Lande-elämää

Enpä olisi tuossa muutama vuosi takaperin uskonut, että muuttaisin Kuopioon. Vielä vähemmän olisin kuvitellut, että riemuidiootin lailla haluaisin kirjoittaa ”lande-elämisestä”.

(Selvennyksenä vielä; itse en mitenkään pidä Kuopiota landena, tämähän on Itä-Suomen suurin kaupunki käsittääkseni. Tässä kun puhun ”maaseudusta” tai ”landesta”, tarkoitan lähinnä asenteita ja ajatuksia, joihin olen törmännyt tämän muuton myötä 🙂

Toki täällä ollaan oltu vasta reilun viikon verran, enkä voi vielä sanoa Kuopion elämästä yhtään mitään. Voi olla, että muutaman viikon tai kuukauden päästä inhoan koko paikkaa, ja käännän sitten takkia täysin. Sitä ennen haluan kuitenkin kertoilla vähän fiiliksiä näin heti muuton jälkeen.

Oon ollut jopa yllättynyt miten paljon ennakkoluuloja tämä muuttomme on herättänyt. Suurin osa tuttavista, lukijoista, hatereista ja jopa kavereistakin on kiusoitellut aiheesta tai muuten vaan avoimen kauhistuneesti ihmetellyt valintaani. Minulle oli melko lailla itsestäänselvää, että näissä vaihtoehdoissa paras ratkaisu mulle on yhteiselo poikaystäväni kanssa Kuopiossa. Ura-itsemurhasta, landetylsistymisestä ja sivistyksen ulkopuolisuudesta on jauhettu melkeinpä kyllästymiseen asti. On ollut jotenkin hassua huomata, miten Helsinki-orientoitunutta pääkaupunkiseutulaisten elämä on. Eikä tähän syyllisty pelkästään Helsingin, Tampereen ja muiden ”isojen” kaupunkien asukkaat, vaan täälläkin on monet jotenkin vähätellen puhuneet kaupungista. Onhan joo Helsinki omalla tavallaan Suomen sosiaali- ja kulttuurielämän keskus, mutta ei se tee elämästä heikkolaatuisempaa missään muuallakaan. Jollakin tapaa elämä vaikuttaa jopa mukavammalta täällä maaseudulla.

Spending this warm summerday preparing for fall :) #strawberries #wifing #summerfun Spending this warm summerday preparing for fall 🙂 #strawberries #wifing #summerfun

Helsingissä elämäni on ollut aika kiireistä. On koko ajan menoa, tekemistä ja tapahtumaa. Nyt niistä haluaa osallistua vain olennaisimpiin ja mielenkiintoisimpiin, harkitummin. Täällä jotenkin enemmän nauttii tavallisista arjen hetkistä. Jopa nyt muuton keskellä olen päivittäin ottanut aikaa itselleni. Makoillut riippudivaanissa ja väritellyt hetken aikaa. Tai syönyt jätskiä takapihalla makoillen. Tai perkanut 15 kg marjoja parvekkeella, kuten tänään.

Olen nauttinut täällä pienistä asioista. Siitä, että voi täyttää pakkasen kotimaisilla marjoilla, jotka on ihan itse perkanut ja pakastanut. Siitä, että voi lajitella roskat, kastella ulkokukkia ja fiilistellä auringonlaskua parvekkeen riippukeinussa. Mikäänhän ei estä tekemästä näitä samoja asioita Helsingissä tai pk-seudulla, mutta jotenkin täällä se tuntuu mulle luontevammalta. Kun ei ole liikaa tekemistä, ehtii vähän pysähtymään ja tekemään asioita, jotka on koko ajan ”myöhemmin” -tilassa.

Itsekin oon hirveesti syyllistynyt jotenkin pääkaupunkiseudun pitämisenä koko Suomen napana. Turku ja Tampere on aina olleet mun mielestä ihania kaupunkeja, mutten oo koskaan edes kokenut tarvetta lähteä jonnekin näistä ”maaseutukaupungeista”. Nyt kun tätä kodikseni kutsun, olen ollut jotenkin positiivisen yllättynyt. On ihanaa ajaa ydinkeskustaan, josta saa helposti parkkipaikan, joka maksaa euron tunnilta. On ihanaa kun Kampin yksiön hinnalla saa lähes sataneliöisen kämpän, ja tilaa enemmän kuin olisi edes välttämätöntä tarvetta. On ihanaa, kun voi mennä lihakauppaan ja saada lähellä tuotettua lihaa samaan hintaan kuin Pirkan paketteja K-Supermarketista. (Kiitos ihanat lukijat neuvosta, ankkaa ja lammasta on pakkasessa ja jääkaapissa ja tämä täti tyytyväinen! 🙂 Paikalliset ihmiset on ollut tosi lämpimiä ja sydämellisiä, ja fiilis kaupungissa on ollut jotenkin tosi mukava. Kotoisan rauhallinen ja sellainen leppoisa. Oon ehkä vaan kaivannut tällaista rauhaa. Ymmärrän, että moni haluaa nuorena tai nuorena aikuisena isompaan kaupunkiin, varmasti jossakin elämän vaiheessa pienemmässä kaupungissa asuminen käy ahdistavaksi tai tylsäksi. Näin viiden vuoden seikkailemisen jälkeen tällainen rivitaloarki tuntuu mun mielestä aivan ihanalle.

Aaaaand I'm done :) #yummyformytummy #fallpreparations #strawberries #raspberries #blueberries

Ystävät pysyvät varmasti ystävinä, vaikka ovatkin eri puolella Suomea. Jos ne suhteet on säilyny Australiassa ja Lontoossa ollessani, tuskinpa Kuopio niitä hajoittaa. Helsinkiin pääsee nopeasti tai edullisesti, joten haluamiinsa tapahtumiin ja kissanristiäisiin pääsee helposti. Uraitsemurhaltakaan tämä ei tunnu, sillä näillä näkymin pääsen aloittamaan oman alani työt ensi kuun puolessavälin 🙂 Nettishoppailukin on mahdollistanut sen, ettei tarvitse olla suuressa kaupungissa voidakseen nauttia suuren kaupungin ostostarjonnasta.

Mun yksi tavoitteita muutossa oli kiireettömämmän elämän tuomien mahdollisuuksien hyödyntäminen. Haluan olla parempi tyttöystävä, parempi minä ja parempi ihminen. Tänään vein paikalliseen Konttiin vanhoja vaatteita ja muita tavaroita. Samalla ostin kotiin ruokakirjoja vinon pinon. Haluan oppia tekemään parempaa ruokaa, enkä jumittaa samoissa hyväksi havaituissa aterioissa, jotka saa kasaan nopeasti ja helposti. Haluan kierrättää ja ostaa lähituotettuja ruokatuotteita. Haluan maalailla rauhassa, oppia espanjaa ja opetella soittamaan kitaraa. Haluan istua lukemassa hyvää kirjaa takkahuoneessa takan valossa ja rentoutua kunnolla.

Ei minusta tule eri ihmistä. Ihan yhtä lailla mä käytin eilen pari tuntia kaikkien meikkien putsaamiseen ja paikalleen laittamiseen. Ihan yhtä lailla puen korkkarit täälläkin jalkaan, koska ne on musta kauniimmat. Ja ihan yhtä lailla mä tulen rakastamaan kaikkia samoja asioita ja ilmiöitä kuin Helsingissä, Lontoossa tai Australiassa.

Jotenkin vaan tuntuu, että täällä landella on helpompi olla minä.

Kommentit (93)
  1. LANDELLE?
    Ihan oikeasti, just joo ………………………..

    1. Luepas nyt ajatuksella….

      1. Mullakin nous aluks karvat pystyyn, mutta onneksi tarkensit 😀 kiitos!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *