Kuulumisia vauva-arjesta

Päivät menee hurjaa vauhtia vauvakuplassa asustellessa. Tänään oltiin jo toistamiseen Myttysen kanssa neuvolassa, kun tyyppi on 16 päivää vanha. Apua, onko tässä muka mennyt yli 2 viikkoa jo? Neuvolassa oli kaikki ihanasti. Sen verran tiheään ja tyylillä on pikkuinen asunut rinnalla, että arvelinkin 4 kilon ylittyvän tänään. Ensitarkastuksella reilun viikon ikäisenä pikkuinen oli jo hienosti ylittänyt syntymäpainonsa (3570 gr) ja tänään mittariin tärähti jo melkein 4200 gr. Vähän nauratti siinä neuvolan terkkariakin, että on vissiin ruoka-aikaan oltu kotona. Tuli pieni stressi jo siitä, että kasvaako tää mun pikkuruinen muru hirveen nopeesti, mutta tsekkailin Danten kasvua ja siellä oli ihan samanlainen nousu alussa. Neuvolassa siis kaikki hienosti ja seuraava onkin jo vajaan parin viikon päästä. Onneksi neuvola on lähellä, niin ei oo niin hankalaa juosta siellä jatkuvasti. Ja onhan se hurjan kiva seurata näin tiiviisti kehitystä ja kasvua.

Muuten viikko on mennyt jotakuinkin kotona, asioilla pyörähtäessä ja koko perheenä aikaa viettäen. Eilen otettiin suunnaksi Helsinki ja junailtiin koko perhe pääkaupunkiin. Minä pääsin ripsihuoltoon, vauva kielijänteen jälkitarkastukseen, mies parturiin ja Dante mummon luokse koko päiväksi. Oli pieni epäselvyys lääkärinaikamme suhteen, kun meidän vahvistuksessa luki Ympyrätalo, mutta lääkäri olikin Töölössä. Siitä sitten temmottiin rattaiden kanssa vauhdilla Töölöön, kun lääkäri onneksi otti meidät sitten muiden asiakkaiden välissä vastaan. Ollut aikamoinen tää kuvio, kun meillä piti olla imetysohjaaja täällä Tampereella, mutta koska hän on itse juuri sairaslomalla, piti ratkoa joku toinen tekemään jälkitarkastuksen. Kielijänne kuroutuu ensimmäisen parin viikon aikana, jos on kuroutuakseen, joten oli tärkeää päästä tsekkaamaan onko kielivenyttelyt toimineet. Vaikka tuo 2,5 kilsan matka Hakaniemestä Töölöön oli aika haipakkaa vauhtia, oli se myös jollain tavalla ihana osa päivää. Helsinki oli todella kauniissa ruskassa ja reitin varrelle mahtui niin Tokoinranta kuin Töölönlahti, ja siinä rattaiden kanssa miehen kanssa kävellessämme oli ihan mieletön syksyn tuoksu ilmassa. Vähän tuo maksoi illalla ehkä hintaa, kun katselin mun puhelimen askelmittarista, että päivän aikana kertyi kaiken kaikkiaan yli 8 kilsaa kävelyä, mikä on kieltämättä vähän liikaa näin 2 viikkoa synnytyksestä.

Mä oon toipunut ihan hurjan hyvin. Kroppa on tosi jees, mikä on sinänsä vähän petollista, kun just tulee rehkittyä ja tehtyä liikaa huomaamattaan. Tän päivän pyhitinkin lepäämiselle. Kun keskivartalon lihakset on ihan soossina vieläkin, ei vaan ihan oikeesti saa repiä liikaa. Tähän viikkoon on myös mahtunut peräti kahdet newborn-kuvaukset (vähän sattumankin kautta) ja ollaan saatu ihastella ihania perhekuvia ja vauvakuvia tässä kun valokuvaajilta on tullut sneak peekiä ja valmiita kuvia. Lotta Polviander otti meistä aivan ihania odotusajan kuvia kahdesti, joten ei ollut kovin suuri yllätys, että Lotan luokse suunnattiin myös newborn-kuviin. Vauva tosin halusi valvoa koko kuvauksen ja aika meni jotakuinkin vaipanvaihtoihin ja imetyksiin, mutta jotenkin siellä väleissä Lotta onnistui taas ottamaan vinon pinon ihania kuvia. Tänään otettiin vielä lisää kuvia meillä kotona toisen kuvaajan kanssa, ja odotan innolla niiden näkemistä ♥

Vauvan kanssa menee ihanasti. Mitä olen verrannut Danten vauva-aikaan, niin öisin heräillään tällä hetkellä kerran tai jopa kaksi enemmän, mutta muuten aika samanlainen tyytyväinen pikkumies täällä tuhisee. Hirveän paljon nukkuu vielä päivisinkin, niinkuin nytkin tässä vieressäni, ja mulla tulee melkein ikävä. Onneksi ei sentään halua sitten sen vastapainoksi seurustella öisin, joten vaikka herätyksiä tulee muutama yössä, silmät ei taida yöllä edes aueta, vaan on tyytyväinen kun pääsee rinnalle ja sitten jatkaa uniaan. On tää toki ollut aikamoinen totuttelu taas pitkästä aikaa, kun D rupes nukkuu täysiä öitä aika pienenä, niin tässä kahdessa vuodessa on tehokkaasti unohtunut, kuinka paljon öiden katkonaisuus vaikuttaakaan, vaikka unimäärät on tunneissa ihan järkeviä. Sen huomaa kyllä sitten päivällä, kun D ottaa omansa ja kotiakin pitäisi välillä siivota ja tehdä ruokaa, niin ykskaks onkin tilanne sellainen, että aikaa ei ole millekään muulle. Varsinkin kun on koko ajan tarve vähän nuuhkia ja halia vauvaa, vaikka toinen ihan vaan nukkuisi. En aio tulla täältä kuplasta pois ennen kuin on pakko. Ja onneksi ei ole pakko. En tiedä onko tää mun viimeinen äitiysloma, ja aion ottaa tästä ihan kaiken ilon irti nyt.

Eilen meinasin poksahtaa kun ripsihuollon ajan olin erossa vauvasta. Oon tähän mennessä ollut erossa vauvasta sen puoli tuntia, kun oon jättänyt Myttysen kotiin miehen kanssa ja hakenut Danten päiväkodista. Osa rutiiniamme on se, että isi vie päikkyyn ja äiti hakee ja en ole halunnut rikkoa sitä vauvan takia, mutten toisaalta ole halunnut ajeluttaa pientä turhanpäiten mukana, joten oon heti ensiviikosta asti ollut pari kertaa puoli tuntia kerrallaan erossa pienestä. Nyt kuitenkin oli tavallaan tällainen pinnallisen turha syy ja meinasin poksahtaa siinä ripsihuollon lopussa, kun oli jo niiiiiin ikävä. Vauvahan pärjäsi erinomaisen hyvin isin kanssa lähietäisyydellä, mutta mulla oli jo hirvee ikävä.

Kahden lapsen äitiys näin kahden viikon kohdalla on vielä rutiinien ettimistä ja tasapainottelua. Tuntuu, että vauva ja taapero ajoittaa tarpeensa aina juuri samalle sekunnille. Taaperoa pitäisi päästä halaamaan yöunille juuri silloin kun vauva roikkuu rinnalla tai heräilee syömään. Jomman kumman lykkäämisestä isin käsiin tulee väkisin hirveän syyllinen fiilis. Vauvan nukkuessa pitkiä pätkiä on ikävä vauvaa, toisaalta vauvan herätessä en oikein tiedä mitä tuollaisen pienen kanssa tekisi. Laulelen, silittelen, halittelen, sylittelen. Mutta aina ajoittain vauva vaan seurailee tekemistämme ja mä koen syyllisyyttä siitä, että teen taaperon kanssa jotain tai laitan ruokaa tai jotain muuta, enkä keskity vauvaan 100%. Jotenkin niin tottunut siihen, että taaperon kanssa täytyy olla 100% läsnä jatkuvasti, kun jutellaan ja tehdään koko ajan jotain. Niin tuntuu, että en anna tälle pienelle köllijälle tarpeeksi, mutten edes tiedä mitä hänelle pitäisi tai osaisi antaa. Kai ne asiat pikkuhiljaa muistuu mieleen tässä lähiaikoina 😀

On kyllä ihanaa, kun voi taas tehdä kaikkia asioita ilman maharajoituksia tai raskausrajoituksia. Juuri tänään kokkailin illalliseksi karitsaa ja ai että lasi punaviiniä maistuikin ihanalle sen kanssa! Ja voi vitsi miten ihanaa on maata vatsallaan ja kumartua ja pukea mitä haluaa, eikä mitä voi. Enpä olisi osannut kuvitella, että kaipaan farkkuja! Tässä raskaudessa mä selvisin nimittäin hyvin pitkälti vaan mekoilla ja en juuri tainnut housuja pukeakaan 😀 Jos trikoita ei lasketa. Onkin siis aivan ihanaa pystyä vetämään hankalammatkin nilkkurit ihan itse jalkaan ja kyykätä pukemaan taaperoa ilman, että pitää miettiä tasapainon jakautumista. Mä rakastan äitiyttä ja näitä mun vauvojani, mutta my God mä en tykkää yhtään raskaana olosta. Vaikka on tässä synnytyksenjälkeisessä arjessa aika kovia hormonimyllerryksiä ja hikoiluja ja äidinmaitoa kaikkialla ja vaikka mitä, niin silti tää on niin paljon mukavampaa!

Viikonloppusuunnitelmissa on nauttia vielä ihan tästä kotonaolosta vauvan kanssa, siivota ja ehkä jopa avata jotkut postit, joita oon vaan lapannut työpöydälle viimeiset 1,5 viikkoa. Aikaa ois ollut. Jaksamistakin. Mutta mä liitelen vielä jossain ihan omissa ulottuvuuksissa, jossa arki ei ole mulle vielä todellista. En vaihtaisi hetkeäkään tästä vauva-ajasta, tää on niin ihanan hattaraista kaikin puolin!

Mitä teille kuuluu? Joko ootte kyllästynyt vauvaspämmiin? 😀

Kuvat: Lotta Polviander

Kommentit (6)
  1. Aivan ihania kuvia!<3 Näytät superkauniilta ja onnelliselta! Ja ihana kuulla että pienen kanssa kaikki lähtenyt hyvin liikkeelle. Kyllä ne uudet rutiinit sieltä löytyvät, aluksi kannattaa vaan nauttia tulokkaasta 🙂

  2. Ei tähän voi kyllästyä,kun vaikutat niin ihanan onnelliselta! Ja vauva on kyllä niin söpö ja täydellinen, että lisää kuvia vaan 😄

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *