Kotivaatenatsi // Helsinki

Välillä mä oon tosi laiska pukeutuja. En suurimman osan ajasta koe pukeutumista millään lailla vaivalloisena tai aikaa vievänä asiana, vaan mä oikeasti tykkään kivoista vaatteista ja asuista. Harvemmin mun asut on kovin mietittyjä, tai sellaisia, että olisin käyttänyt aikaa pohtiakseni jotakin inspiraatiota ja miettinyt, miten sen voisin toteuttaa. Mä vaan avaan kaapin, mietin, mitä mun tekee mieli pukea päälle ja puen sen. Sitten vähän tutkailen peilistä, että sopiiko tähän tämä ja tuo asuste ja mitä jos laitan tämän takin. Kriittinen vilkaisu peiliin saattaa johtaa asun vaihtoon tai sitten se miellyttää omaa silmääni sen verran, että suuntaan asioille vaihtamatta mitään. Välillä on kuitenkin sellaisia päiviä, että mua ei oikeastaan edes kiinnosta, sopiiko joku asu yhteen ollenkaan, enkä edes vilkaise peiliin lähtiessä. Laitan päälle vain ne asiat, jotka tuntuvat musta mukavalta ja hyvältä juuri silloin. Ne ei välttämättä sovi millään lailla yhteen, mutta se ei haittaa. Jos asu epäonnistuu tai tuntuu epämukavalta, voi helposti koko päivä olla pilalla, mutta sellaisella hälläväliä-päivällä ei asu vaan voi olla epäonnistunut. Sillä kun ei ole mitään väliä. Eikö olekin ihanan epäloogista? 😀

Taannoin kävimme perheeni kanssa sushilla ja lähdimme sinne hetken mielijohteesta. Kaikilla muilla oli jo vaatteet päällä ja mä pyörin aamutakissa ympäri kotia, niin kuin tapana on. Siskot oli just tullu kuka treeneistä kuka töistä ja äitikin oli juuri tullut jostain. Sain siis käskyn kiskaista vaatteet päälle vauhdilla ja hypätä autoon. Ja niin tein. Nigirit silmien edessä vilistäen kiskoin ekoilta henkareilta mukavan ja helpon mekon ja totesin, että varuilta haluan siihen jotain pitkähihaista mukaan. Kukkakuvioitu paita päälle ja menoksi. Hieman erikoinen kombo totesin miehelle autossa tuijotellen lyttyyn astuttuja Vagabondejani, tyttömäistä mekkoa ja armeijanvihreää paitaani. Yllättävää kyllä, tykästyin kuitenkin asuun ja odotellessa siskoni napsi asusta kuvat muistoksi.

Todellisuudessa pukeutuminen on hyvin pitkälti mielialan sanelemaa. Jos mulla on hyvä fiilis ja päivän suunnitelma on itselleni mieluinen, olen huomattavan vähemmän kriittinen itseäni kohtaan. Ehkä se on tätä vanhemmaksi tulemista tai mitä ikinä, mutta olen enenevissä määrin armollinen itselleni. Tosin, olen edelleen mielialapukeutuja. Jos päivään kuuluu epämiellyttäviä tapahtumia tai koen jotenkin epävarmuutta päivän aktiviteeteista, on varmaa, että yksikin väärään suuntaan sojottava hiuskiehkura voi ajaa mut hulluksi. On päiviä jolloin koko tukka on vähän sinne päin, ja olen silti yhtä hymyä. Ja sitten on niitä päiviä kun kynsilakka lohkeaa yhdestä kynnestä ja koko päivän ei voi pakkomielteillä kuin sitä asiaa. Tiedättekö tunteen? Kun se hiton kynsi häiritsee ajatuksissa koko ajan? Vai oonko mä ainoa vähän hullu?

Oon muuten tässä viime aikoina huomannut, että itselleni hyvän mielen tekee ehdottomasti hyvät kotivaatteet. Otan nykyään reissuunki aina mukaan oman nätin aamutakin ja yritä kotona pukea aamulla jotain muutakin kuin ne kauhtuneimmat kotiverkkarit. Itse asiassa laitoimme jo ennen lähtöämme reissuun Kuopiossa muutamia huonekalujamme myyntiin ja mm. makuuhuoneemme senkki meni myyntiin. Se oli ennen koti kaikille alusvaatteilla, kotivaatteille ja treenivaatteille ja kävin kyseiset laatikot läpi aika rajulla kädellä. Mulla on paha tapa jättää mukavantuntuiset ja kulahtaneet topit kotivaatteiksi, joita sitten voin ”huoletta” käyttää kotona. Ei haittaa vaikka niille tippuu vähän tomaattikastiketta tai punaviiniä. Mietin tuossa joku aika sitten vaan sitä, että vietän kotona suurimman osan elämästäni. On jotenki surullista viettää se rumissa ja kauhtuneissa kotivaatteissa. Loppujen lopuksi, keittiössä voi käyttää essua ja muuten on aika harvinaista että mitään peruuttamatonta vahinkoa tapahtuu vaatteille. On jotenkin harmi pitää talvella kotona jotain akryylineuletakkia ja kietotutua ulkona mohairiin ja alpakkaan. Miksi? Niinpä kävin läpi mun kaikki kotivaatteet ja heitin niistä ison osan menemään. Jätin vain sellaiset vaatteet, joissa on kiva olla, jotka on puhtaita ja hyviä matskuja ja jotka on nättejä. Oman mieleni kohotukseksi.

Mä oon kotivaatteiden suhteen itse asiassa ihan natsi. Se on tullut kotoa. Mä en siedä olla kotona ”ulkovaatteissa”. Heti kotiin tullessani vaihdan kotivaatteisiin (yleensä mukavat rennot housut ja toppi tai aamutakki vuorokauden ajasta riippuen) ja viikkaan tai ripustan vaatteet kaappiin (… tai todennäköisesti viskaan kauhutuolille odottamaan ja kasvattamaan pinoa :D) Meillä ei kotona saanut koskaan olla ”hyvissä vaatteissa”. Ei edes niinkään sen takia, että vaatteet kuluisivat tai niille kävisi jotain, vaan sen takia, että ei tuotaisi ulkoa mitään likaista sisälle. Eihän siinä tavallaan ole logiikkaa kuin pienten kurassa möyrivien lasten kohdalla, mutta jotenkin se on jäänyt päälle. Koti on koti, ja siellä on kotivaatteet. Tää on aika vahvana meissä kaikissa kolmessa ja me ollaankin kotona usein aika jännännäköinen konkkaronkka. Tää on jäänyt muhun niin vahvasti, että mieskin joutuu vaihtamaan vaatteita kotiin tullessaan. En vaan tajua, miten se voi olla kotona vaikkapa pillifarkuissa. Tyyppi tulee töistä kotiin ja möyrii vauvan tai Benjin kanssa matolla kunnes näkee, että kiristelen hiljaa itsekseni hampaita ajatuksestakin 😀 Tajusin itse vasta vähän aikaa sitten, että uniformussa töitä tekevän miehen mielestä on ehkä kivaa pitää välillä omia kivoja vaatteita. Mulle vaan kotona ”ulkovaatteissa” pyöriminen on vähän kuin kynsiä vetäisi liitutaulua pitkin. Se vaan tekee jotenkin tosi pahaa. Niinpä heitin meiltä kaikki kauhtuneet kotivaatteet pois ja omaksi ilokseni laitan kotona päälle kivoja kotivaatteita, pehmeitä kotihousuja ja kauniita toppeja. Ja päälle tarvittaessa kashmirpaita (okei okei, siinä on tahra hihassa ja otin sen vain kotikäyttöön… yksi askel kerrallaan :D). 

Olen huomannut, että päivä tuntuu vähemmän ryönäiselle kun kotona pyörii kivoissa kotivaatteissa. Siinä on jotenkin sellainen puhdas ja huoliteltu olo myös kotona, ja siitä on helppo lähteä ulos kaupungille vaihtamalla kivoihin vaatteisiin ja ehostamalla itsensä. Ei ole sellainen homeinen ja ällöttävä olo, mitä voi helposti muuten tulla, kun pyörii kotona vaan jossain pieruverkkareissa. Siitä keveästä mielentilasta on helppo vaihtaa mihin tahansa asuun, näytäen silti omasta mielestään ihan kivalta. Jopa näin eripariseen omituiseen asuun. Ja okei, pakko myöntää että on helppo hymyillä, kun on just käynyt hampaidenvalkaisussa. Se tekee jo niin paljon kivemmannäköiseksi missä tahansa asussa 😀 Kävin silloin pari viikkoa sitten  Helsingissä ollessani valkaisussa ja sen jälkeen on ollut hyvin helppo hymyillä. Kesällä ei paljon tarvitakaan muuta kuin päivitys, aurinkolasit ja kaunis hymy!

ZARA paita
H&M mekko
LOUIS VUITTON laukku
CHRISTIAN DIOR lasit
VAGABOND kengät

Mitäs te tykkäätte tällaisesta asusta? 🙂 Ja onko lukijoideni joukossa kaltaisiani kotivaate-natseja? 

Psst! Jos tekin haluatte kesäksi valkoisemman hymyn, niin mä käyn aina hoitamassa hampaani MediSmilella! (*Olen saanut valkaisun veloituksetta blogiyhteistyönä) Siellä tehdään aina hyvää jälkeä ja mulle tehdään yleensä soodapuhdistus tai kevytvalkaisu. Hellempää hampaille, ja esim. soodapuhdistuksen voi tehdä vaikka miten usein 🙂 Oon ollut jo vuosia tyytyväinen asiakas ja mielelläni aina suosittelen kaikille! MediSmile myös lupasi, että kaikki blogini lukijat saavat -20% kaikista palveluista! Alennus on voimassa niin, että kaikki elokuun loppuun mennessä tehdyt varaukset saavat tuon alen, vaikka aika olisi myöhemmin 🙂

Kommentit (32)
  1. Hah Mulla on välillä just sellainen homeinen olo kotona

    1. Ei muuta ku vähän nätimmät kotivaatteet, tukan harjaus ja vaikka kotikauneushoitola jossa kynnet kuntoon, niin heti on kivempi olo 🙂 Ainaki mulla 🙂

  2. Toinen kotivaatenatsi ilmottautuu! Toteutan tätä samaa myös vauvallamme 😀 Eli kotona voi olla vähän minkälainen (ei silti tyyliin ruutua ja raitaa, silmiin sattuu -yhdistelmää..) body tms tahansa ja vaihdetaan ”parempiin” vauvanvaatteisiin ennen menoille lähtöä. Tosin 6kk tytön kanssa tää on ihan käytännöllistäkin.. 😀

    1. Mä teen vähän samaa, tosin niin, että bebe saa pyöriä pyjamassa johonki keskipäiville asti, sen jälkeen laitan kivat vaatteet 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *