Jossakin vaiheessa hain yliopistoon opiskelemaan, se taisi olla maaliskuuta, mutta rehellisesti sanottuna en nyt edes muista varmasti sitä.

Huhtikuussa alkoi elämä pikkuhiljaa hymyillä raskausoireiden osalta. Kuu alkoi Danten 2-vuotispäivää juhlistaen ja samalla ilmoitin, että lopeta päivätöissä toukokuun loppuun. Mulle perhe on aina ollut tärkeintä ja nyt halusin panostaa vielä viimeisiin kuukausiin ”kahdestaan” Danten kanssa ennen uuden tulokkaan saapumista. About näihin aikoihin saimme tietää odottavamme toista poikaa ja pohdimme kovasti lähtöä jollekin babymoonille kaksin miehen kanssa. Varasimme jo kahden aikuisen lennot Losiin, mutta kolme päivää myöhemmin lisäsimme myös Dantelle lipun ja päätimme lähteä perhematkalle, kun emme vaan raaskineet olla erossa meidän pikkuisesta.

Huhtikuussa lumet sulivat ja kevät tuli ihan täysillä, nautimme siis uudesta avoautostamme ja terassista sekä pihalla olosta mahdollisimman paljon. Vietettiin paljon aikaa ystävien kanssa, käytiin Poets of the Fallin keikalla ja nautittiin kevään tulosta täysin rinnoin. Ihana ajatella nyt, että tässä ei oo enää ku kolmisen kuukautta siihen, että alkaa tuntumaan kunnolla keväältä. Toivottavasti ainakin.

Toukokuu oli mahtava! Terassi oli kesäfiiliksessä ja elettiin käytännössä ulkona. Nautittiin lämpimistä päivistä, juhlistettiin miehen synttäreitä ja käytiin Helsingissä muuten vaan. Raskaus oli saavuttanut ihanan rauhallisen ja mukavan toisen kolmanneksen ihan kunnolla ja mussa oli energiaa kuin pienessä kylässä. Oli äitienpäivää, ystävän polttareita, ystävien häitä ja lätkän MM-kisat sekä Euroviisut. Paljon kävelyitä naapureiden ja kasvavan masun kanssa ja paljon iltoja terassilla nauttien näköalasta ja kesän saapumisesta. Toukokuussa sain myös tietää saaneeni opiskelupaikan Tampereen Yliopiston kauppiksesta.

Otimme ensimmäiset perhekuvat ikinä jonkun muun kuvaamana ja Lotta Polviander oli erinomainen valinta! Ihania juvia jäi muistoiksi tästä vuodesta paristakin kuvaussessiosta 🙂

Tämä niistä jotenkin suosikkina, vaikka rakastan noita meidän perhekuvia ♥

Toukokuu huipentui siihen, että ystävien häiden jälkeisenä päivänä suunnattiin lentokentälle ja kohti Los Angelesia. Lentomme aikana Suomi voitti MM-kultaa ja laskeuduimme Losiin hilpeissä merkeissä. Matka oli aivan mahtava ja sen parhaaksi anniksi jää ehdottomasti päivä Disneylandissa. Aikaeron vuoksi heräsimme helposti 5-6 aikaan, mikä oli täydellinen aika starttailla kohti aamupalaa ja päivän aktiviteetteja ennen aamuhälinää. Muistan varmaan ikuisesti kuinka kävelimme erittäin hiljaisessa Santa Barbarassa yksi aamu 7 aikaan ja kaikki oli jotenkin mahdottoman hyvin.

Kesäkuussa reissaaminen jatkui. Ensin käytiin välissä kotona, mies kävi leikkauksessa ja toipui siitä pari viikkoa, jonka jälkeen suunnattiin taas reissuun. Lennettiin Lontooseen, käytiin Amsterdamissa, Brysselissä ja Pariisissa ja tultiin takaisin kotiin melkein kahden viikon helteisen Euroopan reissun jälkeen. Ihana reissu, joka meni yli odotusten, vaikka Keski-Euroopan isojen kaupunkien valloitus 2-vuotiaan kanssa tuntui ensin hieman riskaabelilta. Dante sai hirveästi sanoja koko ajan ja puhui jo ihan mielettömän paljon ja tuossa reissussa saatiin viettää ihan hurjan ihanasti laatuaikaa koko perheenä.

Suomessa nautittiin ulkona olosta, läheisten kanssa olosta ja kesälomasta ennen reissuun lähtöä, sillä olihan kesäkuu aivan mieletön helteineen ja ihaninen aurinkoisine päivineen!

Heinäkuulta on paljon kuvia omalta kotiterassilta ja pihalta, hiekkalaatikolta ja kotoa. Oltiin paljon kotosalla ja nähtiin kavereita ja vietettiin vaan ihanaa kesää. Masu alkoi olemaan jo aika mittava, mutta se ei estänyt lähtemästä siskon kanssa parin päivän matkalle Kööpenhaminaan, jossa syötiin vohveleita ja ajeltiin kilometrejä sähköpotkulaudoilla. Oli kivaa ja taas yksi ihastuttava Euroopan kaupunki kesäisessä kauneudessaan.

Oli pitkästä aikaa myös lähes kolmen päivän ero Dantesta, mikä oli omalla tavallaan tosi erikoista ja kivalla tavalla tuntui myös jotenkin ihanalta huomata, että mä olen edelleen mä, enkä pelkästään äitiäitiäiti. Juhlittiin siskoni polttareita, maalattiin vauvanhuone ja sisustettiin se valmiiksi ja aloin kypsymään isoon mahaan ja painavaan oloon raskaana.

Elokuussa suunnattiin vielä kerran ulkomaille, tällä kertaa Rodokselle viettämään viimeistä perhelomaa kolmikkona. Poistuttiin hotellin alueelta kahdesti, vietettiin jumalattoman paljon aikaa uima-altaassa ja oltiin vaan ihanassa helteessä ja lomafiiliksellä. Vietettiin meidän 5-vuotispäivää miehen kanssa ja täytin 31. Aloitin myös yliopisto-opinnot hirveällä paperirumballa, jotta voisin vaihtaa opinto-oikeuteni kandista maisteriksi ja valmistellen tätä muutosta. Vauva kasvoi ja voimistui ja olo alkoi olla loppukuusta jo melko tukala.

Iso muutos arkeen tuli sen myötä, kun Dante aloitti 20 tuntia viikossa päiväkodissa. Alku meni tosi hyvin, pari viikkoa sen jälkeen vähän itkettiin kaikki ja sitten päikystä tuli osa arkea, jonne ollaan menty ilolla ja hyvillä mielin. Päikky on ollut ihana ja antoi mulle hieman aikaa ennen vauvan tuloa sekä hoitaa opiskeluja, että töitä ja myös vähän jopa vaan levätä varastoon. Otettiin vielä yhdet perhekuvat Lotan kuvaamana ja nää oli myös tän vuoden lempikuviani.

Syyskuussa hän saapui. Pari viikkoa etuajassa syntyi pieni Adrian Rafael, joka sai heti synnärillä lempinimekseen Myttynen. Viikon verran mua supisti lähes syyskuun puolestavälin lähtien ja pelolla odotin sitä, milloin hän päättää syntyä, sillä siskoni häitä juhlittiin myös syyskuussa. Syyskuun 25. hän saapui ryminällä maailmaan, sillä kotoa lähdöstä hänen ensimmäiseen kirkaisuun ei mennyt edes ihan 2,5 tuntia. Synnytys oli uskomattoman ihana kokemus tällä kertaa ja kaikki meni aivan älyttömän hyvin. Peloistani huolimatta rakastuin tähän vauvaan yhtä palavasti kuin esikoiseen ja sujahdin kahden lapsen äidin rooliin vaivatta.

Ennen vauvan saapumista remontoimme keittiömme, mikä oli vuoden yksi ehdottomia kohokohtia. Koko kotimme sai ikään kuin uuden fiiliksen ja rakastimme olla kotona, kokkailla ja nauttia vaan täällä olosta. Keittiöremppa oli koetteleva loppuraskaudessa pienen taaperon kanssa, mutta meni jopa paremmin kuin osasin odottaa. Pari viikkoa ennen Myttysen syntymää innostuin maalaamisesta ja odotankin innolla, että on taas aikaa hyökätä maalisutien kimppuun jahka vauvakuplailulta maltan. Lähes suoraan synnäriltä suunnattiin siskoni häihin, joissa meidän ei pitänyt olla kui pari tuntia, mutta joissa viihdyimmekin sitten aika pitkään, kun vauvalle oli rauhallinen olla ja hän lähinnä nukkui ja tankkasi. Maito nousi,vauva kasvoi hyvin ja voi hyvin ja koko syyskuun loppu tuntui niin rakkauden ja onnen täyteiselle, että 09/2019 jää ikuisesti mieleeni ihanan onnellisena kuukautena.

Syksy myös tuli kauniilla keltaisella peitolla ja rakastin joka hetkeä ensimmäisiä päiviämme neljän hengen perheenä ♥

Lokakuu meni ihan puhtaasti vauvakuplassa. Siihen ei mahtunut muuta kuin Myttystä, uutta perhearkeamme ja yhdessäoloa. En oikeasti muista lokakuulta mitään muuta kuin tätä ihanaa vauvakuplassa olemista ♥ Eiku Lontoo-mama oli käymässä puolen kuukautta ja sain viettää paljon aikaa hänen kanssaan myös! Olen niin onnellinen, että osasin ja halusin ottaa tämän ajan vapaaksi kaikesta ja nauttia vaan joka päivä vastasyntyneen tuoksua ja kaikkea sitä, mitä on tuo ihan alkuaika vauvan kanssa.

Raskausaikana liityin sellaiseen porukkaan, josta Pirkanmaalaiset muodostimme vielä oman pienen porukan ja lokakuussa oli ihana treffata näitä muita vauvoja ja heidän äitejään ja jotenkin tuntea juurtuvansa tähän meidän Pirkanmaalla tapahtuvaan elämään enemmän.

Marraskuussa elämään alkoi mahtua muutakin kuin vauva nuuhkimista, tosin vähäisenlaisesti sitäkään. Joulua alettiin jo odottamaan koristelemalla kuusi loppukuusta ja puhelimen kamerarullassa on ehkä tuhat kuvaa Myttyskästä ja pojista ylipäätään. Palasin pikkuhiljaa taas bloginkin puolelle asuine ja postauksine muustakin kuin vain vauvasta.

Aloin tuntemaan oloni taas ”omaksi itsekseni”, kävin rautainfuusiossa palauttamassa kropan normaaliin tilaan ja voin jotenkin taas erittäin mukavasti ja hyvin. Imetys tuntui hirveän kivalta ja vauva-arki erittäin rennon rauhalliselta. Tein kaikenlaista vauvan kanssa ja tuntui hyvältä tuntea pärjäävänsä tässä hullussa sirkuksessa, jossa yhdistyy työt, vauva ja taapero ja arki. Ihana arki.

Joulukuuhun tuntui mahtuvan hirveästi kaikkea. Ensimmäinen päiväkodin joulujuhla, Adrianin nimijuhlat, ystäviä ja rakkaita, joulunvietto ja ensimmäiset kunnon lumikelit. Käytiin miehen kanssa kaksin ekaa kertaa treffeillä Myttyskän syntymän jälkeen, mutta juostiin äkkiä takaisin sinne, mikä tuntuu parhaalta, eli vauvakuplaan. Ihastuin taas leipomiseen pitkästä aikaa ja häärin uudessa keittiössämme muutenkin hurjan paljon.

Joulu oli ihana. Rento ja tunnelmallinen. Kasa kivoja lahjoja puoli ja toisin, eka joulupukkivierailu ja erittäin innostunut taapero. Joulukuuta väritti myös siskoni baby showerit ja ihanat hetket ystävien kanssa, mutta valitettavasti myös kunnon sairaussuma. Ensin enterorokko Dantella ja miehelläni, sitten mulla jotkut vielä mystiseksi jääneet vatsaongelmat ja sittemmin vielä koko muulle perheelle iskenyt rs-virus, joka on pannut huolettamaan Myttysen kohdalla.

Nyt kun vuosi kohta vaihtuu, niin 3/4 perheestämme on vielä puolikuntoisen flunssaisia, koti on kaaoksessa ja kaikki asiat vähän levällään. Jotenkin tämä 2019 päättyy sekaviin tunnelmiin, mutta se ei haittaa. Nimittäin kaikesta kaaottisuudestaan huolimatta 2019 oli siltikin ihana vuosi! Tuntuu, että siihen mahtuu ihan hirveästi remppoineen, kaikkine juhlineen, raskauksineen ja synnytyksineen, vauvakuplineen, töineen ja opiskeluineen.

Vuodelta 2020 odotan paljon. Siitä teen ihan oman postauksen, mutta päällimmäisenä odotan samaa kuin tältäkin vuodelta; paljon ikimuistoisia hetkiä meidän pienenä perheenä. Aion ottaa enemmän aikaa itselleni ja hyvinvoinnilleni ja nauttia joka ikinen hetki mun pienestä vauvasta ja taaperosta, vaikka sitten töiden, opiskelujen ja muun laiminlyömisellä. Tämä vuosi osoitti, kuinka onnelliseksi mut tekee se, että päästän irti ja keskityn vaan niihin hetkiin ja asioihin, joilla on mulle väliä. Perheeni ja läheiseni tekevät minut onnelliseksi ja haluan osata ja uskaltaa myös ensi vuonna hieman höllätä ja nauttia elämästä. Paljon ajatuksia on opiskelujen ja blogin suhteen. Tänä vuonna blogi oli oikeastaan koko ajan pienellä liekillä ensin päivätyön ja sittemmin vauva-arjen kautta, mutta ensi vuodelle on mielessä paljon kaikkea kivaa 🙂 Mutta, palailen omilla postauksillaan sekä ensi vuoden odotuksiin että siihen, mitä tämä mennyt vuosikymmen toi tullessaan.

Ihanaa vuoden vaihtumista kaikille ja kaikkea hyvää vuoteen 2020! Toivottavasti alkava vuosi ja vuosikymmen on meille kaikille onnellinen! ♥

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *