Lapsen kanssa kaksin reissussa – miten meni?

*Kaupallisessa yhteistyössä: Finnair Plus

Voin rehellisesti myöntää, että tämä meidän reissu Ras Al Khaimahiin jännitti mua todella paljon. Kyseessä oli nimittäin ensimmäinen reissu, johon lähdin kaksin poikamme kanssa. Dante täyttää pian jo 2 vuotta, joten ehkä oli jo korkea aikakin. Omalla tavallaan odotin todella paljon tätä reissua, mutta toisaalta koko reissu hieman hirvitti. Kun mietin lentoja, niin mulla ei ollut kahta kysymystä, että mennään Finnairilla. En edes kilpailuttanut lentohintoja, sillä yksin lapsen kanssa reissatessa halusin mennä nopealla ja suoralla yhteydellä, jolla pääsi myös mukavasti yölennolla. Alle 2-vuotias kun matkustaa vielä sylilapsena, niin ei huvittanut pitää energistä ja valveilla olevaa lasta 6,5 tuntia paikallaan, vaan mieluummin yölennolla nukkuvaa muksua.

Mulla on ollut viime kesästä asti Finnair Plus Gold-kortti ja senkin puolesta päätin heti lähteväni reissuun Finnairilla. Mulla on ennenkin ollut lojaliteetti-kortteja eri lentoyhtiöiltä, Finskin Gold ja Silver tullut yleensä saatua lentomatkojen määränkin perusteella. Nyt ollaan reissattu yli puoli vuotta tällä viimeisimmällä Finnair Plus Gold-kortilla ja ollut todella mukavaa. Ensinnäkin, Finnairin Goldilla pääsee aina loungeen, ja esimerkiksi Helsingin lounget on musta ihan superhyviä, sekä Schengen-puolella, että siellä passitarkastuksen toisella puolen. Vielä jokunen vuosi takaperin en oikein arvostanut lounge-pääsyä tai muita noiden korttien ominaisuuksa, mutta näin lapsen kanssa reissatessa ne on kultaakin kalliimpia. Siinä missä ennen tulin kentälle ihan viime tingassa ja kipitin portille, nyt varaan aikaa, että lapsi pääsee purkaa energioita, saa syötyä ennen lentoa ja itse saan tankattua kahvia ja rentoudun hetken. Gold-kortilla loungeen pääsee kaksi aikuista, eli kortinhaltija ja yksi vieras. Meille riittää siis, että toisella meistä on tuo kortti reissatessa. Nyt oli ihanaa, kun menimme Danten kanssa kaksin, kun heti menimme loungeen ja lapsi pääsi heti puuhailemaan lapsinurkkaukseen. Siellä on rauhallista, paljon leluja ja värityskirjoja sun muita. Ei tarvii istua tylsästi portilla, ei tarvii kuljeksia pitkin lentokenttää. Lounget on tosi rauhallisia ja siellä pystyy lapsi viihtymään helposti. Ja varsinkin kun vielä ystävällinen loungen työntekijä haki pojan hakemaan jäätelöä, niin riemu oli irti.

Gold-kortilla pääsee myös ensimmäisten joukossa koneeseen, vaikkei lentäisikään bisnesluokassa. Nyt kun menin yksin, mua jännitti eniten oikeastaan ne koneeseen paikalleen menot ja sieltä poistumiset. Lapsen kanssa reissaavana on tyynyä ja lelua ja härpäkettä vaikka kuinka paljon, että lapsi viihtyisi koneessa, ja sitten on vielä matkarattaat ja muut. Toki koneeseen pääsee pienten lasten kanssa reissaavat muutenkin ensimmäisten joukossa, mutta tää priority boarding on kyllä mun suosikkiominaisuuksia aina yksin matkustaessa. En yhtään jaksa jonottaa ja seistä jonossa, joten joko meen koneeseen ekana tai vikana. Ja vikana tarkoittaa yleensä sitä, että kässäreille ei ole yhtään tilaa. Kun pääsi koneeseen ensimmäisten joukossa, niin sai helposti lapsen vielä vapaille penkeille hetkeksi ja sai taiteltua rattaat ylähyllylle ja laitettua matkatavarat kaikki paikalleen. Yllättävän kivuttomasti meni siis tämäkin osuus.

Paras ominaisuus tossa Goldissa on kuitenkin se, että sillä voi upgreidata itsensä bisnes-luokkaan vuoden aikana neljälle eri lennolle Euroopan sisällä tai sitten yhdelle pitkän matkan lennolle. Me ei tällä kertaa käytetty tota upgradea, koska kone oli ihan täysi hiihtoloman vuoksi ja varasin lennot vähän myöhässä, eikä siellä haluamilleni päiville enää ollut mahdollisuutta upgradelle. Itse asiassa Dubai kuuluu Finnairilla Euroopan sisäiseksi lennoksi, joten siihen voisi helposti tehdä ton upgreidauksen, jos olisi ajoissa lennon varaamisen kanssa, eikä lento olisi ihan ääriään myöten täynnä muutenkin. Ja tosiaan, Gold-kortilla saa aina veloituksetta +1 matkalaukun, eli vaikka ostaisi vain tuon halvimman luokan lennon, niin saa matkalaukun mukaan. Paljon reissaavalle tässä säästyy pitkä penni hyvin nopeasti.

Mutta tosiaan, lennot meni tosi mukavasti! Loungessa oli aina lapselle sopivaa ruokaa ja tekemistä, rauhallinen tunnelma ja siellä viihtyi hyvin lennon lähtöön asti. Sit nopeesti koneeseen, tavarat paikalleen ja matkaan. 6,5 tunnin lento lapsi sylissä pelotti hieman, mutta meni yllättävän hyvin. Mä en tosin oo sellanen kerran tunnissa -vessassa ravaaja ja onneksi lapsi heräili kesken unien sen verran, että käytiin nopsasti vessassa ja sit jatkettiin unia. Molempiin suuntiin meidän viereen osu tosi mukavia ihmisiä ja molemmilla lennoilla vieressä istuvat naiset monta kertaa sanoivat, että ei haittaa, jos lapsen jalka eksyi vähän syliin nukkuessa, tai muuta sellaista. Ja meidän kanssa samalla penkkirivillä istunut mies itse asiassa tarjoutui kantamaan jopa meidän rattaat alas, kun Helsinkiin tulimme bussi-saapumisella, eikä portille, myöhästymisen vuoksi. Olin ihan turhaan jännittänyt kyllä tuota. Pakko sanoa, että Dante on toki tosi kokenut lentomatkustaja jo, ja malttaa olla aika hyvin paikallaan reissussa, eikä hirveästi pidä meteliä tai riehu. Paluumatkalla kun me (ikkunapaikalla) ja käytäväpaikalla istunut mies jo istuimme, keskipaikalle tuli sellainen nuori nainen ja totesi, että se taitaa olla hänen paikkansa. Hyvin mulle ominaiseen tapaan sarkastisen vitsillä sitten lohkaisin, että ”ai jaaha, sä oot se lottovoittaja, joka tohon pääsi”. (Tiedän siis itsekin, että pienen sylilapsen vieressä täpötäydessä koneessa reissaaminen ei ole mikään riemuvoitto.) Niin siinä edessäni istunut keski-ikäinen herrashenkilö päätti siinä sitten osallistua keskusteluun kovaan ääneen toteamalla, että ”ai lottovoitto?! pikemminkin lottotappio!”Hieman mun hampaita kiristytti siinä vaiheessa, mutta no, oon jo tottunut, että ihmisillä on todella paljon ennakkoluuloja reissaavaa pientä lasta kohtaan. Joke was on him, kun Dante käyttäytyi koko matkan kun enkeli ja nukkui reissusta 4,5 tuntia muuten ollen rauhassa paikallaan ja korkeintaan vieruskaverille hymyillen 😀

On se toki paljon helpompi lentää niin, että on yhdet ylimääräiset kädet, mutta yllättävän hyvin lennot meni näinkin.

Eniten mua oikeastaan jännitti siellä määränpäässä vuokra-auton hakeminen ja sille sompaileminen matkalaukkujen ja rattaiden kanssa, vaikkakin sekin meni sitten yllättävän mukavasti. Lennon jälkeen iskin Danten turvaistuimeen ja ajelimme tunnin lentokentältä Jennin luokse. Kun pääsimme perille joskus aamulla 7.30 aikaan, olin itse asiassa hyvin järkyttynyt, hyvällä tapaa, siitä, miten hyvin kaikki oli mennyt.

Reissussa sitten meni ihan yli odotusten tavallaan, vaikka kyllä hetkittäin tietynlainen yksinhuoltajuus alkoi kiristellä hermoja. Vaikka Jenni on ihan superavulias ja en ollut hetkeäkään yksin Danten kanssa vaan Jenni oli aina valmis auttamaan, niin se on kuitenkin eri asia. Siinä kun on ainoana vanhempana reissussa, niin on ainoa, joka on oikeasti vastuussa. Vastuuta ei voi ulottaa kaverille samalla tavalla, se ei ole edes reilua. Toki on ihanaa kun joku viihdyttää lasta, sillä aikaa kun käyt suihkussa yms., mutta se ei silti ole sama asia kuin koko perheenä reissaaminen. Ja kun tuota meidän ei-niin-helposti syövää muksua syöttää sen 4-5 kertaa päivässä itse ja hoitaa jokaisen uhmiskiukun ja muun itse, niin sanotaanko vaikka niin, että kotiinpalattuani annoin hänet ihan mieluusti isin hoiviin 😀 Toki heti seuraavana työpäivänä tuli jo hirveä ikävä.

All in all, yksin lapsen kanssa matkustaminen meni mun mielestä tosi paljon helpommin kuin oletin. Olin varautunut pitkälti niihin asioihin, jotka hermoja kiristeli ajoittain, ja tiesin, että tuun olemaan 10 päivän jälkeen tosi yksinolon tarpeessa. Nostan kyllä hattua kaikille yksinhuoltajille, joille tämä on ihan normaalia arkea. Toisaalta, vaikka joutui yksin kohtaamaan kaiken uhmailun ja kiukun, niin sitä oli tavallista viikkoa paljon vähemmän reissussa. Vaikka pakko siis sanoa, että Dante kiukkuaa muutenkin poikkeuksellisen vähän, niin eniten hän koettelee hermoja, kun meitä on enemmän kuin yksi. Joko minä ja äitini tai minä ja mieheni. Silloin hänellä on ikäänkuin pieni koettelu sen suhteen saako tahtonsa läpi. Kun on vain yksi tuttu aikuinen, niin ollaankin yllättävästi ihan eri tavalla säyseä. Toki Dante kiintyi tuon reissun aikana hirveästi Jenniin ja huomasin loppupäivinä sitä samanlaista meininkiä kuin kotona, jos molemmat vanhemmat on kotosalla.

Yksin lapsen kanssa reissaamisessa täytyy myös ehdottomasti huomioida se, ettei itse vaan pääse tekemään samalla tavalla. Ei voi lähteä vaikka uimaan tai chillailemaan kun lapsi on päiväunilla. Dante nukkuu parhaiten sisällä sängyssä, ei rattaissa tai ulkona, joten aika paljon päiviämme määräsi 2-3 tunnin päikyt sisällä. Silloin kun lapsi on nukkunut hyvin, hän on myös paljon iloisempi ja paremmalla tuulella koko päivän. Normaalisti lomalla Danten päikkyjen aikaan toinen meistä vanhemmista voi mennä tekemään jotain, nyt piti aina pysytellä sisällä ja hänen lähellään. Samoin kun vaikka jos haluaisi shoppailemaan, niin yleensä mies ja poika lähtevät leikkitilaan tai katselemaan lasten kauppoja ja mä saan oman rauhan. Näistä asioista pitää tietenkin joustaa ihan eri tavalla kun on lapsen kanssa yksin reissussa. En siis ehkä lähtisi lapsen kanssa kahdestaan johonkin sellaiseen kohteeseen, missä on paljon nähtävää ja koettavaa. Tää oli todella sopiva reissu, kun sain nauttia yhdessäolosta Jennin kanssa, saimme olla lämpimässä ja saimme olla vähän kuin minikesässä talvea karussa. Ei meidän päiviin paljon muuta kuulunut kuin uimista, hiekkaleikkejä, kävelyitä ja pieniä reissuja jonnekin lähelle. Ja se riitti erinomaisesti 🙂

Kommentit (8)
  1. Ihan mahtava postaus 😀 kuulostaa just eikä melkein siltä mitkä on omat fiilikset reissuilla kaksin lapsen kanssa. Me asutaan jenkeissä ja reissaan Suomeen yms kaksin mun pojan (vähän alle 2v) kanssa. Lapsi on lentänyt tossa iässä jo ~30 lentoa ja Finnair on ollut meidän kohdalla muutamasti iso pettymys 🙁 Oman kokemuksen mukaan muissa lentoyhtiöissä nähdään vähän enemmän vaivaa meidän mukavuuden eteen ja esim järjestellään muita matkustajia jos on yhtään tilaa koneessa että lapsi saa oman penkin (!!). Icelandair on tässä varsinkin paras, 15 lentoa heillä ja aina on saatu oma penkki pojalle! Tää voi olla myös ihan kulttuurikysymys, semmosta on kuullut muiltakin ulkosuomalaisilta äideiltä paljon et Finnair on monien vika valinta!

