Last few days through my iPhone

Heippa rakas blogi ja ihanat lukijat!

En ole vielä pakkopaidassa pehmustetussa huoneessa terästetyn yrttiteen lomasta kirjoittamassa. Vaikka aloitus saattaisikin siltä vaikuttaa. Mä olen vaan jotenkin tosi iloinen 🙂 Halusin kertoa sen heti alkuun tähän. Mikään ihmeparaneminen tässä ei ole tapahtunut tuosta supersväsyneestä tilasta, josta kerroin viime viikolla. Mutta mieli on kyllä tosi korkeella. Lontoossa on selkeästi kevät jo alkanut, nimittäin pari päivää on paistanut taivaan täydeltä aurinkoa. Tai ehkä olen sen nyt vasta huomannut kunnolla, kun olen täältä kolostani ulos kavunnut.

Mä olen aina vältellyt heavya lääkkeiden käyttöä, koska uskon vahvasti siihen, että kaikilla lääkkeillä on seurauksensa, ja vieroitusoireensa. Kun sain purettua blogiin viime viikolla vähän ajatuksia väsymyksestäni ja siitä, kuinka rikkinäinen olo on ollut, aloin miettimään syitä myös sen taustalta. Eikä sovi yhtään aliarvioida kuinka pari kolme viikkoa panaacodin ympärivuorokautisessa vaikutuksessa olo vaikuttaa ihmiseen.

image_13(Viikon lempiannokseni, kasvissosekeitto vuohenjuustolla ja kulhollinen verigreippiä)

image_14 image_15 image photo (1)(Kodin piristyksiä. Iso läjä lakritsiDumleja ja tuoreita leikkokukkia 🙂

Pienillä asioilla oon kuitenkin saanut nyt revittyä itseäni takaisin noarmaaliin elämääni ja menooni, ja ollut jotenkin aivan ihana viikko. En ole voittanut lotossa tai tavannut Alex O’Loughlinia, vaan parempaa. Mä muistin taas miltä tuntuu iloita pienistä asioista, jotka on mulle tärkeitä 🙂 Niin valtava osa ongelmista on loppujen lopuksi henkisen puolen juttuja, ja niin monen ratkaisu on mun mielestä siinä, että ymmärtää ongelman taustalla olevat syyt. Mulla kesti jotenkin poikkeuksellisen kauan toeta tuosta mun lääkekuuri-kohmeestani ja lisäksi mua on vaivannut epärutiinimainen elämäntapa tällä hetkellä. Päätin siis tehdä muutoksen 🙂

Ensimmäinen iso muutos on ollut liikunnan lisääminen mun jokapäiväiseen elämään 🙂 Olen käynyt tässä pari viikkoa salilla lähes joka päivä ja muutenkin lisännyt liikkumista, monipuoleistanut sitä ja rutinoittanut sitä. Olin tuossa pari viikkoa sitten salilla, ja mua lähesty yksi personal trainer, joka tarjoutui mun PT:ks. Mun edellinen PT treenaa mun entisen asuinpaikan lähisalilla, ja oon vältellyt hänen kanssaan treenaamistaan, kun en jaksa matkustaa sinne, kun lähelläkin on noita mun ketjun saleja. Uusi PT esitteli mulle suunnitelman mun treenauksesta ennen kuin ehdin edes turpaani avata ja kun sain sanottua jotain mun polvileikkauksesta, se näytti omaa samanlaista arpeaan ja totesi, että mun on pakko tulla ilmaiselle tunnille, jos se saisi suostuteltua mut asiakkaakseen. Pari päivää myöhemmin lähdin tunnin PT-sessiosta ainoana ajatuksena, että vihaan koko miestä. Sanomattakin siis selvää, että palkkasin sen siltä seisomalta. Vakuuttavaa meininkiä. Tästä lähtien mun viikkoni alkaa maanantaina klo 9 tunnilla mun trainerin kanssa. Tai on jo alkanut tällä viikolla, kun revin itseni sängystä vapaapäivänä ennen kuin kello löi edes kahdeksaa ja suuntasin salille.

Personal trainer ei ehkä ole halvin sijoitus, tunti herran ohjattavana nimittäin rokottaa lompakkoa 50 puntaa, mutta jeesus miten tehokasta meininkiä. Ja mulle niin tärkeetä, että joku vieressä katsoo, että liikkeet menee oikeaoppisesti, loppuun asti ja täysillä. Se on saanut päähänsä, että mulla on atleettinen kroppa (kheh heh), jonka hän haluaa muovata vielä paremmaksi. No mikäs siinä. Totta kai flirtti kuuluu miespuolisen PT:n ja naisasiakkaan suhteeseen, en ole tyhmä. Tehokasta se joka tapauksessa on 😀

Olenkin nyt yhdistänyt mun treenaamiseen kävelylenkkien ja salikäyntien lisäksi jokamaanantaisen PT-tunnin, vesiaerobicia, Body Attackia, Legs, Bums & Tums -ohjelman ja uintia 🙂 Olin ihan elementissäni eilen kun käytin pari tuntia siihen, että sain kalenteriini täytettyä ryhmätunnit ja salikäynnit. Nyt on kalenterissa sitä kipeästi tarvittua rutiinia, ja samalla olo on mitä mahtavin. Mä en oo koskaan oikeen uskonut sitä kun kaikki sanoo, että liikunta luo elämäniloa ja hyvää oloa ja mussunmussun. Mä oon aina lähinnä ajatellut, että kuolen, ennen kuin kellotan crosstraineriin 20 min ja joka kerta salin jälkeen olo on ollut vaan ruutunut ja ihan hajalla. Nyt mä oikeesti olen halunnut liikkua joka päivä, ja olo on ollut aivan mahtava 🙂

image_8

(Toinen pakkomielle. Ruisleipää paahdettuna voilla, kirjolohella, avocadolla, rucolalla ja vuohenjuustolla. Pippuria ja mangochilisalaatti-kastiketta) 

image_9

(Normi-välipala 😀 MSM, Chlorella, Spirulina ja vitamiinipommi.. Ja tottakai Turkish Delightia) 

image_10image_11

Maanantai ja tiistai on ollut jotenki kaikin puolin ihania päiviä ja eilen illalla suunnattiin Maijan kanssa pariksi tunniksi reippaalle kävelylenkille vielä höpöttelemään. Kuten sanottua, liikuntailoa riittää tällä hetkellä. Nähtävästi korkeimmat voimat halusi viestittää mulle, että tää takalisto on hyvä kaivaa lenkkeilyvaatteissa ulos sängyn pohjalta useamminki, nimittäin löysin matkalta 40 puntaa 😀 Siinä ne makasi nätisti taiteltuna keskellä tietä. Laitettiin Maijan kanssa puoliksi ja jatkettiin matkaa vielä isommilla hymyillä varustettuna. Ajattelin huomenna laittaa hyvän kiertämään ja maksaa jonkun tuntemattoman kahvin tai jotain 🙂

Tänään teinkin taas jotain aika historiallista. Heräsin kolme tuntia ennen koulun alkua täysin vapaaehtoisesti ja suuntasin ennen luentojen alkua aamulla salille. Ensin matolla intervallijuoksuja ja sitten uimaan ja saunaan. IHAN MIELETÖN fiilis! Ennen kaikkea ihan mieletön fiilis siitä, miten upealta voi tuntua uima-altaaseen hyppääminen pää edellä veden syleiltäväksi. Ja sitten viimeisillä voimilla raahautua saunaan hengittelemään lämmintä eucalyptus -höyryä. Ja miten mieletön fiilis tuli siitä, kun tajusin paljonko tätä pientä asiaa fiilistelin! Elämä on ihanaa.

photo 1photo 2

(Ihania on myös taustalta kurkkiva puuvillainen uusi raitaneule ja tuo superkaunis hajuvesipullo 🙂

Mulla on puuttunut aina täyspitkät juoksuhousut, ja mun hyvään viikkoon sopivasti löysin tänään Niken moiset loppuunmyyntiä vetävästä Sports Directista, kun olin kävelemässä kotiin ja isot ale-laput houkutteli kurkkaamaan sisälle. Samalla löytyi sellainen tuulenpitävä ulkoilutakki, sekin alle parillakympillä. Just ku viime viikolla Annikalle valittelin, että hänellä on täydellinen lenkkitakki, ja vaikka mulla on kyllä nahkatakkeja joka värissä, ei ole yhtään ulkoilutakkia näille keleille. No nyt on 🙂

Sain myös vihdoin tänään aikaiseksi jotain, mitä olisi pitänyt tehdä jo melkein puolitoista vuotta sitten. Mä sain vihdoin aikaiseksi rekisteröityä GP:lle. Englannissa jokaisen pitää rekisteröityä yleislääkärille. Käsittämätön meininki, kun Suomessa on voinut vaan kävellä ekalle yksityislääkärille. Mulla on vihdoin GP! Uskomatonta, oon ihan ”laillinen” asukas täällä siis vihdoin. Sain myös varattua Suomeen ajan juurihoidetun hampaan kruunuttamiselle ja kampaajalle ja tehtyä muita pikkujuttuja. Kuulostan varmaan kaikkea muuta kuin täyspäiseltä, kun juhlin jotain matkakokoisten shampoiden ostamista jonain suuremmankin luokan tekona. On vaan pitkästä aikaa niin ihanaa tuntea itsensä tehokkaaksi 🙂 Ja toisaalta, sillä on ainakin mulle käsittämätön merkitys, jos tekee pieniä asioita, kuten tietokoneen pintojen puhdistamisen. Työtkin kulkee heti ihan eri tavalla 🙂

Oon vihdoin tehnyt aikaa myös kavereiden näkemiselle. Liisa oli juuri käymässä ja sai kunnon tyttöaikaa kahden kesken. Huomenna tytöt tulee illalla aloittelemaan tänne vähän viinin ja juustojen merkeissä ja käydään vähän ulkona. Ollaan myös Jennin kanssa saatu aikaiseksi vihdoin sopia treffit 😀 Ollaan asuttu samassa kaupungissa puoltoista vuotta ja nykyään 500 metrin päässä toisistamme, eikä olla saatu aikaiseksi nähdä toisiamme suunnitellusti. Eiköhän meidän sunnuntaikävely- ja brunssisuunnitelma mee pipariksi, Lontooseen osuu vähintään joku tornado tai jotain.

image_1

(Ihana herätä liljojen tuoksuun huoneessa) 

image_3image_4image_5image_7

(Kotona löhöäminen kulkee tosi kivasta uudessa paidassa, jonka lukija ystävällisesti myi mulle 🙂

Oon vaan jotenkin niin hyvällä tuulella, en oikein osaa edes selittää miksi. On taas sellainen olo, kuin olisin minä. Oon tässä tehnyt kunnon kevätsiivouksen asuntoon, käynyt koko mun vaatevaraston läpi, tehnyt opintosuunnitelman loppujaksolle, suunnitellut mun ja Annikan pääsiäismatkaa ja ideoinut postauksia blogiin, kuten videoviikkoa ensi viikolle. Olen myös tehnyt herkullisia ruokia ja syönyt uskomattoman määrän hedelmiä. Mulla on joku todella todella paha verigreippi-addiktio menossa, ja syön niitä jonku kolme päivässä 😀 Onkohan se jo haitallista? Pientä retail therapyakin on tullut harrastettua, ja siitä saatte hieman todistusaineistoa huomenna 😉

Mä meen nyt jatkaa ilosta pirskahtelua, teen uuni-camembertia ja kaadan itselleni lasin punaviiniä samalla kun tutkin somen vaikutusta online-ostamiseen mun tämänhetkiseen kouluprojektiin 🙂

 

 

Kommentit (76)
  1. Sun tekstit on aina niin motivoivia! Ihan älytöntä miten paljon voi saada energiaa ja inspiraatiota omaan elämään vain lukemalla jonkun toisen menoista ja meiningeistä. Ja oot muuten niin oikeassa siinä, miten pienet asiat vaikuttaa yleiseen mielialaan : )

    1. Ihana kuulla, kiitoksia 🙂

  2. deittailetko/käytkö treffeillä paljon? luulis ainaki halukkaita olevan 🙂

    1. Mä haluan pitää mun mieselämäni pois blogista, joten jätän vastaamatta 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *