Kirsikkapuiden alla

Mungolife

(EDIT: Kirjoitin postauksen eilen, mutta en saanut sitä julkaistua illalla. Sen takia ehkä hassut aikamuodot.)

EDIT 2: tänneki oli eilisen leikkaaliiman jälkee eksyny kappaleet väärään järjestykseen :D nyt on korjattu..

ALLA KIRSIKKAPUIDEN. Toivottavasti ette oo lopun kyllästyneitä kirsikkapuiden kuviin, nimittäin löysin mun uuden lempipaikan kuvailulle. Siis kuvitelkaa, mä en oikeesti tähän päivään asti tiennyt, että Helsingissä on kirsikkapuita. Saati mesta, jonka nimi on Kirsikkapuisto. Aikamoinen stadilainen. Mun yksi suurimpia unelmia on päästä Japaniin kirsikkapuiden kukinnan aikaan. Jotenkin aina maalis-/huhtikuut on mennyt aina niin, ettei Japaniin oo vaan päässyt. Ja sit mulle selvii et kymmenen kilsan päästä asuu n. 200 kirsikkapuuta. Hyvä Vanhanen, taas on tullu elettyä omassa kuplassa sangen tehokkaasti. No anyway, käytiin kuvailemassa siskon kanssa alkuviikosta Roihuvuoressa ja suunnataan sinne varmasti vielä useampi kerta noiden puiden kukinnan aikana. Siellä on ihanan viihtyisää, ja kuvatkin on upean keväisiä :)

No ei siinäkään vielä mitään. Printtasin Suomessa tollaset mukavat 560jotain sivua ja kuskasin Lontooseen (halusin säästää printtikustannuksissa). Kiikutin ne sinne pikasidottavaks ohjaajan suosittelemaan paikkaan, ja 123 euroa myöhemmin sain käskyn tulla hakemaan ne 10 aamulla. Hyvin aikaa, palautus piti olla ennen 13. Siinä sitten illalla kun näin tyttöjä dinnerin merkeissä ja Liisa halusi nähdä dissen, niin kaivoin PDF:n puhelimessa esille. Se jäi siihen auki ja nukkumaan mennessä päätin vähän selailla sitä vielä. Siinä vaiheessa kun yhdeltä yöltä tajuat, että oot just maksanu 123 euroa bindaamisesta ja se koko disse on ihan päin elintä, ei kyllä oo mikään vakuuttavin fiilis. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta Word-PDF -välillä on sattunu pieni joku bugi, ja se on heitelly sinne dissen joukkoon tyhjän sivun ja ylipäätään jotenki jakanu kappaleet parissa kohtaa väärin, että on jääny yksi lause muuten tyhjälle sivulle ja sitten on ollut sivuhyppy. Valvoin puoli yötä pohtien mitä teen. Kahden tunnin pikapalvelu maksaisi mansikoita, toisaalta ei haluaisi palauttaa disseä, jossa on tuollaisia tyhjiä / melkein tyhjiä sivuja. Toisaalta, uusien painatus olisi maksanut 230 puntaa, koska olisi pitänyt printtaa ne siellä kirjapainossa ja sitoa pikapalveluna. Olisin saanut ne joskus 11 jälkeen ja menetetyn rahan lisäksi olisin omakätisesti tuhonnut pari puuta.

Pahoittelut muuten kun näiden kuvien julkaisussa hieman kesti. Ei taas menny niinku Strömsössä toi mun Lontoossa käyminen. Voisin tatuoida ton pian mun otsaan. Joku lukija tuolla kommenteissa vähän manailikin, ettei uskaltaisi tuuletella, kun on niin pahaonninen, että salee siinä viemisessä menee joku pieleen. No ei siinä mitään. Meidän piti palauttaa disse kovana kopiona, eli kirjana, pehmeänä kopiona eli pehmeillä kansilla ja sitten elektronisesti USBilla ja vielä meidän koulun Moodle-ohjelman kautta. Ette sitten vielä keksiny yksisarvisella ratsulla tuotuna sitä tilata.


Päätin korjata pieleen menneet kohdat, joita ei onneksi ollut kuin neljä, ja lähetin ohjaajalle ja johtavalle lehtorille viestiä, että pahoittelen tapahtunutta ja toivottavasti voitaisiin arvioida digiversioiden perusteella, niissä kun on rakenne oikein. Ei sinänsä oo mitenkään nyt maailman kamalinta, mutta kun koko hiton sisällysluettelo oli päin honkia siinä vaiheessa. Sain onneksi ohjaajalta viestiä, että ei tarvitse olla huolissaan ja kiitos tiedosta. Okei. Rupesin lisäämään sitä uutta elektronista versiota meidän koulun tietokantaan ja aha, koulun serveri on kaatunut ja meidän Moodleen ei pääse. Ette te nyt jumalauta ole edes tosissanne. Tässä vaiheessa pääsin sellaiseen zen-tilaan, että mua ei kiinnostanut, vaikka siellä mun dissen joukossa olis ollu Jari Sillanpään alastonkuva. I don’t give a f… kävi aika ahkeraan mielessä. Totesin, että jos nyt joku ohjaaja tosta ongelmasta vähetää hirveesti pisteitä, niin sitten se on voivoi. Kiva ajoitus muuten niille, jotka eivät olleet vielä toimittaneet mitään versiota sinne elektroniseen tietokantaan. Kävin hakemassa kirjat painosta, otin muutaman tanssiaskeleen ja pakollisen selfien, ja tanssahtelin koululle.

Multahan katosi tuossa jokunen aika sitten jo sellanen pikkulompakko, ja sen mukana mun lontoolainen metrokortti, ajokortti ja mun opiskelijakortti. Meillä on aina ennen koululla saanut henkkareilla visitor-passin, eikä opiskelijakortin puuttuminen ole ollut ongelma (se on pari kertaa jääny opintojen aikana kotiin). Meidän kouluun ei siis pääse ilman opiskelijakorttia. No, en oo viitsinyt tilata uutta opiskelijakorttia, kun mun piti käydä siellä koululla enää kerran. Valmistuminenkin on eri paikassa, ja siellä ei tarvita korttia. Siinä sitten tyytiksenä aurinkoa paistatellen sohin itseni kouluun ja aulavartijalta pyysin kauniisti visitor-passia. Juu, nyt on käytäntö muuttunut. Et saa mennä koululle. Eksuksemuaa?! “Mee hakee korttis”. Kerro missä se on, niin todella mielelläni kuule. “Sitten pitää mennä hakemaan uusi, tuosta pääsee bussilla suoraan päärakennukselle ja sieltä voi anoa uutta korttia.” Ihan oikeesti hei nyt. Mulla on dissertationin palautusaikaa kaksi tuntia (meillä oli tosi tarkkaan, että sai palauttaa 9.30-13.00) ja sä käsket mun mennä anomaan uutta opiskelijakorttia. Siinä mulla on mun biometrinen passi ja tietokannassa tiedot, mutta juu ei. Tiedättekö ku leffoissa välillä tulee sellasia kohtauksia ku joku tekee jotain tosi hullua tai väkivaltaista ja sit se onki vaan niiden mielessä. Mulla oli sellanen hetki tänään. Hetken jo mietin, että saisinkohan mitään sympatiaa keltään gradustresseissä elävältä jos alan riehuu siellä aulassa ja revin sen mimmin pään irti. Onneksi toisella vartijalla oli hieman järkeä päässä ja hän soitti sitten meidän adminin hakemaan mut. (Lehtoreilla ja henkilökunnalla on lupa saada visitor-passi vierailleen). All is well that ends well, mut hetken aikaa kun seisoin siinä aulassa hieman 11 jälkeen silleen “joo, et pääse”, meinas mennä usko siihen, että saan sen perkeleen työn ikinä palautettua. Lehtorit ja admin henkilökunta soimas vartijan käytöstä, mutta siinä vaiheessa ei kyllä enää kiinnostanut. Käsissä oli kuittaus dissen vastaanotosta ja elämässä koitti vapaus. Moodlekin rupes toimimaan sopivasti 12 jälkeen, ja sain elektronisen version perille, eikä tarvinnut sitäkään jäädä arpomaan.



Ainiin. Koska olin jotenkin täysin typertynyt, kun se disse oli oikeesti pois käsistä, niin meinasin onnistua myöhästymään lennolta. Mun entinen puhelin oli aina Suomen ajassa. Mun oli helpompi aina laskea se oikea aika. Nyt kun on uus puhelin, se oli vaihtanut automaattisesti aikaa aamulla. Vanhasta tottumuksesta yön disseä stressattuani enkä nukuttuani, kattelin, että jaaa, kellohan on 15.30 Suomessa, eli vasta 13.30 täällä. Eihän tässä mitään. Yhden vuorokauden sisään toinen sellanen aika typerryttävä havainto, kun jostain vilkasin valotaululle ja totesin, että v…. se kellohan on täällä jo 15.30. O ho. Kentällä pitäisi olla viimeistään 17.50, matkalaukku ja kaikki tavarat hujan hajan asunnolla ja matkaakin Gatwickiin tuolta on ihan hyvin. Juoksuksihan se taas meni, mutta siihenhän on kaikki jo tottunu mun kohdalla :D

Voitteko muuten kertoa mulle, miksi ihmeessä Norwegianilla on ylipäätään netti, kun se toimii yhtä tehokkaasti ku mun ajankäsitys lennolle lähtiessä? Oon kirjottanu tätä postausta nyt Pagesiin ja samalla yrittäny uppaa noita tosi pieniä kuvatiedostoja tähän postaukseen. Neljä kuvaa tunnissa. Laajakaistayhteys -98 oli nopeempi!

Mistäpä sitä vielä ehtisi valittaa? No ei kai mistään. Lontoossa oli superkivaa, vaikka ehdin olla vaan puolitoista vuorokautta. Näin tyttöjä illallisella, koulukaveria lounaalla ja ehdin valitettavasti kokemaan myös pienimuotoisen kenkäsekoamisen. Tuloksia siitä nähtävillä pian. Oxford Street on mulle kyl todella kohtalokas paikka usein.

Oli muuten tosi outoa olla Lontoossa. Jotenkin kolmessa kuukaudessa oon onnistunu unohtamaan niin paljon. Ensimmäisenä asuntoon kävellessä jotenkin iski vaan se kosteuden tunne ja tuoksu. Vettä hörpätessä meinas alkaa kakomaan sitä kalkin määrää ja menin metrolla kahdesti väärään suuntaan :D Hei kolme kuukautta ollu poissa. Jotenkin sitä on taas tottunu Suomessa kummin päin ne metrot kulkee, eikä enää osaa kulkea sitä matkaa, joka oli ihan jokapäiväinen vielä reilu kolme kuukautta sitten. Ei kukaan unohda tollasta kolmessa kuukaudessa. Ehkä se on tää ikä ja sen mukanaan tuoma dementia. Hemmetin valikoiva sellanen, koska jotenkin samalla kuitenkin muistaa tasan minkä suunnittelijan kengät on missä kohtaa Selfridgesin kenkäosastoa. Jännää tää vanheneminen.

Miksi mä en voi kirjottaa asupostauksen tekstejä niinku normaalit ihmiset? Hei tässä on mun asu, nää kledjut on täältä ja tuolta ja ne on musta kivoja koska. No tässä on tää mun asu, ja mä tykkään siitä, vaikka se onki ehkä liian yksivärinen :D Sain vihdoin otettua käyttöön noi Puccit taas uudelleen, ja ehkä tarkkasilmäiset huomaakin, että pientä muutosta on nähtävissä niissä. Mun kengästä tosiaan katkes korko silloin viime vuoden kesällä, ja vein ne Puccille. Ne lähetettiin jonnekin, kunnes lähetettiin takaisin ja todettiin, että ei osaa, ei pysty. Ei voitu tehdä mitään. Tuskailin asian kanssa iäisyyksiä, kunnes Stockan suutari neuvo Viiskulman suutarille, joka rakensi näihin kokonaan uudet korot. En voi muuta kuin suositella palvelua!! Ystävällinen ja edullinen, ja vieläpä sai mulle teetettyä just samanväriset korot ku noi kengät. Ja mikä parasta? Noi kengät on perkeleesti mukavammat nyt :D Olihan ne kultaiset naulakorot tosi kauniit, mutta voin muuten kertoa, että niillä ei menty esim. rullaportaisiin missään ilman ongelmia. Eikä se kävely nyt muutenkaan kovin tukevaa ollut. Nyt kun on kunnon korko, niin kengillä viihtyy pidempäänkin :)

Tää postaus on muuten jo jotain 1300 sanaa (jääny word countti päälle…), eli n. 1/10 mun dissestä. Pitäisköhän jo lopettaa? :D

Mitä te tykkäätte tästä asusta? :)

UPDATE: Ei mennyt sitten kotimatkakaan ihan niinku Strömsössä. Mulla oli muuton aikaan jäänyt Lontooseen pari laatikollista tavaroita, ja oli tarkoitus tuoda ne sieltä pois nyt. Tulin siis Helsinkiin niin, että matkassa oli iso matkalaukku, pieni matkalaukku, täpötäysi Neverfull, käsilaukku ja muovipussi. Muovipussissa oli reissusta ostamani yhdet aivan mielettömät kengät laatikossaan ja kasa aikakauslehtiä. Tungin myös jossain turvatarkastuksessa mun Mulberryn ohuen huivin sinne kenkälaatikkoon. Poikaystävä tuli vastaan Hakaniemeen, jossa halusin vaihtaa ratikkaan ja jatkaa Kamppiin. Bussin jo lähdettyä dösäriltä mut jätettyään, poikaystävä naureskeli tavaramäärää. Ja mä tajusin, että yksi puuttuu. Se pussi!!! Bussin perävalot vilkku ilosesti siellä Kaisaniemen kohilla, ja poikaystävä spurttas vauhdilla ensimmäiseen taksiin, jonka nappas lennosta. Bussikuski oli jo lähdössä varikolle, kun kuitenkin avasi oven maanisesti sitä naputtaneelle miehelle. All is well siis, mutta hieman jännitti, että näänkö niitä kenkiä ja huivia enää ikinä. En uskaltanut kotona edes avata enää läppäriä, koska mun eilisen päivän kululla, olisin laittanut sen varmaan vahingossa uuniin tai jotain muuta. Nyt syöneenä ja nukkuneena, elämä tuntuu taas voittavan :D 

Kommentit

johku (Ei varmistettu)

Huh huh olipas jännittävä teksti!! :D tossa vaiheessa kun kadotit kenkäs ajattelin jo että eeeei kuinka sulle voikin sattua ja tapahtua pienen ajan sisään noin paljon :DD

Jenni (Ei varmistettu)

Ainakin meidän yliopistossa täällä Suomessa on sama systeemi, el gradu palautetaan sähköisenä, pehmeänä paperiversiona ja vielä kahtena kovakantisena versiona (toinen ohjaajalle ja toinen menee kirjastoon). Eli saa näissä taistella täälläkin :) Tietty sulla tuo välimatka aiheutti vielä lisäharmia ;) Meneekö sun kandi muuten kirjastoon vai meneekö sinne vaan gradut?

Jenni (Ei varmistettu)

Miks muihin kommenteihin vastattiin mut ei tähän? :(

Anna (Ei varmistettu)

Jäänyt nyt huomiotta vahingossa :( Mutta en tiedä yhtään mitä dissertationeiden kanssa tehdään, meneekö kirjastoon vai ei :)

Coconut (Ei varmistettu)

Huutonaurua toi läppäri-uuni juttu, ahhahahahahah!! :D

Anna (Ei varmistettu)

:D

Marjo (Ei varmistettu)

Ai hitto... Mut jotenki lohduttavaa lukea, etten oo ainut jumalaton sählä maailmassa :D Voisin kans kirjoittaa kirjan noista surkeiden sattumusten sarjoista :D

Anna (Ei varmistettu)

:D Kirjotetaaks yhessä?

Heidi (Ei varmistettu)

Täällä kans yks samanlainen sählä. Mulla on sellanen optimistinen ajantaju. "Jaa, tunti aikaa pakata ja suoriutua (rautatie)asemalle", paskaaks tässä." Ja aina sitä lopulta juostaan laukkujen ja kassien kanssa hiki hatussa. Nää on usein just viihdyttävintä antia täällä, kun voi samaistua. :D

Asu on söpö, varsinkin pinkki rannekoru!

Anna (Ei varmistettu)

:D Joo, ei mitään järkee :D

Marik (Ei varmistettu)

Tää postaus oli ihan jännärin kässäri! :D

Anna (Ei varmistettu)

:D

miraprkl (Ei varmistettu)

No huhhuh mikä reissu, mä olisin varmaan kuollut tossa ajassa.. Mutta hei onnittelut dissertationin palautuksesta, se on aika lopullista se! Itellä ens maaliskuussa olis kans kuumotuksen hetket :3
Asusikin on mielestäni oikein kaunis vaikka toi ruskee/konjakki hallitseekin mutta musta tuntuu et sä pystyt asuun kuin asuun :D <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Ja joo, onhan toi aika monotoninen :)

Ninni (Ei varmistettu)

Just parhaita sun asupostaukset näin!:D Paljon mielenkiintoisempaa ja hauskempaa lukea kuin tavalliset, kengät täältä - ja paita täältä- pätkäpostaukset. Ainakin itse ilmoittaudun siihen joukkoon, joka lukee sun blogia juuri kirjoitusten, ei asukuvien takia.:)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Kiva kuulla, kun näitä mä näköjään teen aika lailla :D

Kia (Ei varmistettu)

Hahahaha miten voi sattua ja tapahtua yhden (YHDEN) päivän aikana noin paljon kommelluksia!!!

Anna (Ei varmistettu)

No sanopas muuta :D

Maija (Ei varmistettu)

Hei onneksi olkoon voin niin samaistua tuohon helpotuksen tunteeseen kun kaikki on ohi! Ja nuo vastoinkäymiset on kyllä ihan jotain uskomatonta :D

Anna (Ei varmistettu)

Jep, ihana olo :) Kiitoksia :)

Elisa (Ei varmistettu)

Ihanaa, mä oon niin oottanut sun asupostauksia ja höpöttelyitä! Täytyy myöntää, että muutaman kerran tuli naurahdettua postausta lukiessa. :D

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia, tosi kiva kuulla :)

sonia (Ei varmistettu)

Huh, melkonen seikkailu :D Kuulostaa tosin osittain aika tutulta. Itellä oli gradun palautus tuossa joku kuukausi sitten. Eikä tarttenut ees palauttaa ku sähkösenä. Noh, olin taistellut eka open office versiosta wordin kautta PDF muotoon sen. Ei siinä mitään. Latasin sen tyytyväisenä tuonne meijän järjestelmään ja noin viikkoa myöhemmin yks ohjaajista/arvostelijoista tulee sanomaan että "olipas muuten kappalejaot, sisennykset ja viitteet ihan ketuillaan". Siinä sitten yritän korjata asiaa kotona, ladata uuestaan ja aattelin että nyt se homma skulaa. Vaan ei, jostain syystä mun alaviitteet on viturallaan siellä edelleen ja jouduin sitten menemään kirjaamon puolelle selvittään sitä yhen täti-ihmisen kanssa. Sen jälkeen se oli ok. Että semmoiset kolme-neljä versiota latasin järjestelmään siitä ennenku saatiin kaikki tehtyä taiteen sääntöjen mukaan :D Tosin sitten huomasin painetussa versiossa (jonka tilasin myöhemmin tuon pdf pohjalta) että osa lainauksista oli jäänyt ehkä kokooon 10 kun muu teksti on kokoa 12. Teki semisti mieli itkeä siinä vaiheessa kun oli pulitannut 40e/kpl....

Anna (Ei varmistettu)

Jep, tuttua :/

Nannah (Ei varmistettu)

Luin putkeen sun neljä viimeisintä postausta ja repesin varmaan ainakin kymmenen kertaa. Ihan parhaita sun jutut! :D Ja tykkään sun tyylistä kirjoittaa, niinku puhuisit kaverille. Onnea disse- ja yliopistovapaasta elämästä!

Anna (Ei varmistettu)

Haha, tosi kiva kuulla :)

Huvittava vinkki tuohon ajankäyttöön liittyen. Perheemme naiset ovat armottomia siestalaisia ajan kanssa. Äitini on kehittänyt esim reissuun lähtiessään miehensä kanssa systeemin jolla on monelta myöhästymiseltä vältytty (nykyään myös meillä). Oma sekä äitini työnsä puolesta militantti ja aikatauluille uskollinen mies antaa aina tietyn aikamääreen huithapelille pakkaajalle ( lue: pilvilinnoissa haahuilevalle naiselle). Eli sanoo ääneen esim "2 tuntia aikaa", "1 tunti aikaa" ja "15 min aikaa". Toimii hemmetin hyvin kun ei yhtäkkiä huomaa että oho olen katsellut kynsiäni 2 tuntia ja 3 minuutin päästä lähtö....
Tämä toimii myös sille kakslahkeiselle hätähousulle joka jo odottaa tyyliin ovella kamat päällä kun toinen valitsee sukkahousuja. Toisinpäinkin on menty, eipä ole näillä aikataulu-natseilla enää kelloakaan joka huoneessa. Pitää sitä välillä heidänkin relata :)

Hauskaa kesää ja onnea tietenkin!

Anna (Ei varmistettu)

Mua vaan alkais tollanen stressaamaan vielä enemmän :D

Milla (Ei varmistettu) http://Moonshapedlittlebox.blogspot.com

Ihana asu, nuo kengät ovat upeat! :) Onpa siellä sattunut kommeluksia, kuullostaa aika vauhdikkaalta reissulta. :D

Anna (Ei varmistettu)

Oli kieltämättä :D

IraCassandra (Ei varmistettu)

Aikamoista kommellusta sulla ollut! :D Mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt voit vaan nauttia :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Kkkrista (Ei varmistettu)

Haha ihan paras toi editti läppäristä uunissa, mutta onneks kaikki käänty parhain päin. Ja ihana kuvauspaikka totta tosiaan! :)

Anna (Ei varmistettu)

:)

Mari / Sunset and Fridays (Ei varmistettu)

Toi viiskulman suutari on kyllä varmaan Suomen paras suutari! Oon vienyt sinne vaikka ja mitä ihmeellistä ja kaiken saa aina ihan tiptop laitettuna takaisin :D Ja omistaja on vielä kaiken lisäksi niin niin mukava! :)

Anna (Ei varmistettu)

Se on joo ihan mielettömän hyvä!! :)

marix
Mari style - oho

Ihana toi neule ja koko asu! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

emma (Ei varmistettu)

haha voi ei, onneks loppu hyvin kaikki hyvin! :) xx

Anna (Ei varmistettu)

Jeps, kiitos :)

Elle (Ei varmistettu)

Ihana toi neule :) millon oot sen ostanut?

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Se on eBay löytö muutaman kuukauden takaa :) En tiedä millon oli Zaroissa :)

Pirre (Ei varmistettu)

Paljon onnea koulunsa päättäneelle! Mutta voi ei, kuinka voi ihmistä epäonni noin kohdata..!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos kiitos :)

Kommentoi