    Ja toi mitä sanot siitä vastuusta kun on yksin reissussa on niin totta. Vaikka mä tulen sinne perheen, sukulaisten ja ystävien luo niin nehän on mun lapselle ihan tuntemattomia henkilöitä ja koko paikka ihan vieras! Sitä on monen vaikea ymmärtää 🙂 Aina palatessa kun saan lapsen isänsä syliin lentokentällä tuntuu siltä että rentoutuu eka kertaa sitten lähdön jälkeen 😀

    1. Onpas harmi kuulla. Mulla meni jokunen vuosi, etten hirveesti menny Finskillä jonku yhden huonomman kokemuksen jälkeen. Mut sit sain ton Gold-kortin kaverin pisteillä ja ollaan nyt neljästi menty ja joka kerta menny erinomaisen hyvin ja suomalaiset lentoemännät ollu ihan parhaita ja tosi huomaavaisia 🙂 ja toi lounge + muut edut on niin iso lisä! Plus tietty aina mielellään tukee suomalaista, kun se on mahdollista eikä hirveesti iteltä pois.

      Ja voi että sä oot kyllä vahva ku meet noin usein kahdestaan lapsen kaa! Niin voimaannuttava kokemus kun toi olikin, niin kyl perhe matkat on paaaaljon helpompii 😀

    2. Joo, Finnairilla oli kyl tyly meininki kun 1 veen kanssa lennettiin Dubaihin ja takas. Ei tosiaan paljon haluttu vaivaa nähdä et kaikilla ois mukavampi lento. 😀

      1. Onpas harmi kuulla. Meillä oli tosi veemäinen lentoemäntä Lufthansan lennoilla joulukuussa, se on tosi inhottavaa ku sellaset osuu tielle. Nyt oli tosi ihanat lentoemännät ja hauska kapteeni, joka kuulutteli turbulenssit ja muut silleen, että vähän huumoriakin oli mukana 🙂

  2. Ihana että reissumme onnistui! Ymmärrän täysin fiiliksesi, mitä lapsen kanssa kahden
    Matkustus herättää.

    Mulla on Finskistä lasten kanssa pelkkiä hyviä kokemuksia, mutta Norwegian on sitte eri maata. Kahdestaan taaperon kanssa matkustaneena on oikeasti koitelleet mun hermoja. Olen aina ostanut vähän alle pari vuotiaallekin oman paikan. Mutta halunnut hänet silti syliini nousuksi ja laskuksi. Kuten mielestäni pitääkin olla. Useamman kerran on lentoemolta saanut vaatia lapsen turvavyötä kun eivät voi käsittää, että jos on oma paikka on kyseessä silti alle 2 v lapsi. Ja töykeys on siellä emoilla enemmän sääntö kuin poikkeus.

    Usein kanssamatkustajilta saa ihanasti apua, mutta mieleen on jäänyt eräs bussikuljetus koneesta kentälle. Mulla oli nukkuva lapsi sylissä ja laukut olalla, ihan kantojuhtana siis. Jouduin täydessä bussissa aikuisilta ihmisiltä pyytämään, että voisinko mitenkään päästä johonkin istumaan. Ei muuten, mutten olisi bussissa pystynyt edes kiinni pitämään. Pitkä tovi kesti, ennenkuin joku tarjosi paikkaansa. Mutta näihin törmää. 🙂

    1. Voi ei, onpas inhaa. Mä en ees tienny, että alle 2-vuotiaalle voi ostaa sen oman paikan, kun kuitenkin just nousut, laskut ja turbulenssit on lasta pakko pitää omassa sylissä, ei omalla tuolilla. Se on ihan joku kansainvälinen juttu. Mut tuttua, on meilleki osunu muutama erikoinen lentoemo, mut ne on olleet just sit ne vähemmän mun lempparit lentoyhtiöt 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *