Kun ajastani tuli arvokasta

Kuinka moni voi rehellisesti ja varmasti sanoa, ettei ole koskaan shoppailut tai tehnyt hankintoja impulsiivisesti tunnepohjalta? Kautta kiven ja kannon ja sitä rataa…? Jos joku voi tuossa vaiheessa nostaa käden ylös ja sanoa rehellisesti, ettei ole ikinä tehnyt ostopäätöstä parantaakseen pahaa mieltä tai jossain hullussa onnellisuuskuplassa, niin nostan teille hattua. Itse olen aina ollut hieman impulsiivinen shoppailija. Teen paljon päätöksiä elämässä muutenkin tunnepohjalta, joten ei ole ihme, että olen ollut tunneshoppailija lähes koko elämäni ajan.

Jos mietin ostoskäyttäytymistäni vuosien varrelta, voisin jakaa sen seuraaviin kategorioihin: 

Tekemisen puutteeseen -shoppailu. Sellainen kun ei oikein jaksaisi olla kotona, ei ole oikein parempaakaan tekemistä ja lähte kaupungille ”pyörähtämään” ja kuluttamaan aikaa ja samalla huomaa kotiin palatessaan, että mukaan tarttui sitä sun tätä.

Tunne -shoppailu. Shoppailu herättää onnellisuushormoneja ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi suklaa ja kaupoilla saa helposti sellaisen ”rush”-tyyppisen onnellisuusfiiliksen ostoksia tehdessä. Sitä toki voi helposti seurata syyllisyydentunne ja morkkis, mutta shoppailun tuottamia mielihyvähormoneja on ihan tutkimuksin mitattu, joten sitä ei käy kieltäminen. Vähän ärsyyntyneenä, harmistuneena tai surkeena saa mielihyvää klikkailemalla ostoskoriin jotain nättiä ja kivaa. Nettishoppailussa fiilis tulee usein kahdesti; kun klikkaa ostoskoriin ja kun paketin saa kotiin.

Uuden elämän/minän shoppailu. Tiedättekö sen fiiliksen kun istutte kotisohvalla revenneissä pieruverkkareissa meikittä tukka likaisena? Sitä jotenkin kuvittelee shoppailevansa itselleen ihan erilaisen minän, kun ostaa mielikuvan siitä kauniista mekosta kauniin mallin päällä. Vaikka se resuinen oma olemus, tai sen aiheuttanut elämäkään, ei kyllä siitä muutu miksikään kun se mekko roikkuu kaapissa. Usein myös isojen elämänmuutosten kohdalla tulee tehtyä erinäisiä hankintoja, varsinkin erojen ja suurten tapahtumien, esim. uuden työpaikan yms. aikaan.

Harkittuun haluun ostaminen. Kun jokin asia on ollut mielessä pitkään ja sitä on pohtinut useamman viikon tai kuukauden. Tietynlainen kalliimpi hankinta, jonka hankkimista on pohtinut tai vaihtoehtoisesti tietynlainen tuote, jota ei ole mistään löytänyt ennen

Tarpeeseen ostaminen. Aika vähää tässä elämässä ehkä tarvitaan loppujen lopuksi, mutta miellän tähän kategoriaan esimerkiksi lapsen kasvaessa ostetut vaatteet ja muut vastaavat hankinnat.

   

(Ostin tän takin vuosi sitten jossain mega-alennuksessa. En olisi tarvinnut, ja olisin pärjännyt hyvin ilman. Otin nimittäin hintalapun siitä irti vasta tänä syksynä. Jos nyt jotain positiivista asiasta haen, niin se on onneksi mielestäni ihana vieläkin ja kevytuntsikka on ollut tarkoitus ostaa monta vuotta. Turha ostos se silti oli ja niitä pyrin nykyään välttämään.) 

Vuosien varrella näitä kaikkia on tullut harrastettua enemmän tai vähemmän ja kausittain. Välillä on katsonut taaksepäin jotakin tiettyä aikaa elämässä ja miettinyt, että silloin tuli shoppailtua selkeästi enemmän tunnepohjalta. En voi sanoa koskaan tietoisesti peittäneeni jotain puutetta tai ongelmia elämässäni, vaan luulen, että shoppailu on myös joskus ollut sellainen keino saada nopeaa mielihyvää ja positiivisia fiiliksiä kun elämä on ollut turvattoman epävarmaa tai alitajuisesti ei välttämättä ole ollut ihan niin positiivisella mielin.

Nykyisin huomaan enemmän ja enemmän shoppailujeni painottuvan kahteen jälkimmäiseen kategoriaan. Teen toki heräteostoksia aina ajoittain ja tykkään edelleen shoppailusta, mutta enemmän ostan tarpeeseen tai juurikin harkitusti niitä asioita, jotka ovat toivomuslistalla tai pidempään olleet harkinnassa. Jos joskus eksyn ajankuluksi verkkokaupan sivuille, klikkailen ostoskoriin jotain, mutta harvoin vien kaupan loppuun asti. Jätän ostoskorin pyörimään pariksi päiväksi. Palaan ja mietin kriittisesti. Monessa paikassa ostoskori päivittyy siihen mennessä kun tulen takaisin ja mietin, mitä sinne klikkailemistani mä edes muistan kunnolla?

(Menisinkö tekemään töitä vai istuisinko sunnuntain taaperon päiväuniajan miehen kanssa katsomassa leffaa tämä käärö sylissä, koska en vaan halunnut laittaa pinnikseen nukkumaan? No arvatkaa vaan.) 

En oikeastaan enää saa sellaista ”quick fix”-tyyppistä mielihyvän rysähdystä kun teen jonkun hankinnan. Päinvastoin. Nykyään uuden ostaminen aiheuttaa heti sellaisen fiiliksen, että jotain vanhaa pitää myydä pois alta. En halua, että talo ui tavarassa ja kaapit pursuaa. Se aiheuttaa siivoamisen tarvetta jatkuvasti enemmän ja vaikka vaatteiden löytämiseen menee enemmän aikaa tai vaivaa. Myyminen vie oman aikansa ja valmistelunsa. Ja siitä päästäänkin siihen olennaisimpaan muutokseen elämässäni, mikä on vienyt shoppailuani huomattavasti järkevämpään suuntaan.

Mun kalleinta valuuttaa nykypäivänä on mun aika. Sitä ei nimittäin ole liikaa. Mitä enemmän mun täytyy siivota, sitä vähemmän mä ehdin tekee jotain kivaa. Mungokirppiksen kaltainen rumba vie hirveesti aikaa tai kirpparille tavaroiden laputtaminen. Mä tekisin sillä ajalla ennemmin jotain kivaa. Jos jotain tulee esimerkiksi vaatekaappiin, saisi se myös viipyä siellä vuosia. Jokainen ostos on pois pankkitililtä ja jokainen euro pankkitilille on pois mun ajasta. Haluanko mä istua tekemässä töitä vai olla touhuamassa pihalla mun poikien kanssa? Ei oo liian vaikea kysymys. Tänään tää koko postaus tuli mieleen siitä, että Myttysen nukkuessa keinuin keinutuolissa häntä ihastellen. En laittanut häntä pinnikseen ja suunnannut tekemään töitä, vaan nautin siitä olemisesta. Vaikka nautinkin työstäni, vielä enemmän nautin perheestäni.

Ostaminen ja rahankäyttö on ollut vuosien varrella usein ajanvietettä ja hyvän mielen ostamista. Nyt sitä ostamisen hyvää mieltä nakertaa ymmärrys siitä, mitä mikäkin ostos maksaa mun ajassa. Sitä kun ei saa mistään lisää. Päivät on pitkiä pikkulapsiarjessa, mutta vuodet on lyhyitä. Ihan hetki sittenhän Dante oli Myttysen ikäinen. Ja nyt se on jo niin iso ja itsenäinen.

(Tämä on ilmaista. Ja maailman parasta.) 

Aina puhutaan rahan arvon ymmärtämisestä. Oon aina miettinyt, mitä se oikein tarkoittaa? Yleensä tuota sanontaa kai käytetään siihen, että puhutaan siitä, että rahan eteen on tehtävät töitä ja nähtävä vaivaa. Sitäkin varmasti. Musta tuntuu, että mä oon ymmärtänyt rahan arvon vasta lasteni myötä. Mulle rahan arvo on selvässä suhteessa siihen, paljonko se raha vie pois aikaa mun mieliasioilta arjessa. Mulle raha on aikaa, kirjaimellisesti. 

Ja kun mun elämään on tullut maailman kallisarvoisinta sisältöä, hetkiä, jolloin haluan vaan pysäyttää ajan, on suhtautuminen myös rahankäyttöön muuttunut. Jos jokin palvelu tai ostos helpottaa arkeani ja säästää aikaani, on se aina sen arvoinen mulle. Kahvihetkeä läheisteni tai kavereiden kanssa en mieti tai harkitse lainkaan. Otan laten ja pullan tai smoothien tai mitälie mitään harkitsematta ja istun kaksi tuntia viihtymässä. Saan siitä enemmän kuin maksan. Maksan silmää räpäyttämättä useita satoja euroja perhekuvauksista ja kymmeniä euroja vauvan hieronnasta. En siis voi sanoa että käyttäisin välttämättä vähemmän rahaa nykyisin, vaan käytän sitä eri tavalla ja erityisesti eri syistä. Käytän sitä lasten harrastuksiin ja koko perheen puuhiin ja arkea helpottaviin ratkaisuihin. Ja olen onnellisimmillani kun katson elämäni miesten juoksevan kilpaa leikkipaikalle heijastinliivit vilkkuen. Ne liivitkin kun kuuluvat niihin ”tarpeeseen” ostettuihin valintoihin.

Näin kun kulutuksesta puhutaan entistä enemmän ilmastosyistäkin, niin on hyvä välillä jokaisen pysähtyä miettimään miksi kuluttaa ja mitä tarvetta yrittää niillä hankinnoilla ja ostoksilla täyttää ja onnistuuko siinä. En aio kiillottaa sädekehääni ja sanoa, että olen muuttunut kuluttajana pelkästään ilmastosyistä. Se ei olisi totta. Mä olen muuttunut kuluttajana, koska mä oon priorisoinut rahankäyttöäni sinne kahden viimeisen kategorian puolelle mitä tulee ostoksiin sekä oman ja lasten tulevaisuuden talouteen rahaa suunnaten. Ja se on tuonut paremmat kicksit ku mikään pikaostos ennen.

Miksi te shoppailette, jos ihan rehellisesti vastaatte? 

Kommentit (8)
  1. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Oon itekin miettinyt samoja asioita paljon etenkin viime vuosina, kun oma taloudellinen tilanne on vakiintunut.

    Koiraan liittyviin kuluihin menee kaikkein eniten, koska eläinlääkärit on kalliita ilman vakuutuksia. Nykyinen koira tuli meille aikuisena, mikä heikentää vakutuusehtoja niin paljon, että on vaan helpompi pitää säästössä rahaa kuin maksella epävarmaa vakuutusta. Mutta oli siellä lääkärin laskussa mitä vaan, niin kortti sujahtaa koneeseen miettimättä. Koiralle tulee ostettua myös kaikkea turhaketta varmaan eniten juuri sen onnellisuuspiikin takia. 😅 Kun ei ite koe tarviivansa mitään, niin on helppo valuttaa ostohalut koiraan. Tätä kyllä yritän järkeistää ja pysyä pakollisissa eli ruoissa ja kakkapusseissa…

    Viime vuosina oon yrittänyt satsata nimenomaan hyvinvointiin ja mahdollisesti ajan säästämisen hyvällä tavalla. Opettelen atm käymään hierojalla säännöllisesti sekä harrastamaan sellaista liikuntaa, mistä ite tykkään. Tosin liikuntapuolellakin oon puolivahingossa päätynyt edullisiin lajeihin, joissa ei perusverkkareita, lenkkareita ja uimapukua enempää tarvita, ellei halua hifistellä.

    Tällä hetkellä kokeilussa on myös ns. ruokakassi-palvelu, joka on yhdistelmä ajansäästöä ja hyvinvointia. Hyvää kotiruokaa niin, ettei ite tarvii käydä kaupassa tai miettiä reseptejä! Vastaanottaa vaan lähetyksen ja ryhtyy max tunniksi hommiin valmiiden reseptien kanssa.

    Vähän nurinkurisesti mulla on suunnitelmissa saada lyhennettyä työaikaa (mielellään pysyvästi), koska aika ei tunnu riittävän kaikelle sille, mitä haluaisi tehdä. Eli tavallaan haluan ostaa aikaa lisää itelle tärkeille jutuille. 🙂 Puolisosiaalinen työ kuluttaa munkaltaista introverttia ihan liikaa, niin mieluummin vaikka tienaan vähän vähemmän ja jaksan olla se kivempi versio itsestäni.

    Mutta kyllä ostan myös herkkuja parantaakseni mieltä tai (netti)shoppaan joko etukäteen tai aiemmin havaittuun ja pohdittuun haluun, koska mökötyttää. 😀 Pyrin hankkimaan asioita käytettynä silloin kun se on kannattavaa, esim. uuteen asuntoon on vaihdettu kalusteita enimmäkseen Torin ja FB:n myyntijutun kautta! Niistä tulee onneksi vielä jopa vähän parempi mieli, kun on osallistunut kierrätykseen ja samalla säästänyt rahaa.

  2. Ihan rehellisesti, mä nettishoppailen just siihen tylsyyteen ja teen silloin impulssiostoksia kun yhtäkkiä herää ”tarve” jostain mitä en kyllä todellisuudessa tarvitsisi. Jos oon kotona eikä oikein mitään tekemistä, saatan eksyä nettikauppoihin kun mieleen pompahtaa ajatus tyyliin ”käynpä kattomassa oisko zalandolla tuotetta x, koska tarviin semmosen” ja sittenhän sitä samalla löytää kaikkea muutakin. Vaatekaupoilla en fyysisesti jaksa kierrellä juuri ollenkaan, koska oon itse myymälässä töissä joten ei nappaa vapaa-aikaa tuhlata siihen. Nettishoppailu on ehdottomasti se mun heikkous ja nyt oon ihan tietoisesti pyrkinyt siihen että en klikkaa niihin ollenkaan, niin ei pääse vahinkoa tapahtumaan. Ja oon onnistunutkin tekemään paljon harkitumpia ostoksia ja huomaan että vaatekaappia ei tarvii olla karsimassa enää samalla lailla semmoisista vaatteista, jotka on saanu sen yhden/pari käyttökertaa, vaan käytän lähes kaikkea aktiivisesti ja yritän aina keksiä uusia yhdistelmiä olemassa olevista vaatteista. Sit jos on jo pitkään ollut mielessä joku tietty asia jota vaatekaappi ”kaipaisi” niin sallin sen itselleni, kunhan löydän sellaisen joka on just eikä melkein. Tähän ainakin pyrin koko ajan enemmän ja enemmän!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *