Koronakesä, Suomi-kesä, ihana kesä

Ensimmäinen kokonainen kesä Suomessa. En rehellisesti sanottuna osaa sanoa kuinka moneen vuoteen tämä oli ensimmäinen kokonainen kesä Suomessa. Yleensä ollaan vähiten reissattu kesällä, mutta siltikin kesään on mahtunut joku lomareissu tai ollaan käyty tervehtimässä sukulaisia tai läheisiä jossain päin maailmaa. Jos ei muuta, niin ainakin ollaan käyty Lontoossa. Passia on tänä vuonna tarvittu viimeksi maaliskuun eka päivä, vaikka on se ollut käytössä kerran tänä kesänä. Käytiin Virossa sukuloimassa, eli okei, ei oltu ihan kokonainen kesä Suomessa. Mulla on aina joku ongelma, kun en koskaan koe Tallinnaa ulkomaiksi, vaikka onhan se. No, antakaa anteeksi tämä lapsus ajattelussani. Kun miehen perhettä nyt asuu Tallinnassa enemmän kuin Suomessa ja sinne ei tarvii mennessä edes passia, niin miellän sen aina jotenkin varmaan samoin kuin muut ajattelee sukumökillä käymisestä.

No, anyway. Jos olen rehellinen, niin kun tiesin Adrianin syntyvän syksyllä, mua huolestutti talvi. Miten mä jaksan talven ilman reissua, ja jos mentäis jonnekin, niin aikaisintaan helmikuussa. Olin jo niin tottunut matkustamiseen, että siitä luopuminen tuntui pelottavalta. Vähän sama fiilis tuli alkuun tästä vuodesta. Harmitti peruuntuneet töihin liittyvät mielettömät reissut ja harmitti meidän omat suunnitelmat. Kesän Euroopan matka ja talveksi suunniteltu pidempi reissu Australiaan. Nyt reissukalenteri on edelleen tyhjillään, kesälomat käytetty ja tässä sitä ollaan, hengissä ja ihan sangen onnellisena elämään. Kesä Suomessa tuntui omalla tavallaan pakotetulta, vaikka kukaan ei oikeastaan pakottanut. Ja siltikään en jurui edes miettinyt matkustamista. Meillä oli ihana kesä ja tuli käytyä sellaisissa paikoissa, jotka on aina jääneet pois ja myöhemmäksi kun on täräytetty Kroatiaan tai Kreikkan tai jonneki muka-mielenkiintoisempaan paikkaan. Yet tänään päikystä kerrottiin, että olivat olleet retkellä ja löytäneet ketunleipää ja se oli hurjan mielenkiintoista ja lapset olivat sitä innolla maistelleet. No, toki lapsi maistelee mielellään myös vaikka mitä siellöä Kreikassa tai Kroatiassa, mutta hänelle on yhtä lailla mielettömän mielenkiintoista myös lähimetsän antimet. Mustikat ja ketunleivät. Mä siis jouduin googlaamaan ketunleipä -sanalla. Ja totesin, etten olisi muuten itse erottanut valkovuokoista sitä. Että sillä lailla. No, onneksi lapseni on laadukkaan varhaiskasvatuksen parissa, niin eivät jää ihan uunoiksi tällaisen äidin kanssa.

Toki Dante muistelee edelleen kuinka pääsi halaamaan Mikki Hiirtä ja edelleen välillä nauraen huutelee ”Bula!” (tervehdys Fijillä), mutta jos häneltä kysytään, oli tämä kesä varmasti täynnä mielenkiintoisia asioita. Petäyksen viikonloppumme oli ehkä tämän kesän ihaninta aikaa, ja lapsen riemu hänen ensimmäisestä kalastamastaan kalasta aivan korvaamattoman ihana.

En menettänyt mitään, vaikken mennyt minnekään. Se oli ehkä tärkein opetus tänä kesänä. Ihan tässä omassa lähiympäristössä oli mieletöntä. Särkänniemen älyttömän kaunis sijainti purjeveneineen huvipuiston edustalla kilpailee helposti Disneylandin kanssa. Ei ehkä ollut kävelevää Mikki Hiirtä, mutta oli laulava puu. Ja törmäilyautot. Ei ehkä ollut Australian kenguruita ja koalia, mutta oli pesukarhu. Ihan Inkoossa. Ja kettuja. Ei ollut upeeta uima-allasta ja paikallisia hedelmiä aamupalapöydässä, mutta oli Petäyksen ihanan rauhallinen ja hyvää oloa henkivä alue ja suomalainen järvivesi. Johon rakastui tänä vuonna.Oli Arbortumin puistopiknikkejä ja Flowparkkausta Varalassa ja Kuopion reissua. Huomasin myös jo nyt keräileväni listaa siitä, mitä haluan tehdä ensi kesänä. Täällä. Suomessa. Mulle on myös tullut hyvin vahvasti se ajatus, että tämä tilanne tulee jatkumaan vielä pitkään. Ehkä vielä vuoden tai kaksikin. Ei voi tietää. Maiden politiikka matkustamisen suhteen vaihtelee, enkä rehellisesti sanottuna edes tiedä minne saisin tai en saisi mennä. Juuri nyt en koe sitä tarpeelliseksikaan. Ehkä talvella tulee sellainen tilanne, että reissuun lähteminen on mahdollista, mutta silloinkin täytyy arvioida tilanne tosi tarkkaan. Koen jotenkin erittäin vastuuttomana tällä hetkellä reissaamisen, useammastakin syystä. Ensinnäkin, Suomen kokoisessa maassa ei tarvita kuin yksi supertartuttaja tilanteen eskaloimiseksi radikaalisti. En haluaisi olla se ihminen, ja tällä hetkellä yksikään reissu ei ole tuntunut sen arvoiselta, että pysyisin kahden viikon karanteenin oikeesti neljän seinän sisällä. Ja niin mun mielestä kuuluisi tehdä, oli suositus vahva tai ei, jos reissuun lähtee. Toiseksi, koen tärkeimmäksi juuri nyt jättää kaikki ylimääräinen irtoava raha Suomeen. Mieluummin kotimaisille yrittäjille, matkailu- ja ravintola-alalla. Eletään yhä erittäin epävarmoja aikoja, kun ei voida suunnitella mitään. Voi olla, että kuukauden päästä tulot menee taas nollille monella yrittäjällä, joten olen mieluusti nyt käyttänyt lomabudjetin verran rahaa Suomeen.

On varmasti asioita, jotka tukee matkustamista, enkä nyt itsekään ajattele, ettei lähdettäis minnekään seuraavaan ties kuinka moneen vuoteen. Eikä elämää liiaksi kannata muuttaa, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos ajattelisi pelkkiä riskejä, ei koskaan tekisi mitään. Mikä tahansa pandemia voi syntyä tai sota tai mitä ikinä. Sen ei pidä antaa sanella koko elämää, mutta järki on hyvä pitää päässä. Ehkä tämä COVID on omalla tavallaan ihan hyvä asia, edes jossain määrin. Ehkä se laittaa arvioimaan omia tottumuksia ja tapoja vähän eri tavalla. Mä oon aina reissannut paljon ja oon viime vuosina yrittänyt vähentää reissaamista tai vähintään järkevöittää sitä. Oon kieltäytynyt päivän reissuista lentäen jonnekin tapahtumaan, oon jättänyt väliin pikamatkat jonnekin ja pyrkinyt järjestämään reissut niin, että jos mennään kerran alueelle X, mennään siellä alueella samalla kertaa enemmän, ettei tule lähdettyä siihen lähelle sitten uudelleen. Nyt reissaamattomuus on jotenkin tullut jo tavaksi. Tai siis se, ettei reissuja oikein ajattele. Minä, henkilökohtaisesti, koen tällä hetkellä reissaamisen lomareissulle moniin paikkoihin vähän vastuuttomaksi. Koen jopa monenlaiset työmatkat vastuuttomaksi sikäli, että ne eivät ole välttämättömiä. Yhtään omaa alaani vähättelemättä, en näe tarpeelliseksi esimerkiksi vaikuttajana nyt ihan hirveästi reissata, vaikka siitä saisikin palkkaa. On varmasti muitakin tapoja kasvattaa liikevaihtoa tässä hetkessä. En myöskään ihan ymmärrä kaikkea ”työmatkustamista”, mitä nyt on ollut esillä. On vähän eri asia olla sairaanhoitaja tai vastaava työntekijä, jonka työpanosta fyysisesti ihan oikeasti tarvitaan jossain muualla, kuin käydä palaveeraamassa jossakin.

Hylkäsin taannoin yhden työtarjouksen, johon sisältyi matkustaminen Euroopassa. En kokenut tässä ajassa oikeaksi suositella yhtään kellekään matkustamista, ulkomaille siis. Ja vaikuttajana sitähän se mun työ olisi ollut. Suosittelen kylläkin matkustamaan kotimaassa. Samalla kun mutistaan ärsytystä siitä, että tänne tulee turisteja, niin meillä on yrittäjiä, jotka tarvitsevat kriittisesti niitä turisteja. Me suomalaiset voisimme muuttua nyt sellaiseksi. Käydä ruska-Lapissa tai kaupunkilomalla. Naantalissa tai Yyterissä tai Hangossa tai ihan vaikka Helsingissä. Yöpyä hotellissa, syödä ravintolassa ja istua kahvilassa. Käydä shoppailemassa kivijalkaliikkeissä ja käydä teatterissa, keikalla tai vaikka leffassa. Nyt kun voi. Itsekin varasin juuri Helsingin lomaa meille. Keikkaliput Jukka Lindströmin esiintymiseen, ravintola-illallinen ja joku muu treffimeno ehkä mahtuu hyvin rentoon viikonloppuun. On konserttia ja koko perheen musiikkisatua suunnitteilla lokakuulle. Kaikkien meidän yhteisen taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi on tärkeää saada pidettyä yrityksiä hengissä ja yrityksille on yhdentekevää mistä turistiasiakas on, Kiinasta vai Kouvolasta. Kunhan on. Nyt onkin hyvä aikaa pitää staycationeja ja käydä viikonloppubrunsseilla. Ja muistaa jatkaa sitä myös syksyllä, kesälomien päätyttyä. Mahdollisuuksien mukaan kukin.

En halua tehdä lupauksia koskaan, ellen ole ihan 100% varma, että voin pitää ne. En siis lupaa mitään, mutta, tavoitteena on, että myös syksy menee ilman ulkomaanreissuja. Kotimaata tutkien sen mukaan, mikä on mahdollista. Koska, kumma kyllä, en kuollut vaikken astunut lentokoneeseen puoleen vuoteen.

Kiitos kesä 2020. Vastoin odotuksia keväällä, olit itse asiassa aika mieletön ♥

Kommentit (8)
  1. Fiksuja ajatuksia ja ihan samoilla linjoilla olen itse sekä matkustamisesta että siitä, että nyt jos koskaan tulee tukea kotimaisia yrittäjiä. Tänä vuonna olen käynyt ainoastaan Virossa alkuvuodesta ja mullekin tämä on tosi poikkeuksellista. Silti kesä oli tosi kiva ja myös loppuvuosi kuluu todennäköisesti kokonaan Suomessa.

  2. Vaapukkainen
    31.8.2020, 23:13

    Mä en ole tosiaan ollut nyt ulkomailla (oma maa toki Suomesta ulkomailla) viime kesän Suomen matkan jälkeen. Oisin pomppinut riemusta Jos koronakesän oisi voinut viettää ihanassa Suomessa ja kesä oli kyllä raskas kun ravintolat ja kahvilat aukesi vasta heinäkuussa ja Suomen luontoa ja Järviä tai mökkielämää ei Täällä ole. Miehen oli pakko lähteä yhdestä pahimmista riskialueista juuri semmoselta pakolliselle työmatkalle, key worker kun on, ja se oli aika raskasta stressata että tuleeko toinen terveenä kotiin. Ja sit se molempien 2 viikon karanteeni asunnossa ilman mitään ulkotilaa kun ovesta ei siis saanut mihinkään lähteä. Raskainta on että omaa äitiä ei olla nähty joulukuun jälkeen ja voi olla että koska tänä jouluba ei kahden maiden karanteenia & lomaa kyllä vietetä niin voi mennä yli vuosi ilman näkemisiä. Mä kyllä odotan syksyä jo niin ja toivotaan et ens Vuonna taas vähän normimpi kesä ja päästäis nauttiin taas Suomesta lomalla.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *