Kuopio

Kiitoksia rakkaat lukijat kommenteistanne edelliseen postaukseen 🙂 Siellä on taas niin kauniita sanoja ja ajatuksia, ja haluan ehdottomasti vastata ajatuksiinne ja kysymyksiinne, mutta tämä viikko menee kyllä hirveää vauhtia. Eilen töiden jälkeen suuntasimme hieman tutkimaan huonekalukauppojen alennuksia, jotta voisimme hieman tutkia mitä tarvitsemme tulevaan kotiimme ja ylipäätään missä hinnoissa huonekalut ovat. Tähän mennessä olemme pärjänneet yhdistelmällä sitä, mitä molemmilla oli ennen yhteenmuuttoa, mutta nyt kun asunnon koko kasvaa, oli tarvetta vähän uusia ja lisätä. Vahingossa päädyimme myös ostamaan sohvan valmiiksi. Normaalihintaisen tietysti. Oon suorastaan aleshoppailu-ninja. No, saimme me siitä 300 euroa neuvoteltua pois mukavan asiakaspalvelijan kanssa, joten edes pieni voitto. Siellä se odottaa meitä sitten Kuopion liikkeessä, jahka tänne itse pääsimme.

shortsit (1 of 2)

Hieman yllättävästi itsellemmekin saimme sovittua tälle päivälle pari näyttöä, ja aamulla lähdimmekin tänne katsomaan, josko asunto napsahtaisi. Alku oli tahmainen. En ihmettele, kun joissain asunnoissa Kuopiossa näyttää, että on seissyt vapaana kuukausia, jos välittäjien taso on sitä luokkaa, kuin ensimmäisessä asuntonäytössämme. Ihmettelin välittäjän käyttäytymistä hieman jo puhelimessa. Soitin nimittäin asunnosta maanantaina ja kyselin, josko heillä on välityksessä samanhenkisiä, ja jos näyttöjä voisi sopia yhdelle päivälle, kun tulemme pk-seudulta. ”Nooo, kato sieltä meidän nettisivuilta”. Sanoin mailaavani neidille puolen tunnin sisään ja jos mahdollisimman pian voisimme sopia näytöt, kun Kuopioon lähteminen Helsingistä vaatii hieman järjestelyä matkan pituuden takia. Jouduin itse soittelemaan eilen perään, että niin mitenkäs olisi. ”Jaa, siellä on toiset tyypit tulossa huomenna näyttöön, tulkaa tekin jo pääsette.” Pyysin soittamaan ajan kanssa, niin tuli tekstari hieman myöhemmin, että tässä aika, tulkaa jos pääsette. Vastaukseeni ei mitään kuittausta tai vastausta. Ajattelin alkuun, että ehkä nyt tässä on vaan puhelinkulttuuri hieman erilainen, niin järjestimme toisen näytön sitten heti tuon perään ja lähdimme aamulla aikaisin tänne ajelemaan. Saavuimme pihaan 14.27, ja neiti istui autossaan puhelimen kanssa säätämässä. Huomasi aivan varmasti, että odotamme häntä siinä, mutta auton ovi ei auennut ennen kuin tasan 14.40. Käsipäivää, eikä sanaakaan muusta. Asunnossa lateli samat asiat kuin ilmoituksessa, ei tiennyt lisäkysymyksiin vastauksia (eikä tarjoutunut selvittämään) ja oli muutenkin tympeä. Siinä vaiheessa mulla nousi kyllä savu korvista. Okei, se alkoi nousemaan jo siinä vaiheessa kun odottelimme hänen nousemista sieltä autosta.

Jotenkin itse en ole tällaisiin välittäjiin ikinä törmännyt. Yleensä tulee edes pientä small talkia, vähän kysymystä siitä, mitä asuntoa etsii, mihin tarpeeseen, tms. Ei mitään. Faktatiedot tiskiin, tympeä meininki päälle ja loppuun sitoumuslappu, joka olisi pitänyt palauttaa mahd. pian. En minä nyt mitään punaista mattoa tai skumppaa odottanut, mutta ihan sellainen inhimmillinen pieni small talk ja edes pieni hymy voisi olla ihan paikallaan kun palvelualalla on 😀 Ilmoitin autossa miehelle, että en halua tuota kotia. Tiedostin itsekin, että hölmöä takertua välittäjän todella tylyyn käyttäytymiseen, ja realisti-mies rauhoitteli siinä, että älä anna tunteiden mennä järjen edelle. Asuntokaan ei ollut täydellinen, vaikka ihan hyvä olikin. Onneksi seuraavassa asunnossa oli aivan ihana omistaja-pariskunta odottamassa, asunto oli halvempi, mutta isompi ja ihan heittämällä parempi! Kaunis, avara ja vaalea asunto mukavine ihmisineen oli selkeä valinta meille, ja vuokrasopimuksen allekirjoittamista vaille asunto on nyt sovittu 🙂 Toivottoman alun jälkeen todella mahtava fiilis jäi.

shortsit (2 of 2)

Vähän toki jännittää. On se aikamoinen muutos, kun ensimmäistä kertaa Suomessa osoite tulee olemaan muualla kuin pk-seudulla, ja city-yksiö muuttuu ykskaks valtavankokoiseen (mulle ainakin :D) rivaripätkään luonnonhelmassa Kuopiossa. Pieni identiteettikriisi tullee olemaan paikallaan jossakin välin, tosin eipä kai se persoona ole asuinpaikasta kiinni. Odotan jo innolla, kun muutamme meidän 44-neliöisestä asunnosta tuohon reippaasti yli tuplasti isompaan kotiin. Jännittävää!

Tässä menee siis seuraavat kuusi viikkoa aikamoisessa sisustushuumassa veikkaisin 😀 Tänään pyöritään täällä Kuopiossa tutustumassa kaupunkiin. Huomenna suuntaamme Suonenjoelle tsekkaamaan, jos pääsisi poimimaan mansikoita, ja sitten Helsinkiin koukattuamme ensin miehen vanhempien luona pikavierailulla. Maaseutumatkailua, voi kyllä. En huokaise, ennen kuin nimet on paperissa, mutta aika hyvä fiilis tällä hetkellä! Jätski Kuopion satamassa oli taivaallista ja kaikki ihmiset tähän mennessä oikein mukavia. Ensimmäinen kosketus paikallisiin ei ehkä ollut se paras, mutta kyllä mulla vahvasti sellainen fiilis on, että viihdyn täällä! Ehdin jo ihastumaan tuohon keskustan lähellä olevaan satamaan ja ihanaan puistoon keskellä kaupunkia. Innolla odotan 🙂

Jos vaikka täällä Kuopiossa saisi kuvattua asukuviakin, kun kauniita paikkoja näyttäisi riittävän! Tällä kertaa tosin tarjolla pari puhelimeen tallentunutta kuvaa satamasta 🙂

Kommentit (42)
  1. Tervetuloa Kuopioon! 🙂 joo, ei kannata juuri välittää, savolaiset on välillä aika erikoisia, mutta ihana täällä on asua; luonto on todella kaunista ja on ne ihmisetkin yllättävän mukavia ja alkavat höpötellä torillakin. Itsekin asun kuopiossa.

  2. Heh enpä ois ihan heti uskonu et sun blogista luen et meet kattoo Suonenjoelle joko mansikoita voi poimia 😀 Ei siis todellakaan millään pahalla mut tuli hieman yllätyksenä 🙂 Kuopio on ihana kaupunki kesällä ja Suonenjoki on suloinen pieni kylä mihin vuoden aikaan tahansa 🙂 Toivottavasti viihdyt!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *