Kippis ihanalle vuodelle... ja lähiaikojen suunnitelmille

Mungolife

Hitto tää vuosi menee nopeesti. Kohta on elokuu, ja nyt on jo mennyt reippaasti päälle puoli vuotta tätäkin vuotta. Justhan tässä vuosi vaihtui, miten muka ollaan taas tässä tilanteessa, että syksy kolkuttelee jo kohta. Mutta joo, kesä on ollut kieltämättä niin mieletön, että tällaisesta ei olisi voinut unelmoidakaan ja sikäli odotan kyllä innolla sitä, millainen loppuvuosi tulee. Tuntuu jo nyt akut niin ladatuilta, että eiköhän tästä tule vielä mieletön loppuvuosi. Toivottavasti! Mä oon jotenkin vierastanut viime aikoina mun tulevaisuuden suunnitelmista kertomista. Niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä. En oikeen osaa edes selittää miksi. Jotenkin tuntuu vaan aina tosi intiimiltä jakaa omia suunnitelmia, haaveita ja unelmia, varsinkin kun sitten jälkeenpäin tuntuu siltä, että jos suunnitelmat muuttuvat, olen jollekin selityksiä velkaa ja jos jokin epäonnistuu, ei sitä hirveästi halua kaikille jakaa. Toisaalta olen myös taikauskoinen ja pelkään kertoa suunnitelmista, jotten jinxaisi niitä. Mutta nyt on niin paljon mielettömän ihania suunnitelmia, että haluan kertoa teillekin! :)

Ja hei, sitähän varten suunnitelmat on, että joskus niitä joutuu muokkaamaan uusiksi. Ja se on ihan OK, eikä sitä tarvii pelätä tai jotenkin jännittää, että toteutuuko nyt kaikki unelmat, haaveet, toiveet ja suunnitelmat. Eikös?

REISSAILU:

Viikonloppuna lähdemme mieheni ja poikamme kanssa Italiaan. Ystävämme kutsui ja melkeinpä hienovaraisesti käski (♥) meidät Italiaan. Kun tarjolla oli loistavaa seuraa, upea villa, jossa asua ja uskomattomat maisemat, ei päätöksenteko loppujen lopuksi ollut kovin vaikeaa. Ainoa harmittava asia oli päivien rajallisuus. Mieheni on odottanut aika pitkään tänä viikonloppuna olevaa krav maga-leiriä, jolle osallistuu ja ensi viikonlopun lauantaina on vuorostaan hyvän ystävämme häät. Niinpä lähdemme su illalla ja palaamme pe illalla, että ehdimme kaikkialle. Viisi päivää on vähän lyhyt loma, mutta ehkä kuitenkin ihan riittävä. Varsinkin kun heti elokuun alussa lähdetään käymään vielä Virossa.

Lyhyet lomat eivät suinkaan ole siinä, nimittäin varasimme juuri viimeiset järjestelyt mun synttämatkalle. Kolmekymppisyyteni osuu tiistaille, ja lähdemmekin miehen kanssa kaksin viettämään varsinaista syntymäpäivää, ja olemme poissa neljä vuorokautta. Reissua on suunniteltu melkein vuoden verran ja olen koko ajan vähän jarrutellut. Viime viikkojen Danten seurailu sai mut vihdoin uskaltamaan lähteä neljäksi vuorokaudeksi, sillä hän on kuin kotonaan vanhempieni kotona Vantaalla ja reissumme aikana kesälomaa viettävät vanhempani ja siskoni, joten pikkumiehelle on monta tuttua hoitajaa. Heistä yksi tärkeimpiä maailman hienoin lapsenvahti, Jedi, joka on pikkuisellemme suurta rakkautta. Ja Jedihän rakastaa Dantea, nukkuu päikkärit vieressä ja on koko ajan lähellä. Dante vuorostaan voisi vaan leikkiä Jedin kanssa ja lepäilee välillä Jedin pedissä :D

Siskollani on lomaa elokuussa ja meillä on harkinnassa ehkä elokuussakin lähteä seikkailemaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että aika paljonhan tässä reissuja on suunniteilla, mutta tuossa meni aika lailla vuosi melkein reissaamatta ja jos haaveemme toisesta lapsesta joskus lähivuosina toteutuvat, tekee se taas loven reissailuihin. Eihän koskaan tiedä, millainen tulevaisuus meitä odottaa. Tällä hetkellä Dante on niin mahtavaa reissuseuraa, että mielellään matkustellaan hänen kanssaan.

Syys-/lokakuussa on tarkoituksena lähteä käymään Lontoossa moikkaamassa kavereita ja Lontoo-perhettä ja samalla Danten kummivanhemmat todennäköisesti tulisivat Brysselistä meidän seuraksemme. Äiti lähtisi mukaan moikkaamaan parasta ystäväänsä ja kummimummi ja äiti voisivatkin sitten hoitaa Dantea iltaisin, että me pääsisimme ottamaan Lontoosta kaiken irti. En. Malta. Odottaa.

Jenni oli kovasti sitä mieltä, että olemme tervetulleita Ras al Khaimahiin milloin tahansa ja itse ihastuin niin paljon pieneen ja rauhalliseen paikkaan ja tietenkin rakkaiden ystävien seuraan, että jos kaikki menee hyvin, mennään me Danten kanssa kahdestaan loka-marraskuussa Jennin luokse.

Eniten odotan kuitenkin suunnitteilla olevaa talvireissua Australiaan. Vielä kun Dantelle ei oma lippu maksa juuri mitään ja on vain tämä yksi lapsi, haluamme lähteä viideksi viikoksi Australiaan. Sillä saa myös mukavasti katkaistua talven kun on reissussa ihan kunnolla monta viikkoa. Siinä ehtii toipumaan aikaerosta ja pääsee esittelemään elämäni miehille paremmin mun vanhoja kotikulmia :)

Haavelistallahan olisi vielä ensi vuonna mennä Tokioon uudelleen ja Kapkaupunkiinkin haluaisin mennä uudelleen, mutta saa nähdä. Nämä yllä mainitut nyt on ainakin suunnitelmissa, katsotaan mitä todellisuudessa tapahtuu.

BLOGI: 

Olen viihtynyt erittäin hyvin Rantapallolla, mutta vähiin käy ennen kuin loppuu tämäkin ilo. Jatkossa blogini tulee löytymään eri sivustolta ja siihen ei ole kuin pari viikkoa enää. Jaiks. Tämä on toki pitänyt kiireisenä, mutta odotan innolla.

Mungobabyyn on tulossa Mungolifea radikaalimpi muutos, mutta kerron siitä tarkemmin huomenna Mungobabyn puolella. Koko juttu muuttuu hieman, ja sitä kautta palaa taas aktiiviseksi blogiksi :)

Asukuvia on viime aikoina ollut tosi tosi vähän, mutta se on ollut ihan tietoinen juttu. En vaan oo jotenkin halunnut viime aikoina pahemmin kuvailla, mutta sekin tästä varmasti hiljalleen muuttuu. Joskus on vaan todella epäinspiroitunut olo, mikä on ehkä ihan ymmärrettävää tässä 10 vuoden blogihistorian aikana. Kelatkaa, että mä oon kirjoittanut jo yli 3300 postausta?! Apua. No, homma jatkuu ja saa varmasti uutta intoa kun päälle voi pukea taas vähän muutaki ku uikkarit tai hellemekon.

KESÄN MUITA TAPAHTUMIA: 

Mietin pitkään, mitä tapahtuu mun syntymäpäivänä. Ensin meinasin, että jätän sen juhlimatta ja menen vaan miehen kaksin reissuun. Liian moni ystävä oli järkyttynyt tästä. Ainahan mä järjestän jotain :D Niinpä laitoin aivosoluja liikkeelle ja pakko sanoa, että aika paljon odotan mun synttäreiden juhlimista. Järjestän nimittäin mun ystäville ihan älyttömän Amazing Racen :D Se on vienyt sikana aikaa ideoida ja järjestää, mut pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mä uskon, että siitä tulee ihan mieletön!!

Parin viikon päästä on myös rakkaan ystävän häät ja ne on varmasti aivan upeat! En malta odottaa, että taas pääsee juhlimaan rakkautta ja mikä parasta, kahdesti, sillä syyskuussa on tiedossa toiset häät :)

TYÖ, OPISKELU & PÄIVÄHOITOASIAT:

Vaikka ajoittain mulle tuleekin hirveä vimma tehdä jotakin muuta, niin todellisuus on sellainen, että mulla ei voisi paljon paremmin mennä. Saan olla kotona Danten kanssa, katsoa hänen kehitystään ja kehittää häntä juuri haluamaamme suuntaan. Nautin suunnattomasti Danten kanssa vietetystä ajasta, enkä ole valmis laittamaan häntä hoitoon. Ollaan paljon pohdittu tulevaisuutta, mutta en vaan näe Dantea kodin ulkopuolisessa päivähoidossa ennen kuin hän on lähemmäs 3-vuotias. Poitsu on kyllä tosi seurallinen lapsi ja sitä mä yritän koko ajan täyttää leikkitreffeillä ja käymällä eri paikoissa ja varmasti nyt syksyllä aletaan käymään taas kerhoissa ja perhepäivissä.

Työsuunnitelmat ei kuitenkaan ole täysin kuopattuja, vaan pidän mielen avoimena. Oon aika hyvin terävöittänyt mun ajatuksen tulevaisuuden haaveistani ja sitä silmällä pitäen pidän koko ajan silmät ja mielen avoinna. En voi sanoa etsiväni muita töitä, mutta jos jokin mielettömän kiinnostava työpaikka tulisi vastaan, voisin sitä hyvinkin tavoitella. Silloin mieheni todennäköisesti jäisi osittaiselle hoitovapaalle ja palkkaisimme yksityisen lapsenvahdin kotiin muille päivillä ja ois varmaan joku pieni mummi-rotaatio päällä. En kuitenkaan ihan vielä koe mielekkääksi jättää Dantea kokopäiväisesti muiden hoiviin, vaan nautin tästä nykyisestä tilanteesta, jossa voin tehdä oman panokseni meidän talouteen, mutta samalla olla Danten kanssa mahdollisimman paljon.

Opiskelut sen sijaan kiinnostavat taas pitkästä aikaa. Onneksi en saanut aikoinaan sitä Kuopion opiskelupaikkaa, sillä ensikertalaisuuteni yliopistohaussa on säilynyt ja mun hyvällä ylppäritodistuksella se avaa mulle ovia. Jotain jatkotutkinto-suunnitelmia mulla siis on ja varmasti ensi vuonna laitan papereita yhteen tai jopa kahteen mua kiinnostavaan opinahjoon. Toinen lienee helposti arvattavissa, mutta toinen voikin olla sitten aikanaan aikamoinen yllätys.

En tiedä onko tämä jotain 30 kriisiä, mutta mä oon tässä kehitellyt todella kunnianhimoisen sekopäisen suunnitelman sille, mikä on mun tilanne kun olen 35. Katotaan miten sen kanssa käy :D Isona osana siihen liittyy opiskelu. On jotenkin vapauttavaa tajuta, että on vasta 30, on jo äiti ja vielä olisi ainakin 35 vuotta aikaa opiskella ja tehdä töitä halutessaan. Siinä pääsee toteuttamaan vähän sekopäisempiäkin ideoita :D

PERHEENLISÄYS: 

Ei vielä ajankohtainen. Ei valitettavasti edes karvalapsen muodossa. Mäyräkoiraan saan luvan kuulemma vasta kun on haaveidemme lapsiluku täynnä JA lapset sen ikäisiä, että voivat osallistua koiran pentuaikaan ja saada siitä ilonsa.

Benji on ja voi hyvin ja hän riittääkin meille vallan mainiosti :)

URHEILU:

Danten syntymän jälkeen urheilu on jotenkin jäänyt vähän kakkossijalle, mutta nyt on ykskaks jostain kumman syystä purrut urheilukärpänen ihan superlujasti! Ekaa kertaa aikoihin oikeesti ootan innoissani kuntosalikortin hommaamista (heti reissun jälkeen) ja sitä, että pääsee taas joskus syksymmällä pelaamaan lentopalloa ja sitä ennen oon päättänyt aloittaa ihan suunnitelmallisesti liikkumisen. Lapsen kanssa käy helposti niin, että se lenkille tai salille lähtö vaan jää, joten sen toteutukseen tarvii ihan oikean suunnitelman. Nyt oon sellaista tässä itselleni tehnyt ja on kova into taas liikkua.

KOTI JA MATERIA: 

Ollaan tehty pieniä muutoksia kotona, jotka on lisänneet ihastusta siihen ihan valtavasti. Vaihdoin työhuoneen järjestystä ja ostimme vierashuoneeseen uuden ihanan sohvan ja nyt tuntuu vihdoin siltä, että koti olisi "valmis". Ainakin for now.

Myös materian kanssa on jotenkin sellainen fiilis, että nyt on kaikki, eikä oikein ole haaveissa tai suunnitelmissakaan mitään. Ostimme juuri uuden auton, ja se on aivan ihana! Koti on kuosissa eikä täältä puutu oikein mitään, mitä haluaisi ja sama pätee myös vaatehuoneeseeni. Jotenkin todella vapauttavaa, kun haavelistalla ei oikeesti oo oikein mitään :)

Sellaista. Mitäs teillä lähiaikojen haaveissa? :) 

Kommentit

Mmari (Ei varmistettu)

Mä haluaisin vain parantua burnoutista ja päästä työelämään takaisin, jotta voitas juhlia ens vuonna miehen 3-kymppisiä ulkomailla :( siinä mun toiveet! (ja tietysti se, että lemmikit ja perhe ja lähisuku eläis terveenä pitkään).

Tarude (Ei varmistettu)

Samoja haaveita mulla, yritän toipua työelämässä väsymisestä.
Olisi tietysti hienoa matkustellakin, mutta toisaalta mulle riittää ihan tää lähiympäristökin.
Eikä noista 28 lomapäivästä edes riittäisi moisiin 5 viikon matkoihin, onni jos on pitkätlomat

Emma (Ei varmistettu)

Ihania haaveita! ️ Haaveiden sanominen ääneen on musta todella tärkeää, koska silloin otetaan ensimmäinen askel niiden toteuttamiseen. Toki sun tapauksessa ei ehkä niin helppoa kun on seuraajia melkoisen paljon enemmän kun meillä muilla.
Meidän yksi suurimmista haaveista toteutuu ihan kohta kun menemme naimisiin. Häiden jälkeen tälle vuodelle mahtuu vielä häämatka ja matkan jälkeen toivottavasti isoin haave, ensimmäinen lapsi. Lapsihaaveen sanominen ääneen on kyllä melkoisen pelottavaa..

Badam (Ei varmistettu)

Moi! :)

Kiinnostus heräs, että miten oot korkeekoulu-haussa edelleen ensikertalais-kiintiössä, kun etkös aikoinaan opiskellut oikiksessa?

Annu (Ei varmistettu)

Samaa olisin ollut tulossa kyselemään

pob (Ei varmistettu)

Olet ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeva eli ensikertalainen, jos

-et ole suorittanut Suomen koulutusjärjestelmän mukaista ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoa
-et ole vastaanottanut ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa koulutuksesta, joka on alkanut syksyllä 2014 tai sen jälkeen.

käsittääkseni anna ei ole suorittanut oikista loppuun, joten on ensikertalainen :)

Oona (Ei varmistettu)

Ulkomaill opiskelu ei vaikuta ensikertalaisuuteen ja oliko niin, että ennen vuotta 2014 aloitetut korkeakouluopiskelut eivät vaikuta ensikertalaisuuteen.

Kristina (Ei varmistettu)

Ensikertalaisia on kaikki, jotka ei ole suorittanut Suomen järjestelmien mukasta tutkintoa tai ottanut opiskelupaikkaa vastaan 2014 tai sen jälkeen. Eli jos vaikka on aloittanut tutkinnon 2012, mutta ei vielä ole valmistunut, on edelleen ensikertalainen:)

Tantta (Ei varmistettu)

Jos korkeakoulupaikan on ottanut vastaan ennen vuotta 2014, muistaakseni, on edelleen ensikertalaiskiintiöstä. ️

anni (Ei varmistettu)

Jos on ottanut paikan vastaan ennen syksyä 2014 eikä ole suorittanut korkeakoulututkintoa niin on ensikertalainen! :) eli tuo ensikertalaisuuden "menetys" alkoi vasta syksyllä 2014!

"Olet ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeva eli ensikertalainen, jos

et ole suorittanut Suomen koulutusjärjestelmän mukaista ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoa
et ole vastaanottanut ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa koulutuksesta, joka on alkanut syksyllä 2014 tai sen jälkeen."

Jos tutkinto on siis suoritettu ulkomailla, tai Suomessa opiskelupaikka on otettu vastaan ennen 2014 on edelleen ensikertalainen.

LK (Ei varmistettu)

Mäkin jäin miettimään tätä!

Katja (Ei varmistettu)

Mistä toi vikan kuvan mekko on

Matilda (Ei varmistettu)

Onkohan outoa sanoa, etten haaveile oikeastaan mistään...? Olen 36v, avoliitossa ihanan miehen kanssa, meillä on unelmien kerrostaloasunto Helsingin keskustan tuntumassa merenrantatontilla, molemmat ollaan koulutusta vastaavassa työssä, josta tykkäämme ja matkustelemme toooosi paljon. Toki toivon, että elämä jatkuu just näin ilman mitään muutoksia, mutta varsinaisesti en haaveile mistään. Matkustamisestakaan ei tarvitse haaveilla, koska sitä pystymme toteuttamaan mielemme mukaan. Meidän tilanteessa hyvä taloudellinen tilanne ja vapaaehtoinen lapsettomuus mahdollistavat tämän elämäntyylin.

pob (Ei varmistettu)

Eihän haaveet ja unelmat ole vain niitä asioita mitä ei pysty toteuttamaan/on vaikea toteuttaa :)

Siiri Kiviharju (Ei varmistettu) https://www.siirikiviharju.com/2018/07/56-kg.html

Ihanan iloinen ja elämän myönteinen postaus! Oon aina tykännyt lukea sun blogia, kun sulla on jotenkin aina niin hyvää draivia elämässä ja sellaista tekemisen meininkiä. :D Mä haaveilen koulusta valmistumisesta (2v jäljellä), toisen asunnon ostamisesta ja oman alan töistä! :) Mieheni on ihana ja varmasti pysyy matkassa mukana ja hänen kanssaan on paljon matkustushaaveita.<3

Ma (Ei varmistettu)

Kiva olo tuli kun luki suunnitelmistasi ja haaveistasi :) Elämänmakuisia ja sinun näköisiäsi asioita. Sinulla on kyllä ihania asioita elämässäsi ja vaikutat myös tehneesi paljon töitä saavuttaaksesi unelmiasi.

Minä yritän opetella taas haaveilemaan. Pari vuotta sitten mieheni sairastui vakavasti, mikä romutti aikalailla kykyni tehdä tulevaisuudensuunnitelmia ja uskalluksen haaveilla. Isot (ja oikeastaan pienetkin) haaveet menivät tauolle, kun elämän täytti huoli, suru ja pelko, ja arki oli selviytymistä päivästä toiseen. Tuntui siltä etten uskalla haaveilla oikein mistään kun tulevaisuus tuntui niin epävarmalta ja synkältä, ja oli kokemus siitä että matto on vetäisty jalkojen alta yllättäen ja kovaa, ja asiat eivät ole omassa hallinnassa. Osasta haaveistamme jouduimme ehkä kokonaan luopumaan, osan toteutus siirtyi myöhemmäksi kunnes tilanne on vakaampi. Onneksi mieheni voi jo paremmin, vaikka varmuutta tulevasta ei tämän sairauden kanssa koskaan ole. Yritän nyt opetella taas luottamaan elämään ja uskaltamaan haaveilla ja tehdä edes pieneltä tuntuvia suunnitelmia. Työstämistä itseni kanssa on kovasti, mutta matkalla ollaan.

Matilda (Ei varmistettu)

Vasta 1,5v lapsi pystyy pitämään vanhempansa mielessä 8-9h ajan eli normaalin työpäivän pituuden. Tämä ei riipu lapsesta vaan kaikkien lasten aivot kehittyvät siten, että tuo on mahdollista. Dante tulee siis unohtamaan teidät 4 vuorokauden aikana ja se on kolaus perusturvallisuudelle vaikka mummola olisikin tuttu. Tämä on lapsen kehitykseen liittyvä fakta, se joka väittää vastaan ei ole asiaan perehtynyt.

Muuten ihanalta kuulostavia suunnitelmia.

Anna (Ei varmistettu)

Höpö höpö. Yli vuoden ikäisen voi jo kiintymysteorianki puitteissa jättää yön yli vuorokaudeksi. Olemme olleet kerran yön ja kaksi päivää erossa ja ei todellakaan unohtanut yhtään mitään. Soitimme monta kertaa päivässä pidempiä videopuheluita ja pysyimme varmasti senkin puolesta mielessä. Ottaa varmasti nytkin kiukutellen vastaan osoittaakseen mieltä, kuten turvalliseen suhteeseen kuuluukin, mutta sitten sitä vaan kestetään pieni kiukku. Ja kiitos vaan, mutta asiaan on perehdytty aivan tarpeeksi.

Olemme kasvattaneet lapsemme hänen tahtinsa mukaisesti ja hänen vointinsa aina etusijalle laittaen, ja teemme niin jatkossakin. Mitään perusturvallisuuden tunnetta tämä ei todellakaan tule vaarantamaan.

On ihan typerää lähteä laittamaan kaikkia lapsia ja tilanteita joihinkin lokeroihin, sillä kenenkään elämäntilanne ei ole sama. Meidän äiti on ollut Danten kanssa joka ikinen viikko vähintään kaksi päivää viikossa siitä asti kun Dante oli 5kk. Äitini on asunut meillä milloin yön milloin kolme viikossa. Hän on lisäksi ollut kanssamme kaikilla pitkillä reissuilla, 10 pv ja 3 vk. Danten kiintymyssuhde mummiinsa eroaa vahvasti perus"mummulasta", sillä hän ottaa hirveästi kontaktia minun äitiini ja jopa ikävöi tätä, kun eivät näe muutamaan päivään. Jos tulee itku tai väsy, niin välillä mummin syli on jopa halutumpi kuin isin, vaikka mieheni on ollut vanhempainvapaalla ja pitkillä lomilla ja ollut todella paljon Danten kanssa.

Tältä pohjalta ollaan pohdittu asiaa pitkään, emmekä todellakaan lähtisi, ellemme kokisi sitä täysin turvalliseksi Dantelle. Kolmen yön ja neljän päivän poissaolomme ei tule olemaan millään lailla vakava tai järkyttävä Dantelle.

Suosittelen jatkossa jättämään kasvatusneuvojen antamisen sellaisiin tilanteisiin, joissa niitä pyydetään.

Ronja (Ei varmistettu)

Meidän 1,5v taapero ei myöskään todellakaan meitä vanhempia unohtanut, vaikka oltiin miehen kanssa siitä erossa reilusti yli ”suositusten”. Tasan tarkkaan tiesi ketä me ollaan, kun hymyilevänä ja nauravaisena juoksi meidän luokse huutaen riemuiten ”isii, äitii”. Meidän pojalla oli ihana miniloma mun vanhempien luona ja me saatiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa.

Anna (Ei varmistettu)

Just tämä :)

Vanhempien parisuhde on lapsen koti. Meidän parisuhde voi itse asiassa superhyvin eikä meillä ole mitään "tarvetta" irtiotolle, mutta kyllähän joku luksusreissu kahden kesken nauttimaan vain toisistamme ja ajasta ilman vaippoja, sormiruokia ja muuta arkea, tekee helkkarin hyvää vanhemmille.

Olisi ihan eri asia, jos meidän taaperomme ei olisi äärimmäisen läheinen mumminsa kanssa ja kiljahdellen juoksisi aina mummulaan, valitsisi mummin sylin ja pussailisi videopuhelun aikana puhelinta loputtomasti. Babaa kysellään sillonkin kun äitini ei ole täällä ja meillä just sama; kun ollaan poissa koko päivä ja lapsi on mummin kanssa, tulee ovelle vastaan hyväntuulinen mamamama-kiljahtelija, joka toki pidemmän poissaolon jälkeen on vähän kiukkuinen ja takertuu syliin, mutta jo muutaman tunnin päästä päästää koko jutusta irti.

Mun mielestä näihin kaikkiin teorioihin olisi tärkeää ottaa huomioon lapsen erilainen persoona, erilainen perhetilanne ja juuri hoitajan suhde lapseen (kuinka läheinen ja kuinka paljon yhdessä yms.) ja lisäksi se, että nykypäivänä videopuhelujen kanssa lapsi saa kyllä nähdä, kuulla ja "jutella" äidin ja isin kanssa pitkin päivää, jolloin se äiti ei ehkä tunnu olevan niin kaukana.

Päivi L (Ei varmistettu)

Aivan mahtava Mummi suhde Dantella! Te itse tiedätte, miten Dante pärjää ja tosiaan videopuheluilla saatte kasvot päivittäin pojan mieleen. Kiva kuulla, että pääsette reissuun kahden kesken.

Alina (Ei varmistettu)

Itse en kyllä pystyisi jättämään 1.5 v hoitoon 4 päiväksi.. olisi paikka kuinka tuttu. En aina ymmärrä sitä kiirettä päästä menemään kahdestaan kun ensin halutaan niitä lapsia. Mutta koska meillä kaikilla on mielipiteensä ja minun oma ei ole absoluuttisen oikea niin jokainen saa tehdä tyylillään. Loppujen lopuksi blogi on vain pintaraapaisu ja sen perusteella ei voi tuomita kenenkään reissuja minnekkään.. lapset mukana tai ei.

Savon (Ei varmistettu)

Nyt oli kyse ihmislapsesta eikä kultakalasta?

Sinttu (Ei varmistettu)

Kiva teksti ja hienoja unelmia. Eikös juuri unelmien sanoiksi pukeminen muuta ne tavoitteiksi, jotka sitten joko toteutuu tai ei, mutta tavoitellahan niitä aina kannattaa. :) Omat haaveet tällä hetkellä: noh yksi iso toteutui tänä vuonna, kun sanottiin mieheni kanssa toisillemme tahdon ja saatiin ihanat häät säätä myöden. Toinen iso ja pitkäaikainen unelma toteutuu marraskuussa kun lähdetään Havaijille. :) Seuraava toive on lapsi tai kaksi ja tämän ääneen sanominen mietityttää etten jinxaa tätä, mutta uskon että niin käy jos on tarkoitettu. Sen jälkeen olisi ajatus vaihtaa työpaikkaa, johonkin mikä vihdoin vastaisi enemmän varsinaista koulutustani. Ja yksi tärkeä projekti, joka on kesken on juosta tänä vuonna 10km tuntiin tai alle. Sekä saada oppia syömään vielä vähän paremmin vaikka aika hyvin jo menee!

Eikös siinä ole joku raja, miten vanhalla yo- todistuksella voi hakea paikkoja suoraan ilman pääsykoetta? Ainakin pääsykokeisiin siis joutuu lukemaan riippumatta ensikertalaisuudesta.

Anna (Ei varmistettu) https://lapsennimi.com/kategoria/annan-matkablogi/

Mulla lapset täyttävät syksyllä 3 ja 5 vuotta ja hekään eivät mene päivähoitoon. Toisaalta he käyvät päiväkerhoa kolme tuntia joka arkipäivä. Minä ehdin tällä ajalla opiskella (sain opiskelupaikan ensi syksyksi!) ja tehdä etätöitä. Lisäksi teen muutamia tunteja läsnäoloa vaativia töitä iltaisin ja viikonloppuisin kun mies voi olla lasten kanssa. Opiskelusta olen ihan innoissani!

Olemme juuri nyt Baltiassa ja lentoliput on ostettu elokuun lopulle Dubliniin, joulukuun alkuun Islantiin ja tammikuussa lähdemme Dohaan, Malediiveille ja Sri Lankaan. Vielä pitäisi keksiä jotain jouluksi (ollaan joulu aina reissussa, Kanadaan jos ostimme lennot mutta ne peruttiin) ja jotain lokakuulle tai marraskuulle.

Meillä oli puoli vuotta olohuone/keittiö myllerryksessä kun lattia piti repiä auki ja kuivattaa sitä kun ulkoa oli tullut kosteutta. Nyt se vihdoin oli kuivunut ja korjattu ja teimme myös samalla keittiöremontin. Juuri ennen matkaa sain laitettua huonekalut paikalleen ja ai että on ihanaa kun on taas olohuone ja ruolailutila käytössä! Kodin suhteen tavoitteena olisi kuitenkin vielä karsia tavaraa.

Teen myös yhdistyshommia vapaaehtoistyönä ja ensi vuodelle olisi niistä tarkoitus jättäytyä. Tosin nyt näyttää siltä että mun on "pakko" jatkaa puheenjohtajana. Tosin nyt sitten suunnitteilla budjetin rukkaaminen siihen malliin että saamme palkattua etätöihin jonkun joka tekee muutaman tunnin viikossa "ärsyttäviä mutta pakollisia byrokratiaan liittyviä ja muita sellaisia hommia" niin itse voin keskittyä pj:nä kaikkiin kivempiin ja mielekkäämpiin hommiin.

Liikunnasta, pidän vielä salikortin voimassa. Käyn 1-2 krt viikossa salilla niin että lapset ovat lapsiparkissa. Syksyllä alkaa oma harrastus yhtenä arki-iltana. Lisäksi teen liikunnanohjauksia jotka on samalla oma treeni itselleni. Lenkkeilystä olen myös nyt innostunut. Nyt mietin et pitäsköhän pudottaa vihdoin raskauskilot (molemmista lapsiata jäänyt 5 kiloa eli 10 yhteenaä) tai ainakin puolet.

Tulipa pitkä kommentti, näitä tulevaisuuden toiveita ja tavoitteita on kyllä välillä hyvä miettiä ja ihan kirjata ylös.

Karo (Ei varmistettu)

Hei! Vieläkö on podcasteja tulossa? Niitä on niin mukava kuunella ja samalla tehdä kotiaskareita

Bee (Ei varmistettu)

Ihanan positiivinen postaus! :)

Sun tapasi ajatella asioista, ettei mikään ole koskaan liian myöhäistä tai haastavaa, on erittäin innostavaa!

Heippa (Ei varmistettu)

Alempi yliopistotutkinto on myös tutkinto. Siten, jos on valmistunut esim. oikeusnotaariksi, on paikka ensikertalaisuuskiintiössä menetetty.

Anna (Ei varmistettu)

En ole valmistunut notaariksi :)

Heippa (Ei varmistettu)

No sitten taidat mennä kiintiöön :) tsemppii uusiin opintoihin ja hakemisiin, hienoa, et sul on parikin vaihtoehtoa!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos :)

Satu (Ei varmistettu)

Kirjoitit viisi päivää sitten, että:
"Mungobabyyn on tulossa Mungolifea radikaalimpi muutos, mutta kerron siitä tarkemmin huomenna Mungobabyn puolella."
En kuitenkaan löydä mitään uutta postausta Mungobabystä.

Kommentoi