Laserleikkaus

Heipparallaa!

Mun elämä muuttu aika reippaasti tänä kesänä. Nyt kun muutoksesta on vierähtänyt jo reilu kuukausi, halusin siitä kirjoittaa tarkemmin 🙂

Mä sain joskus ala-asteella lappusen kotiin, jossa kehotettiin menemään optikolle tarkastuttamaan näkö. Lappu tavallaan kulkeutui kotiin, se vaan pääsi perille aika miljoonan silppuna. Minustahan ei rillirouskua tule! Sitten kun yläasteella alkoi kavereilla mennä hermot, kun allekirjoittanut teki muistiinpanoja toisten vihoista, eikä taululta, niin kasilla luovutin, ja painelin optikolle. Samantien -1,25 tauluun, pientä ihmetystä siitä, miten ne voi olla ensilasit, ja todella elämäänsä tyytymätön lapsi. Otin heti Burberryn kehykset, joissa ei sitä kehystä ollut nimeksikään, ja jotka maksoi enemmän ku mitä haluan edes muistella (kiitos äiti..) ja siitä alkoihin sitten pitkä, mutta yllättävän vähäkivinen tie. Vuosien saatossa näkö heikkeni -2, ja pysyi siinä aika hyvin sitten. Pyörittelin usein ajatuksia laserleikkauksesta, kun näkö pysytteli aika samoissa mitoissa koko ajan.

Photo on 18.6.2013 at 10.07 Silmälasitkin vaihtui vuosien varrella muutaman kerran, yhteensä mulla on kymmenen vuoden aikana ollut neljät kehykset. Ensimmäisistä siirryttiin imagolasihenkisiin paksusankaisiin, sitten takaisin lähes huomaamattomiin, joista sitten viimeisenä näihin Chanelin nörttirilleihin, joita edelleen rakastan. Oikeastaan ensimmäiset lasit, joista tykkäsin tositosi paljon oli nämä viimeisimmät, ja siksi ne edelleen makaavat kotelossaan, odottamassa sitä, että teetän niihin nollalinssit, ja pidän niitä kun huvittaa. Mulle laserleikkaukseen hakeutumisen syy oli yksinkertainen. Mä en halunnut olla näköni vanki. Jos mä haluan, mä pidän laseja. Jos en, niin mun ei tarvii tapella piilareiden kanssa.

Piilareiden kanssakin meillä oli melko ystävällismielin taival. Ensimmäiset taisin saada 17-vuotiaana, ja sen jälkeen pidinkin laseja oikeastaan vain kotona ja välipäivinä. Pidin jatkuvasti kuukausilinssejä ja viime vuosina helposti pari viikkoa putkeen yötäpäivää-linssejä. Mun silmät kutisee harvoin, ja kuivuikin yleensä aika vähän. Viimeisen parin vuoden aikana alkoi kuitenkin iltaa kohti silmiä kuivata ja aamulla saatoin kuivata melko kuivin silmin. Silmätippoja olin kuitenkin käyttänyt elämässäni alle kymmenen kertaa. Mun elämäntyyli on kuitenkin niin aktiivinen ja juoksen kokoajan paikasta toiseen, että halusin vapauden siitä pakosta, että nään huonosti. Ulkomaan matkoilla piilarit jäi uima-altaisiin tai mereen ja sitten saikin hakea ympäriämpäri uusia. Pieniä kommelluksia niiden ympärillä tapahtui koko ajan, ja olinkin onnellinen, kun pääsin eroon piilareista lopullisesti.

Photo on 4.6.2013 at 13.44 #2Valitsin leikkauspaikaksi FemtoLasik®in, koska se oli saanut parhaat arvostelut, ja menetelmää on kehuttu vuolaasti. Kävin Bulevardin Klinikalla ennakkoarviossa, ja silmissäni ei ollut mitään, mikä olisi estänyt leikkauksen. Score! Ensimmäistä kertaa kuulin lääkäriltäni, että mulla on hajataittoa silmissä, ja sekin saadaan sitten korjattua leikkauksella. Lääkäri kävi läpi leikkauksen todella yksityiskohtaisesti, ja kertoi kaiken kerrottavissa olevan toimenpiteestä. En ymmärtänyt juuri mitään muuta kuin lääkärin todella paljon korostamat turvallisuusasiat, ja sisäistin sen, että mikään ei voi mennä pieleen. Koneet on konfiguroitu niin, että vaikka alkaisi pelaamaan silmillään flipperiä, niin laserleikkaus ei mene pieleen. Ihminen ei pysty niin nopeisiin liikkeisiin, kuin miten se laseri korjaa itseään. Mua ei pelottanut leikkauksessa sinänsä mikään muu kuin se, että itse onnistun jotenkin ryssimään asian. Tai mulle syötetään koneeseen vahingossa väärät tiedot tms. Kun tajusin, että se ei ole mahdollista, hengitin syvään ja totesin, että sitten menoksi.

Varattiin mulle aika samalle lääkärille, joskin tällä kertaa Tampereelle, ja matkustin Tampereelle sitten leikkaukseen muutaman päivän kuluttua. Ennen leikkausta piti viikon verran pitää laseja, ei piilareita ollenkaan, ja se oli mulle aikamoista taistelua.

Leikkauspäivänä mua ei oikeestaan ees sen kummemmin jännittäny. Totta kai pelotti kuten mikä tahansa muu operaatio, mutta itse toimenpide ei aiheuttanut pelkoa, en hetkeäkään ajatellut, että jokin menisi pieleen. Tampereella otettiin kaikki samat testit kuin Helsingissäkin, ja sitten leikkauspöydälle. Hoitaja laittoi mulle puuduttavia silmätippoja silmiin ja sitten vaan pää tyynyyn. Leikkaus kesti kaiken kaikkiaan alle 10 minuuttia. Uskomaton juttu siihen nähden, miten suuri ero mun elämään saatiin noin pienessä ajassa!

Silmä avattiin sellaisella ”muotilla” ja se pysy auki räpsyttelyhalusta huolimatta, eikä tuntunut juuri miltään. Silmän eteen kiskastiin joku esine ja sitten ainoa tehtävä oli kattoa vaan vihreätä valoa. Olipas rankkaa. Mun se hoitaja silitti koko ajan mun olkapäätä ja piti toisella kädellä kiinni, ja musta tuntu siltä, kun oma mummi olisi ollut siinä vieressä, niin huolenpitävää ja hellää oli kohtelu. Lääkäri puhui koko ajan mitä tapahtuu, ja ainoa epämukava osa oli se, kun joku asia painettiin lähemmäs silmää, mutta sillonkin teknikko laski sekunteja, ja koko ajan tiesi, että se loppuu ihan hetken päästä. Sitähän kesti siis kai 45 sek per silmä. Sitten toinen silmä ja sama homma. En oikeen meinannu tajuta, että se oli siinä, kun leikkaus loppui. Okei. Hoitaja syötti samantien suklaata ja juotti appelsiinimehua (varmaan koska meikäläisellä oli pientä tutinaa päällä jännityksestä), ja sitten vei toipilashuoneeseen. Mun silmät tuntu tosi raskailta, ja halusin pitää niitä kiinni. Mulle tuotiin kuppi teetä ja suklaakonvehteja, istutettiin hierovaan tuoliin ja annettiin levätä. Vartin välein hoitaja kävi laittamassa silmätippoja.

6N6A1120

Ja mä näin! Tunnin päästä kun olin torkkunut hetken, näin jo aika hyvin. Tai huomasin, että näköni on pirun terävä, mutta vielä vähän sumea. Olin siellä ”heräämössä” kaiken kaikkiaan 1,5 h, jonka jälkeen pääsin lääkärin tarkastukseen. Samantien todettiin, että sumeudesta huolimatta, lentäjän näköön oikeuttava ja sitä pienemmätkin kirjaimet näkyivät kunnolla, sain kasan silmätippoja ja antibioottikuurin ja käskyn mennä kotiin.

Ensimmäiset tunnit lisäilin silmiin tippoja vartin välein. Sitten puolen tunnin. Seuraavana päivänä väli oli jo tunnin. Leikkauksen jälkeisenä iltana kävin Merin kanssa jo Sushibarissa, olin täysin toimintakykyinen ja ainoa ajatus tuttuja katuja kävellessä oli se, että joku on pessy mun piilarit tärpätillä, mä nään NIIIIIIN hyvin! Oon tässä kuullu kavereilta tarinoita, joissa on ollut vähän ilkeitä noi leikkauksen jälkeiset tunnit ja päivät, mutta mulle se sopi äärimmäisen hyvin! Leikkausiltana saatoin unohdella laittaa tippoja niin usein kuin piti, koska mun silmiin ei sattunut, eikä ne olleet edes kovin kuivat.

Nyt kun leikkauksesta on puolitoista kuukautta, välillä unohdan, että sellainen on mulle joskus tehty. Mä lopetin silmätippojen käytön tossa kolme viikkoa sitten. En oo niitä tarvinnut. Mun silmät ei oo yhtään kuivat, eikä oo ollut tarvetta tipoille. On niitä tuolla lääkelaatikossa vielä jäljellä varuilta, mutta mun silmät ei oo koskaan voinu näin hyvin.

Mä nään täydellisesti. Välillä vieläkin testailen mun näköä ja vertailen frendeihin, joilla on luonnostaan huippunäkö, että kuka näkee ja mitä. Kai sitä edelleen yrittää vaan osoittaa itselleen, että perkele, mä nään! Oli ihan uskomaton hetki myös kun ekan kerran katsoi omaa silmäänsä läheltä peilistä. Mä en oo aikoihin nähnyt omaa silmääni, aina on ollut tiellä piilari tai silmälasit.

Näin naisen pinnallisesti näkökulmasta leikkaus oli kaiken kaikkiaan iisi ku mikä loppujen lopuksi. Viikon ennen leikkausta ei saanut käyttää piilareita ja viikko leikkauksen jälkeen ei saanut meikata. Siinäpä se. Kävin huoltamassa pidennykset kai päivän tai kaks ennen leikkausta, eikä niille käynyt mitään leikkauksessa. Lääkäri pahoitteli kuin yksi ripsi lähti 😀 Kommenteissa moni on kysellyt jostain ripsien teippaamisesta, mutta ei mulle ainakaan mitään teipattu. Se muotti ei mitenkään kiusannut ripsiä, eikä niille ripsille seurannut mitään silmätippojen käytöstäkään. Kävin ripset huoltamassa n. kolmisen viikkoa leikkauksen jälkeen, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa.

Mua hirveesti varoiteltiin, että hämäränäkö saattaa heiketä ja silmät saattaa olla arat auringolle. Mulla on kyllä pientä huonoutumista havaittavissa hämäränäössä, tai jotenkin hämärällä joutuu skarppaa vähän enemmän ku muuten, mutta se on kuulemma ohimenevää. Mitään valoilmiöitä katulampuista ei ole tullut, tai ongelmia kirkkaan valonkaan kanssa. Mun silmät on aina ollu superherkät valolle, eikä siinä oo kyllä mitään heikentymistä tapahtunut ainakaan.

Kaiken kaikkiaan, jos mulla ei ois nyt täydellinen näkö, en välttämättä muistaisi, että olen leikkauksessa edes ollut.

Voin siis ehdottomasti suositella kaikille tuota leikkausta, ja blogini lukijat saavat nyt alennuksen kauttani, jos hakeutuu nyt laserleikkaukseen, niin koodilla mungoeye saa -10 % laserleikkauksesta 🙂 Alennus on käytettävissä Helsingissä Bulevardin klinikalla tai Tampereella Silmäaseman Silmäsairaalassa. Alennuksen saaminen edellyttää leikkausajan varaamista 30.8.2013 mennessä, leikkausaika itse voi olla myöhemmin siis. Lisää tietoa täällä 🙂

FemtoLasikin sivuilta löytyy mun tarinaa lisää tämän aiheen tiimoilta, käykäähän lukemassa!

Aiheesta saa kysyä, ja yritän parhaani mukaan vastata, jos vaan suinkin osaan 🙂

(Toteutettu yhteistyönä FemtoLasik®in kanssa 🙂

Kommentit (30)
  1. Haah, vedän paremmaksi. Mun ekat lasini oli jotakin -3 pintaan, olisko ollu peräti -3.25 toisessa silmässä. Olin oikeasti järkyttävän kauan sinnitellyt mun huonolla näölläni että lopulta itkien piti sanoa opettajalle kesken tunnin etten näe. (Jotakin yhteislaulua meillä oli, ja sanat oli taululla kissankokoisin kirjaimin mutta ei nähnyt niin ei nähnyt.)

    Kiva kuulla että sun leikkaus meni hyvin. Itsekin siihen pitäisi alkaa säästää rahaa – tai no; jos ensin kävisi selvittämässä onko mitään estettä operaatiolle. 😉 Kallista lystiä mutta ainakin meikäläisellä maksaisi itsensä takaisin nopsaan, tällä hetkellä näkö huitelee -10 molemmissa silmissä, ja linssit on aika hervottoman kalliit ohennuksineen.

    1. Nice! Miten pärjäsit siihen asti? 😀

  2. Voi vitsit nyt tuli enemmän vaan hinku päästä tonne leikkaukseen. Mutta nyt ei rahallisesti ole varaa mennä, onhan se kuitenkin 3 tonnia maksava operaatio 🙁 mutta ehkä ensi vuonna kun pääsen töihin äippälomalta. Mulla on just tota hajataittoa ja molemmat silmät -2 . Pysyny parin kolmen vuoden aikana samana. Piilareita on hyllyt täynnä ja kahdet lasit, violetit ja punaiset. 🙂 nyt on ruvennut ärsyttämään nää lasit kun mun puolen vuoden ikäinen tyttö yrittää aina sylissä ollessaan napata näitä käteensä ja suuhun ja muutenkin helteellä tosi epämukavalta tuntuu kun hiostaa. Onneksi olkoon uusista silmistä!!:)) mä tulen perässä ton leikkauksen kanssa 🙂

    1. Kiitoksia kovasti ja ehdottomasti suosittelen!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *