Kippis ihanalle vuodelle… ja lähiaikojen suunnitelmille

Hitto tää vuosi menee nopeesti. Kohta on elokuu, ja nyt on jo mennyt reippaasti päälle puoli vuotta tätäkin vuotta. Justhan tässä vuosi vaihtui, miten muka ollaan taas tässä tilanteessa, että syksy kolkuttelee jo kohta. Mutta joo, kesä on ollut kieltämättä niin mieletön, että tällaisesta ei olisi voinut unelmoidakaan ja sikäli odotan kyllä innolla sitä, millainen loppuvuosi tulee. Tuntuu jo nyt akut niin ladatuilta, että eiköhän tästä tule vielä mieletön loppuvuosi. Toivottavasti! Mä oon jotenkin vierastanut viime aikoina mun tulevaisuuden suunnitelmista kertomista. Niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä. En oikeen osaa edes selittää miksi. Jotenkin tuntuu vaan aina tosi intiimiltä jakaa omia suunnitelmia, haaveita ja unelmia, varsinkin kun sitten jälkeenpäin tuntuu siltä, että jos suunnitelmat muuttuvat, olen jollekin selityksiä velkaa ja jos jokin epäonnistuu, ei sitä hirveästi halua kaikille jakaa. Toisaalta olen myös taikauskoinen ja pelkään kertoa suunnitelmista, jotten jinxaisi niitä. Mutta nyt on niin paljon mielettömän ihania suunnitelmia, että haluan kertoa teillekin! 🙂

Ja hei, sitähän varten suunnitelmat on, että joskus niitä joutuu muokkaamaan uusiksi. Ja se on ihan OK, eikä sitä tarvii pelätä tai jotenkin jännittää, että toteutuuko nyt kaikki unelmat, haaveet, toiveet ja suunnitelmat. Eikös?

REISSAILU:

Viikonloppuna lähdemme mieheni ja poikamme kanssa Italiaan. Ystävämme kutsui ja melkeinpä hienovaraisesti käski (♥) meidät Italiaan. Kun tarjolla oli loistavaa seuraa, upea villa, jossa asua ja uskomattomat maisemat, ei päätöksenteko loppujen lopuksi ollut kovin vaikeaa. Ainoa harmittava asia oli päivien rajallisuus. Mieheni on odottanut aika pitkään tänä viikonloppuna olevaa krav maga-leiriä, jolle osallistuu ja ensi viikonlopun lauantaina on vuorostaan hyvän ystävämme häät. Niinpä lähdemme su illalla ja palaamme pe illalla, että ehdimme kaikkialle. Viisi päivää on vähän lyhyt loma, mutta ehkä kuitenkin ihan riittävä. Varsinkin kun heti elokuun alussa lähdetään käymään vielä Virossa.

Lyhyet lomat eivät suinkaan ole siinä, nimittäin varasimme juuri viimeiset järjestelyt mun synttämatkalle. Kolmekymppisyyteni osuu tiistaille, ja lähdemmekin miehen kanssa kaksin viettämään varsinaista syntymäpäivää, ja olemme poissa neljä vuorokautta. Reissua on suunniteltu melkein vuoden verran ja olen koko ajan vähän jarrutellut. Viime viikkojen Danten seurailu sai mut vihdoin uskaltamaan lähteä neljäksi vuorokaudeksi, sillä hän on kuin kotonaan vanhempieni kotona Vantaalla ja reissumme aikana kesälomaa viettävät vanhempani ja siskoni, joten pikkumiehelle on monta tuttua hoitajaa. Heistä yksi tärkeimpiä maailman hienoin lapsenvahti, Jedi, joka on pikkuisellemme suurta rakkautta. Ja Jedihän rakastaa Dantea, nukkuu päikkärit vieressä ja on koko ajan lähellä. Dante vuorostaan voisi vaan leikkiä Jedin kanssa ja lepäilee välillä Jedin pedissä 😀

Siskollani on lomaa elokuussa ja meillä on harkinnassa ehkä elokuussakin lähteä seikkailemaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että aika paljonhan tässä reissuja on suunniteilla, mutta tuossa meni aika lailla vuosi melkein reissaamatta ja jos haaveemme toisesta lapsesta joskus lähivuosina toteutuvat, tekee se taas loven reissailuihin. Eihän koskaan tiedä, millainen tulevaisuus meitä odottaa. Tällä hetkellä Dante on niin mahtavaa reissuseuraa, että mielellään matkustellaan hänen kanssaan.

Syys-/lokakuussa on tarkoituksena lähteä käymään Lontoossa moikkaamassa kavereita ja Lontoo-perhettä ja samalla Danten kummivanhemmat todennäköisesti tulisivat Brysselistä meidän seuraksemme. Äiti lähtisi mukaan moikkaamaan parasta ystäväänsä ja kummimummi ja äiti voisivatkin sitten hoitaa Dantea iltaisin, että me pääsisimme ottamaan Lontoosta kaiken irti. En. Malta. Odottaa.

Jenni oli kovasti sitä mieltä, että olemme tervetulleita Ras al Khaimahiin milloin tahansa ja itse ihastuin niin paljon pieneen ja rauhalliseen paikkaan ja tietenkin rakkaiden ystävien seuraan, että jos kaikki menee hyvin, mennään me Danten kanssa kahdestaan loka-marraskuussa Jennin luokse.

Eniten odotan kuitenkin suunnitteilla olevaa talvireissua Australiaan. Vielä kun Dantelle ei oma lippu maksa juuri mitään ja on vain tämä yksi lapsi, haluamme lähteä viideksi viikoksi Australiaan. Sillä saa myös mukavasti katkaistua talven kun on reissussa ihan kunnolla monta viikkoa. Siinä ehtii toipumaan aikaerosta ja pääsee esittelemään elämäni miehille paremmin mun vanhoja kotikulmia 🙂

Haavelistallahan olisi vielä ensi vuonna mennä Tokioon uudelleen ja Kapkaupunkiinkin haluaisin mennä uudelleen, mutta saa nähdä. Nämä yllä mainitut nyt on ainakin suunnitelmissa, katsotaan mitä todellisuudessa tapahtuu.

BLOGI: 

Olen viihtynyt erittäin hyvin Rantapallolla, mutta vähiin käy ennen kuin loppuu tämäkin ilo. Jatkossa blogini tulee löytymään eri sivustolta ja siihen ei ole kuin pari viikkoa enää. Jaiks. Tämä on toki pitänyt kiireisenä, mutta odotan innolla.

Mungobabyyn on tulossa Mungolifea radikaalimpi muutos, mutta kerron siitä tarkemmin huomenna Mungobabyn puolella. Koko juttu muuttuu hieman, ja sitä kautta palaa taas aktiiviseksi blogiksi 🙂

Asukuvia on viime aikoina ollut tosi tosi vähän, mutta se on ollut ihan tietoinen juttu. En vaan oo jotenkin halunnut viime aikoina pahemmin kuvailla, mutta sekin tästä varmasti hiljalleen muuttuu. Joskus on vaan todella epäinspiroitunut olo, mikä on ehkä ihan ymmärrettävää tässä 10 vuoden blogihistorian aikana. Kelatkaa, että mä oon kirjoittanut jo yli 3300 postausta?! Apua. No, homma jatkuu ja saa varmasti uutta intoa kun päälle voi pukea taas vähän muutaki ku uikkarit tai hellemekon.

KESÄN MUITA TAPAHTUMIA: 

Mietin pitkään, mitä tapahtuu mun syntymäpäivänä. Ensin meinasin, että jätän sen juhlimatta ja menen vaan miehen kaksin reissuun. Liian moni ystävä oli järkyttynyt tästä. Ainahan mä järjestän jotain 😀 Niinpä laitoin aivosoluja liikkeelle ja pakko sanoa, että aika paljon odotan mun synttäreiden juhlimista. Järjestän nimittäin mun ystäville ihan älyttömän Amazing Racen 😀 Se on vienyt sikana aikaa ideoida ja järjestää, mut pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mä uskon, että siitä tulee ihan mieletön!!

Parin viikon päästä on myös rakkaan ystävän häät ja ne on varmasti aivan upeat! En malta odottaa, että taas pääsee juhlimaan rakkautta ja mikä parasta, kahdesti, sillä syyskuussa on tiedossa toiset häät 🙂

TYÖ, OPISKELU & PÄIVÄHOITOASIAT:

Vaikka ajoittain mulle tuleekin hirveä vimma tehdä jotakin muuta, niin todellisuus on sellainen, että mulla ei voisi paljon paremmin mennä. Saan olla kotona Danten kanssa, katsoa hänen kehitystään ja kehittää häntä juuri haluamaamme suuntaan. Nautin suunnattomasti Danten kanssa vietetystä ajasta, enkä ole valmis laittamaan häntä hoitoon. Ollaan paljon pohdittu tulevaisuutta, mutta en vaan näe Dantea kodin ulkopuolisessa päivähoidossa ennen kuin hän on lähemmäs 3-vuotias. Poitsu on kyllä tosi seurallinen lapsi ja sitä mä yritän koko ajan täyttää leikkitreffeillä ja käymällä eri paikoissa ja varmasti nyt syksyllä aletaan käymään taas kerhoissa ja perhepäivissä.

Työsuunnitelmat ei kuitenkaan ole täysin kuopattuja, vaan pidän mielen avoimena. Oon aika hyvin terävöittänyt mun ajatuksen tulevaisuuden haaveistani ja sitä silmällä pitäen pidän koko ajan silmät ja mielen avoinna. En voi sanoa etsiväni muita töitä, mutta jos jokin mielettömän kiinnostava työpaikka tulisi vastaan, voisin sitä hyvinkin tavoitella. Silloin mieheni todennäköisesti jäisi osittaiselle hoitovapaalle ja palkkaisimme yksityisen lapsenvahdin kotiin muille päivillä ja ois varmaan joku pieni mummi-rotaatio päällä. En kuitenkaan ihan vielä koe mielekkääksi jättää Dantea kokopäiväisesti muiden hoiviin, vaan nautin tästä nykyisestä tilanteesta, jossa voin tehdä oman panokseni meidän talouteen, mutta samalla olla Danten kanssa mahdollisimman paljon.

Opiskelut sen sijaan kiinnostavat taas pitkästä aikaa. Onneksi en saanut aikoinaan sitä Kuopion opiskelupaikkaa, sillä ensikertalaisuuteni yliopistohaussa on säilynyt ja mun hyvällä ylppäritodistuksella se avaa mulle ovia. Jotain jatkotutkinto-suunnitelmia mulla siis on ja varmasti ensi vuonna laitan papereita yhteen tai jopa kahteen mua kiinnostavaan opinahjoon. Toinen lienee helposti arvattavissa, mutta toinen voikin olla sitten aikanaan aikamoinen yllätys.

En tiedä onko tämä jotain 30 kriisiä, mutta mä oon tässä kehitellyt todella kunnianhimoisen sekopäisen suunnitelman sille, mikä on mun tilanne kun olen 35. Katotaan miten sen kanssa käy 😀 Isona osana siihen liittyy opiskelu. On jotenkin vapauttavaa tajuta, että on vasta 30, on jo äiti ja vielä olisi ainakin 35 vuotta aikaa opiskella ja tehdä töitä halutessaan. Siinä pääsee toteuttamaan vähän sekopäisempiäkin ideoita 😀

PERHEENLISÄYS: 

Ei vielä ajankohtainen. Ei valitettavasti edes karvalapsen muodossa. Mäyräkoiraan saan luvan kuulemma vasta kun on haaveidemme lapsiluku täynnä JA lapset sen ikäisiä, että voivat osallistua koiran pentuaikaan ja saada siitä ilonsa.

Benji on ja voi hyvin ja hän riittääkin meille vallan mainiosti 🙂

URHEILU:

Danten syntymän jälkeen urheilu on jotenkin jäänyt vähän kakkossijalle, mutta nyt on ykskaks jostain kumman syystä purrut urheilukärpänen ihan superlujasti! Ekaa kertaa aikoihin oikeesti ootan innoissani kuntosalikortin hommaamista (heti reissun jälkeen) ja sitä, että pääsee taas joskus syksymmällä pelaamaan lentopalloa ja sitä ennen oon päättänyt aloittaa ihan suunnitelmallisesti liikkumisen. Lapsen kanssa käy helposti niin, että se lenkille tai salille lähtö vaan jää, joten sen toteutukseen tarvii ihan oikean suunnitelman. Nyt oon sellaista tässä itselleni tehnyt ja on kova into taas liikkua.

KOTI JA MATERIA: 

Ollaan tehty pieniä muutoksia kotona, jotka on lisänneet ihastusta siihen ihan valtavasti. Vaihdoin työhuoneen järjestystä ja ostimme vierashuoneeseen uuden ihanan sohvan ja nyt tuntuu vihdoin siltä, että koti olisi ”valmis”. Ainakin for now.

Myös materian kanssa on jotenkin sellainen fiilis, että nyt on kaikki, eikä oikein ole haaveissa tai suunnitelmissakaan mitään. Ostimme juuri uuden auton, ja se on aivan ihana! Koti on kuosissa eikä täältä puutu oikein mitään, mitä haluaisi ja sama pätee myös vaatehuoneeseeni. Jotenkin todella vapauttavaa, kun haavelistalla ei oikeesti oo oikein mitään 🙂

Sellaista. Mitäs teillä lähiaikojen haaveissa? 🙂 

Kommentit (34)
  1. Mä haluaisin vain parantua burnoutista ja päästä työelämään takaisin, jotta voitas juhlia ens vuonna miehen 3-kymppisiä ulkomailla 🙁 siinä mun toiveet! (ja tietysti se, että lemmikit ja perhe ja lähisuku eläis terveenä pitkään).

    1. Samoja haaveita mulla, yritän toipua työelämässä väsymisestä.
      Olisi tietysti hienoa matkustellakin, mutta toisaalta mulle riittää ihan tää lähiympäristökin.
      Eikä noista 28 lomapäivästä edes riittäisi moisiin 5 viikon matkoihin, onni jos on pitkätlomat

  2. Ihania haaveita! ️ Haaveiden sanominen ääneen on musta todella tärkeää, koska silloin otetaan ensimmäinen askel niiden toteuttamiseen. Toki sun tapauksessa ei ehkä niin helppoa kun on seuraajia melkoisen paljon enemmän kun meillä muilla.
    Meidän yksi suurimmista haaveista toteutuu ihan kohta kun menemme naimisiin. Häiden jälkeen tälle vuodelle mahtuu vielä häämatka ja matkan jälkeen toivottavasti isoin haave, ensimmäinen lapsi. Lapsihaaveen sanominen ääneen on kyllä melkoisen pelottavaa..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *